Ropecon 2026

Ropecon oli kuin Kalikoksen juhlavuoden kunniaksi Glorantha-näkökulmasta erityinen: ohjelmassa oli useita pelejä ja paneeli. Uusi lehti julkaistiin ja actual play tuli kuunneltavaksi. Lisäksi Matti Järvinen palkittiin Kultaisella lohikäärmeellä.

Virallisessa ohjelmassa Glorantha-pelejä oli tarjolla peräti 12 (kolme enemmän kuin viime vuonna). Peleistä seitsemän pelattiin RuneQuestilla, kaksi HeroQuestilla sekä yksittäiset pelit QuestWorldsilla, 13th Agella ja Twist and Turn -pohjaisilla omilla säännöillä. Lisäksi varjopeleinä pelattiin yksi RQ-peli ja yksi Nomad Gods -lautapeli. Pelinjohtajia oli mukavan monipuolisesti. Heistä Jupe veti neljä ja Lari kolme peliä. Matti tyytyi tänä vuonna ainoastaan kahteen peliin (oli osallisena ainakin kahdessa eri paneelissa toki myös) ja muut eli Joonas, Juha, Juho ja Lasse vetivät kukin yhden Glorantha-pelin. Harri oli yksi lautapelin fasilitaattoreista. Peleistä löytyy alta tarkemmat kuvaukset.

Kalikoksen 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ohjelmassa oli myös Gloranthan monet tasot -paneeli, jonka juontajana toimi puheenjohtamme ja Dayzatarin tähtien alla -podcastin puuhahenkilö Juho Rutila. Panelisteina oli sittemmin palkittu, pitkän linjan aktiivi Matti Järvinen, Riimuretki -actual playn pelinjohtaja Lari Eteläniemi ja Gloranthaa tutkivalla otteella tarkasteleva Ilkka Leskelä. Paneelissa tuli hyvin esille muun muassa maailman kiehtovuus ja se, kuinka sitä voi tulkita useilla eri tavoilla. Paneeliin osallistui yli kolmekymmentä kuuntelijaa ja lopuksi tuli useita yleisökysymyksiä.

Heti paneelin jälkeen oli Kalikos-tapaamisen vuoro. Paikalla oli kuutisentoista henkilöä. Alkuun juttelimme Kalikoksen tulevista tapahtumista eli mahdollisesta Tampereen syyskokoontumisesta ja lauantaina 5.12. Helsingissä pidettävästä 25-vuotisjuhlasta (Kalikos perustettiin 8.12.2001). Lisäksi suunnitteilla on Kalikoksen menneisyyttä ja kenties hieman nykyisyyttäkin peilaava lehti. Toivon mukaan saadaan myös pääpuuhaaja (vink, vink) Kalikos-paitojen tilaamiselle. Näiden “virallisempien” aiheiden jälkeen keskustelut jatkuivat jonkin aikaa epämuodollisemmin.

Tuttuun tapaan Ropeconissa julkaisiin uusin, nyt jo kymmenes numero Kylmä tuuli Sartarin yllä -lehteä. Lehteä ostettiin ennätysmäärä Nysalor-kustannuksen pöydältä ja sitä voi edelleen ostaa täältä Kalikoksen sivuilta (kunhan uusin lehti sivulle päivitetään). Lehti on ennätyspaksu ja se keskittyy seikkailuihin. Mukana on Tommi Hourulan Liskojen yö, Lari Eteläniemen Punalinnun kylän kirous ja Mastakoksen jäljillä, Wille Ruotsalaisen Menkää Helvettiin sekä Matti Järvisen Kohti pohjoista ja hänen Gloranthan kuolemattomia kansoja käsittelevän artikkelisarjan neljäs numero, Hrimthurit.

Juuri Ropeconin alla julkaistiin myös uuden Gloranthaan sijoittuvan ja RuneQuestilla pelattavan actual playn, Riimuretken, kaksi ensimmäistä jaksoa. Kyse on Lari Eteläniemen projektista ja hän toimiikin pelin pelinjohtajana. Pelaajina ovat Chaosiumin kuvittajakin toimiva Ossi Hiekkala, Kalikosen jäsensihteeri Juuso Welin ja Glorantha-aktiivi Jarkko Inkinen. Kaikki pitkän linjan Glorantha-harrastajia. Ossi on tehnyt sarjan tunnuskuvat sekä niihin sisältyvän riimun, jossa yhdistyy harmonian, liikkeen, illuusion ja pimeyden riimut. Lisää jaksoja on kuulemma jo purkitettu ja niitä onkin luvassa lisää.

Ja ikään kuin tässä kaikessa ei olisi ollut jo tarpeeksi, niin kesken lauantain Ropeconin gaalassa julkaistiin tämän vuoden Kultaisen lohikäärmeen palkinnon saaja – ja hän on Matti Järvinen. Kultaista lohikäärmetta voinee pitää maamme merkittävämpänä kunnianosoituksen roolipelaamisen saralla. Palkinnon perusteluissa todetaan muun muassa seuraavasti:

“Järvisen ansioihin kuuluvat muun muassa Glorantha- ja RuneQuest-harrastuksen edistäminen nysalor.net-sivuston, sanakirjatyön, suomennosten ja omien peliskenaarioidensa kautta. Lisäksi hän on tehnyt yli 15 vuotta työtä Suomen Glorantha-seurassa ja hän on ollut myös mukana perustumassa seuraa. Järvinen on myös päätoimittanut Suomen pitkäikäisimpiin fyysisiin roolipelijulkaisuihin kuuluvaa Kylmä tuuli Sartarin yllä -lehteä.“

Onnittelut ja suuret kiitokset Matille koko Kalikoksen puolesta! Kyllä kelpaa esimerkiksi Ville Vuorelan, Mike Pohjolan, Miska Fredmanin ja Jukka Sorsan olla Matin seurassa.

***

Pelikuvaukset:

Jupe:

Peluutin RuneQuest Glorantha -seikkailuni Painajaisia auringon alla kolmesti Ropeconin aikana. Kyseessä on Safelsterissa sijaitsevaan Tolinin kaupunkiin sijaitseva mysteeri; Pyhän Ajan rituaalien jälkeen Yelmille omistautunutta kaupunkia ovat alkaneet piinaamaan kammottavat painajaiset ja toisaalta unet, jotka tekevät kohteistaan uhkarohkeita, pelottomia ja impulsiivisia. Jotta pelit eivät olisi olleet liian samanlaisia, vaihdoin hahmoryhmää jokaiseen pelautukseen. Ensin kaupungin omaa väkeä, ei kuitenkaan Yelmin kulttiin kuuluvia, sitten Starter Setin orlanthilaisen kulttuurin valmishahmoilla ja lopulta naapurikaupunkien ja lähialueen seikkailijoilla. Tämä toi varsin paljon variaatiota pelaajien motivaatioihin ja suhtautumiseen asioihin.

Kaikki pelit olivat täynnä. Nykyisen RQ-laitoksen veteraaneja oli vähän, wanhan Suomi-edikan pelaajia sitäkin enemmän, muutama King of the Dragon Pass pelaaja sekä pari Gloranthalle ja RuneQuestille uutta tutustujaa. Useampi oli minulle jo tuttu joko aiemmista Ropeconeista tai Hypeconista; palaavat pelaajat ovat tietysti miellyttävä varmistus siitä, että omille peleille on kysyntää.

Pelit menivät erinomaisesti ja vaikka ne päätyivätkin pitkälti samaan loppuratkaisuun, polut, joita ratkaisuun seurattiin, olivat todella erilaisia keskenään ja lisäsivät paljon lihaa seikkailuni luiden päälle. Immersion taso oli huikea kaikilla ryhmillä ja oli kunnia vetää pelejä näille pelaajille.

Kolmen virallisen pelin lisäksi vedin vielä perjantai-iltana hotellipelinä Hypecon-skenaarioni Kun Tuuli on poissa, joka on Windstopin aikainen taistelupainotteinen skenaario neljälle riimulorditason windchildrenille. Harpyijoita kuritettiin oikein urakalla yhden Glorantha/RQ-veteraanin ja kolmen ummikon toimesta. Oli hauskaa eeppistelyä tämäkin. Kaiken kaikkiaan siis vedin Ropeconissa RuneQuestia/Gloranthaa kahdellekymmenellekahdelle uniikille pelaajalle. Koitetaan vähintään toistaa tämä vuonna 2027!

Lari Eteläniemi:

Perjantaina peluutin RuneQuest Glorantha -säännöillä kahden tunnin seikkailun Kirkasviinin muinainen salaisuus. Siinä seikkalijat (Starter setin valmishahmot) löysivät Kirkasviinin kaupungin alta muinaisen temppelin. Sen tutkiminen aiheutti hahmoille hankaluuksia. Ensin sisäänkäynti oli liian pieni ja sitten hahmojen piti sukeltaa veden peittämän käytävänpätkän läpi. Seuraavaksi käytävä takana romahti umpeen ja kimppuun hyökkäsi shadeja ja lopussa väisteltiin gargoileja. Jokseenkin sama seikkailu tulee myös Riimuretki -actual playssa jossain vaiheessa ilmoille. Ropeconin peluutuksessa mukana oli kuusi pelaajaa ja muutamalle Glorantha ja RQ oli entuudestaan tutut.

Lauantaina peluutin RQG-säännöillä neljän tunnin vampyyriseikkailun Langennut papitar. Hahmoina oli Starter setin valmishahmot. Peliin olin kehittänyt Mormorian vampyyrikultin. Mormoria on Styxin ja Ty Kora Tekin salainen lapsi, jonka seuraajat ovat surua veren kautta poisimeviä kultisteja. Mutta jos heidän ihmisyys ja peto -riimujen petopuoli nousee sataan, he menettävät kaiken kontrollinsa itseensä ja peto heissä ottaa vallan.

Pelaajahahmojen piti etsiä kulttinsa langennut papitar ja estää tätä tekemästä lisää murhia Nochetissa. Pelaajahahmot kävivät Necropoliksessa, viemäreissä ja ruttotalossa. Pelin ehkäpä hauskin kohta oli, kun hahmot yrittivät viemäreiden kautta löytää ruttotalon. Yksi hahmo rähmäsi suunnistusheiton ja toinen onnistui. Rähmännyt hahmo kuitenkin vakuutti koko seurueen, että hän on oikeassa – olihan hän metsästäjä ja tottunut suunnistamaan. Hänen johdattamanaan porukka syöksyi aatelistaloon sisään, mutta joutui sieltä pakenemaan vartijoiden takaa-ajamina.

Peluutus meni kohtuullisesti. Necropoliksen käynti oli ehkä pienoinen lässähdys, mutta muuten koluaminen ja lopun kohtaukset tekivät pelistä erittäin hauskan. Kaikki pelaajat näyttivät viihtyvän todella hyvin. Useimmille pelaajille RQ oli tuttu joko viime vuosilta tai sitten kaukaa menneisyydestä.

Sunnuntaina peluutin RQ3:n suomenkielisillä old skool -säännöillä seikkailun Kadonneen artefaktin metsästys. Siinä pelaajat etsivät heidän työnantajiltaan varastettua artefaktia ympäri Nochetia ja sen lähialueita. Pelaajahahmot ovat melko osaavia, joskin vielä noviiseja, joten taisteluissa he olivat melko tappavia ja selvästi Starter setin valmishahmoja voimallisempia. Tämä oli tarkoituskin.

Peluutin tämän saman seikkailun Kalikoksen retriitissä ja sieltä saamani erinomaisen kehittävän palautteen perusteella olin kehittänyt seikkailua selvästi toimivammaksi. Mukana oli mm. vinkkinä tullut handout ja hahmoilla oli valmiiksi sopivat kamat. Nyt seikkailu toimi mielestäni hienosti ja pelaajilla oli koko ajan selkeä suunta ja tutkittavaa. Taisteluja oli kolme ja joka kerta vastassa oli selvästi erilaiset vihut. Mukana olleista viidestä pelaajasta neljällä oli jopa melko vahvaa Glorantha-kokemusta ja yksi heistä pelaa Hannun Mythras-kamppiksessa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun peluutin Ropeconissa mitään (ylipäätään kolmas kerta Ropeconissa ikinä ja edellisestä käynnistä kymmenen vuotta) ja olin positiivisesti yllättynyt, kuinka nastaa se oli. Kaikissa peleissä oli todella hyvä ryhmähenki ja tasapainoista muiden huomiointia. Kolme peliä kolmessa päivässä ei ollut mitenkään liikaa, vaan tuntui oikeastaan kivalta, kun opit pelien rytmittämisestä edelliseltä päivältä oli niin hyvin muistissa. Tosin sattui niin huonosti, että omat pelit sattui kaikkien conissa olleiden podcastien live-vetojen päälle, niin en nähnyt niistä yhtään. Ensi vuonna otan opiksi tästä.

Joonas Katko:

Pelautin perjantaina yhden skenaarion 13th Age Gloranthaa. Tähän Menneisyyden varjot -peliin ilmoittautui neljä pelaajaa, joista vain 3 saapui paikalle. Olin tehnyt valmiiksi nipun 3. tason hahmoja, joista pelaajat sitten valitsivat ankka-humaktin, peikko-Karginpojan (uudelleen nimetty hahmoluokka Savage suplementista Dark Pacts and Ancient Secrets) ja Estangtangia palvovan mystikon (munkki kirjasta 13 True Ways). Aikatauluhaasteiden vuoksi pelasimme vain 3 tuntia, mutta hahmot pääsivät seikkailemaan Paviksen Suuressa murskassa etsimässä jälkiä Balastorista, legendaarisesta Wahan vihollisesta.

Yhdelle pelaajalle koko Glorantha ja kahdelle 13thAge eivät olleet lainkaan tuttuja. Peli vaikutti ihan hyvältä kokemukselta ja hauskaa tuntui olevan. Olen pelauttanut satunnaisia ropeja Conissa vuosia sitten ja olihan se ihan kiva olla taas pj:n tuolissa.

Juha Heinänen:

Pelini Ketun huvila pelattiin lauantaina iltapäivällä. Tarkoitus oli pelitestata kirjoittamaani skenaariota. Sääntöjärjestelmänä oli RuneQuest Glorantha ja pelaajahahmoina valikoima Starter Setin valmishahmoja.

Sartarissa, Orlmarthin klaanin mailla on huvila, joka jäi autioksi Lohikäärmeen nousun jälkeisessä myllerryksessä. Salaperäinen nainen suostuttelee seikkailijat tutkimaan sen ja varmistamaan sen turvalliseksi paluulleen. Luvassa raunioiden koluamista, ongelmanratkaisua ja joko keskusteluja tai kamppailuja henkien kanssa.

Pelaajat olivat kaikki jollain tavoin RuneQuest-veteraaneja, vaikka osalla edellisestä pelikerrasta olikin jo aikaa. Peli soljui näkökulmastani aika mukavasti, pelaajat eivät jämähtäneet missään vaiheessa ja heittäytyivät mukavasti heille vieraiden hahmojen mielenmaisemaan.

Ennakkoluulot ja viha lunareita vastaan ei karissut, mutta ehkä pientä säröä siihen joillakin tuli. Pelin ongelmat saatiin – ehkä osittain vahingossa ja hyvällä onnella – ratkaistua rauhanomaisesti.

Mukava ensikokemus conipeluutuksesta, ja itse asiassa myös Ropeconista. Kiitoksia pelaajille. Olin vahvasti tietoinen aikarajasta ja joitain yksityiskohtia putosi pelatessa pois, mutta seurauksena peli saatiin taputeltua sille annetussa ajassa valmiiksi asti.

Juho Rutila:

Oma Glorantha-pelini Louhikäärmeen poreet pelattiin lauantai-iltana. Tämä on sama skenaario, jota olen vetänyt jo muutamassa Ropeconissa ja Kalikoksenkin tapaamisissa. Peli pelattiin QuestWorlds-säännöillä.

Skenaario sijoittuu Kralorelaan, korkean tason kylpylään. Kylpylän vieraaksi on tulossa eksarkki Puchaista, ja tämä aiheuttaa kylpylän henkilökunnassa (joita pelaajahahmot ovat) tietysti jännittettä. Ei vähiten siksi, että kylpylä on itse asiassa peitetoimintaa Sisäisen mestariuden polun harjoittamiselle.

Tähän peluutukseen olen jo saanut kirkastettua hahmojen rooleja ja sitä, miten skenaariota juoksutetaan kohti loppukohtausta. Pelaajat toivat taas hyvin aktiivisuutta ja ideoita pöytään ja ryhmän hengellinen johtaja pääsi vetämään meditaatiohetkeä itse eksarkille. Glorantha oli osalle pelaajista hieman tuttua, mutta hyvin kaikki ottivat maailman haltuun. Olipa pöydässä yksi Kalikoksen jäsenkin, Antti, jota houkuttelin mukaan tapahtumiimme, tai vähintään podcasteihin tutustumaan.Toivottavasti tapaamme uudelleen.

Lasse “Rope-Laku” Laukkanen:

Vedin Glorantha-pelini sunnuntaina. Kyseessä on Glorantha-johdannoksi suunnittelemani kertapeli (jonka on tarkoitus maistua aloittelijoiden ohella myös kokeneemmille), Jätin aarre - kevyiden sääntöjen Gloranthaa. Pelissä Culbrea-heimon jokaisesta klaanista valitaan yksi nuorukainen hakemaan Jättiläisen maagista paimentorvea Culbrea-vuoristosta. Matkalla on luvassa vuoren vartijaa, arvuuttelijoita, henkilehmiä ja ties mitä sen mukaan, mihin suuntaan peli etenee. Pelin säännöt pohjautuvat Mika Metsätähden Twist and Turniin, joskin olen yksinkertaistanut sen jo valmiiksi yksinkertaisia sääntöjä sekä korvannut sen kortit omilla Glorantha-kortteillani.

Kaikille peliin osallistuneille Glorantha oli jo entuudestaan tuttu, mutta kukaan ei ollut päässyt sitä vielä syvällisemmin roolipelaamalla harrastamaan. Peli sujui oikein hyvin ja pelaajat lähtivät hienosti pelaamaan niin hahmojaan, maailmaa kuin seikkailuakin. Eurmalin henki oli pelissä vahvasti läsnä ja lunareitakin eksyi paikalle. Ryhmän metsästäjä menetti kaikki kolme asettaan, parantaja piti ansiokkaasti yllä harmoniaa, Lhankor Mhyn harmaa hyödynsi hienosti viisauttaan ja humakti sai epäkuolleen pureman survoessaan näitä kuolleeksi. Kaikkinensa vietimme yhdessä varsin mukavan parituntisen Gloranthassa ja toivottavasti ainakin osa pelaajista jatkaa Glorantha-harrastustaan pidemmälle, kenties Kalikoksenkin toimintaan osallistuen.

Harri Eränen:

Pelasimme perjantaina sotapelikavereideni kanssa wanhan Nomad Godsin viidenen skenaarion. Peliin löydettiin viisi kaveria ja kaverin kaveria, joilla kaikilla oli entuudestaan kosketuspintaa Gloranthaan RuneQuestin kautta. Sääntöjä treenattiin ja tulkittiin hieman etukäteen Vassalilla etäpelinä. 70-luvulla sääntöjen kirjoittaminen on ollut suurpiirteistä touhua; varsinkin physical ja magical stackien sekä henkien välisten taistelusääntöjen lukeminen ja sisäistäminen aiheuttaa lukijalle illuminaatioita.

Varsinainen peli osoittautui viidellä pelaajalla erittäin kaoottiseksi kokemukseksi. Peliin kannattaa asennoitua narratiivisena kokemuksena taktisen sotapelin sijaan. Omille Impala ratsastajille kävi heti alussa köpelösti, kun noppa generoi aloituspaikoiksi Pairing Stonen Paviksen pohjoispuolella ja naapuriksi Sable Kansat Pavikseen ja Morocantit toiselle sivustalle. Puristuksiin jääneiden Impaloiden karjalaumat menivät nopeasti laajalle levinneille Morocanteille parempaan käyttöön.

Viides skenaario on luonteeltaan karjan ryöstöä. Peliä pelataan kymmenen kierrosta ja lopuksi lasketaan se, kenellä on eniten supply pisteitä eli karjaa ja raunioista löydettäviä medicine bundleja. Biisoniratsastajat ja High Lama -kansat nahistelivat koko pelin ajan keskenään ja onnistuivat lähinnä hävittämään toisensa. Morocanteilla näytti koko pelin ajan menevän vahvasti muiden heimojen kärsiessä erilaisista satunnaisista vitsauksista, kuten Praxia kiertävästä Eternal Battlesta, kaaoshirviöistä ja taudeista. Loppupisteitä laskiessa selvisi kuitenkin, että tutkan alla lentäneet Sable Kansat olivat onnistuneet kerryttämään 27 voittopistettä Morocanttien jäädessä 26:een. Impalojen pisteet jäivät nollaan.

Wyvernin sisarista ja Kirkasviinin punaisista häistä emme ole vielä saaneet pelikuvauksia.

***

Teksti ja kuva: Lasse “Rope-Laku” Laukkanen

Pelien kuvaukset: kunkin pelin pelinjohtaja