RAPORTTI: KALIKOS-TAPAAMINEN HELSINGISSÄ MARRASKUUSSA 2026

Suomen Glorantha-seura Kalikos piti vuosikokouksensa Helsingissä 8.3.2026. Samalla pelattiin roolipelejä: kaikki tarjolla ollutta neljä peliä toteutuivat, ja kolme näistä peleistä oli täynnä. Paikalla oli 21 Gloranthasta kiinnostunutta.

Vuosikokouksessa oli kokoukseksi ilahduttavan monta osallistujaa, kymmenen. Kokous sujui rennossa tunnelmassa, ja sen puheenjohtajana toimi hallituksen ulkopuolinen Matti Ropo. Varsinaiset päätösasiat hyväksyttiin sellaisinaan, ja kokous eteni mukavan keskustelevassa hengessä. Kokouksessa hyväksyttiin mm. viime vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus sekä päätettiin toimintasuunnitelma käynnissä olevalle Kalikoksen 25-vuotisjuhlavuodelle. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Juho Rutila. Muina hallituksen jäseninä niin ikään jatkavat Matti Järvinen, Jyri Soppela, Juuso Welin ja Lasse Laukkanen.

Tapahtumapaikkana oli tuttuun tapaan Cafe Boardgame.

Välissä ehdimme hetken jutella vapaamuotoisesti, kunnes aloitettiin pelit neljässä vierekkäisessä pöydässä. Oli jälleen kerran ilahduttavaa kuulla oman pelaamisen lomassa vahvaa pelaamista ja naurureaktioita myös oman pöydän ulkopuolelta.

Larin RuneQuestissa seikkalijat olivat kunnostautuneet vuoden 1625 lunarin valloituksen jälkeen colymarin ja ernaldorin asioiden ajamisessa. Heidän urotekojensa ansiosta Leika Mustakeihäs oli valinnut seikkailijat suorittamaan pyhän ajan Valontuojien tehtävän. Koko ernaldorin heimo oli kokoontunut Kirkasviinin yläkaupungin torille, jonne oli tehty kahdeksan nuotiota piiriin. Asborn siunasi seikkailijat Orlanthin nimeen, Hastur antoi kullekin Totuuden riimulla varustetun korun, Kerisdana leilillisen juotavaa ja Leika soitti Jalokivisävelillä lähtösävelet. Ja niin seikkailijat siirtyivät Valontuojien tehtävälle hakemaan Yelm takaisin alisesta maailmasta.

Hannun Jotain mätää Helmiäisbasaarissa (Mythras) -pelissä epäonnekas esrolialainen haudanryöstäjä, fonritilainen varas, vakooja, kauppias ja agimori-soturi nousivat odottamatta Hombori Tondon elämäntavan puolustajiksi. Oveluudella ja rohkeudella he torjuivat vieraan vallan lähettämän eksistentiaalisen uhan ja pimeyden henget, jotka olivat hiipineet kaupungin sydämeen. Heidän tekonsa pelastivat ainakin toistaiseksi Hombori Tondon vuosisataisen elämäntavan, kauppahuoneen kunnian, basaarin valvojan uran, Helmiäisbasaarin rauhan ja satamakaupungin talouden. Tehtävä suoritettiin täsmälleen niin kuin oli pyydetty.

Silti voiton varjo jäi heidän ylleen. He näkivät syvemmän konnuuden, juonen joka ulottui pidemmälle kuin yksikään torjuttu vihollinen. Ja kun hetki koitti, he eivät iskeneet sitä vastaan. He jättivät sen eloon – niinpä heidän sielujaan jäytää nyt tieto siitä, että he eivät ainoastaan säästäneet suurempaa pahuutta, vaan tulivat tahtomattaan suojelleeksi sitä.

Matin Kohti pohjoista -pelissä (HeroQuest) sekalainen sankarijoukko – Issariesin kauppias, pentiläinen soturi, poroshamaani, tinamostali ja gladiaattorina toiminut lumipeikko – lähti etsimään keinoa Punaisen Lepakon kukistamiseksi. Ensimmäinen etappi oli Paviksen kaupunki, jossa hahmot onnistuivat järjestämään pienimuotoisen mellakan ja saivat jokseenkin likaisella tavalla (siis ihan konkreettisesti) suoritettua tehtävänsä. Hahmojen vuorovaikutustaidot tulivat matkalla monta kertaa tarpeeseen. Noppatuuri oli poikkeuksellisen heikko, ja etenkin mahtavan poroshamaanin loitsuja tuntui vaivaavan käsittämätön epäonni. Sankaripisteitä poltettiin siis paljon, eikä niitä tainnut jäädä jäljelle montaakaan, jos yhtään. Lopuksi päästiin aika eeppisiin sfääreihin, ja hahmot palasivat sankarilliselta matkaltaan kuka milläkin tavoin.

Juhon Kuuvalinta -pelissä (Turning Point) pelasimme viiden pelaajan voimin yhtä hahmoa, joka oli tärkeän päätöksen edessä. Onaressa, nuori nainen Punanaudan klaanista, oli jo useamman vuoden hoitanut Vorian tärkeää roolia kevään saapumisen takaavassa sankarmatkassa. Ennen tämänkertaista matkaa hänen lunarilainen äitipuolensa oli vinkannut kurkistaa sankarmatkalla ison kiven taakse. Siellä oli itse Hon-eel korjaamassa maissisatoa sirpillään ja ehdotti, että Voria voisikin valita maissin, jota veriuhrein kasvatettaisiin. Pelasimme tähän päätökseen vaikuttavat viisi hetkeä Oranessan menneisyydestä, joissa esiintyivät niin komea Michas – Jomes Sudensurman poika, kylän vahvat naiset sekä ikäviä ajatuksia Onaressan mieleen kuiskutteleva ja kaaoksen tahraama rotankallo. Päätös oli lopulta erittäin tiukka, mutta loppukohtauksessa näimme Oranessan, tai siis Vorian, juoksevan käsi kädessä Hon-eelin kanssa maissipellolla sankarten ajassa.

Seuraavaksi on luvassa Juuson järjestämä huhtikuun (etä)peli, tai parikin. Näistä löytyy tarkempaa tietoa mm. Discordin puolelta.

Toukokuun 22.–24. päiville on meille jo varattu tilat koko viikonlopuksi Töyrylän kartanoon Artjärvelle. Kyse on yhdestä Kalikoksen juhlavuoden päätapahtumasta. Sinne voi ilmoittautua sekä tarjota ohjelmaa. Ajatuksena on fiilistellä Gloranthaa koko viikonloppu hyvässä seurassa niin pelien, luentojen, työpajojen kuin kuka ties jonkun vielä omaperäisemmän ohjelman muodossa. Toivottavasti saadaan ns. tupa – ja ohjelmakartta – täyteen!

***

Teksti: Lasse ”Rope-Laku” Laukkanen ja kunkin pelin pj

Kuva: Lasse