MYYTTEJÄ, OSA 2

Julkaisemme näin Pyhän ajan kunniaksi Kalikoksen Helsingin joulukuun tapaamisessa jaetut myytit kahtena pakettina. Tässä jälkimmäisessä paketissa aiheita ovat juhliminen, Kaaoksen uhka sekä maailman synty!

Orlanthin juhlien myytti

Orlanth, tuo jumalista väkevin. Ja juhlijoista kestävin.

Hän kiersi maailmaa, etsien aina uutta juotavaa.

Hän tahtoi olla kaikissa juhlissa mukana.

Syödä, juoda ja tapella.

Vaan hän tiesi, että pitoja oli koko ajan.

Kaukana toisistaan.

Hän ei tiennyt, miten paikasta toiseen pääsisi, niin ettei maljojen kohotusta välistä jäisi.

Tuulen lailla hän paikasta toiseen liikkui, mutta monesti silti myöhässä saapui.

Kunnes hän tapasi Mastakoksen. Jumalan, joka ehti kaikkialle.

Orlanth pyysi Mastakosta, voisiko viedä hänet uusiin pitoihin.

Juhliin suuriin, joista ei juoma loppuisi ja notkuisivat tarjoiluistai.

Mastakos sanoi, “Hyppää veljeni kyytiin, niin lennämme tuultakin nopeammin väli-ilman halki.

Kyydissäni kaikkiin juhliin ehdit, etkä maljojen kohotuksesta enää myöhästy.”


Niin Orlanth hyppäsi Mastakoksen vaunujen kyytiin ja matka taittui.

Välillä vaunuja veti voimakas pässi, välillä sudenkorennon vetämänä he liikkuivat.

Orlanth söi, joi, juhli ja paini. Ja aina Mastakos tuli kutsusta hänen luokseen ja uusiin juhliin vei.

Kun yksi juhla loppui, Orlanth ja Mastakos olivat jo matkalla seuraavaan.

Kirjoittanut Lari

Jumala ymmärtää Kaaoksen olemuksen

Aikana, jolloin jumalten sota oli käynnissä ja Kaaoksen voimat valloillaan maailmassa, joukko jumalia päätti hankkia uuden aseen, jolla murskata vihollisensa. Niinpä he päättivät lähteä etsimään seppää, joka voisi takoa sellaisen. Kiisteltyään jonkin aikaa siitä, mistä moisen sepän voisi löytää, päättivät he kysyä asiaa kaikkitietävältä Lhankor Mhyltä. Lhankor Mhy käski heitä etsimään Gustbranin, sillä häntä etevämpää seppää ei jumalten joukosta löytyisi. Jumalat kiittivät Lhankor Mhytä hänen arvoisillaan lahjoilla ja lähtivät etsimää Gustbrania, jonka ahjo hehkuisi lähellä Varjotasankoja.

Jumalat lähtivät matkaan, mutta ollessaan vasta puolimatkassa, he huomasivat maahan auenneen railon, jossa kuhisi kaaoksen olentoja. Selvitäkseen pinteestä jokaisen jumalista oli turvauduttava omiin erikoistaitoihinsa ja siitä huolimatta yksi heistä haavoittui niin pahasti, että heidän oli etsittävä parantaja, sillä muutoin hän ei selviäisi matkasta ahjolle. Onneksi he törmäsivät ystävällisiin metsän asukkaisiin, jotka osasivat neuvoa tien Chalana Arroyn luokse.

Chalana Arroy paransi haavoittuneen jumalan eikä suostunut ottamaan minkäänlaista palkkiota, vaikka sitä hänelle yritettiin tarjota. Hän ainoastaan sanoi, että kun aika tulee, on parannetun maksettava velka eteenpäin. Hyvin levätyn yön jälkeen jumalat jatkoivat matkaansa ja saivat lopulta Gustbranin ahjon näköpiiriinsä. Lähestyessään ahjoa he kuitenkin alkoivat ihmetellä; mikseivät he kuulleet minkäänlaisia takomisen ääniä eikä ahjosta noussut ollenkaan savua eikä näkynyt tulen loimotusta? Sen sijaan he kuulivat kovaäänistä naurua ja laulua. Päästyään lähemmäksi he näkivät Gustbranin istuvan Minlisterin, oluenpanon jumalan kanssa suuren tynnyrin äärellä molemmat ympäripäissään. Jumalat kysyivät Gustbranilta, miksei tämä ollut töissä vaan pelkästään juopotteli, vaikka muut jumalat olivat taistelemassa Kaaosta vastaan. Tähän Gustbran vastasi, että koska hän oli tehnyt auran Barntarille, jotta tämä voisi viljellä ohraa, ja Barntar puolestaan oli antanut ohran Minlisterille, jotta tämä voisi panna olutta, joten Minlister oli täällä maksamassa velkaa Gustbranille siitä työstä, minkä hän oli tehnyt. Sillä niin oli hyvä ja oikeus ja niin maailma makasi. Eikä hänen sopinut tarttua vasaraan ennen kuin tynnyri olisi tyhjä. Niinpä jumalat eivät voineet muuta kuin auttaa Gustbrania hänen urakassaan.

Selvittyään tynnyristä ja sen jälkiseuraamuksista, alkoi Gustbran takoa jumalten häneltä pyytämää asetta. Kukin jumalista antoi oman lisänsä ahjoon ja niinpä aseesta tuli mahtava ja monenlaista taikuutta sisältävä. Palkkioksi Gustbran sai jokaiselta jumalalta jotain mikä tulisi hyödyttämään Gustbrania hänen työssään ja kaikkien ollessa tyytyväisiä lähtivät jumalat kotimatkalle. Matkalla he kilvoittelivat tarinoilla siitä millä tavoin kukin heistä asetta käyttäisi ja minkälaisia urotekoja suorittaisi – kunnes he yhtäkkiä tajusivat että heitä oli monta ja aseita vain yksi. Kuka heistä olisi arvollinen aseen saamaan ja miten asia selvitettäisiin? Kina muuttui riidaksi ja riita tappeluksi ja lopulta jumalat alkoivat taistella keskenään. Ja lopulta, kun enää yksi jumalista seisoi pystyssä, hän huomasi, kuinka keskinäisen taistelun tuoksinassa he eivät olleet huomanneet Vihollista, joka oli hiljaa ympäröinyt heidät. Ja silloin hän ymmärsi että taistelemalla keskenään, he olivat päästäneet myös Kaaoksen keskuuteensa, sillä sitä Kaaoksen perimmäinen olemus nimenomaan oli.

Kirjoittanut Tommi Hourula. Myytti on alunperin kirjoitettu pelikampanjaan, jossa seikkailijoiden täytyi suorittaa Sankarimatka muuttaakseen maagisen aseen ominaisuuksia jotta siitä saatiin vapautettua aseeseen vangittu sielu. Kyseinen myytti oli pohjana sille, miten ase oli alunperin valmistettu ja pelihahmot joutuivat sankarimatkallaan toistamaan sen muuttaakseen aseen ominaisuuksia.

Mitä ovat Epäpuhtaat?

Olet varmasti kuullut Ragnaglarin ja Thedin lapsista, broista. Sekä siitä, kuinka he Malian kanssa muodostivat Epäpyhän kolmikon. Etsivät maailman säröjä. Muuttivat kaiken hyvän pahaksi. Loivat Wakbothin, Paholaisen.

Olet saattanut kuulla muistakin Thedin lapsista, kuten kolmekehoisesta Cwimistä, Tien Silvotusta ja Mustasta vuohesta. Mutta sen sijaan et välttämättä ole kuullut Epäpuhtaasta, Thedin viimeisestä lapsesta.

Thed ryhtyi vihaamaan lapsiaankin, broita. Hän kirosi heidät maan hedelmättömyydellä, mahdollisuudella lisääntyä vain eläinten kanssa ja antamalla heille loputtoman vihan rauhaa kohtaan.

Turmeltuneen viimeisin teko jälkeläistensä vaivaksi oli Epäpuhdas, Örk. Samalla tämä oli viimeinen katkeruuden näytös myös Myrskyn ja Maan liitolle. Sillä kun maailma eli Pimeydessä ja Larnste oli Kaaoksen pureman heikentämä, Thed ajoi Muutoksen ruhtinaan yhdeksi itsensä kanssa. Näin syntyi Örk. Onneksi kuitenkin se, mikä Larnstesta on hyvää, elää Mastakoksessa.

Aivan kuten Wakbothin kohdalla, Malia toimi myös tämän luonnottoman vahingon kätilönä. Antoi samalla lapselle osan Pimeyttään sekä liiton sairauksien demonien kanssa.

Örkin lapset ovat Kaaoksen ihmisiä, epäpuhtaiksi muuntautuneita. Niitä, jotka hylkäävät Järjestyksen. Turmeluksen kauppiaita. Aina liikkeellä, kuin henkimaailman pimeimpiin kolkkiin kadonnutta pettäjä-äitiään ikuisesti etsien. Täynnä vihaa, niin äitinsä varhaista Heimoa kuin tämän saastaisia lapsia kohtaan. Harmaina, varjoissa kulkevina ja sairauden demoneita kannoillaan tuovina.

Näissä luonnottomissa ruummiillistuu se, mitä Kaaos janoaa - sitä, että petät sukusi, jumalasi ja Kosmoksen. Siksi sinun täytyy varoa heitä ja heidän kutsuaan. Pysyä vahvana ja hoitaa velvollisuutesi: tuhota rappion lapset ennen kuin ne turmelevat kaiken meille tärkeän.

Kirjoittanut Lasse “Lhankor Laku” Laukkanen. Myytti sai alkunsa siitä havainnosta, kuinka Gloranthasta löytyy hyvin laajalti tunnettuja hirviöitä, muttei örkkejä. Ehkä Gloranthanssa olisi kuitenkin tilaa Kaaoksen ihmisille? Kolme ensimmäistä kappaletta perustuvat suoraan The Book of Heortling Mythologyn myytteihin. Epäpuhtaan (The Unclean One) nimitys tuli Geminiltä.

Maailman synty

Gloranthalla on monta syntytarinaa ja muinaiset Jumaltietäjät sanovat, että ne ovat kaikki tosia. Tässä yksi niistä hyvin yksinkertaistettuna versiona:

Alussa oli Kaaos. Ja äärettömän Kaaoksen Tyhjyydessä kuohui Epäjärjestys, josta lopulta muotoutui Kosminen muna. Muna kuoriutui ja ulos ryömi Suuri Esilohikäärme. Lohikäärme meditoi ja mietiskeli suunnitellen kasvuaan ja munankuorten puolikkaista muodostui Sisäpuoli ja Ulkopuoli. Ympärillä oleva Kaaos alkoi kuitenkin kuplia ja ja aaltoilla tätä uutta luomusta vastaan yrittäen vallata takaisin sen Tyhjyyden ja Olemattomuuden, minkä tasapaino oli nyt häiriintynyt. Lohikäärme otti kuitenkin Epäjärjestyksen ja käytti sitä pitääkseen Kaaoksen poissa luomakunnasta ja tämän seurauksena syntyi Pimeys, ja kaikki sen olennot. Sitten Lohikäärme silpoi itsensä ja muodosti niistä kaiken Olevaisen.

Kosmoksen kuohunta ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, vaan sen aikaansai jumalista enimmäinen, jumalatar Glorantha. Mutta vasta kun Suuri Esilohikäärme loi maailman, tuli Gloranthasta tietoinen ja hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, "Minä olen". Ja tästä syntyi konkreettinen todellisuus. Suuri Esilohikäärme on Luomakunnan ruumis ja jumalatar Glorantha on Luomakunnan sielu ja muut jumalat ovat heidän jälkeläisiään.

Jumalaika

Maailman synnyn jälkeistä aikaa kutsutaan Jumalajaksi. Kaikkeutta hallitsi kosmisten jumalten Neuvosto ja Gloranthassa vallitsi rauhan ja harmonian aikakausi. Ei ollut kuolemaa eikä edes aikaa sellaisena kuin me sen tunnemme. Tämä kaikki järkkyi, kun maailmaan syntyi jumala nimeltä Umath, Taivaan jumala Aetherin ja Maan jumala Gatan poika. Umath oli voimakkain kaikista nuorista jumalista ja hän vaati paikkaa ja kunniaa, joka olisi hänen arvolleen sopiva. Kun muut jumalat eivät osanneet hänelle sellaista antaa, Umath raivostui ja päätti luoda itse sellaisen. Hän asettui Maan ja Taivaan väliin ja väänsi väkivalloin taivaankannen irralleen maasta erottaen vanhempansa toisistaan. Tämä päätti Kultaisen ajan harmonian ja eskaloitui sodaksi jumalten välillä.

Jumalten sota

Umathin raivo rikkoi maailman tasapainon ja syöksi Gloranthan jumalat katkeraan sotaan toisiaan vastaan. Myrskyn jumala Orlanth meni Helvettiin ja toi sieltä Kuoleman ja käytti sitä tappaakseen aurinkojumala Yelmin. Tästä seurasi Suuri pimeys ja Kaaoksen voimat alkoivat etsiä tietään takaisin maailmaan. Maailman reunamilla kolme jumalaa liittoutuivat keskenään solmiakseen epäpyhän salaliiton. Tämä kolmikko, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Epäpyhä Kolmikko, koostui hullusta jumalasta Ragnaglarista, Broo-äiti Thedistä ja Malliasta, sairauksien rakastajattaresta. He punoivat yhdessä mahtavan maagisen rituaalin, niin voimakkaan, ettei sellaista oltu ennen nähty, sillä he olivat löytäneet Perikaaoksen voiman ja käyttivät sitä vahvistaakseen omia asemiaan. Tämä rituaali synnytti Kaaoksen olennot maailmaan ja suurin niistä oli Paholainen, joka tunnetaan myös nimellä Wakboth. Toinen maailmaan hiipineistä Vihollisista oli Kajabor - Entropiantuoja, joka tunnetaan myös nimillä Jumaltenmurhaaja, Musta-aukko tai Suuri Kauhu.

Jumalten sota sai uuden käänteen, sillä siitä tuli selviämistaistelu Kaaosta vastaan ja Kaaos oli voittamassa. Keskellä Gloranthaa seisoi Piikiksi kutsuttu Mostal Tekijän valmistama kosminen rakennelma, jota pidettiin maailman tukipilarina ja jonka sisässä kosmisten jumalten Neuvosto kokoontui. Tänne Kaaos keskitti hyökkäyksensä ja sen seurauksena särkymättömänä pidetty Piikki räjähti singoten kappaleensa ympäri Gloranthaa. Maailmanlopun ollessa käsillä, myrskynjumala Orlanth tajusi mitä oli tehnyt surmatessaan auringonjumalan, päätti oikaista asiat ja kokosi Valontuojiksi kutsutun jumaljoukon yhteen ja lähti suorittamaan massiivista tehtävää. Tällä retkellä he laskeutuivat Helvettiin, jossa Orlanth ja Yelm sopivat riitansa. Helvetissä he myös tapasivat Arachne Solaran, Maailmahämähäkin, mystisen jumalhahmon, jonka epäillään olevan jumalatar Gloranthan henki. Arachne Solara kutoi mahtavan maagisen verkon ja antoi sen jumalille aseeksi Kaaosta vastaan. Jumalat heittivät verkon Wakbothin päälle ja Paholaisen sotkeuduttua tähän kosmiseen verkkoon, Arachne Solara hyppäsi hänen päälleen ja söi Wakbothin elävältä. Sitten Arachne Solara loi suuren ja monimutkaisen sopimuksen, joka tunnetaan nimellä Kosminen kompromissi ja kaikki jumalat joutuivat tämän Kompromissin allekirjoittamaan. Tämän seurauksena jumalat pääsivät vapaaksi Helvetistä, mukaan lukien auringonjumala Yelm, ja näin Suuri pimeys väistyi maailmasta. Sota oli ohi, mutta sillä oli hintansa, sillä Arachne Solara heitti kosmisen verkkonsa universumin ylle ja sitoi kaiken yhteen synnyttäen samalla jälkeläisensä, Ajan. Historia oli alkanut.

Kosminen kompromissi

Kosminen kompromissi solmittiin Helvetissä Arachne Solaran johdolla ja se oli ainoa tapa pelastaa maailma vääjäämättömältä tuholta. Kuoleman tultua maailmaan, jumalat eivät olleet enää kuolemattomia. Kosmisella kompromissilla oli kuitenkin keino muuttaa tämä, sillä Kosminen kompromissi sitoi jumalat Jumalaikaan samalla kuin maanpäällinen maailma jäi kuolevaisille, kuten ihmisille, haltioille ja peikoille. Kosmisessa kompromississa syntynyt Aika, kuljetti vääjäämättä jokaista ajassa olevaa kohti kuolemaa, mutta koska jumalat olivat irrallaan siitä omassa Jumalajassaan, tämä ei koskenut heitä. Mutta korvauksena kuolemattomuudestaan jumalat menettivät vapaan tahtonsa ja olivat sen jälkeen pakotetut toistamaan niitä tekojaan, joita he olivat tehneet Jumalajassaan ennen Ajan syntyä. Niinpä jumalat, niin mahtavia kuin edelleen ovatkin, eivät pysty luomaan enää mitään uutta tai poikkeamaan niistä teoista mitkä heidät ovat Jumalaikana määrittäneet.

Kirjoittanut Tommi Hourula. Tämä on suomennus ja tulkinta Sourcebookin teksteistä (2. laitos 2024, ks. esim. s. 67-70, 108, 118-119 ja 137-138). Tämä myytti ei ollut mukana Helsingin tapaamisessa, mutta Tommi on käyttänyt sitä pelissään.