Raportti: RopeCon 2024

RopeCon 2024 oli Glorantha-näkökulmasta varsin monipuolinen.

Virallisessa ohjelmassa Glorantha-pelejä oli kaikkiaan seitsemän: Matin Uponneen Thinobutun metsästys (HQ), Kadonnut taikamalja (Astraterra) ja Kohti pohjoista (HQ), Juuson Petoksen pidot (RQ), Juhon Mother of Monsters (QW) sekä Jupen kahdesti vetämä Laumasurmavuoren kauhea hirviö (RQ). Varjopeleistä toteutui kaksi: Juhon Vaarna (QW) ja Topin Shaking the Dragon Pass -muunnelma Terraforming Mars -lautatapelistä.

Lisäksi Conissa julkaistiin perinteiseen tapaan Kylmä tuuli Sartarin yllä -lehden uusin, kahdeksas numero (sis. mm. edellä mainittu Vaarna-skenaario). Dayzatarin tähtien alla -podcast oli osallisena Suomen roolipelipodcastit alttarilla -paneeliin, josta löytyy tallenne täältä: https://www.youtube.com/live/WAFb3otjPtM?si=PF_Arof0_Q_iyAEd

Epämuodolliseen tapaamisee osallistui hieman pyöröovihengessä toistakymmentä aktiiviamme - lisäksi käytävillä ja pelitiloissa törmäsi moneen muuhunkin! Ja kertoipa huhut mm. siitä, kuinka jumalia käsittelevälla luennolla viitattiin useaan otteeseen Gloranthan jumaluuksiin tai kuinka joku oli kaivannut ihmisiä, joiden kanssa puhua Orlanthista!

Alla muutaman kalikoslaisen kokemuksia RopeConista

Juuso:

Kalikoksen tapaamiseen löysi tiensä 11 henkilöä - osa vain esittäytymisen ajaksi ja toiset turisemaan eri Glorantha-peleistä ja muusta aiheeseen liittyvästä noin tunnin verran. Oli jälleen mielenkiintoista kuulla millä eri tavoilla Gloranthassa seikkaillaan: Viralliset Staffordin maailmaan sijoitetut systeemit eivät suinkaan ole ainoa vaihtoehto.

“Petoksen pidoissa” kävi kaksi Gloranthaa tuntevaa ja kolme, joille maailma oli täysin uusi. Koska ohjeiden etsiminen jumaltarinoista oli koko skenaarion idea, oli ensikertalaisilla ajoittainen informaatioähky, mutta suurin osa piti pelistä. Olin ensimmäistä kertaa conissa pelinjohtajana ja hyvä fiilis jäi. Valmisteltavaa ja ennakkojännitystä toki oli, mutta loppujen perin homma meni oikein jouhevasti ja nälkä vetää lisää pelejä jäi - toki monta kehitysideaakin. Suosittelen myös muille vähänkään pelinjohtamisesta kiinnostuneille kokeilemaan conipelin vetämistä. Se oli helpompaa ja palkitsevampaa kuin uskoin. Ihan niin kuin Nysalor-Matti ja Alitur-Juho ovat pariin otteeseen sanoneetkin. Pelille oli varattu 4 tuntia, mutta viimeinen kohtaus pikakelattiin ajan loppuessa. Sankarimatka onnistui ja Kallyr Tähtikulman Valontuojien matkan startti saatiin Colymarilaisten toimesta turvattua.

Terraforming Mars -lautapelin pelirakenteisiin pohjautuvassa Shaking the Dragon Passissa Wenelian kauppiasprinssit ottivat mittaa Kultakotista. Dormalin juuri avattua meret Kauppiasprinssit liittoutuivat Nochetin ja Dormalin palvojien kanssa ja Kultakotti Dormalien sekä Susipiraattien. Lunarin imperiumin valloitukset eivät kauppareittejä aluksi pahemmin häirinneet, mutta Veneplaneetan noustua taivaalle ja imperiumin vallan ollessa Lohikäärmesolassa huipussaan alkoivat Sankarien sodat. Ne tekivät kaupankäynnistä mahdotonta kaikkien keskittyessä vain taistelemaan ja selviytymään. Jälleenrakentaminen oli kuitenkin nopeaa ja pian karavaanit jälleen kulkivat ja kauppa kukoisti. Tobiasser-Topin kehittämä pelimuunnos oli varsinkin Gloranthan mytologiaa ja kolmannen ajan historiaa tuntevalle täynnään mielenkiintoisia yksityiskohtia. Peli kesti kahdella hengellä noin 5 tuntia, koska lähes jokainen kortti luettiin huolella ja mietittiin miten se olisi tarinallisestikin hyvä käyttää ja selittää. Hieman tiivistimme peliä lopussa, jotta ehdimme conista ajoissa ulos. Pelaajien lukumäärän kasvattaminen tosin ei peliä juurikaan hidasta: Peli on rakennettu siten, että kokonaisvuorojen määrä on samaa suuruusluokkaa. Loppu siis saavutetaan kahdella pelaajalla esimerkiksi 20 pelikierroksen eli 40 pelivuoron jälkeen, mutta sama esimerkiksi otettu arvio 40 pelivuoroa tarkoittaisi neljällä pelaajalla 10 täyttä kierrosta. Topilla oli ajatus, että hän haluaisi tätä peliä vetää useammankin kerran vuodessa vaikkapa kuukauden pelinä, joten kiinnostuneiden kannattaa hänelle itsensä ilmiantaa. Pelipaikka tullee olemaan pääkaupunkiseudulla. Suosittelen lämpimästi!

Juho:

Mother of Monsters on Robin D. Lawsin kirjoittama skenaario, jonka tarkoitus on näyttää esimerkkiä siitä, minkälaisia tarinoita sääntöjärjestelmällä pystyy kertomaan. Tämä virallisen ohjelman peli järjestettiin lauantaina illalla ja se oli hyvin suosittu. Viisi pelaajaa saatiin paikalle, joista vain yhdellä oli aikaisempaa Glorantha-kokemusta. Se ei menoa haitannut, vaan hahmot ottivat hyvin aktiivista roolia Nikosdrosin kaupungissa syrjäyttäen lopulta itse patriarkan. Riimujakin opittiin pelin aikana soveltamaan kivasti. Pelin jälkeen QuestWorlds sai positiivsta palautetta hyvästä tarinan etenemisestä ja Gloranthastakin tykättiin.

Sunnuntai-aamuna pelattiin vielä varjopeli Vaarna, joka löytyy myös Kylmä tuuli Sartarin yllä -lehden viimeisimmästä numerosta. Tähän peliin tuli lopulta pienien ilmoittautumisepäselvyyksien jälkeen kolme pelaajaa. Pienempi pelaajamäärä antoi hahmoille enemmän toimintaa ja hahmot syventyivät pelin aikana kivasti. Etenkin yhden hahmon lemmikkilaama nousi muihin peluutuksiin verrattuna isoon rooliin.