Raportti: joulukuun tapaaminen 2024 Helsingissä

Vuoden viimeinen tapaaminen

Kalikoksen vuoden neljäs ja samalla viimeinen tapaaminen pidettiin lauantaina 7.12. Cafe Boardgamessa, Helsingissä. Tapahtumaan osallistui 14 henkilöä ja ilahduttavasti paikalla oli yksi tutustujakin. Osa tilaisuudesta vedettiin tällä kertaa Lontoon murteella, kun paikalle oli rohkeasti saapunut myös hollantilainen heimomme jäsen.

Tilaisuus aloitettiin jo tuttuun tapaan esittelykierroksella, jossa kuultiin ihmisten enemmän tai vähemmän tuoreita Glorantha-kuulumisia. Tämän jälkeen erehdyttävästi Tuomakselta vaikuttanut Punaisen jumalattaren pappi piti läsnäolijoille tiukan tietokilpailun uudehkosta Lunar Way -tietokirjasta - ja kuinka ollakaan, peräti viisi osallistujaa päätyi Hon-eelin seuraavaan veririittiin taistelijoiksi. Suurimman kunnian kilpailusta otti tällä kertaa Glorantha-konkari Matti.

Kuuhun kurottelun jälkeen aluksi Hannu esitteli Mythrasta ja tämän jälkeen Juho QuestWorldsia. Mythrashan on se sääntösysteemi, josta oli lähellä tulla uusi RuneQuest-versio Mongoose-vuosien jälkeen, mutta tämä jäi toteutumatta - ja näin peli julkaistiin Mythraksena. Säännöissä onkin paljon tuttua RuneQuestista, mutta sen lisäksi siinä on useita kiinnostavia omia piirteitä. Tällaisia ovat mm. pelin neljä taikuutta - kansan magia sekä henki-, jumal- ja velhotaikuus - sekä taisteluissa käytettävä toimintapisteiden ja erikoisefektien systeemi. Näiden ansioista taisteluihin syntyy paljon vaihtelua. Paikan päällä sai myös hypistellä Mythrasta edeltänyttä, vain 50 kappaleen koe-erään kuuluvaa Advetures in Glorantha -kirjaa.

QuestWorlds on - juuri tulleen lupauksen mukaan helmikuussa 2025 julkaistava - uusi versio HeroQuestista. Pelihän tunnetusti painottaa tarinallisuutta ja sen aaltoilua pelin edetessä. Systeemi on hyvin yksinkertainen vapaasanaisine kykyineen ja d20-noppineen. QuestWorldissa on pyritty yksinkertaistamaan HeroQuestia mm. luopumalla eri lopputulemian taulukoista. Toisaalta pelistä löytyy tarvittaessa myös monipuolisuutta mm. jatkettujen selkkausten muodossa. Kuulimmepa esittelyiden väliin ja niiden lopuksi muutamia palopuheita esiteltyjen systeemien puhujien niissä näkemistä valuvioista.

Tähän päättyi yhteinen ohjelma ja seuraavaksi oli vuorossa pelit. Ilahduttavaa oli se, että kaikki halukkaat pääsivät peleihin ja osallistujat jakautuivat kolmeen eri pelipöytään. Yhdessä pöydässä Hannu veti Mythrasta, toisessa Juho QuestWorldsia ja kolmannessa Topi esitteli Khan of Khans -lautapelistä tekemäänsä Pamaltela-muunnelmaa, Jann of Jannsia.

Hannun Mythras-pelissä pelaajat säntäsivät myöskin Pamaltelaan. Soturi, papitar, ulkomaalainen hämäräheikki, minotauri ja jaguaariheimon muodonmuuttaja lähetettiin noutamaan takaisin vihamielisen Pujalegin heimon kaappaamia paikallisen kauppiaan lapsia. Pujalegit palvovat vampyyrilepakkoa ja toivo lasten hengissä säilymisestä heikkeni jokaisen tunnin myötä. Joukkio selvisi haastavasta maastosta ja sai pysyttyä kaappaajien jäljillä. Vihamielisten henkien läsnäolosta ja niiden sirkkeliä muistuttavista hyökkäystekniikoista huolimatta seikkailijat löysivät kaappaajien piilopaikan.

Vartiomies hoideltiin yhdellä täydellisesti keskelle päätä ammutulla minotaurin nuolella ja loppujoukkoa hämättiin käärmeilluusiolla. Kaapparien huomion kiinnittyessä illuusioon, toimintopisteet riittivät hyvin neljän soturin toimintakyvyttömäksi tekemiseen. Soturinainen teilasi heistä kaksi. Yksi lepakkokansan soturi yritti torjua minotaurin valtavaa miekkaa pelkillä käsillään huonolla menestyksellä ja yhden raateli jaguaariksi muuttunut muodonmuuttaja. Lopuksi papitar käytti ”kovaäänisloitsuaan” saadakseen jäljelle jääneet kaappaajat antautumaan. Seikkailijat palasivat lapsien ja vangittujen shamaanin ja soturien kanssa kaupunkiin juhlimaan suurta menestystään.

Peli sisälsi sopivasti huumoria ja pelitekniikan opiskelua juonen soljuessa kuitenkin mukavasti koko ajan eteenpäin.

Juhon QuestWorldissa pelaajat ylläpitivät kylpylää Kralorelassa Shan Shan -vuorten rinteillä. Meditatiivista luonnon rauhaa saapui järkyttämään paikallinen suurmies, itse eksarkki! Eikä siinä kai muutoin mitään, mutta tiedossa on, etteivät valtaapitävät pidä siitä, jos alempiarvoiset tavoittelevat omatoimisesti lohikäärmetietoisuutta - ja juuri sen tavoittelu on kylpylän omistajapariskunnan sekä heidän rahoittajansa, mandariinieläkäisen, keskeisin tavoite.

Nämä lähtökohdat tuottivat monenlaisia tilanteita ja käänteitä - aluksi kylpylällä ja sen salaisessa kellarissa sekä myöhemmin matkan päässä mystisessä ja taianomaisessa paikassa, jossa hahmot kohtasivat sellaisia näkyjä ja kokemuksia, joista he eivät olleet aiemmin osanneet kuvitellakaan. Tällä kertaa peli päättyi jokaisen hahmon osalta erilaiseen lopputulemaan ja näyttelipä yksi sivuhahmoista loppuratkaisua myöten oleellista roolia pelissä. (Peli saatetaan vetää uudelleen, niin jätetään tämän tarkemmat spoilerit tästä kuvauksesta pois.)

Pelissä syntyi oikein kiva tarina pelinjohtajan, pelaajien ja mekanismin yhteisluomuksena. Molemmat roolipelit päättyivät miltei samanaikaisesti, parin kolmen tunnin pelin jälkeen. Väki ehti vielä hyvin illaksi kotiin, vaikka vietimmekin yhdessä pitkän ja mukavan Glorantha-päivän.

Topi peluutti hänen Khan of Khans -pelistä kehittämäänsä hieman rouheampaa Jann of Janns -peliä ensimmäistä kertaa mukana olleelle jäsenelle. Suoran palautteen mukaan hän tunsi olonsa tervetulleeksi, kielimuurista huolimatta, ja tykkäsi pelistäkin.

Joulukuulle tulee vielä tarjolle Matin kuukauden HeroQuest-peli, mutta sen jälkeen hiljenemme viettämään Pyhää aikaa. Ensi vuodelle on - kunhan Pyhän ajan riitit tuottavat toivottuja lopputuloksia - kuitenkin jo kuvioita suunnitteilla… niistä myöhemmin!