|
Xenro
15. maaliskuuta 2003 kello 11.55
linkki
|
Punainen Kivi
Tässä olisi alkua omasta tarinastani, jota kirjoitan kotona itsekseni ja lisään sen kotisivuilleni. Ei mitään parasta tekstiäni, mutta pistetään nyt jotain alulle:
Tumma hahmo käveli sateen paiskomaa mukulakiveystä pitkin varmoin askelin. Johtuiko se kenties sateesta vaiko jostain muusta. Hän ohitti nopeasti tietä pitkin ajavat kärryt ja pysähtyi toisella puolella katua suuren puuoven eteen. Hän nosti katsettaan ylemmäs ja huomasi oven yläpuolella likaisen kyltin.
-Vihreän Lohikäärmeen Huone, hän sanoi hiljaa itselleen ja koputti kolme kertaa oveen.
Hetki kului.
Ovi avautui natisten vaimeasti ja sen takaa kurkisti lyhtyä edessään pitävä partainen pikkumies, joka oli pukeutunut ruskeaan kaapuun. Hän siristi silmiään ja katsoi tuimasti tulijaa. Sitten hän viittasi tulemaan häntä sisälle.
-Mestari odottaakin jo sinua, parahin Draze. Mies sanoi vetäessään oven kiinni.
-Hyvä, Draze sanoi.
Eteinen oli pieni ja pimeä. Sen seinillä roikkui vanhoja lyhtyjä ja muutamia taljoja, joiden yläpuolelle oli nostettu tapettujen eläinten päitä koristeiksi. Draze antoi katseen kiertää huoneessa, ennenkuin tajusi pienen miehen jo ottavan hänen märkää viittaansa pois.
-Vien tämän vain kuivumaan, hän sanoi.
Draze nyökkäsi.
-Mestari odottaa sinua ylhäällä, pieni mies sanoi.
Draze katseli hämillään ympärilleen etsien ylös vieviä portaita, muttei erottanut niitä mistään.
-Missähän nämä portaat mahtavat olla? Draze kysyi.
Pikku mies viittoi huoneen perälle päin.
-Tuossahan nuo ovat. Etkö sitten huomannut niitä? Hän kysyi.
-Eivät ne kyllä olleet siinä äsken, kun tulin tänne, Draze selitti.
-Tuntemattomat ovat Mestarin opit. Kiirehdi jo, hän odottaa. Pikku mies katosi nopeasti asiansa sanottuaan portaiden viereiseen oveen, jota Draze ei ollut myöskään huomannut. Hän katseli kuinka pieni mies rettuutti hänen märkää viittaansa mukanaan vieden valon huoneesta mukanaan.
Draze vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja lohdutteli itseään. Sitten hän asteli portaiden juurelle ja katseli tarkkaavaisesti portaiden yläpäähän, muttei erottanut sitä liialta pimeydeltä. Portaat viettivät jyrkästi ylöspäin, mutta ulkopuolelta katsottuna talo oli harvinaisen matala.
-Kiirehdi jo! Tutun karvainen ääni kuului Drazen takaa.
Draze kääntyi säikähtäen taaksepäin ja huokaisi lopuksi.
-Älä säikyttele, pieni mies. Olisin voinut lyödä sinua.
-Enpä usko, että sinulla olisi ollut siihen erityisemmin aikaa. Muuten, nimeni on sitten Gnor, eikä mikään pieni mies.
-Hauska tutustua, Gnor. Draze ojensi kättään hänelle.
-Huomasin, että täällä ei pala valo missään, joten toin tämän lyhdyn sinulle, Gnor ojensi lyhtynsä Drazen odottavaan käteen. - Siinä, ole hyvä ja mene jo. Mestari ei jaksa odottaa tuollaisia viivästelijöitä. Gnor ärähti.
-Menenhän minä.
Gnor tuhahti vielä kerran ja katosi yhtä vikkelästi portaiden viereiseen huoneeseen, josta kajasti herkkää valoa.
Draze, joka piteli lamppuaan vielä edessään, kääntyi ympäri ja lähti nousemaan portaita ylös.
Portaat eivät olleet erityisen isot ja ne natisivat jokaisen askeleen kohdalla.
Hetken kiivettyään hän saapui portaiden päähän, joka loppui oveen, mikä oli koristeltu oudoilla merkeillä ja kuvioilla.
-Astu vain sisään. Olenkin jo odottanut sinua, Draze. Tumman vanhahko ääni kuului oven takaa.
Draze hätkähti ja oli vähällä pudota portaita pitkin alas, mutta sai pidettyä tasapainonsa viime hetkellä. Ääni, joka kuului oven takaa alkoi uudellen puhutella häntä:
-Tuletko?
-Kunhan kerkeän, Draze jupisi hiljakseen ja alkoi väsymään tämän talon pompotteluun ja turhaan jupinaan.
-Ei mitään kiirettä, Ääni vastasi.
Draze ällistyi uudemman kerran, mutta sai pidettyä tasapainonsa tällä kertaa.
Hän empi hetken, mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja hän avasi oven varovasti.
Huone ei näyttänytkään aivan tavalliselta, kuin Draze oli odottanut. Huoneen perällä oli suuri kivinen takka, jossa paloi tuli valaisten koko huonetta. Seiniä koristivat suuret kirjahyllyt ja maalaukset. Keskellä huonetta lepäsi suuri pöytä hedelmäkulhoineen ja viinipulloineen, kuin parhaassa majatalossa. Haju, joka lähti takassa olevasta padasta ei ollut erityisemmin mikään miellyttävä haju, jota Draze oli koskaan aikaisemmin haistanut. Mutta hän ei antanut pienten muotoseikkojen häiritä häntä.
Draze antoi katseensa kiertää vielä kerran ympäri huonetta ja lopuksi hänen katseensa pysähtyi pöydän takana istuvaan mieheen.
Mies oli varsin vanhan näköinen. Hänen päätänsä peitti hopeanharmaat hiukset ja varsin epätavallinen pieni lakki. Hänen päällänsä oli varsin arvokkaalta näyttävä sininen kaapu, jota koristi samanlaiset kuviot kuin huoneen ovessa.
-Tervetuloa matalaan majaani, Draze! Olenkin odottanut sinua jo jonkin aikaa.
Mies sanoi ja nousi ylös kävelläkseen hänen luokseen. -Tuota valoa et täällä taida varmaankaan tarvita, vai? Mies kysyi.
-En, Draze vastasi hiukan empien.
-Hyvä. Mies heilautti sormeaan ja lyhdyn valo sammui.
|