|
Bagsie
linkki
14. tammikuuta 2003 kello 14.05
|
|
Bagsie
14. tammikuuta 2003 kello 14.05
linkki
|
Eli siis kaikki jotka ovat pelanneet pöytä roolipelejä -teillä kaikilla on varmaankin jokin seikkailu/kampanja joka on se mihin muita seikkailuja teidän peliporukassa mitataan, tai on muuten vaan jäänyt mieleen positiivisessa mielessä.
Kartoitetaanpa mistä porukat pitää...
Olisi kiva vaan tietää näin pelinjohtajana, että miten muut pitää mielenkiinnon yllä.
What works for you:
-Mitä peliä pelasitte (esim. RQ, CP 2.0.2.0, D&D, Cthulhu, Vampire tms.)?
-Mikä oli idea seikkailussa (lyhyesti)?
-Miksi se oli hyvä?
|
|
Larppa
linkki
14. tammikuuta 2003 kello 16.17
|
|
Larppa
14. tammikuuta 2003 kello 16.17
linkki
|
Ehdottomasti paras ja mieleen jäänyt on Kehtojoen seikkailu!
Bagsie kirjoitti:
[i:62b5670084]-Mitä peliä pelasitte[/i:62b5670084]
Me pelasimme perinteisesti RuneQuestia Gloranthassa.
[i:62b5670084]-Mikä oli idea seikkailussa (lyhyesti)? [/i:62b5670084]
Puolustaa kehtoa lunarilaisilta ja muilta. Saada jättiläis vauva merelle turvassa. Palkkiokin oli valtava. Voit lukea lisää Cradle kirjasta tai Pavis Big&Rubblesta. Siellä kuvataan tarkemmin.
[i:62b5670084]-Miksi se oli hyvä?[/i:62b5670084]
Massataisteluitten takia. Sai hakata lunarilaisia sen minkä jaksoi. Palkkion takia. Juonen takia. Pituuden takia...
|
|
Tupew
linkki
14. tammikuuta 2003 kello 16.42
|
|
Tupew
14. tammikuuta 2003 kello 16.42
linkki
|
Mieleen painuvin kamppanja on varmaan yksi pelinjohtajamme kamppanja, joka perustui Hiraan, eli maailma oli Glorantha ja pelasin RQ:ta.
Idea oli se, että hahmoni oli saanut kuuluisuutta, kun oli pelastanut jonkun ison issaries pomon lapsen(en muista nyt oikein kunnolla kenen lapsi se oli muttan jonkun ison pomon kuitenkin). Sitten minun hahmoni ja pari eph hahmoa pestautui yhden kauppias naisen henkivartijoiksi. Tosin hahmoni oli kyllä yhdessä vaiheessa muutakin sille kuin pelkkä henkivartia.... ymmärrätte varmaan. Sitten tuli kaikkea kauppamatkoja ja jonkun orlanthi miehen veljen löytämis retkeä ja tämmöistä.
En oikein osaa sanoa miksi se oli niin mieleenpainuva. Se vaan oli hyvä.Varsinkin, kun tuossa kamppanjassa ei ollut kuin minä meidän peliporukasta pelaamassa, niin pystyin keskittymään kunnolla kun kukaan muu ei ollut sähläämässä hahmollaan tai kertomassa tyhmiä juttujaan.
|
|
Garrik
linkki
14. tammikuuta 2003 kello 19.30
|
|
Garrik
14. tammikuuta 2003 kello 19.30
linkki
|
[i:facedc2fe4]-Mitä peliä pelasitte (esim. RQ, CP 2.0.2.0, D&D, Cthulhu, Vampire tms.)?[/i:facedc2fe4]
Oma systeemi, historialliseen realismiin painottuva maailma, n. vuoden (tosimaailma) kestäviä kampanjoita vuosikymmeniä (pelimaailma) kestävässä metakampanjassa.
[i:facedc2fe4]-Mikä oli idea seikkailussa (lyhyesti)?[/i:facedc2fe4]
Idea oli, että on joukko ihmisiä, joilla on jotakin yhteistä, ja jotka tekevät jotakin yhteisen päämäärän saavuttamiseksi maailmassa, jossa voi tehdä ihan mitä vaan... Ja kaiken takaa alkaa paljastua jotakin, jonka selvittämiseen ei yksi sukupolvi vielä riitäkään...
[i:facedc2fe4]-Miksi se oli hyvä?[/i:facedc2fe4]
Yksittäiset pelikerrat voi laahata, kokonainen minikampanja saattaa iskeä avokämmenellä päin naamaa, hahmot ei aina ole hyviä, pelinjohtaja ei aina ole terässä. Mutta kun taaksepäin katsoo, niin tarina on henkeä salpaava. Ja pelikerroilla tulee välillä sellaista eksistentiaalista pohdintaa, että tukka pois. Ja koska juuri mitään ei ratkaista väkivallalla :-)
|
|
Daedra
linkki
14. tammikuuta 2003 kello 19.44
|
|
Daedra
14. tammikuuta 2003 kello 19.44
linkki
|
Melko kauan sitten ollut Temppelissä pelattu RQ-kampanja.
Peli ei ollut mitenkään loistava, mutta aina öisin oli hyvää fiilistelyä ja chillausta.
Voi toki olla, että aika kultaa muistot, mutta Viva la Temple! Peilipallo! Spotit! Magelight! Óle!
-niko
[i:633181d562]To see the world in a grain of sand
A heaven in a wild flower
To hold infinity in the palm of your hand
An Eternity in an hour...[/i:633181d562]
(William Blake, Augries of Innocence)
|
|
esidebob
linkki
14. tammikuuta 2003 kello 22.15
|
|
esidebob
14. tammikuuta 2003 kello 22.15
linkki
|
Outoa. Roolipelejä on tullut pelattua vähän siellä täällä, useammalla systeemillä ja ainakin neljällä eri pelinjohtajalla, mutta en voi jälkeenpäin nostaa yhtäkään muiden ylitse. Voisi melkein sanoa, että mikään ei lopulta tunnu mainitsemisen arvoiselta - tai ennemminkin niin, että kaikissa aiemmissa peleissä oheishengaus on muodostanut 90% viihdykkeestä ja itse peli 10%.
Olen hämilläni.
|
|
Dovas
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 0.02
|
|
Dovas
15. tammikuuta 2003 kello 0.02
linkki
|
Kyllähän noita on, vaikka silti ehkä jossain määrin yhdyn edelläni kirjoittaneen Esidebobin kommenttiin... Ehkä nyt on vain vaikea tempaista sitä [i:fb17563077]the great & unearthly[/i:fb17563077] kampanjaa.
Legendaarisimmat muistot menee 12 vuoden päähän pelatessamme Marvel Super Heroesia jolloin pelasin (ainoana pelaajana) muinaisen Kreikan Olympos-ulottuvuuden nuorta jumalaa, Amiria. Hän oli sepän ja tulivuorten jumalan Hephaestuksen poika, joka oli siirtynyt maalliseen ulottuvuuteen 90-luvun lopulle. Arvata sopii että hän asui New Yorkissa. Snobina opiskelijana (ja maanjäristyksen jumalana) ylikiltti Amir koki monennäköistä kohellusta yrittäessään elää mielekkäästi, kävi luokkakavereiden bileissä ja vasta tutustui ihmisiin. Pelasin sillä oikeasti noin 4-5 vuotta. Välillä ahkerammin, välillä puolen vuoden välein. Loppuvaiheissa oli sydeemit jo muuttuneet aika rankasti kun selkisi että hänet olikin Asgardin ilkeän Lokin taholta järjestetty syylliseksi äitinsä murhaan ja hänet määrättiin kuolevaiseksi ja maalliseen ulottuvuuteen. Hänet oli maagisesti tuomittu menneisyytensä unohdukseen.
Amir selvitti piiitkät ja sotkuisat asiat mennen aina Asgardiin saakka mies miestä vastaan Lokin luokse. No, myöhemmin hän sitten perusti uuden Avengers-X-men-X-force tyyppisen järjestön nimeltä CURE joka keräsi puolelleen omat kannattajajoukkonsa (aina edellämainittuihin ryhmiin saakka) ja vihollisensa...mm. hemmetin Radioactive Man...
Aloitin sitä pelaamaan n. 17 vuotiaana ja aina välillä silloisen GM:n kanssa tulee palattua kultaiseen nuoruuteen muistellen hienoja hetkiä. Marvelin systeemihän on simppeli mutta soveltuvainen monennäköiseen käyttöön pelissä.
Luulen että RQ:ssa on tällä hetkellä meneillään koko ajan se mun odotetuin kampanja toistaiseksi. Siinä on liian paljon selostettavaa, joten teen sen varmaan joskus paremmalla ajalla. Sori.
Daedra:
[i:fb17563077]To see the world in a grain of sand
A heaven in a wild flower
To hold infinity in the palm of your hand
An Eternity in an hour...[/i:fb17563077]
(William Blake, Augries of Innocence)
Mitämitämitä...:
"So...so...innocent... (x2)
Father, father....where you`re going?
Speak to me father(!)
speak to your little boy..."
(The Inspiration of William Blake -by Jah Wobble)
Whoa. En olisi edes uskonut että täällä kukaan tietää kyseistä Top 5 ihaninta levyä maan päällä. Aivan loistavaa tavaraa. Jah Wobble ja dubbi muutenkin...
|
|
humis
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 1.48
|
|
humis
15. tammikuuta 2003 kello 1.48
linkki
|
Mitään yhtä kruunua ei tule välittömästi mieleen, mutta ainakin pari hyvää kokemusta:
--
Daedran HeroWars -säännöillä vetämä Sengoku-kampanja, joka sijoittui feodaaliseen Japaniin ja toimi genren puolesta jossain Kenshin-mangan ja 'vakavasti otettavien' samuraileffojen välimaastossa uskomattomine miekkamestarisenseineen ja kohtalokkaine kunniakäsityksineen. Olin hyvin hahmossani sisällä ja kampanja luisti. Osasyy siihen että tämä muistuu mieleen on myös varmaan se, että Sengoku on ollut ainoa pitempään pelattu kampanja johon olen ikinä osallistunut pelaajana (ainakin niin pitkään kuin muistan), yleensä olen aina pelinjohtaja.
Parhaita hetkiä: toistuvat aamiaiset Tadanon provinssissa (käytännössä yksi kolmikerroksinen puutalo Hosokawan linnan sisäpihassa) [hyvä arkitunnelma], Hosokawan taistelu, jossa sokea vihani kantoi veren tahriman kehoni mahdottomaan voittoon [eeppisyys, pelottomuus hahmon kuoleman edessä, yllättävä voitto] sekä hetki jolloin olin melkein vetämässä miekkaani myös itse pelaamaani kiinalaista vastaan kun olin varma että tämä oli demoni (jota toinen hahmo ei siis tietenkään ollut, mutta oikein tunsin miten Hojin käsi olisi halunnut vapauttaa miekan tupestaan ja leikata kurjan demonin siihen paikkaan) [vahva tunne, oivallus syvällä hahmossa olemisesta]
--
Itse joskus aamuyön tunteina vetämäni unenomainen säännötön one-shot -peli jossa pelaajat eivät aluksi tienneet mitään muuta kuin että he olivat usvassa vellovia erivärisiä valoja ja ympärillä tuntui lämpimältä ja mukavalta. Siitä sitten vähitellen päästiin ainakin satumetsään seikkailemaan ja en edes muista minne muualle. Peli on syöpynyt mieleen varmaankin sen takia, että siinä varsinaisilla tapahtumilla ei niinkään ollut mitään väliä vaan tunteilla, unenomaisilla maisemilla, väreillä ja fiiliksillä. Koko joukkion puoliunen valloilleen päästämä mielikuvitus toi ne esiin kirkkaina ja voimallisina.
--
Olen jäävi arvostelemaan ja käynnissä oleva kampanja tuntuu aina tärkeältä, mutta HW-pelimme Punaisen Tammen Saaga on mun rakkauslapseni. Siitä on tullut todellinen kokeilualusta erilaisille roolipelitekniikoille ja pelinjohtajan ja pelaajien välistä raja-aitaa on kaatunut ryskeellä. Kampanjan ensimmäisen vaiheen pelit muistan hyvästä tunnelmasta, eläytymisestä ja todentunnusta, uudemman vaiheen pelit taas erittäin toimivasta ja pelin jouhevana pitävästä metapelianalyysista joka on antanut myös paljon näkökulmia ja kokemusta pelinjohtamisen ja pelin kulun lainalaisuuksista, sekä eeppisistä upeista tapahtumista, joista tekee mieli vouhkata pelin ulkopuolellakin kuin mistäkin menevästä islantilaisesta saagasta, jonka on sattunut lukemaan. Vielä nyt jos saadaan se jossain välisssä vähän hukkunut eläytyminenkin takaisin kehiin niin aletaan hipoa täydellisyyttä.
Parhaita hetkiä: Kävely Vengecairnin seinämien aavemaisen usvan läpi [tunnelma], Hiirijumalan nousu hautakukkulan taistelun jälkeen [eeppisyys, tunnelma], Sarask Oluthenki -ongelma [hyvä meno ja meininki], Jarenst räjäyttää [b:8361c5dd59]vahingossa[/b:8361c5dd59] ja nimenomaan juuri tietyn Vengecairnin seinämistä jonka sisältä paljastuu itse Valind (tai hänen kuvajaisensa), joka ensitöikseen pyyhkäisee Orlanth Voitokkaan kukkulaa hallussaan pitäneet Yelmaliot mennessään [Yllätys!], Insteridin hautajaiset, joissa oli oikeasti tosi alakuloinen tunnelma [tunnelma],Auringon Kreivikunnan taistelu, jossa maan voima kasvattaa Kehtoon juuri- ja oksakaton ja Humaktin voimassa kylpevä Soran pilkkoo satakunta nuolta katkaistun harppuunan päällä seisoen [eeppisyys], Viimeinen Kehdon taistelu, jossa puolijumalan mittoihin kasvaneet sankarit mittelevät kehdon herruudesta ja jossa kokonaiset hopliittiosastot pyyhkäistään taistelun tiimellyksessä kannelta melkein huomaamatta [eeppisyys].
|
|
Marcus Maximus
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 10.51
|
|
Marcus Maximus
15. tammikuuta 2003 kello 10.51
linkki
|
[quote:5fe641ab34="Humis"]Siitä on tullut todellinen kokeilualusta erilaisille roolipelitekniikoille ja pelinjohtajan ja pelaajien välistä raja-aitaa on kaatunut ryskeellä. [/quote:5fe641ab34]
Haluatko kertoa tarkemmin?
|
|
Qroqor
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 10.51
|
|
Qroqor
15. tammikuuta 2003 kello 10.51
linkki
|
Noh ehkä mieleenpainuvin peli oli Kaunissaaressa 6:luokan retkellä vetämäni
X-Com vs Ufot räpellys.Säännöistä käytin MuTu järjestelmää jossa nopat oli vedetty jonkun seurapelin laatikosta.Idea oli yksinkertainen.Tarkoitus oli tappaa IsoPääUfo joka oli valloittanut X-Comin kiertoradalla sijaitsevan päämajan tietokonejärjestelmät.
Peli kesti noin 3 tuntia ja pelaajat vaihtuivat muistaakseni 3 kertaa koko aikana.Tunnelma kuitenkin lopahti loppua kohden sillä olin niin väsynyt ettei improvisaatio oikein luistanut.
Roolipelien luonteesta kertoo kuitenkin se että pelin hohdokkain hetki oli asekaupan ryöstäminen.
|
|
Chividal
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 12.16
|
|
Chividal
15. tammikuuta 2003 kello 12.16
linkki
|
Aarnikotkien saari oli kyllä aika uber kampanja.
Muistaakseni joskus aikoinaan on ollut todella hauskaa pelata cybepunkkia, mutta en saa mieleeni mitään yksittäisiä seikkailuja. Kaikkiaan alkuaikojen pelit tuntuvat ainakin nyt paljon hauskemmilta kuin pelit nykyään.
|
|
Larppa
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 13.54
|
|
Larppa
15. tammikuuta 2003 kello 13.54
linkki
|
Chividal kirjoitti:
[i:4f9b5e363d]Aarnikotkien saari oli kyllä aika uber kampanja.[/i:4f9b5e363d]
Joo, niin tosiaan on. Kun aloitimme pelaamista, niin ensimmäisen kampanjan, joka oli oma keksimässä maailmassani pelaajat lähtivät Aarnikotkien saarelle. Pelaajat eivät ehtineet pelaamaan kauan siellä, kun yksi pelaajista jäi vanhalle maalle (oman maailman alueen nimi) ja he alkoivat tappelemaan niin piti aloittaa taas uusi peli ja Aarnikotkien saari jäi sitten siihen. Mutta pelaajat ehtivät tosin käydä Maugren luona, vai mikä sen mustanmiehen (pitää käyttää sivistynyttä kieltä) nimi oli taisi se olla Maugre, Sinikasvon luona ja Aarnikotkien vuorella. Olin jo saanut pari seikkailu liitettyä kampanjaksi heidän varalleen, mutta niitä ei ikinä pelattu. :(
|
|
esidebob
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 14.09
|
|
esidebob
15. tammikuuta 2003 kello 14.09
linkki
|
On kyllä sanottava, että tällä hetkellä käynnissä oleva Punaisen Tammen Saaga osoittaa selkeitä merkkejä siitä, että kyseistä kampanjaa tullaan muistelemaan Sinä Jonain vuosien päästä. Uusi porukka hitsautuu jatkuvasti paremmin ja paremmin yhteen, ja ainakin eeppinen tarinankerronta onnistuu koko sakilta. Alkumetreiltä on kuljettu pitkä matka paitsi tarinassa, myös metapelillisesti - kampanja ei ole pelaamuksellisesti jäänyt polkemaan paikallaan oikeastaan kertaakaan. Saa nähdä, mihin seuraavaksi päädytään.
Hahmojen tilanne-eläminen onkin varmaan saagan pahin (ja ainoa?!) kompastuskivi tällä hetkellä, kuten humis viestissään huomautti. Tunnustan olevani itse pitkälti syypää tähän, mutta minkäs ehta Storyteller luonnolleen mahtaa. :-D
Onpa kuitenkin jotain, missä vielä parantaa.
|
|
Juhno
linkki
15. tammikuuta 2003 kello 16.33
|
|
Juhno
15. tammikuuta 2003 kello 16.33
linkki
|
No yksi mieleenpainuvimmista kamppanioista oli varmasti Wlu:n vetämä "Sikamestä-peli" (RQ-pelisysteeminä, pelimaailmana Wlu:n oma viritelmä). Enpä tiedä, että oliko pelissä edes mitään SUURTA juonta (pelattiin sitä kyllä aikas kauan). Mutta se mikä päälimmäisenä on jäänyt mieleen: TypoDemonin hahmo kuoli about kerran pelikerrassa. :roll:
Ja jos taas mieleenpainuvimmalla kamppanialla tarkoitetaan PELILLISESTI positiivisia asioita.. Se olisi sitten varmasti ensimmäinen rope-kamppania jossa olin mukana. Olin silloin muistaakseni 8vuotias ja isosiskoni ja hänen kavereittensa kanssa. TsH:ta (ei siis KERPiä). Olin hobitti, pelastettiin vankeja vankilasta ja tuhottiin aluetta terrorisoinut peikkoporukka. Muita hahmoja hobittini lisäksi oli ainakin skitsofreeninen puolihaltia, ylväs Gondorilainen soturi, kääpiösoturi ja ihmisvelho.
Ja jos muistan oikein, porukka jopa roolipelasi. Noh, aika kultaa muistot... :wink:
|
|
Guzmo
linkki
17. tammikuuta 2003 kello 12.21
|
|
Guzmo
17. tammikuuta 2003 kello 12.21
linkki
|
[quote:f1ab3ffde8="Bagsie"]
-Mitä peliä pelasitte (esim. RQ, CP 2.0.2.0, D&D, Cthulhu, Vampire tms.)?
[/quote:f1ab3ffde8]
Vampirea
[quote:f1ab3ffde8]
-Mikä oli idea seikkailussa (lyhyesti)?
[/quote:f1ab3ffde8]
Giovanni kronikat eli Giovanneja turpaan 500 vuoden ajan :)
[quote:f1ab3ffde8]
-Miksi se oli hyvä?[/quote:f1ab3ffde8]
Eeppinen pitkä (pelattiin n. 4 vuotta) kampanja jossa tapahtui paljon. Maailman muutoksen seuraaminen ja merkittävissä woD tapahtumissa mukana oleminen.
Ensimmäiset Vampiren neonaatti kampanjat on tietysti jäänyt myös mieleen, mutta kyllä ne giovannit oli niin lutusia että vievät ykkössijan :)
|
|
karmi
linkki
27. tammikuuta 2003 kello 10.14
|
|
karmi
27. tammikuuta 2003 kello 10.14
linkki
|
Parhaita paloja:
Kautta aikain ensimmäinen vetämäni CoC-skenaario; pelattiin yöllä kynttilän valossa ja meinasin Geeämmänä itsekin paskoa housuihini kun kummittelu alkoi. :-D
Warhammer FRPG-kampanja; pelasin skitsofreenistä ja juoppuhullua aineiden väärinkäyttäjää, joka oli kaaoksen saastuttama. Kaikki nämä ominaisuudet kerääntyivät pelatessa - alussa hän oli vain harmiton knalliin ja marimekon raitapaitaan pukeutuva kirvesmies. Raadollista.
|
|
Salmanuoli
linkki
28. tammikuuta 2003 kello 8.43
|
|
Salmanuoli
28. tammikuuta 2003 kello 8.43
linkki
|
Hep.
Lyhyesti ja ytimekkäästi. RQ ja aarnikotkien saari. Pettämätön yhdistelmä, pelatkaa ja vaviskaa.
-S
|
|
karmi
linkki
28. tammikuuta 2003 kello 9.43
|
|
karmi
28. tammikuuta 2003 kello 9.43
linkki
|
[quote:ccdd09724e="Salmanuoli"]Lyhyesti ja ytimekkäästi. RQ ja aarnikotkien saari. Pettämätön yhdistelmä, pelatkaa ja vaviskaa.[/quote:ccdd09724e]
Yhdyn. Olen peluuttanut saaren jo kahdesti eri porukoille aiemmin, ja on ollut hauskaa. Nyt alkoi juuri kolmas kerta, tällä kertaa tosin vasta hankkimani Griffin Mountainin muodossa. Halcyon on sen verran legenda, että taidan pitää hänet velhona, enkä Lunarina.
|
|
Broo-Lord
linkki
13. helmikuuta 2003 kello 5.27
|
|
Broo-Lord
13. helmikuuta 2003 kello 5.27
linkki
|
[quote:8809a617a3="Dovas"]Legendaarisimmat muistot menee 12 vuoden päähän pelatessamme Marvel Super Heroesia jolloin pelasin (ainoana pelaajana) muinaisen Kreikan Olympos-ulottuvuuden nuorta jumalaa, Amiria.[/quote:8809a617a3]
Huh, huh, huijaa!!!! Onpas siitä aikaa. Amirin kampanja kesti vuosia ja välillä yksittäinen pelisessio yli viikon. Kampanjan merkittävin asia, näin Judgen (lue GM) kannalta, oli varmasti pelaajan ja PJ:n vuorovaikutus. Dovas (lue Amir) loi käytännössä itse oman kampanjansa. Minun ei tarvinnut kuin antaa mielikuvituksen lentää, (Tuohon aikaan omistin kyvyn: keksi infernaalinen salajuoni ulottuvuuksien väliin mikrosekunnissa: 666%) ja kaikki sujui kuin itsestään.
[quote:8809a617a3="Dovas"]Luulen että RQ:ssa on tällä hetkellä meneillään koko ajan se mun odotetuin kampanja toistaiseksi. Siinä on liian paljon selostettavaa, joten teen sen varmaan joskus paremmalla ajalla. Sori.
[/quote:8809a617a3]
Yhdynpä myös tähän:) Loistava kampanja, mikä on laajentunut todella... No, en edes tiedä miten laajaksi, enkä myöskään jaksa alkaa siitä enenpää nyt kertomaan, mutta vuosia se on kestänyt ja hahmoja delannut.:P
Tuntuu myös siltä, että peli kertojen intensiivisyys ja toistojen määrä on hidastunut suhteessa karttuneisiin ikävuosiin;(
"Kaikki salamurhaajat eivät ole tuntemattomia, mutta kaikki tuntemattomat voivat olla salmurhaajia", Gathan Saletarius, gray lord of Pavis knowledge temple.
|
|
ZamboNet
linkki
14. huhtikuuta 2003 kello 0.34
|
|
ZamboNet
14. huhtikuuta 2003 kello 0.34
linkki
|
Hmm... RuneQuestissa ikimuistoisin kampanja. Noh... niitä on oikeastaan kolme. Ensimmäinen oli "Jokilaakson nousu ja tuho" Eli peliryhmä koordinoi uuden kylän/kaupungin rakentamisen ja sai kokea myös sen tuhon kaaossodan myötä.
Toinen kampanja oli Käärmepiippu, vaikka paikan vaikeustaso olikin hahmoillemme liikaa ja sieltä piti mitä pikimmiten paeta. Kuitenkin, sen verran mitä siellä pääsimme kiertämään, tunnelma oli uskomattoman tiivis.
Kolmas mieleenpainuva kampanja oli pelinjohtajamme rakas lapsi nimeltään Lumikuningatar. Pakko myöntää, että siinä pääsi tuntemaan pohjoisen kylmyyden konkreettisesti vaikka hahmohan se siellä jäätiköllä vaelsi ja katsoi kuinka matkaseurue pieneni mies kerrallaan paleltumiin ja sairauksiin.
Cyber Punkissa kampanja nimeltään "77" jäi kyllä hyvin mieleen. Täyteen punkatun cybersotilaan metsästys osaa olla rankkaa hommaa. Sen sai huomata, kun oman hahmoni peli lopulta päättyi Libyassa pilven pössyttelijöiden keskellä kyseisen cybersotilaan teurastamaksi.
|
|
vakavalapsi
linkki
16. huhtikuuta 2003 kello 12.39
|
|
vakavalapsi
16. huhtikuuta 2003 kello 12.39
linkki
|
Mitä peliä pelasitte?
Oma peli: Mafia (cyberpunkin systeemistä hiotulla pelimoottorilla), on edelleen kesken, ollaan PJ:n mukaan edetty reiluun puoleenväliin.
-Mikä oli idea seikkailussa (lyhyesti)?
Pelaajat aloittivat vuoden 1921 Los Angelesissa nuorina katujengiläisinä, jotka pikkuhiljaa kuolivat pois tai nousivat yhä korkeammalle mafian hierarkiassa. Nyt olemme vuodessa 1959, yksi pelaajista on jo kaupungin kummisetä.
-Miksi se oli hyvä?
Vaikka nyt jo 20:ssä osassaan oleva kampanja on edelleen kesken, eikä sillä ole sinänsä mitään lineaarista juonta, ovat siitä eroteltavissa olevat seikkailut olleet loistavia. Peliporukkamme on hyvä ja pelaajat ovat erittäin kovatasoisia. Hahmot ovat etupäässä toimineet ja toimimattomat ovat raakkautuneet pois joko suosiolla tai väkivalloin (heh, heh). PJ osaa hommansa paremmin kuin hyvin, eikä valittamista yleisesti ottaen ole ollut, vaikka huonojakin pelejä on väliin mahtunut. Pakko ylistää itseäänkin sen verran, että tämän kampanjan edetessä tuntee kehittyneensä paljon, paljon paremmaksi pelaajaksi kuin mitä oli ennen tätä. Huoh!
|
|
KingofSartar
linkki
17. huhtikuuta 2003 kello 14.44
|
|
KingofSartar
17. huhtikuuta 2003 kello 14.44
linkki
|
Peli sijoittui yllättävästi Gloranthaan ja nämä kyseiset tapahtuvat sijoittuvat ao. kampanjan vaiheille.
Kampanja sijoittui Carmaaniaan, tarkemmin sanottuna Worioniin aivan Liikeen Muurin lähettyville.
Seikkailijat kiertelivät muutaman kaupungin alueella, joutuen aina poistumaan syystä tai toisesta jostain kaupungista mutta palaten aina jonkun syyn takia paikalle.
Kahden kaupungin välillä oli pitkä metsätaipale, jonka varrella oli iso, hylätty maalaiskartano. Ensimmäisellä kerralla seikkailijat toivoivat voivansa ryöstellä kartanosta kaiken arvokkaan vain joutuakseen pakenemaan häntä koipien välissä (kuvaannollisesti, emme nyt puhu mistään kaaosmöröistä). Ja olemaan vielä tyytyväinen siihen, että pääsivät pois. Seikkailijat kyselivät kaupunkiin saavuttuaan lisää kartanosta ja luultavasti jo seuraavalla kerralla ohittaessaan menivät taas sisälle (tien vierellä kulki aita, joka ympäröi kartanon tiluksia). Ja joutuivat taas pakenemaan ja olemaan tyytyväisiä poispääsystä. Tätä tapahtui kampanjan aikana yhteensä varmaan neljä tai viisi kertaa. Ja joka kerralla pitkälti samoin tuloksin.
Ja miksi se sitten oli niin hyvä:
Millään kerralla seikkailijoita ei uhannut mikään vakava fyysinen uhka. Kerran koira taisi käydä heidän kimppuunsa ja kerran yksi seikkailijoista taisi tippua lattian läpi kellariin.
Ensimmäisellä kerralla yksi seikkailijoista luuli nähneensä yläkerran ikkunassa punaisena hehkuvan silmäparin. Sisällä kyseisessä huoneessa seikkailijoista alkoi tuntua kuin heitä tarkkailtaisiin. Tilanne johti siihen, että yksi pelaajista hyppäsi paniikissa toisen kerroksen ikkunasta alas muiden juostessa pakoon portaita pitkin. Yksi pelaajista kertoi jälkeenpäin, että kotiin mennessään hän kuvitteli pimeyden kerääntyneen talon katolle. Kyseisessä seikkailussa onnistuimme luomaan tunnelman, joka siirtyi jo pelin ulkopuolelle. Ja kaikki tämä ilman konkreettista uhkaa, vain pelaamalla seikkailijoiden (ja pelaajien) päässä. Lisäksi minulla oli pelinjohtajalla ensimmäisellä kerralla vain epämääräinen idea ja kehikko, jonka mukaan pelautin seikkailun. Kun pelaajat seuraavan kerran eksyivät paikalle, olin jo ehtinyt tehdä pelimekaaniset ratkaisut ja keräämään soijaa (näin kasvissyöjänä) alkuperäisen idean ylle. Kyseinen seikkailu olisi jo yksistäänkin ollut erinomaisen mutta vielä paremman siitä teki se, että seikkailijat eksyivät eri syistä paikan päälle yhä uudestaan. Ja kertaakaan ilman pakkoa, tilannetta etteikö vaihtoehtoja olisi ollut.
|