|
mustaukko
linkki
7. tammikuuta 2003 kello 22.33
|
|
mustaukko
7. tammikuuta 2003 kello 22.33
linkki
|
Teretaas,
Tällä kertaa kampanjani on edistynyt Käärmepiipun syvänteestä, ja hahmot ovat kiinnostuneina tonkimassa erilaisia myyttejä, kukin omasta uskonnostaan/mielenkiinnon kohteesta. Täytyy tässä ennen asiaan siirtymistä mainita, että kyllä on syvällistä mietintää, ja pirun mielenkiintoisia käänteitä täynnä tämä Glorantha.
Varsinainen asia on nämä erilaiset kovin kummalliset maagiset esineet. Humaktiin uskova, nykyisin akolyytti, on varsin innoissaan etsimässä tarinoita Arkatista ja hänen retkueestaan. Kävin tässä sitten internaalisessa tietopankissa, ja tutkin millaisia taikapyssyjä ovat ihmiset tehneet.
Moni asia jäi avoimeksi. Simon Phippillä oli eräänä esimerkkinä nämä kuusäilät, jotka hyvänä päivänä tekevät 8d8+2 pistettä vahinkoa. En tiedä miten te sen laskette, mutta minun päässäni tuosta tulee 34 (8x4=32+2) pointtia helposti. tämä on aika paljon.. Aika, todella, kovin paljon.
Joten.. Millaiseksi olette murtumattoman miekan tehneet?
Näissä mystisissä aseissa on se huono puoli, että sen jälkeen kun ne on tuotu 'tähän maailmaan', niin ne eivät enää ole mystisiä. Murtumaton miekka ei enää ole Arkatin käyttelemä kuoleman kalpa, jos se on pp 50 miekka joka ei hajoa ja jossa on terävyys-2 matriisi.
Luin myös Styx joen miekoista, joissa oli paljon enemmän meininkiä. Ajatus siitä, että noutaessaan aseen tekee tietoisen valinnan tulevaisuudestaan. "Silloin kun tullaan takaisin, olen jo luvannut jumalille, että jään.." Hui, miten hienoa.
Arkatin jäljillä kun ollaan, olin ajatellut, että tästä arkatin ja nysalorin kahakasta olisi jonkinlaisia 'kaikuja' sankariulottuvuudessa, kun siellä varmaan pisti useampikin sankarmies toisiaan nurin. Ja täältä jumalien parista voisi sitten löytyä tukkukaupalla tavaraa, jota ei ikinä ole löydetty enää dorastorista tai sen raunioista.
Millaisia rojuja teillä on ollut?
|
|
Guzmo
linkki
7. tammikuuta 2003 kello 22.53
|
|
Guzmo
7. tammikuuta 2003 kello 22.53
linkki
|
[quote:a3a83ff14b="mustaukko"]
Tällä kertaa kampanjani on edistynyt Käärmepiipun syvänteestä, ja hahmot ovat kiinnostuneina tonkimassa erilaisia myyttejä, kukin omasta uskonnostaan/mielenkiinnon kohteesta.
[/quote:a3a83ff14b]
Hyvä jos olet löytänyt syvyyttä käärmepiipun syvänteestä. Minusta se on vain (hyvää) luolamättöä muutamilla mielenkiintoisilla kappaleilla Alda-Churista ja sen ympäristöstä.
[quote:a3a83ff14b]
Moni asia jäi avoimeksi. Simon Phippillä oli eräänä esimerkkinä nämä kuusäilät, jotka hyvänä päivänä tekevät 8d8+2 pistettä vahinkoa. En tiedä miten te sen laskette, mutta minun päässäni tuosta tulee 34 (8x4=32+2) pointtia helposti. tämä on aika paljon.. Aika, todella, kovin paljon.[/quote:a3a83ff14b]
Kaikki on niin suhteellista. Kannattaa tsekata laskelmani Humaktin miekan optimivahingoista tämän foorumin syövereistä :)
Noin 30 pistettä on toisaalta se vahinko mitä kohtuullisen riimulordin pitääkin lyödä RQ-sääntöjä käyttämällä. 8d8+2 on kyllä tomera perusvahinko mille tahansa miekalle.
[quote:a3a83ff14b]
Näissä mystisissä aseissa on se huono puoli, että sen jälkeen kun ne on tuotu 'tähän maailmaan', niin ne eivät enää ole mystisiä. Murtumaton miekka ei enää ole Arkatin käyttelemä kuoleman kalpa, jos se on pp 50 miekka joka ei hajoa ja jossa on terävyys-2 matriisi.
[/quote:a3a83ff14b]
Esimerkiksi jotain tuollaista. HQ:lla aseen tai aselumouksen saaminen on kuitenkin jo aika meininkiä. Suosittelen enemmän kollektiivista hyötyä tuottavia sankarimatkoja joiden sivutuotteena voi tulla "roinaa".
[quote:a3a83ff14b]
Millaisia rojuja teillä on ollut?[/quote:a3a83ff14b]
Heikkoja, hölmöjä ja välillä voimakkaitakin. Kampanjan uuden hahmon toissijaisena tehtävänä on löytää ja palauttaa punaiselta keisarilta varastettuja tavaroita. Nämä voivat olla jo vähän eeppisempää roipetta, mutta muuten ollaan pysytty "kasa suolaa ja kolme biisonia" linjalla :)
Vaikka joka klaanissa varmasti onkin "taika-ase", ei niitä kuitenkaan jokaisen kiven alta löydy.
|
|
Nysalor
linkki
8. tammikuuta 2003 kello 0.58
|
|
Nysalor
8. tammikuuta 2003 kello 0.58
linkki
|
mustaukko:
[i:b6af0510d9]Täytyy tässä ennen asiaan siirtymistä mainita, että kyllä on syvällistä mietintää, ja pirun mielenkiintoisia käänteitä täynnä tämä Glorantha.[/i:b6af0510d9]
Mukavaa, että Gloranthan syvällisyys miellyttää.
[i:b6af0510d9]Moni asia jäi avoimeksi. Simon Phippillä oli eräänä esimerkkinä nämä kuusäilät, jotka hyvänä päivänä tekevät 8d8+2 pistettä vahinkoa. En tiedä miten te sen laskette, mutta minun päässäni tuosta tulee 34 (8x4=32+2) pointtia helposti. tämä on aika paljon.. Aika, todella, kovin paljon.[/i:b6af0510d9]
Kannattaa kuitenkin huomata, että tuo vahinko tulee vain yhtenä päivänä viikossa, kun Punainen Kuu on täysi, ja kun Tosimiekka on heitetty siihen. Muina päivinä vahinko on sitten pienempi, kuten myös ilman Tosimiekka-loitsua. Kuumiekathan ovat myös melkoisen harvinaisia ja niitä voi olla vain todella voimakkailla yksilöillä. Heille mitoitettuna vahinkokaan ei minusta näytä vallan hurjalta.
[i:b6af0510d9]Millaiseksi olette murtumattoman miekan tehneet?[/i:b6af0510d9]
Huh, en minä nyt niin mahtavaa asetta ole peliin tuonut, eikä ole sellainen lähisuunnitelmissakaan. :)
[i:b6af0510d9]Näissä mystisissä aseissa on se huono puoli, että sen jälkeen kun ne on tuotu 'tähän maailmaan', niin ne eivät enää ole mystisiä. Murtumaton miekka ei enää ole Arkatin käyttelemä kuoleman kalpa, jos se on pp 50 miekka joka ei hajoa ja jossa on terävyys-2 matriisi.[/i:b6af0510d9]
Aseet ovat kai usein rituaalin osa ja rituaalin kautta ne muuttuvat mystisiksi ja saattavat saada voimia. Esimerkiksi Humaktin terävyysmiekatkin ovat pohjimmiltaan tavallisia miekkoja, joille rituaali antaa erityistä voimakkuutta. Näkisin, että myyteissä joku tavallinen tai maaginen miekka voi edustaa Murtumatonta miekkaa samalla tavalla kuin sankarimatkan suorittaja voi esittää siinä Arkatia. Tai jotakin vastaavaa.
[i:b6af0510d9]Millaisia rojuja teillä on ollut?[/i:b6af0510d9]
Olen ollut kohtuullisen varovainen taikaesineiden suhteen, eikä minun peleissäni ole pahemmin sankarimatkoillakaan mässäilty. Ehilmin valossa tosin yksi pelihahmo sai käsiinsä jonkinlaisen oudon metallilevyn kamppailtuaan kovin todelliseksi osoittautuneessa unessa. Tosin eipä hän vielä tiedä, onko se voimakas vai heikko esine, mitä se tekee ja onko se taikaesine ollenkaan. :) Mahtaa olla antoisaa antaa hahmon selvitellä esineen tarkoitusperää.
|
|
Sabutai
linkki
8. tammikuuta 2003 kello 1.31
|
|
Sabutai
8. tammikuuta 2003 kello 1.31
linkki
|
Minä kuulun myös siihen koulukuntaan että taikaesineet ovat parhaimmillaan säästeliäästi annettuna...voimakkaimmat aseet ovat olleet Tuulten Miekka (Aarnikotkien Saarelta) ja sille kehittelemäni sisaraseet muille elementeille joita pelaajat löysivät yhteensä 3 (viidettä ei ole löytynyt vielä...). Näin vuosia myöhemmin voi sanoa että nämä aseet löytyivät vähän liian helposti. Tosin eipä niitä ole ryhmän aktiivijäsenillä käytössä enää ainuttakaan vaan poppoo on melkein kokonaan siirtynyt takaisin paikallisen K-raudan tuotteiden varaan :D
Ase jolla on käytännössä tapettu ehkä eniten hirviöitä porukkani historiassa oli kuitenkin varsin simppeli ja aluksi heikkonakin pitämäni ase: suurvasara jossa oli Tosivasara-matriisi. Mutta kun ankkasoturimme jaksoi vasaralla huiskia niin kauan kunnes sai siihen kelpo prosentit (lopussa OS 115%) niin että käytännössä melkein joka neljäs osuma oli vähintään erikoisosuma...ouch-time!
|
|
Chividal
linkki
8. tammikuuta 2003 kello 10.22
|
|
Chividal
8. tammikuuta 2003 kello 10.22
linkki
|
Paljon keskustelua kaikenlaisista maagillisista tavaroista löytyy runequestin osuudesta foorumilta. Se on ilmeisesti siis peli jota pelaatte.
|
|
mustaukko
linkki
8. tammikuuta 2003 kello 11.20
|
|
mustaukko
8. tammikuuta 2003 kello 11.20
linkki
|
niinpä, kärmeksenpiippu ei sinällään heti paketista tarjoa paljoa syvyyttä, mutta kauhu viimeisen soihdun sammuessa, ja pelaajien jäädessä yksinäiseen eksyneen pimeyteen on sanoin kuvaamaton. Tämän kauhun keskeltä nousee sitten rauhallisempia paikkoja, joissa hahmot voivat vähänä nähdä, kenties vähien taikapisteidensä turvin, suunnatonta historiaa ja muinaista kulttuuria.
Se nostaa suuria kysymyksiä ainakin minun mieleeni. Mitä täällä oli ennen, ja miksi asiat on nyt näin?
Ehkä se varsinainen syy syvyydelle on pelaajien ensikosketus Gloranthaan, eritoten kun entiset pelit ovat olleet paljon enemmän vain tässä ajassa, ilman viittauksia menneeseen.
Mutta roinaan:
Ei minun tässä ollut tarkoitus korostaa pelimme taistelu painotteisuutta, vaan juuri tätä aseiden mytologiaa.
Olen itsekin sitä mieltä, että suuret ja voimakkaat aseet mitä joku Arkat on aikoinaan käyttänyt eivät suinkaan tule suoraan kenenkään käsittelyyn. Jos on joku sankarimatka, jolla esimerkiksi kalpa kastetaan johonkin mystiseen neitsytmaitoon, ja täten siitä kalvasta tehdään maaginen, niin kyseinen kalpa ei varmastikaan ole yhtä maaginen kuin se mitä piti itse xXx aikoinaan. xXx:llä oli hopeinen leveämiekka, pelaajalla joku kahdenkäden skalpelli... asiat eivät ole kuin periaatteessa samoja.
Tai toinen matka missä ryöstetään esimerkiksi arokan hammas. Yksittäiset hampaat tuskin ovat samanlaisia, eivätkä ne varmasti ole yhtä pätäköitä kuin mitä Orlanthilla oli aikoinaan.
Jos pelaaja siis menisi jumalaikaan, ja ottaisi orlanthin osan varastaessaan kuolemaa humaktilta, ei tuo kuoleman kalpa olisi suinkaan se jolla jumalia tapetaan. Hyvä, merkittävä miekka, ei siinä mitään, mutta ei mikään Kuolema isolla koolla.
Ja olen toki samaa mieltä, isot miehet tekevät isoa vauriota. Riimumies jolla on pyhät mielessä, ei varmastikaan jätä pieneen vaurioon paitsi niin tahtoessaan.
Mutta.. Näissä aseissa on varmastikin muitakin ominaisuuksia kuin kestoa, osumaa ja vauriota. Minusta se latistaa hyvää asetta, jonka pitäisi enemmänkin olla 'hyvä ystävä' SledgeHammer telkka sarjan mukaisesti.. ;)
Eräs käyttämäni malli on aseiden lumoamisessa henkien käyttö. Jos hengellä on älyä, hänellä on myös tietoa itsestään ja kyky kommunikoida jollain tavoin. Hänellä on menneisyys. Eräs pelaajani sai seuraavan kalvan alistettuaan hengen ja lumottuaan sen sapeliinsa:
Harfell Sarfaxian, muinaisen Paviksen sotamies, joka oli aikoinaan liittynyt Harmaaseen Komppaniaan (peter marancin sivuilta löytyy lisää tästä), ja kuolessaan pyytänyt saada palvella komppaniaa myös tuonpuoleisessa. Tästä syystä Harfell pistettiin jos jonkinlaiseen tehtävään, ja harmaan komppanian siirtyessä uuteen pavikseen, hänestä tuli ovimikko aarrekammioon.
Ase sinällään ei ollut arvokas, mutta tuo henki on. Ase pitää siitä että sillä harjoitellaan, ja että se saa olla arvoisensa kantajan kyljellä. Auringon nousut tuo sille mieleen muinaiset aamut, ja kuinka ylväästi soivat kaikki ne torvet mitkä toivottivat päivän tervetulleeksi.
Minusta kun tuollaiset aseet ovat merkityksellisempiä hahmoille ja pelille, kuin mitä puhtaasti kovemmat, tarkemmat ja terävemmät ovat. Sielua ja syvyyttä sanon minä.
Siksipä kysynkin taas: millaisia aseita on teillä olleet erilaiset myyttiset kalvat?
|
|
mustaukko
linkki
9. tammikuuta 2003 kello 21.10
|
|
mustaukko
9. tammikuuta 2003 kello 21.10
linkki
|
.. pitäisikö tästä hiljaiselosta ymmärtää, että kukaan ei varsinaisesti ole miettinyt millaisia nämä suuret aseet ovat..?
Elricillä oli kalpa, jossa puhui hänen paras kaverinsa demoni.. En oikein usko, että tavaroiden parhaat puolet ovat sääntöteknisiä (ei tuossa elricin miekassakaan ollut), joten millaisia ominaisuuksia oikein merkittävässä asiassa olisi?
Tottahan se on hyvä esine (tai sitten ei välttämättä..), mutta mitkä ovat ne ominaisuudet, jotka tekevät tavaroista korvaamattomia?
Kun itse mietin jotain Murtumatonta skapellia, tulee väistämättä tämä D&D:n perusongelma.. Mikään ei tunnu miltään. Perusfaitteri saa oman taikamiekkansa aikalailla uran alussa. miekka ei ole mikään ihmeellinen, ehkä joku 'masterwork +1', mutta sen maagisille ominaisuuksille tuhahdetaan. Sille ei anneta sen enempää sisältöä, koska se on vain +1. Vaikka ase olisi +3, se olisi vain maaginen miekka. Parhaimmillaan nimetään aseen tekijä (Elministerin tekemä kalpa), mutta aseessa ei ole mitään kummallista sen ominaisuuksien ulkopuolella.
Runessa/Gloranthassa on järkyttävä plussapuoli tähän. Henkiä on viljalti, eikä ole ollenkaan outo ajatus, että shamaani olisi pistänyt äitinsä hengen matkaamaan mukanaan jossain esineessä. Näin hän kulkee klaanin viisaus mukanaan. Tadaa, roju on heti shamaanille tärkeä.
Murtumaton miekka voi olla ase jossa on tekijänsä voimat pitämässä sitä yhdessä. Kenties aseessa on sen takoneen miehen 'sielu' pitämässä sitä kunnossa, tai sitten kenties siellä on jokin vuorien ja kukkuloiden jumala, tai mistä hyvänsä aseen metalli onkaan peräisin...
Vai onko henkien käyttö liikaa? Voiko murtumaton miekka olla murtumaton pelkillä lumouksilla? Vai onko murtumaton miekka kiinteä laisinkaan? Onko siinä vain 'miekan tarkoitus' ilman 'miekan materiaa'..?
Kun lähdetään miettimään taikaesinettä, minusta on merkityksellisin kysymys, onko esine maaginen vai tavallinen.. Jos esine on maaginen, niin silloin esine itsessään on outo ja omituinen. Jos kyseessä on taas tavallinen esine, joka on saanut maagisia ominaisuuksia, silloin se näyttää tavanomaiselta miekalta.
Kuitenkin... Mitkä ne ovat teillä olleet ne merkitykselliset tavarat? Mihin ovat pelaajat tykästyneet? Mistä on tullut tärkeämpiä kuin käypä kauppahinta?
Sillä siitähän taikaesineissä pitäisi olla kyse. Hintaa suuremmasta arvosta.
|
|
Larppa
linkki
10. tammikuuta 2003 kello 6.10
|
|
Larppa
10. tammikuuta 2003 kello 6.10
linkki
|
Joo, sain nytten vasta luerrua nuo kaikki viestit...
mustaukko kirjoitti:
[i:5ba1b07620]Vai onko henkien käyttö liikaa?[/i:5ba1b07620]
Ei minusta. Minun peleissä on aika monessa esineessä joku henki loitsu tai parannus riippuu esineestä.
[i:5ba1b07620]Kuitenkin... Mitkä ne ovat teillä olleet ne merkitykselliset tavarat?[/i:5ba1b07620]
Ehdottomasti panssarit ja miekat. On niitä muita ollut, mutta nuo on ollut tärkeimmät ja eniten käytetyt.
[i:5ba1b07620]Mihin ovat pelaajat tykästyneet? [/i:5ba1b07620]
No kaikkeen maagiseen. :lol:
Oli meillä kerran pelaamassa eräs hyvä varas, joka sai ihan sumona rahaa ja päätti teetättää jonkun kevyen panssarin. Meni velhon luo ja kysyi panssarointi lumous hintaa. Kävi ostamassa itselleen hienon kaavun. Takaisin velhon luokse. Lumous kaapuun ja rahaa meni aivan hirveästi näitten pelinjohtajan opuksen mukaan. Ja hyvä kaavusta tuli. Suojasi jotain 7p.
|
|
Chividal
linkki
10. tammikuuta 2003 kello 11.15
|
|
Chividal
10. tammikuuta 2003 kello 11.15
linkki
|
Anteeksi vain, että kaikki ovat näin hiljaa. :) Tuntuu vain, että vastaat aina itse omiin kysymyksiisi.
[quote:0d6df152fb]Runessa/Gloranthassa on järkyttävä plussapuoli tähän. Henkiä on viljalti, eikä ole ollenkaan outo ajatus, että shamaani olisi pistänyt äitinsä hengen matkaamaan mukanaan jossain esineessä. Näin hän kulkee klaanin viisaus mukanaan. Tadaa, roju on heti shamaanille tärkeä.[/quote:0d6df152fb]
[quote:0d6df152fb]Sillä siitähän taikaesineissä pitäisi olla kyse. Hintaa suuremmasta arvosta.[/quote:0d6df152fb]
Yhdyn tähän täydelleen.
Omalla hahmollani oli (tai on, mutta käänteiden kautta en käyttä sitä enää) melko mahtava miekka. Sääntöteknisesti hajoamaton, 2d8 perusvahinko, heitti jokaiseen joka koski siihen yhden henkikatkon mht16 vastaan. En ala selittämään koko tarinaa miten sen sain, mutta se on ilmeisesti humaktin (tai jonkin muun kuoleman) miekka. Kun sillä löi, miekalle piti perustella, miksi halusi tappaa uhrin. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi ollut syytä. Kun oli tappanut miekalla jonkun niin miekka saattoi myöhemmin antaa takaumia tapetun uhrin elämästä. Uskoisin että miekka imi osan uhrin sielusta, mutta en usko että se oli niin kaaottinen että olisi imenyt koko sielun esim niin että pääsy tuonpuoleiseen olisi estynyt. Luulisin että yhtenä esikuvana aseelle on Gundan keihäs. :)
|
|
Karvajalka
linkki
16. tammikuuta 2003 kello 21.48
|
|
Karvajalka
16. tammikuuta 2003 kello 21.48
linkki
|
Mielestäni aseelle joka on esimerkiksi kulkenut Fenerolin suvussa kauan, pitäisi tehdä historia. Pelaajaa voisi kiinnostaa aseen tarina aseen plussien sijaan. Kertoisi että miekka on erinomainen eikä kykyjä ollenkaan. Kun aseen historia olisi selvitetty tai aikaa kulunut, voisi plussat kertoa. Nimetty persoonallinen ja historian täyttämä vanhan sankarin miekka voi olla tarkeämpi kuin vastaaava paremmilla stateilla oleva perusmiekka. Toivoisin ainakin.
En oikein usko että Conan Barbaari vaihtaisi sukuaan hyvin palvelleen perintökalleuden (elikkäs hyvä miekka) johonkin uuteen pilipalimiekkaan koska joku velhonketku sanoo sitä paremmaksi. Vanha miekka on kokemuksella jo varmistettu hyväksi monissa taisteluissa ja henki voipi lähteä jos uusi miekka katkeaakin koettelemuksessa luolapeikkoa vastaan. Jokainen pelaa hahmoaan miten haluaa, mutta minusta pitäisi katsella asiaa hahmon näkökulmasta, eikä välttämättä laskea miten hahmon saisi optimoitua täydelliseksi lihamyllyksi.
Varsin hyvin kuvattu tässä, jonka leikkasin suoraan yllä olevasta viestistä.
[quote:ff546ffc8e]Runessa/Gloranthassa on järkyttävä plussapuoli tähän. Henkiä on viljalti, eikä ole ollenkaan outo ajatus, että shamaani olisi pistänyt äitinsä hengen matkaamaan mukanaan jossain esineessä. Näin hän kulkee klaanin viisaus mukanaan. Tadaa, roju on heti shamaanille tärkeä.[/quote:ff546ffc8e]
[quote:ff546ffc8e]Sillä siitähän taikaesineissä pitäisi olla kyse. Hintaa suuremmasta arvosta.[/quote:ff546ffc8e]
Taikaesine on juuri niin korvaamaton kuin pelaaja/hahmo asian kokee. Vanha ritari voisi pitää arvossaan hyvin palvellutta aseenkantajaansa ja hevostaan, kuin mitään taikaesinettä. Mielenkiinnon esineeseen pitäisi tulla pelaajien puolelta ja olla osa pelaamista, Kilvessä elävä henki voi kertoa entisestä elämästään ja kilven näkemistä taisteluista tai jotain vastaavaa.
Olen myöskin huomannut kertakäyttöisten esineiden jemmaamisen tuottavan pelaajille suurta onnea. Se "ässä hihassa" saattaa jäädä kokonaan käyttämättä, mutta pelkkä "ässän" omistaminen lisää hahmon intoa ja toivoa, sekä pelastaa kerran henkirievun. Mikäli tämä tärkeä esine on liitoksissa katuvan salamurhaajan henkeen on se huomattavasti kiintoisamapi.
Lopuksi:
Esineiden pitäisi olla persoonallisia ja taikatavaroita ei pitäisi olla yllinkyllin. Tikari +2 vah. on varsin tyhjentävä.
Korjasin kaikki löytämäni kirjoitusvirheet, niitä saattoi jäädä vielä.
|