|
humis
18. joulukuuta 2002 kello 1.32
linkki
|
[quote:66a0336f0a="Larppa"]Karvajalka kirjoitti:
[i:66a0336f0a]Liiallinen sääntöjen syynääminen on pahasta ja vie hauskuuden mistä tahansa pelistä. Pelaajilla pitää olla omat vapautensa hahmojen ja näiden tekemisten suhteen.[/i:66a0336f0a]
Onko cm-pituuden tietäminen sinusta liiallista sääntöjen nysväämistä? Minusta se ei ainakaan ole. Ei vie kovin paljon vaivaa katsoa taulukosta hahmon pituutta ja kirjoittaa se hahmolomakkeeseen.[/quote:66a0336f0a]
Tunnistan tästä jotain. Jotain vuosien takaa. Mun mielestäni tässä "virallisten sääntöjen metsästyksessä" on jälleen kerran kyse erilaisista pelityyleistä. Ja virallisia sääntöjä metsästävät ne, joille roolipeli on ainakin osaksi peliä sääntökirjaa vastaan ja välillä pelinjohtajakin on vain sääntökirjan kätyri-apulainen.
Muistan itse pelanneeni näin ja johtaneeni peliä näin vuosia sitten. Jos et heitä nopalla oikeaa silmälukua, et saa sitä ammattia, mitä halusit. Jos olet KOK 21, olet varmasti sen verran leveä, ettet mahdu tästä reiästä sitten millään. Ja se oli hauskaa, ihan oikeasti se oli hauskaa. Se hauska löytyi siitä, kun yritti kaikkia pelin sääntöjen rajoituksia vastaankin löytää keinot, pikkasen maanitella sääntökirjan kätyriä, josko sitä ammattiheittotulosta voisi nostaa pari prosenttiyksikköä... josko tällä kertaa tämä panssari voisikin olla puoli ENC:tä kevyempi kuin mitä sääntökirjassa sanotaan niin ettei tulisi väsymyspisteisiin liikaa miinusta ja josko sen saisi vaikka yhden hopearahan halvemmallakin.
Usein koko peli muuttui kiinnostavaksi matemaattiseksi optimointiongelmaksi kamojen painojen, loitsujen ja muiden suhteen - vaikkemme sitä tietenkään silloin tajunneet, se oli sitä roolipelaamista silloin.
Pelin varsinainen maailma fuusioitui sääntökirjan raameihin. Sääntökirjan säännöt olivat maailman luonnonlakeja ja itse sääntökirja koko kampanjan pääpahis mutta samalla kehys ja väline voittoon, jos kaikki porsaanreiät osasi käyttää oikein. Tarpeeksi strenaa ja kokoa ja halberdi vaan käteen kaikille, siitä saa parhaat damat, sitten mennään!
Ah, voi niitä aikoja.
Nykyään pelaamme tietysti aivan toisella tavalla, kaikenlaista omituista kokeellista tarinankerrontashaittiakin ja pelimaailman sisäinen logiikkakin pieksee säännöt joka kerta. Hauskakin tulee eri lähteestä, hahmoon eläytymisestä, yhdessä punotusta eeppisestä tarinasta - siitä että kyllä sillä haavoittumattomalla Humaktilla on sittenkin se heikko kohta panssarissa kainalon kohdalla joka sen lopulta kaataa, vaikkei siihen RQ:n osumataulukolla ikinä voisi osuakaan.
|
|
Dovas
18. joulukuuta 2002 kello 9.06
linkki
|
[quote:6dcc767fa5="humis"]
Jos olet KOK 21, olet varmasti sen verran leveä, ettet mahdu tästä reiästä sitten millään. Ja se oli hauskaa, ihan oikeasti se oli hauskaa.[/quote:6dcc767fa5]
Hohoo!
"koolla ei ole enään väliä, on monia uusia tapoja tuoda itseään esille omien fyysisten seikkojen sijaan ja näytämme silti paljon coolimmilta ..."
|
|
Tyrisalthan
19. joulukuuta 2002 kello 9.26
linkki
|
Kukin pelaa tyylillään ja jokainen tavallaan. Pääasia että pelaa, sehän se hauskaa on 8-)
|
|
Dovas
19. joulukuuta 2002 kello 17.15
linkki
|
No muttajotta ihan vakavasti vastaan:
[quote:9053e967b2="humis"]Nykyään pelaamme tietysti aivan toisella tavalla, kaikenlaista omituista kokeellista tarinankerrontashaittiakin ja pelimaailman sisäinen logiikkakin pieksee säännöt joka kerta. Hauskakin tulee eri lähteestä, hahmoon eläytymisestä, yhdessä punotusta eeppisestä tarinasta.[/quote:9053e967b2]
"Hauskakin tulee eri lähteestä"... Elikkä silloin aikaisemmin taas ette ilmeisesti tunnistanut/myöntänyt mistä se hauskuus sääntöjen kanssa temppuillessa tuli? Luulen ymmärtäväni sen vaikka aina toisinaan meillä ilmenee samoja juttuja nykyisinkin kieltämättä.
Mietin kuinkahan omalla kohdallani storytelling etenisi nykyisen sääntöpumaskan kanssa? No, PJ on useinmiten se joka ei sääntöjä tuijota niin kuin pelaajat.
|
|
Marcus Maximus
20. joulukuuta 2002 kello 0.08
linkki
|
Hyvin puhuttu, Humis.
Armottoman munchaamisen voi kyllä yhdistää loistavaan eläytyvään tarinankerrontapeliinkin. Pelaan kaverin vetämää Planescapea d20-järjestelmällä, jossa numeroiden kalgylointi on helppoa, toimivaa, tehokasta, loputonta ja hetkittäin hyvinkin hauskaa. Pelissämme on maailmallinen tosiseikka, että kokeneet jätkät (ja tällä ei tarkoiteta tappamista vaan seikkailevaa elämäntapaa ja opiskelemista) löylyttävät nyypiöt mennen tullen aivan kybällä. Vuoden olemme pelanneet, leveliltä kolme levelille viisitoista, hahmot ovat hiihtäneet hemohesin voimalla oikealta ohi useista alun npc:stä siihen malliin että varkaiden killassa aloittanut hahmoni kurittaisi jo puolta killan pomoistakin jos tarvetta tulisi. Mutta silti hahmot ovat loppuun asti persoonia, joiden elämä on täynnä tunteita ja muita fiiliksiä. Mutta sääntöjen kanssa nysväämisessä on oma loistava ilonsa; jousella taisteleva bardivelhoni juuri oppi läjän uusia käsittämättömän tehokkaita loitsuja ja sai vielä käsiinsä jonkinlaisen artifaktinpuolikkaankin -- ensi pelissä muut hahmot pääsevät katsomaan ihan uudella tavalla mistä kana pissii.
Se hahmo? Puoliksi haltia ja puoliksi tiefling (demoniverinen), hahmoluokaltaan bard/rogue/sorcerer/planeshifter/arcane archer/monster, tasolla 4/3/1/5/1/1. :-) Neljä nuolta (á d8+7) roundissa, ja siihen päälle uusilla loitsuillani vielä ilmainen 9d6 tekevä salamankaltainen blasti päälle. Ja hyvin pyyhkii.
Toisaalta, tänään pelasin juuri kaverin peliä nimeltä Lohkeileva Kynsilakka, jossa pelataan Ruskeasuolla opiskelijasolussa asuvia neljää tyyppiä. Hahmoni on lähes täydellinen luuseri, jonka ainoa armahtava ominaisuus on nerokkuus saksofonin soittamisessa. Mutta edes tällä virtuoosimaisella taidollaan super-antisankari ei onnistu saamaan ensimmäistäkään naista, koska kosmisen tökeröt repliikit karkoittavat minkä vain. Lohkeilevassa Kynsilakassa ei ole sääntöjä, mutta noin kaksi kertaa pelikerrassa GM heittää noppaa selvittääkseen jonkun täysin satunnaisen jutun onnistumisen.
Planescape on *hauskempaa*, Lohkeileva Kynsilakka *laadukkaampaa* peliä.
Ai niin. Meillä "hiihtäminen" on munchaamisen synonyymi, täysin arkikielisessä käytössä. Taisi tulla sanavarastoomme pari vuotta sitten, kun eräät hiihtäjät vähän hiihtivät Lahden suunnalla.
|