|
Marcus Maximus
linkki
28. elokuuta 2002 kello 9.19
|
|
Marcus Maximus
28. elokuuta 2002 kello 9.19
linkki
|
[quote:c67e8971da="Juha R"][i:c67e8971da]Mutta, mää olenkin puristi ja väitän että roolipelaaminen on taidemuoto. [/i:c67e8971da]
Näin minäkin ajattelin vielä viikko sitten mutta sitten luin imazine-webbilehdestä artikkelin, joka sotki pakkaa pahasti.
([url]http://www.tcp-ip.or.jp/~panurge/imazine34.pdf[/url]), artikkeli 'I know what I like!'.
Suosittelen, pisti ajattelemaan.[/quote:c67e8971da]
Kiitos, erinomainen linkki. Pitääpä vilkaista nuo kaikki Imazinet läpi joskus.
Mutta, tuosta Brian Duguidin kirjoituksesta pari huomiota.
- Viime aikoina minulle on alkanut olla enemmän ja enemmän epäselvää mitä jenkit tarkoittavat sanalla "fun". Olen aina kuvitellut että tämä Duguidinkin itsestäänselvänä premissinä väittämä "roleplaying games are fun, if they aren't fun, they aren't worthwhile" viittaisi siihen että roolipelien pitäisi olla kivoja tai hauskoja ollakseen mielekkäitä. Mutta, haloo, eihän tuo sitä voi tarkoittaa. :-? Pitääkö elokuvan tai nykytaideteoksen tai teatteriesityksen tai lehtijutun olla "fun" ollakseen vaivan arvoinen?
- Duguid lähtee siitä, että taide on sitä mitä taidekriitikot määrittelevät sosiaalisella sopimuksella taiteeksi. Sekin on ihan hyvä määritelmä. Minä lähden siitä, että sosiaalisella sopimuksella yhteiskunnassa syntyy joukko taiteen määritelmiä, ja näiden määritelmien kuvaamat asiat ovat taidetta. Eli, kun samoja kriteerejä sovelletaan sormiväritöihin ja Mona Lisaan, määritelmät erottavat taiteen ei-taiteesta.
- Autonhuoltomanuaalikin voi olla kovasti taiteellinen teos.
- Roolipelitaiteella voi olla taidekriitikkoyleisöä tilanteessa, jossa nuo taidekriitikot pelaavat roolipeliä. Tuo juttu taisi olla alunperin larppaamista vanhempi, mutta esimerkiksi laatularppaaminen on tapa tehdä roolipelitaidetta massoille. Esimerkiksi norjalaisen Eirik Fatlandin [url=http://weltschmerz.laiv.org/amerika/]Amerika[/url], ja [url=http://weltschmerz.laiv.org/europa/]Europa[/url] sekä Eirikin ja Mike Pohjolan aiemminkinmainittu [url=http://www.fatland.net/io/]inside:outside[/url] täyttävät käsittääkseni paitsi kaikki taiteen kuvailevat määritelmät myös mahdollistavat kriittisen yleisön läsnäolon. Europa ei kuulemani mukaan tosin ollut "hauska" ainakaan kaikkien mielestä, ei sen hauskempi kuin neljän päivän pakolaiskeskuksessa voisi kuvitella olevan.
Mutta, hyvä artikkeli kaiken kaikkiaan, olen vain eri mieltä parista perusasiasta. Etenkin tuo "fun" on jotain jota en ymmärrä, tai sitten en ymmärrä tuota perustotuutena esiteltyä "Role-playing is fun":ia.
|
|
Juha R
linkki
28. elokuuta 2002 kello 18.18
|
|
Juha R
28. elokuuta 2002 kello 18.18
linkki
|
[quote:06847b8201]Olen aina kuvitellut että tämä Duguidinkin itsestäänselvänä premissinä väittämä "roleplaying games are fun, if they aren't fun, they aren't worthwhile" viittaisi siihen että roolipelien pitäisi olla kivoja tai hauskoja ollakseen mielekkäitä.[/quote:06847b8201]
Siihen voinee suhtautua disclaimerina: 'olkaa hyvä älkääkä kommentoiko tätä artikkelia 10000:lla maililla tyyliin [i:06847b8201]se on vain peliä[/i:06847b8201]...'
Mutta luulen ymmärtäväni, mitä ajat takaa. SINÄNSÄ olen sitä mieltä, että minkä tahansa kulttuurinautinnon olipa se sitten kirja, elokuva tai roolipelisessio tulee olla jollain tavalla viihdyttävää/palkitsevaa, mutta luulen kyllä, että tuo [b:06847b8201][i:06847b8201]fun[/i:06847b8201][/b:06847b8201] käsittää nämä asiat paljon kapeammalla tavalla. Tylsäähän peli (tai mikään muukaan em. taidemuodoista ei saa saa olla, mutta tottakai hyvä peli ja hyvä taide on viihdyttävyyden lisäksi [i:06847b8201]haastavaa[/i:06847b8201].
Ja jos tuo 'Games should be fun' ymmärrettäisiin niin laajasti, että se käsittää esim. älyllisen haastavuuden ja tunnepuolelta vaikkapa surun, pelon, inhon ja järkytyksen (joita kaikkia voi ja pitäisi pelissä olla, ainakin ajoittain) niin voi kysyä onko sana 'fun' enää kovin hyvä kuvaamaan tätä kaikkea.
Tämä on [i:06847b8201]minun[/i:06847b8201] kritiikkini tätä teesiä kohtaan, mutta ehkäpä sinä tarkoitit jotain aivan muuta?
|
|
Nysalor
linkki
28. elokuuta 2002 kello 19.18
|
|
Nysalor
28. elokuuta 2002 kello 19.18
linkki
|
Marcus Maximus:
[i:8b24079e1b]Viime aikoina minulle on alkanut olla enemmän ja enemmän epäselvää mitä jenkit tarkoittavat sanalla "fun". Olen aina kuvitellut että tämä Duguidinkin itsestäänselvänä premissinä väittämä "roleplaying games are fun, if they aren't fun, they aren't worthwhile" viittaisi siihen että roolipelien pitäisi olla kivoja tai hauskoja ollakseen mielekkäitä. Mutta, haloo, eihän tuo sitä voi tarkoittaa. Pitääkö elokuvan tai nykytaideteoksen tai teatteriesityksen tai lehtijutun olla "fun" ollakseen vaivan arvoinen?[/i:8b24079e1b]
En ole artikkelia lukenut, mutta voisin silti kommentoida. Minä ainakin haen roolipeleistä nimenomaan viihdettä ja siksi pyrin roolipelaamisella pitämään hauskaa. En usko pyrkiväni roolipelin kautta hankkimaan tietoa, kuten ehkä lehtiartikkeleista, tai luomaan edes tunteita herättävää taidetta, vaikka sitäkin roolipelaaminen voi toki olla. Roolipelin hauskuudella en kylläkään tarkoita sitä, että tunnelman pitäisi olla jotenkin iloista tai hilpeää, mutta pelin soisin tuntuvan mukavalta tai rattoisalta. Tätä kai voi sisältyä sitten myös englannin fun-sanaan. Jos roolipelaaminen ei ole mukavaa, niin ei se taida olla oikein pelaamisen arvoista.
Kaikki roolipelaaminen ei tietenkään välttämättä aina ole viihdyttävää, eikä sitä ole minusta kaikki taidekaan. Tunnustan kyllä auliisti esimerkiksi Tarun sormusten herrasta taiteeksi, mutta sen lukeminen tuntui välillä puututtavalta, vaikka jaksoin lukea sen sentään loppuun. Jotkut toiset tylsät kirjat taas olen jättänyt kerrassaan kesken, koska niistä puuttui nimenomaan viihdyttävyys ja mielenkiinnon herättäminen, enkä kokenut niitä lukemisen arvoiseksi. Sama koskee siis varmasti roolipelejä. Ehkä olen sitten ymmärtämätön ja epätaiteellinen ihminen, kun kaipaan taiteestakin viihdettä. :)
|
|
Marcus Maximus
linkki
29. elokuuta 2002 kello 22.42
|
|
Marcus Maximus
29. elokuuta 2002 kello 22.42
linkki
|
[quote:f549e097f1]Ja jos tuo 'Games should be fun' ymmärrettäisiin niin laajasti, että se käsittää esim. älyllisen haastavuuden ja tunnepuolelta vaikkapa surun, pelon, inhon ja järkytyksen (joita kaikkia voi ja pitäisi pelissä olla, ainakin ajoittain) niin voi kysyä onko sana 'fun' enää kovin hyvä kuvaamaan tätä kaikkea.[/quote:f549e097f1]
Tämä [i:f549e097f1]fun[/i:f549e097f1]in laajuus on minulle todella ihan oikeasti mysteeri. Kyllä minusta on hauskaa usein roolipelata vaikka hahmoni itkisi verta, ja etenkin juuri silloin, mutta siitäkään huolimatta roolipelaamisella voi olla vähintään teoriassa muitakin funktioita kuin viihde ja huvitus. Esimerkiksi, eräs puolituttu veti aikanaan Ruusujen Sota -aiheisen opintopiirin yliopistolla, roolipelinä. (Mikä todistaa että mielekäs roolipeli ei välttämättä ole viihdehakuinen). Tai olen itse harkinnut peliä keskitysleiristä (aiemmin kehumaani [i:f549e097f1]Charnel Houses of Europea[/i:f549e097f1] soveltaen) tarkoituksena tuottaa jo ihan oikeasti epähauskaa ja epäviihteellistä peliä.
Yksi hyvä esimerkki on erään kaverin vetämä larppi mafian järjestämistä korttipeli-illoista, nimeltään [url=http://www.saunalahti.fi/~watchman/ExecutiveGame/]The Executive Game[/url]. Erinäisistä syistä johtuen hahmoni joutui peli-illan jälkeen kahden ison ja ruman mafioson hiostamaksi, kuulustelemaksi, pieksemäksi ja päätyi lopulta Hudson-jokeen betonisaappaissa. Kyseinen kohtaus pelattiin larpin jälkeisellä viikolla kolmen hengen minipelinä; vaikka aktuaalista fyysistä väkivaltaa ei käytettykään, ei peli ollut missään määrin nautittava. Mutta intensiivinen adrenaliinitrippi kylläkin (ei tarvitse benji-hyppiä ainakaan), ja nyt sain vähän käsitystä siitä kuinka vaikeaa tuoliin sidotun kaverin on valehdella tyypille joka jo löi pesäpallomailalla ensimmäisen polvilumpion murskaksi. Vastaus: vaikeaa.
Pelasin muuten juuri taannoin erään roolipelihistoriani top20 pelikerroista, ja inspiroiduin sen perusteella kirjoittamaan [url=www.hut.fi/~mmontola/shard.html]weblogiini[/url] roolipelien taiteesta pitempään pohtimani asian.
Pelasimme pelin, joka oli aika lailla kuin keskimääräisen tv-sarjan (Frendit tai Allyt tai Simpsonit) hahmot olisivat joutuneet Jutta Graben Estonialle. First-person -Estoniasta tulee aika yllättävän hyvää adrenaliinia ja tunnelatausta. Pelimme kertoo neljästä Ruskeasuon HOASissa asuvasta opiskelijasta, mutta seuraavat 10 sessiota taitaa mennä terapiaistunnoissa ja mediapyörityksessä, ja sitten hyväntekeväisyyskonserteissa ja tiesmissä. Kun laiva upposi, adrenaliini oli katossa mutta varsinaisesti 'hauskaa' ei ollut -- ei kyllä ikävää tai kovin inhottavaakaan.
Loistava kampanja. Yleensä ei oikeastaan lainkaan toimintaa; heti kun kaveri joutui tappeluun se hakattiin palasiksi ikävän realistisen graafisen kuvailun säestyksellä. Jalka paketissa pari kuukautta ja silleen.
Eksyinpä jo aiheestakin. Jee. Ai tosiaan, kiitos linkistä kuka tuota [url=http://www.tcp-ip.or.jp/~panurge/imaz.htm]Imazinea [/url]mainostikaan. Todella lupaavan oloista kamaa, näin Maguksen jättämään tyhjiöön.
|
|
Nysalor
linkki
30. elokuuta 2002 kello 15.37
|
|
Nysalor
30. elokuuta 2002 kello 15.37
linkki
|
Marcus Maximus:
[i:a49223ba31]Esimerkiksi, eräs puolituttu veti aikanaan Ruusujen Sota -aiheisen opintopiirin yliopistolla, roolipelinä.[/i:a49223ba31]
Joo, ihan varmasti roolipelien kautta voi myös opettaa kaikenlaista ja tällainen opetustapa on varmasti joihinkin asioihin oikein mainio, vaikka itse en olekaan koskaan pelannut mitään "opettavaista" roolipeliä. Kuvittelisin, että pelaamisessa on varmaan usein silloinkin jonkinlainen hauskuusaspekti, sillä opetusroolipelin kautta varmaan juuri haetaan sitä, että metodi herättäisi kiinnostuksen myös opiskeltavaa asiaa kohtaan ja että oppiminen olisi hauskaa. Vaikka se ei tällöin olisikaan puhtaasti viihteellinen, niin en minua kyllä kiinnostaisi suuresti sellainen opetusroolipeli, joka olisi puisevan tylsä. Kirjoitan kyllä nyt sitten tietysti ihan vain omasta puolestani, enkä yritä yleistää, etteikö joku sitten voisi väkipakolla pelata tylsää roolipeliä taiteellisten kokemusten tai tiedon takia.
|
|
Marcus Maximus
linkki
1. syyskuuta 2002 kello 9.11
|
|
Marcus Maximus
1. syyskuuta 2002 kello 9.11
linkki
|
[quote:1caec8b0df="Nysalor"]Kuvittelisin, että pelaamisessa on varmaan usein silloinkin jonkinlainen hauskuusaspekti, sillä opetusroolipelin kautta varmaan juuri haetaan sitä, että metodi herättäisi kiinnostuksen myös opiskeltavaa asiaa kohtaan ja että oppiminen olisi hauskaa. Vaikka se ei tällöin olisikaan puhtaasti viihteellinen, niin en minua kyllä kiinnostaisi suuresti sellainen opetusroolipeli, joka olisi puisevan tylsä. [/quote:1caec8b0df]
Summa summarum; roolipelien on 'pakko' olla 'hauskoja' ihan yhtä paljon tai vähän kuin televisio-ohjelmien on 'pakko' olla 'hauskoja'. Hauskaa luontodokumenttia voi olla kivempaa katsoa kuin kuivaa, mutta se ei tarkoita että hauska olisi välttämättä 'parempi'. Jostain oudosta syystä Nyt-liitteen televisiosivuilla ei viljellä tätä "TV-programs must be [i:1caec8b0df]fun[/i:1caec8b0df], and if they aren't, they aren't worthwhile" -ilosanomaa.
Cititzen Kane on melkoisen tylsä elokuva, mutta jostain syystä ne kriitikot valitsevat sen maailmanhistorian parhaaksi elokuvaksi [sic] kerrasta toiseen.
|
|
Guzmo
linkki
1. syyskuuta 2002 kello 12.12
|
|
Guzmo
1. syyskuuta 2002 kello 12.12
linkki
|
[quote:15561295de="Marcus Maximus"]
Cititzen Kane on melkoisen tylsä elokuva, mutta jostain syystä ne kriitikot valitsevat sen maailmanhistorian parhaaksi elokuvaksi [sic] kerrasta toiseen.[/quote:15561295de]
Höpsis MM, ei se mikään tylsä leffa ole.
|
|
Marcus Maximus
linkki
1. syyskuuta 2002 kello 13.29
|
|
Marcus Maximus
1. syyskuuta 2002 kello 13.29
linkki
|
No, ehkei tylsä muttei varsinaisesti myöskään [i:c2a5e9b75d]'fun'[/i:c2a5e9b75d]. Sen kerronta on ajalta ennen matrixmössöä, eli hetkittäin aika verkkaista.
Mutta tunnustan että näin leffan kauan sitten, aikana ennen arvostelukykyä.
|
|
Guzmo
linkki
2. syyskuuta 2002 kello 7.38
|
|
Guzmo
2. syyskuuta 2002 kello 7.38
linkki
|
[quote:c7555f0f5f="Marcus Maximus"]No, ehkei tylsä muttei varsinaisesti myöskään [i:c7555f0f5f]'fun'[/i:c7555f0f5f]. Sen kerronta on ajalta ennen matrixmössöä, eli hetkittäin aika verkkaista.
Mutta tunnustan että näin leffan kauan sitten, aikana ennen arvostelukykyä.[/quote:c7555f0f5f]
Niin taide ja ropet voivat olla no "fun" ja silti omalla tapaa viihdyttäviä.
Kannattaa katsoa Kane uudestaan, itsekkin aion tehdä niin sillä näin leffan muutama vuosi sitten ja maku on saattanut minullakin muuttua. Tietysti jos odottaa elokuvalta räjähtäviä autoja, vauhdikasta nu-metal ääniraitaa sekä puolialastomia naisia niin elokuva ei tule muodostumaan miksikään elämykseksi :)
Seuraava vinkki on ilmainen. Älkää menkö katsomaan tulevaa Ali G elokuvaa. Säästätte rahanne ja aikanne. TV-sarja oli ihan hauska, mutta leffamuodossa se oli sietämätöntä jöötiä.
|
|
Marcus Maximus
linkki
3. syyskuuta 2002 kello 9.38
|
|
Marcus Maximus
3. syyskuuta 2002 kello 9.38
linkki
|
Sattumalta törmäsin juuri tenttikirjaa lukiessa vygotskilaiseen (venäläisten formalistien innoittamaan) taidekäsitykseen. Vygotskin mukaan taiteen analysoinnissa ja arvioinnissa on keskeistä erottaa teos taidesisältöön ja esteettiseen muotoon. Sisältö voi olla tunteellista tai tiedollista, (Vygotski pyrki eroon tieto/tunne -dualismista). Esimerkiksi maalauksen surullista sisältöä voidaan kuvata seesteisyyttä viestivällä maalaustekniikalla. Tulkitsijan päässä muoto ja sisältö yhdistyvät, ja syntyy katharsis eli suurinpiirtein taide-elämys.
Tämän näkemyksen nojalla tavallista roolipeliä on vaikeaa luonnehtia taiteeksi. Siis, pelin muotoa harvoin rakennetaan sellaiseksi, että se täydentää sisältöä tällaisella, taiteellisella tavalla. Roolipelin muoto harvoin vaihtelee merkittävissä määrin.
Taiteeksi menevät kuitenkin esimerkiksi [url=http://www.buffy.com]Buffy[/url] (kasvukertomus piilotettuna huumoriin, teinisarjojen antiteesi jossa kirkuva blondi tappaakin vampyyrit) tai jonkun [url=http://www.nightwish.com]Nightwishin[/url] musiikki (joka yhdistää esitystavan ja sisällön paikoitellen paremmalla ja paikoitellen heikommalla menestyksellä).
Nojoo. Taitaa mennä vähän korkeaotsaiseksi tälle foorumille... 8o
|
|
Marcus Maximus
linkki
13. marraskuuta 2002 kello 0.31
|
|
Marcus Maximus
13. marraskuuta 2002 kello 0.31
linkki
|
Tosiaan kuten vaahtosin jo mötessäkin, pannaanjulistamieni teosten listaan kuuluu siis myös Robin's Laws -lärpäke, esittelemänsä [i:3e44cc362d]The Immutable Ironclad Law[/i:3e44cc362d]:n. Lawsin mukaan roolipelaamisen pitää olla [i:3e44cc362d]"Entertaining"[/i:3e44cc362d] tai niissä ei ole tolkkua, eikä tätä sääntöä Lawsin mukaan pelinjohtajakaan voi muutta.
Soopaahan se, siltä osin.
Muistaakseni pamfletilla oli kannattajansakin? Onhan siinä pari hyvääkin puolta, vaikkakaan en juuri nyt muista niitä. :wink:
|
|
epaz
linkki
13. marraskuuta 2002 kello 20.52
|
|
epaz
13. marraskuuta 2002 kello 20.52
linkki
|
Minun mielestäni roolipelin on oltava [i:3fa4694a63]entertaining[/i:3fa4694a63] - ei niinkään [i:3fa4694a63]fun[/i:3fa4694a63]. Esimerkiksi suuret tunteet, olivat ne miellyttäviä tai eivät, ovat minusta erittäin entertaining, vaikka esimerkiksi [b:3fa4694a63]aito[/b:3fa4694a63] menetyksen tunne ja suru eivät välttämättä ole lainkaan fun.
-Sampo
|
|
Marcus Maximus
linkki
14. marraskuuta 2002 kello 1.00
|
|
Marcus Maximus
14. marraskuuta 2002 kello 1.00
linkki
|
Onnistutko mitenkään kuvittelemaan epä-entertaining -roolipeliä joka olisi pelaamisen arvoinen?
Jos onnistut, pelien ei ole oltava entertaining. Jos et onnistu, voin keksiä sinulle pari esimerkkiä. :-)
(Olen väitellyt tästä useasti ennenkin. Skippaan siis suoraan argumenttiketjun loppuun.)
|
|
Juha R
linkki
14. marraskuuta 2002 kello 7.23
|
|
Juha R
14. marraskuuta 2002 kello 7.23
linkki
|
[quote:657b62bc52="Marcus Maximus"]Onnistutko mitenkään kuvittelemaan epä-entertaining -roolipeliä joka olisi pelaamisen arvoinen? [/quote:657b62bc52]
Nuo muutama viesti sitten ehdottamasi esimerkit peleistä, jotka ovat epä-fun, mutta silti laadukkaita, kuulostavat minusta kaikki olevan hyvin entertaining.
Minusta epazin luonnehdinta on hyvä. Yleisemmin sanoisin, että vaikka fun tai entertaining ei ole mikään lähtökohta taiteen tekemiselle, niin kaikki minusta hyvä taide on [i:657b62bc52]samalla[/i:657b62bc52] myös entertaining.
Vaikka sinänsä kunnioitan Marcuksen kunnianhimoa roolipelien suhteen, voisiko olla että ymmärrät sanan 'entertaining' hiukan kapeasti?
|
|
Wildor
linkki
14. marraskuuta 2002 kello 8.02
|
|
Wildor
14. marraskuuta 2002 kello 8.02
linkki
|
[url]http://elfwood.lysator.liu.se/[/url]
Sieltä löytyy todella taidokkaita maalauksia. Finderikin yllättävä kyllä osaa asiansa ja thumbnailsit on, siis ei tarvitse summamutikassa motulinkillä aivojansa räjäyttää vaan voi ihan rauhassa katsoa millainen kuva olisi tulosillaan. 8-)
|
|
Marcus Maximus
linkki
14. marraskuuta 2002 kello 10.07
|
|
Marcus Maximus
14. marraskuuta 2002 kello 10.07
linkki
|
[quote:960f7597cd]Vaikka sinänsä kunnioitan Marcuksen kunnianhimoa roolipelien suhteen, voisiko olla että ymmärrät sanan 'entertaining' hiukan kapeasti?[/quote:960f7597cd]
Jos nyt olisi tuo Robin's Laws kourassa, etsisin sieltä havainnollistavaa tekstiä siitä millaisessa kontekstissa Laws puhuu siitä entertainingista -- käytännössä samaa "fun"-kamaa se on kuin muillakin. Kieltämättä sanan laajassa merkityksessä lähes kaikki hyvät roolipelit ovat entertaining. Mutta mitä jos pelissä on pitkiä tylsiä osuuksia; vaikka vankilapelissä hahmo viettää aikaa pienessä kopissa tunnin eläytyäkseen tiilenpäiden lukemiseen. Onko se entertaining? Voiko peli olla silti jossain mielessä pelaamisen arvoinen?
(Menee hiusten halkomiseksi, lopulta pohdimme sitä mikä oikeastaan onkaan roolipeli, missä vaiheessa joku keksii että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on vähintään äärimmäisen vähäisellä tasolla viihdyttävää. Onhan ristiinnaulituksituleminenkin entertaining sanan saivartelevimmissa merkityksissä. 8o)
Sinänsä hyvä että Laws vaatii pelejä olemaan ensisijaisesti viihdyttäviä; se varmaan parantaa maailman roolipelien keskimääräistä tasoa. Mutta että Immutable Ironclad Law...
|
|
epaz
linkki
14. marraskuuta 2002 kello 11.16
|
|
epaz
14. marraskuuta 2002 kello 11.16
linkki
|
En omista Lawsin kirjasta enkä voi siis tarkastaa, mitä mies entertainingillaan tarkoittaa.
Minusta kuitenkin tuntuu, että Marcus on vain vienyt roolipelaamisen (ja siitä nauttimisen) niin pitkälle, että muut aihetta miettivät eivät enää osaa ottaa huomioon mitä MM saattaa pitää entertaininginä. Ja siksi kaikkien määritelmät tuntuvat liian suppeilta.
Niin, öö, mikäs se alkuperäinen aihe olikaan? Että onko roolipelit taidetta?
-Sampo
|
|
Juha R
linkki
14. marraskuuta 2002 kello 13.22
|
|
Juha R
14. marraskuuta 2002 kello 13.22
linkki
|
[i:2960937437]Jos nyt olisi tuo Robin's Laws kourassa, etsisin sieltä havainnollistavaa tekstiä siitä millaisessa kontekstissa Laws puhuu siitä [/i:2960937437]
Olen lukenut läpyskän ja vastustan itsekin sitä ajatusta, että PJ:n on aina ja ensisijaisesti tarjottava kaikille sitä mitä he haluavat. Laws ei tosiaan paljon arvoa anna sille ajatukselle, että peli voisi haastaa tai vaatia pelaajilta jotakin.
[i:2960937437]Kieltämättä sanan laajassa merkityksessä lähes kaikki hyvät roolipelit ovat entertaining. [/i:2960937437]
Tuota sanan laajasti ymmärtämistä minä juuri ajan takaa. Lawsista en menisi sanomaan.
[i:2960937437]Mutta mitä jos pelissä on pitkiä tylsiä osuuksia; vaikka vankilapelissä hahmo viettää aikaa pienessä kopissa tunnin eläytyäkseen tiilenpäiden lukemiseen. [/i:2960937437]
Hmm. Tämä skenaario kuulostaa mielekkäältä lähinnä larppien kohdalla, koska pöytäpeleissä aikaa ei kuitenkaan käsiteltäisi 1:1 periaatteella.
Kuvailemasikin larppi voisi tietenkin olla entertaining, jos ei muuten niin jälkikäteen.
|
|
Marcus Maximus
linkki
11. joulukuuta 2002 kello 15.26
|
|
Marcus Maximus
11. joulukuuta 2002 kello 15.26
linkki
|
Paul Mason kirjoittaa Imazine #38:ssa ihan mielenkiintoisesti Toiseudesta, sen roolipelaamisesta ja parjaa esimerkiksi honkkaripelejä (Feng Shuita) siitä, kuinka niissä ei pyritä olemaan Toinen, vaan lähinnä lattea eksoottinen mielikuva Toisesta.
[url]http://www.tcp-ip.or.jp/~panurge/imazine38.pdf[/url]
Mason sitäpaitsi namedroppaa enemmän kuin kukaan koskaan. 8-)
|