|
Sampi
9. elokuuta 2002 kello 12.25
linkki
|
Tuolla RuneQuest-säännöissä tuli puhetta jumalallisesta väliintulosta ja energian periaatteista Gloranthassa. ELi tiivistettynä: onko energian määrä vakio gloranthassa? Jos on, miten se on jakautunut? Jos ei miten se sitten toimii?
Kirjoittelen tästä oman mielipiteeni rauhassa ja postitan sen sitten tänne kun olen ehtinyt ajatella, mutta laukokaa te muut ideoita ja mielipiteitä sillä välin.
|
|
Nysalor
10. elokuuta 2002 kello 0.00
linkki
|
Seuraa jumaltietäjämäistä pohdiskelua, jota en suosittele sitä tai kotikutoisia Glorantha-teorioita inhoaville. :) Spekuloin aihetta varmaan aika laveasti, joten siihenkin kannattaa varautua ennen kuin alkaa lukea tekstiä. Enkä voi taata tässä tekstissä tosiaankaan ajatusteni johdonmukaisuutta, kun keskityn vain mietiskelemään ja vatvomaan asioita, jotka varmaan harvoja täällä jaksavat kiinnostaa.
Sampi:
[i:e605372813]Tuolla RuneQuest-säännöissä tuli puhetta jumalallisesta väliintulosta ja energian periaatteista Gloranthassa. ELi tiivistettynä: onko energian määrä vakio gloranthassa? Jos on, miten se on jakautunut? Jos ei miten se sitten toimii?[/i:e605372813]
Oikeastaan tämä asia taisi tulla esiin kostonhenkikeskustelussa, jossa Kasila ymmärtääkseni esitti sellaisen näkökannan, että kostonhengen energia olisi joltakin pois, kun henki käy luopion kimppuun. Oma näkemykseni tästä asiasta on se, että jumalan voimakkuus vaihtelee jatkuvasti suoritettujen riittien, palvojien, sankarimatkojen ja sellaisen mukaan. Jumalien voimien äärimmäisinä esimerkkeinä ovat sellaiset jumalat, joilta palvojat ovat kokonaan loppuneet, sellaiset jumalat, jotka ovat suorastaan menettäneet koko olemassaolonsa, ja sellaiset jumalat, jotka ovat nousseet kuolevaisista osaksi jumalulottuvuuden myyttistä maailmaa.
Jonkinlaisia rajoja siis jumalien voimilla näyttäisi olevan, joskin kuulostaisi aika omituiselta yrittää saada tällaisia juttuja mahtumaan sellaisiin kiteytyksiin kuin että Orlanthilla olisi mahtia 1 472 226 482 pistettä, joista hän voisi käyttää sadasosan kostotoimenpiteisiin. Kukaan tuskin kohtaa koskaan jumalaa koko voimassaan, ainoastaan tämän ruumiillistunutta voimaa, taikuutta, sankarimatkoja, henkiä, kulttiolentoja ja sellaista. Senpä vuoksi jumalien voimien vertailu lienee parasta jättää aika abstraktille tasolle, sillä jumalien voimat eivät välttämättä ole edes vertailukelpoisia. Kukapa voisikaan laskea Zorak Zoranin Murskauksesta ja Orlanthin Salamasta sopivan muuntokertoimen, jotta jumalien voimat olisivat vertailukelpoisia? Näin ollen voima tuntuisi olevan aika suhteellista ja näyttää aika epäiltävältä, voidaanko sitä muuten kuin teoreettisesti ajatella yhteen ja samaan muotoon.
Entä mistäpä jumalat voimaa sitten saavat? Palvojat ovat tietysti heti ensimmäinen lähde, joka tulee mieleen. Palvoja tarjoaa jumalalle hitusen omaa voimaansa vahvistaen siten jumalaa. Myös palvontaseremonioiden aikana palvoja voimistaa teoillaan ja antaumuksellaan jumalan olemassaoloa ja roolia maailmassa. Nähdäkseni ilman jatkuvaa palvontaa jumalan voimat alkaisivat vähentyä, joskaan hän ei välttämättä katoaisi koko maailmasta, vaikka jumala menettäisi kaikki palvojansa. Tämä saattaisi vain vähentää jumalan voimat jonnekin Griffin Mountainin Firshalan tasolle - jotka nekin ovat varmasti jo kuolevaisille aivan käsittämättömiä. Jotta jumalan saisi kokonaan pyyhkäistyä maailmankaikkeudesta, niin hänen jättämänsä jäljet pitäisi ehkä puhdistaa ihan kaikkialta ja siis todella hävittää hänen yksilöllinen energiansa.
Nyt nousee esiin seuraava kysymys: mistä ihmiset saavat kaiken voimansa? Heti syntyessäänhän ihmisellä on jonkinlainen fyysinen olemus, jonka materiaalit ovat kaiketi peräisin sisemmästä maailmasta. Voisin hyvin kuvitella tämän materian olevan rajallista. Sen sijaan henkinen puoli tuntuu hankalammalta. Jotkut tietysti saattaisivat saada sielunsa jälleensyntymän kautta, joten se olisi jonkinlaista henkisen materiaalin uusiokäyttöä. Kuitenkin kai taas toisten sielut poistuisivat elämästä kokonaan ja siirtyisivät kuolemanjälkeisiin paikkoihin, eivätkä siten palaisi maailmaan. Jostakin täytyisi silti tulla uusia sieluja, jos henkisessä energiassakin pitäisi energian vakiollisuus. Tuskin syntyvien lasten sielut voisivat olla pois jumalienkaan voimavaroista. Ehkäpä tämän henkisen energian voisi kuvitella jotenkin syntyvän tyhjästä tai irtoavan maailman rakenteesta.
Jumala varmasti ammentaa voimaa myös itselleen tyypillisistä ilmiöistä. Esimerkiksi auringon häiritsemätön kierto voisi hyvinkin voimistaa Yelmiä/Somashia/Elmalia/Varamaa/Ehilmiä/jne., sairauksien leviäminen Maliaa, kunniakkaat kuolemat Humaktia, orlanthien kaupankäynti Issariesia, orjuus Ompalamia ja raiskaaminen Thediä. Joillakin jumalilla saattaisi olla jo tätä kautta melkoinen olemassaolon tae, koska jotkut ilmiöt ovat hyvin pysyviä maailmassa. Toisaalta taas esimerkiksi taistelu talvea vastaan heikentää varmasti Valindin tai muiden kylmyydenjumalien voimaa ja tuulen voiman heikentäminen taas Orlanthin ja myrskynjumalien voimaa.
Sankarimatkat ovat yksi nerokas tapa, jonka kautta yksilöt ja yhteisöt voivat saada voimia ja vielä kaupan päälle vahvistaa jumalansa vaikutusta maailmaan. Itse ajattelisin sankarimatkan mekaniikkana, joka pystyy vahvistamaan tämänhetkisen maailman ja myyttien olemassaoloa ja tuottamaan sitä kautta voimaa Gloranthan maailman rakenteisiin. Tietysti sankarimatkoilla epäonnistuneet henkilöt voivat menettää omia voimiaan voittajalle, mutta nähdäkseni tämä ei ole suinkaan ainoa voiman lähde. Sankarimatkoilla toisinaan voivat tasapelistä hyötyä molemmat osallistujat tai jopa tappio voi olla siunauksellinen, kuten Yelmaliolle Kultakukkulalla. Sitä vain mietin vieläkin, tulisiko maailman rakenteisiin ammennettu voima kenties pelkästä tyhjyydestä, Gloranthaa ympäröivästä kaaoksesta tai jostakin muusta.
Kenties siis sankarimatkailun (ja sitä kautta muutenkin uskonnolliset rituaalit) voisi jossakin mielessä nähdä myös taisteluna maailman hajoamista vastaan, mikäli siinä todella pyritään vahvistamaan kompromissin tuomaa tilaa. Sitten taas esimerkiksi jumaltietäjien kokeelliset ja vastoin kompromissia tehdyt matkat saattoivat ehkä aiheuttaa juuri päinvastaisen reaktion eli maailman rakenne heikkeni, sitä kautta tulvi kaaosta (esimerkiksi Mustan mädän broita) ja jossakin määrin jopa maailma muutti rakennettaan.
No, ehkä tämä tekstissä mietiskely saa riittää tältä erää. Kunnioitettavaa, jos joku jaksoi lukea läpi epämääräiset ajatusjuoksuni ja vieläpä pohtia niitä. :) Olisi kivaa kuulla muidenkin näkemyksiä ja kaikkea tähän asiaan liittyvää filosofointia, jotta voisin ehkä kehitellä omia ajatuksianikin pidemmälle. Ja aina kannattaa tietysti muistaa, että se oma Glorantha voi ja saa olla erilainen kuin kenenkään muun Glorantha, myös syvän kosmologisilta ja metafyysisiltä puolilta.
|