Vanha foorumi

Takaisin

Kärppäklaani

Yleinen Glorantha-keskustelu
Sampi 12. heinäkuuta 2002 kello 11.59
Kirjoittaja Viesti
Sampi linkki 12. heinäkuuta 2002 kello 11.59
Sampi 12. heinäkuuta 2002 kello 11.59 linkki Tässäpä uuden pelini pelaajahahmojen kotiklaanin historiaa, noin luonnoksenomaisesti. Kommentoikaa ja ideoikaa, otan mielelläni vastaan kritiikkiä. Kirjoittelen myöhemmin klaanin nykyisestä järjestyksestä, maista ja johtajista sekä muista tunnetuista henkilöistä. KÄRPPÄKLAANI Yleistä Kärppäklaani on ralioksen Itäisen Aution, Saugin kuningaskunnan Neomalin heimoon kuulva orlanthibarbaariklaani, jossa on noin tuhat jäsentä. Klaani elää pääasiassa metsästyksellä sekä lisäksi jonkin verran maanviljelyksellä ja karjankasvatuksella. Metsästyksen takia klaanin maat ovat tavallista laajemmat, joskin suurin osa maasta on viljelykseen kelpaamatonta hiekkamaata ja kivikkoa. Kärppäklaanin mailla on yksi kylä, Kahden Kahlaamon kylä, jossa on käsityöläisten asumuksia ja päälikön maja. Kylä sijaitsee Veitsijoen ja Alapaolin haarassa, molempien jokien kahlaamoiden tuntumassa. Klaanin pääasialliset palvotut jumaluudet ovat Orlanth, Ralia ja Odall, ja näille kaikille löytyy pieni temppeli. Ralian temppeli on kylässä, Orlathin temppeli Pienellä Tuulella ja Odallin keskellä metsää. Historia Kirkas imperiumi ja Kärppäklaanin synty Kärppäklaani muodostui Nysalorin Kirkaan Imperiumin aikana sekalaisesta joukosta metsästäjiä ja uudisasukkaita. Joukon yhdisti klaaniksi karismaattinen mestarimetsästäjä Kärppä. Kärpän jälkeen klaanipäälliköt ovat olleet lähes aina mestarimetsästäjiä, lukuunottamatta Arkatin imperiumin aikaa. Kärppäklaanin maat olivat ennen klanin muodostumista käytössä lähinnä erilaisilla hsunchen-perheillä, monista hsunchen-lajeista. Suuri määrä ihmisiä muutti alueelle, kun pohjoisemmassa maat täyttyivät suurilta osin kirkkaan imperiumin kansalaisista ja maanviljelyksestä. Metsästäjät jäivät pohjoisessa ahtaalle ja joutuivat muuttamaan etelämmäksi, lähemmäs Mislarivuoria ja Ihmemetsää. Metsästäjien kanssa muutti myös maanviljelijöitä paremman ja laajemman maan toivossa. Kärppäklaanin asukkaat asettuivat paikoilleen Alapaolin ja Veitsijoen haaran ympärille. Metsäsätäjät pystyttivät asumuksiaan klaanin eteläisille ja itäisille maille, joilla maanviljelys oli vaikeaa tai mahdotonta, mutta riista tiheässä. Maanviljelijöitä asettui lähinnä Alapaolin rannoille, jossa savimaat tarjosivat hyvän pohjan vehnänviljelyyn. Aluksi asukkailla oli kaksi ongelmaa: Nysalorin imperiumin veronkantajat ja alkuasukas-hsunchenit. Jälkimmäiset eivät pitäneet siitä, että heidän maillen asetuttiin asumaan ja heidän ruokaansa syötiin ja sukulaisiansa metsästettiin. Nysalorin veronkantajat taas tulivat erikseen jokaiseen taloon ja kantoivat raskaat verot, sillä kellään ei ollut mahdollisuutta estää heidän vahvoja joukkojaan. [i:ad71d0f9fb]Kukaan ei voi selvitä yksin![/i:ad71d0f9fb] Näin sanoi Kärppä, kun saapui idästä joenhaaraan. Kärppä oli iholtaan muita vaaleampi metsästäjä, joka puhui kummallista murretta ja kertoi tulevansa vuorten yli Lohikäärmeen Solasta. Ensimmäisenä vuonna jonka hän vietti klaanin mailla, hän yhdisti metsästäjät joukoksi ja järjesti Odallin (jota hän kutsui Odaylaksi) nimeen ensimmäisen Suuren Metsästyksen. Kaikki metsästäjät ottivat sillä kertaa osaa metsästykseen ja jotkut saivat saaliita, jollaisia ei aiemmin oltu nähty. Jotkut eivät palanneet takaisin. Suurimman saaliin sai kuitenkin Kärppä, joka palasi metsästykseltä mukanaan valtavan kärpän nahka, johon oli piirretty kartta. Kartta johdatti Odallin pyhään paikkaan keskellä metsää, ja sinne Kärppä perusti temppelin. Toisena vuonna Kärppä tuli maanviljelijöiden luokse ja myi heille metsästämiään nahkoja, ottaen vastineeksi jauhoa ja olutta. Hänen mukanaan tuli muita metsästäjiä, jotka kävivät myös kauppaa. Suurimman yllätyksen koki Ralian papitar, kun Kärppä toi hänelle puolikkaan valtavasta kärpännahasta, jonka oli tuonut metsästykseltä viime vuonna. Papitar, nimeltään Alynia, ja Kärppä viettivät monta tuntia Ralian pyhätössä keskustellen tulevaisuudesta, ja lopulta Alynia lupasi Kärpälle tukensa tämän pyrkimyksissä. Tämän jälkeen Kärppä palasi metsään ja järjesti toisen suuren metsäsätyksen. Tällä kertaa hän ei itse ottanut ossaa metsästykseen, vaan arvioi vain muiden metsästäjien saaliit, vihkien kolme parasta mestarimetsästäjiksi. Kolmantena vuonna, pyhänä aikana, Kärppä johdatti kaikki metsästäjät maanviljelijoöiden pieneen kylään. Alynia oli kerännyt koko kyläyhteisön ja lähialueitten maanviljelijät yhteen, ja he odottivat metsästäjiä kylän aukiolla. Alynia otti Kärpän käden, ja he johdattivat yhdessä kokoontuneen joukon Pienelle Tuulelle, kukkulalle etelään kylästä. Tämän kukkulan laelle he nousivat kukkulaa kiertävää polkua pitkin. Koko matkan tuuli oli myötäinen. Kukkulan laella väki kerääntyi ympyrään laen ympärille. Kärppä ja Alynia asettuivat keskelle ja ottivat molemmat puolikkan kärpännahasta esille, ja asettivat ne maahan yhdistäen ne yhdeksi nahaksi. Tuuli yltyi, ja puhalsi nahan pois. Alynia kutsui maan jumalia, ja kärppä ilman jumalia. Maa järisi ja tuuli yltyi myrksiyksi. Vain ketterimmät metsästäjät ja voimakkaimmat maanviljelijät pysyivät jaloillaan. Maahan aukesi halkeama, josta nousi esiin korkea riimuin kaiverrettu kivi. Se julisti paikan pyhäksi Orlanthin temppeliksi, ja samassa salama löi Kärppää rintaan, polttaen siihen Orlanthin riimut. Pyhän ajan loppu oli yhtä suurta juhlaa. Maanvijelijöiden miehet siavat oman jumalan ja antoivat vihkiä itsensä Orlanthin salaisuuksiin. Kärppä oli salamaniskulla vihitty Orlanthin papiksi, ja hän julistautui uuden klaanin johtajaksi. Ralia pyhitti pyhäkkönsä temppeliksi, ja naiset saivat papittarestaan johtohahmon. Kaiken päätteeksi Kärppä ja Alynia menivät suurin seremonioin naimisiin, yhdistäen naiset ja miehet, metsästäjät ja maanviljelijät yhdeksi koknaisuudeksi, Kärppäklaaniksi. Seuraavana vuonna pellot tuottivat hyvän sadon ja riistaa oli metsässä yltäkylläisesti. Klaani maksoi veronsa Nysalorin keisarikunnalle, mutta vain kerran yhtenä klaanina sen sijaan, että jokainen talo ja metsäsätjä olisi joutunut maksamaan omasta pussistaan suuret verot. Ahmahsunchenit tekivät hyökkäyksen kylään, mutta klaanin järjestämä yhteispuolustus piti heidät poissa ruokavarastoilta ja karjalaitumilta. Kärppä ja Alynia saivat pojan, jonka nimeksi tuli Alymar. Synkkä imperiumi Nysalorin imperiumi ei ehtinyt paljoa vaikuttaa niinkin etelään kuin Kärppäklaanin maille. Lähinnä paikalla kävivät veronkantajat ja satunnainen Arvuuttelija, mutta heitä ei paljoakaan muisteta. Tilanne oli lähes samanlainen koko Saugin alueella, eikä esimerkiksi Lokmayadonismi ehtinyt tuoda vaikutteitaan riittävän etelään, jotta olisi saavuttanut kärppäklaanin. Siksi Nysalorin kuolema ei paljoa koskettanut Kärppäklaania. Kun Arkat tuli Dorastoriin ja taisteli Nysalorin kanssa, oli Kärppä jo vanha valkopartainen mies ja eli rauhassa keskellä metsää vaimonsa kanssa, monien lastensa huoltamina. Kylän lapset tulivat joka viikko heidän luokseen kuulemaan tarinoita ja usein vanhemmat toivat nuorimmat lapsensa heille hoitoon töiden ajaksi. Alymar johti klaania ja Orlanthin temppeliä Pienellä Tuulella. Hänestä oli kasvanut suuri mies, ja hän oli tehnyt rauhan ahmahsunchenien ja eteläisten majavahsunchenien kanssa, ja kävi myös kauppaa näiden ja muiden ulkopuolisten, lähinnä naapuriklaanien, kesken. Arkatin styygialainen imperiumi muutti kaiken. Klaaneilta riistettiin itsenäisyys ja peikot johtivat lyijyisellä nyrkillä Halikivin lähilaueita, joihin myös Saug kuului. Kärpän verilinjaa vainottiin ja klaanipäällikön istuimella oli milloin kukakin oppotunisti. Kaikki päälliköt olivat tuona aikana peikkojen kanssa veljeilijöitä ja omiensa sortajia. Kärpän suku piilotteli haltioitten kanssa Ihmemetsässä, kuten monet muutkin vanhan mailmanjärjestyksen kannattajat. Tältä ajalta Kärppäklaanille on jäänyt muutamia yhteyksiä metsän jumaluuksiin, muun muassa amuletti, jonka kantajan kimppuun haltiat ja muut metsän olennot eivät hyökkää. On myös huhuttu, että klaanin mailla asustaisi nykyisin muutamia ruskohaltioita, joskaan kukaan ei ole todistanut tätä huhua. Seitsemänkymmenenviiden vuoden ajan klaania johti vuoroin hullu, itserakas ja julma päällikkö, ja sadot sekä saalis pienenivät vuosi vuodelta. Klaanin miehet vähenivät sodissa Arkatin vihollisia vastaan ja peikkojen ryöstöretkien takia. Klaanin väkiluku oli huonoimpina aikoina niinkin alhainen kuin 400 henkeä, ja oli vähälläm, ettei koko klaani kuollut pois. Uusi nousu alkoi samana vuonna, kun Jrustelan jumaltietäjät löivät Arkatin styygialaisen imperiumin. Kärpän suku vaelsi takaisin klaanin maille, Kärpän pojan Alymarin pojan Otamarin johtamana. Otamar oli mestarimetsästäjä, joka oli saanut loistavaa ppia luontokyvyissä Ihmemetsän haltioilta. Hänen mukanaan tuli hänen vaimonsa, joka oli myös paennut Arkatin imperiumia Ihmemetsään. Vaimon nimi oli Myela, ja hän tuli Lakuskan klaanista, joka on nykyään Gospoylheimon jäsen. Otamar johti kärppäklaanin metsästäjät tulalle, ja vaati verenperintönsä oikeuttamaa klaanipäällikön paikkaa. Klaanin senhetkinen päälliikkö oli "Murskanyrkki" Krave, joka oli elänyt pitkään peikkojen joukossa ja tunsi heidän tapansa. Murskanyrkki vastasi Otamarin vaatimukseen haastamalla tämän nyrkkitappeluun klaanipäällikön paikasta. Otamar otti haasteen vastaan, ja vaikka Murskanyrkki olikin tunettu voittamattomuudestaan nyrkkitappelussa, voitti Otamar silti hänet ottamatta itse yhtään iskua vastaan. Otamarin johdolla klaani ajoi peikkomieliset ja peikot pois mailtaan ja uudistivat sopimuksensa läheisten Hsunchenperheitten kanssa. Otamar toi takaisin klaanin vanhat perinteet ja nosti sekä Odallin että Orlanthin temppelit uuteen uskoon. Hän perusti perheensä Alapaolin mutkaan, jossa hänen sukunsa yhä asuu. Myela oli ammatiltaan kutoja, ja hän toi käsityöt Kärppäklaanin vakituiseksi ammatiksi. Hänen asettamansa perinteen mukaan suurin osa Kärppäklaanin käsityöläisistä on kutojia, ja klaani tunnetaan nykyään hienoista villa- ja pellavavaatteistaan. Kutojien perässä klaaniin tulivat myös puusepät, nahkurit ja lopulta myös seppä, jonka työtä hoitaan nykyään hänen pojanpoikansa. Kutojien mukana myös lampaitten kasvatus on lisääntynyt. Kolmas Aika Arkatin jälkeinen historia ei ole paljoa vaikuttanut syrjässä asuvaan Kärppäklaaniin. Toki heidänkin joukossaan tunnetaan Alakoring Lohikäärmeensurma, ja on nähty punainen kuu. Kuitenkaan mikään tapahtuma ei ole suoranaisesti vaikuttanut klaaniin, ja sen väkiluku ja elämäntapa on hyvin vakiintunut hiljaiselon myötä. Kahakat läheisten klaanien kanssa ovat olleet harvinaisia, ja suurin sa väkivallasta purkautuu tulan läheiseltä suolta tulevan kaaoksen kukistamiseen. Tämän takia heimon mailla on myös pyhättö Bemurokille, myrskyhärälle. Suurin tapahtuma kolmannella ajalla oli Neomalin heimon ja Saugin kuningaskunnan muodostuminen. Molemmissa tapahtumissa Kärppäklaani oli lähinnä statistina. Heidät puhui mukaan heimoon Istamenan klaani, joka elää Pastomajoen rannalla. Istamenalaiset luovat elantonsa kauppiaina ja sotureina, sillä joki tarjoaa hyvät mahdollisuudet kauppaan ja joen toisella puolella olevat peikot hyvän mahdollisuuden sotaan. He puhuivat Kärpän senhetkisen klaanipäällikön mukaan heimoon lupaamalla parempia hintoja heidän nahoilleen ja käsityötuotteilleen. Saugin kuningaskunnan muodostamisessa Kärppäklaanilla ei ollut juuri mielipidettä, mutta toisaalta sen jäsenetkään eivät juuri tunne kuuluvansa minkään kuninkaan alaisuuteen. Klaanista on aikojen saatossa valittu neljä heimorenkaan jäsentä ja yksi kuninkaan renkaan jäsen, kaikki Odallin paikalle renkaissa.
Sampi linkki 15. heinäkuuta 2002 kello 7.32
Sampi 15. heinäkuuta 2002 kello 7.32 linkki Tässäpä hiukan lisää, tällä kertaa klaanin maiden maantieteestä. Lisää henkilöistä myöhemmin. [b:3817b81315]Nykyaika[/b:3817b81315] Klaanin maat Kärppäklaanin maat ovat enimmäkseen viljelyskelvotonta hiekkamaata, jolla kasvaa jylhiä mäntymetsiä. Maiden läpi virtaa kaksi jokea: Alapaol, joka on Pastoman sivujoki ja Alapaolin sivuhaara Veitsijoki. Maasto on epätasaista ja kukkulaista, ja siellä täällä on suurempiakin kukkuloita. Klaanin kylä on rakennettu lähelle jokien haaraa, paikkaan, jonka lähellä molempien jokien yli kulkee kahlaamo, ja siksi kylää kutsutaankin Kahden Kahlaamon kyläksi. Kylässä asuu pääasiassa klaanin silmäätekeviä ja käsityöläisiä. Merkittävimmät rakennukset ovat Ralian temppeli kylän laidalla, suuri päällikön sali keskellä kylää ja Vedenneidon krouvi päällikön salin vieressä. Kylällä on myös sepän paja, josta voi ostaa tavaroita auroista keritsemissaksiin ja pitkiin miekkoihin. Kylän ympärillä, Alapaol-joen varrella, on maanviljelijöiden asutusta. Alapaolin rantojen maa on hedelmällistä savea, jolla vehnä kasvaa erinomaisesti, vaikkakin kyntö on raskasta työtä. Lähes kaikki rannat ovat peltoa, lukuunottamatta yläjuoksua, Kahden Kahlaamon kylää, sekä alajuoksun itärantaa, jossa maa on liian kivikkoista ja kallio liian lähellä pintaa. Veitsijoki kulkee hiekka- ja kalliomaan läpi, eivätkä sen rannat ole viljelyskelpoisia. Sen sijaan eläimet käyvät usein sen varrella juomassa, joten sen rannoilla on erinomaisia metsästysmaita. Useat klaanin metsästäjistä ovat asettuneet veitsijoen rannan tuntumaan asumaan, ja Odallin temppeli on jossain lähellä metsässä. Alapaolin ja Veitsijoen haarassa on suo. Sille ei ole annettu muuta nimeä, sillä lähistöllä ei ole muita soita. Sen laidalla on yksi talo ja sen vierellä yksi laajahko hyvin menestyvä pelto. Suolla asuu kaaoksen olentoja, ainakin yksi broo on nähty ja tapettu. Yksi Suonlaidan talon asukkaista on Bemurokin noviisi, ja tekee jatkuvasti raivokkaita hyökkäyksiä suolle pitääkseen paikallisen kaaoksen kurissa. Viime aikoina ei suolta olekaan kuulunut juuri mitään. Monet ovat hiljaa kääntäneet katseensa hedelmälliseen turpeeseen, jota suon laitamilla on, mutta kaaoksen uhka pitää heidät poissa. Suonlaidan talossa on Bemurokin pyhättö, jota asukkaat pitävät yllä. Merkittäviä suurempia maanmuotoja Kärppäklaanin mailla ovat Veitsivaarat ja Pienen Tuulen kukkula. Veitsivaarat ovat veitsijoen ja Alapaolin yhtymäkohdan itärannalta jyrkästi noussevat kukkulat. Niitä on kolme, ja pohjoisin o niistä on korkein. Sen laelta näkee monta virstaa kaikkiin suuntiin, ja useasti klaanin tarkkailijat näkevät sieltä hyökkääjät ajoissa. Se on myös paikka merkkitulelle, jos jokin vaara uhkaa kylää. Veitsivaarojen rinteet kasvavat ruohoa ja heinää, ja niillä laidunnetaan kylän lammaslaumoja. Pieni tuuli on korkea, pyöreä kukkula keskellä metsää etelään Kahden kahlaamon kylästä. Sen laelle johtaa polku, joka kierää kukkulan kaksi kertaa vastapäivään. Kukkulan laella on riimukivi, jossa on myrskyn ja liikkeen riimuja, sekä Orlanthin pieni temppeli. Pienen tuulen laelle kuljettaessa on tuuli aina myötäinen, jos on uskollinen Orlanthin palvelija. Kukkulalal ei kasva puita, mutta ruohoa ja kukkia kylläkin. Karjaa ei laidunneta täällä, ja jos lammas pääsee tälle kukkulalle, se uhrataan Orlanthille seuraavana pyhänä. Klaanin eteläiset maat ovat pelkkää metsää, joskin joissain paikoissa lähellä polkuja tai jokia on satunnaisia metsästäjien ja puunhakkajien taloja. Metsässä asuu näiden lisäksi ainakin yksi perhe ahmahsuncheneita. On myös huhuttu, että jossain päin metsää asustaisi muutama ruskohaltia, mutta kukaan ei ole nähnyt niitä. Monia polkuja kulkee Kahden Kahlaamon kylän läpi. Kaksi johtaa Alapaolin kahlaamon poikki, yksi koilliseen kohti Pitkäväen ja Alakosan klaanien maita ja toinen länteen kohti Mutkoraheimon maita. Yksi poluista johtaa alapaolin itärantaa etelään, Axidoiklaanin maille, yksi Veitsijoen länsirantaa kaakkoon Hautavaaralle, Hurateklaanin maile ja yksi Veitijoen kahlaamon poikki itään, Juknerklaanin maille ja kohti Gospoylin heimon maita.
Sampi linkki 15. heinäkuuta 2002 kello 10.07
Sampi 15. heinäkuuta 2002 kello 10.07 linkki Tässä hieman lisää. Seuraavaksi henkilöitä. Olisi muuten kiva, jos joku kommentoisi jotain. Ihan mitä vaan. [b:3265459f9a]Klaanin järjestys[/b:3265459f9a] Klaania johtaa klaanipäällikkö, jonka neuvonantajina toimii hänen klaanirenkaansa. Klaanirengas on seitsemän henkilön neuvosto, jossa on paikat jokaiselle Valontuojien jumalalle. Kuten myös Orlanthin neuvostoon, niin myös Kärppäklaanin renkaaseen valitaan viisain lainpuhuja, taitavin sodankäyjä, etevin parantaja, paras puhemies ja kaksi muuta klaanille hyödyllistä jäsentä (yleensä Ralian ja Orlanthin papit.) Klaanipäällikkö on tähän mennessä aina ollut Odallin mestarimetsästäjä ja ainakin Orlanthin noviisi. Kärppäklaanissa on noin tuhat jäsentä. Sukupuolijakauma on tavallinen: puolet jäsenistä ovat naisia, puolet miehiä. Maanviljelijöitä on alle viisisataa, näista valtaosa naisia. Karjankasvattajia, pääasiassa lampaita kasvattavia, on hieman alle sata. Metsästäjiä on likimain satviisikymmentä, joista vain kaksi on naisia. Käsityöläisiä on viitisenkymmentä. Muita ammatteja harjoittavia on vain kourallinen. Klaanissa on kolmisenkymmentä vanhusta ja jonkin verran yli kaksisataa lasta. Klaanin puolustuksesta vastaa päällikön asethaani ja hänen omat miehensä, joita on yleensä noin viisi. Miehillä, joita myös kutsutaan thaaneiksi, on kaikilla miekat, kypärät ja panssarit sekä sotavaunut ja ajuri. Kaksi heistä on aina partioimassa klaanin maiden rajoilla ja kaksi lähempänä kylää. Thaanien vastuulla on myös kylän miehien (ja halukkaiden naisten) kouluttaminen asetaidoissa. Maanviljelijöitä johtaa Ralian papitar, joka siunaa sadot ja opettaa maan salaisuuksia naisille. Klaanirenkaassa naisilla on aina suuri valta, sillä Ralian papittarten lisäksi naiset voivat vaikuttaa kaikkiin renkaan jäseniin. Usein myös papitar on lainpuhujan jälkeen viisain ja eniten kuultu neuvonantaja. On myös perinteistä, että Ralian papitar ottaa miehekseen klaanipäällikön, mutta tämä ei käytännössä aina toteudu. Maanviljelijöitä on sekä suurtilallisia, carleja, joilla on myös sanansa valta päällikköön, sekä pientilallisia, cottareita, jotka viljelevät klaanin maita vuokraamillaan tiloilla. Klaanilla ei ole ollut tapana pitää thralleja, eli orjia. Metsästäjillä on oma alueensa klaanin mailla, ja he usein päättävät omista asioistaan ilman klaanirenkaan sotkeutumista. Koska klaanipäällikkö on aina metsästäjä, ei tähän myöskään juuri puututa. He kuitenkin viholliset poissa klaanin eteläisiltä mailta ja Veitsijoen varrelta, ja tuovat joka syksy lihaa ja nahkoja kylään myytäväksi. Heidän johtajansa ovat Odallin mestarimetsästäjät, joita on aina jonkin verran, koska joka syksy järjestetään uusi Suuri Metsästys. Aina kuitenkaan uusi mestarimetsästäjä ei ole kärppäklaanista, sillä myös läheisten, ja joskus kaukaisempienkin klaanien metsästäjät matkustavat Kärpän maille ottamaan osaa rituaaliin. Metsästäjien joukossa on myös joitain kalastajia, joiden katsotaan olevan poikkeuksia. He ovat muiden silmissä kummallisia, syrjäänvetäytyviä miehiä ja naisia, jotka oppivat joen salaisuuksia mystisiltä hengiltä. Vain syrjäänvetäytyvät ja hyljeksityt ryhtyvät kalastajiksi. kalastajilla ei ole juuri mitään sananvaltaa klaanin asioissa, mutta on olennaista, että he tuovat pyhällä ajalla viisi erilaista kalaa Ralian temppeliin Kahden Kahlaamon kylään. Käsityöläisillä ei myöskään ole varsinaista sananvaltaa klaanin asioissa, mutta heitä arvostetaan heidän työnsä takia. Suuri osa heistä asuu kylässä, joten heillä on päivittäinen kosketus klaanipäällikköön ja suureeen osaan klaanirenkaan jäsenistä. On suureksi osaksi heidän ansiotaan että klaani saa vaihdettua tarpeellisia esineitä ja hyödykkeitä muilta klaaneilta. Kutojat ovat suurin käsityöläisryhmä, ja perinteikkäin. Heidän työnsä laatu tunnetan koko Neomalin heimossa, ja osin sen ulkopuolellakin. Puusepät ovat vanha ammatti, mutta varsinaisia täyspäiväisiä puuseppiä klaanissa on ollut vain parin sukupolven ajan. Heidän työnsä menee lähinnä klaanin hyväksi. Klaanissa on myös seppä, joka osaa tehdä hyviä maataloustyökaluja ja jonkin verran aseita, lähinnä keihään- ja nuolenkärkiä sekä kirveitä. Hänen pajassaan on pieni alttari Gustbranille, mutta hän matkaa joka suureksi pyhäksi Calvalin klaanin temppelille. Papit, papittaret ja muut temppeleistä vastaavat ovat oma ryhmänsä. Koska papeilla on useimmiten paikka klaanirenkaassa, he ovat myös hyvin vaikutusvaltainen ryhmä. Temppeleille tuodaan sopivia uhreja ja avustuksia viikoittain, joilla papit ja akolyytit elävät. Orlanthin ja Ralian temppelit ovat riippuvaisia ulkopuolisesta avusta, mutta Odallin väki metsästää itse. Klanissa on myös muutama kaikkien näiden ryhmien ulkopuolelle jäävä, lähinnä krouvin pitäjä, joskin hänet katsotaan joskus käsityöläiseksi. Myös muutamat työhön liian vanhat miehet ja naiset ansaitsevat elantonsa kaitsemalla nuorimpia lapsia ja kertomalla heille tarinoita. Lisäksi klaanissa on myös yksin äpärälasta kasvattava parantajaeukko. Lapset ovat vanhempiensa tai kylänvanhimpien hoidossa, kunnes saavuttavat kahdeksan vuoden iän, jolloin he ryhtyvät auttamaan aikuisia tavalla tai toisella. Tytöt ottavat usein keittiöapulaisen roolin, kun taas pojat paimentavat lampaita tai asettavat pieniä ansoja metsän eläimille.
Sampi linkki 15. heinäkuuta 2002 kello 12.09
Sampi 15. heinäkuuta 2002 kello 12.09 linkki Tässäpä joitain paikkoja, lisää tulee myöhemmin. [b:d121dcf1aa]Tärkeät paikat[/b:d121dcf1aa] Päällikön sali Päällikön sali on pitkä talo keskellä Kahden Kahlaamon kylää. Sen seinät ovat valkoiset ja muurattu osin kivestä, osin savesta ja tuettu puunrungoilla. Katto on paksu ja olkinen, ja keskellä on aukko savun ulos päästämiseksi. Päädyn kattohirsien päät on veistetty vehnäntähkän ja hirvenpään muotoon, ja niiden risteyskohtaan on asetettu myrskyriimun muotoon kasvanut oksa. Tämän alla on suuri ovi, joka on tummaa tammea ja sitä sitovat valtavat pronssiset saranat, joihin on kaiverrettu Maan ja Ilman riimuja. Itse puuhun on kaivetrrettu harmoniariimuja. Sisällä salissa on hämärää, vaikka keskellä salia palava tuli valaiseekin olennaisimman. Sivuseinillä on aseita ja kilpiä sekä erilaisia voitonmerkkejä. Niiden alapuolella on lavereita, joilla päällikön vieraat, klaanirenkaan jäsenet ja asethaanit nukkuvat. Salin keskiosaa hallitsevat pitkät pöydät, jotka kiertävät tulisijaa. salin takaosassa on klaanipäällikön istuin. Se on korokkella oleva kiillotettu puinen tuoli, jonka päälle on levitetty suurien kärppien nahkoja. Sen takana seinällä roikkuvat erilaiset klaanin suuret esineet. Näiden joukossa on Kärpän metsästysjousi ja kilpi sekä puinen amuletti, jonka Otamar toi Ihmemetsästä. Klaanipäällikön salista löytää useimmiten klaanipäällikkö Vardakiksen, asethaani Londoksen sekä jonkun hänen thaaneistaan, lainpuhuja Isatarion ja puhemies Murgaksen. Paikalla on joskus, eritysesti klaanirenkaan kokouksissa myös muut klaanirenkaan jäsenet (Ralian papitar Alanias, Orlanthin myrskyääni Daros ja parantajaeukko Kaalai) Odallin temppeli, metsässä. Odallin temppelille syvälle metsään johtaa yksi polku, jonka tuntevat vain Odallin mysteereihin vihkiytyneet. Polku johtaa rotkon läpi, harjun yli ja lammen ympäri, ja päätyy aukealle, jonka toisella laidalla on harmaantuneesta hirrestä rakennettu talo, joka seisoo kulmistaanneljän kivipaaden varassa, ja keskeltä kiviröykkiön päällä. Talon ovi on pieni, vain metrin korkea ja metrin leveä luukku talon etuseinässä. Ovelle johtaa puiset portaat, ja sen yläpuolella on valtavat hirven sarvet. Kaikkiin talon puisiin osiin on kaiverrettu kuoleman ja harmonian riimuja. Katto on paanutettu, ja sen keskeltä nousee savupiippu. Alttarin vieressä on pienempi alttari, johon on kaiverrettu kuoleman, harmonian ja veden riimuja. Sen päällä on aina tuoretta kalaa, jota tarjotaan sisään tuleville mestarimetsästäjille. Sisäpuolella on hämärää, sillä ainoa valo tulee keskellä salia tulisijassa palavasta tulesta. Tulen ympärillä käristyy koko ajan lihaa. Raskaista hirsistä rakennettuja pöytiä on molemmin puolin tulta, ja takaseinustalla on Odallin alttari. Pöytien yläpuolella on laverit, joilla temppeliä ylläpitävät noviisit ja mestarimetsästäjät sekä vierailevat Odallin uskolliset nukkuvat. Odallin temppelillä aikaansa viettää ainoastaan Odallin vihkiytyneitä. Näihin saataa kuulua klaanipäällikkö ja muut mestarimetsästäjät, mutta useimmiten siellä on vain muutama Odallin noviisi huoltamassa lihan kuivausta ja savustusta. Odallin pyhinä päivinä pidettäviin palveluksiin osallistuu suurin osa klaanin metsästäjistä, ja Suureen Metsästykseen Maan vuodenajan hamonian viikon villipäivästä kuoleman viikon villipäivään osallistuvat kaikki ne, jotka ovat mestarimetsästäjiä tai haluavat ja ovat kykeneviä sellaiseksi. Ralian temppeli, kylässä. Ralian temppeli on kylässä, aivan Alapaolin rannalla. Se on kuutiomainen kivinen rakennus, jonka katto on peitetty oljilla. Sisään johtaa neliönmuotoinen ovi kylänpuoleisella seinällä, ja kaikilla muilla seinillä on neliskulmaiset ikkuna-aukot keskellä. Molemmilla puolen temppeliä on pienet neliön muotoiset viljapellot joilla kasvaa vehnää. Kaikki temppelin rakennukseen käytetyt kivet ovat suorakulmaisia, ja leikattu samasta vihertävänharmaasta kivestä. Niitä ei ole muurattu millään lailla. Sisällä temppeli on hyvin yksinkertainen. Keskellä temppeliä on kuution muotoinen kivi, joka toimii alttarina. Se ei ole samaa kiveä kuin temppeli, vaan väriltään punertava. Ovesta vasemmmalle on pieni pyhättö Barntar auramiehelle. Sen muodostaa alkovi seinässä, jossa on aura ja härän kallo. Maanviljelijöiden uhrit oavt auran alla, yleensä siellä on vehnää. Temppeliin tulee valoa vain ikkunoista, mutta siitä huolimatta siellä näkee hyvin. Temppeli on lämmin talvella ja viileä kesällä. Temppelistä voi löytää kenet tahansa kylän maanviljelijöistä, ja Ralian pyhinä lähes kaikki he ovat temppelin lähellä. Vakituisesti temppelissä ei asu ketään, mutta papitar Alanias asuu viereisessä päällikön salissa, ja viettää suuren osan ajastaan temppelissä. Päivisin siellä on kaksi akolyyttiä hoitamassa alttareita ja öisin yksi.
Nysalor linkki 15. heinäkuuta 2002 kello 19.33
Nysalor 15. heinäkuuta 2002 kello 19.33 linkki Kaiken kaikkiaan hieno kuvaus klaanista, eikä minulle ainakaan tule mieleen mitään ihmeellisempiä kommentteja. Sellainen vain, että jonkinlainen klaanin alueesta laadittu kartta saattaisi selventää alueen maantiedettä. Kenties myös jotakin voisi kertoa siitä, miten klaanin väkiluku jakautuu lapsiin ja aikuisiin, miehiin ja naisiin ja sellaiseen. Joka tapauksessa todella kiinnostava klaanikuvaus, josta voisi olla iloa muillekin Ralioksen orlanthien parissa peluuttaville.
Sampi linkki 16. heinäkuuta 2002 kello 5.30
Sampi 16. heinäkuuta 2002 kello 5.30 linkki Itse asiassa minulla on olemasa kolme erilaista karttaa tuosta alueesta, mutten ole päässyt niitä vielä skannaamaan. Yksi Saugin kuningaskunnasta, jossa näkyy joet, metsä, vuoret, kukkulat sekä muut tärkeät maamerkit ja lisäksi ohjeelliset heimorajat. Sitten tarkempi Neomalin heimosta, jossa näkyy hieman tarkemmin maamerkit ja tärkeimpänä heimon eri klaanien asuinsijat. Kolmantena minulla on kartta tuosta Kärppäklaanin tulasta, joka tosin on hieman vajaa eteläpäästään, mutta siellä ei kuitenkaan ole muuta kuin metsää. Teen vielä yhden kartan koko Itäisestä autiosta, kun en oikein pidä siitä HW:n kartasta. Huomasin kyllä itse yhden virheen: eivät nuo asethaanit ratsasta, vaan ajavat vaunuilla. Ratsastus kun on hyvin epäterveellistä alueella, jossa on paljon Galanineja (hevoshsuncheneita).
Sampi linkki 16. heinäkuuta 2002 kello 10.16
Sampi 16. heinäkuuta 2002 kello 10.16 linkki Lisää paikkoja, uutta tulee kun jaksan. Orlanthin temppeli Pienellä Tuulella. Pienelle Tuulelle kuljetaan Alpaolin itärantaa kulkevaa polkua pitkin, kunnes se haarautuu kaakkoon joen toisessa mutkassa, hieman Otamarin tilan jälkeen. Tästä polku kapenee, eikä sitä voi enää ajaa kärryillä. Kaikki kasvit ovat tuulen taivuttamia tästä eteenpäin, ja ne muodostavat polun varteen portteja ja muita outoja, muttei luonnottomia muotoja. Polulla tuulee lähes aina. Tuuli voimistuu sitä enemmän, mitä lähemmäksi tullaan kukkulaa, ja se on yleensä myötäinen. Vastatuuli Pienen Tuulen polulla on huono enne. Polku nousee koko ajan hieman ylämäkeen, ja saapuu lopulta kukulan juurelle. Siitä se kiertää kukkulan kaksi kertaa vastapäivään, ja tällä matkalla tuntuu siltä kuin tuuli työntäisi kulkijaa eteenpäin. Kulkiessa alas kukkulaa tai takaisin polkua tuuli ei ole merkittävän voimakas, ja sen suunta vaihtelee. Kukkulan laella on Orlanthin temppeli. Se on myrskyriimun muotoon rakennettu muuri, eikä sillä ole kattoa. Muurit on kasattu laakeista, ohuista, vaaleista liuskekivistä. Polku johtaa suoraan sisään muurin aukosta, joka aukeaa itään. Muurin korkeus aukolla on noin kolme metriä, ja se kasvaa sisäänpäin, kunnes se päättyy neljän ja puolen metrin korkeuteen. Ulkoseinillä ei ole mitään koristeita, mutta sisäseinillä roikkuu erilaisia renkaita, miekkoja ja muita Orlanthille pyhiä esineitä joukossa on Kärpän miekka, vanha, mutta hyvässä terässä oleva puolentoista käden teräsmiekka. Se on suojattu sateelta pieneen alkoviin, eikä kukaan ole koskenut siihen pitkään aikaan. Temppelin isäpiha on suuri, noin viisitoista metriä halkaisijaltaan. Keskellä on suuri riimuin kaiverrettu kivi, jossa selvimmin näkyy suuri myrskyriimu. Sen vieressä on kolmen pienemmän kiven varaan asetetu valtava laakea, veden pyöristämä kivi, jonka päällä on uhreja temppelin jumalalle. Pappi pitää palvelukset seisoen tällä kivellä. Seinustoilla on olkia kasoissa, jotka ovat aina kuivia, vaikka sataisi. Tänne saatetaan majoittaa akolyyttejä, tuulilordeja tai pappeja virantoimituksessa tai vierailevia hurskaita Orlanthin palvelijoita. Pieneltä Tuulelta löytää useimmiten Orlanthin myrskyäänen, Darioksen. Jos hän ei ole pitämässä palvelusta, hänen paikallaolonsa kuulee jo kukkulan juurelta, jonne tuulet kantavat hänen säkkipillinsä surumieliset sävelet. Darioksen lisäksi paikalla on aina kaksi noviisia ja mahdollisesti yksi akolyytti. Kaikki klaanin miehet käyvät temppelin palveluksissa pyhinä ja kylän orlanthinpalvojat joka jumalpäivänä. Kärpän talo Hieman etelään Kahden Kahlaamon kylästä, metsässä on vanha, jokseenkin ränsistynyt talo. Sinne johtaa hyvin käytetty polku, jota myöten voi kävellä kaksi ihmistä rinnan. Talo on se talo, jossa Kärppä aikanaan asui vanhoilla päivillään, kertoen lapsille tarinoita ja pitäen heistä huolta samalla kun aikuiset olivat poissa kotoa. Taloa pidetään yhä kunnossa, mutta hirret ovat niin vanhoja, että ne täytyisi vaihtaa. Talo seisoo kulmiltaan kivijalkojen varassa, ja sen keskiosa on hieman notkolla, kuten myös sen olkikatto. Sisällä on yksinkertainen pöytä keskellä huonetta ja tulisija yhdessä nurkassa. katon rajassa kulkee laveri, jolle on levitetty paljon olkia. Kärpän talossa asuu perinteisesti vanhimmat Kärpän suorat jälkeläiset klaanissa. Tällä hetkellä siellä on vain parantajaeukko Kaalai ja hänen kasvattilapsensa Ragim Äpärä. Kaalai on Otamarin suvun jäsen, mutta halusi muuttaa Kärpän taloon, kun edellinen asukas, vanha Araput kuoli kaksi vuotta sitten. Kaalai jatkaa Kärpän perinnettä ja kertoo lapsille tarinoita, mutta myyös harjoittaa parantajan tointa. Ragim auttaa häntä hakemalla metsästä erilaisia yrttejä.
Wlu 000 linkki 16. heinäkuuta 2002 kello 11.43
Wlu 000 16. heinäkuuta 2002 kello 11.43 linkki Hieno kuvaus. Ainoa ristiriitaisuus minkä huomasin oli se, että Kärpän miekka oli niin Päällikön salissa kuin myös Orlanthin temppelissä. Tosin moisella suurmiehellä saattoi olla useitakin miekkoja tai sitten kylillä käydään kovaa kiistaa siitä, että kumpi miekoista on todellakin se aito :)
Sampi linkki 16. heinäkuuta 2002 kello 11.46
Sampi 16. heinäkuuta 2002 kello 11.46 linkki Kannattaisi todellakin lukea mitä kirjoittaa. Päällikön salissa oli tarkoitus olla vain Kärpän metsästysjousi ja kilpi. Lisäys: Nyt on virhe korjattu No, tässä lisää paikkoja. Otamarin sukutila, Alapaolin mutkassa Klaanin vanhimpiin kuuluva Otamarin suku asustaa suurella tilalla Alapaolin ensimmäisen mutkan itärannalla. Tilaan kuuluvat kaikki joenmutkan hedelmälliset pellot, joilla kasvaa vehnää ja pellavaa. Pihapiiriin kuuluu seitsemän taloa, jotka kaikki on rakennettu tukevista hirsistä kvijaloille. Vanhin talo on Otamarin itsensä rakentama, ja siinä asuu tilaa hoitava perhe. Muut talot ovat renkien ja piikojen asumuksia, navetta, lato, aittoja ja vajoja. Tilalla asuu yli 50 henkeä, ja sillä on monikymmenpäinen karjalauma sekä satoja lampaita suurten peltojensa lisäksi. Tilan nykkyinen isäntä on nimeltään Otavares, ja on vahva vaikuttaja klaanissa, vaikkei olekaan klaanirenkaassa. Hänen veljensä Londos sen sijaan on päällikön asethaani, ja siten renkaan jäsen. Otamarin tila on rikkauksiensa lisäksi tunnettu anteliaisuudestaan, ja Maan vuodenajan päätteksi pidettävät elonkorjuujuhlat ovat aina suuri tapahtuma, johon koko kylä osallistuu. Suonlaidan Tila Alapaolin ja Veitsijoen haarassa on suo, jonka alueella asuu jos jonkinmoista kaaoksen olentoa. Suo ei ole kovin laaja, mutta sitäkin vaikeakulkuisempi, eikä sinne voi mennä pelkmättä uppoavansa suonsilmään tai joutuvansa broiden väijyttämäksi. Tämä suo on aivan liian lähellä Kahden Kahlaamon kylää, mutta Neomalin heimokuningas tai Saugin kuningas eivät ole tehneet asialle mitään, kun uhka on varsin pieni. Niinpä klaanin on itsensä täytynyt otta ohjat käsiinsä. Kymmenen vuotta sitten suon laitaan muutti asumaan rohkea (tai hullu) mies nimeltään Kolmara. Hän rakensi muutaman ystävänsä kanssa sinne tukevan hirsitalon ja sen ympärille vankan kivimuurin estääkseen kaaoksen olentoja hyökkäämästä suoraan taloonsa. Talon rakentamisen jälkeen hän on raivannut kaksi peltoa, lisäten niistä löytyneet kivet muureihinsa. Kaaoksen olennot eivät ole ehtineet hyökätä Kolmaran tilalle, koska Kolmara on tuonut taistelun heidän luokseen. Hän käy joka vuodenaikana ainakin kerran tappamassa kaaosta, tehden näin palvelustaan jumalalleen Bemurokille. Kaaoksensurmareissut ovat ansainneet Kolmaralle rohkean miehen maineen, mutta häntä myös pelätään väkivaltaisena. Kolmaralla on tilallaan kolme apumiestä, jotka lähinnä hoitavat peltoja ja puolustavat tarpeen vaatiessa taloa. He eivät lähde Kolmaran mukaan suolle. kolmara haavoittuu usein suoreissuillaan, ja sen jälkeen viettää useita päiviä Kärpän talossa Kaalain hoivassa, kertoen itse omia tarinoitaan lapsille, joita Kaalai hoitaa. Vedenneidon Krouvi Kahden Kahlaamon kylässä on sepän pajan vieressä suuri talo. Sen oven yläpuloella roikkuu kyltti, jossa on kuva vedenneidosta kivellä, tuoppi käsissään. Tämä talo tunnetaan vedenneidon krouvina, ja se palvelee matkustavaisia yösijana ja kylän mieheiä iltaisena kokoontumispaikkana silloin kun kukaan ei pidä juhlia. Rakennus on hirrestä tehty ja oljilla katettu, kuten suurin osa paikallisista rakennuksista. Talo koostuu kolmesta osasta, vierashuoneista, kapakasta ja omistajan yksityisistä huoneista. Kapakka on se huone, johon etuovesta pääsee. Sen valaisee länsiseinällä oleva tulisija ja useat kynttilät ympäri huonetta. Huoneen itäseinällä on baari, jonka takana asiakkaita palvelee krouvari Jessala tai joku hänen lapsistaan. Eteläseinällä on ulko-ovi ja seinän vierellä penkit. Länsiseinää hallitsee tulisija, jonka edustalla on istumiseen tarkoitettuja pöllejä. Keskellä lattiaa on kolme pyöreää puista pöytää, ja niiden ympärillä lisää pöllejä. Pohjoisseinällä on ovi länsipuolella ja oviaukko itäpuolella. Ovi johtaa Jessalan perheen yksityishuoneisiin ja oviaukko keittiöön sekä vierashuoneisiin. Vierashuoneita on kaksi, ja nissä on molemmissa kaksi sänkyä olkipatjoineen sekä tuoli, kaappi ja tulisija. Tulisijat ovat vastakkain toisiinsa nähden, ja savu poistuu huoneista räppänän kautta. Kummassakaan huoneessa ei ole ikkunaa. Alapaolin kahlaamo Alapaolin yli johtava kahlaamo on muutama sata metriä itään Kahden kahlaamon kylästä. Kahlaamon kohdalla virta on leveä ja matala, eikä vaaraa kaatumisesta juuri ole, ellei liukastu märällä kivikolla. Kivet ovat pieniä ja pyöreitä, ja vesi ulottuu noin nilkkaan asti. Kahlaamon eteläpuolella polku haarautuu länteen, Kahden Kahlaamon kylään ja itään, Veitsijoen kahlaamolle. Pohjoispuolella polku jatkuu pohjoiseen, mutta risteää kohta itään kohti Alapaolin pohjoispuolen tiloja. Veitsijoen kahlaamo Veitsijoki on vuolas ja kylmä, ja siinä on useita putouksia. Sen yli johtaa yksi kahlaamo, kahden matalamman veitsivaaran laakson kohdalla. Kahlaamo on vaarallinen, sillä sen kohdalla virta on voimakas, mutta kivet tulevat osin pinan yläpuolelle. Sata metriä alajuoksuun on viimeinen putous ennen Alapaolin ja soita. Kesällä kiveltä kivelle hyppiminen on melko turvallista, ja jotkut tottelemattomat lapset jopa leikkivät täällä. Sen sijaan pimeänä ikana tai myrskyaikana kivet ovat jäässä ja liukkaat, eikä virta ole jäässä sen vuolauden takia. Kahlaamion itäpuolella polku jatkaa veitsivaarojen laaksossa kohti Juknerin klaanin maita. Länsipuolella tie haarautuu pohjoiseen kohti kylää ja Alapaolin kahlaamoa sekä etelään kohti Hurate-klaanin maita ja Hautavaaraa.
Sampi linkki 16. heinäkuuta 2002 kello 12.58
Sampi 16. heinäkuuta 2002 kello 12.58 linkki Tästä alkavat klaanin silmäätekevät, lisää ehkä huomenna. [b:83442fa626]Tärkeät henkilöt[/b:83442fa626] Klaanipäällikkö Vardakis Tarkkalaukaus Vardakis Tarkkalaukaus on ollut klaanipäällikkö kuuden vuoden ajan. Hän on Odallin mestarimetsästäjä ja Orlanth Rexin alakultin noviisi. Ulkomuodoltaan Vardakis on pitkä ja laiha mies, mutta rakenteeltaan jäntevä ja väsymätön. Hänen hiuksensa ovat ruskeat, samoin kuten hänen partansakin, jonka hän leikkaa lyhyeksi. Hiukset ovat vedetty pään taakse ja sidottu nahkanarulla. Päällikön vyöllä roikkuu raskas pronssinen kirves, jonka seppä Toprior on takonut hänelle. Hänen kaulassaan on hopeinen rengas, joka osoittaa hänet klaanipäälliköksi. Vardakis pukeutuu nahkavaatteisiin, ja hänellä on yllään klaanipäällikön turkisliivi. Vardakis on ystävällinen, joskin hieman pidättyväinen mies. Hän ei puutu muiden asioihin, ellei niistä ole klaanille haittaa tai vaaraa. Hän pitää lapsista ja metsästyksestä, ja viettääkin kaiken vapaa-aikansa metsästäen Veitsijoen itärannoilla. Iltaisin hän istuu hllissaan, ja kutsuu usein paikalle joko klaanin miehiä juomaan ja tarinoimaan tai sitten lapsia kuuntelemaan tarinoita. Klaanipäällikön virassa Vardakis kuuntelee tasapuolisesti kaikkia asioita, joita hänelle tuodaan, mutta liian pienien asioiden tuomisesta klaanirenkaalle hän rankaisee hyödyllisellä työllä, yleensä vartiointivuoroilla. Vardakis on enimmäkseen kiinnostunut klaanin hyvinvointiin liittyvistä asioista, kuten maanviljelyksestä, käsitöistä ja eritoten metsästyksestä. Tämän vuoksi klaanin soturimieliset ovat tyytymättömiä, ja moni on harkinnut ryöstöretkeä omin päin. Toisaalta päällikkö on politiikkansa takia erityisesti klaanin naisten suosiossa, ja moni onkin kinnostunut hänestä, sillä Vardakiksella ei vielä ole vaimoa.
Sivulan Poika linkki 16. heinäkuuta 2002 kello 18.23
Sivulan Poika 16. heinäkuuta 2002 kello 18.23 linkki Miksi kaikilla täällä foorumilla on huono tapa postailla monta viestiä peräkkäin? Sampikin olisi voinut editoida koko tekstin yhteen viestiin. Vai onko viesteissä kokorajoitus?
Sampi linkki 17. heinäkuuta 2002 kello 5.54
Sampi 17. heinäkuuta 2002 kello 5.54 linkki Syy on siinä, että kirjoitan sitä pätkittäin. Tahdon postailla aina välillä, että ihmiset huomaisivat mahdolliset virheeni ennen kuin ne ehtivät kasautua. Kuten esimerkiksi tuon kaksi Kärpän miekkaa- jutun.
Sampi linkki 17. heinäkuuta 2002 kello 12.08
Sampi 17. heinäkuuta 2002 kello 12.08 linkki Lisää henkilöitä, näitähän riittää.. Asethaani Londos Jääkeihäs Londos on päällikön asethaani, ja ollut virassaan koko Vardakis tarkkalaukauksen päällikkyyden ajan. Hän on Orlanth myrskyisän ja Odall metsästäjän noviisi, suurikokoinen lihaksikas mies, jonka lempipuuhaa on tarinoiden kertominen ja oluenjuonti päällikön salissa. Londos ei kuitenkaan laista velvollisuuksistaan mielitekojensa vuoksi, vaikka pahat kielet ovatkin puhuneet siihen suuntaan. Taistelussa Londos heiluttaa pitkää miekkaa ja suojaa itsensä pyöreällä kilvellä, johon on maalattu liikkeen riimu. Vaunun aisalta Londos käyttää muitten tavoin pitkää keihästä. Londos on useimmiten hyväntuuline4n ja kovaääninen, mutta suuttuessaan hän muuttuu hiljaiseksi ja kylmäksi. Tämän piirteen vuoksi hän on saanut liikanimen Jääkeihäs. Lainpuhuja Isatario Istario on vanha, lähes seitsemänkymmenen vuoden ikäinen mies. Hänen partansa on pitkä ja harmaa, eikä hänellä enää ole hiuksia päässä. Hän puhuu rauhallisella, korkealla äänellä, ja selittää kärsivällisesti kaiken oleellisen. Vardakis luottaa Istarioon täysin, eikä perinteissä viisas lainpuhuja ole vielä kertaakaan tehnyt virhettä Vardakiksen aikana. Koko klaani pelkää Istarion kuolemaa, sillä uutta lainpuhujaa ei ole näkyvillä, eikä kukaan klaanin nuorista ole kiinnostunut Istarion opeista. Istario asuu omassa talossaan Alapaolin pohjoisrannalla, vaikka viettääkin nykyisin monia öitä klaanipäällikön salissa. Taloa hoitaa hänen poissaollessaan hänen tyttärensä Ainila ja Ainilan aviomies Ralanth. Puhemies Murgas Murgas on tummatukkainen, keski-ikäinen mies. Hän on Issaries kultakielen noviisi ja klaanin pisimmälle matkannut jäsen. Puhemiehen paikan hän on saanut kulttinsa ansioiden lisäksi myös omasta lahjakkuudestaan, ja on arveltu, että itse Neomalin heimokuningas olisi kiinnostunut Murgasin palveluksista. Murgas pukeutuu tyylikkäästi värjäämättömiin pellavaisiin kankaisiin ja tummiin turkiksiin. Hän kantaa aina mukanaan jykevää puista matkasauvaansa. Kerrotaan, että sauvaan on sidottu Issarieen palvelushenki, joka neuvoo Murgasta kiperissä tilanteissa. joka tapauksessa Murgasin puhe on kaunista kuunneltavaa, ja hänen älynsä loistaa tumman bassoäänen alta. Ralian papitar Alanias Papitar Alanias on nuori, juuri virkaansa asutnut nainen. Hän sai paikan edellisen papittaren siirryttyä vanhuuttaan etelään, Hautavaaran Ty Kora Tekin pyhättöön. Alanias ei kuitenkaan ole kyvytön tai avuton, ja hän pitää klaanirenkaassa vahvaa paikkaa. Hän ajaa pehmeällä mutta lujalla kädellään maanviljelijöiden asoita, eikä yhtään hänen esttämäänsä ehdotusta ole vielä hylätty. On huhuttu hänen salaa tapaavan klaanipäällikköä ja heidän suunnittelevan avioliittoa, mutta Alaniaan miehellä, Thaani Galiriilla voi olla jotain sanomista asiaan. Alaniaalla on kaksi lasta, kolmevuotias poika ja viisivuotias tytär. Orlanthin myrskyääni Daros Daros on ollut myrskyäänenä pitempään kuin kukaan jaksaa muistaa. Miehessä ei näy vanhenemisen merkkejä, sillä hänen kasvonsa ovat olleet lapsesta asti ryppyiset ja hänen hiuksensa putosivat päästä salaman iskiessä häneen hänen kymmenvuotispäivänään. Siitä lähtien hän on omistanut elämänsä Orlanthin palvelemiseen, ja elleivät kaikki ylipapin virat olisi jo täytetty, olisi Daros erittäin todennäköisesti joko Istakaxissa tai Kilwinissä ylipappina. Toisaalta Daros on erittäin lojaali klaanille, eikä lähtenyt kuninkaan klaaniin, Sturvaliin, vaikka häntä pyydettiin sinne kuninkaan itsensä taholta.
Sampi linkki 17. heinäkuuta 2002 kello 12.25
Sampi 17. heinäkuuta 2002 kello 12.25 linkki Ja lisää... Odallin mestarimetsästäjät Aragus ja Snuf Klaanin kasi menestyneintä metsästäjää, Aragus ja Snuf, ovat saavuttaneet mestarimetsästäjän arvonimen yhtä aikaa, kymmenen vuotta sitten järjestetyssä Suuressa Metsästyksessä. He toivat yhtä aikaa takaisin tasan yhtä suuret ja aivan samannäköiset karhu-urokset. Molemmat olivat kaataneet saaliinsa yhdellä keihääniskulla rintaan, ja molemmat saivat saaliistaan yhtä kauniin, suuren ja ehjän taljan. Molempien karhuista saatiin yhtä paljon lihaa ja muita hyödykkeitä, eikä kumpikaan luovuttanut kilvoittelussa. Lopulta Vardakis kysyi Odallilta itseltään, kumpi pitäisi nostaa mestarimetsästäjän arvoon, jolloin kaksi näätää tuli metsästä. Toinen raapi Araguksen otsaan kuoleman riimun ja toinen Snufin otsaan harmonian riimun. Vardakis julisti kummatkin mestarimetsästäjiksi. Sen jälkeen nämä miehet ovat olleet erottamattomat ja he metsästävät aina yhdessä. He ovat vastuussa Odallin temppelistä metsässä. Parantajaeukko Kaalai Kaalai pitää klaaniringissä Chalanan paikkaa, ja hän on arvostettu ringin jäsen, joskin hiljainen. Yleensä hän antaa mielipitensä klaanin asioista kun kaikki ovat esittäneet asiansa, eikä muuta sitä juri koskaan kerran sen annettuaan. Kalai on kuusissakymmenissä oleva nainen, ja parantaa työkseen klaanin sairaita ja haavoittuneita. Hän asuu kärpän talossa ottopoikansa Ragim Äpärän (PH) kanssa. Talossa viettää heidän lisäkseen aikaa useat klaanin pienet lapset ja ne sairaat ja haavoittuneet, joita täytyy hoitaa koko ajan. Yleisin vieras on kuitenkin suonlaidan tilan Kolmara, joka tuon tuostakin saa vammoja taistellessaan suon kaaosta vastaan. Ragim auttaa Kaalaita keräämällä metsästä yrttejä ja muita ainesosia Kaalain lääkkeisiin ja voiteisiin. Kun Kolmara on talossa, kuuntelee Ragim tämän tarinoita taisteluista ja seikkailuista. Kylän pojat eivät juuri välitäRagimista, sillä hän erottuu voimakkaasti joukosta mustan kiharan tukkansa ja ruskeitten silmiensä ansiosta. Ragimin äiti kuoli synytyksessä, eikä hänen isäsätään ole tietoa. Kaalai, joka toimi kätilönä Ragimille, otti tämän huostaansa ja on kasvattanut lapsen kuten on parhaaksi nähnyt. Krouvari Jessala Vedenneidon krouvin omistaja, Jessala, on nelissäkymmenissä oleva vaaleatukkainen kaunis nainen jolla on neljä lasta. Ensimmäiset kolme ovat poikia ja neljäs on neljätoistavuotias tytär nimeltään Sjonalda (PH). Lasten isä on metsästäjä nimeltään Asonal. Asonal jätti Jessalan tämän uskottomuuden vuoksi ja muutti metsään asumaan. Keskimmäinen poika Ajesal on muuttanut isänsä luokse asumaan ja on nykyisin lupaava metsästäjä. Vanhin poika lähti pian isän muuton jälkeen pois kylästä etsimään parempaa opetusta valitsemallaan taistelijan polulla. Hän palasi pari vuotta sitten ja on nykyään Humathin noviisi. Nuorin poika Doness on jäänyt äitinsä luo ja krouvissa auttamisen lisäksi soittaa harppua viihdyttääkseen asiakkaita. Sjonalda ei vielä ole käynyt aikuistumisriittiään läpi, sillä hän täytti vasta viisitoista. Hän on poikkeava tyttö, sillä hän on enemmän kiinnostunut miekasta kuin pelloista, ja onkin opetellut vanhimman veljensä avustuksella heiluttamaan valtavaa äpärämiekkaa. Miekan hän sai Badika Punaiselta, Delelalaiselta Vingan tuulentyttäreltä, joka kulkiessaan Kahden Kahlaamon kylän läpi tykästyi räväkkään Sjonaldaan. Jessala itse viettää suurimman osan aikaansa krouvissaan, ja hänellä riittää tekemistä. Sjonalda ja Doness kyllä auttavat häntä, mutta työtä on silti paljon ja Jessala on sen vuoksi usein äreä ja stressaantunut. Asiaa ei yhtään auta Sjonaldan miekankäytön opettelu ja kiinnostus ulkouoliseen maailmaan.
Sampi linkki 18. heinäkuuta 2002 kello 7.25
Sampi 18. heinäkuuta 2002 kello 7.25 linkki Tässä viimeiset henkilöt. Keksiikö joku jotain olennaista lisättävää tai räikeitä virheitä? Otan mielelläni vastaan kaikenlaista kritiikkiä ja muita kommentteja. Lisäsin Nysalorin pyytämän ammattijakauman tuonne klaanin järjestys-osaan. Seppä Toprior Kylän seppä Toprior asuu päällikön salin vieressä olevassa talossa, jonka etuseinä on avoinna hänen pajaansa. Talo on rakennettu valtavan ahjon ympärille, ja pajassa on kuuma jopa keskellä pimeää aikaa. Toprior itse on valtava mies, ja useimmiten viettää aikaa nahkaesiliinaan ja kilttiin pukeutuneena pajassaan. Hän valmistaa työkaluja, aseita ja tarvekaluja pronssista, jota hän ostaa tuotoillaan käydessään Gustbranin suurena pyhänä Dolemayn heimon temppelissä. Ahjossa käytettävän hiilen polttavat hänen poikansa metsässä miiluissa. Topriorilla on kahdeksan poikaa, joista lähes kaikki auttavat isäänsä joko pajassa tai miiluilla. Toiseksi nuorin (PH) ei kuitenkaan ole innostunut isänsä ammatista ja viettää aikaansa metsässä ansoittamalla pieniä eläimiä. Topriorin vaimo on kutoja ja valmistaa villasta tartaania. Kolmara myrskyhärkä Suonlaidan tilan isäntä on suuri lihaksikas mies, jolla on tatuointeja ympäri vartaloaan. hän palvoo Bemurokia, myrskyhärkää. Kolmara kuluttaa iakaansa hoitamalla tuottoisia peltojaan kolmen apulaisensa kanssa ja tuhoamalla kaaoksen olentoja suolla. Suonlaidan tilan perustamisen jälkeen ei suolta ole tullut enää yhtään hyökkäystä muualle kuin Suonlaidan tilalle. Yksikään näistä ei ole onnistunut tuhoamaan tilaa, sillä Kolmara ja hänen apulaisensa ovat tappaneet kaikki hyökkääjät. Kolmara ei juuri lähde pois tilaltaan muualle kuin suolle tai Kärpän taloon parannettavaksi. Moni ei uskalla käydä Kolmaran luona, mutta ne jotka uskaltavat löytävät anteliaan ja iloluontoisen miehen, joka kertoo mielellään tarinoita Myrskyhärästä.