Vanha foorumi

Takaisin

Perinteinen varustus/suosikki ase

Roolipelikeskustelu

Vesa 17. kesäkuuta 2002 kello 9.51

Kirjoittaja	Viesti
Vesa linkki 17. kesäkuuta 2002 kello 9.51
Vesa 17. kesäkuuta 2002 kello 9.51 linkki	Nyt tässä tiedustelisin, että onkos teillä yleensä hahmoillanne minkäänlaista perinteistä varustusta? Eli yleensä samanlainen panssari yms. eri hahmoilla. Sitten vielä että onkos teille jotakin suosikki asetta, eli mikä on aina saatava oli hahmo sitten mikä oli, no tietysti humaktin miekathan käyttävät pelkkiä miekkoja, mutta muuten oletteko kiintyneet joihinkin aseisiin? Minun hahmoillani on yleensä joko jonkinlainen kirves, taikka nuijan tapainen ase. Kaverini taas on ilmeisesti kiintynyt keihäisiin kun niitä miltei jokaiselta sen hahmolta löytyy. Tässä sitten myös pientä äänestystä aiheeseen liittyen.
Tupew linkki 17. kesäkuuta 2002 kello 11.40
Tupew 17. kesäkuuta 2002 kello 11.40 linkki	Minä en käytä mitään vakio varustuksia mutta käytän saman tapaisia asioita.Pidän eniten keihäistä.Jos käyttää liian mobnta kertaa ihan samanlaisia varusteita siihen kyllästyy.minä pidän loppujen lopuksi aina eri varusteet eri hahmoilla.vaikka jos puhutaan aseista niitä ei loppujen lopuksi ole niin paljon jollei keksi omia.
Marcus Maximus linkki 17. kesäkuuta 2002 kello 16.35
Marcus Maximus 17. kesäkuuta 2002 kello 16.35 linkki	Joidenkin roolipelaamistapojen mukaan jokainen hahmo on ikäänkuin eri yksilö. Tällaisen näkemyksen mukaan jokainen hahmo valitsee aseensa omien mieltymystensä, ei pelaajansa mieltymysten mukaan. Henkilökohtaisesti pelaan juurikin kyseisellä tavalla.
TypoDemon linkki 18. kesäkuuta 2002 kello 18.27
TypoDemon 18. kesäkuuta 2002 kello 18.27 linkki	Vaihtoehtoihin olisi voinut laittaa vielä ainakin Isot Miekat eriksee. miekat kun käsittää 1-k ja 2-k molemmat, ja niiden tyylissä on paljon eroja. En halua äänestää mitään 1-k miekkoja ku ei sellaisissa oo kunnon vahinkoa. 8-)
Aztek the Merciful linkki 18. kesäkuuta 2002 kello 20.18
Aztek the Merciful 18. kesäkuuta 2002 kello 20.18 linkki	[quote:a025de9e10="Marcus Maximus"]Joidenkin roolipelaamistapojen mukaan jokainen hahmo on ikäänkuin eri yksilö. Tällaisen näkemyksen mukaan jokainen hahmo valitsee aseensa omien mieltymystensä, ei pelaajansa mieltymysten mukaan. Henkilökohtaisesti pelaan juurikin kyseisellä tavalla.[/quote:a025de9e10] Mutta eikö teillä tosiaan kauaa pelanneiden keskuudessa löydy samankaltaisia piirteitä saman pelaajan eri hahmoista? Joskus hahmoa tehdessään pyrkii halutunlaiseen lopputulokseen, ja tämä on helposti huomattavissa selattaessa eri pelaajien hahmohistoriaa. Omat hahmoni painottuvat selkeästi enemmän miekkojen pariin... ensisijaista asetta valitessa saamme antaa omaa toivetta PJ:lle, ja jos se sopii kulttuuriin/taustaan niin toive usein hyväksytään. Roolipelaaminen alkaa vasta kun hahmo on valmis, joten omilla mieltymyksillä on usein selvä vaikutus hahmon rakentumiseen. Riippuu tietysti kuinka paljon valintoja hahmoa tehdessä voi tehdä, vai onko se 100% nopan heittoa.
Marcus Maximus linkki 18. kesäkuuta 2002 kello 21.51
Marcus Maximus 18. kesäkuuta 2002 kello 21.51 linkki	[quote:d005cb8eab="Aztek"]Mutta eikö teillä tosiaan kauaa pelanneiden keskuudessa löydy samankaltaisia piirteitä saman pelaajan eri hahmoista? [/quote:d005cb8eab] Löytyy kyllä, mutta ne tapaavat olla kokonaisvaltaisempia juttuja kuin asevalinnat. Itse pelaan kaverin luonnehdinnan mukaan jamesbondeja, eli sosiaalisia ja tyylikkäitä cooleja hahmoja, joilla yhdistyvät karisma ja äly enemmän kuin kyky tuottaa runttalämää paljon ja nopeasti. Lisäksi olen (etenkin ollut ennen) se maaginörttistereotyyppi, eli hahmoni joko osaavat taikuutta tai ovat kiinnostuneita siitä -- Gloranthassahan kyllä kaikki osaavat loitsun pari, mutta yleisemminkin. Lisäksi hahmoni ovat genrestä riippumatta elleivät nyt uskonnollisia, omaavat kuitenkin selkeän mielipiteen korkeammista voimista. Lopulta, tuppaan hahmojeni tyylin ja oman aktiivisen pelitapani takia joutumaan aina hahmojoukkojen viralliseksi tai epäviralliseksi johtajaksi, ainakin ennen pitkää. Kaikesta tästä on oivallinen esimerkki tämänhetkinen lempihahmoni [url=http://www.hut.fi/~jvuorenm/deadlands/deadlands.htm]Deadlandsin[/url] traagisehko sankari [url=http://www.hut.fi/~jvuorenm/deadlands/sivu2.htm]Oliver C. Huntington[/url]; mielestään helvettiin itsensä tuominnut okkultisti, keuhkotautinen Texas Rangerien luutnantti ja voodoomystiikkaan perehtyvä kaunis valkoinen korttipeluri -- samassa miehessä. Äärimmäisen ristiriitainen henkilö, joka on mystisyytensä ja auktoriteettiasemansa takia kaikkien teininörttien märkä uni, mutta uskonnollisuutensa ja analyyttisyytensä takia silti mielenkiintoinen pelattava. Ja hahmona ihan liian hyvä ampumaan derringereillä ja taikomaan pelikorteilla. Ai niin -- Oliveria näyttelee [url=http://johnnydeppzone.0catch.com/galleries/images/182theplotthickens_jpg.jpg]Johnny Depp[/url]. 8) (Meillä on tapana kaivaa aika usein kuvia hahmoista suoraan intternetistä, ja jos Johnny voi esittää Alan Mooren From Hellin Inspector Abberlinea tai Washington Irvingin Legend of Sleepy Hollow'n Ichabod Cranea, niin miksipä ei meidän pelimme luutnantti Oliver C. Huntingtoniakin?) Kaikki hahmoni eivät kuitenkaan täytä tuota bond-stereotyyppiä. Samaisessa Deadlandsissa pelasin Texasilaista saarnaajapappia, joka jakoi oikeutta kuudestilaukeavalla ja uskoi vanhatestamentilliseen Herraan Joka On Sinun Paimenesi. [url=http://www.hut.fi/~jvuorenm/deadlands/sivu102.htm]Isä Archibald Crandon[/url] ei juuri luoteja väistellyt saarnatessaan pohjoisen kaupungeissa Herran asettamasta järjestyksestä jossa mies tulee ennen naista, nainen ennen neekeriä ja neekeri ennen eläintä, tai kertoessaan Tombstonen marshaleille että Herra on antanut miehelle oikeuden puolustaa itseään, ja siksi antanut ihmiselle esimerkiksi Winchesterin kiväärit ja Coltin Peacemakerin. Näitä Herran välineitä ei maallisella oikeudella ollut Isä Archibaldin mielestä lupaa ottaa pois, joten asiasta syntyi väittely jota seuraamaan saapui monikymmenpäinen joukko saarnamiehen kuuluvan äänen opastamina. Jos Isä Crandon olisi ollut puu, hän olisi ollut pelkkää tervaa, kantoa, kaarnaa ja oksankohtaa. Kaukana James Bondista, siis. Tarinan opetus? Vaikka olisi juuttunut tyypillisiin hahmoihin ja typecasteihin, kannattaa välillä ottaa reilusti irti niistä. Se todella kannattaa. Laittakaa possen pahin mättömunchkin pelaamaan Daka Falin shamaania ja taikureihin juuttunut vaikka Rokarilaiseksi ritariksi.
Guzmo linkki 19. kesäkuuta 2002 kello 7.12
Guzmo 19. kesäkuuta 2002 kello 7.12 linkki	[i:300f2945fb] Tarinan opetus? Vaikka olisi juuttunut tyypillisiin hahmoihin ja typecasteihin, kannattaa välillä ottaa reilusti irti niistä. Se todella kannattaa. Laittakaa possen pahin mättömunchkin pelaamaan Daka Falin shamaania ja taikureihin juuttunut vaikka Rokarilaiseksi ritariksi. [/i:300f2945fb] Ei se mitään välttämättä auta. Entinen taikuri, nykyinen rokari ritari käyttäytyy kuitenkin kuin se taikuri. Ehkä saa miekkaa keuhkoonsa vain vähän nopeammin :) Jotkut tykkää pelata aina samalla tavalla (kaikilla hahmoilla sama luonne) ja minkäs sille voi. Ainut ongelma siitä pelin kannalta on, se kun porukkaan (esim.) jostain kumman syystä aina eksyy yksi suulas miekkamies.
Sampi linkki 19. kesäkuuta 2002 kello 7.37
Sampi 19. kesäkuuta 2002 kello 7.37 linkki	[quote:862aae8051]Ei se mitään välttämättä auta. Entinen taikuri, nykyinen rokari ritari käyttäytyy kuitenkin kuin se taikuri. Ehkä saa miekkaa keuhkoonsa vain vähän nopeammin Jotkut tykkää pelata aina samalla tavalla (kaikilla hahmoilla sama luonne) ja minkäs sille voi. Ainut ongelma siitä pelin kannalta on, se kun porukkaan (esim.) jostain kumman syystä aina eksyy yksi suulas miekkamies. [/quote:862aae8051] No, jotkut ovat varmaankin niin pahasti jumiutuneita rooliin, ettei heitä saa liikkeelle edes Henkikatkolla. (Roolikatkolla?) Kaikki eivät kuitenkaan ole. Voin itse toimia esimerkkinä. No, en ole tietääkseni mitenkään pahasti jumiutunut mihinkään hahmotyyppiin, mutten kyllä ryhtyisi itsenäisesti pelaamaan tietynlaisia hahmoja. Esimerkiksi voimakkaasti johtamaan haluava hahmo ei ole sellainen, jonka itselleni valitsisin. Marcus kuitenkin löi käteeni Yelmiitti-Yanafalikoodinvartijan, jonka tavoitteena (yhtenä niistä) oli päästä Tarshin koodinvartijain johtajaksi. Oli haastavaa ja hauskaa ottaa heti alkuun johtajan rooli ja yrittää saada muut tulemaan peliin mukaan. Luulisin, että samalla tavalla moni muukin hahmo saattaisi tuoda uusia ulottuvuuksia pelaamiseen kelle tahansa. Jos he vain osaavat ottaa uudenlaisen hahmon tilaisuutena ja haasteena eivätkä haittana, joka täytyy muuttaa samaksi kuin kaikki muutkin hahmot.
Kasila linkki 19. kesäkuuta 2002 kello 19.01
Kasila 19. kesäkuuta 2002 kello 19.01 linkki	Aina kun pelaan niin sillä on morning stara.. jee se on hyvä ase... ei oo näkynyt taas mun peleissä sen jälkeen kun huomasin sen olevan niin hyvä.. ;) Joo ei asiaa kivaa kivaa...
Topi Hiski Viljami Salmi linkki 24. kesäkuuta 2002 kello 18.05
Topi Hiski Viljami Salmi 24. kesäkuuta 2002 kello 18.05 linkki	Siis kyllä melkein aina tuodaan iso osa itseämme aina hahmoihin, aivan kuten näyttelijät tuovat roolihahmoihin omaa itseään. Vaikka itse tykkäänkin pelata erilaisia hahmoja, niin aina on nämä todellakin erilaiset hahmot ollut kuitenkin jollain tavalla kun heijastumia itsestäni. Tai ainakin huomaan aina, että hahmot joita pelaa vähänkin pitempään rupeavat muistuttamaan pelaajaa. Ja jossain oli se huomio, että pelinjohtajat ovat tottuneempia erottamaan itsensä pelattavista hahmoista koska he joutuvat pelaamaan niin monia eipelaajahahmoja. Itse en ainakaan jaksa innostua stereotypia hahmoista tai mistään tavanomaisesta, ilman että hahmolla on jotain todella omaperäistä joka tekee pelaamisesta mielenkiintoisen. Enkä voi vahvuudella tätäkään sanoa, koska olen pelannut sen verran vähän itse. Mutta hyvin monesti pelaajien hahmot muistuttavat häkellyttävän paljon pelaajia. Ellei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Tai siis hahmot peilaavat jotain pelaajien luonteenpiirteitä ainakin. On ERITTÄIN mielenkiintoista nähdä kun kaksi eri pelaajaa eri peleissä pelaa samaa hahmoa. Hahmon kuvaus on sama, mutta käyttäytyminen eri pelaajien kautta hyvinkin erilainen. Ja tosiaan ainakin meidän porukassa on ehkä vähän liiankin vakiintuneet roolit pelitilanteissa. Itse yrittää aina välillä haastaa niitä. On kyllä ihan jännää, kun pelaaja joka yleensä aina pelaa hiljaista hahmoa, alkaakin pelaamaan johtajatyyppiä. Omassa porukassamme ainakin jossa olemme kauan samoilla hahmoilla pelanneet olisi vaikea kuvitella roolinvaihtoa enää. Mutta juuri tämä oman itsensä huomaaminen kaikissa hahmoissa on jännää.. Mitä tämän hahmon pelaaminen tässä maailmassa kertoo minulle omasta itsestäni. Ropettaminen on jännää..
Sivulan Poika linkki 29. kesäkuuta 2002 kello 20.46
Sivulan Poika 29. kesäkuuta 2002 kello 20.46 linkki	Seuraavana erään pelaajan käyttämät aseet aikajärjestyksessä. Siitä voi jo päätellä paljon. :P Hilppari Suurkeihäs 2-k Miekka 2-k Kirves Varsta Pitäisiköhän varustaa seuraava äijä tikalla? :)
Keethrax linkki 30. kesäkuuta 2002 kello 8.40
Keethrax 30. kesäkuuta 2002 kello 8.40 linkki	Ennen suosikki oli iso korsto ison miekan kanssa, mutta nyt olen ihastunut jousiin. Jousilla on kiva räiskiä huomaamattomasti vaikkapa katoilta ja muutenkin niiden kanssa on mukava hiippailla tiedustelemassa keskellä yötä. Jousilla saa myös aikaan kaikenlaista hauskaa kriittisillä kohelluksilla ja kämmeillä, niin itselle kuin muillekkin lähistöllä seisoville.
TypoDemon linkki 4. heinäkuuta 2002 kello 17.21
TypoDemon 4. heinäkuuta 2002 kello 17.21 linkki	Kai minunkin pitää tuoda oma tarinani kekoon... Noh. Asia on niin, että yleensä pelaan sitä porukan isointa hahmoa, jolla on sattumalta se isoin ase, Jos ei isoin, niin se mikä tekee eniten vahinkoa. :) Toki yritän tätä aina vältellä, tekemällä aina väliin jonkun muun hahmon, mutta ne tuppaavat kuolemaan ihan liian usein. Siihen sitten onkin jo monta syytä. Ensimmäiseksi ottaisin esille PJ:n jonka peleissä niitä hahmoja yleensä siis kuolee. No en mitenkään syytä tätä henkilöä siitä, mutta en sitten teidä miksi se on aina minä johon tulee erikoinen tai kriittinen tai passitetaan peikkojen ruoaksi. Toiseksi ottaisin esille ehkä hieman pinttyneen pelityylini. Toki jos velhoa pelaan, niin juoksen jo kaukana jos joku meinaa päästä meleeseen, mutta ne pirulliset jousimiehet aina ovat ongelma. Kolmanneksi ottaisin esille sen, että porukassamme on muutenkin aika vakioroolit. Toiset ovat yleensä sellaisia jotka ovat jo juoksemassa karkuun, ja sysäävät aina toisen eteen, ettei vaan ittelle tapahdu mitään. Toki muutamia poikkeuksiakin on. Neljänneksi mainitsisin tuurini, joka onnistuu aina saamaan ne kammottavat nollat luvuikseen kun henkeni on siitä kiinni. Ottaisin siihen kantaa mitä sanottiin alussa, että aina jokainen hahmo on erillainen... noh kaipa se joillakin on niin, mutta uskoisin että aika harvoilla. Jokaisella meistä on omta mieltymyksensä. Toinen tykkää miekasta ja joku morning staarista. Mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, ellei se mene liiallisuuksiin. Jos jokaisella pelaamalla hahmolla on vaikka heittoveitsiä, tai pokkailee sillä että on kolme miekkaa selässä, niin se alkaa jo hieman ärsyttämään, varsinkin silloin jos hahmosi on sen verran hurjempi, että peittoisi toisen hahmon. Mitä niillä kolmella miekalla sitten tekee kun joku lyö Isolla miekalla? Hmm... taitaa mennä vähän henkilöllisyyksiin tämä... Tässä on jossain myös puhuttu siitä että porukan hissukka laitetaan pomoksi. Sellaiset radikaalit toimet eivät toimi kovinkaan hyvin. Kyllä velhon pelaajasta saa helposti ritarin pelaajan, mutta ei hiljaisesta puheliasta. Sellaiset asiat, kun vaan ovat yleensä pelaajasta kiinni. On myös muitakin asioita, mitkä vaikuttavat siihen että ei voi olla pomo. Jos vaikka ei ole yhtään kokemusta. No toki sittenkin voi olla, mutta verta lentää. :) Myöskin sellaista pelaajaa ei saa helposti jäämään taisteluun, joka on tottunut pakenemaan hahmolla kuin hahmolla. Saa olla aika hurja hahmo että sellaiset jäävät. Sanoisin myös, että jos pelaajalla on joitain voimakkaita mielipiteitä/haluja, niin ne ilmenevät miltein joka hahmossa. Toki jos se on erillaisuus, niin hahmot ovat silloin aina erillaisia? Kuitenkin, jos joku on miekkafriikki, niin luultavammin hänen kaikilla hahmoillaan sellainen roikkuu vyöllään. Noh tuollaiset "materiaalisettyypillisyydet" eivät ole pahimpia. Pahinta on se jos on joku Minä Olen Paras ja Voittamaton -kompleksi, niin se alkaa ottaa päähän jossain vaiheessa. Varsinkin silloin kun kyseinen pelaaja pelaa vaikka porukan selvästikkin heiveröisintä hahmoa. Myös sekin vaikuttaa millaisia hahmoja tekee, on se, että millaisia pelejä pelaajalle vedetään. Meilläkin kun täällä on aika mättöpohjaista, niin ei se oikein kannusta pelaamaan jotakin muuta. Tähänhän sopisi esimerkiksi pelaamani pelit irkissä ja sitten ihan täällä oman porukan kanssa. Olen omassa porukassamme jokseenkin tunnettu isoista ja aivottomosta mättöhahmoista, kun taas irkissä on miltein voinut pelata millaista on vain halunut. Irkissä hahmoskaalani on ollut melko laaja, eikä minulla ole ollut vielä irkissä oikeastaan yhtään samanlaista hahmoa. No niiden roolien pelaamisesta, en itse uskalla sanoa mitään, kun en todellakaan ole mikään mestarillinen roolipelaaja, mutta ainakin on yritystä ollut. Noh, ei ainakaan tähän mennessä ole vielä kuollut yhtäkään hahmoa irkissä, vaikka toki oli kerran lähellä, kun kaveri ampui minua raskaalla varsijousella jalkaan "vahingossa". :) Ps: pitää tässä ainakin kerran kuussa tulla härnäämään teita kaikkia oikeinkrjoitustaidollani, joka on mitä mainioin. Ps2:Voi olla että jotkut mielipiteistäni olivat aika vahvoja, mutta ei sillä niin väliä. Kunhan nyt vain onnistutte tajuamaan mitä yritän sanoa, niin eiköhän kaikki järjesty, niin kuin niiden pitäisikin. :x
Sampi linkki 4. heinäkuuta 2002 kello 19.18
Sampi 4. heinäkuuta 2002 kello 19.18 linkki	[quote:30ea6aca7e]Tässä on jossain myös puhuttu siitä että porukan hissukka laitetaan pomoksi. Sellaiset radikaalit toimet eivät toimi kovinkaan hyvin. Kyllä velhon pelaajasta saa helposti ritarin pelaajan, mutta ei hiljaisesta puheliasta. Sellaiset asiat, kun vaan ovat yleensä pelaajasta kiinni. On myös muitakin asioita, mitkä vaikuttavat siihen että ei voi olla pomo. Jos vaikka ei ole yhtään kokemusta. No toki sittenkin voi olla, mutta verta lentää. Myöskin sellaista pelaajaa ei saa helposti jäämään taisteluun, joka on tottunut pakenemaan hahmolla kuin hahmolla. Saa olla aika hurja hahmo että sellaiset jäävät.Tässä on jossain myös puhuttu siitä että porukan hissukka laitetaan pomoksi. Sellaiset radikaalit toimet eivät toimi kovinkaan hyvin. Kyllä velhon pelaajasta saa helposti ritarin pelaajan, mutta ei hiljaisesta puheliasta. Sellaiset asiat, kun vaan ovat yleensä pelaajasta kiinni. On myös muitakin asioita, mitkä vaikuttavat siihen että ei voi olla pomo. Jos vaikka ei ole yhtään kokemusta. No toki sittenkin voi olla, mutta verta lentää. Myöskin sellaista pelaajaa ei saa helposti jäämään taisteluun, joka on tottunut pakenemaan hahmolla kuin hahmolla. Saa olla aika hurja hahmo että sellaiset jäävät.[/quote:30ea6aca7e] Tässähän on kyse pelaajan omasta asenteesta. Jos pelaaja on hiljainen, ei ole mahdotonta, että hän hahmossaan voittaisi hiljaisuutensa ja ryhtyisi johtajaksi tai pelaaja, jonka hahmot tuppaavat juoksemaan karkuun pysyisi taistelussa viimeiseen asti. Olen itse elävä esimerkki tällaisesta. En ollut kuun kullanvalkeana pelannut minkäänlaista johtajahahmoa, ja vaikken olekaan aivan hiljainen, en yleensä pidä pelin dominoimisesta. Sitten Marcus iski minulle käteen hahmon, joka ei vielä ole porukan johtaja, mutta pyrkii siksi. Luonteeltaan tämä Gordarius oli vieläpä auttamattoman itsevarma ja hallitseva. Kyllähän siinä hieman verta lensi suuntaan jos toiseenkin, mutta kuuntelemalla muiden neuvoja ja toimimalla itsevarmasti puhetorvena Gordariuksesta kehkeytyi ihan hyvä johtaja Tarshin koodinvartijoille. Koko hommassa hauskinta oli se, että pääsin pelaamaan hahmoa, jollaista en olisi itselleni ikinä tehnyt, ja se toimi mainiosti. Kokemus siitä, että pystyy tarvittaessa ylittämään omat rajansa on suositeltava. Toki pelaaja voi olla nin väpelö ettei pysty hallitsemaan kuin muutamanlaisia hahmoja, mutta suurimmassa osassa tapauksista luulen, että suosiollisella PJ:n ja muiden (ehkä kokeneempien) pelaajien avstuksella ja kannustuksella kuka tahansa pääsee yli tällaisten itse asetettujen rajojen. Kokeilisit edes. Kyllä se PJ auttaa (toivon mukaan) :wink:
TypoDemon linkki 4. heinäkuuta 2002 kello 19.25
TypoDemon 4. heinäkuuta 2002 kello 19.25 linkki	Sampi: " Sitten Marcus iski minulle käteen hahmon, joka ei vielä ole porukan johtaja, mutta pyrkii siksi. Luonteeltaan tämä Gordarius oli vieläpä auttamattoman itsevarma ja hallitseva. Kyllähän siinä hieman verta lensi suuntaan jos toiseenkin, mutta kuuntelemalla muiden neuvoja ja toimimalla itsevarmasti puhetorvena Gordariuksesta kehkeytyi ihan hyvä johtaja Tarshin koodinvartijoille. Koko hommassa hauskinta oli se, että pääsin pelaamaan hahmoa, jollaista en olisi itselleni ikinä tehnyt, ja se toimi mainiosti. Kokemus siitä, että pystyy tarvittaessa ylittämään omat rajansa on suositeltava. " Heh. No ihan hyvä vaan että sait uusia ulottuvuuksia pelaamiseesi. Meidän ja teidän porukan ero kyllä taitaa olla aika suuri, kun kysymykseen tulee ihan roolipelaaminen. Se kun meiltä puuttuu aivan kokonaan, joten pelaajan oma luonne vaikuttaa aika paljon. Onhan se ihan hyvä silti kuulla että joku on tuollaisessakin onnistunut. Ja mitä tulee porukan johtajana olemiseen, niin omassa porukassani en oikein usko pysytväni siihen, mutta irkissä Ehilmin valossa olen kait jonkinlaisen johtajan roolin saanut? Ps: ruoan ulkonäöstä ei kannata välittää jos ruoka on hyvää.
Sampi linkki 4. heinäkuuta 2002 kello 19.37
Sampi 4. heinäkuuta 2002 kello 19.37 linkki	[quote:beb218c400]Heh. No ihan hyvä vaan että sait uusia ulottuvuuksia pelaamiseesi. Meidän ja teidän porukan ero kyllä taitaa olla aika suuri, kun kysymykseen tulee ihan roolipelaaminen. Se kun meiltä puuttuu aivan kokonaan, joten pelaajan oma luonne vaikuttaa aika paljon. Onhan se ihan hyvä silti kuulla että joku on tuollaisessakin onnistunut. Ja mitä tulee porukan johtajana olemiseen, niin omassa porukassani en oikein usko pysytväni siihen, mutta irkissä Ehilmin valossa olen kait jonkinlaisen johtajan roolin saanut?[/quote:beb218c400] Totta, tämä on porukkakohtaista. Jos ei pelata rooleja, ei sitten pelata rooleja. On kuitenkin hyvä, että olet saanut muunkinlaista pelikokemusta irkkipelien kautta. [quote:beb218c400]Ps: ruoan ulkonäöstä ei kannata välittää jos ruoka on hyvää.[/quote:beb218c400] Erittäin hyvin sanottu.
Harakka linkki 1. heinäkuuta 2003 kello 12.10
Harakka 1. heinäkuuta 2003 kello 12.10 linkki	Yleensä omat hahmoni käyttävät sekalaisia varusteita. Ehkä yksi parhaista hahmoistani aloitti sekalaisella nahkapanssarilla, ja lopettaessaan seikkailunsa useiden veristen, rankkojen ja hurjien seikkailuiden jälkeen käytti yhä nahkapöksyjään, mutta oli ottanut mukaan teräksiset säärystimet, raskaan kypärän, vatsaa kiertävän, raskaasti koristellun vyön (malliinn WWE) ja kaulaa kierävän niittipannan. Kaulapanta ei ollut osoitus tyypin taipumuksista, vaan suojatoimi erilaisia kurkkuun käyviä otuksia vastaan. Tyyppi ei ollenkaan rintapanssaria, ja yleensä torjuikin vastustajiensa iskut rintalihaksillaan, mikä johti runsaisiin arpiin. Panssarit ja aseet valitaan tyylin ja hahmon persoonallisuuden mukaisesti, joskin levyhaarniskat eivät yleensä ole hahmojeni suojina, vaikka ne suojaavatkin hyvin. Paino jakömpelyys on huono vaihtokauppa, vaikka suojautuukin. Ja sattuma on johtanut siihen, että velhoutta osaavat hahmoni yleensä eivät heiluta tikaria tai sauvaa, vaikka nekin yleensä ovat mukana, vaan raskasta nuijaa tai jotain muuta ei-niin-hienostunutta kallonhalkojaa. Lyhyesti varustukset vaihtelevat, joskin yleensä pyrin minimoimaan hienot taikaesineet ja raskaat panssarit.
Mostal linkki 4. heinäkuuta 2003 kello 12.23
Mostal 4. heinäkuuta 2003 kello 12.23 linkki	Kun on tulllu mätkittyä semmosil pehmoaseil niin on pakko sanoa että kaikkein legendaarisin on nuija missä toinen pää on viikate. Muuten olen miekkojen ja sapelien sun muitten ja jousien ystävä.
Runemaster linkki 4. heinäkuuta 2003 kello 13.13
Runemaster 4. heinäkuuta 2003 kello 13.13 linkki	Yleensä aina ase tulee valittua tälläisin perustein: -nopea -ei tarvii hirveitä skillei (vma/npp), -tekee vahinkoa tarpeeksi (eli voi pistää siitä levypanssaristakin läpi damaa melkeen joka iskulla) -panssaripisteet kohtuullisesti plussan puolella Eli näiden kriteerien läpäisemiseen tarvitaan joko suurkeihäs tai naginata, joka on noussut muillakin, kuin minulla ykkös aseeksi useammin, kuin kerran. Panssariksi ottaisin sen suojaisimman ja kevyimmän, mutta kun molempia ei saa, niin otetaan keskeltä: lamellaari tai silmukka.
Kasila linkki 7. heinäkuuta 2003 kello 6.20
Kasila 7. heinäkuuta 2003 kello 6.20 linkki	Keihäs on huono kun se jää kiinni ekaan broohon kun niitä tulee kolme.. :) Mutta jos keihästä käyttää sauva taidolla..niiin ei jää kiinni... Mielestäni keihäs on ok ase... mutta Walther P99 on paras.
newsalor linkki 7. heinäkuuta 2003 kello 14.20
newsalor 7. heinäkuuta 2003 kello 14.20 linkki	Hävettää kuulla tämmöstä hirveää hapatusta! Ottakaa ne kukkahatut pois päästänne ja tunnustakaa kylmät tosiasiat! Naginata tekee 3D6 vahinkoa!!! :evil:
Mostal linkki 8. heinäkuuta 2003 kello 8.24
Mostal 8. heinäkuuta 2003 kello 8.24 linkki	Ja sitten KERPissä rintapanssari vai mikskä sitä nyt täällä kutsutaan. Kahdenkäden miekka (Aragorn stylellä) ja pieni veitsi "vara-aseena" ja sarvijousi. Kirveetkin vois olla ihan hauskoja KERPissä.