Vanha foorumi

Takaisin

Dragonlancet roskafantasiaa?

Yleinen keskustelu
Thorinir 13. kesäkuuta 2002 kello 18.07
Kirjoittaja Viesti
Thorinir linkki 13. kesäkuuta 2002 kello 18.07
Thorinir 13. kesäkuuta 2002 kello 18.07 linkki Dragonlancet ovat omaa luokkaansa, ei niinkään hyviä mutta ei aivan toivottomiakaan, Margaret Weis kuvailee hieman liikaa! :smokin:
Guzmo linkki 13. kesäkuuta 2002 kello 22.36
Guzmo 13. kesäkuuta 2002 kello 22.36 linkki [quote:d52d6df8ff="Thorinir"]dragonlancet ovat vain roskafantasiaa... lukekaa eddingsiä niin ymmärrätte...[/quote:d52d6df8ff] Jos Eddigssin Belgarion saaga ei ole pulppia niin minä olen Aleksis Kivi. Siinä on oikeasti niin ärsyttävä kirjasarja, että puolet ajasta vaan vihastutti kirjailija, belgarionin aneemisuus, suomennos, belgarionin aneemisuus ja belgarionin aneemisuus.
Marcus Maximus linkki 13. kesäkuuta 2002 kello 22.51
Marcus Maximus 13. kesäkuuta 2002 kello 22.51 linkki Jaa, mitähän Dragonlanceja tässä tarkoitetaan? Kronikat ovat enemmän puppaa kuin Legendat, mutta Meetingseihin tai Taleseihin verrattuina syvällisiä kuin Raamattu. Kronikat ovat paras campaign journal jonka olen ikinä lukenut, vaikka niistä näkyykin läpi että ne on addun ja pelin muodostamia. Pitäisi vilkaista sitä kommentoitua versiota ja katsoa mitä pelaajat toteavat pelistään; luulen että Hickmannin ansiot ovat enemmän pelinjohdollisia kuin kirjallisia. Dragonlancet toivat muutaman nerokkaan henkilöhahmon fantasiaklisheisiin, ja se on niiden (IMHO) suurin ansio. Tässä listassa ovat ainakin Raistlin, Dalamar, Kitiara ja Tasslehoff. Se että näitä sitten raiskattiin kolmesta suunnasta myöhemmissä kirjoissa oli aivan eri asia. Belgariad puolestaan on vähemmän puppaa kuin Malloreon, joka on käsittääkseni jumalaista viisautta suhteessa Eleniumiin ja Tamuliin. En jälkimmäisistä ole lukenut kuin Eleniumin puoliväliin, mutta kuulemani pohjalta päätin olla lukematta enempää. Belgariadiin ja Malloreoniinkin olin hulluna koukussa aikanaan, ahmin etenkin Belgariadin sitä mukaa kuin kirjoja ilmestyi, ja jokaisen kirjan jälkeen luin kaikki uudelleen Kiven Vartijasta alkaen. Positiivisia puolia on jonkinmoinen mielenkiintoinen magianäkemys ja metafysiikan pohdiskelu, ystävällisen positiivinen maailma, ja henkilöhahmoista ainakin Kheldar ja Polgara. Miinuspuolella nähdään liian monta jumalaa, Malloreon on Belgariadin pikauusinta, liikaa kohtalon johdatusta ja lukijan aliarviointia, ja etenkin Malloreonin loppupuolen täydellisen järkyttävän päätön juoni. Eddingsin maailma on kuin Mallorca. Siellä on kiva lomailla, aivot lepäävät eikä tarvitse kuin jauhaa tuubaa biitsillä kavereiden kanssa. Sitä saa mitä tilaa.
Northstar linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 6.14
Northstar 14. kesäkuuta 2002 kello 6.14 linkki [quote:996cb2b0cf="Thorinir"]dragonlancet ovat vain roskafantasiaa... lukekaa eddingsiä niin ymmärrätte...[/quote:996cb2b0cf] Eddingsit ovat roskafantasiaa... Lue Dragonlance niin ymmärrät... :wink: Niin, kunhan olet lukenut ne Eddingsin kirjat ja sen jälkeen Dragonlancet niin tulepa uudestaan kertomaan mielipiteesi, kumpi olikaan sitä roskaa... :P
Thorinir linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 6.47
Thorinir 14. kesäkuuta 2002 kello 6.47 linkki tota... en tarkoittanut ainoastaan belgarionin tarua... mutta dragonlancesta tarkoitin enemminkin syyshämärän, kevätaamun ja talviyön lohikäärmeitä :x
Tupew linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 9.06
Tupew 14. kesäkuuta 2002 kello 9.06 linkki Minun mielestä Dragon lancet eivät ole roskaa. olen lukenut pari kirjaa ja ne ovt ihan hyviä. Margaret Weis ja Tracy Hicman ovat itse pelanneet roolipelejä ja tehneet niiden pohjalta kirjat. EI TODELLAKAAN mitään roskafantasiaa.
Thorinir linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 9.11
Thorinir 14. kesäkuuta 2002 kello 9.11 linkki ekat kolme kirjaa ovat mielestäni, niitä tarkoitin... legendoista en tiedä
Northstar linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 9.39
Northstar 14. kesäkuuta 2002 kello 9.39 linkki [quote:8a6bed0713="Thorinir"]ekat kolme kirjaa ovat mielestäni, niitä tarkoitin... kronikoista en tiedä[/quote:8a6bed0713] Ne ensimmäiset kolme kirjaa (Syyshämärän lohikäärmeet, Talviyön lohikäärmeet ja Kevätaamun lohikäärmeet) ovat [i:8a6bed0713]kronikat[/i:8a6bed0713] periaatteessa, sittenhän sitä kronikat sarjaa on jatkettu tosin jälkikäteen ja Kesätulen lohikäärmeet lasketaan myös siihen kait mukaan, esimerkiksi. Oletko todella lukenut ne jos ne ovat sinun mielestä niin ala-arvoisia? :)
Thorinir linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 9.52
Thorinir 14. kesäkuuta 2002 kello 9.52 linkki ups... joo oon lukennu ne mutta vissii viimeksi toissa jouluna... :o Syyshämärän lohikäärmeet on paras henkilöistä paras on fizban, muuta en oikee muistakkaan mutta oon lukenut parempiakin kirjoja!!!!!!!!! :smokin:
Thorinir linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 9.55
Thorinir 14. kesäkuuta 2002 kello 9.55 linkki in tarkoita että ne huonoja olisivat mutta joka tapauksessa huonoin fantasiakirjasarja jota olen lukenut mutta ei se huono ole :smokin:
GEAS linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 10.00
GEAS 14. kesäkuuta 2002 kello 10.00 linkki Etpä taida olla lukenut kovin montaa fantasiakirja sarjaa vai mitä?
Thorinir linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 10.02
Thorinir 14. kesäkuuta 2002 kello 10.02 linkki en, sarjoja mutta yksittäisiä kirjoja enemmän :smokin:
Guzmo linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 10.39
Guzmo 14. kesäkuuta 2002 kello 10.39 linkki [i:afd9068539][b:afd9068539]Thorinir[/b:afd9068539] Dragonlancet ovat omaa luokkaansa, ei niinkään hyviä mutta ei aivan toivottomiakaan, Margaret Weis kuvailee hieman liikaa! [/i:afd9068539] Jaa ketju muuttui sitten Dragonlancen haukkumisesta kehumiseksi. Niin se mieli vaan muuttuu :) [i:afd9068539] in tarkoita että ne huonoja olisivat mutta joka tapauksessa huonoin fantasiakirjasarja jota olen lukenut mutta ei se huono ole [/i:afd9068539] Ei ole huono, on huono, ei ole huono?? Yritä jo päättää :) [i:afd9068539] henkilöistä paras on fizban, muuta en oikee muistakkaan mutta oon lukenut parempiakin kirjoja!!!!!!!!! [/i:afd9068539] No paljompa jäi kirjoista mieleesi. Ymmärrettävästi on olemassa parempiakin kirjoja kuin Draconlancet. Saathan olla tykkäämättä Draconlancesta, mutta jos lukukokemuksesi rajoittuu muutamaan kirjaan niin paha alkaa teilaamaan koko Draconlancea. Kuten MM kertoi, nimen alla on julkaistu useita kymmeniä kirjoja, joiden välillä taso vaihtelee hyvinkin paljon. Kronikat ja legendat nyt on aika klisee fantasiaa, mutta Raistlin on silti mielestäni ehkä yksi mielenkiintoisimmasta fantasiahahmoista. Ja kyllä minä tykkäsin aikanaan paljon Kronikat+legendat kirjoista.
Thorinir linkki 14. kesäkuuta 2002 kello 13.36
Thorinir 14. kesäkuuta 2002 kello 13.36 linkki ihan samaa tarkotin mut vaa eri sanoilla! :smokin:
Herbert linkki 15. kesäkuuta 2002 kello 18.42
Herbert 15. kesäkuuta 2002 kello 18.42 linkki Et ilmeisesti ole lukenut Weissin uudempaa Dragonlance kirjallisuutta sillä siinä juttu paranee huomattavasti. :)
Thorinir linkki 15. kesäkuuta 2002 kello 18.50
Thorinir 15. kesäkuuta 2002 kello 18.50 linkki no... eipä o enää tullu luettua margaret weisiä... luekelen vähän muuta kirjallisuutta... esim. Terry Pratchetin kirjoja :smokin:
Herbert linkki 15. kesäkuuta 2002 kello 20.47
Herbert 15. kesäkuuta 2002 kello 20.47 linkki Itse olen lukenut kaikki Terryn kirjat mitkä vain on suomennettu.Mielestäni hän kirjoittaa todella luovasti. :smokin:
Vesa linkki 21. kesäkuuta 2002 kello 11.30
Vesa 21. kesäkuuta 2002 kello 11.30 linkki Dragonlancet on niin tekemällä tehtyjä kirjoja kuin vain voi olla, sanoisin että oikea nimitys tuollaiselle kirjallisuudelle on "teinifantasia".
Night_Drow linkki 7. elokuuta 2004 kello 12.15
Night_Drow 7. elokuuta 2004 kello 12.15 linkki Eivät tietenkään ole. Osa on kyllä pohjasakkaa, mutta Legendat ovat mahtavia. Ken väittää muuta, on typerys.
Night_Drow linkki 7. elokuuta 2004 kello 12.20
Night_Drow 7. elokuuta 2004 kello 12.20 linkki [quote:7552d8a7ca="Thorinir"]no... eipä o enää tullu luettua margaret weisiä... luekelen vähän muuta kirjallisuutta... esim. Terry Pratchetin kirjoja :smokin:[/quote:7552d8a7ca] Tosi hienoa ruveta teilaamaan jotakin kun ei ole lukenut kuin minimi osan siitä mistä puhuu! Mutta, ystävät hyvät, Dragonlance oli mukana synnyttämässä fantasiakliseitä. Ja ken pilkkaa Raistlinia, on urpo. Hahmo on mahtava.
Assath linkki 8. elokuuta 2004 kello 7.45
Assath 8. elokuuta 2004 kello 7.45 linkki Dragonlancet ovat mielestäni siinä mielessä roskaa, että en koe niiden varsinaisesti tarjonneen mitään uutta tai hienoa fantasiakirjallisuuteen. Oma mielipiteeni ne on, että ne ovat sujuvasti kirjoitettua kioskikirjallisuutta, siis lyhyesti sanottuna hyvää roskaa. Joudun kyllä tunnustamaan, että en ole asiaan kummemmin perehtynyt, mutta kyllä oma kuvani kyllä on ettei Dragonlance varsinaisesti luonut juuri yhtään uusia klisettä. Sen sijaan se käytti tehokkaasti hyväkseen jo olemassa olevia.
Trunks linkki 9. kesäkuuta 2005 kello 6.13
Trunks 9. kesäkuuta 2005 kello 6.13 linkki Tuosta weisin kuvailusta.... Se menee välillä vähän yli 1 esimerkki: Kun Rastlin ja muut ovat hakemassa "levyjä" syyshämärän lohikäärmeissä ja Joentuuli saa maistaa lohikäärmeen tulta ja, kun Tanis löysi tämän niin se kuvaus oli niin yksityis kohtainen niin oli itsekkin oksentaa. Mitä mieltä oette asiasta???????
Alec linkki 9. kesäkuuta 2005 kello 16.41
Alec 9. kesäkuuta 2005 kello 16.41 linkki Siit on sen verran aikaa ku luin sarjan et en tarkkaan muista kuvausta, mut ei siin kauheen ilosesti käy ku lohari sytyttää sun röökin! Ite tykkäsin dragonlancesta mukavana vaihteluna tolkienin kirjoille! Sitä oli jotenkin helpompi lukea ja siinä oli vedetty välillä aika hyvin huumorin puolelle. Mielen demonit-kirja oli mukava opus luettavaks, irrallisia tarinoita joita oli hauska lukea! Tosta kuvailusta tuli mieleen, et (ellet ole lukenut) koita lukea tolkienia! Loistavat teokset, mut olin täysin sekaisin silmarillionis! Vast ku sain keskimaan kartan ennen sen muuttumista aloin hahmottaa missä mennään! Muutenkin Tolkien kuvaa ympäristön tarkkaan ja välillä kirjan kappaleet menee pelkän maa-alueen kuvaukseksi.
Trunks linkki 10. kesäkuuta 2005 kello 9.32
Trunks 10. kesäkuuta 2005 kello 9.32 linkki [quote:569176ead4="Alec"]Siit on sen verran aikaa ku luin sarjan et en tarkkaan muista kuvausta, mut ei siin kauheen ilosesti käy ku lohari sytyttää sun röökin! Ite tykkäsin dragonlancesta mukavana vaihteluna tolkienin kirjoille! Sitä oli jotenkin helpompi lukea ja siinä oli vedetty välillä aika hyvin huumorin puolelle. Mielen demonit-kirja oli mukava opus luettavaks, irrallisia tarinoita joita oli hauska lukea! Tosta kuvailusta tuli mieleen, et (ellet ole lukenut) koita lukea tolkienia! Loistavat teokset, mut olin täysin sekaisin silmarillionis! Vast ku sain keskimaan kartan ennen sen muuttumista aloin hahmottaa missä mennään! Muutenkin Tolkien kuvaa ympäristön tarkkaan ja välillä kirjan kappaleet menee pelkän maa-alueen kuvaukseksi.[/quote:569176ead4] Omistan silmarillionin ja se on ollut mulla jo reilu vuoden enkä oo ees vielä puolessa välissä koska teksti on niiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnn tylsäääää, että sitä ei jaksa lukea.
Koivuniemen Herra linkki 10. kesäkuuta 2005 kello 12.58
Koivuniemen Herra 10. kesäkuuta 2005 kello 12.58 linkki [quote:33cd302f36="Trunks"][quote:33cd302f36="Alec"]Siit on sen verran aikaa ku luin sarjan et en tarkkaan muista kuvausta, mut ei siin kauheen ilosesti käy ku lohari sytyttää sun röökin! Ite tykkäsin dragonlancesta mukavana vaihteluna tolkienin kirjoille! Sitä oli jotenkin helpompi lukea ja siinä oli vedetty välillä aika hyvin huumorin puolelle. Mielen demonit-kirja oli mukava opus luettavaks, irrallisia tarinoita joita oli hauska lukea! Tosta kuvailusta tuli mieleen, et (ellet ole lukenut) koita lukea tolkienia! Loistavat teokset, mut olin täysin sekaisin silmarillionis! Vast ku sain keskimaan kartan ennen sen muuttumista aloin hahmottaa missä mennään! Muutenkin Tolkien kuvaa ympäristön tarkkaan ja välillä kirjan kappaleet menee pelkän maa-alueen kuvaukseksi.[/quote:33cd302f36] Omistan silmarillionin ja se on ollut mulla jo reilu vuoden enkä oo ees vielä puolessa välissä koska teksti on niiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnn tylsäääää, että sitä ei jaksa lukea.[/quote:33cd302f36] Itsellänikin kesti aika pirun pitkän aikaa että sain edes aloitettua sen lukemisen, mutta kun pääsee alun joka-sivulla-20-uutta-Hyllygongurugurulonvé-nimeä yli, niin se antaa varsin mukavan kuvan Keskimaan historiasta. Mutta ei siitä jälkeenpäin enää mitään muista kun on liikaa tarinaa ja koko hommassa ei ole yhtään päähenkilöä johon samastua.
Alec linkki 10. kesäkuuta 2005 kello 13.22
Alec 10. kesäkuuta 2005 kello 13.22 linkki Onhan siinä hahmoja, joihin samaistua, ne vaan sattuu kuolemaan joka ikinen!!! Olihan se silmarillion ekalla kertaa vähän vaikea luettava, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan pienen tauon jälkeen uudestaan! Se kirja antaa paljon enemmän tokalla kertaa! Tolkienin keskeneräisten tarujen kirja oli sit sellanen et joutusin pitämään tauon kesken kirjan (eli luin pari dragonlancea väliin) ku meni liian tylsäks! Ja niinkuin sanoin aiemmin Tolkienin jälkeen dragonlancea lukee ihan mielellään. On todella paljon helpompaa tekstiä.
Argrath linkki 3. elokuuta 2005 kello 7.24
Argrath 3. elokuuta 2005 kello 7.24 linkki Kyllä keskeneräisten tarujen kirjakin on ainakin alkupuoliskoltaan mielenkiintoinen. Tolkienin hienoin yksittäinen tarina, Kullervosta vaikutteita ottanut Turinin tarina, on kuvattu siinä huomattavasti paremmin ja monipuolisemmin kuin Silmarillionissa. Tosin suosittelen lukemaan kummatkin versiot peränjälkeen. Tukevat nimittäin toisiaan hyvin ja kummassakin on kohtauksia jotka ovat jääneet toisesta pois. Yleensä ottaen Silmarillion on kuitenkin eeppisen fantasian kärkinimi. Mitä topicin alkuperäiseen aiheeseen tulee, Dragonlancet olivat alkuun ihan kivoja. Kronikat ja legendat kummatkin viihdyttivät samoin kuin myöhemmät "Uusi Sukupolvi" novellikokoelma ja "Kesätulen Lohikäärmeet" olivat vanhaa hyvää laatua. Samoin "Tuomion Prikaati" oli pääosin viihdyttävä, joskin suomentajan vaihtuminen vähän häiritsi. Viides Aika trilogia (John Rabe) olikin sitten sellaista roskaa etten Dragon Lanceen ole sen koomin koskenut.
Assath linkki 3. elokuuta 2005 kello 10.23
Assath 3. elokuuta 2005 kello 10.23 linkki [quote:2f0dda0f3f="Alec"]Tolkienin keskeneräisten tarujen kirja oli sit sellanen et joutusin pitämään tauon kesken kirjan (eli luin pari dragonlancea väliin) ku meni liian tylsäks![/quote:2f0dda0f3f] Tolkkien varmaan muuten pyörii parhaillaan haudassaan kun Keskeneräisten tarujen kirjaa kutsutaan hänen teoksekseen. Mies oli tunnettu täydellisyyden tavoittelija, joka hioi TSH:ta muistaakseni yli 10 vuotta. Sitten hänen kuoltuaan kaivetaan kaikki hänen Keskimaasta kirjoittamansa teksti, roskakorista löydettyjä muistilappuja myöten, esiin ja julkaistaan sitten hänen nimissään. Jopa Silmarillon on julkaistu Tolkkienin kuoleman jälkeen ilman hänen lupaansa ja siitä olen ihan iloinen kun se on todella hyvää tekstiä.
Koivuniemen Herra linkki 4. elokuuta 2005 kello 8.40
Koivuniemen Herra 4. elokuuta 2005 kello 8.40 linkki [quote:99abb0d2cf="Assath"]Tolkkien varmaan muuten pyörii parhaillaan haudassaan kun Keskeneräisten tarujen kirjaa kutsutaan hänen teoksekseen. Mies oli tunnettu täydellisyyden tavoittelija, joka hioi TSH:ta muistaakseni yli 10 vuotta. Sitten hänen kuoltuaan kaivetaan kaikki hänen Keskimaasta kirjoittamansa teksti, roskakorista löydettyjä muistilappuja myöten, esiin ja julkaistaan sitten hänen nimissään.[/quote:99abb0d2cf] Veikkaisin kyllä että Tolkien pyörisi haudassaan silloinkin jos sitä ei kutsuttaisi hänen teoksekseen. Ja Keskeneräiset tarut on nähdäkseni enemmänkin jonkinlainen tietosana-, tai historiakirja nippelitietotarinoilla varustettuna, kuin absoluuttinen totuus keximaan ja TSHn takaa. Ainaski mun mielestä.
Assath linkki 7. elokuuta 2005 kello 19.38
Assath 7. elokuuta 2005 kello 19.38 linkki [quote:fdb9a6b063="Koivuniemen Herra"][Veikkaisin kyllä että Tolkien pyörisi haudassaan silloinkin jos sitä ei kutsuttaisi hänen teoksekseen. Ja Keskeneräiset tarut on nähdäkseni enemmänkin jonkinlainen tietosana-, tai historiakirja nippelitietotarinoilla varustettuna, kuin absoluuttinen totuus keximaan ja TSHn takaa. Ainaski mun mielestä.[/quote:fdb9a6b063] Jänniä juttuja Keskimaasta kiinnostuneille, kirjana keskeneräisten tarujen kirja tosiaan on ihan toimiva. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että en ole alkuunkaan vakuuttunut siitä että Tolkkien itse olisi halunnut kirjaa julkaistavan ollenkaan. Sen enempää omalla nimellään kuin kenenkään muunkaan.
black knight linkki 8. elokuuta 2005 kello 16.02
black knight 8. elokuuta 2005 kello 16.02 linkki Margaret weissin mustamiekka sarja oli todella loistava. Vaikkei se nyt niinkään koko aiheeseen liity :P
Vesa linkki 8. elokuuta 2005 kello 18.09
Vesa 8. elokuuta 2005 kello 18.09 linkki Jaahas jaahas, täällä sitten käydään keskustelua Tolkienista, silmarillionista ja keskeneräisten tarujen kirjasta. No Silmarillion on tuki tullut luettua kahdestikin, mutta keskeneräisten tarujen kirjaa koetin aloittaa kahdesti, toisella kerralla taisin päästä jopa siihen kohtaa jossa käsiteltiin Númenorin kuninkaita. (Taitaa kyllä liipata ihan otsikon vierestä tämä keskustelu). No ihan muutama kommentti vain koskien noita kirjasia mitkä mainitsin, IMO Silmarillionin luin ensimmäisen kerran joskus muinaisaikoina ala-asteella :). Silloin se ei välttämättä avautunut aivan niin paljoa, no toisella kerralla taisin olla hiukkasen varttuneempi ja silloin se maistui ihan makoisalle. Sitten tuli lueskeltua tuota keskeneräisten tarujen kirjaa, mutta jotenkin siihen tylsistyi, no Túrinin tarina vain jäi päällimmäisenä mieleen ja se että se on melkeinpä puhdas kopio Kullervosta, mikä sinänsä IMO ei ole hyvä. Vaikutteita on aina hyvä ottaa jostakin muualta, mutta tuollainen puhdas kopionti ei minusta ole kovinkaan omaperäistä sen tekstin suhteen. No siinä nyt paisutetaan taas tuota Tolkien keskustelua väärässä topicissa 8)
Argrath linkki 8. elokuuta 2005 kello 20.06
Argrath 8. elokuuta 2005 kello 20.06 linkki [quote:eb5754b0f5]no Túrinin tarina vain jäi päällimmäisenä mieleen ja se että se on melkeinpä puhdas kopio Kullervosta, mikä sinänsä IMO ei ole hyvä.[/quote:eb5754b0f5] No eihän se ihan puhdas kopio sentään ole. Tietty pohja tarinalle tulee Kullervosta, mutta aika paljon omaa on Tolkien tarinaan lisännyt. Narn i Hin Húrin (eli tarinan virallinen nimi "Húrinin lasten tarina") on huomattavasti laajempi kuin Kullervo ja vähemmässä määrin puhdas kostotarina. Nimenomaan lukemalla Silmarillionin (lyhyempi) versio yhdessä KETK:n version kanssa, tarinasta pystyy luomaan ehjän ja osittain omaperäisenkin kokonaisuuden. No onhan noissa tietenkin peruslähtökohdaltaan sama tarina (Túrin/Kullervo räyhää nuorenamiehenä, joutuu maanpakolaiseksi nai siskonsa ja nemesiksen (Glaurung/Untamo) nirhattuaan heittäytyy miekkaansa/puukkoonsa (ja sisko jokeen)). Kuitenkin, kuten totesin, tämän ympärille on Narnissa luotu paljon muuta tarinaa (esim. Túrinin suht. onnellinen lapsuus, hänen aikansa lainsuojtattomien ja metsänihmisten joukossa sekä Narnin hieno päätös jossa isä Húrin palaa Morgothin vankeudesta vaatimaan tiliä Thingolilta ja lopulta ottaa henkensä hänkin). Ja eihän se ole häpeä ottaa vaikutteita Kullervon kaltaisen synkän epiikan merkkipaalusta. :D Ja of topiciksi meni sitten tämäkin. Ehkä admin. voisi siirtää koko Tolkien keskustelun omaan osioonsa. :-D
Fourfinger linkki 26. elokuuta 2005 kello 13.44
Fourfinger 26. elokuuta 2005 kello 13.44 linkki Kyllä Dragonlancet ihan mukavaa luettavaa on, kunhan vaan tempautuu mukaan siihen luotuun maailmaan, mutta ei ne mitään mullistavia teoksia ole mielestäni tai mitenkään ajatuksia herättäviä. Ehkä paras Dragonlance-kirja on mielestäni Hengen miekka, missä kerrotaan Raistlinin ja Caramonin nuoruudesta ja Raistlinin oppivuosista.
black knight linkki 14. syyskuuta 2005 kello 19.58
black knight 14. syyskuuta 2005 kello 19.58 linkki Mutta kertokaapa, missä menee se roskafantasian ja kunnon fantasian raja? ja miten ne voi erotella toisistaan?
Vesa linkki 15. syyskuuta 2005 kello 14.08
Vesa 15. syyskuuta 2005 kello 14.08 linkki Roskafantasia, tai käytetään siitä vaikka nimitystä tusinafantasia, on minun näkökulmastani katsottuna sellaista niiden perinteisten fantasiakliseiden uudelleen käyttöä, muuttamatta niitä oikeastaan suuntaan tai toiseen. Otetaan nyt esille tämä ns. "tolkienismi" tai ei se nyt sinänsä mikään oma tyylilajinsa ole, mutta yleensä Tolkien on se kopioinnin lähde, mistä ne kliseet ovat saaneet alkunsa. Tusinafantasiassa siis ovat ne yhdet ja samat rodut, jotka eivät oikeastaan poikkea niistä totutuista kaavoista millään lailla, örkit on pahoja, haltiat hyviä ja kuolemattomia ja mahtavimpia. Siihen soppaan on yritetty lisäillä kaikenmaailman idioottimaiset goblinit, jotka ovat yhtä soopaa kaikki (tämähän on puhtaasti mielipideasia). Mukaan on tuotu myös muka omia rotuja, tai kehitelty omia nimiä vanhoille roduille, joka sekään ei vakuuta. Kulttuurilliset pohjat on jätetty avoimiksi, eikä niihin ole yleensä perehdytty oikeastaan mitenkään. Edetään siis tyyliin "Tuolla pohjoisessa asuu barbaareja, etelässä sivistyineitä". Kaupungit ovat sellaisia "kulttuurien" sulatusuuneja, että sieltä löytyy tyyliin haltioiden kapakka, kääpiöiden kapakka, ihmisten kapakka, höpöttien kapakka jne. jne. Kulttuurien synnyttämät ristiriidatkin minun mielestäni puuttuvat miltei tyystin tällaisesta tusinafantasiasta. Yleensä myös jokin porukka koostuu jos jonkinlaisista otuksista ja örvelöistä, vaikka jossain lukisikin että haltiat ei diggaa kääpiöistä, niin silti porukassa on haltia ja kääpiö jotka ryyppäävät keskenään ja ovat ylimmät ystävykset. Yleensä kirjojen/pelien tapahtumat ovat maailman laajuisia, suuri paha uhkaa maailmaa tuholla ja sankari tuhoaa pahan ja maailma hymyilee ja kaikki on kavereita keskenään. Tämän ainaisen ongelman olen huomannut jokaisessa käymässäni fantasialarpissa, niissä eletään maailman lopun tunnelmissa ja sitten joku paha hyökkää, ja paha on siellä ja paha on täällä, tällainen ainakin allekirjoittanut alkaa jo kyllästyttämään joten sen puoleen on tuo larp-touhukin jäänyt todella vähiin. Nykyään suolletaan fantasiakirjallisuutta pihalle aivan liian tiheään tahtiin, ja on jos jonkinlaista miekanmagian tarua ja taika-amuletin legendaa ja ties mitä. Loppujen lopuksi nämä kirjasarjat eivät eroa toisistaan oikeastaan millään tapaa, näin ollen minusta ei synny sellaista tervehenkistä kilpailua kun millään uudella fantasiakirjalla ei ole tarjota mitään uutta ja ihmeellistä verrattuna johonkin toiseen. No nämä ovat puhtaasti minun mielipiteitäni, mutta kerroin omasta näkökulmastani sen minkä näen roskafantasiaksi tai tuoksi tusinafantasiaksi. Minun mielestäni Glorantha on juuri siksi kiehtova ja mielenkiintoinen, koska se antaa todella vahvan vastapainon muille fantasiamaailmoille, eikä se niinkään ole kopio muista fantasiamaailmoista, vaan tavallaan kopio meidän maailmamme myyteistä ja mytologioista jotka itseäni kiehtovat melko lailla, mutta jokainen tyylillään.
Argrath linkki 15. syyskuuta 2005 kello 17.29
Argrath 15. syyskuuta 2005 kello 17.29 linkki [quote:9d62633c90] Otetaan nyt esille tämä ns. "tolkienismi" tai ei se nyt sinänsä mikään oma tyylilajinsa ole, mutta yleensä Tolkien on se kopioinnin lähde, mistä ne kliseet ovat saaneet alkunsa. Örkit on pahoja, haltiat hyviä ja kuolemattomia ja mahtavimpia. Siihen soppaan on yritetty lisäillä kaikenmaailman idioottimaiset goblinit, jotka ovat yhtä soopaa kaikki (tämähän on puhtaasti mielipideasia). [/quote:9d62633c90] No Tolkienillahan itseasiassa goblin (suomennoksissa hiisi) oli vain toinen nimitys örkeille. Joku myöhemmin keksi tehdä näistä kaksi eri rotua. [quote:9d62633c90]Kaupungit ovat sellaisia "kulttuurien" sulatusuuneja, että sieltä löytyy tyyliin haltioiden kapakka, kääpiöiden kapakka, ihmisten kapakka, höpöttien kapakka jne. jne.[/quote:9d62633c90] Perhana! Tällaiseen kultuurien monimuotoisuuteen en ole vielä tusinafantasiassa törmännyt. Mistä mahtaa löytyä? Lähinnä olen huomannut että kaupungeissa kaikki viihtyvät samassa kapakassa, ja noudattavat täsmälleen oman rotunsa/kulttuurinsa ryyppyperinteitä. Kääpiöt juo pirusti kaljaa, haltiat sivistyneesti viiniä. Hobitit juo muutaman tuopin ja vain ihmisillä on kultuurillisia eroja (joskin nekin ovat tiukkoja). [quote:9d62633c90]Yleensä myös jokin porukka koostuu jos jonkinlaisista otuksista ja örvelöistä, vaikka jossain lukisikin että haltiat ei diggaa kääpiöistä, niin silti porukassa on haltia ja kääpiö jotka ryyppäävät keskenään ja ovat ylimmät ystävykset.[/quote:9d62633c90] Tämän allekirjoitan. Jokaisessa tusinafantasiaseurueessa on yksi pirun "Gimli haltiamieli" joukonjatkeena. [quote:9d62633c90]Yleensä kirjojen/pelien tapahtumat ovat maailman laajuisia, suuri paha uhkaa maailmaa tuholla ja sankari tuhoaa pahan ja maailma hymyilee ja kaikki on kavereita keskenään. Tämän ainaisen ongelman olen huomannut jokaisessa käymässäni fantasialarpissa, niissä eletään maailman lopun tunnelmissa ja sitten joku paha hyökkää, ja paha on siellä ja paha on täällä, tällainen ainakin allekirjoittanut alkaa jo kyllästyttämään joten sen puoleen on tuo larp-touhukin jäänyt todella vähiin.[/quote:9d62633c90] Joo! Tämä pitää tusinafantasian kohdalla täysin paikkansa. Roolipeleissä sanoisin tämän olevan PJ:n kunnianhimon puutetta, mutta se sopii tusinafantasian määritelmään. Unohdit tosin sanoa, että se supermegaüberpaha vihulaisuhka tulee aina Tolkienin jalanjäljissä idästä ja/tai etelästä. Tuohon voisi lisätä kyllä vielä pirusti muitakin kliseitä. Ainakin (satavarmasti toteenkäyvät) ennustukset, Gandalfin inkarnaatiot ja mystiset übervoimia sisältävät taikaesineet (alá "The One Ring") puuttuvat listalta. Suosittelen lukemaan, jos käsiinne saatte, eräässä Suomen Tolkien Seuran Legolas-lehdessä julkaistun Petri Hiltusen artikkelin fantasiakirjallisuuden kliseistä. Ei nyt ole käsillä tuota lehteä, enkä kuolemaksenikaan muista kyseisen lehden numeroa, mutta artikkeli oli joka tapauksessa aivan hillittömän hauska. Pistän lehden numeron ja ilmestymisajankohdan tänne kunhan saan tarkistettua. [color=blue:9d62633c90]Muokkasin tässä vaiheessa[/color:9d62633c90] Onnistui tuo Hiltusen artikkelin tarkistus netistäkin. Artikkeli on julkaistu Legolaksen numeroissa 1/95 ja 1/02. Itse ehdin seurasta erota vuonna 2000 joten tuota jälkimmäistä julkaisuajankohtaa en tiennyt.
Cara linkki 16. syyskuuta 2005 kello 9.45
Cara 16. syyskuuta 2005 kello 9.45 linkki Mielestäni alkuperäinen Dragonlance (Syys, talvi ja kevät loharit) oli ihan hyvää fantasiaa ja roskempaakin on tullut luettua. Tarina oli mukaansatempaava ja hahmoilla taustaa (johtunee varmaan roolipelitaustasta). Legendatkin menivät, lähinnä Raistilinin takia, mutta sitten alkoi alamäki. Weis & Hickmanin muista teoksista sen verran, että siinä nähtiin miten rotujen uudistaminen ja vanhasta kaavasta poikkeaminen voi mennä myös pahasti pieleen. Kuten nyt esimerkiksi Kaikkeuden Kivi -sarja, jossa oli sitten heitetty rotujen historiat ja taustat ihan uusiksi. Merenkulkijapeikot ja savanniratsastajakääpiöt olivat mielestäni jo niin pakotettuja ettei tullut sitä sarjaa ensimmäistä osaa pidemmälle luettua. Eli, joskus voi olla paljon parempi vain pysyä hyvissä haltioissa ja kaivavissa kääpiöissä kun yrittää vääntää jotain uutta ja ihmeellistä. Ja päätyä roskaan.
Ugly Psycho linkki 5. lokakuuta 2005 kello 21.44
Ugly Psycho 5. lokakuuta 2005 kello 21.44 linkki Kliseiden epätoivoinen välttely tunkemalla väkisin perinteisiä fantsurotuja uusiin muotteihin on kyllä vihonviimeistä 'originelliuden' tavoittelua, mitä olla voi. Tarpeetonta ja naurettavaa harhaanjohtamista, lähinnä, ja muuan suurta ajattelijaa lainatakseni, "tuoretta kuin toissakeväinen kalapihvi". Ennemmin rehellistä klisefantsua sitten.
Koivuniemen Herra linkki 6. lokakuuta 2005 kello 18.19
Koivuniemen Herra 6. lokakuuta 2005 kello 18.19 linkki [quote:412fbc1873="Ugly Psycho"]Kliseiden epätoivoinen välttely tunkemalla väkisin perinteisiä fantsurotuja uusiin muotteihin on kyllä vihonviimeistä 'originelliuden' tavoittelua, mitä olla voi.[/quote:412fbc1873] No hyvinhän se gloranthassa toimii.
Vesa linkki 6. lokakuuta 2005 kello 18.22
Vesa 6. lokakuuta 2005 kello 18.22 linkki Gloranthassa tuskin on mitään perinteisiä "fantsurotuja" uusiin muotteihin tehty. Glorantha on oma itsenäinen luomuksensa joka ei ole minkään toisen fantasiamaailman kopio, ja Glorantha luotiin jo kauan kauan sitten, paljon ennen tätä massafantasia aikakautta.
Ugly Psycho linkki 9. lokakuuta 2005 kello 19.40
Ugly Psycho 9. lokakuuta 2005 kello 19.40 linkki Tjoh, Glorantha on ajalta ennen muinaisuutta pohjimmiltaan, eli sinänsä vähän poikkeava tapaus. Joskin aika paljolta olisi säästynyt, jos niminä olisi käytetty näitä Durulzeja ja Uzeja. Mutta onneksi gloranthan rodut poikkeavat aika reilusti perinteisistä, eli siis eivät ole pelkästään näitä "otetaan ihan peruskäpsy, mutta pistetään se kaakin selkään, ja vaihdetaan ase keihääseen" -'originelliuksia', mitä nyt viimeaikoina on saanut todistaa erinäisissä kirjoissa, ja myös muutamissa ropeliprojekteissa (esim. majatalo.orgin foorumilla).