|
Sarmal
7. kesäkuuta 2002 kello 20.25
linkki
|
Mitä mieltä olette hahmojen henkiin herättämisestä? Omissa peleissäni olen pitänyt aika pitkälle sitä linjaa, ettei pelaajie herätellä henkiin. Ja jos herätetään niin se vaatii jo suurehkoa seikkailua.
Olen kuullut peleistä joissa hahmot herätetaan henkiin suorastaan sarjatulella. Pelaajat eivät kuulemma tykänneet, että heidän hahmonsa kuoli. No jokainen tyylillään, mutta minusta tuollainen vie pelistä maun.
Toki tilanne käy monimutkaisemmaksi kun kyseessä on monta vuotta pelattu hahmo. Itse olen ainakin kiintynyt yhteen hahmooni hyvin syvästi ja voisi harmittaa aika kovasti jos se sitten menisi kuolemaan.
Meillä on sitten kyseissessä kampanjassa päädytty pelin tyyliin jossa hahmot eivät kuole elleivät pelaajat tee jotain tyhmää.
|
|
AeA
7. kesäkuuta 2002 kello 21.03
linkki
|
Liian vähän vastausvaihtoehtoja, puuttuu oma valintani joka RQ-ympyröissä on "Kyllä raadon saa takaisin henkiin muttei se enää sama äijä ole" (relife sickness (?) muistaakseni Storm Tribesta oli minusta oikein loistava juttu). Ja sitten se korvaus moisen kokoluokan palveluksesta on myös varsin miehevä.
Ja kun kerran yleisen roolipelikeskustelun puolella ollaan niin on ehdottomasti mainittava oma suosikkini kuolleistaherätysmetodien joukosta eräästä muutoin tarkemmin mieleenpainumattomasta settingistä: sielun saa kyllä tuotua ruumiiseen takaisin, muttei se enää kerran kuollutta ruumista uudelleen käynnistä, tai edes pysäytä mätänemisprosessia. Lopputulos on siis eräänlainen täysipäinen epäkuollut, joka ajan kanssa muuttuu "aaveeksi" kun ruumis viimein tuhoutuu. :-)
Yksi tärkeimmistä järkevään hahmon pelaamiseen kannustavista tekijöistä on kuitenkin IMHO kuolemanpelko, suora tai epäsuora, joten henkilökohtaisesti valitsen ennemmin "turhan" kuoleman kuin automaattisen henkiinherätyksen. Tulee vain ylimääräisiä ongelmia dramaattisesti sopivista hengenheitoista jos pelaajat ovat oppineet luottamaan ystävällisiin resurrect-automaatteihin...
|
|
Grammund
8. kesäkuuta 2002 kello 11.35
linkki
|
Suoraan sanottuna perseestä.
Joskus junnuna tuli jokunen hahmo herätettyä henkiin(ei tosin omia), mutta silloinkin se jo vähän ärsytti. Sama kun pelais samantien "immortal-mode" päällä.
|
|
Guzmo
8. kesäkuuta 2002 kello 17.55
linkki
|
Niin vastaukseni oli vähän kompromissi. Kuolleistaherätys kuuluu Gloranthassa kyllä kuvioihin, mutta se on yleensä sankaritason tohinaa.
Toki tavalliset jannutkin saa henkiin, mutta CA papin löytäminen ei ole ihan itsestään selvää ja se, että papitar haluaisi edes käyttää voimakasta ja vaarallista taikuuttaan kuolleeseen jannuun. Ja tosiaan se Sarmalin mainitsema pointti, että herätetty voi tulla hyvinkin muuttuneena takaisin.
Kyllä meidän vanhassa kampanjassa Orlanthin papittarella oli teleportaation paluupaikka asetettuna temppelin sisälle. Aina kun tuli kuolo niin liittolaishenki teleporttas ruumiin temppeliin henkiinherätettäväksi :)
|
|
Tupew
13. kesäkuuta 2002 kello 8.40
linkki
|
Ei meilläkään aina herätetä mutta joskus koska onhan se tyhmää jos peli alkaa ja pelaajat kuolevat heti ekaan satunnaisen tapahtuman monsteriin. Mutta toisaalta olisi ihan turhaa pistää tappeluita jos hahmot herätetään henkiin joka kerta.
Meillä on se sääntö että jonkun(ei mieluiten EPH hahmo) pitää viedä ruumis johonkin temppeliin ja sitten katsotaan voiko hahmon herättää henkiin.
Me olemme tehneet myös sen säännön (ehkä sääntöjen vastaista)että jos menettää jalan kuollessaan se kasvaa uudestaan vauva jalkana mutta se kestää vain muutaman viikon.
|
|
Kasila
13. kesäkuuta 2002 kello 8.59
linkki
|
Katkeilleet raajat---yms--- kaikki on mahdollista MUTTA sillä on aina hinta niinkuin kompromissin hengessä...
Pelaajat 4 menivät toiselle mantereelle..
2 kuoli...
2 eli ja pelas (tietysti 2 kuollutta teki uudet hahmot)
ja pelasti hahmot veltamalla sankarivaelluksen kompromissin luonnissa käytetyssäverkossa...(kai... maksimi epämääräistä koska pelaajat saattavat lukea tätä...) mutta kaiken saa kysymys on vaan hinnasta... ja mielestäni Roolipeleihin ei kuulu sanat "et saa tehdä" vaan ok 5% onnistuminen... ;)
|