|
Arkat
linkki
12. maaliskuuta 2002 kello 20.31
|
|
Arkat
12. maaliskuuta 2002 kello 20.31
linkki
|
Tässä luin Gunda-ketjussa ollutta keskustelua (joka jostain syystä tuntui olevan aiheesta RQ vs HW :D ), ja tuli jotain mieleen... pelityylit, ja etenkin tunteiden ja muun sielunelämän osuus roolipeleissä.
Todettiinpa tuossa ketjussa että esim. RuneQuest, joka on näin kovin taistelupainotteinen, on epäedullinen tunteiden pelaamiselle (ehkei näillä sanoilla, ehkei juuri tätä tarkoitettu, mutta tälläinen suhtautuminen jäi mieleen).
Mitäs mieltä olette? Vaikuttaako pelimoottori pelaamiseen noinkin paljon - siis periaatteessa useimmiten (no, ainakin usein - Pendragonit jne. lähes poikkeuksia) pelin mekaniikan ulkopuolelle jääviin asioihin?
Itse voisin kertoa esimerkin ainoasta pelistä jota olen pelaajana päässyt kunnolla pelittämään - Cyberpunk. Pyrin mielestäni jonkinlaiseen immersiopelaamiseen, ja hahmoni sielunliikkeet ovat minulle tärkeitä. Uppoudun hahmoon - ajattelen hänen kauttaan, mitä mieltä hän on, miten hän näkee asiat. Mielestäni se että Cyberpunkin moottori, maailman tyyli, porukkamme pelityyli ja seikkailujen luonne ovat lähinnä väkivaltaa ja vaaraa, huomattavalla määrällä ammuskelua ja tappelemista. Vaikka joskus päätänkin ehkä hiukan "rikkoa" hahmon persoonallisuutta kun haluan pitää hauskaa, koitan silti tehdä sen hahmon tyylillä ja hänen persoonallisuutensa rajoissa.
Mielestäni tämä onnistuu erinomaisesti. Esimerkiksi erinomaisen ja intensiivisen pankkikeikan (panttivankeja, virus pankin tietokantaan, pakko linnoittautua pankkiin), uuden (kolmannen neljän pelikerran sisällä) hahmoni ensimmäisen seikkailun aikana paljastui että hahmoni (jonka olin jättänyt hiukan epämääräiseksi) ei ollut vain paha, vaan selvästi häiriintynyt. Pääsin todella hahmoon sisään, ja tiesin miten hän reagoi asioihin - jopa niin paljon että oikeasti tuohduin hiukan kun poliisit eivät "totelleet", vaan rynnäköivät (hahmoni reagoi raivostumalla ja ammuskelemalla silmittömästi - hän ei aivan hallitse itseään stressin alla). :D Cyberpunkin taistelukeskeinen säännöstö lähinnä kulki mielestäni taustalla, silloin tällöin asioiden ratkomisen välineenä.
Joten - mitä mieltä olette: Tunteet roolipeleissä, pelimekaniikat ja niiden vaikutus?
PS. Ei millään pahalla, mutta jos tästä tulee HW vs RQ -keskustelu, alan kirkumaan... pelimasiinoita saa vertailla, mutta ideani ei ollut herättää "tää peli on parempi"-tyypin keskustelua, vaan keskustelua roolipelaamisesta ja tyyleistä... Kiitos etukäteen. :smile:
[ Tätä viestiä on muokannut: Arkat 2002-03-12 22:33 ]
|
|
Nysalor
linkki
12. maaliskuuta 2002 kello 21.05
|
|
Nysalor
12. maaliskuuta 2002 kello 21.05
linkki
|
Arkat:
[i:6e86279cbe]Todettiinpa tuossa ketjussa että esim. RuneQuest, joka on näin kovin taistelupainotteinen, on epäedullinen tunteiden pelaamiselle (ehkei näillä sanoilla, ehkei juuri tätä tarkoitettu, mutta tälläinen suhtautuminen jäi mieleen).[/i:6e86279cbe]
Se riippuu kai hyvin paljon pelityylistä, sillä käyttäväthän monetkin RuneQuestissa luonteenpiirteiden numeroarvoja. Griffin Mountainissa annetaan jonkinlainen luonteenpiirresysteemi, joka tosin on tarkoitettu enemmänkin EPH:ille. Itse en ole koskaan testannut numeroarvoisia luonteenpiirteitä pelissä, joskin olen suhtautunut niihin aika skeptisesti. Jotenkin ajattelisin, että hahmon tunteita voi pelata ilman numeroarvojakin sanallisen kuvauksen varassa.
[i:6e86279cbe]Joten - mitä mieltä olette: Tunteet roolipeleissä, pelimekaniikat ja niiden vaikutus?[/i:6e86279cbe]
Tunteet ja luonteen vaikutus hahmon tekemisiin on minusta aika olennaista juuri roolin pelaamisessa. Pelaajan ei pitäisi ajatella hahmoa omien arvojensa kautta tai edes hahmon henkiinjäämisen kannalta, jos hahmo on jokseenkin itsetuhoinen. Homman voi toki toteuttaa pelimekaanisesti numeroarvoilla tai ihan ilman niitä.
|
|
Guzmo
linkki
12. maaliskuuta 2002 kello 21.44
|
|
Guzmo
12. maaliskuuta 2002 kello 21.44
linkki
|
Ei se luonteinen pelaaminen ole kuin kiinni pelaajista. Jos on hiljaa niin on hiljaa, oli sitten systeeminä RQ, HW tai D&D.
|
|
Vesa
linkki
13. maaliskuuta 2002 kello 6.53
|
|
Vesa
13. maaliskuuta 2002 kello 6.53
linkki
|
Minusta kiintyminen omaan hahmoonsa on haitaksi, liikaa ei saa kiintyä, sitten jos se kuolee niin ei oikein uuteen hahmoon osaa suhtautua. Liika kiintyminen myös nostaa munchaamisen jossain suhteessa esiin, kun yrittää tehdä hahmostaan parasta, rahaa pitää saada uusin varusteisiin ja taikoihin yms.
|
|
Arkat
linkki
13. maaliskuuta 2002 kello 11.21
|
|
Arkat
13. maaliskuuta 2002 kello 11.21
linkki
|
Hmmm. Kiintyminen... kiintoisaa. Kai tuo vaihtelee. Pelaajani ovat kiintyneet hahmoihinsa kai lähinnä koska ovat nähneet niiden eteen vaivaa... itse en ole vielä kiintynyt yhteenkään Cyberpunk-hahmooni (ensimmäinen ampui itsensä koska ei kestänyt elää tapettuaan ihmisiä, toinen oli pelissä kaksi tuntia ennen kuin sai haulikosta naamaan, ja kolmas lähinnä pelottaa minua... vaikka täytyy myöntää että kun sillä on jo saanut 35,000 eb kasaan, niin ei tee mieli kuolla)... Mielestäni kiintyminen hahmoon (ja myös EPH:hin) on vain hyvä asia - en oikein tiedä miten voisi liikaa kiintyä. Kun hahmoon on suorastaan rakastunut, on sillä upeaa pelata, ja hahmoon pistää helpommin kaiken peliin... saatan olla kumma, mutta mielestäni hahmojen ei ole mitään tarvetta kuolla peleissä (meillä on kuollut Orlanthi-kampanjassa yhteensä 7:stä hahmosta 3, peliaikaa on mennyt melko aktiivisesti pelaten kolme vuotta, ja kaksi noista hahmoista kuoli koska lähtivät ylittämään tyhmyyksissään todella kauheaa koskea ilman sen kummempia välineitä). :wink: Ja toisaalta kun hahmo johon on kiintynyt kuolee... no, mitäs siitä? Hahmohan se loppujen lopuksi vain oli. Uutta kehiin ja samanlainen ihastuminen. En siitä munchkinoinnista tiedä... kai se riippuu pelaajan tyylistä. Minulla kiintymyt lähinnä tulee esille siinä että nautin hahmon luonteen pelaamisesta.
|
|
Plentonius
linkki
13. maaliskuuta 2002 kello 14.23
|
|
Plentonius
13. maaliskuuta 2002 kello 14.23
linkki
|
Lempiaiheeni.
Ne, jotka eivät ole Pendragonia pelanneet eivät välttämättä tajua kuinka hieno systeemi se on. Ei mitään "näin sinun arvosi käskevät sinun toimivan" -juttua vaan todella hienosti sisäänrakennettua vuorovaikutteista menetelmää, jossa pelihahmo ihan oikeasti saa pelaajasta riippumattoman luonteen.
Esimerkki:
PJ:"Kaunis neito lähestyy sinua herkkänä ja haavoittuvana, kuin neitseellinen aamukedon kukka ja juttelette hänen isänsä kuolemasta tovin. Miltä ritaristasi todella tuntuu?"
Pelaaja heittää noppaa ja toteaa ritarinsa tuntevan siveäksi ja kostonhimoiseksi. Pelaaja on kykenee täysin kontrolloimaan tekemisiään, mutta tietää kuinka pelihahmonsa tuntee kyseisessä tilanteessa.
Jne. Minä pidän Pendragonista.
|
|
Nysalor
linkki
13. maaliskuuta 2002 kello 14.49
|
|
Nysalor
13. maaliskuuta 2002 kello 14.49
linkki
|
Arkat:
[i:0dbac5ce09]Mielestäni kiintyminen hahmoon (ja myös EPH:hin) on vain hyvä asia - en oikein tiedä miten voisi liikaa kiintyä.[/i:0dbac5ce09]
Joo, ei minustakaan kiintyminen hahmoon ole mitenkään paha asia. Minäkin pelinjohtajana olen tykästynyt kovasti joihinkin EPH:ihin, jotka ovat olleet jollakin tavalla minua miellyttäviä. Toki sellaisia hahmoja on harmi menettää, mutta sekin kyllä onnistuu, jos realismi sellaista vaatii. Varmasti kiintyminen tuo peliin paljon lisää mielekkyyttä ja antaa hahmolle paremmat mahdollisuudet eläytyä hahmoonsa.
|
|
Guzmo
linkki
13. maaliskuuta 2002 kello 22.42
|
|
Guzmo
13. maaliskuuta 2002 kello 22.42
linkki
|
Minäkin kiinnyn EPH hahmoihin. Niitä välillä suojelee kuin kukkaa kämmenellä :smile:
|
|
Grammund
linkki
14. maaliskuuta 2002 kello 15.33
|
|
Grammund
14. maaliskuuta 2002 kello 15.33
linkki
|
Onhan se ihan selvä, että hahmoihin/hahmoon kiintyy jos sillä tahkoaa useamman vuoden. Ja se luo jonkinverran realistisuutta peliin kun ihan OIKEASTI pelottaa lähteä johonkin itsemurha keikalle, ja saattaapa jäädä kyseinen missio kokonaan väliin kun oikein alkaa puntaroimaan asioita.
Pelihahmoille kehittyy yleensä luonne ihan itsestään pitemmän ajan kuluessa. Esim. erään hahmon kehityssuunta sai jo melkein puntaroimaan omaa mielenterveyttä "tapan ne kymmenen sylivauvaa kehtoon" ei voi olla aivan tervettä, tai ehkä vaan eläydyin kunnolla.
Penttilohnarissa on kyllä hyvä systeemi ei käy kiistäminen.
|
|
Vesa
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 10.58
|
|
Vesa
15. maaliskuuta 2002 kello 10.58
linkki
|
No mutta entäs jos se hahmo kuolee, jota on varjellut vuosikausia?
|
|
Arkat
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 11.15
|
|
Arkat
15. maaliskuuta 2002 kello 11.15
linkki
|
Sitten todetaan että "saakeli, ensi kerralla varon ikuisten helvettien syövereistä kohonneita kalmanlöyhkäisiä mustia demoneita" ja tehdään uusi upea hahmo... :wink: Tai EPH:n tapauksessa (miksi EPH, jonka kuolema ei ole odotettavissa - joko koska se kuuluu tarinaan tai koska EPH on vihollinen - kuolisi?) mietitään miten pelaajien kikat torjutaan paremmin... En usko että kukaan on vaipunut syvään masennukseen hahmon kuoltua. :wink:
|
|
Guzmo
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 13.29
|
|
Guzmo
15. maaliskuuta 2002 kello 13.29
linkki
|
[quote:a090db46ca]
15.03.2002 klo 12:58, Vesa kirjoitti:
No mutta entäs jos se hahmo kuolee, jota on varjellut vuosikausia?
[/quote:a090db46ca]
Käydään herättämässä henkiin? :grin:
|
|
Nysalor
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 15.07
|
|
Nysalor
15. maaliskuuta 2002 kello 15.07
linkki
|
Vesa:
[i:54cae8bc9b]No mutta entäs jos se hahmo kuolee, jota on varjellut vuosikausia?[/i:54cae8bc9b]
Varmasti se on harmillista ja minä ainakin pelinjohtajana yritän varjella sen verran hahmoja, etteivät ihan turhan päiten kuolisi ja pilaisi siten tarinaa. Ei tämä tietystikään tarkoita sitä, että voisi ihan älyttömyyksiä tehdä ja selvitä hengissä. :smile: Joka tapauksessa pitkäikäisen hahmon kuolemakin voi lisätä suuresti realismia ja ehkä syventää pelikokemusta, jos se tapahtuu sopivassa kohdassa peliä. Pelinjohtajana voin tietysti vetäistä tarpeen mukaan taskusta ihmepelastuksia mielestäni tärkeille EPH:ille. :wink:
Guzmo:
[i:54cae8bc9b]Käydään herättämässä henkiin?[/i:54cae8bc9b]
Se on kyllä ihan tosissaankin yksi mahdollisuus Gloranthassa, jos vain kuolleistaherätykseen on mahdollisuus ja jos se sitten loppujen lopuksi onnistuu. Eipä vain ole ihan jokaisen vainajan kikka. :smile:
|
|
Grammund
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 19.05
|
|
Grammund
15. maaliskuuta 2002 kello 19.05
linkki
|
No totta kai se sylettää, jos vanha hahmo kuolee ja saattaa joskus jopa tappaa mielenkiinnon kyseiseen peliin vähäksi aikaa, mutta kyllä uudestakin hahmosta saa jo aika äkkiä irti paljonkin. Ja kuoleminen kuuluu peleihin ei se ole mikään maailmanloppu, varmasti moni "oikean" elämän hässäkkä on paljon kivuliaampi.
Miks ihmeessä GM:n pitäisi suojella hahmoja/NPC-hahmoja? Välillä tuntuu että GM tekee kaikkensa lähettääkseen pienet ja onnettomat pelaajat autuaammille metsästysmaille.
|
|
Arkat
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 19.45
|
|
Arkat
15. maaliskuuta 2002 kello 19.45
linkki
|
Riippunee tyylistä... :wink: Esim. D&Dssä mielestäni koko idea on jonkinlainen reiluhenkinen PJ vs Pelaajat -kisa, kun taas vaikkapa RuneQuestissa koitan esittää maailman realistisena, ja jossain toisessa pelissä taas näen hahmot oleellisina osina tarinaa jotka eivät saisi tipahdella oikealle ja vasemmalle.
|
|
Nysalor
linkki
15. maaliskuuta 2002 kello 20.09
|
|
Nysalor
15. maaliskuuta 2002 kello 20.09
linkki
|
Grammund:
[i:fbda119eec]Miks ihmeessä GM:n pitäisi suojella hahmoja/NPC-hahmoja? Välillä tuntuu että GM tekee kaikkensa lähettääkseen pienet ja onnettomat pelaajat autuaammille metsästysmaille.[/i:fbda119eec]
Eihän suojelemiseen mitään pakkoa ole, mutta minusta hyvä pelinjohtaja huolehtii pelin sujuvuudesta ja voi siksi estää jonkin pelin kulkuun negatiivisesti vaikuttavan kuoleman tempuillaan. Eihän ainakaan minun peleissäni ole kyse siitä, että pelinjohtaja pelaisi jollakin tavalla pelaajia vastaan, vaan EPH:t niitä vihamielisiä voivat olla. Toki EPH:ja kannattaa pelata uskottavasti, mutta tappamisen suhteen kannattaisi huomioida myös sen soveltuminen/soveltumattomuus pelin kulkuun. Ja tämähän on siis vain minun mielipiteeni, eikä mikään pelaamisen laki. :smile:
|
|
Vesa
linkki
18. maaliskuuta 2002 kello 8.27
|
|
Vesa
18. maaliskuuta 2002 kello 8.27
linkki
|
Minä olen sellaisen jutun kuullut, että USA:ssa, yllätys yllätys, on joku kaveri seonnut, kun sen 4 vuotta käytössä ollut D&D hahmo kuoli, eli se lahtasi sen takia porukkaa, mutta tämähän on normaalia amerikassa.
|
|
Guzmo
linkki
18. maaliskuuta 2002 kello 8.36
|
|
Guzmo
18. maaliskuuta 2002 kello 8.36
linkki
|
[quote:adeed872b3]
18.03.2002 klo 10:27, Vesa kirjoitti:
Minä olen sellaisen jutun kuullut, että USA:ssa, yllätys yllätys, on joku kaveri seonnut, kun sen 4 vuotta käytössä ollut D&D hahmo kuoli, eli se lahtasi sen takia porukkaa, mutta tämähän on normaalia amerikassa.
[/quote:adeed872b3]
Kuulostaa urbaanilta legendalta. Jos totta niin sama henkilö olisi varmaan lahdannut ihmisiä jossain vaiheessa myös muistakin syistä.
|
|
Arkat
linkki
18. maaliskuuta 2002 kello 10.47
|
|
Arkat
18. maaliskuuta 2002 kello 10.47
linkki
|
Täytyy sanoa sama kuin kaikista tuollaisista huhuista: hevonp*****...
|
|
Squirrel
linkki
18. maaliskuuta 2002 kello 16.51
|
|
Squirrel
18. maaliskuuta 2002 kello 16.51
linkki
|
Amerikassa kaikki on mahdollista :wink: :wink:
|
|
GEAS
linkki
18. maaliskuuta 2002 kello 17.00
|
|
GEAS
18. maaliskuuta 2002 kello 17.00
linkki
|
Kannataa lukea tämä http://www.magus-lehti.com/webs/Prorpg.htm mielenkiintoinen artikkeli roolipelien vastustajista.
|
|
Arkat
linkki
18. maaliskuuta 2002 kello 17.41
|
|
Arkat
18. maaliskuuta 2002 kello 17.41
linkki
|
Jesh... luinpa tuossa viime vuoden puolella ammattitutkijan (taisi olla jonkin lajin journalisti) varsin mittavan (arvioisin että 50 sivua...) raportin ns. "Pat Pullingin tapauksesta"... kaikessa päättömässä surkuhupaisuudessaan koko homma oli jossain määrin pelottavakin - kuinka tyhmiä ihmiset osaavat joskus ollakaan...
|
|
Vesa
linkki
19. maaliskuuta 2002 kello 6.59
|
|
Vesa
19. maaliskuuta 2002 kello 6.59
linkki
|
Ameriikastahan minä puhuinkin, en ihmettele tuota tapausta yhtään, amerikassa kaikki on mahdollista.
|
|
Tyrisalthan
linkki
19. maaliskuuta 2002 kello 11.40
|
|
Tyrisalthan
19. maaliskuuta 2002 kello 11.40
linkki
|
Kannattaa nauttia elämänsä joka hetkestä, sillä USA:lla on ydinaseita, eikä kukaan tiedä, minne ne iskee Afganistanin jälkeen. Voipi olla, että pääsemme kohtapuoliin pelaamaan livenä post-apocalyptica tyyppisiä pelejä :wink:
|
|
Tosinuija
linkki
23. toukokuuta 2002 kello 9.26
|
|
Tosinuija
23. toukokuuta 2002 kello 9.26
linkki
|
Tiedättekö, mikä tosiaan jurppii? Se kun menee naimisiin ja vaimo kuolee!
Mutta kyllä joihinkin EPHhin on helppo kiintyä.
|
|
Marcus Maximus
linkki
23. toukokuuta 2002 kello 12.33
|
|
Marcus Maximus
23. toukokuuta 2002 kello 12.33
linkki
|
Mulla on aika seikkaperäinen mielipide kuolemasta roolipeleissä. Luettavissa Maguksesta #48, suosittelen.
:smile:
Sääli, muuten näin off-topic, että Magus on sitten tullut tai tulossa tiensä päähän.
|
|
Squirrel
linkki
23. toukokuuta 2002 kello 14.08
|
|
Squirrel
23. toukokuuta 2002 kello 14.08
linkki
|
[quote:cfbb0dfce3]
19.03.2002 klo 13:40, Tyrisalthan kirjoitti:
Kannattaa nauttia elämänsä joka hetkestä, sillä USA:lla on ydinaseita, eikä kukaan tiedä, minne ne iskee Afganistanin jälkeen. Voipi olla, että pääsemme kohtapuoliin pelaamaan livenä post-apocalyptica tyyppisiä pelejä :wink:
[/quote:cfbb0dfce3]
En olisi tuota mieltä, eiväthän USAlaiset edes tiedä missä Suomi on.
|
|
Guzmo
linkki
23. toukokuuta 2002 kello 19.32
|
|
Guzmo
23. toukokuuta 2002 kello 19.32
linkki
|
[i:9676d166c2]
Sääli, muuten näin off-topic, että Magus on sitten tullut tai tulossa tiensä päähän
[/i:9676d166c2]
Tämä on tosiaan harmi. Jos sinulla on tekemisen puutetta voit alkaa kirjoittamaan juttuja Kalikoksen julkaiseman lehden seuraavaan numeroon :smile:
|
|
Arkat
linkki
23. toukokuuta 2002 kello 21.51
|
|
Arkat
23. toukokuuta 2002 kello 21.51
linkki
|
Joihinkin EPH:ihin on tarkoitus kiintyä. :wink: Itse olen hieman harmissani kun nuoren Kallyrin rämäpäisyys, joka saattoi pelaajahahmot täpärään tilanteeseen, on nyt ilmeisesti vieraannuttanut heidät tyttösestä - tarkoitus kun olisi että hahmot ovat aikanaan tämän kanssa hyvissä väleissä (minun mielikuvani on että Argrath on häikäilemätön juonittelija joka tahtoo valtaistuimen keinolla millä hyvänsä, ja Kallyr puhdassydäminen patriootti).
Useimmissa peleissä ainakin yhdellä hahmolla on jonkinlainen rakkausintressi - mielestäni se lisää väriä ja mahdollisuuksia peliin. Mielestäni on suorastaan upeaa kun voittamaton miekkamies ja häikäilemätön vallankahmija, Wuzuul, lähtee ostamaan mielitietylleen hametta (muistipa mokoma jopa tyttelin lempivärin). :wink:
|
|
Guzmo
linkki
24. toukokuuta 2002 kello 7.49
|
|
Guzmo
24. toukokuuta 2002 kello 7.49
linkki
|
[i:989637f7b2]
Useimmissa peleissä ainakin yhdellä hahmolla on jonkinlainen rakkausintressi - mielestäni se lisää väriä ja mahdollisuuksia peliin.
[/i:989637f7b2]
Ehdottomasti. Ontuva Issaries kultakieli yritti vikitellä Dorasta pyhäkön Keirnaa jo useiden kuukausien ajan, mutta papitar ei oikein lämmennyt sillä tämä kauppiashahmo on kaksi kertaa naista pienempi :smile:
|