|
Georgius
7. marraskuuta 2010 kello 19.19
linkki
|
Tilasin Sartar Companionin pdf:nä ja päätin pistää sen kunniaksi langan pystyyn. Yleistä pahennusta taiteellisella tasollaan aiheuttaneesta kannestaan huolimatta tavara on ainakin allekirjoittaneen mielestä sangen tiukkaa ja Sartarissa sandboxaavia peliporukoita hemmotellaan oikein kunnolla.
Olen lukaissut nyt Jonstownin kaupunkia ja kirjastoa sekä Starfire Ridgesiä käsittelevät osiot läpi ja tuntuu siltä, että kirja on tehty nimenomaan ilman tiukkaa pääjuonta pelaavia porukoita ajatellen. Tykkään ratkaisusta keskittyä itse pelaamisessa helposti hyödynnettävään materiaaliin kuten EPH:jen ja paikkojen esittelyyn ja tämän opuksen materiaalia tungetaankin meidän Glorantha-kamppikseen heti ensi tilassa.
Muilla mielipiteitä?
|
|
Vesa
14. marraskuuta 2010 kello 9.18
linkki
|
Vaikuttaa kuvauksesi perusteella hankittavalta teokselta. Tuohon kun liitteeksi vielä pistää Dragon Pass A Gazeteer of Kerofinelan vai mitenkä se nimi nyt kirjoitettiinkaan, niin on ilmeisen kattava Sartar paketti sandboxaukseen. Tiedä sitten kuinka gregattua informaatiota Dragon Pass kirja tätä nykyä sisällään pitää, mutta itse ainakin kyseisestä teoksesta pidän.
|
|
newsalor
16. marraskuuta 2010 kello 20.51
linkki
|
Laitamme varmaan täällä Oulun päässä yhteistilausta pystyyn ja tilaamme kasan Sartar ja Sartar Companion -kirjoja. Jos Sartar Companion on lähelläkään Sartar-kirjan tasoa, niin sitä ollaan taas Glorantha-taivaassa! :)
Miltä kulttikuvaukset vaikuttavat? Miten Kolat ja orlanthien shamanismi on toteutettu?
|
|
Georgius
24. marraskuuta 2010 kello 22.28
linkki
|
Kulttikuvaukset ovat vähemmän yllättäen suppeampia kuin Orlanthin tai Ernaldan vastaavat Kingdom of Heroesissa mutta kestävät kyllä hyvin vertailun noin muutoin. Eurmalin kulttia on säädetty pari piirua häijympään suuntaan, Companionin esittelemät Veijarit tuovat enemmän mieleen Lokin kuin King of Dragon Passin hupaisat känniääliöt. Näin on varmasti tarkoituskin, mutta Companionin Veijarit saattavat olla pelaajahahmoina merkittävästi haastavampia.
En ole aikasemmin juurikaan lukenut Kolatin kultista, muuten kuin että orlanthishamaaneista on kyse. Kulttiin päätyvät henkien koskettamat yksilöt, mutta tähän ei käsittääkseni tuleva shamaanioppilas voi kauheasti itse vaikuttaa. Shamaanit tuppaavat kuitenkin tulemaan samoista sukukunnista. Kolatingit puljaavat Orlanthille ystävällisten henkien kanssa, ja kaikenlainen Praxin aavikkohenkien tai Pimeyden demonien kanssa veljeily on hyi hyi.
Kolatingien pelimekaanisena perusajatuksena on käyttää henkiriimua kattokykynä erinäköisille ja -kokoisille henkitraditioille. Kulttikuvauksessa esitellään esimerkiksi Seitsemän Tuulen, Kalkkimiehen ja Oakfedin (Tammensyöjän?) henkitraditiot. Kaikista traditioista annetaan esimerkkihenkiä ja niiden voimia. Jippona tässä on se, että vastineeksi voimistaan henget vaativat kolatingia noudattamaan määräämäänsä tabua. Varsinkin Oakfedin tradition tabut saattavat tehdä kolatingista verrattoman matkaseuralaisen sateettomina tulen vuodenajan viikkoina.
|
|
newsalor
25. marraskuuta 2010 kello 11.52
linkki
|
Siistiä. Aikoinaan, kun pelasin Daliathin palvojaa pelaskiitti-kampanjassa, niin hahmollani oli aikamoinen kasa henkiä. Hain silloin itse mielenkiintoisuutta hahmoon sillä tavalla, että keksin jokaisen hengen kohdalle jnkun tabun, jota hahmoni tuli noudattaa.
Koin tämän tuovan hahmolle kummasti luonnetta. Sitäpaitsi näin voidaan osittain selittää shamaanien omituisuutta.
|
|
Garrik
27. marraskuuta 2010 kello 18.20
linkki
|
Lukeminen on vielä kesken, mutta diggaan tätä opusta tavattomasti.
Joo, kansi ei oikein toimi, Simonilla on vielä paljon opeteltavaa sommittelussa ja tietokonevärjäyksen kanssa. Mutta tykkään Simonin peikkojen ja peikkolaisten ulkonäöstä.
Erittäin kannattava hankinta tähän asti lukemani perusteella. Tosin valmisseikkailuja olen vasta silmäillyt päällisin puolin, eli niistä en voi vielä sanaani sanoa.
-G
|