|
Gilgames
15. syyskuuta 2010 kello 18.41
linkki
|
Tulin ostaneeksi (vanhat) Glorantha-kirjat äskettäin, joten pakko sitä on vissiin johtaa jossakin vaiheessa.
Kysymys kuuluu: mistä aloittaa? En ole kirjoja selaillessani saanut oikein otetta mistään, tietoa on paljon, mutta suurin osa siitä on turhaa ja listamaista. Osa teksteistä on kultaa, ja toinen (näillä näkymin suurempi osa ikävä kyllä) on suorastaan pyllystä ja lannistavaa. Tietty voisin napata alueen ja keksiä omiani sinne (mitä olenkin jo tekemässä Auringon Kreivikunnan suhteen erillisenä projektina), mutta se on kerrassaan hankalaa, kun ei tiedä minkälaista pelaajat haluavat, eivätkä useimmat tiedä Gloranthasta tarpeeksi tietääkseen mitä haluavat.
Veikkaisin että Omenakuja tai vastaava olisi aika varma nakki, tai sitten kehittää sopivan kulttuurin liepeille joku perähikiä, mutten osaa päättää.
Toinen kysymys siis kuuluukin: Miten Te Aloititte Gloranthanne?
Saa kertoa myös omia kokemuksia Gloranthan johtamisesta tai pelaamisesta yleensä.
For the record, omistan nykysten:
Pj:n kirjan
Pelaajan kirjan
(kohta) Rieskameisterin kirjan
Auringon Kreivikunnan
Glorantha-kirjan
Genertela-kirjan
Pelaajan Genertela-kirjan (edelliset kolme siitä setistä, pelkät kirjat)
Kulttikirjan (joka on ehkä eniten pyllystä ikinä)
Vanhat Rodut (joka on mielestäni mainio teos)
Gloranthan Olennot (joka on mukiinmenevä)
...Ainakin, saatoin jonkun unohtaakin.
|
|
Garrik
15. syyskuuta 2010 kello 21.37
linkki
|
Käännän kysymysten järestyksen, kun se on ehkä viksumpaa tietää, mistä mä tuun, ennen kuin lukee mun neuvojani.
[quote:dc02a42030="Gilgames"]Toinen kysymys siis kuuluukin: Miten Te Aloititte Gloranthanne?[/quote:dc02a42030]
Eka kaupallinen pelini oli RuneQuest, ja ostin siihen Omenakuja-seikkailun 1990 keväällä. Vaikka pelasimme omassa maailmassani, Omenakujan seutu ja Lohikäärmesola ujuttautuivat nopeasti mukaan kuvaan, ja sijoitin nämä alueet jopa omaan maailmaani. Vasta monta vuotta myöhemmin oma maailmani ja Glorantha erottuivat toisistaan, ja aloin ymmärtää Gloranthan myyttistä oivallisuutta.
[quote:dc02a42030="Gilgames"]Saa kertoa myös omia kokemuksia Gloranthan johtamisesta tai pelaamisesta yleensä.[/quote:dc02a42030]
Aluksi, kun etsimme seikkailuja, Gloranthaan kirjoitetut valmisseikkailut (Omenakuja, Käärmepiipun syvänne, Peikkomaat) olivat se tärkein juttu. Seikkailuthan ovat hyvin kirjoitettuja ja sopivat maailmaan (ja jopa tutkivat maailmaa).
Tästä muodostui RuneQuest- ja Glorantha-pelaamisen lyömätön standardi: kontekstissaan järkevät ja maailman kannalta merkityksekkäät ja mielenkiintoiset seikkailut. Tämä taitaa vieläkin olla se, mitä ajattelen, kun puhun Gloranthan johtamisesta tai pelaamisesta. Se on erilaista tuon maailman syvällisyyden vuoksi.
Nykyään syvälliset ja myyttiset Gloranthan peruspiirteet ovat pelien innoituksen lähde ja myös pelien teema. Glorantha-pelaaminen on mulle nimenomaan Gloranthan käsittelemistä, ei niinkään fantasiaa, seikkailemista tms. "aivot narikkaan" harrastelua. Gloranthan myytit ja maagisuus ovat se, mikä tekee peleistä Gloranthaa.
[quote:dc02a42030="Gilgames"]Tulin ostaneeksi (vanhat) Glorantha-kirjat äskettäin, joten pakko sitä on vissiin johtaa jossakin vaiheessa.
Kysymys kuuluu: mistä aloittaa? En ole kirjoja selaillessani saanut oikein otetta mistään, tietoa on paljon, mutta suurin osa siitä on turhaa ja listamaista. Osa teksteistä on kultaa, ja toinen (näillä näkymin suurempi osa ikävä kyllä) on suorastaan pyllystä ja lannistavaa.[/quote:dc02a42030]
Ihan aluksi: olet ostanut aika läjän kerrallaan. Tuollainen läjä kirjallisuutta voi olla aika tukahduttavaa omaksua saatika hyödyntää pelissä.
Suosittelisinkin heti aluksi, että otat vain RuneQuestin perussäännöt ja pelaat niitä Omenakujan seikkailuja. Tietenkin pelaat niitä omalla tyylilläsi ja laajennat niitä fiiliksen mukaan. Nehän eivät ole mitään erikoisen mahtavia seikkailuja sinänsä, mutta erittäin toimivia taktisia löytöretkiä, jotka sisältävät vihjeitä siitä, mitä myöhemmin voisi tapahtua.
"Turha" ja "listamainen" tieto on juurikin sitä, mikäli etsit seikkailua. Mutta mikäli olet lukenut RuneQuestin Pelinjohtajan kirjan laajan Maailma-osion, huomaat, että Gloranthassa jutut on ajateltu tarkasti. Glorantha-pakkauksen tietojen ja Pelinjohtajan kirjan Maailma-osion avulla saat varsin hyvän kuvan siitä, mitä missäkin on, miten yhteiskunta toimii, ja mitä yhteiskunnan tyypillinen edustaja ajattelee.
Tässä eri yhteiskunnan edustajien ajattelussa on Gloranthan kulta ja suola: maailma tukee mainiosti kulttuurien kokemista ja kulttuurien välisiä konflikteja. Ei tarvitse kuin telkkariuutisia vähän katsoa, niin tajuaa, kuinka hedelmällisiä pelin aineksia tällainen tarjoaa.
Mutta sittenkin suuri(n) osa noiden Glorantha-opusten tiedoista todellakin on turhaa, kun ajatellaan vain yhtä peliä tai kampanjaa. Opuksia on kiva lueskella sitten, kun maailmaan on päässyt sisään jotakin kautta. Älä siis aluksi edes yritä lukea ja omaksua kaikkia opuksia. Ota se, mistä tykkäät heti ensinäkemältä, ja käytä sitä niinkuin sinua huvittaa.
Ja tässä maailman sisään pääsyssä on mun mielestäni koko Gloranthan siisteys: hahmoilla on tausta, maailman tapahtumilla on suuntansa ja mielekkyytensä, ja myyttien kautta menneisyys merkitsee, on läsnä, ja voi tapahtua uudelleen. Nämä ovat sellaisia pelin teemoja, joita Glorantha antaa sinulle. Koeta rakentaa peliä niiden ympärille, niin huomaat, että kirjojen tiedoista on jo vähän enemmän hyötyä.
Jos käykin niin, ettet kiinnostu Gloranthasta, tai ettet tykkää Glorantha-keskeisestä pelaamisesta, homma on mutkikkaampaa. Glorantha on ok paikka perinteiselle fantasiaseikkailemiselle, ja toimii mainiosti myös mätkintäympäristönä, koska olentoja piisaa ja ne on jopa luokiteltu karkeasti vaaraluokkiin. Sellainen D&D-henkinen porukkataktiikka siis toimii kyllä. Mutta jos tähän mennään, on aina paikallaan kysyä, tarvitsetko niitä muita Glorantha-kirjoja mihinkään. No, kulteista löytyy sellaisia, joilla on hyvää taistelutaikuutta (sekä ystävällisiä että vihamielisiä).
[quote:dc02a42030="Gilgames"]Tietty voisin napata alueen ja keksiä omiani sinne (mitä olenkin jo tekemässä Auringon Kreivikunnan suhteen erillisenä projektina), mutta se on kerrassaan hankalaa, kun ei tiedä minkälaista pelaajat haluavat, eivätkä useimmat tiedä Gloranthasta tarpeeksi tietääkseen mitä haluavat.[/quote:dc02a42030]
Tuo Auringon kreivikunta kuulostaa tosi hyvältä aloituspaketilta. Tosin joku sen paketin seikkailuista on kuulemma aika haastava, suorastaan tappava. Mutta sen sinä tiedät paremmin kuin minä.
Pelaajien halusta on syytä ottaa selvää ihan kysymällä. Roolipelaamisen suurin vaikeus on se, etteivät pelaajat osaa selittää, mistä tykkäävät tai miksi edes pelaavat. Koettakaa keskustellen päästä tämän ongelman yli. Myös yhdessä pelaaminen on hyvä tapa selvittää, mikä on kivaa ja mikä ei.
Pelatkaa aluksi lyhyitä seikkailuja ja luokaa paljon hahmoja (jos hahmonluonti on teistä kivaa). On ihan sama, sijoittuvatko pelit Gloranthaan vai eivät. Demota RuneQuestin sääntöjä ja opeta pelaajille taikuuden käyttö. Katso sitten, mitä pelaajat näillä tiedoilla tekevät, ja lähde rakentamaan peliä sen ympärille.
Gloranthasta ei aluksi tarvitse tietää paljonkaan. Edes sinun itsesi ei tarvitse. Ei kannata aloittaa peliä Glorantha-esitelmällä. Riittää, että teillä on paikannimiä, henkilöitä ja tapahtumia (seikkailuja). Niistä se kiva syntyy, ei välttämättä Gloranthasta kokonaisena maailmana. Eikä pelaajien tarvitse tietää näistä paljonkaan. Oppivat sitten pelin kuluessa.
Pelatkaa pienissä piireissä, pysytelkää vaikka tiiviisti Auringon kreivikunnan sisällä, älkääkä välittäkö muusta maailmasta tai esim. vieraista kulteista. Niiden aika tulee myöhemmin, kun alatte kaivata vaihtelua.
[quote:dc02a42030="Gilgames"]Veikkaisin että Omenakuja tai vastaava olisi aika varma nakki, tai sitten kehittää sopivan kulttuurin liepeille joku perähikiä, mutten osaa päättää.[/quote:dc02a42030]
Auringon kreivikunta tai Omenakuja ovat hyviä. Molemmissa on paikallisympäristö ja seikkailuja. Kyllä niillä pitäisi päästä alkuun.
Omenakujan voi myös melko helposti sijoittaa Auringon kreivikunnan liepeille, vaikka siitä pohjoiseen vievän tien varrelle, ei ihan joen varteen. Et tarvitse kuin yhden panttilainaamon ja kylän lähistöllä sijaitsevat kukkulat, joiden uumenissa virtaa vesi. (Seudulla asuu samaa orlanthilaista heimopoppoota kuin Omenakujan oikeassa ympäristössä, Sartarin kuningaskunnassa.) Näin saat maksimoitua kirjojen hyödyn ja pidettyä peliympäristön tiiviinä.
Jos sijoitat Omenakujan barbaareineen Auringon kreivikunnan pohjoispuolelle, saat samalla aikaiseksi hyvän perähikiän. Gloranthan maailmassa tämä seutu on Paviksen ympäristö, jossa tosiaan asuu vapautensa puolesta tappelevia maajusseja (orlantheja) ja paimentolaisia (praxilaisia), jotka ovat ihan muutaman viime vuoden aikana joutuneet taipumaan Lunarin keisarikunnan (vrt. vaikka Rooma) vallan alle. Seudulla on Paviksen kaupunki, jonka vieressä on valtava Suuri Murska, eli muinaisen Paviksen rauniot. Ihan pelkällä mielikuvituksella voit viedä pelaajat tänne: et tarvitse kamalasti taustaa, ja Suuren Murskan syövereissä kaikki (väkivaltaiset) kohtaamiset ovat mahdollisia.
Saatat myöhemmin saada käsiisi kirjallisuutta Paviksen seudusta. Mutta älä huoli, jos oma pelisi on tehnyt tästä "perähikiästä" jo jotakin muuta. Glorantha on kuitenkin omasi, kun olet niistä kirjoista jo maksanut. Teet sillä mitä lystäät, käytät sitä mihin haluat.
Glorantha ei ole kahle, se on mahdollisuus. Niin myös maailman kehittäjät silloin 1970-luvulla ajattelivat, ja siksi Gloranthassa on aika hulluja juttuja ja suoranaista ulostettakin. :)
Ja kysyä saa ja kannattaa aina.
Terveisin
Garrik
|
|
Bellad
16. syyskuuta 2010 kello 7.52
linkki
|
alunperin ei ollut olemassa kuin pelinjohtajan ja pelaajan kirja.
Niiden avulla pelattiin näennäisspeudofantasiassa, missä oli pelailtu ankhien ja itse rykäistyjen sääntöjen kanssa jo vuosia. Tosin lähes 8 vuotta aikaisemmin, joten siinä iässä siitä oli enemmän kuin ikuisuus, ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
Pseudofantsuiltiin melkoinen aika, lähes loputtomiin, ehkä siis joku puolivuotta, ennen kuin hommattiin lisämateriaalia.
Lisäosien myötä maailmaan ilmestyi aarnikotkien saari, omenakuja, käärmepiipun syvänne yms, ja monen moista möllykkää. Tarinoissa vilisi Dragon Lancen yms teinipokkarien sankarit, puolet kartoista upotettiin mereen, toinen puoli peitettiin käsittämättömän suurella megalopoliksella, maailman kaikkeutta suuremmat lohikäärmeet plus vähän pienemmät ottivat yhteen kosmoksen voimien demoneiden kanssa, ja jotain muuta sellaista.
Ensi kosketukseni varsinaiseen gloranthaan tuli 2001, jotakuinkin 6 vuotta myöhemmin.
Lukiossa tokalla luokalla törmäsin siihen peliporukkaan josta tuli se "vakio". Kaiken maailman ÄrÄmmien, Gurpsien, Cyoperounkkien, Twilightien, ABCD:dein yms joukosta sitten joskus eksyi taas ihan perus RQ käsiin, ja pelit vähän niin kuin vahingossa herätti parissa totaalisen Glorantha fanituksen, minkä vuoksi sitten kun vähän niin kuin jouduin PJ:ksi tuli minullekin pakolliseksi ihan oikeaan gloranthaan tutustua.
Minulle gloranthoituminen on toistaiseksi ollut tälläinen kevyt 18 vuoden taival, ja se on vielä kovin pahasti kesken.
|
|
Gilgames
16. syyskuuta 2010 kello 13.02
linkki
|
Se täytyy vielä erikseen mainita, että Rq:ta itseään on pelattu jo (vaiko vasta? :-? ) semmoiset... kuusi vuotta ainakin, että säännöt luulisimme osaavamme. Näiden valaisevien juttujen jälkeen veikkaisin, että keskityn aluksi Auringon Kreivikuntaan ja lueskelen kirjoja hiljakseen kunnes saan idean että mitä seuraavaksi, se oli siis itsellä ongelmana etten tosiaan päässyt maailmaan oikein sisälle. Siihen valmisseikkailut lienevät oikein hyviä.
Kiitosta.
|
|
Chividal
17. syyskuuta 2010 kello 10.01
linkki
|
Meillä toimi innoittajana todella hyvin Pavis. Varsinkin vanhan Pavisin rauniot ovat mitä oivallisin peliympäristö.
Peleistä alkaa olla jo niin kauan aikaa, etten muista lähdekirjojen nimiä, mutta Pavis & Big Rubble taitaa olla se uuden Pavisin kaupunkia valottava kirja, toinen isompi koko Kehtojen jokea käsittelevä kirja oli kai River of Cradles. Näissä taisi "ongelmana" olla se, että ne käsittelivät hyvin vähän itse vanhaa Pavisia eli nykyistä Suurta murskaa. Tähän ongelmaan ratkaisun toivat pienemmät läpyskät - olikohan kyse jostakin Tradetalkin kaltaisista julkaisuista. Jos oikein muistan, niin se Auringon kreivikuntahan oli siinä ihan Kehtojen joen varrella.
Oman peliporukkamme ensimmäinen varsinaisesti Gloranthassa oleva kampanja oli River of Cradles. Siitä sitten jokea ylöspäin Pavisiin. Nämä uudemmat julkaisut vanhasta Pavisista nostavat seikkailut sitten ihan sankaritasolle. Kun Lohikäärmesola on kohtalaisen lähellä, niin isoja seikkailuja ja maailmanpolitiikkaakin saa peliin mahtumaan.
|
|
newsalor
21. lokakuuta 2010 kello 13.22
linkki
|
Jos englanti luistaa, niin Issariessin uusi [url=http://www.glorantha.com/index.php?page_id=60]Sartar -kirja[/url] on varsin päheä opus. Se ja netistä waretettu [url=http://www.rpg.net/news+reviews/reviews/rev_2592.html]King of Dragon Pass[/url] -peli muodostavat sellaisen paketin, josta olisi helppoa aloittaa Gloranthassa pelaaminen.
Garrikkiä komppaan siinä, että aikoinaan juurikin noi edellä mainitut seikkailut olivat suurinta hupia, mitä ala-asteelainen newsalor tiesi. Auringon Kreivikuntaa ja Käärmepiipun sydäntä muistelen erityisellä lämmöllä.
Sitten kun uudestaan innostuin Gloranthasta lukiossa, niinse oli nimenomaan toi [i:8197c3cafa]diippi shitti[/i:8197c3cafa], jota sitten löytyy esim. King of Sartar -kirjasta. Meni kuitenkin jonkin aikaa ennenkuin se kääntyi mielekkääksi pelisisällöksi.
|
|
Nysalor
21. lokakuuta 2010 kello 18.52
linkki
|
newsalor:
[i:befc8d00fc]Jos englanti luistaa, niin Issariessin uusi Sartar -kirja on varsin päheä opus. Se ja netistä waretettu King of Dragon Pass -peli muodostavat sellaisen paketin, josta olisi helppoa aloittaa Gloranthassa pelaaminen.[/i:befc8d00fc]
Muuten olen samaa mieltä, mutta suosittelisin lakia rikkovan waretuksen sijaan luvallisen CD:n tilaamista [url=http://a-sharp.com/buy/]täältä[/url]. 19,95 dollaria plus postikulut ei ole paha hinta hienosta pelistä, varsinkaan nykyisellä dollarin kurssilla.
|