|
Nysalor
25. heinäkuuta 2010 kello 23.23
linkki
|
Ropecon on taas tältä vuodelta takana, ja ajattelinpa laittaa taas vähän ajatuksiani ja vaikutelmia tapahtumasta. Kirjoittakaa toki muutkin Ropeconista muutama sana tai vähän useampikin. :)
[b:bcb14596f6]Perjantai[/b:bcb14596f6]
Jo tavalliseksi käyneeseen tapaan saavuin Ropeconiin ennen tapahtuman virallista alkamista, jotta sain Kalikoksen pöydän kuntoon ennen yleisön saapumista. Pöytä oli valmiina, joten siihen vain Kalikos-lakana ja Kalikoksen julkaisuja sekä muita kirjoja esille, niin pöytä oli valmiina. Tänä vuonna olin bonuksena vielä kehitellyt erityisen Glorantha-arvonnan. Siihen saattoi osallistua täyttämällä lomakkeen, jossa kysyttiin yhteystietoja ja sitä, minkä verran vastaaja tiesi Gloranthasta. Kolmelle onnekkaalle luvattiin kolme Glorantha-aiheista yllätyspalkintoa.
Vietin Kalikoksen pöydän ääressä perjantaina nelisen tuntia ja tapasin niin kalikoslaisia kuin muita tuttuja tapahtumista sekä toki aivan tuntemattomiakin, joille saattoi kertoa jotakin Kalikoksesta ja Gloranthasta. Tänä vuonna panostin erityisesti arvonnan mainostamiseen, koska arvonnassa kysyttiin erikseen halukkuutta saada lisätietoa Gloranthasta. Esitteitäkin jaoin potentiaalisesti kiinnostuneille. Perjantaina tuli myös juteltua Tuovisen Markun kanssa suunnitelmista julkaista HeroQuestin suomennos.
Seitsemän aikoihin siirryin peluuttamaan Maximum Game Fun -systeemillä toimivaa skenaariotani nimeltä Jrusteliaadi. Mukaan tuli täydet viisi pelaajaa, pääosin jo ennestään tuttuja. Pelistä muodostuikin upea kokemus, kun hassu jumaltietäjäpoppoo seilasi ympäri Gloranthaa toteuttamassa toinen toistaan kummallisempia tehtäviä. Kuvitelkaa vain, mitä sählinkiä syntyi, kun mukana oli ankan, kentaurin ja suden ruumiinosista koostunut tutkija, kaikkea innokkaasti tutkiva skolastikko, puolimekaaninen astrologi, pyörremyrskytaikuudella brassaileva rasistimaagikko ja sokerina pohjalla – Rakkauden tiedekunnan dekaani! Peli venyi yli kahdeksantuntiseksi, mutta hauskuutta piisasi. Näin jälkeenpäin ajatellen skenaario näyttää olevan kuitenkin aivan liian pitkä ja laaja conipeliksi.
[b:bcb14596f6]Lauantai[/b:bcb14596f6]
Koska perjantain peli oli venynyt pitkälle aamuyöhön, jaksoin saapua lauantaina vasta iltapäivällä Ropeconiin takaisin hotellista, jossa olin yötä. Jälleen oli vuorossa Kalikoksen pöydän pystyttäminen. Perjantaina oli ollut vähän ajatusta järjestää lauantaiksi jonkinlainen Kalikos-tapaaminen, mutta siitä ei loppujen lopuksi tullut mitään. Lauantaina väkeä kävi kuitenkin ihan kivasti pöydän luona, ja tapahtumaan oli ilmestynyt lisää kalikoslaisia. Istuskelin siis pöydässä lähemmäksi kuutta, jolloin oli aika käynnistellä toinen peli.
Lauantain pelini oli Murha Kotkanpesässä, jossa lunarilainen sotilasosasto sai tehtäväkseen selvittää korkea-arvoisen lunarilaisen oletetun murhatapauksen. Mukaan tuli neljä pelaajaa, joskin kahden täytyi jo lähteä ennen pelin loppua. Homma toimi kuitenkin mainiosti, ja ainakin minulle pelinjohtajana oli hauskaa, kun pelaajat pähkäilivät mutkikkaista johtolankoja. Onnistuivatpa he vielä pakottamaan pelinjohtajan inspiroimaan tavalla, joka toi uuden ja ennalta suunnittelemattoman reitin selvityspuuhiin. Kolmesta peluuttamastani Murha Kotkanpesässä -pelistä tämä oli antoisin peluutuskerta, joten ehkäpä aikaisempi kokemus on auttanut vetämään skenaariota paremmin. Iso kiitos kuuluu toki myös pelaajilla, jotka orientoituivat hienosti murhamysteerin henkeen.
[b:bcb14596f6]Sunnuntai[/b:bcb14596f6]
Sunnuntaina puolen päivän aikaan olisi alkanut kolmas pelini Wyvernin sisaret, mutta siihen ei ollut tullut yhtään osallistujaa. Siksipä jouduin perumaan sen ja tyydyin pitämään taas Kalikoksen pöytää. Sunnuntai oli tosin pöydässä kävijöiden osalta hiljaisempi kuin aikaisemmat päivät. Silti sunnuntainakin meni muutamia Kalikoksen esitteitä ja täytettyjen arvontalippujen määrä karttui.
Pian Kalikoksen pöytään pyyhälsivät Bellad ja Korol ja houkuttelivat minut peluuttamaan Wyvernin sisaria pikapelinä. He saivat kaksi darahappalaista naishahmoja, ja kolmatta pelattiin sitten ei-pelaajahahmona, jotta oli sentään kolmen kopla koossa. Ihan mukavaa pelailua siitäkin saatiin aikaan, vaikka kohtauksia pelattiin aika pikaisesti, ja HeroQuestin säännöt tukivat hyvin sellaista peliä. Asiat lopulta ratkesivat – eivätkä ihan kaikkien kannalta kovin onnellisesti. :)
Pelin loputtua minun olikin jo aika suunnatta loottiin, jossa Ropeconin pelinjohtajat pääsivät vuorollaan hakemaan yhden esineen roolipelitavaralla täytetyltä pöydältä. Nappasin itselleni Blood of Orlanth -kirjan, joka minulla tosin on, mutta varmuuskopioksi. :) Toisella kierroksella otin omien sanojensa mukaan roolipelaamisen vanhaa koulukuntaa edustavan James Edward Raggin tuoreen seikkailukirjasen Lamentations of The Flame Princess. Loput pöytään jääneet hilut jaettiinkin sitten yleisellä ryntäyksellä.
Istuskelin vielä jonkin aikaa Kalikoksen pöytää pitämässä ja kuuntelin selostusta erään tutun vetämästä kiinnostavasta muinaiseen Suomeen sijoittuneesta pelistä. Olisi ihan hauska olla joskus mukana sellaisessa pelissä, mutta minun perinteisillä peluutusmäärilläni se taitaa jäädä vain haaveeksi. Kävin kuuntelemassa lopuksi vielä hetken aikaa Ropeconin päättäjäistilaisuutta, jossa Mike Pohjola sai Kultainen lohikäärme -palkinnon tunnustuksena työstään roolipelaamisen hyväksi.
[b:bcb14596f6]Yleistä[/b:bcb14596f6]
Tämän vuoden Ropecon muodostui minulle todelliseksi pelitapahtumaksi: yli 17 tuntia roolipelien johtamista kolmen päivän aikana saattaa olla ennätykseni Ropeconissa. Miinuspuolena tänä vuonna en kuunnellut lainkaan puheohjelmaa. Tosin ei siellä ollut mitään sellaista, minkä kuuleminen olisi jäänyt suuresti harmittamaan. Puheohjelmasta tai kunniavieraista minulla ei siis ole mitään sanottavaa.
Kalikoksen pöydässä oli taas antoisaa tavata ihmisiä ja jutella Gloranthasta. Nyt ei tosin ehkä ihmisillä ollut Gloranthasta keskustelemiseen yhtä suurta intoa kuin joskus aikaisempina vuosina, lieneekö sitten syynä Glorantha-julkaisujen väheneminen tai Gloranthan tuleminen tutummaksi. Minulla ei valitettavasti ollut näyttäväksikään sen ihmeellisempiä kirjoja kuin Mongoosen RuneQuestin toisen laitoksen sääntökirja, HeroQuestin toinen laitos ja Sartar-kirja.
Kalikoksen osalta Ropecon näyttää taloudellisessa mielessä selkeää plussaa. The Zin Lettersin kolmatta ja neljättä numeroa saatiin myytyä kumpaakin kaksi kappaletta ja vielä kolme Kotkanpesän matkaopastakin. Jäsenmaksujakin maksettiin useampi, joten Kalikos hyötyi ihan kivasti osallistumisesta Ropeconiin. Esitteitä jaettiin noin parikymmentä, ja arvontalappuja karttui peräti 57. Koetan ehtiessäni vähän tehdä tilastoa siitä, minkälainen oli arvontaan osallistuneiden Glorantha-tietämys lomakkeessa olevan itsearvioinnin perusteella. Kalikoslaisia laskin tavanneeni Ropeconissa 11.
Jo viime Ropeconin aikoihin oli puhetta, että Moon Design saattaisi lähettää edustajansa tämän vuoden Ropeconiin. No, se ajatus ei sitten toteutunut, ilmeisesti joihinkin aikatauluongelmiin liittyvistä syistä. Mutta ehkäpä sitten ensi vuonna? Puheeksi tuli myös, että kalikoslaisilla saattaisi hyvinkin olla kiinnostusta järjestää jonkinlainen syystapaaminen, olkoonpa se sitten vain yksinkertainen saunailta tai jokin laajempi tapaaminen. Minun osaltani ovat varmaan tämän vuoden roolipelitapahtumat lopussa, joten ainakin itse tapaisin mielelläni muita kalikoslaisia iltojen pimentyessä ja Valindin voiman levittäytyessä yli maan.
Arvonnassa yllättävän moni oli rastittanut kohdan, että he haluaisivat lisätietoa Gloranthasta. Ehkäpä pitäisi yhdessä miettiä jonkinlaista uutta ja Kalikoksen esitteen suppeaa pätkää laajempaa Glorantha-tietopakettia, jonka voisi lähettää sähköpostilla kiinnostuksen ilmaisseille? Sellaisesta oli muistaakseni puhetta jo jokunen vuosi sittenkin. Lisäksi oli jonkin verran ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita jopa liittymään Kalikoksen postituslistalle. Ehkäpä heitä voisi saada houkuteltua mukaan Kalikoksen tapaamisiin ja kenties jopa jäseniksi? Uusia jäseniähän meille on tullut viime vuosina hyvin niukasti.
Belladin kanssa oli Ropeconissa puhetta, että olisi kiva saada Kalikokselle lisää suomenkielisiä julkaisuja, vaikkapa ihan vain hyvin pieniä painoksia ja yksinkertaisesti tehtyjä. Vaatimatonkin uusi julkaisu voisi lisätä kiinnostusta yhdistystoimintaa kohtaan ja tuoda yhden mahdollisen myyntiartikkelin tulevissa roolipelitapahtumissa. Julkaisut voisivat olla käännöksiä tai sitten ihan itse kirjoitettuja.
Tällaisia hiukan tulevaisuuteenkin suuntaavia ajatuksia siis Ropecon herätti. Laittakaapa siis te muutkin Ropeconissa olleet tunnelmianne tapahtumasta.
|
|
Bellad
26. heinäkuuta 2010 kello 19.43
linkki
|
Itsellä meni Conissa perjantai ja lauantai pitkälti figujen parissa.
Halusin mennä kokeilemaan, millaista on "suomen suurimmassa" figuturnauksessa, josta olen kuullut sekä hyvää että huonoa.
Lyhyesti virsi kaunis, järjestelyt olivat kohtuu epäonistuneet aikataulujen toteutumisen suhteen, mutta muutoin suht sitä mitä odotin.
Lauantaina oli myöskin ensimmäinen Coni Ropeni sitten vuoden 2003 Conin jälkeen, jossa siinäkin kyllä oli Nysalor pelinjohtajana, ja veti Karhun kaato skenaarion.
Tähän 7 vuoden takaiseen peliin nähden oli Nysalor oppinut paljon PJ:nä, ja hänen mystinen ja salaileva pelinjohto tyyli sopi vallan mainiosti kyseessä olleeseen aiheeseen, "salaperäinen murha, josta kukaan (varsinkaan uhri) ei halua puhua mitään".
Pidin kovasti pelistä, ja nyt innostuksissani olenkin jo soveltamassa sen pohjalta itse peliä keskiviikoksi.
Peli oli alkuun hyvin hidas ja hahmoja syrjivä, kun Kotkanpesän pormestari Silverius koki parhaakseen usuttaa niskoilleen langetetun vaikean poliittisesti arkaluontoisen kuolemantapauksen tutkimisen vain hieman kokeneen Kersantin ja hänen kahden hyvin lyhyt aikaisen alaisensa kontolle.
Heitä seuraamaan ja "auttamaan" nimietty poliittinen neuvonantaja osoittautu pelin aikana odottamaani hyödyllisemmäksi, kun tuo kiinnostui murhan selvittämisestä itsekin.
Murhan selvittely aloitettiin lyhykäisellä taustamateriaalien hankkimisellä Silveriuksen johtaman arkisto ja toimistorakennuksen valtavista papyrusvuorista.
Tämä pitkälliseksi venyvä prosessi herätti ristiriitaisia tunteita ryhmän sisällä, kun Silverius oli kovasti kieltänyt ryhmää hajaantumasta, niin vähemmän papereista innostuneet meinasivat jo tehdä kirjoitukset tekemättömiksi.
Muutamista taustatyön ainaka saaduista vihjeistä liikkeelle ponnistaminen tuntui alkuun helpolta, mutta onnistuimme saamaan enemmän ja vähemmän umpikujia eteemme, ja ehkä liian varovaisesti etenimme pelätessäni tietovuotoja.
Joitain tietovuotoja tutkimuksien aikana tulikin vastaan ja jäi tyystin meiltä salatuksi, jotta kuka ja missä välissä tietoja vuosi.
Liika varovaisuus ja jo heti alkumetreiltä asti liiallinen takertuminen epäoleelliseksi tarkoitettuun informaatioon lopulta johti siihen, että Nysalor käytti pakkomiellettämme kyseisen informaation suhteen johdattaakseen meidät lopulliseen loppukliimaksiin, jossa taisteltiin pääpirulaisia vastaan.
Sunnuntaina kun heräsin lopulta joskus puolenpäivän jälkeen ja teki jo mieli lähteä kotiin, törmäsin vielä Koroliin, ja todettiin että mennään seuraamaan Nysalorin sunnuntain peliä.
Istuskeltuamme tunnin pelipöydän äärellä totesimme ettei peliä taidakaan tulla.
Oma kotiin lähtömme oli jo portilla, mutta kun molemmat olisivat halunneet seurata peliä, niin ehdotimmekin sitten peliä.
Peli olisi vaatinut enemmän aikaa, mutta nykyisellään tuntui kuitenkin, ainakin minulle, mukavalta. Peli herätti mukavasti koko paluu matkalle keskutelun aiheesta, jotta onko Darhappalaiset naiset oikeasti avuttomia, vai onko se vain kulttuurin osoittama käyttäytymisvaatimus.
Keskustelu oli varsin mielenkiintoinen, ja voi olla että jossain välissä yritänkin herätellä aiheesta keskustelua foorumilla, ja ainakin ZIN X Darhappa specialiin jotain aiheesta kirjoitan.
|
|
Elgarth Mortifier
27. heinäkuuta 2010 kello 12.03
linkki
|
Oma ropeconini oli elämäni ensimmäinen ja hyvin kerkesi aloittamaan vielä yli 30v:nä tässä tapahtumassa käynnin.
Gloranthan-puolelta osallistuin perjantaiseen Nysalorin vetämään jumaltietäjä-kampanjaan, joka oli mainio setti mainiolla peliporukalla. Keskiverto coni-väki olisi varmasti puutunut, mutta hc-Glorantha -henkinen peliporukkamme jaksoi luoda tarinaa aina sinne neljään asti!
Pohdin tuossa tuon seikkailun kirjoittamista tarinamuotoon, mutta ainakin toistaiseksi se jää väliin.
Lauantaina sitten mentiin Espanjan inkvisition ja Munchkinin(+kaljoittelu) ehdoilla.
|