|
Gilgames
1. toukokuuta 2010 kello 8.42
linkki
|
Elikkätten
Olen ajatellut lähiaikoina johtaa Auringon kreivikunnan, mutta en ole oikein tarkkaan saanut selville että millainen on siellä ilmasto ja kasvillisuus.
Sain semmoisen käsityksen että aavikkoa ja akuviaa aroa, mutta sitten mainitaan että peltoja on runsaasti, ja kartassa on merkitty arot erikseen, eikä niistä väreistä ja pinnanmuodoista ota selvää.
Nyt mietinkin sellaista egyptimäistä (tai babyloniamaista, kuten arkkitehtuurista päätellen on ollut esikuvana), että aivan joen lähellä on viljavaa maata, ja heti kun siitä mennään vähänkin kauemmaksi, niin autiomaa. Mutta mittakaavan huomioonottaen luultavasti koko laakso olisi aika hedelmällistä. Vaikka mainittiinkin, että tehokkaat kastelujärjestelmät ovatkin tarpeen.
Loppujen lopuksihan se on itsen päätettävissä, mutta mietin vain että onko jollakulla valaistuneempia tulkintoja kirjan teksteistä.
|
|
Bellad
1. toukokuuta 2010 kello 17.31
linkki
|
Mitäpä tuohon sanoisi.
Teos keskittyy enemmän vähän kaikkeen muuhun.
Egyptin Niilin jokilaakso palmupuiden kattamana on jokseensakin minu mielikuvani paikasta.
|
|
Garrik
3. toukokuuta 2010 kello 10.48
linkki
|
Juttua Kehtojoen laakson ilmastosta ja maaperästä löytyy River of Cradles -opuksesta.
Tulkintanne ovat mun mielestäni ihan oikein.
Jokilaakson maa on hededlmällistä, mutta ei kasva ilman kastelua, koska paikalliset sateet eivät riitä, tai valuvat liian nopeasti wadeihin ja Jokeen.
Auringon kreivikunnan liki teokraattinen organisaatio on järjestänyt kastelun hyvin, ja järjestelmä muistuttaakin Egyptin tai Mesopotamian systeemeitä. Järjestelmä pystyy synnyttämään vaurautta, eli vapaa-aikaa sotaharjoituksiin.
Pohjoisempana, Orlanthi-pakolaisten asuttamilla mailla Paviksen ympäristössä on tukalampaa, koska paikalliset eivät ole kovin kokeneita kasteluviljelijöitä. Perhekunnittain hoidetut ranchit tuppaavat olemaan vähän liian pieniä yksiköitä tehokkaaseen kasteluviljelyyn, ja monietnisessä ympäristössä, kunnon klaanirakenteen puutteessa, ihmisten on hankala järjestäytyä suuriin operaatioihin. River of Cradles -opus kuvaileekin sellaisia itsetietoisia punaniskoja, jotka ylpeydestään huolimatta ovat köyhiä, koska maa on köyhä.
La 8.5.2010 ilmestyvässä The Zin Lettersin nelosnumerossa on seikkailu, joka liittyy välillisesti jokiin, vedensaantiin (tulvaan) ja maanviljelysyhteisöihin, vaikkeivat seikkailijat olekaan mitään maajusseja.
-G
|
|
Bellad
3. toukokuuta 2010 kello 12.32
linkki
|
Onneksi olkoon sitten vaan päätoimittajalle.
river of cradlesin unohdin tykkänään.
Sekin teos keskittyy kyllä enemmän lahtaamiseen, kuin maantietoon, mutta löytyy sieltä muutamia kiintoisia yksityiskohtia, kuten Corflua ympäröivät suolasuot.
Ne ovat mielenkiintoiset siksi, että
1. Mitä siellä kasvaa?
2. Voiko suolasuohon upota (vertaa kuollut meri)?
3. Mistä suola tulee ? Onko meri tässä tunkeutunut maalle, vai onko Zola Fel suolainen joki?
4. Mistä Corflu saa ruokansa?
Alueella kumminkin väitetään olevan runsainmitoin hyttysiä, joten siellä ilmeisimmin elää jotain eläimiä (Nisäkkäitä? )
Ja pohjoisosissa kasvava "whitewood", mitä se on?
Meidän maailmassamme se tarkoittaa vaaleaa ja pehmeää puuta, joita on mm. kuuset ja niiden sukulaiset, jotkin australian, st. helenan ja suomen lehtipuut, sekä muutamat pensaspuut.
|
|
Vesa
3. toukokuuta 2010 kello 13.57
linkki
|
Mitä näin ilman minkäänlaista virallista tietoa vastailen, niin minusta Corflu on nimenomaan riippuvainen muualta tuodusta ruoasta. Zola Felia pitkin luultavasti virtaa jonkin verran viljaa jokilaaksoista mitä sieltä nyt jää vientiä varten, jokea pitkin on meinaan aika helppo kuljettaa viljaa.
Muutenkin sijainti Corflulle on ihanteellinen. Sijaitseehan se meren rannalla. Joten tämänkään suhteen ruoan saanti ei ole ongelmana vaan viljalaivoja sun muita kyllä purjehtii Corflun satamaan. Voisin myös tämän sijainnin myötä kuvitella että sinne päätyy vähän eksoottisempaakin ruokaa ja materiaalia laivakyydein ympäri Gloranthaa, tai ainakin Genertelaa.
|