|
Assath
3. elokuuta 2009 kello 12.01
linkki
|
Koska kuulun siihen häviävän pieneen ihmisryhmään, joka ei kirjoita omaa blogiaan niin ajattelin perustaa itseäni ja muita kohtalotovereitani varten ketjun Ropeconin fiilisten tilittämistä varten.
Taas kerran oli loistava coni, josta isot tosiaan järjestäjille.
Miinusta omassa conissani:
- Oma lightning talk esitykseni meni jossain määri poskelleen. Olin ymmärtänyt, että aikaa on yhteensä 5min 20sekunttia. Sen sijaan sitä oli tasan 20sekunttia per power point slaidi, mikä tarkoitti että välillä sitten tuijotettiin slaidia josta mulla ei ollut mitään sanottavaa ja välillä taas en ehtinyt selittää kaikkea mitä olisin halunnut. Ens kerralla paremmin.
- Molemmat Pekko Koskisen jutut tulivat sen verran tutkan alta, että olin jo ehtinyt bookata ne täyteen, enkä päässyt niitä katsomaan.
Joitain plussia omassa conissani:
- Ehdin tavata paljon nettituttuja ja tutustua useampaankin uuteen ihmiseen.
- Suorastaan käsittämättömän kokoinen saalis suomalaisia julkaisuja. Itran kaupunki, Ikuisuuden laakso, Enoc, Efemeros, Hounds of the Sea ja Aulos. Lisäksi sain Rautamanttelin betaversion. Näistä riittää varmaan hupia koko vuodeksi. Junassa ehdittiin paluumatkalla testatakin Itran kaupunkia ja Aulosta. Molemmat toimivat oikein hyvin vaikeissa olosuhteissa.
- Monta hyvää puheohjelmaa. Päälimäiseksi jäi mieleen Kuolema kalastajanvaimolle. Luulen, että tuosta tulee vielä olemaan hyötyä Noitahovinkin hiomisen kannalta.
- Conilarpit. Ensimmäinen oli After game, jossa larpattiin larppin jälkipelejä. Juoni oli hauska ja täynnä vitsejä, joista osan tajusin ja osaa en. Pääsin sikailemaan Valtteri nimisellä hahmolla, joka oli aloittanut dokaamisen jo ennen larppia ja jatkoi nyt kaverinsa kanssa hyvää vauhtia. Lähentelin juovuspäissäni kaikkia naisia (eivät antaneet piru vieköön), mietin buddhalaiseksi kääntymistä ja römysin oikein kunnolla. Pieni painimatsi kalsareissa pihanurmalla innosti off-game vartijatkin saapumaan paikalle, mutta onneksi tilanteesta selvittiin ilman oikeita vaikeuksia. Larpin lopuksi sitten oksensin (vettä) ja sammuin. Olin ajoittanut tämän aika sopivasti ja jouduin lojumaan vain muutamia minuutteja tajuttomana, ennen kuin peli loppui.
- Jo melkoiseksi perinteeksini muodostunut JiiTuomaksen sunnuntai larppi (Siege mentality) lunasti jälleen kerran korkeat odotuksensa. Kymmenen ihmistä oli linnouttautunut pieneen ja tunkkaiseen huoneeseen pakoon ulkona riehuvilta zombeilta. Itse pääsin pelaamaan kersanttia, joka oli melkoinen militaristinen itsetunto-ongelmilla varustettu kusipää. Minua oli lisäksi purrut zombi, joten tiesin pelaajana hahmoi kuolevani pelin puolivälissä. Otinkin sitten parhaani mukaan pelitä kaiken irti alussa laittamalla väen kuriin ja järjestykseen (valitaan kaksi alijohtajaa, joille jaetaan loput alaisiksi). Kun zombifikaatioa alkoi iskeä, olivat muut kuitenkin sangen pikaisesti valmiita heittämään minut ulos kävelevien kuolleiden ruuaksi. Seurasin sitten loppupelin ajan off-game tilasta mitä tapahtui. Täytyy sanoa, että kaikki pelaajat vetivät roolinsa läpi TODELLA hyvin. Sangen itsekästä ja v-mäistä sakkia olivat kyllä kaikki muutkin hahmot. Epäselväksi jäi pelastuiko kukaan ja jos niin kuka/ketkä.
- Toiseksi perinteeksi muodostunut conin päättäjäisolut Olorinin kanssa oli taas kerran hyvä päätös loistavalle conille. Mukana oli myös Tanan sekä positiivisena yllätyksenä Siege, jota en ennestään tuntenut.
|
|
Nysalor
3. elokuuta 2009 kello 18.42
linkki
|
Laitanpa minäkin tänne tunnelmiani Ropeconista. Ja laittakaa vielä ihmeessä muutkin tapahtumassa mukana olleet foorumilaiset tunnelmianne.
[b:add1efdf12]Perjantai[/b:add1efdf12]
Saavuin Ropeconiin hyvissä ajoin ja jo ennen tapahtuman virallista alkamista. Pääsin sisään henkilökunnan ovesta ja sain ilmaisrannekkeeni, koska olin ilmoittautunut peluuttamaan kolme peliä.
Tällä kertaa Kalikoksen osalta oli epäselvää, oliko Kalikokselle minkäänlaista esittelytilaa varattuna. Olin turhaan yrittänyt kysellä asiasta sen kontolleen ottaneelta henkilöltä, joten jouduin nyt vähän nolosti kysymään asiaa Ropeconin infosta, jossa ei asiasta sitten tiedetty mitään. Onnistuin kuitenkin saamaan Kalikokselle yhdistyspöydän, koska joku tulija oli perunut tulonsa ja pöytä oli siten vapaana.
Kävin tapahtuman alussa rupattelemassa muutaman sanan Arkkikiven porukan kanssa. He olivat kiinnostuneet HeroQuestin suomennusprojektista ja jakamaan tietämystään esimerkiksi apurahojen hakemisen kommervenkeista. Arkkikivellä itsellään oli uusi pelijulkaisu ilmestymässä ja näytesivuja siitä. Arkkikivi olisi jalomielisesti tarjonnut paikan huoneestaan hyvin lyhyellä varoitusajalla, mutta katsoin oman pöydän paremmaksi.
Laitoin Kalikokselle pöydän pystyyn Juhla-aulaan ja päivystin sitten pöydän ääressä. Oli mukava tavata paikalle tulleita kalikoslaisia ja uusia kasvoja, niin Gloranthasta kiinnostuneita kuin sen suhteen noviisejakin. Jälleen jaksoi hämmästyttää, kuinka on olemassa Gloranthaa vuosia pelanneita ja siitä pitäviä ihmisiä, jotka eivät ole olleet missään yhteydessä Kalikokseen. Mukavaa oli jakaa omaa tietämystä Glorantha-julkaisujen tilasta ja hehkuttaa HeroQuestin toisen laitoksen ilmestymistä tietysti kirjaa esitellen. Sartar-kirja tuntui myös kiinnostavan useita kävijöitä.
Kävin kuuntelemassa illalla esitelmää Naisten salaisuudet. Se käsitteli lähinnä 1800-luvun suomalaisen maaseudun naisten loitsuja, joilla pyrittiin mm. suojaamaan pahalta ja lisäämään lempeä (so. seksuaalista vetovoimaa). Esitelmöitsijä totesi, että loppujen lopuksi taioista on jäänyt aika vähän dokumentaatiota ja sekin usein miesten salaa näkemää, koska naiset itse eivät tietenkään halunneet paljastaa salaisia taikojaan, jos nyt edes muistiin kirjaaja olisi sellaisia älynnyt udellakaan. Yleisö oli yllättävän runsaslukuinen ja esitti kiinnostavia kysymyksiä esitelmöitsijälle.
Perjantain neljä viimeistä tuntia vietin pelin parissa. Olin aikonut alun perin peluuttaa Leijapäivä-pelini RuneQuestin säännöillä mutta päädyinkin sitten vaihtamaan systeemiä – HeroQuestin toiseen laitokseen! Käytin sääntöjä tosin hyvin kevyesti ja yksinkertaistetusti, mutta perusmekaniikka oli kyllä toiminnassa. Laajennettuja otteluita en edes ajatellut ottavani peliin mukaan. Hahmot olivat valmiit, joten hahmonluontia ei päästy kokeilemaan.
Näin jälkeenpäin ajatellen peli oli ihan mukava, vaikkei yltänyt ikimuistettavimpien pelien tasolle. Säännöt olivat ihan toimivat, joskin olisi ehkä pitänyt miettiä hahmojen ominaisuuksia tarkemmin, jotta niistä olisi saanut enemmän hauskuutta irti peliin. Ominaisuuksien kohdalla kyllä konkreettisesti huomasi, kuinka RuneQuestissa voi ottaa kyvyn kuin tarjottimelta mutta kuinka HeroQuestissa täytyy ominaisuuksia soveltaa hyvin luovasti. Esimerkiksi ominaisuudet Soturi ja Tilanvaimo osoittautuivat hyvin monikäyttöisiksi: eräskin hahmo käytti Tilanvaimo-kykyään perustellen, että oli tilalla heitellyt harakoita kivillä – ja huimalla noppatuurilla (vai käyttikö hän sankaripisteen?) tyrmäsi otsaan heitetyllä kivellä voimakkaan vihollistaistelijan. Sankaripisteet olivat ihan hauskoja käytettäviksi dramaattisissa tilanteissa, vaikka en tunnustaudu niiden ystäväksi vieläkään.
Kun mietin peluutustyyliäni, huomaan vetäneenä HQ-peliä aika perinteisellä tavallani pitäen kiinni aika yksityiskohtaisesta kuvauksesta. Olisi varmaan hyvä olla joskus tavallisena pelaajana jonkun muun HQ-pelissä saadakseni käsitystä siitä, kuinka muut sitä peluuttavat. Ehkä olisi pitänyt myös antaa pelaajien luoda itse hahmonsa ja klaaninsa, jotta sitä kautta olisin antanut pelaajille luovemman roolin. Keskiyön yli peli kuitenkin kesti, ja ilmeisesti kaikilla oli hauskaa.
[b:add1efdf12]Lauantai[/b:add1efdf12]
Lauantaina aloitin taas iltapäivällä pistämällä Kalikoksen esittelypöydän pystyyn. Pöytämme oli tosin kadonnut, mutta uusi saatiin tilalle Ropeconin henkilökunnan suosiollisella avustuksella. Jälleen tuli tavattua kalikoslaisia ja rupateltua Gloranthasta. HeroQuestin suomentamisestakin puhuttiin jotakin sekä perjantaina että lauantaina.
Illalla oli aika mennä seuraamaan Muinaiseläimiä roolipeleihin -luentoja, jonka piti eräs tuntemani folkloristi. Paikkana oli Auditorio, joka oli paikkana ehkä turhankin suuri, koska väkeä oli sen kokoon nähden turhan vähän. Hyvin olisi mahduttu pienempäänkin tilaan. Esitys oli joka tapauksessa mielenkiintoinen eikä liialla akateemisella kuivakkuudella pilattu, vaan huumoriakin oli mukana. Myös Glorantha mainittiin. Esityksen pointtina oli nostaa vähemmän tunnettuja muinaiseläimiä roolipelaajien tietoisuuteen. Joudin valitettavasti lähtemään esityksen puolivälissä pois, koska silloin oli pelini määrä alkaa. Tekniset ongelmat vaivasivat hiukan esitystä.
Lauantaipelini oli upouusi Wyvernin sisaret, jossa hahmot olivat toisen ajan darahappalaisia aatelisneitoja. Pelaajia oli neljä, kun maksimi olisi ollut viisi, joten pudotin tarkoituksella hiukan vähemmän tärkeäksi tekemäni hahmon pois. Pelaajat olivat kaikki miehiä, mutta he onnistuivat loistavasti eläytymään naisellisin rooleihinsa. Aivan erityisesti mieleen jäivät porukan herkkä runotyttö ja alituiseen huivia vaihtava uskonnollinen rouva, joka oli pyörtyä joutuessaan seuraamaan mielestään uskontoa pilkkaavaa ulkomaalaisten viihdyttäjien esitystä. Olipa yhdellä hahmoista niin ruma palvelijatar, ettei tämä kehdannut pitää palvelijatarta esillä. :)
Kaikkiaan peli oli mielestäni onnistunut. Hahmojen välille kehkeytyi välillä mukavaa kitkaa, joka aiheutti hauskoja kohtauksia. Pelaajat omaksuivat hienosti lukuisat muistutukseni naisen osasta darahappalaisesta yhteiskunnassa ja tuon roolin noudattaminen oli viihdyttävää. No, eipä ollut paikalla miehiä sortamassakaan. Asioiden mennessä raiteilta tuli peliin lisää jännitystä, joka huipentui dramaattiseen kohtaukseen, jossa talon emäntä rohkeni ylittämään naiseuden rajat ja ratkaisemaan kaiken hyvän noppatuurin avustuksella.
Wyvernin sisarissa eivät toteutuneet kaikki etukäteen punnitsemani mahdollisuudet. Silti pelattavaa oli aivan tarpeeksi, ja 5 tuntia ja 20 minuuttia siinä saatiin vierähtämään rattoisasti. Porukalla oli enemmän tai vähemmän käsitystä Gloranthasta, vaikka kaikille Dara Happa ja toinen aika olivat oudompia ympäristöjä.
[b:add1efdf12]Sunnuntai[/b:add1efdf12]
Sunnuntaina minulla oli heti keskipäivällä alkava Murha Kotkanpesässä. Pelaajia kertyi lopulta vain kolme, vaikka jossakin vaiheessa ilmoittautuneita oli jopa viisi. Tällä kertaa pelaajat eivät tunteneet juuri lainkaan Gloranthaa etukäteen, joten pidin pitkähkön johdannon aiheeseen ja selostin myös pelimekaniikkaa, joka omaksuttiin aika näppärästi.
Myös tämä peli osoittautui oikein hauskaksi, ja nauraa saatiin moneen otteeseen. Hauskimpia kohtia oli naishahmon hirveä kompurointi, kun hän yritti avata ikkunaluukkuja ja sai koko luukut romahtamaan alas herättäen melkein koko talon, herätettyään isännän kimppuunsa ja paettuaan tätä hyvällä noppatuurilla. Myös hahmojen joutuminen Kotkanpesän byrokraattiseen helvettiin (so. pormestarinvirastoon) oli koomista, mutta onneksi heillä oli matkassa moisesta vain innostuva poliittinen upseeri, joka osoittautui melkoiseksi byrokraatiksi onnistuessaan täyttämään lomakkeita ja kaivamaan niiden avulla tietoja.
Sanoisin, että tämä pelikerta oli onnistuneempi kuin aikaisempi kerta, kun peluutin Murhaa Kotkanpesässä. Kenties olin oppinut hiukan aikaisemmasta peluutuskerrasta ja tein arvoituksen ratkomisen helpommaksi hahmoille. Silti siinä oli heille melkoisesti haastetta. Lopulta kaikki kuitenkin huipentui dramaattiseen lopputaisteluun, jossa porukan johtaja oli lähellä menettää jotakin todella kallista mutta jonka lunarilainen taikuus ja hyvä noppatuuri päättyvät lopulta lunarilaisten pelaajahahmojen kannalta onnekkaasti.
Pelin välissä ehdin käydä loottimassa. Loottipöytä pullisteli tavaraa, ja vaikka arvonta oli heittänyt minun loottivuoroni porukan loppupuolelle, jäi saalista minullekin ja vielä toiselle loottikierroksellekin. Mukaan tarttui kaksi White Wolfin Mind’s Eye Theatre -sarjan kirjaa: Book of the Wyrm (joo, nappasin sen, koska nimi vaikutti kiinnostavalta Glorantha-harrastajan silmissä) ja Laws of the East. Lootin toisen kierroksen alussa tuli teknisiä ongelmia, kun lootinpitäjän tietokone simahti, mutta sitten saatiin virtaa ja homma taas rullaamaan.
[b:add1efdf12]Yleistä[/b:add1efdf12]
Tämän vuoden Ropecon oli oikein antoisa ja tuntui ehkä paremmalta kuin viime vuoden Ropecon, vaikka nyt ei ollut ketään minua kiinnostavaa ulkomaalaista vierasta. Varmasti tärkein syy oli se, että sain kaikki pelini peluutettua erinomaisilla peliporukoilla. Toisaalta oli todella ilahduttavaa jutella lukuisten kalikoslaisten kanssa. Omat epäviralliset laskelmani kertovat, että meitä kalikoslaisia oli Ropeconissa ainakin 15. Pari Ziniäkin saatiin myytyä ja muutama jäsenmaksu kerättyä. Omia ostoksia en tällä kertaa tehnyt yhtään.
Suurin osa Ropecon-ajastani kului peleihin, ja puheohjelman seuraaminen jäi varsin vähälle. Silti kaksi seuraamani esitelmää olivat erityisen kiinnostavia. Olisi ollut hauska kuulla myös arabialais-islamilaisesta mytologiasta, mutta en jaksanut raahautua paikalle niin aikaisin. En toisaalta murehtinut suuresti kuulematta jääneitä ohjelmanumeroita, koska pelit olivat niin hienoa viihdettä. Jos jotkut peleissäni mukana olleet sattuvat lukemaan tätä, niin esitän suuret kiitokset hienoista Gloranthassa vietetyistä hetkistä! Suurin osa oli vieläpä muita kuin kalikoslaisia, joten ehkäpä pelien kautta tuli levitettyä Gloranthan ilosanomaakin.
Ropeconin viralliset kävijäluvut tulevat varmasti jossakin vaiheessa julki, mutta pöydässä päivystäessä tuntui, että väkimäärä oli suunnilleen samaa luokkaa kuin parina aikaisempana vuonna. Ropecon kyllä jotakin aivan muuta kuin siihen verrattuna hiljainen ja aneeminen Conklaavi. Eräs kalikoslainen huomautti, että animeharrastajat tuntuivat miltei loistavan poissaolollaan, ja se tosiaan piti paikkansa esimerkiksi vuoteen 2008 verrattuna. Jotenkin tuli vaikutelma, että ehkä kävijät olivat keskimäärin vanhempia kuin parina aikaisempana vuotena, joskin siihen vaikutelmaan saattoi vaikuttaa sekin, että useat tutut kuuluivat saaneen juuri lapsen tai olivat kohta saamassa.
Kenties Ropeconin huomiota herättävin puku oli peikkoasu, joka sai sen kantajan enemmän kuin pään pidemmäksi muita. Peikolla oli onneksi gobliniavustajia, jotka auttoivat kömpelöä otusta.
Tämän Ropecon-kokemuksen jälkeen odotan taas innolla ensi vuoden Ropeconia. Kenties Kalikoksella olisi siellä sitten jotakin uutta näytettävää? Ainakin Moon Designin suunnasta on ilmaistu kiinnostusta osallistua lähettämällä oman edustajansa tutustumaan tuohon eurooppalaisittainkin kooltaan merkittävään roolipelitapahtumaan. Olisi huikeaa, jos taas joku Gloranthan kova nimi saataisiin Suomeen, kuten aikaisempina vuosina André Jarosch, David Dunham, Greg Stafford ja Robin Laws.
|
|
Olorin
8. elokuuta 2009 kello 7.58
linkki
|
Conin jälkeinen flunssani tuntuu helpottavan sen verran että ajatus kulkee jälleen, joten tähän väliin onkin hyvä kirjoitella oma kommentaari.
Niin kovasti kuin viime vuonna vakuuttelinkin, päädyin kuitenkin tänäkin vuonna pelinjohtajan pallille. Peleinä olivat ENOC - Operaatio Eisenberg ja Unknown Armies -valmisskenaario Jailbreak. ENOCia sain vedettyä yhden testipelin verran ennen Ropeconia, ja itse conisessiossa pääsikin sitten testaamaan käytännössä "on the fly" -houseruletusta. Pelaajille itselleen en tietenkään maininnut koska käytettiin virallisia sääntöjä ja koska omia tulkintojani. ;) Kaiken kaikkiaan skenaario toimi, vaikkakin neljän tunnin slotti sille ei edelleenkään riittänyt. Jailbreak oli taas kerran erittäin viihdyttävää vetää. Tämä oli nyt kolmas kertani kyseisen skenaarion parissa, enkä vielä ole siihen tylsistymässä. Onnistuin myös hieman yllättämään itseni ottamalla mukaan kahdeksan pelaajaa (skenaarion teoreettinen maksimi on yhdeksän), joka oli samalla suurin pelaajamäärä jolle olen koskaan vetänyt. Yllättävää kyllä, tämä ei aiheuttanut suurimman osan aikaa ongelmia.
Näihin kahteen peliin niiden jälkeisine keskusteluineen upposikin sitten se 8-9h conistani. Kyllä se edelleen tuntui leijonanosalta, ja siksi teinkin [i:ee28326d1c]taas[/i:ee28326d1c] lupauksen, että ensi vuonna en GM:ksi ilmoittaudu. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö saattaisi ensi vuonna demottaa omaa ristiretki-peliäni. ;)
Muu aika menikin sitten yleiseen haahuiluun ja sosialisiontiin. Tämä olikin siitä poikkeuksellinen vuosi, etten käynyt seuraamassa yhtäkään puheohjelmaa kokonaisuudessaan. Vertauskohtana, ensimmäisessä Ropeconissani taisin seurata niitä sen 15h verran. Huolestuttava kehityssuunta. :P En siltikään voi valittaa, koska hauskaa oli. Kuten ehkä jo vuosi sitten kommentoin, on todella hauskaa kun vuosi vuodelta conissa tulee vastaan enemmän ja enemmän tuttuja kasvoja. Ehkä sitä voisi ensi vuonna kuitenkin edes parille puheohjelmalle varata aikaa. :)
Ostoksiin tulikin tuhlattua rahaa sitten enemmän kuin kehtaa myöntää. Ikuisuuden laakso, Itran kaupunki, ENOC, Hounds of the Sea, Efemeros #2, käytetty Over the Edge ja Trail of Cthulhu -lisäkirja tarttuivat mukaan. Lisäksi sain ilmaislahjana Rautamanttelin ja GM-lootista mukaani tarttuivat Mind's Eye Theater -kirja (jonka lahjoitin eteenpäin) ja Savage Worlds Explorer's Edition jonka sain vaihdettua toisen loottaajan Classroom Deathmatchiin. Luettavaa hetkeksi. :)
Mukavana päätöksenä sunnuntaina oli tosiaan jo selkeästi perinteeksi muodostunut Viimeinen Tuoppi(tm) Keltsussa Assathin (ja Tananin ja herra X:n) kanssa.
Kiitokset kaikille mukana olleille!
|