|
Nysalor
17. toukokuuta 2009 kello 23.00
linkki
|
Kalikoksen vuosikokous 2009 on pidetty ja uusi hallitus valittu. Tällä kertaa vuosikokouksessa taisi olla historiallisen vähän osallistujia: kokouksen virallisessa osiossa oli läsnä vain kuusi Kalikoksen jäsentä ja koko tilaisuudessa oli kahdeksan osallistujaa. Hallitus saatiin kuitenkin kasaan, kiitos muutamien, jotka eivät päässeet kokoukseen mutta olivat halukkaita ryhtymään tärkeisiin luottamustoimiin.
Kun saavuin kokouspaikalle kahvila Soihtuun, paikalla oli kolme lautapeliä pelailevaa jäsentä. Pähkäilimme jo, jäisikö kokous niin vähälle väelle, mutta onneksi saimme hiukan lisää vahvistuksia ja saimme hoidettua virallisen vuosikokouksen ja sen jälkeen vielä uuden hallituksen järjestäytymiskokouksen.
Kalikoksen puheenjohtajana jatkaa newsalor ja hänen aisaparinaan varapuheenjohtajana humis. Vanhaa kaartia edustan minäkin toimimalla jälleen rahastonhoitajana ja nyt myös sihteerinä. Hallitus sai kuitenkin aivan uutta verta, kun hallituksen jäseneksi ja samalla The Zin Lettersin päätoimittajaksi valittiin Garrik. Ennen varajäsenenä toiminut Markku nousi nyt varsinaiseksi jäseneksi. Uusvanhaa Kalikos-voimaa edustava Spinosar sai varajäsenyyden, kun taas varajäsen Korol valittiin nyt ensimmäisen kerran virallisiin tehtäviin Kalikoksessa.
Kokouksen jälkeen pohdittiin vähän Kalikoksen tulevaisuutta ja sitä, miten saisimme virkistettyä toimintaa. Mitään kovin suuria uusia visioita ei silti syntynyt. Tentaclesiin on tänä vuonna menossa poikkeuksellisen paljon suomalaisia, ja Kalikos päätti lahjoittaa tapahtumalle nimikirjoituksilla varustetun The Zin Lettersin kolmannen numeron ja mahdollisesti lehden suurennetun kartan. The Zin Lettersin neljäs numero koetetaan kuitenkin saada valmiiksi kuluvan vuoden aikana. Kalikoksen toimintasuunnitelma vuodelle 2009 on luettavissa osoitteessa http://www.kalikos.org/toimintasuunnitelma_2009.php.
Seuraavaksi oli vuorossa Glorantha-visa, jossa aikaisemmista tapaamisista tuttu Jukka-Pekka Kuunpalo esitti taas tutun vaikeita kysymyksiään. Ensimmäisessä osiossa piirrettiin riimuja, ja se karsikin visan osallistujat neljään. Sitten alkoi sadella kullekin kilpailijalle kysymyksiä vuorotellen, kunnes meitä oli enää kaksi jäljellä: Spinosar ja minä. Finaaliosio koski Kaukaalaa ja oli vaikea meille molemmille. Spinosar veti sitten niukasti pidemmän korren ja sai juhlia Glorantha-visan mestaruutta. Vähän katkeralta tuntui jäädä viime vuoden tavoin kakkoseksi, mutta ehkä sitten ensi kerralla? :)
Visan jälkeen lähdin jo pois, koska työviikko väsytti sen verran, etten jaksanut lähteä muiden mukana ravintolaan. Mitä loppuillan aikana tapahtui, sen on vapaa kertomaan joku mukana ollut.
Aika harmillista oli, että vuosikokouksen osanottajia oli kovin vähän, mutta sama trendi on näkynyt jo aikaisemmissakin tapaamisissa. Glorantha-visan ansiosta tunnelma oli silti ihan kiva. Toivoisi kuitenkin, että jatkossa saataisiin lisää väkeä mukaan, koska väkimäärä yleensä nostaa tunnelmaa ja ehkä mahdollistaa kiinnostavia yhteisiä ohjelmanumeroita.
|
|
newsalor
21. toukokuuta 2009 kello 13.22
linkki
|
Mulla oli kyllä ittellä varsin erillainen vuosikokouskokemus. Positiivisessa mielessä. Hauskuus oikeastaan alkoi silloin, kun Nysalor poistui paikalta. ;)
Kävimme tosiaan syömässä St. Urhossa, jonka jälkeen palasimme Soihtuun, jossa intouduimme roolipelaamaan. Spinosarin kuningasidea oli pelata HQ:ta Greg Staffordin tyyliin.
Greghän silloin Ropeconissa pelautti HQ:ta meille ja voin sanoa, että vaikka kaanonin luojan kanssa pelattiin, niin se ei ollut se pelaaminen kirjojen kahlausta ja nipotusta. Greg pyysi meitä osoittamaan jonkun paikan kartalta ja vaikkei juurikaan tiennyt etukäteen mitä siellä oli, niin itse pelin kautta tutkittiin, että mitä siistiä siellä Darjiinin syrjäseuduilla tapahtuukaan.
Noh, Spinosar oli hautonut mielessään tällaista Epämeidän Tutkimuskeskusta, lunarilaista selaista organisaatiota, jonka tehtävänä oli seuloa näennäisesti imperiumin hyväksi olevien asioiden joukosta sellaiset, jotka eivät oikeasti olekkaan imperiumille hyväksi. Toinen kantava ajatus oli se, että koittaisimme rakentaa jonkun hahmon todelliseksi siten, ettei kukaan meistä pelaa sitä, mutta kaikki hehkuttaisivat sen parhautta.
Spinosar pyysi mua toiseksi pelinjohtajaksi. Mulla meni kauan aikaa siihen, että pääsin kiinni siihen, että mikä tän pelin idea olisi ja miten se toimisi ja tuottaisi hauskaa, mutta siinä sitten, kun saimme aloitettua, niin kyllä se alkoi rullaamaan.
Pelaajat kattelivat netistä kuvia ja jokaisen hahmon pohjaksi tuli 2-4 yhdelle A4:lle tulostettua kuvaa hahmosta. Niistä kyllä sai hyvän fiiliksen hahmosta. Kykyjä jne. emme ennalta ylös kirjoittaneet, vaan lähdimme siitä, että hahmot ovat päteviä. Käytänössä kaikilla oli sitten hahmokonseptinsa avainsanana 5W2 tjsp.
Löimme Spinosarin kanssa päämme yhteen sitten. Gloranthaa tuntematon paikalle yllättäen saapunut kaveri oli valinnut pelillemme paikaksi Torkin länsirajalla olevan pikkukaupungin. Keksimme sitten, että paikalliset orjat ja vartiat olisivat hyljänneet luokkarajansa ja muodostaneet utopian. Myöhemmin kävi ilmi, että kyse oli valkoisen kuun magiasta, jonka vuoksi nää asukkaat pystyivät tuntemaan enemmän kuin se 150 ihmistä, mikä alkaa olla aikalailla maksimi ystävien ja kaverien määrässä. Kaikki halusivat tehdä parhaansa ja se oli kyllä kohtuu häiritsevän oloista. :)
Jos joku haluaa tarkemmin itse pelistä selostaa, niin lisätkää ihmeessä, mutta ittelle varmaan siisteintä tässä oli se, miten sitä pystyi luomaan sitä Gloranthaa lennossa ja se, miten saimme Spinosarin kanssa yhteistyön toimimaan. Musta tuntui, että Spinosar heitti jatkuvasti ideaa, ehdotusta, kuvausta ja ajatusta kehiin, mun roolin ollessa rakentava siinä mielessä, että karsin pikkasen, koitin ohjata juonta eteenpäin ja antaa pelaajille tilaa.
Sekin oli jännää, miten sitä huomasi osittain olevansa tietyn muodon vanki. Sitä kun on tullut niin paljon indie-pelejä vedettyä, että ikäänkuin osaa ulkoa tietynlaisen toimivan jännityksen rakentamisen ja konfliktinratkaisu -kuvion. Spinosarilla kun lähti tää pelikokemuksen rakentaminen osittain ihan eri jutuista, joiden tarkoitus oli saada pelaajat sisään hahmoihinsa.
Kyllähän sitä pelin jälkeen vielä paskaakin puhuttiin ja taidettiin me käydä vielä yhdellä oluellakin, mutta täytyy kyllä sanoa, että tässä vaiheessa alkoi univelka potkia päähän. En nimittäin ollut liiemmin unta saanut junassa, joten Soihtuun palattuamme nukahdin miltei välittömästi.
Hauska reissu. Kannatti Oulusta asti tulla. Musta tuntuu, että oon tämän reissun takia paljon innostuneempi Tentacles-matkasta.
|
|
Garrik
21. toukokuuta 2009 kello 15.25
linkki
|
[quote:977c210327="newsalor"]Musta tuntui, että Spinosar heitti jatkuvasti ideaa, ehdotusta, kuvausta ja ajatusta kehiin, mun roolin ollessa rakentava siinä mielessä, että karsin pikkasen, koitin ohjata juonta eteenpäin ja antaa pelaajille tilaa.[/quote:977c210327]
Tässä on kahden ammattipelinjohtajan tyylien kuvaus nätissä paketissa. Jos joskus tehdään peli, jossa pelataan pelinjohtajia, tuossa on avainsanat kahdelle. :)
Nyt harmittaa, etten jäänyt pelaamaan. Ku enhän mä enää illalla saanu mitään duuneja himassa tehdyks...
Ja Jukka-Pekka Kuunpalon kysymykset olivat vääriä. Ensi kerralla tehdäänkin niin, että vastataan ensin, ja sitten Kuunpalo saa keksiä vastaukseen sopivan kysymyksen. Säästyypä sitten mies tervalta ja höyheniltä.
-G
|
|
Philip
16. joulukuuta 2009 kello 23.20
linkki
|
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, you know. 0] Lystikäs tapahtuma olikin, pelissä tuntui vetäjien omaanikin vankempi ja väkevämpi Glorantha tuntemus, jolloin kulkeminen halki Lunarin oli kuin löytöretki. "Oo,tälläistäkin, en olisi ikinä uskonut todeksi!" Lisäksi pelaamani puuman ja puun lapsonen oli aika psykedeelinen mielenmaisemaltaan, ehkä pelin kannalta jopa liian pihalla. Epämeidän tutkimuskeskus oli ideana myös nerokas. Ja Eros, siinäpä Mies!
Kaikinpuolin ikimuistoinen pelikerta. Kiitos myös baari-isännälle.
|