|
humis
3. helmikuuta 2009 kello 11.21
linkki
|
Esitin juuri näkemyksiäni kirjasta irkin puolella ja totesin että hyvä varmaan olisi jakaa mielipiteeni tännekinpäin.
Eli mun mielestä ankkakirja oli kyllä sinänsä hyvin kirjoitettu ja eheä näkemys (verrattuna aikaisempiin Mongoosen lajikirjoihin), mut sen näkökulma ankkoihin ei soinnu mulle sitten yhtään.
Siinä nimittäin annetaan ankkojen tuntema myytti Yelmin kirouksesta joka kanonisoi ja selittää miks ankat on aina potkittuja ja hyljeksittyjä - mikä tietysti tekee tästä potkittuudesta väistämättömän kosmisen totuuden ankoille. Ja koko ankkojen kulttuuri sitten rakennetaan (ehkä hieman yksioikoisestikin) tälle pohjalle.
Ihan looginen ja mahdollinen todellisuuskuva sinänsä, mut tuo kosmisen potkusäkin teema ei uppoo muhun ja siksi en diggaa sen pohjalle rakennetusta muusta sisällöstäkään.
|
|
Garrik
8. helmikuuta 2009 kello 14.37
linkki
|
Oon samaa mieltä Humiksen kanssa.
Steward Stansfieldin wereduck-tulkinta on niin äärettömän paljon monisyisempi, tyylikkäämpi ja samalla myös vitsikkäämpi. (Kannattaa lukea Hearts in Gloranthaa ja räpläillä Yahoo!:n World of Glorantha -ryhmän liitetiedostoja.)
Mua myös kismittää kirjan kuvitus. Miksi isolla ja menestyvällä firmalla on varaa hankkia vain välttävää kuvitusta? Sama ongelma oli haltiakirjassakin. Kelpaako tämä ihan oikeasti kuluttajalle?
Molempiin olen tutustunut vain selaamalla. En ostanut.
-G
|