|
zjimi
20. lokakuuta 2008 kello 11.52
linkki
|
Eli kysymys on, että minkälainen olet pelin johtajana tai
minkälainen on sinun pelinjohtaja.
Itse yritän olla humoristinen ja laittaa peliin
jännitystä ja ihmetystä.
|
|
Bellad
24. lokakuuta 2008 kello 3.06
linkki
|
On tietenkin hyvä, jos päättää, onko kyseessä yhdyssana, vai ei.
Itse olen tyytyväinen, jos päivän päätteeksi, olen itse yhä hengissä. Muista ei ole niin väliä.
|
|
littlestone
24. lokakuuta 2008 kello 6.24
linkki
|
Pientä auktoriteettiä vaaditaan pelin johtajalta ja pelaajilta kunnioitusta pelin johtajaa kohtaan. Ei silti mitään armeija meininkiä :lol:
Pelaan kahdessa eri porukassa. Kummassakin, kuka tahansa onkaan pelin johtaja, niin hän on se henkilö, joka myös sitten päättää asioista viime kädessä - ei pelaajat --->
Joskus harvoin sattuu tilanteita, että pelaaja on erimieltä pelin johtajan kanssa. Asioista voi keskustella, mutta niistä ei jäädä inttämään. Turha väittely syö peli-intoa.
Sitten pelin johtaja "palkitsee" pelaajia enemmänkin hyvästä "roolipelaamisesta", kuin onnistuneista kriittisistä tms.
Pelimme ovat useammin ongelman ratkomista, kuin miekan heluttamista/pyssyllä paukuttelua.
Ja tietysti se huumori on tärkeää 8o
|
|
newsalor
24. lokakuuta 2008 kello 13.01
linkki
|
Mää koitan nykyään panostaa pelinjohtajana ikäänkuin siihen pelitilanteeseen ja sen laatuun. Tietty myös pelin sisältö on tärkeä, mutta tällä hetkellä panostan enemmän muihin asioihin.
Siispä mulle tärkeitä juttuja ovat mm. se, pelissä on pelaajat, jotka viihtyvät toistensa seurassa ja joiden pelityylit toimivat hyvin yhteen. Koitan huolehtia siitä, että huolto toimii pelikerran ajan ja mieluiten siten, ettei syödä pelkästään sipsejä tjsp. Hedelmät ja voileivät on pop.
Kun itse tilaisuus toimii niin, että kaikilla on mukavaa, niin itse pelikin pyörii paremmin.
Pelinjohtajana pyrin käyttäytymään niin, että peliseurani on vapaampi improvisoimaan ja heittäytymään peliin. Siis keskityn hyväksymään ideoita ja kehystämään kohtauksia. Kyllähän sitä tulee myös kuvailtua ja välillä heittäydyttyä EPH:iden rooleihin.
Toinen homma johon panostan on ikäänkuin sellanen tempon hallinta. Jos tilanne on hiljainen, mutta kaikilla näyttää olevan hauskaa, niin hyvähän se on välillä syventyä, mutta mulla on aina valmiina sellasia paukkuja, jotka pakottavat reagoimaan, valitsemaan ja kehittämään hahmoa eteenpäin. Joskus saatan heittää pari paukkua nopeasti peräkkäin, jotta saadaan peliin sykettä.
Väillä kikkailen erinäisten tekniikkojen kanssa. Fiilistelen sitten itse kympillä, kun saan ujutettua vaikkapa sellaisen tilanteen peliin, jossa jokin asia yhdistää kahdessa eri tilanteessa olevien pelihahmojen kohtaukset luoden sellaista todellisen maailman tuntua irrallisten tilanteiden sijaan. En sitten aina tiedä, miten tämä näkyy pelaajille.
...
Pelaan monen muun pelinjohtajan pelissä.
[b:4c6baeb92f]Assath[/b:4c6baeb92f] on sellanen kaveri, että sen peleissä on aina hyvin huolella rakennetut EPH:t, jotka tuntuvat heti paljon todellisemmilta henkilöiltä varsinkin kun heistä on usein kuviakin saatavilla. Hän miettii ja valmistelee ansiokkaasti kohtauksia ja ympäristöjä etukäteen. Lisäksi hän osaa käsitellä hyvin haastavia pelaajia ja aiheita.
Samoin kuin omissa peleissäni, niin Assathin peleissä hahmot ovat todellisempia kuin fyysinen maailma ja sen puitteet. Itse käytän toisaalta paljon enemmän televisio- ja elokuvametaforaa kuvailuissani ja juonenkäänteissä Assathin ollessa paljon kirjallisempaa sorttia. :)
[b:4c6baeb92f]Herra H[/b:4c6baeb92f] on myös sellanen kaveri, jonka peleissä olen paljon pelannut. Hänelle historiallisuus, uskottavuus ja todellisuuden mallintaminen ovat isoja asioita. Pelimaailmat ovat hänellä sellaisia hiekkalaatikoita, joihin hän on sommitellut kyllä aluksi jotain yhteisöjä, mutta joita hän ei varsinaisesti animoi toimimaan. Pelimaailma elää omaa elämäänsä, eikä Herra H varsinaisesti halua tuoda mielenkiintoisia tapahtumia pelaajahahmojen elämään vain siksi, että nämä ovat pelaajahahmoja.
Välillä hänen peleissään tuntuu minun mielestäni olevan turhan paljon jonninmoista inertiaa, eli ikäänkuin vaikka koitan luoda mehukkaita tilanteita EPH:iden kanssa, niin siitä ei välittömästi tulekkaan sisältöä peliin. Tämä johtuu siitä, että hänen pelinsä ovat ikäänkuin sellaisia elämäpelejä, joita on tarkoitettukkin pelattavan kymmeniä pelikertoja - hahmot elävät elämäänsä ja se on itsessään hienoa.
Omissa peleissäni mulla ei ole aikaa pelata ensin kymmentä pelikertaa ennenkuin se jännä vaihe kampanjaa alkaa. Pyrinkin vetämään sellaisia 3-5 pelikerran minikampanjoita, joiden jokaiselle pelikerralle riittää varmsti mielenkiintoista sisältöä.
Herra H on toisaalta tosi hyvä kuvailemaan asioita, maailmaa ja arkkitehtuuria. Hän loihtii pelikerroilla karttoja ja kaavapiirrustuksia ympäristöistämme. Hän tekee näitä nimenomaan sellasessa pienemmässä kaavassa, jotta voimme pelaajina visualisoida hahmojemme ympäristöä.
[b:4c6baeb92f]Herra J[/b:4c6baeb92f] on Assathin kanssa siinä mielessä samaa sorttia, että hänkin vetää tällasia pidempiä kampanjoita, joilla on selkeät ja juonenkaaret. Eeppisiä ovat olleet pelimme.
Hänen vahvuuksiaan ovat ehdottomasti hahmojen ja ympäristöjen kuvailu. Samanlaista ehdotonta vapautta ei ehkä ole, kuin Herra H:n kampanjoissa, mutta toisaalta se kampanjan rakenne tuo paljon mielenkiintoisempia juoninkaaria peliin.
Arvostan hänen peleissään erityisesti sellaisia pieniä asioita, kuin tapakulttuurijuttuja, joita hänen muinaisissa yhteiskunnissaan esiintyy. Ne luovat mulle sellaista tunnetta, että oikeasti ollaan toisesssa maailmassa.
Pelaajia on välillä tuntunut olevan pelikerroilla liikaa, eikä hän panosta samalla tavalla pelitilaisuuksiin kuin minä. Joskin täytyy tunnustaa, että olen pöllinyt häneltä tosi paljon kikkoja musiikin käytöstä ja muusta. Välillä nimittäin käy niin, että pitää odottaa kauan aikaa, kun toiset pelaa toisessa huoneessa jotain.
Mun oma tyyli on sellainen, että käydään kaikenmaailman salaiset neuvottelut ja piruilut avoimesti, niin kaikilla on sitten hauskaa, kun voivat pelata hahmojaan avoimen ironisesti kohti surman suuta. :)
|