littlestone
linkki
27. joulukuuta 2007 kello 12.56
|
littlestone
27. joulukuuta 2007 kello 12.56
linkki
|
En ole varma kuuluuko tämä asia sääntö-puolelle, mutta kyllä tämä kultteihinkin liittyy.
Veijarissa noviisit ovat myös akolyyttejä, eli he saavat uusiutuvaa riimutaikuutta. Kultin liittolaishenki on automaattisesti kelpuutettu kultin noviisiksi ja voi saada kertakäyttöistä riimutaikuutta. Liittolaishenki ei voi nousta noviisia korkeampaan asemaan. Mitenkä siis veijari kultissa? Saako veijarin liittolaishenget uusiutuvaa riimutaikuutta?
Säännöt voivat olla tulkinta kysymys 0] Siispä miten muut tulkitsevat tämän?
HUOM!
Ennen kommentointia kehoittaisin lukemaan Gloranthan kulteista liittolaishengen osuuden (löytyy kohtuu alusta kirjaa) ja Veijari kultin osuuden.
|
Bellad
linkki
27. joulukuuta 2007 kello 15.00
|
Bellad
27. joulukuuta 2007 kello 15.00
linkki
|
Veijari on kultti, jossa asiat muuntuvat ja ovat vähän sattumanvaraisesti kiinni ei yhtään mistään, joka on spesifisesti määritelty maailman sisäisesti erittäin epäolennaisesti tärkeäksi.
Suomeksi: yhdelle voi olla uusiutuvaa, toiselle ei. Syynä tähän voi olla ihan mikä vain naamakertoimesta mukana oleviin lahjuksiin.
Sääntötasolla tuon voi tulkita kummin haluaa, minusta parempi olla olematta kumpaakaan mieltä ja samallekin hengelle joskus antaa loitsut uusiutuvaksi ihan oman mieltymyksen mukaan satunnaisesti, ilman mitään erityisempää tai näkyvää syytä, ja pääasiallisesti sitten pitää niitä kertakäyttöisinä. (eli kertoo pelaajalle tämän käytettyä loitsua, että se olikin uusiutuva, tai määrittää sitten vaikka jonkin luvun, esim hahmon MHT, jonka alle pitää heitätä D100:lla, jotta se onkin uusiutuva.)
|
newsalor
linkki
27. joulukuuta 2007 kello 19.18
|
newsalor
27. joulukuuta 2007 kello 19.18
linkki
|
Veijarin liittolaishenki on luultavasti jotain ihan kauheaa! Veijarihahmon suurin vihollinen, kiusaaja ja paholainen.
Ehkä se liittolaishenki voisi olla myös veijarihahmon hulluus, jos pelaaja ei halua itse touhuta kummallisia juttuja...
|
littlestone
linkki
28. joulukuuta 2007 kello 8.54
|
littlestone
28. joulukuuta 2007 kello 8.54
linkki
|
Kun liittolaishenki voi käyttää hahmon loitsuja ja hahmo hengen, niin periaatteessa uusiutuvaa riimutaikuutta tulisi tuplasti nopeammin (mikäli henki saa loitsut uusiutuviksi).
Eräässä meidän pelissä (eniten pelattu peli) on pelaaja ryhmä, jossa on yksi veijari. Tästä yllä mainitusta säännöstä tuli siis pieni kinastelu. (On harvinaista, että kiistelemme säännöistä.) Siksipä kysyin muidenkin näkökantaa asiaan.
Onko siis liian "ylivoimaista", että liittolaishengelläkin on uusiutuvaa riimutaikuutta käytössä?
Veijarin liittolaishenki oli muistaakseni hämähäkki, korppi tai joku muu... En nyt muista.
EXTRAA:
Tämä kyseinen veijari hahmo on oikein hauska piristys peleihin. Hän on välillä muun ryhmän "päänsäryn aihe", mutta hän se jolta saa monesti parhaimmat naurut :lol:
Esim:
3 hahmoa (yksi näistä oli kyseinen veijari) olivat eräässä luolassa. He löysivät jonkinlaisen lumotun alttarin, jonka käyttötarkoitus oli pelaajille mysteeri. Pelaajat kertoivat tässä vaiheessa mitä rupeavat tekemään alttarille:
Pelaaja 1: Katson sitä tarkasti ja yritän tulkita siinä olevia riimuja.
Pelaaja 2: Kosketan sitä.
Pelaaja 3 (veijari): Mä nuolaisen sitä :P
--> Oli hetki hiljaista... Yhtäkkiä kaikki repesivät nauramaan
|
humis
linkki
28. joulukuuta 2007 kello 9.38
|
humis
28. joulukuuta 2007 kello 9.38
linkki
|
[quote:88e093e2c0="littlestone"]Onko siis liian "ylivoimaista", että liittolaishengelläkin on uusiutuvaa riimutaikuutta käytössä?[/quote:88e093e2c0]
Pelaatte ilmeisesti haastevetoista peliä, jossa pelitasapaino hahmojen välillä on tärkeää?
Siinä tapauksessa kuulostaa liian ylivoimaiselta. Mutta: vaihtoehtona ei välttämättä tarvitse olla homman kieltäminen. Kuten ollaan jo ehdotettu, etua voidaan lieventää sattumanvaraisuudella, joka on hyvin veijarin hengen mukaista, tai toinen hyvä mahdollisuus on ottaa PJ pelaamaan liittolaishenkeä - ja päästää hänet siten pistämään mukavasti kapuloita veijarinkin rattaisiin.
Tietty toisaalta jos pelissä on kyse pelaajien välisestä kilvoittelusta, voidaan ajatella myös että hahmojen optimointi sääntöjen aukkoja hyväksikäyttäen kuuluu mukaan kuvioon, ja että pelaajaa joka löytää tällaisen aukon on syytä siitä palkita.
Riippuu niin paljon siitä mistä asioista ja missä suhteessa teidän pelissä oikeasti on kyse.
|
littlestone
linkki
28. joulukuuta 2007 kello 11.27
|
littlestone
28. joulukuuta 2007 kello 11.27
linkki
|
Kiitti mielipiteestä humis :-D
"Pelaatte ilmeisesti haastevetoista peliä, jossa pelitasapaino hahmojen välillä on tärkeää?"
Pyrin pitäämään pelaajahahmojen taitoja toisilleen täydentävänä. Hahmot ovat nyt jo todella kokeneita ja pärjäävät monissa vaikeuksissa omillaankin, mutta pahimmista ongelmista he selviävät yhteistyöllä. Sooloilu on johtanut usein "ei mihinkään".
Karkea esim:
Yksi on miekkamies, toinen jousimies ja kolmas (veijari) on "illuusionisti". (sitten ryhmässä on muutama eph, joilla on myös taitoja omilla alueilla)Mietittyään strategiaa, pelaajat usein selviävät voittajina tiukoissakin tilanteissa.
Mitä oikein tarkoitat "haastevetoisella tässä tilanteessa humis?
|
Spinosar
linkki
4. tammikuuta 2008 kello 15.52
|
Spinosar
4. tammikuuta 2008 kello 15.52
linkki
|
[b:4bbde5ab47]Newsalor kertoo totuudden tuolla jossain: Arkatillae olis hommia![/b:4bbde5ab47]
Veijarin liittolaishenki saattaisi olla [i:4bbde5ab47]aina humalassa[/i:4bbde5ab47], siis kerrassaan perseet olalla, jurrissa, juopunut, nakit,
sammunut, seipäässä, salossa, ötkeissä, ördäämässä, korkannut ja korkin päälle astunut ja täydessä pierussa.
Sellainen liittolaishenki joutuisi varmaan usein vähän puhaltamaan ennen kuin riimutaikuus lentäisi.
Useimmiten liittolaishengen känninen sekoilu, [i:4bbde5ab47]delirium[/i:4bbde5ab47] saattaa olla huvittavaa, mutta niinkuin Elmal
Orlanthin halleissa ollessaan tietää, voi viinaa olla myös ilman kivaa. Joskus henki oksentelee,
on ongelmaksi, hautoo itsesidontaa, itkee olueen, riehuu ja räyhää, öykkäröi, juo muistinsa,
haastaa riitaa, raiskaa karhuja, on muusina, maassa, krapulassa ja saattaa tartuttaa vapina-tautia.
Tämä on vain vertauskuva veijariudesta, jossa kyse on aina yhdestä ja samasta asiasta, mutta sellaisesta,
jolla on monta muotoa - ja nimiä enemmän kuin rakkaimmallakaan lihasta tehdyllä lapsella.
[size=10:4bbde5ab47]
PS. Veijarin liittolaishenki ei toki ryyppää. Se on itseasiassa täysraitis. Sen kohtalona on juopua shamaanien uhriviinoista.
Mitä enemmän shamaaneja pyörii alueella, sitä vakavammin tämä liittolaishenki on naamat :. taulut ja )( taivahan talikynttilät.
[/size:4bbde5ab47]
|
Ugly Psycho
linkki
5. tammikuuta 2008 kello 10.20
|
Ugly Psycho
5. tammikuuta 2008 kello 10.20
linkki
|
Perskutti, näissä veijarihenkien pohdinnoissahan ois ainesta vaikka ziniartikkeliin. Siellähän ois se toinenkin veijarijuttu oottelemassa. Pientä kevennystä muun matskun sekaan jne.
|
Bellad
linkki
5. tammikuuta 2008 kello 22.10
|
Bellad
5. tammikuuta 2008 kello 22.10
linkki
|
eikun päiväähän se olikin, ja eikun kiinni vaan. Zin kaipaakin kyllä lisää kirjoittajia, ja neloseen olisi 6-9kk kirjoitusaikaa, jos olen oikein ymmärtänyt, ja jos materiaalia alkaa syntymään, niin eiköhän niitä muitakin paineta.
|