|
Korol
linkki
6. joulukuuta 2007 kello 15.26
|
|
Korol
6. joulukuuta 2007 kello 15.26
linkki
|
Moi,
Kirjoitin tämän jo hetki sitten, mutta en muistanut missään vaiheessa laittaa sitä tänne näytille. Itse teksti jäi oikeastaan mytologian jalkoihin, sitten kun sitä aloin näpertämään. Kommentit ovat tervetulleita tästäkin. Alunperin tekstin piti olla ihan pieni boksi vaan, mutta levisi tuollaseksi puolipituiseksi.
Saako tuosta mitään selkoa agimorien palkkasoturikäytännöistä? Musta itsestä tuntuu, että monet asiat jäävät hirveän kaukasiksi, eikä niihin paneuduta kunnolla.
---
The Agimori Mercenary Bands
The Praxian Agimori is a small tribe and therefore can afford only few specialists. When they need tools or other things they can’t make themselves, they have to trade with the Riding Tribes – or worse – with weak-minded City People. However, the Agimori focusing on survival don’t have much to offer. Instead, they can fight for those willing to pay for it. This suits the warlike men-and-a-halves more than well.
[i:5aa555c152]The daily life in chaparral is harsh and full of dangers. Everyone must earn one’s place. There’s no room for laziness.[/i:5aa555c152]
Those Agimori, who are in need of some special things, and are willing to fight in exchange for them – gather to the Tourney Altar two to three times a year. Once there, a koos takes the lead and forges different groups into a united fighting force under his command. The Sacred Lead Pole helps him. Each warrior following the pole gets a share of the goods. This consists of the payment but also of the plunder taken from the enemy. Those who fall in the fights are greatly honoured, and if possible, their shares are handed over to their families. When fighting against chaos, Baba Ulodra’s children dye their hair red to renew their Father’s sacrifice.
Although the men-and-a-halves don’t keep camp slaves, they understand different slave customs practiced by the animal nomads. Because of this, they take a lower man price for their captives than other Praxian tribes do. The Agimori say this is because they see slavery as a weakness. But there’s more to this practice; it’s essential in peace-keeping with the other tribes. Thanks to this habit, the Agimori are seen as an honourable, yet dread foe.
The cruelty of the Tall Tribe is a common tale among city-dwellers without any solid base. Hardly ever do the man-and-a-halves kill their prisoners. The rumours may have started when some sloppy Lhankor Mhy sages confused the dark skinned Agimori with the brutes worshipping the Dark Eater.
Traditionally, Praxian Agimori hold two war gatherings during the year. The meetings take place between the Holy Days of Gahiji and Baba Ulmalti. Even if it’s not time for war, people don’t come there for nothing. The koos and their closest companions meet in the Brave Tent two days before the Open Tent Gathering. All of them bring their Lead Sticks. They talk of coming battles and plan wars. As spoken by the custom, it is they who decide which of them will head this year’s Brave Band. After hours of talking, they usually come to agreement. But it’s not always so. It’s the root of many evil things, as proved by the slaughter that Riders and Moon Men call the Battle of Moonbroth.
The Fiery Tribe of Baba gathered together to make the greatest fighting host since Jaldon’s Days. Many brave spears came, but the koos couldn’t share their trust. Great Deceiver was at work.
The assembly scattered twice. First, [it was?] split between cries for independence and pledges for survival, and then again ripped to pieces by arrogance and greed. A young hot-head to whom the Lunars had promised glory and riches spoke against the allied Praxian tribes. He made his spear brothers remember Baku of the Three Treasures. As they all knew, Baku had fought against the Grim-Grin. “And so would I. I’m no yellow-teeth,” the fire-hearted warrior pronounced, and flashed his big white smile.
Old koos, whose life-flame didn’t burn that bright anymore, told the gathering what he had dreamed last night. In the vision, the Red Faced Woman was plotting with the Greedy Maw. They both lusted for the Hunt Man’s Treasure. After being questioned by his rivals he remarked only that fire was hottest when burning low. He sided with the Tribes of Waha.
The leader of the more peace-minded people was a daughter of the late great-koos. Her face was covered with red stripes in honour of her dead father. She didn’t say much, but it was enough:”With the Way-Founder’s help, we Agimori have walked our own path before. Those who agree, follow us now!” With that, she and her followers walked out of the meeting.
All of them lost. None of them followed Gahiji’s true way of sharing and trusting.
Having killed three bison khans, the young Lunar ally was betrayed by the monsters within. The old man summoned a huge Need Flame and was eaten by it with the red sorcerers. The woman leader, who fancied herself to be the Hunter reborn, was devoured by the Great Hunger for she didn’t command the power of sharing.
|
|
Vesa
linkki
6. joulukuuta 2007 kello 15.48
|
|
Vesa
6. joulukuuta 2007 kello 15.48
linkki
|
Mitä nyt ensilukemalta tuosta nousi mieleen on lähinnä nuo agimorisoturien saliit joita vihollisilta saadaan. Meinataanko tällä nyt siis normaalia sotasaalista mitä irtoaa vihollisilta? Arvoesineitä yms.? Vai loottaavatko agimorit vain käyttöesineitä?
Mikäli tällaisia arvoesineitä saadaan sotasaaliina, niin mitä niille tehdään? Agimorit kun tuskin koreilevat pahemmin tai muutenkaan pidä mitään arvoesineitä. Oman visioni mukaan noita kai vaihdetaan sitten muiden heimojen kanssa hyötyesineisiin (varmaan ajat kaikinpuolin samaa asiaa). Kätketäänkö kaikki ylimääräiset arvoesineet jonnekin odottamaan parempaa käyttöä vai kuskaavatko agimorit sitten näitä mukanaan pitkin erämaita ja vaihtelevat sitten käyttöesineisiin kun tarvetta ilmenee?
No tuossa oli tuollainen pienenpieni huomio mikä mieleeni tuli, mutta muuten kyllä ihan toimivaa materiaalia tämä. Varmaan muut spottaavat jotain huomioitavaa mutta ensi lukemalta ei minulla oikein muuta kysyttävää tullut mieleen.
|
|
Korol
linkki
6. joulukuuta 2007 kello 20.25
|
|
Korol
6. joulukuuta 2007 kello 20.25
linkki
|
Agimorit loottaavat varmaan kaiken, mikä irti lähtee (rituaalirajoitteiden rajoissa tietysti. Tiettyjen esineiden viemistä voitaisiin pitää ahneutena).
Luulisin, että arvoesineet vaihdetaan takaisin voitetulle viholiselle tai kauppille, jotka ovat tietoisia siitä, että agimorit tarvitsevat käyttöesineitä. Monesti Turnaus Alttarille (tämä paikka vain ehdotus, miellelläni laittaisin tähän agimorimaisemman paikan, mutta mikähän se lienee. Toisekseen, paikkoja voisi olla monia ympäri Praxia, johon porukkaa kokoontuu) kerääntyy kauppiaita samoihin aikoihin, kun agimorit muodostavat väliaikaiset palkkisporukkansa. He neuvottelevat jo mahdollisesti etukäteen sotajohtajien kanssa, että mitä käyttöesineitä agimorit tarvitsevat.
Arvoesineitä saatettaisiin kätkeä maahan. Tätä ehdotin(ko?) toisaallakin.
Teksti on muutenkin hieman vanhentunut ja puutteellinen. Pitäisi kirjoittaa se orjuuteen liittyvä myytti, niin tietäisi noista panttivankitavoista enemmän. Tällä hetkellä tuo kohta kuulostaa omaan makuun vähän laimealta. Lisäksi tekstiin pitäis mahduttaa varmaan maininnat Myrskyhärkää palvovista agimoreista, keihäiden ja kilpien merkityksestä sekä siitä, että kuka agimoreja palkkaa tavallisesti.
|
|
Vesa
linkki
6. joulukuuta 2007 kello 20.34
|
|
Vesa
6. joulukuuta 2007 kello 20.34
linkki
|
Turnaus Paikka kuulostaa joo vähän ei-agimorimaiselta. Spinosar letkautappa tähän joku mainio ehdotus :).
Funtsin vähän tuotakin että ketkä palkkaavat agimoreja. Mieleeni juolahti ideanpoikasta että ainakin jonkinsortin kauppakaravaanit voisivat hankkia agimoreja oppaikseen ja vartijoikseen (tässä tapauksessahan ei välttämättä kyllä vaadita nimenomaan palkkasotureita).
Minulla on sellainen kuvat että ulkopuoliset näkevät agimorit kuitenkin kaikinpuolin rehellisinä ja luotettavina Praxin heimoista. Oletuksenahan voinee olla se, että vaikka nyt biisoniratsastajista koostuva opas/henkivartio joukko saattaakin jossain oikein hyvässä paikassa raidata ja lootata itse koko karavaanin, kun taas agimoreille tällainen käytös ei mielestäni sopisi ollenkaan.
|
|
humis
linkki
6. joulukuuta 2007 kello 20.46
|
|
humis
6. joulukuuta 2007 kello 20.46
linkki
|
Mulle jäi tässä nyt vähän epäselväksi prosessin kokonaisuus.
Eli mitä, agimorit tapaavat kolme kertaa vuodessa pistääkseen pystyyn palkkasoturikomppanian? Ja sitten tää porukka lähtee etsimään keikkaa (mistä? ei kai voi olettaa et jengillä on keikkaa aina sopivaan aikaan?), kunnes tarpeeksi moni on saanut haluamansa määrän loottia tai turpaan ja haluaa lähteä himaan?
Tää ei tuu oikeen selväksi artikkelista.
|
|
Korol
linkki
6. joulukuuta 2007 kello 21.30
|
|
Korol
6. joulukuuta 2007 kello 21.30
linkki
|
Kaikki ajatukset pakenee kauas pois, kun edes yritän ajatella tätä asiaa.
Palaan huomenna tuohon palkkausproblematiikkaan.
Jos tän artikkelin pätkäsis tuon tarinan kohdalta poikki, ja lykkäis loppuosan johonkin boxiin, niin toimisko se (pienillä muutoksilla) itsekseen?
|
|
Vesa
linkki
7. joulukuuta 2007 kello 15.13
|
|
Vesa
7. joulukuuta 2007 kello 15.13
linkki
|
Funtsin tässä vähän taas tämän palkkasoturihomman ideointia. Lähinnä noita paikkoja mihin agimorisoturit sitten kokoontuvat ja syitä siihen miksi ja milloin.
Tosiaan tuollainen säännöllinen kokoontuminen ilman toimivaa syytä ei välttämättä tässä tapauksessa oikein avaudu, niin kuin humis jo esittikin. Eli mielestäni säännöllisyys voitaisiin karsia tuosta pois, ellei sitä sitten liitetä johonkin rituaalin kontekstiin joka suoritetaan aina noina kyseisinä päivinä taistelumagian vahvistamiseksi tjsp.
Eli miltä kuulostaa idea siitä, että noille pyhille paikoille kokoonnutaakin suorittamaan rituaalia sotaonnea tuomaan ja siitä samalla kootaan mahdolliset palkkasoturijoukot (tässä tapauksessa nuo palkkasoturien "tilaajat" tulevat mahdollisesti paikan päälle värväämään agimoreja). Tai toisessa tapauksessa sana soturien tarpeesta kiirii sitten näihin riitteihin ja rituaaleihin ja sieltä lähdetään sitten toimintaan. Tämä tapahtuman liittäminen pysyviin rituaaleihin tosiaan poistaisi sen ns. turhan kokoontumisen seikan jos ei sillä hetkellä satukaan olemaan mitään tehtäviä palkkasotureille.
|
|
newsalor
linkki
7. joulukuuta 2007 kello 18.39
|
|
newsalor
7. joulukuuta 2007 kello 18.39
linkki
|
Ongelman ydin on kaiketi siinä, että todistettavasti agimorit toimivat palkkasotureina. Kuitenkin he liikkuvat myös hyvin pienissä porukoissa ja elävät niissä ympäri vuoden.
Arvelisin, että turhia kokoontumisia ei tule, koska nämä kokoontumiset olisivat muutenkin agimoreille tärkeitä. Toinen vaihtoehto olisi se, että sinne tosiaan menisi vain nuoria urhoja tjsp. Voihan sitä tietty tehdä sopimuksen etukäteenkin, jolloin agimorin kohdatessa sovittaisiin, että ensi vuonna sitten...
Mitä agimorit sitten haluaisivat? Minua on aina mietityttänyt, että mistä he ne keihäänsä hommaavat. Ehkäpä jossain on keidaslaisia, jotka osaavat tehdä niitä, mutta tarvitsevat jotain kasvattaakseen niitä? Tai sitten kyse on ihan ruuasta tai ruuan lupauksesta. Eli, koska se metsästäminen ei varmaan ole aina niin auvoista, niin tilannetta voidaan helpottaa sillä, että tiedetään, että no siltä impalaköörilta saa lihaa kun nähdään ne siellä tietyssä paikassa siihen tiettyyn aikaan tai joskus myöhemmin...
Kinkkinen kysymys joka tapauksessa.
Mitähän dracoliskot vaativat maksuksi?
|
|
Garrik
linkki
7. joulukuuta 2007 kello 19.28
|
|
Garrik
7. joulukuuta 2007 kello 19.28
linkki
|
Terve,
Lueskelin tuossa taannoin kirjan sveitsiläisistä palkkasotureista. Karussa maassa kasvoi enemmän väkeä kuin mille löytyi elanto, ja nuorukaisia lähti harrastamaan maailman vanhinta ammattia sinne, missä elanto oli taattu: palkkasoturiksi.
Otan tästä nyt joitakin yleispäteviä juttuja, jotka voisivat toimia ohjenuorana myös Agimoreille, vaikka milieu on aika eri.
[b:a639274cae]Värväys[/b:a639274cae] toimi niin, että joko ulkomaiden värvärit kulkivat kylästä kylään, tai sitten kylien veteraanisoturit kertoivat nuorukaisille pelin säännöt. Kokoontumispaikkoina oli työnantajan omistama kaupunki/linna tai sitten suoraan sotaleiri, jonne kuljettiin sen kotikylän tutun veteraanin kanssa.
[b:a639274cae]Aseet ja vaatetus[/b:a639274cae] tuotiin (muistaakseni) omasta takaa, ja aseiden käyttöä oli vähän harjoiteltu jo kotikylän miesten kanssa. Sekä aseita että vaatteita kuitenkin saatiin lisää sotasaaliina.
[b:a639274cae]Palkka[/b:a639274cae] saatiin rahana, jota yksittäiset soturit eivät kuitenkaan hirveästi nähneet, koska yksikön komentaja käytti sitä miestensä ylläpitoon: ruokaan, vaatteisiin, jne. Palveluksesta vapautumisen yhteydessä saatu palkka kului oman talon hankintaan kotona, myötäjäisiin ja sen sellaiseen.
Pointti on siis siinä, että nämä kaverit olisivat ehkä kuolleet nälkään himassa, joten ruokapalkka ja oikeus ryöstösaaliiseen olivat ihan riittävä kimmoke hengen altistamiseen taistelussa. Kun tähän lisää oman kansakunnan orastavan ylpeydentunnon ja soturiyksikön pitkät ja uljaat traditiot, soturina palveleminen boostasi myös jengin mainetta. Ja lopunperin: taisteluita ei ollut ihan hirmu usein - suuri osa ajasta kului kasarmielämässä ja vapaalla, ja ruokaraha tietenkin juoksi koko ajan. Siinä saattoi piian äpäräpoikakin vähän lihoa... :)
----
Tähän kun peilaa noita agimoreja, niin ylläpito/ruoka voisi hyvin toimia keskeisimpänä palkkana. Ja juurikin niin kuin newsalor ehdotti, että palkkana olisi lupaus ruoasta *siellä ja siellä, tältä tyypiltä*, silloin kun sitä huonoina aikoina tarvittaisiin. Eikä mikä tahansa ruoka, vaan tasangon eläimistä saatava liha, veri ja maito.
Palkan lisäksi oma maine ja Agimorien miehuuden traditiot saattavat toimia hyvänä kimmokkeena soturiksi lähtemiselle. [u:a639274cae]Agimorien soturiosastoilla voisi hyvin olla omat wyterinsä[/u:a639274cae], jotka kulkevat ansioituneiden veteraanien matkassa silloin, kun soturiyksikkö ei ole koossa ja palveluksessa.
Tällaisen soturiwyterin seura toisi tietenkin älyttömästi kunniaa (ja maagista mahtia) veteraanille, hänen perheelleen ja suvulleen, mikä toimisi edelleen nuorten miesten kannustimena, kun he miettivät mitä vaihtoehtoja löytyy autiomaassa nääntymisen sijaan.
Soturiwyteri voisi myös toimia kommunikoijana: muutamissa hyvin tunnetuissa paikoissa on agimorien soturiwytereiden pyhättöjä. Kun näissä paikoissa uhraa wyterille, se tuo paikalle kohtuu nopeasti porukan veteraaneja ja wyterin, ja nämä puolestaan levittävät tehokkaasti sanaa siitä, että nyt olisi palkkasotureille leveää leipää (ilmasta lihaa) tiedossa. [i:a639274cae]Kokoontumiset eivät näin olisi säännöllisiä, vaan tapahtuisivat vain silloin, kun on melko varma lupaus pestistä.[/i:a639274cae] Aika lailla niinkuin Vesa ehdotti. Näin saataisiin myös sellainen Gloranthalainen, rituaaleja ja henkikommunikaatioita korostava näkökulma tähän pestaamishommaan.
[quote:a639274cae="Vesa"]Minulla on sellainen kuvat että ulkopuoliset näkevät agimorit kuitenkin kaikinpuolin rehellisinä ja luotettavina Praxin heimoista. Oletuksenahan voinee olla se, että vaikka nyt biisoniratsastajista koostuva opas/henkivartio joukko saattaakin jossain oikein hyvässä paikassa raidata ja lootata itse koko karavaanin, kun taas agimoreille tällainen käytös ei mielestäni sopisi ollenkaan.[/quote:a639274cae]
Pragmaattisesti sanoisin, että kyllä agimorikin karavaanin ryöstää (ja vetojuhdat syö), jos palkkaa ei kuulu. Mutta niin kauan kun sovitusta palkasta pidetään kiinni, agimori voisi hyvin olla lojaalisuudessaan horjumaton.
[quote:a639274cae="Vesa"]Agimorit kun tuskin koreilevat pahemmin tai muutenkaan pidä mitään arvoesineitä.[/quote:a639274cae]
Miksi eivät?
Se Wyrm's Footnotesin kansi, joka on ainoa mulle tuttu kuva agimorista, pistää agimorimetsästäjälle kyllä aika paljon sellaista koreiluksi luettavaa kamaa ylle: korvikset, ranne- ja käsivarsirenkaat, puhdasväriset vaatteet (kudotut kankaat ja ulkomaiset väriaineet), koristeelliset huotrat ja tupet, jne. Kaikki nuo lienevät juttuja, jotka agimorin on hankittava *muualta*, niitä ei saa hiekasta, ruohosta, juurista ja eläimistä.
Esiteollista kauppaa ammatikseni tutkivana tahdon kiinnittää erityistä huomiota kankaisiin: ne ovat kautta aikojen olleet haluttua ja kallista kauppatavaraa. Agimoreilla ei ole kangaspuita, tuskin edes rukkeja: kankaat ja eritysiesti kestävillä väreillä värjätyt kankaat ovat heille tavattoman arvokkaita - Gloranthan tapauksessa jopa myyttistä kamaa, jonka valmistusprosessia he eivät ymmärrä.
Kyllä sivistyneeseen maailmaan pääsevä/joutuva agimori keksii paljon lootattavaa. Ainakin mä keksisin agimorina. :)
No, tuollaista tuli mieleen.
-G
|
|
Vesa
linkki
7. joulukuuta 2007 kello 19.51
|
|
Vesa
7. joulukuuta 2007 kello 19.51
linkki
|
[quote:18d1692944="Garrik"]
Miksi eivät?
Se Wyrm's Footnotesin kansi, joka on ainoa mulle tuttu kuva agimorista, pistää agimorimetsästäjälle kyllä aika paljon sellaista koreiluksi luettavaa kamaa ylle: korvikset, ranne- ja käsivarsirenkaat, puhdasväriset vaatteet (kudotut kankaat ja ulkomaiset väriaineet), koristeelliset huotrat ja tupet, jne. Kaikki nuo lienevät juttuja, jotka agimorin on hankittava *muualta*, niitä ei saa hiekasta, ruohosta, juurista ja eläimistä.
Esiteollista kauppaa ammatikseni tutkivana tahdon kiinnittää erityistä huomiota kankaisiin: ne ovat kautta aikojen olleet haluttua ja kallista kauppatavaraa. Agimoreilla ei ole kangaspuita, tuskin edes rukkeja: kankaat ja eritysiesti kestävillä väreillä värjätyt kankaat ovat heille tavattoman arvokkaita - Gloranthan tapauksessa jopa myyttistä kamaa, jonka valmistusprosessia he eivät ymmärrä.
Kyllä sivistyneeseen maailmaan pääsevä/joutuva agimori keksii paljon lootattavaa. Ainakin mä keksisin agimorina. :)
No, tuollaista tuli mieleen.
-G[/quote:18d1692944]
Ehkä ilmaisin pointtini vähän liian epäselvästi, mutta se mitä meinasin oli että Agimorit eivät koristaudu niin kuin esimerkiksi kaupunkien hienostojen ihmiset. Toki joo korvakorut yms. pienet helyt ovat esillä, sekä tatuoidut riimut kehossa (muistaakseni tällä King of Dragon Passin agimorilla oli tatuointeja kehossaan). Koristeelliset kankaat ja huotrat taas jotenkin kuulostavat liian turhamaisilta mielestäni Praxin ja Autiomaan Agimoreille. Kirjaillut kankaat vain menisivät piloille ankarissa olosuhteissa ja muutenkin Agimorit varmaan välttelevät kaiken turhan kantamista, jotenka Agimori tuskin löytää mitään käyttöä jollekin koristeelliselle huotralle.
|
|
Bellad
linkki
7. joulukuuta 2007 kello 21.38
|
|
Bellad
7. joulukuuta 2007 kello 21.38
linkki
|
[quote="Vesa] Agimorit varmaan välttelevät kaiken turhan kantamista, jotenka Agimori tuskin löytää mitään käyttöä jollekin koristeelliselle huotralle.[/quote]
Uskon sen, että kantavat mukanaan vain välttämättömimmän, koska ei ole mitään järkeä kerätä mukaansa paljoa ryönää, kun sen joutuu itse kantamaan, mutta uskon myös että Agimoreilla on aikaa ja viitseliäisyyttä koristaa niitä muutamia tavaroita, joita kantavat mukanaan. Ase, päähine, juoma-astia, korut, tatuoinnit...
Ja kun kerran eletään karuissa oloissa, missä vaatteetkin menee piloille, niin aseen terä lienee syytä suojata? ja jos siihen on syytä, tulee huotra tai vastaava kyseeseen, ja jos sellainen on, voi sekin yhtä hyvin olla koristeellinen.
Koristeet ja koristeellisuus ei mielestäni ole ollenkaan sivistyksen osoitus, vaan osoitus siitä, että aikaa on enemmän, kuin käytännöllisyys vaatii. Minusta erilaiset jalometalli ja jalokivi tsydeemit ovat sivistyksen koristuksia, ja kaiverrukset yms ovat ihan arkipäiväisiä.
Agimoret voivat huotransa valmistaa keitttämällä aavikon eläinten sarvia/syöksyhampaita ja muokkaamalla niistä huotria ja juoma-astioita. Näitä taas on helppoa ja mielekästä kaivertaa, jolloin niistä tulee koristeellisia. Koristeellisuus voi samalla olla myös osoitus kantajan saavutuksista, nimestä, asemasta ihan mistä vaan, jolloin koristus on samalla käytännöllinen.
lyhyt ehdotus ennen nukkumaan menoa.
|
|
Vesa
linkki
7. joulukuuta 2007 kello 22.34
|
|
Vesa
7. joulukuuta 2007 kello 22.34
linkki
|
Pieni seikka siihen, että Agimorit eivät käytä miekkoja :). Keihäät ovat Agimorien pääaseina ja metallia ei Autiomaassa tunneta kai minkään heimon keskuudessa. Eli näinkin ollen mitkään koristeelliset huotrat eivät sovi kuvaan.
|
|
Nysalor
linkki
8. joulukuuta 2007 kello 1.21
|
|
Nysalor
8. joulukuuta 2007 kello 1.21
linkki
|
Kun kerran agimorien filosofia on pärjätä omin nokkinensa tarvitsematta mitään toisilta, palkkasoturiajatus palkansaannin pakottamana ei minusta oikein istu siihen. Agimorit eivät ole jokilaakson pehmeitä ihmisiä, joiden on pakko käydä kauppaa tarve-esineitä saadakseen, eivät edes lähes omavaraisia eläinpaimentolaisia vaan kaikkein karuimman seudun ylpeitä asukkaita, joille kaikenlainen heikkouden osoittaminen on pahasta. Jos vaihtoehtona on kuoleminen nälkään, agimorit lienevät valmiita sen hyväksymään, sillä heikothan heidän ajattelunsa mukaan joutavatkin kuolemaan.
Minusta tämä on yleiskuva, johon on aivan varmasti poikkeuksia. Sivistyksen kanssa pidempään tekemisiin joutuvat agimorit saattavat omaksua näiden tapoja, samoin sellaiset agimorikummajaiset, joita myös seikkailijoiksi kutsutaan. Heitä epäilemättä voi saada pestattua kaikenlaiseen ”oikeiden” agimorien mielestä epäilyttävään. Ehkäpä Wyrms Footnotesin kannessa oleva agimorikin on tällainen seikkailija.
Toisaalta agimorit voisivat pestautua palkkasotureiksi omia päämääriään ajaaksensa, moraalisista syistä. Heidän tiedetään osallistuneen Kuunvaahdon taisteluun. River of Cradles toteaa varsin selvästi, etteivät agimorit asetu eri osapuolten käytettäviksi taisteluissa vaan tukevat vain yhtä osapuolta välttääkseen sen, että joutuisivat tappamaan toisiaan. Sen sijaan esimerkiksi pestautuminen kaaosta vastaan suunnatulle retkelle kuulostaisi varmaan monesta agimorista hyvältä. Uskoisin siis, että kunnian, taikuuden tai muun aineettoman hyödykkeen saaminen voisi olla agimoreille paljon parempi motiivisi ryhtyä palkkasotureiksi kuin aineelliset palkkiot.
|
|
Vesa
linkki
8. joulukuuta 2007 kello 10.13
|
|
Vesa
8. joulukuuta 2007 kello 10.13
linkki
|
Nysalorin kommenteissa on kyllä pointtia. Itsekin näen Agimorit kansana jota ei kiinnosta ulkomaailman/oman alueen rikkaudet niin että sen takia väen väkisin lähdetään sotimaan jonkun tahon palkkalistoille. Aineettomat hyödyt houkuttavat enempi.
|
|
humis
linkki
8. joulukuuta 2007 kello 10.26
|
|
humis
8. joulukuuta 2007 kello 10.26
linkki
|
Musta tää menee taas kulttuurisena vähän turhan äärimmäisyyksiin ja johtaa agimorien epäinhimillisyyteen, jos tuo karuuden ylpeys vedetään noin mustavalkoiseksi ja absoluuttiseksi.
Musta on paljon mukavampaa jos kulttuurin yhden ideaalin ja todellisuuden välinen suhde on monimutkaisempi. Siis, että totta kai me selvitään ilman muita, mut kyllä se jos kaikki meidän pojat tulee kokoukseen punaisissa kledjuissa osoittaa meidän olevan kovimpia ja vauraimpia. Puhumattakaan siitä että hyvä safka on aina hyvää safkaa. Ja milläs sitä muille osoittaa meidän olevan kovia paitsi vetämällä niitä turpaan ja kehittämällä mainetta, sekä omien keskuudessa että ympäri autiomaan?
|
|
Korol
linkki
8. joulukuuta 2007 kello 10.55
|
|
Korol
8. joulukuuta 2007 kello 10.55
linkki
|
Okei, pitäs pystyä lukemaan nopeempaan tahtiin. Nyt tulee liikaa asiaa kerralla. Yritin järjestää kirjoitusaikaa viikonlopulle, mutta yhtäkkiä kaikki haluaa nähdä. Taisin kämmätä aikataulunjärjestelytarkistuksen...
---
Kiitos kommenteista, ja antaa tulla lisää vaan, jos on jotain sanottavaa.
Ensinnäkin: kolme kertaa vuodessa on tosiaan liikaa. Kokoontumiset ajoitetaan pyhien kokoontumisten yhteen, vaikka se tekstissä hieman kierrellen ilmaistaan. Höpinät Gahijin rituaaleista tulee poistaa: ne voidaan, ja tulee suorittaa pienillä porukoilla, mutta Baba Umaltin rituaalit suoritetaan suurella joukolla. Taidan muuttaa kohdan muotoon ”kokoontuvat Baba Umaltin rituaaleja varten. Koosit tapaavat ja keskustelevat mahdollisista sodista…” tjsp. Sitten jos on tilausta palkkisporukalle, niin se laitetaan kokoon.
Ideana oli myös, että agimorit eivät palkkisporukkana taistele pelkästään itsekseen ketään vastaan, vaan liittoutuvat johonkin jengiin mukaan. Se, miten tää sitten lopulta toimii on vielä avaamatta, mutta ennen tän kirjoittamista pitäs tutustua Praxin sisäiseen sotimiskulttuuriin. Raidit varmaan on aika yleisiä, mutta täysmittanen sota ei. Mietitään.
Kirjoittamisprosessista: Kirjoitin tämän tekstin kotimaastatituksen jälkeen, ennen mytologiaan tutustumista. Tää sitten jäikin urakalla noiden muiden tarinoiden jalkoihin. En ole tyytyväinen itse tekstiin: alussa puhutaan nopeasti palkkismeiningistä, sitten eksytään lyhyesti panttivankitapoihin (no liittyvät kyllä oikeestaan sodankäyntiin, mutta silti), sitten taas vähän lisää asiaa, ja sitten tuleekin jo tarina. Tää on vähän liian pitkä pikkulaatikoksi, mutta liian lyhyt ja epämääränen omaksi artikkelikseen. Näin itse tunnen.
Yksi pointeista, jota halusin tuoda esiin, mutta joka todellakin jää piiloon (unohdinkohan tämän vai mitä…) on se, että koosit olisivat sotajohtajia. Oman visioni mukaan agimoreilla ei olisi joko ollenkaan klaaneja, tai sitten niillä olisi äärimmäisen harvoin mitään käyttöä (Praxissa ehkä yleisemminkin näin). Sotatilanteissa kooseilla olisi enemmän valtaa kuin normaalisti. Onko tää sellanen asia, mihin suuntaan artikkeli kannattaisi muokata (kirjoittaa vähintään puoliksi uudestaan)?
Vesan kauppakaravaaniehdotus laitettu korvan taa.
Newsalor:
Mietin sitä keihäiden kasvatusta taas, ja se tuntuu musta siistiltä ajatukselta. Tarkistin sitten vähän asioita, ja näyttää siltä, että meininki sopii (joillekin) Pamaltelan agimoreille oikein hyvin. Ehkä heistä ensi numerossa. :)
Keidaskansalaiset samaistetaan jollain tasolla Suureen Houkuttelijaan (tai siis ainakin niin, että ovat langenneet hänen pauloihinsa). En tiedä, että verottavatko agimorit heitä, vaikka River of Cradlesissa niin kerrotaan. Rituaaleissa pieksevät kyllä. Osa keihäistä voitaisiin saada keidaskansalta – ehkäpä varsi. Täytyy miettiä tätä lisää.
Garrik:
Kiitos sveitsiläispalkkisten esittelystä. Jollain tasolla sveitsiläiset voivat toimia mallina tässä. Wyterit on kirjoitettu sisään tekstiin (Lead Pole: ja jutun viereen pitäisi tulla pieni boksi, jossa kerrotaan, että minkämoinen tyypillinen vempain on – onko se standardi vai keihäs vai mikä). ”Tyypillisiksi” kyvyiksi taisin lykätä: See Coming Battle, Spears as One, ja Follow My Stick!. Tää Tulevien taisteluiden näkeminen tosiaan voisi auttaa siihen, että harvakseen elävät agimoritkin saavat kiskaistua porukan kokoon nopeasti, jos on tarvetta. Hyvä huomio!
Koristautumisesta:
Doraddit (vai oliko se jotkut muut Pamaltelan agimorit…) käsittääkseni koreilevat hyvinkin paljon. Agimorit eivät koreile missään nimessä samalla tavalla. Praxin tyypit kuitenkin ymmärtävät kauneuden päälle, vaikka karuja mieleltään ovatkin. Lhankor Mhyn tutkijoiden on vaikea saada agimorien estetiikantajusta selkoa. Agimorit koristelevat keihäänsä hienovaraisilla kuvioilla. Varteen on merkattu kärjen lähelle, että montako vihollista se/sen kantaja on ottanut. Tyvipäähän on merkattua, että montako petoa kantaja on juossut kiinni. Praxilaisten eläinten nahoista tehdyt kilvet kertovat, että kuinka arvostettu tyyppi olet sotilaallisessa mielessä. Sarvikuononnahka on kovempi juttu kuin impalan.
Nysalor:
Mä olen sitä mieltä, että jokaiseen kulttuuriin, josta kirjoitetaan on luotava sisäisiä jännitteitä ja ristiriitaisuuksia. Näin myös agimorien kanssa. Ideaalitilanteessa agimorit eivät varmaan joudu käymään kauppaa ollenkaan, mutta välillä menee huonommin. Silloin pitää ylpeimmänkin taipua kaupankäyntiin. Vai pitääkö: voit lähteä palkkasoturiksi, ja ehkä kuolla, mutta ainakin säilytit kunniasi -> pelattavaa, mikä on aina hyvä juttu. Toisekseen; meuhkaaminen omillaan pärjäämisestä on nuoren väen puhetta. Kokeneemmat tuntevat pyhät tarinat niin hyvin, että tietävät, että ylpeys ja varomattomuus johtaa tuhoon.
Antaudutko Nälälle, agimorien pahimmalle viholliselle? On toki rohkeaa tehdä niin, mutta kaikki eivät siihen (omin avuin) pysty. Yritätkö sinnitellä niukin naukin karun elämän läpi? Miksi sinun yksittäinen elämäsi olisi tärkeämpää kuin kokonaisen heimon? Oletko vajonnut Ahneen Houkuttelijan pauloihin kenties?
” River of Cradles toteaa varsin selvästi, etteivät agimorit asetu eri osapuolten käytettäviksi taisteluissa vaan tukevat vain yhtä osapuolta välttääkseen sen, että joutuisivat tappamaan toisiaan.”
Näinhän se on. Ja heorttilaiset eivät [b:4ad29d33a2]koskaan[/b:4ad29d33a2] tapa verisukulaisiaan. :)
[Mielestäni se, että agimoreilla on moninaisia suhtautumistapoja lunareihin on paljon hedelmällisempi kuin 80-lukulainen ”kaikki lunarit on kaaossaastaa -> tapetaan” –meininki. Tämän takia kirjoitin Kuunvaahdontaistelun tuollaiseksi omassa versiossani. Onko tästä tarinasta kenelläkään mitään sanottavaa?]
--
”Hero Wars are between Ideals and Reality”
Tämä pätee myös agimoreihin.
EDIT: Jaa, Humis puhuikin jo samoista asioista.
EDIT2: Mitä enemmän tätä kelaan nyt, niin musta tuntuu, että tää on sellanen asia, mitä pitäis päästä testaamaan ja kehittelemään pelatessa. Kommenteista tuli niin paljon lisää ideoita, että niiden prosessoiminen ja laajentaminen vie hetken. Jatketaan toki keskustelua, mutta epäilen, että valmistuuko tää tähän lehteen.
|
|
newsalor
linkki
11. joulukuuta 2007 kello 11.59
|
|
newsalor
11. joulukuuta 2007 kello 11.59
linkki
|
kyllä mieluummin tunnustaisin, että ulkolaisten ruokaa on joskus hyvä ottaa palkaksi, kun oma ei oikein riitä, kuin että magiamme ei riitä ja pitää ulkolaisilta ottaa palkaksi
|
|
Ugly Psycho
linkki
11. joulukuuta 2007 kello 12.41
|
|
Ugly Psycho
11. joulukuuta 2007 kello 12.41
linkki
|
Ei palkkasoturointi nyt mitään ihan armopalojen vastaanottamista kuitenkaan ole, että en minä näe asiassa sillä tasolla suurempaa ongelmaa.
|
|
Vesa
linkki
11. joulukuuta 2007 kello 13.01
|
|
Vesa
11. joulukuuta 2007 kello 13.01
linkki
|
Joo, siis olen kaikinpuolin sitä mieltä että täytyy olla todella pätevä syy että Agimorit ryhtyvät palkkasotureiksi. Nysalor jo painottikin seikkoja aika hyvin. Kaaos on aina syy Agimoreille lähteä tappelemaan muiden rinnalle.
Kuunvaahdon taistelussa motiivina on luultavasti juurikin ollut kaaos, jos Agimorit näkevät Lunarilaiset kaaottisina. Tämä tuntuisi sinänsä loogiselta koska Agimoreista saa sellaisen kuvan että he vihaisivat kaaosta keskimäärin enemmän kuin muut Gloranthan kansoista (jos määritelmä nyt on oikein). Lähtiväthän Agimorit kaksi kertaa kauas pohjoiseen ja molempina kertoina syynä oli lähtö taistelemaan kaaosta vastaan. Eli tästä jo näkyy Agimorien erityinen viha kaaosta vastaan koska lähdetään tuollainen älytön reissu tekemään sen takia että päästäisiin tappelemaan kaaosta vastaan, mutta miksi? Meni kyllä vähän offtopic.
Mitä taas tulee tuohon ruokahommaan niin oma visioni on se että Agimorit eivät kovin helpolla lähde vierailta ruokaa hakemaan. Eivät etenkään "kaupunkilaisvätysten" pöperöitä. Tarvitaan todella kurjat olot ja pitkään jatkuvaa nälkää ennen kuin Agimori "alentuu" pyytämään ruokaa toisilta heimoilta tai kaupunkilaisilta. Kovimmat sankarit sitten kaatuvat Nälkää vastaan kun se osoittautuu viimeiseksi vaihtoehdoksi.
|
|
Korol
linkki
11. joulukuuta 2007 kello 15.45
|
|
Korol
11. joulukuuta 2007 kello 15.45
linkki
|
Pätevä syy pitää olla tottakai. Kehittelen sellasia tällä hetkellä, mutta homma ei toimi vielä järkevästi. Agimorit vihaavat kaaosta varmaan niin paljon, etteivät erityisesti tarvitse palkkiota sitä vastaan taistelemisesta. Jos joku palkkiota asiaankuuluvasti tarjoaa, niin kyllä se varmaan hyväksytään.
Osa agimoreista, jotka taistelivat lunareita vastaan varmaan näkivät lunarit kaaottisina. Uskon kuitenkin vahvasti, että käsitykset lunareista vaihtelevat [i:3e009225b4]myös[/i:3e009225b4] agimorien parissa. Vaikka lunarit ovat (pienin osin) kaaosta, niin ovat he todella montaa muutakin asiaa. En yritä tässä mitätöidä River of Cradlesin tekstejä vaan tuoda niihin vain vähän lisää väriä.
Kerjääminen voisi tosiaan olla myös tabu agimoreille. Ei kukaan itseäänkunnioittava agimori menekkään kerjäämään ruokaa heikoilta kaupungin ihmisiltä. Olen itsekin sitä mieltä, että palkkasoturointi on kuitenkin vähän eri juttu. Porukka saa ruokansa koosilta, joka johtaa sitä palkkisjengiä, eikä tässä pitäs olla mitään valittamista kenelläkään kunnon agimorilla (jos sitä ruokaa siis ovat sieltä hakemassa. Ja olivatpa hakemassa mitä tahansa, niin porukan täytyy kuitenkin syödä). Myyttejä (ja reaalipolitiikkaa) paremmin tuntevat johtajat kyllä ymmärtävät, että kompromisseja on tehtävä. Gahijikin löysi aina seuraajilleen suunnan, vaikka hänen piti tehdä uhrauksia.
EDIT: Niin, joo. Jos ihmisillä on suositella jotain kirjoja palkkiksista, ja siitä että miten homma toimii, niin laittakaahan ehdotuksia vaan (vaikka YV:llä, ettei tää ketju tukkiinnu).
|
|
Garrik
linkki
17. joulukuuta 2007 kello 9.07
|
|
Garrik
17. joulukuuta 2007 kello 9.07
linkki
|
[quote:5cac19ceee="Korol"]EDIT: Niin, joo. Jos ihmisillä on suositella jotain kirjoja palkkiksista, ja siitä että miten homma toimii, niin laittakaahan ehdotuksia vaan (vaikka YV:llä, ettei tää ketju tukkiinnu).[/quote:5cac19ceee]
Mieleen tulee Ksenofonin kirjoittama 'Kyyroksen sotaretki', jossa siis antiikinaikuisen palkkasoturiosaston yksi komentaja kertoo, miten tuo osasto löysi tiensä kotiin, kun palkanmaksaja (Persian kuningas) oli kuollut ennen palkanmaksua.
-G
|
|
Vesa
linkki
29. elokuuta 2008 kello 17.24
|
|
Vesa
29. elokuuta 2008 kello 17.24
linkki
|
Postasin tämän myös tuonne uuden wikin puolelle kyseisen artikkelin keskusteluun mutta koska en tiedä kuinka ahkerasti vielä porukka sieltä lueskelee niin pistetään tännekin:
Tätä lukiessa ja asioita funtsiessa minua edelleen kiehtoisi pohtia myös Myrskyhärän palvontaa ja sotureita Agimorien keskuudessa. Oman visioni mukaan Myrskyhärkää palvova Agimori eläisi erillään muusta Agimoriheimosta/perheestä koska tämä Agimori on kaaoksentappovietin alaisena ja seuraa erilaisia päämääriä kuin metsästävä ja keräilevä Agimorijoukko. Eli Myrskyhärkää palvova Agimori ei seuraa Gahijin polkua vaan Myrskyhärän polkua. Tuossa Gahijin polku -tekstissä kun on tuo Gahijin ja Myrskyhärän kohtaaminen niin ajattelin että kun Myrskyhärkä opettaa Gahijille kuinka kaaosta surmataan, niin vastalahjaksi joukko Agimoreja lähtisi Myrskyhärän matkaan.
Aikuistumisriitissä nuori Agimori sitten valitsee joko Gahijin polun jota seuraa, tai sitten Myrskyhärän polun jonka jälkeen aikuisuuteen kasvanut Agimori jättäisikin oman perheensä siirtyen muiden Myrskyhärkää palvovien Agimorien keskuuteen. Toki tämä Myrskyhärän polun valitseminen ei olisi mahdollista kaikille, vain harvat löytäisivät sen matkalla aikuisuuteen, ne joilla on suurin vietti tuhota kaaosta.
Tiedä sitten sopisiko tämä suoraan tähän palkkasoturiotsikon alle vai pitäisikö siitä tehdä ihan oma artikkelinsa.
|