|
humis
21. elokuuta 2007 kello 12.34
linkki
|
Keskitän kommenttini yhteen paikkaan, koska pointtini ovat yhteneviä monen jutun kohdalla ja täten koen niistä saatavan parhaan kuvan.
Tärkeintä: Jokaisen lehteen tulevan artikkelin kohdalla pitää kysyä ja pystyä perustelemaan "kenelle tämä on suunnattu, ja mitä hyötyä tästä on lukijalle?".
Toinen pointti: "myytti = kulttuuri, ja kulttuuri on kaikki kaikessa". Kaikki, mikä myyteissä esiintyy, on kulttuurisesti merkittävää tai suorastaan määrittävää. Mikään ei tapahdu sattumalta. Toisaalta, myyttejä ei voi tulkita, niiden merkitystä ei saa esiin ilman muun kulttuurin kontekstia:
Kaikki, mitä Orlanth tekee, on kulttuurisesti myös sitä mitä miesten odotetaan tekevän - ei toki välttämättä aktiivisesti. Jos Orlanth möhlii ja käy vieraissa nuorena aviomiehenä kyse ei tietenkään ole kehotuksesta toimia samoin, vaan yleisempi toteamus siitä että nuori mies VOI olla tällainen, ja tällaista siitä VOI seurata, ja täten siihen VOI suhtautua näillä seurauksin jne jne. Ne muut asiat mitä VOI tapahtua ja seurata tulevat sitten muista myyteistä ja kulttuurisista kerroksista.
Selvitän esimerkkien avulla:
1. Eurmalin kisat
Juttu kisoista on ihan ok hupaisa, mutta onko se vain sivuntäytettä?
Voisiko mukaan heittää skenaarioideoita? Voisiko siihen lisätä hyötyä liittämällä se laajempaan kulttuurikehykseen? Kisat eivät nyt tunnu sitoutuvan mitenkään suurempaan myyttijatkumoon tai kulttuuriin. Miksi Eurmal haluaa veijareidensa kisailevan? Vastaus "koska häntä huvittaa" on heikko, sillä jotain erikoistahan siinä on, että ilmiö muuten epäjärjesteisen Eurmalin piirissä toistuu. Onko kyseessä kenties jokin muinainen häviö, jonka Eurmal koki naamoituneelle itselleen, ja joka potuttaa tyyppiä vielä tänäkin päivänä niin että tekee mieli pistää vahinko kiertämään? Eikö mukaan saisi edes jotakuta muuta kulttuurillista henkilöä? Jos tätä lähtisi kehittämään, niin ympärille voisi kehittää vaikka mitä muita jumalajan ottelijoita jotka silloin olivat paikalla - nykyään heillä ehkä ei kisoissa olisi mitään muuta virkaa kuin että paikalle nyt vaan jostain syystä pitää saada Barntar, Lhankhor Mhy ja Vinga - ehkä jopa pitäisi erityisesti estää heitä ottelemasta?
Tätä kautta niitä skenaarioideoitakin voisi ehkä ponnahtaa, kun nähtäisiin missä suhteessa kulttuurillisesti muut kuin veijarit koko hömähkään ovat.
2. Agimorijutut
Näiden kohdalla mun ongelmani on se, että artikkeleiden pohjalle mulla on agimoreista vain hyvin hämärä ja epämääräinen kuva. Ne on pitkiä, tummia, kovia ja hyviä juoksemaan. Ne tuli Pamaltelasta Praxiin joskus.
Tuon pohjalta on aika vaikea nähdä miten mehiläisshamaanit tai edes Gahiji liittyvät kokonaisuuteen. Ja kuitenkin, luulisin etten ole epätyypillinen tekstin kohderyhmässä. Ehdottaisinkin, että tämänhetkisten agimorijuttujen yhteenliittämiseksi nyt työn alla olevaa homeland-kuvausta laajennettaisiin huomattavasti juuri yleisinformaation suhteen, jotta meikäläisetkin pääsisivät kehiin.
Lisäksi näissäkin jutuissa kannattaisi mielestäni miettiä tätä myytti=kulttuuri -näkökohtaa. Aniharvoin jotain kulttuurissa tehdään vain koska Gahiji sattui jumalajalla tapaamaan mehiläisen. Miksi Gahiji ylipäänsä armahti mehiläistä, hänhän olisi hyvin voinut vaan kovan nahkansa turvin kävellä tämän yli miten huvittaa. Jos tämä ilmentää jotenkin Gahijin luonnetta (ja huom, siten myös agimorimiehen kulttuurisia odotuksia!), siitä olisi mukava kuulla sananen, tyyliin "Gahiji remembered the words of her Grandmother, telling him to not cause unneeded suffering" tms, mikä nyt agimoreille sitten sopiikaan.
Henkilökohtaisesti kiinnostaisi myös saada näkökulmaa ja vertailukohtaa siihen miten Praxin agimorit eroavat Pamaltelan agimoreista, jälleen ensisijaisesti kulttuurin ja myyttien suhteen. Ylipäänsä tällaisen vertailun kautta voisi saada pintaan helposti kulttuurillisesti ja myyttisesti kovaa kamaa.
Itse asiassa nyt kun surffasin netissä, ilmeisesti nykyinen konsensus on että kaikki Gloranthan tummaihoiset ovat Agimoreja, ja tässä nyt on kyse vielä erikseen mies-ja-puolista, joita niitäkin on sekä Pamaltelassa, Praxissa että lännessä. Miksi? Mikä puolitoistamiesten mytologiassa saa heidät matkaamaan maailman ääriin eri aikoina?
3. Orlanth ja Heler
Yhdyn siihen mitä newsalor kirjoitti. Koska myytit = kulttuuri, tässä tarjotaan miehelle ja naiselle aika yksioikoisia rooleja. Tämän perusteella miehen rooli on tappaa kaikki jotka käy uhittelemaan, paitsi sattumanvaraisesti auttaa Uroxia ja kondooria. Miksi? Kai tässä nyt joku merkitys ja opetus on sen takana ketä pitää kurmottaa ja ketä ei, sen sijaan että olisi vaan ulkoaopeteltava lista. Ketä Kuuman Kuivuuden selvästi orjuutetut kyläläiset ovat? Jos myytistä etsii kulttuurista merkitystä, nämä tuntuisivat tämän jäljiltä olevan Orlanthin kamuja. Mutta keneltä keskisessä maailmassa voi tämän pohjalta lähteä kyselemään vastapalveluksia?
4. Freeing of the Vilinar
Allekirjoitan tähän mennessä esitetyt kommentit sillä huomiolla, että skenu selvästi tällä hetkellä on suunnattu vanhan RQ:n pelaajille (vaikka sitten komeasti merkitysrikkaaksi sankarimatkaksi muuttuukin). Ja perus vanhaan RQ:n nyt vaan kuuluu se että saadaan tehtäviä joista ei kieltäydytä.
Sen sijaan sen kieltäytymismahdollisuuden käsittelyn voisi vaan tiputtaa koko tekstistä pois, kun se tehtävien vastaanotto tuohon pelityyliin niin olennaisesti kuuluu. Toisaalta sen voisi korvata yleisemmällä pohdinnalla. "This scenario presumes that the characters are in a position to take order s from or liable to grant favors to the duke. Either they should be close to his person in some way, in his pay, or suitable rewards should be offered." tms.
Itse asiassa pahempi ongelma on musta se ovipuzzle, joka ei näyttäydy seinänä pelkästään fiktiossa vaan voi muuttua helposti sellaiseksi myös pelissä. Tällä hetkellä skenaariossa vihjeitä ei liiemmin anneta, heitetään vain seinä vastaan ja siinähän sitten kokeillaan eri taikasanoja ja yhdistelmiä vaikka pari pelikertaa - tai sitten lähdetään lätkimään, skenussahan vielä erikseen todetaan että hahmojen pitää tehdä vain se "mikä ilman parempia tietoja ja valmisteluja on mahdollista". Tähän olisi tosi hyvä saada yksittäisen ratkaisun sijasta pohdintaa useasta erilaisesta ratkaisumallista mitä pelaajat voivat yrittää, lähtien isosta Jokihevoseen kiinnitettävästä vetoköydestä kääpiöiltä ostettavaan dynamiittiin.
5. Kaukainen ja Yksinäinen
Tästä ei myytti=kulttuuri-mielessä ole yhtään huomautettavaa, kaikki suorastaan huhkuu yhteyksiä. Tällä hetkellä foorumilla olevista teksteistä ei kuitenkaan vielä oikeastaan saa kokonaiskuvaa alueen hengestä tai klaaneista, siitä miten kaikki liittyy yhteen. Suunnitelmat kokonaisrakenteesta näyttävät kuitenkin hyviltä, kunhan vain loput tekstit vielä loksahtavat paikoilleen. Pitänee vain silloinkin vielä toimittaa jonkinlainen "lukujärjestysedit", jolloin myös joku ummikkolukija voi vielä heittää infoa siitä mitkä viitteet tarvitsevat lisäselvitystä. (Nyt kun luen tuota Yksinäisen federaation historiaa esim., niin Grizzly Peakin, Gamlan loikan ja Alonen taisteluista kaikista voisi pistää yhden lisäkuvauslauseen jotta muistaisin mitä ne olivat ja mihin muuhun lukemaani matskuun liittyvät).
|
|
Vesa
21. elokuuta 2007 kello 13.51
linkki
|
Hyviä pointteja humis. Agimorien homeland kuvaus on tosiaan kesken ja sitä olisi hyvä laajentaan ja yhdistellä noiden agimoriartikkelien näkemyksiä siihen jotta siitä saadaan hyvä paketti. Voisit vielä jokaiseen artikkeliin erikseen jossain vaiheessa istuttaa jotain huomautettavaa mitä täytyisi korjata jotta tuo projekti kävisi helpommin.
Eurmalin kisojen suhteen olenkin ajatellut lähinnä sen liittämistä Garrikin orlanthitekstien yhteyteen jotenkin. Pointit ovat kyllä hyviä, tosiaan tekstiin voidaan liittää vielä syitä miksi tällaiset kisat. Muut huomiot ja skenaarioideat voidaan vaikka liittää uuteen tekstiin jos on tarvista.
|
|
Nysalor
22. elokuuta 2007 kello 22.03
linkki
|
humis:
[i:7d8b33713c]Toinen pointti: "myytti = kulttuuri, ja kulttuuri on kaikki kaikessa". Kaikki, mikä myyteissä esiintyy, on kulttuurisesti merkittävää tai suorastaan määrittävää. Mikään ei tapahdu sattumalta. Toisaalta, myyttejä ei voi tulkita, niiden merkitystä ei saa esiin ilman muun kulttuurin kontekstia:[/i:7d8b33713c]
Minusta taas kyseessä on juuri myyttien tulkinta, kun tuodaan kulttuurillinen konteksti hommaan mukaan. Esimerkiksi jos kaksi erilaista orlanthiklaania olisi saanut jostakin syystä täsmälleen saman tarinan käsiinsä – olkoon se sitten jumaltietäjien koe tai jotakin muuta – ja pyrkivät ymmärtämään, mitä se opettaa, saattavat tulkinnat olla kovinkin erilaisia heidän lähtökohdistaan riippuen. Voi olla, että meillä on erilaiset käsitykset myyteistä ja niiden merkityksistä.
[i:7d8b33713c]Kaikki, mitä Orlanth tekee, on kulttuurisesti myös sitä mitä miesten odotetaan tekevän - ei toki välttämättä aktiivisesti. Jos Orlanth möhlii ja käy vieraissa nuorena aviomiehenä kyse ei tietenkään ole kehotuksesta toimia samoin, vaan yleisempi toteamus siitä että nuori mies VOI olla tällainen, ja tällaista siitä VOI seurata, ja täten siihen VOI suhtautua näillä seurauksin jne jne. Ne muut asiat mitä VOI tapahtua ja seurata tulevat sitten muista myyteistä ja kulttuurisista kerroksista.[/i:7d8b33713c]
Missä sitten menee voimisen ja kehotuksen raja? Jos Orlanth myyttisesti makaa vieraiden kansojen naisten kanssa tai jopa raiskaa heitä tekaisten siinä sivussa lapsia, onko se lupa tai jopa kehotus tehdä näin orlanthikulttuurin parissa? Orlanthin ja Arokan myytti on hyvä esimerkki tästä. Itse myytistä ei käy ilmi, ovatko Orlanthin teot suotavia, sallittavia vai vain tiukasti rajatuissa myyttisissä olosuhteissa tai ehkä vain symbolisesti tehtäviä.
[i:7d8b33713c]Itse asiassa nyt kun surffasin netissä, ilmeisesti nykyinen konsensus on että kaikki Gloranthan tummaihoiset ovat Agimoreja, ja tässä nyt on kyse vielä erikseen mies-ja-puolista, joita niitäkin on sekä Pamaltelassa, Praxissa että lännessä. Miksi? Mikä puolitoistamiesten mytologiassa saa heidät matkaamaan maailman ääriin eri aikoina[/i:7d8b33713c]?
Täytyy tunnustaa, etten ole oikein selvillä, mistä tulee ilmaus mies-ja-puoli. Ehkä se on yksinkertaisesti vain muiden käyttämä nimitys sen vuoksi, että agimorit sattuvat olemaan melkein puolet tavallista ihmistä suurempia. Minä viittaan mieluiten Praxin porukkaan vain Praxin agimoreina.
Mitä tulee kaaosta vastaan taistelemiseen, niin agimoreilla on siinä pitkä historia, joka alkaa jo myyttisistä ajoista. Pamaltelassa Pamalt johti taistelua kaaosta vastaan ja agimorit osallistuivat yhteiseen ponnistukseen pelastaakseen maailman, joskin Praxin agimorit taisivat tulla nykyisille seuduilleen jo ennen sitä, suuren pimeyden aikaan.
Toisaalta kaaoksen vastustamisen taustalla on toki myös Pamaltin legendaarinen taistelu Vovisiboria vastaan. Praxin agimoreilla vain Pamaltin tilalla Baba Ulodra, joka Pamaltista poiketen kuoli taistelussa, kun taas Pamalt vetäytyi muuten vain maailmasta jättäen kaaoksen vastustamisen kansansa tehtäväksi. Pithdaroksen agimorit saapuivat kenties jonkin profetian johdattamina ja liian myöhään osallistuakseen Gbajin tuhoamiseen. Veikkaan, että Gbajin tekosilla on saattanut olla heijastusvaikutuksia kauas Pamaltelaan saakka, ja toisaalta silloinkin on saattanut olla kommunikaatiota mannerten välillä, ainakin waertagien kautta.
[i:7d8b33713c]Tähän olisi tosi hyvä saada yksittäisen ratkaisun sijasta pohdintaa useasta erilaisesta ratkaisumallista mitä pelaajat voivat yrittää, lähtien isosta Jokihevoseen kiinnitettävästä vetoköydestä kääpiöiltä ostettavaan dynamiittiin.[/i:7d8b33713c]
Tähän varmaan vaikuttaa kovasti se, millaista kampanjaa on pelattu ja mitä keinoja siten pelihahmojen käytettävissä on. Minusta skenaarion alussa kannattaa viitata Borderlandsiin (& Beyondiin), koska skenaariohan on selvästi tarkoitettu kyseisen kirjan kampanjan loppupuolelle, mitä ei ihan täsmällisesti taideta skenaariossa mainita. Toisaalta skenu voisi toimia varmaan mainiosti erilläänkin kampanjasta.
|
|
Garrik
23. elokuuta 2007 kello 17.14
linkki
|
[b:dfc0585587]Nysalor Agimori-ketjussa:[/b:dfc0585587]
[quote:dfc0585587]Toisaalta kulttuuri ei koostu minun nähdäkseni yksinomaan myyteistä vaan myös arkielämän kokemuksista ja historiallisesta perimätiedosta. Ehkä tarkoitat jälkimmäistä juuri tulkintahistorialla? Minä kuitenkin erotan itse myytin itsenäiseksi tarinaksi, jonka selostamia asioita voidaan sitten tulkita mutta jonka tulkintoja ei ole kirjoitettu sisään tarinaan.[/quote:dfc0585587]
Tässä saattaa olla sellainen juttu, joka selittää, miksi humiksen ja nysalorin tulkinta myyteistä ja niiden estetiikastakin eroaa.
Humis korostaa myytin totaalisuutta, eli sitä, ettei esim. Orlantheilla ole historiaa, uskontoa tai traditiota, joka olisi jotenkin myyteistä irrallaan. Nähdäkseni humis lähtee siitä, että myytit jäsentavät olennaisesti arkielämän kokemuksia, ja ovat juurikin sitä historiallista perimätietoa. Siksi tulkintaa ei voi erottaa myytistä. Siksi myyttinä kerrottu tarina on tosi, ja [i:dfc0585587]vaikuttaa[/i:dfc0585587] juuri sellaisena kuin se on kerrottu. (Ja siksi sama myytti on joka paikassa vähän erilainen, kunnes se on eri myytti.)
Osunko nyt yhtään oikeaan?
Vaikka olen kirjaviisas historioitsija, olen humiksen kanssa samaa mieltä. Tai siis olen sitä mieltä, mitä mieltä oletan humiksen olevan. :) Minulle Gloranthan viehätys on juuri myytin totaalisuudessa. Totaalisuuden vuoksi jokainen myytti kertoo ihmisistä ja nykyhetken arjesta - siksi juuri myytit ovat tavattoman mielenkiintoinen tapa puhaltaa Glorantha henkiin. Siksi ei ole yhdentekevää, millä tyylillä myytit kerrotaan.
[i:dfc0585587]Toisaalta minusta asia saa olla toisin. Zin Lettersiin mahtuu ja sopii artikkeleita, jotka eivät osu juuri minun Glorantha-tulkintaani, tai jotka eroavat jopa Gregin myyttiluennoista. Arvaan, että kaikki artikkelit tullaan kyllä lukemaan, ja kaikille löytyy kannattajia ja vastustajia.[/i:dfc0585587]
-G
|
|
humis
23. elokuuta 2007 kello 18.12
linkki
|
En ole niin radikaali. Korostan kyllä mieluusti myyttejä ja niiden intiimiä yhteyttä kulttuuriin, kun se on niin siisti juttu.
Enemmän tässä nähdäkseni tyylillisesti on kyse siitä, että musta on paljon siistimpää, hyödyllisempää, valaisevampaa ja todempaa esittää myytti ja yksi tulkinta erottamattomana elävänä kokonaisuutena, jättäen muut tulkinnat sivutekstiksi, kun taas Matin mielestä on siistimpää, hyödyllisempää, valaisevampaa ja todempaa pitää myytin syuzhet ja fabulat erillään.
Ehkäpä koko jutussa siis lopulta on kyse siitä, että emme ole vielä nähneet Matin erillistä selittävää tekstiä, joka puhaltaa puhtaaseen juoneen erilaisia tulkintamahdollisuuksia. ?.
(lukumukavuutta koskeva argumenttini tosin yhä jää)
|