|
charnjibber
7. huhtikuuta 2007 kello 8.34
linkki
|
Hei kaikki.
Kirjoitin uutta kampanjaani varten kuvauksen Sentanoksen oloista. Mikään aukoton tai kaikenkattava kuvaus tämä ei ole, mutta kertoo juuri sen mitä kampanjani tarvitsee. Kampanja sijoittuu noihin lopussa kuvattuihin kaupunkivaltioihin. Ottakaa huomioon, että tämä on osa minun Gloranthaani. Korjatkaa, jos teillä on jotakin huomautettavaa sisällöstä yms. Lähteenä käytetty Glorantha-pakkauksen kakkoskirjaa.
Tapahtuma-alueen aluekuvaus:
Arkatin Todistetty Ilmestyminen -liikehdintä sai aikaan sen mitä Sentanoksessa nykyään tapahtuu. Uskonto, jota vanhoilliset rokarit olisivat varmasti kutsuneet vain ennen pitkää rappioon, kärsimykseen ja kuolemaan johtavaksi jumalantekemiseksi; väite joka pohjimmiltaan lopulta olikin totta. Sentanoksen hallitsija Vähän Mielihyvän Korkein Prinsessa Erenzagor oli tämän uskonnon henkinen (ja myös maallinen) johtaja. Kultti lupaili vuonna 1618 jotakin suurta, he nimittäin väittivät pystyvänsä todistamaan Arkatin tulevan ilmestymisen. Mahtavista ja suureleisistä alkuvalmisteluista huolimatta Arkat ei ilmestynyt koskaan. Tämä tapahtuma sysäsi liikkeelle tapahtumaketjun, joka jatkuu yhä.
Erenzagorin hegemonia romahti ja samoten luottamus hänen uskontoonsa. Suurissa määrin sentanoslaiset hylkäsivät uskonsa, ja tämä taas aiheutti maassa sisäisiä levottomuuksia, sillä uskonto oli ollut vahvasti sidoksissa valtion sisä- ja ulkopolitiikkaan valtionuskontona. Sentanos oli vuosien mittaan kerännyt vihollisia ympäriltään ja välit niihin olivat edelleen tulehtuneita. Tapahtumat Sentanoksessa johtivat siihen, että enemmän tai vähemmän tuolloin maallisessa ulottuvuudessa oleillut lankstilainen sankari Siglolf Pilventuhoaja julisti 1618 Meren Vuodenaikana olevansa erittäin loukkaantunut Arkatiin liittyvään huiputukseen syyllistyneitä sentanoslaisia kohtaan. Siglolfin sotaretkestä sai alkunsa kokonainen sotien sarja.
Sentanoksen käymien sotien ympärille liittyy yleensäkin huomattava poliittinen juontittelu ja sekasotku. Sentanoksen viholliset, kuten Tinaros, Naskorion ja Belstos, näkivät, että Sentanoksen sisäisessä sekasorrossa ja levottomuudessa piili loistava tilaisuus hyökkäykselle tätä maata vastaan. Myös Otkorionissa, vaikka Sentanos ei varsinainen vihollinen ollutkaan, nähtiin mahdollisuus hyötymiselle Sentanoksen kustannuksella. Surantyr Oikeauskoinen, Monijumalaisen kirkon arkkipiispa, oli tuolloin vasta äskettäin kääntänyt Otkorionin uskoonsa ja alkoi kääntämään katsettaan ympäröiviä alueita kohtaan, pakanoiden käännyttäminen mielessään. Oman sankarikultin omannut Siglolf Pilventuhoaja näki myös tilaisuuden laajentaa valtapiiriä uusien uskovaisten kautta. Sentanoksen heikenyminen näytti avaavan monellekin taholle ovia Sentanokseen päin, jokaisella omat intuitiot.
Surantyr oikeauskoisen kiihkeiden vaatimusten seurauksena Siglolf alkoi valmistella sotaretkeä Sentanosta vastaan, peittäen suunnitelmansa tekosyyllä, jonka mukaan Siglolf olisi loukkaantunut ja halukas kostamaan Arkatin mainetta tahranneille. Hyökkäys kohdistui Sentanoksen luoteisosiin ja se tuli täytenä yllätyksenä sisäisten ongelmien vaivaamalle Sentanokselle. Sentanoksen armeijan mobilisointi epäonnistui pahoin. Huonosta johdosta ja taistelutahdosta kärsinyt väsynyt asevelvollisten armeija ei tarjonnut kunnollista vastusta loistavasti organisoidulle ja motivoituneelle Siglolfille ja hänen sankarikulttinsa uskovista koostuneelle sotajoukolle, vaan mahtavan taikuuden siivittämänä sentanoslaiset pakenivat henkensä edestä suuren taistelun loppuessa 1618 Meren Vuodenajan viidentenäkymmenentenäkolmantena päivänä. Näin oli ennen voimakkaana pidetty Sentanoksen keskusarmeija kukistettu ja hajaannutettu Siglolf Pilventuhoajan toimesta.
Piakkoin muut Sentanoksen viholliset näkivät oivan tilaisuuden suunnitellulle hyökkäykselle. Belstoksesta, Tinaroksesta ja Naskorionista lähti hyökkäysjoukko matkaan. Yllätetty Sentanoksen romahtanut armeija antoi vain leikkimielisen vastuksen hyökkääjille. Hyökkääjät eivät olleet minkäänlaisessa liitossa keskenään tai tietoisia toisen liikkeistä, hyökkääjät vain pyrkivät välttämään toisen kohtaamista. Nopeasti etenemällä vallattiin useita linnakkeita ja kaupunkeja todella nopeassa aikataulussa. Sentanoslainen sotilasjohto ei yksinkertaisesti voinut asialle paljoakaan tehdä mitään, sen sijaan valloitettujen maiden asukkaat paikoin jopa ottivat riemumielin valloittajat vastaan, tuntien itsensä petetyksi Sentanoksen valtionjohdon suunnalta.
Hyökkääjien ahneus kuitenkin kohtasi loppunsa. Ripeästi edennyt Naskorionin armeija alkoi lähestyä Helby-jokea (Helby-järven laskujoki Felster-järveen), mutta tässä vaiheessa Helbyn paronikunta uhkasi sotilaallisella iskulla Naskorionia, jos etenemistä vielä jatkettaisiin; naskorionilaiset perääntyivät kymmeniä kilometrejä kohti omaa herttuakuntaansa Helbyn pelossa Tulen Vuodenajan puolenvälin jälkeen vuonna 1618. Tinaroksessa tapahtui kyseisinä aikoina vallankaappaus; uusi hallitsija suunnitteli valtionsa ulkopolitiikan uusiksi samalla vetäen joukkonsa pois Sentanoksen mailta. Tähän asti uhkaavimmin kohti Felster-järven rannikkoa edennyt Belstoksen armeija koki kolauksen Saukkosillan taistelussa 33. päivä Tulen Vuodenaikaa, jossa viimeiset puolustajat kunnostautuivat taistellen uutterasti Doskior-joen sillasta; Belstoksen armeijan keskusta oli kokenut kovan kolauksen, ja muutamien pienempien voittojen siivittämänä belstoslaiset onnistuttiin ajamaan lähelle entistä rajaa.
Jo ennen kuin tapahtumaketjun sotilaallinen puoli oli ohi, Sentanos koki sisällään joitakin muutoksia ja mullistuksia. Siglolfin sankarikultti levitti sanomaansa alueella, jonne se oli hyökännyt kääntäen monia pettyneitä paikallisia uskoon. Monijumalaisen kirkon lähetyssaanaajat saapuivat monin paikoin maaseutuväestön pariin Sentanoksessa. Entisestä uskostaan luopuneet sentanoslaiset kääntyivät ilomielin uuteen uskoon, joka lupasi iloa ja lohdutusta sekaviin ja epävarmoihin oloihin. Belstoksen armeijan perässä seurasivat Boristin Salaisen rekisterin Agentit, käännyttäen pääosin kaupunkiväestöä täten laajentaen verkostoaan. Myös naskorionilaiset ja tinaroslaiset levittivät uskoaan valtaamilleen alueille, mutta heidän käyttämänsä käännytysmenetelmät eivät olleet niin tehokkaita kuin muilla, joten he saivat luotua loppujen lopuksi uskonnoilleen alueelle vain erittäin pienet vähemmistöt. Tosiasiassa tinaroslaisten ja naskorionilaisten tarjoamat jumaluudet eivät osoittautuneet kiinnostaviksi sentanoslaisten silmissä.
Kun Arkatin Todistettu Ilmestyminen -liikehdintä menetti kasvonsa Sentanoksessa, monet, varsinkin maaseutuväestöstä, luopuivat surutta uskostaan pettyneinä ja ärtyneinä siihen pyristelyyn, jonka he olivat tehneet uskonsa eteen, kaiken tämän lopulta osoittautuessa aivan turhaksi. Paikoin ilmeni talonpoikien avoimia joukkomielenilmaisuja ja kahakoita, mutta asiansatunteva poliisilaitos esti näiden laajenemisen paikoin jopa todellisin voimakeinoin. Mitään ei tosin voitu tehdä joukoin uskostaan luopuneiden eteen, vaikka Arkatin Todistettu Ilmestyminen -liikehdintä pyrkikin selittelemään ja sovittelemaan tekosiaan; vaikka sillä oli valtion tuki takanaan, ei se saanut vihaisten talonpoikien mieliä käännettyä. Tilannetta sotki vielä muiden uskontokuntien tunkeutuminen Sentanoksen rajojen sisäpuolelle. Sotien edetessä tyytymättömyys kasvoi; asevelvolliset kerättiin ympäri maata, ylimääräiset verot ja muun muassa elintarvikkeiden säännöstely asetettiin voimaan. Kansa pidettiin kurissa poliisilaitoksen avulla. Tilanteen yhä pahentuessa Sentanos oli jo anarkian partaalla, mutta vihollisten takaiskut antoivat valtionjohdolle elintärkeän hetken hengähtää ja koota itsensä.
Sentanoksen sodat Tinarosta, Siglolfia, Naskorionia ja Belstosta vastaan olivat ohitse Maan Vuodenajan lopussa vuonna 1618. Sentanoksen käymiä sotia ei voida pitää saavutuksina tai onnistumisina, mutta niiden kautta Sentanos todisti vihollisilleen olevansa edelleen voimakas, sisäisistä levottomuuksista huolimatta. Sentanos sopi sille epäedullisen rauhansopimuksen Belstoksen kanssa, ja sopimuksen tuloksena Belstos sai laajoja alueita Sentanokselta maiden entisen rajan lähistöltä. Naskorionin kanssa, kuten ei Tinaroksenkaan, koskaan sovittu rauhansopimusta. Naskorion otti haltuunsa laajoja alueita Sentanoksen koillisosista ja Tinaros otti haltuunsa aluita läntisestä Sentanoksesta. Siglolf ei vaatinut maa-alueita, vaan tehtävänsä hoidettuaan poistui ylpeänä alueelta jälleen yksi sankariteko nimissään. Jo sotien aikana monet Sentanoksen vuosia sitten alistamat kaupungit kapinoivat vaatien itsenäisyyttä, nähdessään alistajansa olevan heikko ja valmistautumaton. Useita pikkuruisia kaupunkivaltioita syntyi eri puolille Sentanoksen entisiä alueita, pääosin seuraaville alueille: Helby-joen rannoille, Tinaroksen rajan lähistölle, Belstoksen rajan lähistölle ja Naskorionin rajan tuntumaan. Sentanos ei voinut tehdä näiden itsenäistyneiden kaupunkivaltioiden eteen mitään, vaan sen oli vain annettava niiden mennä. Sodat veivät liikaa resursseja, jotta irtaantuneita voitaisiin painostaa, ja sotien jälkeen olot jatkuivat vielä kauan niin sekavina, että mitättömän kokoisten kaupunkivaltioiden takaisinvaltaaminen ei ollut valtionjohdon prioriteeteissa ensimmäisellä sijalla.
Sotien tuloksena Sentanos menetti neljänneksen maa-alueistaan. Sodassa henkensä menettäneet voidaan laskea tuhansissa. Valtionuskonnon kannatus romahti, ja uskostaan luopuneet kääntyivät vieraiden lähetyssaarnaajien tarjoamiin jumaluuksiin. Monijumalainen kirkko levisi vielä sodan jälkeisinä vuosina todella laajasti ympäri Sentanosta, ja nykyään se on Sentanoksen suosituin uskonto. Sentanoksen hallitsija onnistui vahvan poliisilaitoksen avulla pitämään vallankumoukselliset kurissa. Valtionuskonnon karvas epäonnistuminen ja sodat ajoivat Sentanoksen kaameaan kurimukseen, lähes anarkiaan. Sekosorto ja epävakaus olivat läsnä kaikkialla, ja maaseutuväestön taltuttaminen oli valtionjohdon tärkein tehtävä sotien jälkeen. Felster-järven oikumeeni rauhoittui nopeimmin, jonka jälkeen terroriin nojannut poliisilaitos siirsi velvollisuutensa muille alueille.
Nykyään Sentanos on noin 350 000:n asukkaan kaupunkivaltio Erenzagorin hallisemana, ollen lähinnä vain varjo menneisyydestään. Uskonnollinen tilanne Sentanoksessa on sekava: noin 70% kansasta kuuluu Monijumalaiseen kirkkoon, boristeja on 5%, 2% kuuluun Siglolf Pilventuhoojan sankarikulttiin, 3% kuuluu Arkatin sankarikultteihin, 1% on muiden vähemmän tunnettujen uskontokuntien jäseniä, ja loput 19% on kuuluu valtionuskontoon. Arkatin Todistettu Ilmestyminen -liikehdintä menetti lopullisesti vahvan asemansa, ja samalla vahvasti sentanoslaisia yhdistänyt piirre hävisi. Valtionuskontona se säilyy ainakin niin kauan, kunnes Monijumalainen kirkko saa byrokratiansa järjestettyä Sntanoksen oloihin sopivaksi. Erenzagor pitää edelleen vahvasti kiinni vallastaan, mutta silti hänen maansa on melkoisessa sekasorrossa; kapinoita pitää rauhoittaa, tuhoja korjailla ja rahoittaa uutta armeijaa. Sentanoksen viholliset ovat esittäneet halukkuutensa uusiin aluelaajennuksiin Sentanoksen kustannuksella, tämä taas koituisi jo nyt romahduspisteessä olevan Sentanoksen kohtaloksi.
Noin kaksi vuotta sitten, kun naskorionilaiset olivat perääntyneet, muutamat Helby-joen kaupungit kapinoivat Sentanosta vastaan saavuttaen itsenäisyyden. Kaupunkivaltioita syntyi 6 kappaletta Helby-joen laaksoon: Kostom, Rovonti, Wilistar, Poimoj, Focti ja Yilmester. Kaupungit alkoivat asioidensa järjestelyn optimistisin ottein, sillä kaupunkien asukkaat olivat ylpeinä saaneet itsenäisyyden monen vuoden alistumisen jälkeen. Jo aluksi kaupunkien väliset suhteet olivat melko riitaisia, sillä muun muassa alueomistuksissa, tulleissa ja armeijan rahoituksessa ilmeni riitaa, tosin kaupunkien hallitisijoilla varmasti oli henkilökohtaisine tottumuksineen jotain osuutta riitojen ilmenemiseen ja jatkuvuuteen. Olennaista on, että suhteet eivät ole parantuneet lähes lainkaan. Kaupungit tulevat pääosin toimeen Helby-joen vilkkaan kaupan vuoksi; pieninä kaupunkeina pienillä asukasmäärillä tämä on varsin helppoa. Elämä näissä kaupungeissa on surullisen tyypillistä pienille itsenäisille kaupungeille, sillä kaikki elämä pyörii vain oman, väkisinkin rakastetun, pikkuisen kaupungin ympärillä, piirien ollessa pieniä. Monikaan näiden kaupunkien asukkaista ei halua tiedostaa tosiasiaa, joka tulee olemaan ajankohtainen lähitulevaisuudessa; millään kaupungeista ei ole tarvittavaa armeijaa torjumaan mahdollista hyökkääjää. Muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Helbyn paronikunta on osoittanut lähenemisen merkkejä. Sentanos taas osoittaa kiinnostumisen merkkejä näiden kaupunkien takaisinsaamiseksi, juuri Helby-joen kaupan ja rikkaiden kaupunkien verotulojen vuoksi.
Kostom on Loordi Potnotuksen hallitsema noin 700:n asukkaan pieni kaupunki. Kostom on kaupungeista varmasti köyhin ja ryysyisin, sillä se ei ole joen rannalla ja on näin ollen osittain ulkona joella käytävästä kaupasta. Loppumattomasta ahneudestaan vihattu hallitsija vastuuttomasti pistää verotulot omaan käyttöönsä. Rovonti on kaupungeista varmasti rikkain. Prinssi Adonis Erel on toteuttanut onnistunutta taktiikkaa ja on siten saanut useille tuotteille kauppamonopolin koko Helby-joella. Rovonti on noussut entisistä sorron ja sodan asetelmista melko nopeasti ja onnistuneesti, ja tässä lähes tuhannen asukkaan kaupungissa jokainen asukas tuntuu olevan verrattain onnellinen. Wilistar on pieni ja eristäytynyt kaupunki. Sitä johtaa militarismia ihannoiva loordi, joka käyttää suuren osan verotuloista mahtipontisen armeijan varustukseen. Poimoj on alueen vilja-aitta, ja laajan maatalousalueen omaavana välittää paljon viljaa ja muita maataloustuotteita lähistön kaupungeille. Focti hallitsijoineen pitäytyy edelleen uskollisesti Sentanoksen valtionuskossa täten tehden melkoisen eron muihin, jotka pääsosin turvautuvat Monijumalaiseen uskoon. Yilmester on vasta puoli vuotta sitten tehnyt puolustussopimuksen Helbyn kanssa. On melko ilmeistä, että todellisen hyödyn edessä Helbyn paronikunta surutta unohtaa tällaiset sopimukset.
|
|
charnjibber
7. huhtikuuta 2007 kello 8.36
linkki
|
Tässä vielä sivuava kuvaus kampanjasta. Kampanjassa on pitkällisesti kuvaillut valmiit pelaajahahmot.
Tässä pienimuotoisessa kampanjassa RuneQuestiin pelaajat ottavat safelsterläisten varkaiden roolit varasjoukkion suorittaessa viimeistä tehtäväänsä. Suoritettuaan tehtävän jokainen hahmo, omista syistään, palkkion turvin aloittaa elämän jossain muualla, jonakin muuna. Kampanjassa on valmiiksi kirjoitetut pelaajahahmot 4-3 pelaajalle, neljän ollessa ihanneluku. Kampanjan tässä esitetty materiaali koostuu pääosin alue- ja tapahtumakuvauksista jättäen hyvin paljon pelinjohtajan oman arvionti- ja improvisointikyvyn varaan. Kampanja on lyhyehkö ja perin teemoitettu, pyörien enemmänkin hahmojenvälisten suhteiden ja hahmoihin eläytymisen kuin perinteisen fantasiaroolipelaamisen ympärillä.
Tosiaan, halusin jakaa nämä (aluekuvaus lähinnä) kaikille kiinnostuneille.
|
|
Vesa
7. huhtikuuta 2007 kello 9.52
linkki
|
Vaikuttaa hyvältä matskulta tämä! Minua kiinnostaisi vähän tietää noiden varashahmojen taustaa ja ovatko he ihan järjestäytyneitä varkaita, jonkin killan hommissa vai kuinka? Itse nimittäin olen jo muutaman vuoden tässä hitaanlaisesti rustaillut Vogain kuvausta ja sinne olen suunnitellut varkaiden kiltaa.
Olisi ihan mukava lukea lisää noista aluekuvauksistasi yms. ja miksei vaikka jonkinlaista yhteistyötäkin voitaisi tuon Seshnelan ja minun väsäämäni Vogain kohdalla tehdä, pistä vaikka yksityistä viestiä jos moinen yhteistyö kiinnostaisi.
|
|
charnjibber
8. huhtikuuta 2007 kello 10.26
linkki
|
He ovat ammattivarkaita, mutta eivät syystä tai toisesta kuulu mihinkään kiltaan. He ovat olleet kuitenkin varasryhmä jo jonkin aikaa, ja nyt on aika viimeiselle keikalle. Kampanjassa on neljä hahmoa:
Potlus - kunnioitettu ryhmänjohtaja
- Kokenut mestarivaras
- auktoriteettinen johtaja
Harkew - barbaari Vesmonstranista
- muuttanut näille alueille orlanthimailta
- hiljainen ja juro
- synkähkö
Punalakki - ryhmän keikari
- onneton keikari
- melko taidoton
- naivi ja rinta täynnä itseään
Votvotus Tarkkasilmä - onneton tarkk'ampuja Tiskoksesta
- kunniaton ja omatunnoton varas
- köyhä kuin mikä, viettää aikansa pullon ääressä
- sotilaskoulutuksen omaava taitava varsijousen käyttäjä
Tässä siis erittäin lyhyesti noista hahmoista. Hahmojen välillä on oikea sotku keskenään, mutta en viitsinyt alkaa tuosta enempää täällä selittämään. Vihjeenä sen verran, että hahmonkuvaukset ovat 300-400 sanaa pitkiä.
Vesa: Mikä ettei. Tekemäni Estaurnicin kuvaushan täällä jo on. Olen kiinnostunut Seshnelasta paljonkin, sillä se on kiinnostavin läntisen kulttuurin alueista. Lähetin sinulle yksityisviestin asiasta.
|