|
charnjibber
linkki
13. tammikuuta 2007 kello 8.03
|
|
charnjibber
13. tammikuuta 2007 kello 8.03
linkki
|
Omaa kampanjaani varten kirjoitin yleistä tietoa Estaurenicistä. Seshnela-keskustelun innoittamana päätin jakaa tämän tiedon kaikille kiinnostuneille. On huomattava, että teksti viittaa ensisijaisesti omaan Gloranthaani.
Kirjoittaessani käytin lähteinä vain tuota Seshnela-keskustelua, suomenkielistä RuneQuest-materiaalia ja lukion historian oppikirjaa, joten joku aiheesta enemmän tietävä voi antaa asianmukaisia ehdotuksia ja kommentteja.
[i:880eb934f5][b:880eb934f5]Yleistä tietoa Estaurenicistä[/b:880eb934f5][/i:880eb934f5]
Estaurenic on kreivikunta Seshnelan kuningaskunnan alaisuudessa, lähellä Nolosia. Asukkaita kreivikunnassa on noin 250 000, ja suuri osa asutuksesta on keskittynyt maan läpi virtaavan Tanisor-virran liepeille. Kreivikunnan pääkaupunkina toimii Estau, jossa sekä kreivi että piispa oleilevat. Politiikka ja hallinto keskittyy tähän kaupunkiin, jota voisikin väittää kreivikunnan sydämeksi. Maantiedettä värittävät Tanisor-virran monet laaksot. Pääosa maasta on kuitenkin mäntysekametsien peittämää tasankoa, jota asuttaa tyypillinen koskemattomien metsien eliöstö. Silloin tällöin maisemaa rikkovat rauhalliset maanviljelijäyhteisöt ja satunnaiset kartanot.
Estaurenicin pääelinkeino on maanviljelys; ohraa ja ruista viljellään yleisesti, myös muita maaperän antimia käytetään ravinnoksi. Varsinkin Solkathi-meren rannikolla harjoitetaan jonkin verran kauppaa, kuten Tanisorin rannoillakin tehdään. Kauppa on kuitenkin pientä ja sitä rasittaa raskas verotus, jonka vuoksi Estaureniciin ei ole kehittynyt vaikutusvaltaista porvaristoa. Noin 85 % väestöstä elää maaseudulla, mikä jättää kaupunkien osuuden väestöstä pieneksi. Joitakin kapunkeja kuitenkin toimii Estaun ympäristössä, Estaun säteilemän byrokratian, arvovallan ja kaupan ansiosta.
Estaurenicin kreivinä toimii tällä hetkellä Herra Ragn Paloris, Paloriksen maineikkaasta suvusta. Kirkolla on myös vahva asema Estaurenicissä piispa Broz Demundsin valvonnan alaisena. Seshnelan kuningas Guilmarnin politiikka läänitysten ja arvonimien suhteen ei ole vielä Estaurenicissä kantanut hedelmää, vaan Estaurenicin poliittisesti mahtavin henkilö on edelleen kreivi. Kreivi Paloris on kuitenkin useiden kollegojensa ohella varovainen ja myötäilevä kuninkaan ja tämän käskyjen suhteen.
Vaikka avoimista vihamielisyyksistä ei kreivin ja kuninkaan välillä voida puhua, kreivi todella vihaa kuningasta tämän asettaman suuren verotaakan ja epäsuoran painostuksen vuoksi. Piispa Demunds kannattaa melko vahvasti niin perinteisen kuin konservatiivisenkin rokarismin harjoittamista ja toimintaa. Hän kannattaa arkkipiispa Theoblancia ja suhtautuu kunnioittavasti kuninkaaseen, hänen suhteidensa kreiviin nähden jäädessä välinpitämättömiksi. Politiikassa ja kulttuurillisissa seikoissa noudatetaan perinteellisyyteen nojaavia seshnelelaisuuden ja rokarismin perinteitä ja arvoja; perinteinen sääty-yhteiskunta ominaispiirteineen on täällä tarkasti vaalittu.
Viereinen Nolosin herttuakunta aiheuttaa silloin tällöin konflikteja Estaurenicissä. Nolos ei tunnusta Seshnelan kuningasta, mikä varsinkin Estaurenicin vanhoillisten aatelisten piireissä aiheuttaa vihan sekaisia tunteita näitä naapureita kohtaan. Kreivi Paloris ei kuitenkaan ole kovinkaan halukas, vaikka kuningas painottaisikin tätä, käyttämään resurssejaan turhaan sotimiseen, millä ilman muiden läänien apua ei saada mitään aikaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei avointa tai jatkuvaa sotatilaa ole Estaurenicin ja Nolosin välillä. Silloin tällöin kunikaan käskystä Seshnelan kunigaskunnan ydinalueilta matkaa kreivikunnan läpi joukko ritareita ja nostomiehiä kohti Nolosia sotatoimiin, mutta tämä on harvinaista ja ei koske useinkaan rahvasta millään tavoin. Yleisempiä konflikteja ovat alavasallien keskinäiset kamppailut ja maaorjien satunnaiset kapinat.
Tavallinen maalainen elää Estaurenicissä kuten kohtalotoverinsa muualla Seshnelassa; ei heitä kiinnosta politiikka tai korkeakulttuuri, vaan he ovat asemaansa sidottuja, usein herralleen ja kirkolleen uskollista ja työteliästä väkeä. Heidän olosuhteensa elämisen suhteen ovat aivan yhtä alhaiset kuin muillakin seshnelalaisilla maaorjilla. Ainoa tapa nousta ahdingosta, jota harva asukas ahdingoksi tiedostaa, on värväytyä läänin armeijaan. Jotkut onnekkaat etenevät ja pääsevät lopulta ydinaluiden sotavoimiin osallisiksi.
|
|
newsalor
linkki
12. helmikuuta 2007 kello 7.34
|
|
newsalor
12. helmikuuta 2007 kello 7.34
linkki
|
Vallan siistiltähän tuo kuvaus kuullostaa. Ainoa asia, mikä kuulosti kummalliselta oli maanviljelijöiden sotapuuhat, sillä noilla rokareilla tuntuu yleensä olevan varsin tiukat kastirajat. Toisaalta tiukkoina aikoina saattavat mennä kirkonkirjatkin sekaisin. ;)
Joko olette saaneet kampanjan käyntiin? Pelaattekö RQ:ta vai HQ:ta?
|
|
charnjibber
linkki
12. helmikuuta 2007 kello 8.34
|
|
charnjibber
12. helmikuuta 2007 kello 8.34
linkki
|
Kampanja on valmiiksi kirjoitettu; 45 sivua melko tarkistamatonta tekstiä. Syyskuussa tai niillä paikkein kampanja pelataan, kunhan vain palaan Suomeen takaisin. Kampanja on kirjoitettu suomenkieliseen RQ:n, ja sillä aionkin sen peluuttaa, mutta kampanjassa ei kyllä ole paljoakaan viittauksia sääntöihin, joten sen voisi melko helposti pelata millä systeemillä tahansa.
Kampanjassani alueella onkin hieman poikkeukselliset ajat; alueelta on värvätty paljon talonpoikia reserveiksi Nolosin rajalla käytäviin kahinointeihin, joissa muutaman noloslaisen Ritarin liittouma on valloittanut joukon rajavartiolinnoituksia. Oivat ajat joillekkin epätavallisille tapahtumille tapahtua.
|
|
Ilkka
linkki
14. helmikuuta 2007 kello 1.29
|
|
Ilkka
14. helmikuuta 2007 kello 1.29
linkki
|
[quote:9c7e411208="charnjibber"]Ainoa tapa nousta ahdingosta, jota harva asukas ahdingoksi tiedostaa, on värväytyä läänin armeijaan. Jotkut onnekkaat etenevät ja pääsevät lopulta ydinaluiden sotavoimiin osallisiksi.[/quote:9c7e411208]
[quote:9c7e411208="newsalor"]Ainoa asia, mikä kuulosti kummalliselta oli maanviljelijöiden sotapuuhat, sillä noilla rokareilla tuntuu yleensä olevan varsin tiukat kastirajat. Toisaalta tiukkoina aikoina saattavat mennä kirkonkirjatkin sekaisin. ;) [/quote:9c7e411208]
[b:9c7e411208]Mutu:[/b:9c7e411208]
Harvemmin taitavat maaorjat värväytyä armeijaan [i:9c7e411208]vapaaehtoisesti[/i:9c7e411208]... Vaikka heidän olonsa rokari-yhteiskunnassa ovatkin surkeat, niin kuoleminen tuskallisesti jossain aatelisten pikkukahinassa ei varmasti houkuttele ketään. Niinpä heidät yleensä pakotetaan uhkakeinoin (esim. 'poika lähtee sotaan, tai äidiltä lähtee käsi.') mukaan sotaretkille.
Lisäksi on ritareiden ja loordien edunmukaista pitää maaorjat erossa ase- ja taistelukoulutuksesta noin yleisesti, koska jos pesantit oppivat sotimaan he lähes varmasti haluavat parantaa olojaan kapinoimalla. Jos he lisäksi osaavat käyttää kunnon aseita, niin alkaa ritareille tulla ongelmia väistellä nuolia ja miekkoja. Itse sanoisin, että heitä koulutetaan massarynnäköiväksi keihäslaumaksi, joilla on [b:9c7e411208]ehkä[/b:9c7e411208] puukko itsepuolustukseen.
Jos Seshnelassa (ja rokari-yhteiskunnassa yleensä) on 'ylempää' maanviljelijä-kastia, niin he ovat joko kaupunkilaisia tai ns. yeomen (jotka eivät ole sidottuja maahan, vaan vuokrasopimuksella viljelevät lordin maita). Heillä saattaa olla mahdollisuus opetella jousenkäyttöjä ja/tai sotataitoja yleensä. Mutta hekin ovat täysin riippuvaisia lordista, sillä maaorjat vihaavat heitä vielä enemmän kuin ritareita tai lordeja.
Kun rokari lordi tarvitsee jalkaväkeä tai jousiampujia, niin hän värvää ja/tai palkkaa ritareiden ja lordien nuorempia poikia, jotka on jo valmiiksi koulutettuja, ennen kuin lähtee kouluttamaan maanviljelijä-kastia taistelemaan... koska ei halua taistella heitä vastaan myöhemmin, ja jos maajussi on sotimassa niin kuka viljelee maata?
Olen Newsalorin kanssa tässä samaa mieltä, että rokareitten kastihierarkia on niin tiukka, että maajusseja ei yleensä kouluteta taisteluun, koska Jumala on määrännyt sen ritari-kastin tehtäväksi.
Lisäksi sanoisin, että maanviljelijä ei voi värväytyä armeijaan, koska hänhän ei ole vapaa lähtemään lordinsa mailta ilman lupaa. Hänet voidaan määrätä armeijaan, mutta eihän sellaiseen kukaan vapaaehtoisesti ryhdy kun oletettavissa on pelkästään surkeita oloja, sairauksia ja kuolemaa.
Jos maanviljelijä haluaa vapautta tai olojensa parantumista, niin hänellä on kaksi vaihtoehtoa: kapinointi ja karkaaminen. Kapinat yleensä kukistetaan julmasti ja nopeasti (johtajat kidutetaan kuoliaaksi). Karkaamisella on hieman paremmat onnistumismahdollisuudet, varsinkin jos onnistuu pakenemaan koko kuningaskunnasta, mutta karkaajillekin käy huonosti jos heidät saadaan kiinni (ja ritarit ovat hyviä tässä).
Rokari-yhteiskunta ei ole hauska paikka elää, mutta se on vielä ikävämpi paikka kuolla...
Ja kuten alussa sanoin: Mutu, YGWV, jne.
|
|
Ilkka
linkki
14. helmikuuta 2007 kello 1.41
|
|
Ilkka
14. helmikuuta 2007 kello 1.41
linkki
|
[quote:fad8c5b979="charnjibber"]Kampanjassani alueella onkin hieman poikkeukselliset ajat; alueelta on värvätty paljon talonpoikia reserveiksi Nolosin rajalla käytäviin kahinointeihin, joissa muutaman noloslaisen Ritarin liittouma on valloittanut joukon rajavartiolinnoituksia. Oivat ajat joillekkin epätavallisille tapahtumille tapahtua.[/quote:fad8c5b979]
Tulee epäonniset ajat lordille ja ritareille... mikä on vain hyvä asia.
Ensinnäkin tulee tulojen menetystä, jos värvättyjen talonpoikien määrä on huomattava (kuten aiemmin mainitsin, niin kuka viljelee maata?)
Toisekseen talonpojat saavat kokemusta sodasta, ja palattuaan kotiin todennäköisesti ryhtyvät kapinallisiksi. (Tässä tuli mieleen, tietenkin, Robin Hood -tyyppinen maaorja-Sankari.)
Kolmanneksi on hyvin todennäköistä, että armeijaan värvätyt talonpojat pääsevät karkaamaan paljon helpommin kuin kotiinjätetyt.
Olisi muuten kiva tietää millainen kampanjasi on? Jos pelaajat ovat ylempiä kasteja, niin heidän kannattaa olla varuillaan. Ja jos pelaajat ovat noita värvättyjä jyväjemmareita, niin heidän kannattaa käyttää mahdollisuus hyväkseen...
|
|
charnjibber
linkki
14. helmikuuta 2007 kello 5.56
|
|
charnjibber
14. helmikuuta 2007 kello 5.56
linkki
|
Aivan oikeassa olette tuon talonpoikien värväämisen ja sotimisen suhteen. Eihän sinne armeijaan, varsinkaan lääniarmeijaan, lähde kukaan vapaaehtoisesti. Ne ketkä armeijaan joutuvat osallisiksi, pakotetaan siihen tai sitten he lähtevät vapaaehtoisesti joistain syistä, jotka heitä itseäänkin hyödyttävät. Siinä viimeisessä kappaleessa todella oli asiavirhe, kiitos huomauttamisesta.
Kampanjassa on todella tuo yllä kuvaamani tilanne. Unohdin mainita, että paikallinen maaherra on velvoitettu lähtemään sotaan. Alueelle saapuneiden kreivin edustajien käskyn mukaan on maalaisten joukosta värvättävä reservejä. Useinhan kaikki sotaväki koostuu Ritareista, mutta aina ei asioita saada hoidettua ja järjestettyä normien mukaisesti. Maaherra on alueella pidetty, mikä saa monet vapaaehtoisiksi liittymään taistelemaan hänen kanssaan. Lisäksi kun kylän, jossa maaherra ja hahmot asuvat, pappi lupaa Iloa ja Lohdutusta jokaiselle lähtijälle, noin komasosa kylän asukkaista värväytyy enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti armeijaan. Syntyy hurmos, jonka vuoksi lähtijät unohtavat että olisi aika kynnöille.
Ei ajankohta tai tilanne ole maaherralle mitenkään mieluinen, mutta velvollisuus on velvollisuus, lisäksi häntä alamaisineen helpottaa ajatus että värvätyt ovat pelkästään reservejä, ainakin ennakkotietojen mukaan. Ja lisäksi tämä sotilaskampanja on lyhyt, sillä on kyse vain rajakahinoinneista, jotka nyt sattuvat olemaan lähistöllä. Rajakahinat eivät useinkaan kestä kauaa, niin ainakin on usein todettu. Kun värvätyt palaavat, elämä palaa kutakuinkin normaaleille raiteilleen kylässä ja lähiympäristössä.
Kampanja sijoittuu sinänsä melko mielenkiintoiseen aikaan, sillä kaikkien hahmojen on tarkoitus olla henkilöitä, jotka eivät värväytyneet armeijaan, vaan jäivät kylään. Kylässä on melkoinen sekasorto; maaherra poissa moni kyläläinen mukanaan, kylvöt pitäisi piakkoin aloittaa ja lisäksi kylän kylänvanhinkin kuoli muutamia päiviä sitten. Kaikin puolin harvinainen tilanne, jolloin monenkinlaista voi tapahtua tai ajautua pintaan.
Kampanjassa on kolme vähintään keskipitkää seikkailua. Ensimmäisessä seikkailussa alueelle saapuu lainsuojaton ritari, joka tilaisuutta hyväkseen käyttäen vaatii veroa asukkailta tai koko kylä poltetaan. Kun lainsuojattomasta päästään tavalla tai toisella eroon, rankkasateet saavat aikaan kevättulvan, joka uhkaa kylää. Kun tästä on päästy, jo maineikkaiksi nousseet hahmot palkkaa naapurin epätoivoinen maaherra selvittämään hänen maillaan tapahtuvia katoamisia.
Tarjoamani seikkailut päättyvät tilanteeseen, jossa maaherra alamaisineen ei ole vielä palannut, mutta tiedon mukaan palailee aivan juuri. Mitä sitten tapahtuu, onko värvätyistä vain puolet tallella? Entä mitä maaherra tuumii hahmojen seikkailun aikaansaannoksista? Näitä en ole vielä miettinyt, vaan ne jätänkin mielikuvituksen ja improvisoinnin varaan.
|