|
Arkat
29. joulukuuta 2006 kello 19.52
linkki
|
Kirjoitan parhaillaan mahdollisimman yksityiskohtaista kuvausta Cinsina-heimon Berryhall-klaanista ("Marjamaja," "Marjatupa," "Marjatalo" ...) ja eritoten tietystä Torvathin suvusta ja maatilasta (bloodline/household, stead; Torvathsstead). Tarkoitus on luonnollisesti pelauttaa MRQ:ta hahmoilla jotka kuuluvat kaikki tuohon sukuun.
Koska tahdon pelissä korostaa karjan, karjanhoidon, ja maanviljelyksen merkitystä jokaisen sartarilaisen elämässä (tarkoitus on käyttää vuosittaisia tai kausittaisia Lore (Animal) ja Lore (Plant) heittoja jotka sitten lisäävät varakkuutta naudoissa), tarvitsen luonnollisesti mahdollisimman tarkat numerot karjan määrälle.
Paha kyllä [i:f4505ffa9a]Thunder Rebels[/i:f4505ffa9a] ei ole kovin hyödyllinen kun sitä tutkii tarkemmin.
Toisaalta maamiehistä (carl) sanotaan (sivu 40) että jokaisella täydellä maamiehellä on oltava 42+ nautaa, mukaanlukien 8 vetohärkää auran eteen. (Eikö 2 muka riitä kiskomaan? Barntarin riitteihin ja taikuuteenhan kuuluu myös että mies itse vetää auraa härkien kanssa. Vaimo kai luotsaa...) Maamiehistä sanotaan myös että jokainen asuu tilalla noin 15 - 25 muun ihmisen kanssa. Eli maamiehiä on 1/16 - 1/26 klaanista. 800 hengen klaanissa siis 30-50? Vaikuttaa kovin vähäiseltä, mutta siitä saadan ainakin sinänsä King of Dragon Passin ja TR:n sivun 18 esimerkin kanssa yhteensopiva määrä nautoja: vähintään 1300 päätä jos klaanissa on 800 / 26 = 30 maamiestä. (En tietysti tiedä onko tämä realistinen määrä nautoja. Kuinka monta tarvitaan elättämään 800 ihmistä maanviljejysyhteiskunnassa?)
(Tähän väliin voisin mainita että naisten asemasta en liiemmin puhu, koska kirjojen mukaan vaimon asema ja veriraha määräytyvät miehen mukaan; naiset kun eivät omista karjaa, vaan koko lopun talouden. Tietysti nainen voi olla jumalpuhuja eli godi, tai soturi eli weaponthane, tai päällikkö tai kuningatar, tai vaikka mikä muu, jolloin on eri säännöt.)
Tähän väliin voi huomauttaa että lähteet (TR, Barbarian Adventures) ovat hieman ristiriidassa orlanthien omaisuuslaeista; toisaalta sanotaan että maamies omistaa nautansa ja yksittäisen miehen sosiaalinen asema määräytyy nautojen määrän mukaan, mutta toisaalta sanotaan että suku tai talous (bloodline, household) omistaa kaiken yhdessä. Tässä voi tietysti olla kyseessä yksinkertaistus; ei se maamies oikeasti niitä omista. (Mutta miten sitten määräytyy sosiaalinen asema? Perheen omistaman karjan määrän mukaan kaikille miehille? Jos perheellä on 42+ päätä karjaa, 8 härkää, ja aura, niin kaikki täyskasvuiset miehet ovat maamiehiä?)
Mutta sitten TR:n sivulla 28 olevassa laatikossa sanotaan että jokainen nuori mies saa oman lauman nautoja klaanilta kun hän käy läpi aikuistumisriitit, ja selitetään miten klaani omistaa aina tietyn osan lauman naudoista - oletettavasti sen alkupääoman lukuisen määrän, ja sen määrän mitä se myöhemmin antaa maamiehen hoitoon - ja maamies omistaa loput (varmaan taas yksinkertaistus; perhe omistaa ne?).
Mitäs tämä sitten tarkoittaa? Saako jokainen nuori mies aikuistuessaan omat karjat klaanilta? Miten niitä riittää kaikille? Kuinka monta päätä niitä saadaan? Eihän mies silti ole maamies ellei omista härkiä ja auraa - saako hän nekin klaanilta? Miksi renki (cottar) omistaisi nautoja? Hehän huhkivat muiden pelloilla tai paimentavat sikoja tai lampaita. (Vai omistaako renki sitten osan tilan naudoista, ja voiko hän nostaa itsensä maamieheksi jos saa kasvatettua laumansa tarpeeksi suureksi?)
Tämä kaikki on niin helkkarin ristiriitaista ja epämääräistä että tulee mieleen lähinnä kehittää omat lait ja käyttää niitä. Mutta mitä systeemiä käyttää?
1. Mies omistaa itse nautansa. Jos miehellä on 2 härkää ja aura, hän on maamies (carl); jos hänellä on joko 2 härkää tai aura, hän on puolimaamies (half-carl, joka on TR:n sivun 40 mukaan maamies eikä renki, mutta muiden mainintojen mukaan laillisesti ja sosiaalisesti renki eikä maamies...). Näin nuori mies voi olla maamies, vaikka hänen veljensä on renki. Tässä systeemissä härät ja aura olisi lähinnä saatava lahjoina omilta vanhemmilta tai joltain muulta varakkaalta mieheltä. (Tai naiseltakin, vaikka he harvemmin nautoja omistavat.)
2. Perheet omistavat naudat yhdessä, ja jos perheessä on 42+ nautaa, 8 härkää, ja aura, niin kaikki perheen täysikäiset miehet ovat maamiehiä; jos perheessä on 21+ nautaa, 8 härkää tai aura, niin kaikki perheen täysikäiset miehet ovat puolimaamiehiä; jos perheellä ei ole härkää tai auraa, miehet ovat renkejä. Tässä tapauksessa kun mies tulee täysi-ikäiseksi, klaani voi antaa hänen suvulleen lisää karjaa, tai olla antamatta - päätös riippuu päälliköstä ja muista johtajista. Kenelläkään ei ole omaa laumaa karjaa, vaan kaikki tosiaan kuuluu suvulle tai klaanille.
Kummassakin systeemissä taitaisi maamiesten määrä nousta huomattavasti yli sen 1/16 - 1/26, mikä on omasta mielestäni ihan fiksua.
Mitäs mieltä olette? Mikä olisi hyvä ratkaisu? Ensimmäinen, toinen, ei kumpikaan, joku muu? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta, onko jollakulla tarkkaa tietoja realistisista karjamääristä, onko parempia ehdotuksia tai omia systeemejä?
Kunhan saan tämän kaiken setvittyä, luultavasti kirjoitan ja pistän foorumeille omat sääntöni karjankasvatukselle ja maanviljelylle.
|
|
Bellad
30. joulukuuta 2006 kello 9.08
linkki
|
no sen pahemmin mistään mitään tietämäti, niin uskon että teoksessa mainitut "härät" ovat sonneja, eli uros lehmiä. Näin ollen se 8 on luku, jonka barntar on antanut, jotta karjasuvut jatkuisivat puhtaina, eivätkä menisi solmuun karjojen sukulinjojen turhalla supistamisella.
(termistöllisestihän härkä ja sonni ovat sama eläin, mutta hieman eri ominaisuuksin varustettuna. Yleensä sonni on lauman pää, siitoseläin. Härkä on lihajalostettu sonni, eli yleensä voimakasrakenteisempi, lihaksikkaampi jne. Mulli taasen on sarveton lehmän mukula, eli uros vasikka. muinaisina aikoina tälläistä jaottelua ei ollut, vaan ne tulivat vasta karjan jalostuksen edetessä käyttöön, ja ymmärtääkseni Sonni on se vanhempi nimi)
Ja maamiehellä on hyvä olla pari "ylimääräistä" eläintä, koska lehmät tuottaa maitoa, niin niitä ei mielellään teuraaksi laiteta, joten niitä sonneja on hyvä olla, jotta ne voidaan uhrata, antaa lahjaksi tai laittaa teuraaksi, ilman että perheen/klaanin/heimon tms ruuantuotto laskee.
TR:n kaksijakoisuus johtuu siitä, että se kertoo koko sartarin alueen (ja lähiympäristön) barbaariheimojen tavoista, ja niissä on omia pieniä vaihteluita alueittain, joten jos kertoo vain yhdestä klaanista/heimosta/perheestä, niin niille on ihan oikeutettua kirjoittaa omat säännöt ja muut. (IMO)
Viikingit lienevät lähinnä sartariyhteiskuntia, ja niissä nautojen määrä oli hyvin vaihteleva. Oli viikinkiheimoja, jotka elivät naudoista, ja heillä saatoi olla 3 nautaa/jäsen, ja sitten oli niitä, joille naudat eivät olleet tärkeässä osassa, ja nautoja saattoi olla 1-2/perhe.
Mitä taasen tulee tuohon kysymykseesi Carlien määrästä, niin se viittaa perheen päänä toimivaan mieheen, jolla on oma torppa ja täten perheen karja on "hänen karjaansa".
Eli carlin asema tilalla on perheinensä hoitaa kaikkia tilan nautoja. Niiden kaikkien ei siis pidä olal "hänen", vaan hän on vastuussa niistä. Näin asian itse näkisin. Tällöin aikuistuneet mukulat saavat yhden tai useamman naudan "omiiin nimiinsä", eli laumasta nimetään muutama nauta että "katsohan poika, tämä on Lilli, se on sinun".
Uskon, että tämän tarkoitus on enemmänkin kasvattaa nuoret yhteen tapojen kanssa, ja sitoa ne klaaniin jonkin kautta, mitä ei voi viedä mennessään ainakaan helposti.
Ymmärtääkseni sartarilainen heimoyhteisö on muutenkin rakentunut niin, että kaikilla on oma paikkansa, ja he tekevät vain sen oman paikkansa muikaista tointa, seppä, metsästäjä, savenvalaja, paimen jne, ja muut hyödykkeet/ruuat/vaatteet saavat sitten muilta klaanin/heimon/tilan asukkailta, eikä mihinkään työtehtävään tarvita suuria määriä tekiöitä.
Barntarilla toki on taikuutta, jossa äestäjä voi itse toimia härkänä, mutta en usko että sitä suuremmin käytetään, jos ei ole pakko. Varsinkin kun orlanth carl on kuitenkin yleisempi (ymmärtääkseni) ja hänen oppiensa mukaan taas on oikein laittaa nimen omaan härät (myyteissä myrskyhärkä) vetämään äestä.
Mitä tulee half carleihin, niin uskon että kyseessä on carlin pojat tai veljet, jotka voivat toimia hänen asemassaan tarvittaessa, tai toimivat apuna. Tai henkilöitä jotka hoitava titse oman karjansa syystä tai toisesta, mutta eivät kynnä maata, eli ovat pelkästään karjan hoitajia.
Mitä tulee Cottarin karjan omistukseen, niin siis sartarissahan ei yleisesti ottaen ole mitään toisen omaa, tai mitään ihan oikeasti omaa omaa, vaan kaiken omistaa klaani, heimo, tila, ja sitten niistä tietyt osa-alueet/eläimet/esineet on vain nimetty tietyn henkilön "vastuulle". Omistus sitten menee niin että kuten aikaisemmin mainitsin, jokin eläin vain näytetään ja sanotaan "tää on sun", ja sitten se palaa takaisin laumaan. Carl hoitaa laumaa, ja kasvattaa sitä, ja käyttää sitä heimon/klaanin/tilan hyödyksi. Samoin seppä tekee esineitä heimon/klaanin/tilan hyödyksi, ja antaa niistä niitä tarvitseville, samoin kuin ruukuntekijät jne. Ymmärtääkseni tämä tarve/saaminen menee paljolti johtajien kautta, mutta suoraakin vaihtoa ja tuttavasuhdetta käytetään. Eli kun pata menee puhki, niin seppä korjaa sen, koska sepän kaikki maito tulee tilalliselta, ja kun myllyn aisa katkeaa, seppä korjaa sen, jotta vaimonsa saa viljaa. jne. Eli kaikki puhaltava tyhteen hiileen, mutta kaikille on nimetty se oma osa-alue "tontti", jota hoitavat yhteisen hyvän nimissä.
Väittäisin, että siat, lampaat ja kanat yms on jaettu ihan samanlailla kuin naudatkin, mutta koska ne ovat pääsääntöisesti vähäpätöisempiä eläimiä koska ovat lähestulkoon pelkästään tapettavaksi kasvatettavia, niin niistä ei pidetä niin kirjaa. ja niiden lisääntyminenkin on runsaampaa, niin niitä riittää kaikille, joten varastaminenkin on tarpeetonta.
Lampaat nyt eivät täysin mene tähän yllä mainittuun, mutta eipä niistä ainakaan missään ole mitään isoa haloota pidetty.
|