|
caramon
19. joulukuuta 2005 kello 8.27
linkki
|
Jep!
meillä nousi erään ystävän kanssa väittely kumpi on mielenkiintoisempi peli Mage vai Vampire.
Ystäväni puolisti vampirea, minä taasen olin enemmän Magen kannalla sillä vampyyrit ovat mielestäni hyvinkin loppuunkulutettuja.
vampiren luettua pääsin tulokseen että he vain väittelevät, hankkivat valtaa, touhuavat omiaan jonka jälkeen he käyvät torporiin(nukkumaan)
ja sitten heräävät ja sama touhu uudestaan. Mielestäni kovinkin tylsää.
ja näin yleis kannalta myöskin, montako elokuvaa tiedät tai olet katsonut vampyyreistä, entäs montako kirjaa?
jatko kysymyksenä montako elokuvaa olet katsonut tai tiedät nykyajan maageista?entäs kirjaa? :roll:
Mielestäni vampyyrit ovat todellakin käytettyjä ja kuluneita, eikä niihin saa oikeen mitään ideaa enään.
Mikäs on teidän mielipitteenne asiasta?
|
|
Assath
19. joulukuuta 2005 kello 9.19
linkki
|
Vampiren (jos sitä nyt haluaa pelata ROOLIpelinä eikä erikoisvoimafiilistelynä) on mielestäni ehdottomasti hahmon yritys kamppailla oman ihmisyytensä rippeistä, hänen yrittäessään hallita sisällään kasvavaa petoa. Taistelu inhimillisyyden ja pedon on kyllä paljon käytetty konflikti, mutta niin on oikeastaan jokainen muukin tärkempi konflikti.
Miksi ihmeessä Vampyyrien täytyisi käyttää kaikki aikansa valtataisteluun, jos maagitkaan eivät kerran mielestäsi näin tee? En ole lukenut kahta uusinta versioita Vampiresta, mutta ainakaan tästä kolmanneksi vanhimmasta ei kyllä tällainen fiilis minulle välittynyt. Itse ottaisin sellaisen kannan asiaan, ettei suurinta osaa vampyyreistä voisi nuo hallitsemisasiat vähempää kiinnostaa. Heillä on aivan tarpeeksi tekemistä oman kirouksensa pohtimisessa ja teiniangsitissaan kieriskelemisessä. Toki heihin mahtuu epäilemättä paljon kunnon machiavellimäisiä diktaattori wannabejäkin, mutta silti.
Jos itse alkaisin vetää vampire kamppanjaa, niin seksuaalisuus olis takuulla ykkös teemoja pelissä. Vampyyrit ovat tyylikkäitä ja erotiikkaa tihkuvia yönsaalistajia, mutta itsellä ei ota eteen, ei sitten millään. Tai jos ottaa niin nautintoa ei ainakaan saa. Vastaavasti hahmon kokemalle lähes orgasmin omaiselle tunteelle tämän saadessa huulilleen pitkästä aikaa lämmintä verta on syytä antaa paljon kuvailua.
Miten hahmo suhtautuu omaan kiroukseensa? Haluaako hän ehkä kuolla, mutta on liian pelkuri toteuttaakseen toiveensa? Unelmoiko hän edelleen pelastuksesta ja etsii epätoivoisesti keinoja muutta itsensä takaisin kuolevaiseksi? Entä kun nuo keinot yksitellen osoittautuvat humpuukiksi? Vai näkeekö hahmosi kirouksensa ennemminkin tilaisuutena elää ikuisesti? Tai haalia itselleen valtaa? Entä kun tuo ikuinen elämä ja valtakaan eivät enää maistukkaan kovin hyvältä .
Entä vampyrin suhteet tämän aikaisempiin tuttaviin (vaikkapa aviopuolisoon ja lapsiin)? Tietävätkö nämä mitä isukille/äitylille on tapahtunut? Hyväksyvätkö nämä tapahtuneen muutoksen vai pitävätkö aikaisempaa perheenjäsentään nyt kammottavana hirviönä (ollen enemmän tai vähemmän oikeassa)? Onko hahmolla ollut rohkeutta paljastaa näille todellista luontoaan? Tai tahdonvoimaa pitää nämä erossa vampyyrien kauheasta maailmasta? Entä jos hahmolle rakkaat ovat vaarassa ja tarvitsevat kipeästi hahmon apua ja yli-inhimillisiä voimia?
Mikä on hahmon suhde uskontoon? Pitääkö hän itseään kadotettuna vai uskooko hän siihen, että vielä löytyy mahdollisuus pelastua? Entä jos hahmo alkaa nähdä vaikka unia ristiinnaulitusta Jeesuksesta? Tai tapaa papin joka tuntee hänen luontonsa ja kertoo, että vielä on toivoa. Että jos hahmo katuu tekojaan ja rukoilee Jumalaa koko sydämellään ottaa tämä hänet jälleen hoiviinsa ja hahmo voi taas nähdä auringon. Entä kestääkö hahmon usko hänen seuraava verityötään, jonka hän suorittaa pedon ottaessa vallan?
Miten hahmo suhtautuu veren juomiseen? Se lienee hänelle nykyisin suurin nautinnon lähde, joten hän tuskin suhtutuu siihen periaatteella "ihan sama kunhan veripooli on täynnä". Miten hahmo hankkii verensä? Surmaako hän kylmästi uhrinsa vai juoko vain sen verran, että nämä jäävät henkiin. Entä jos joku uhri jää henkiin ja on nähnyt hahmon? Tai joku uhrin omaisista alkaa metsästää hahmoa? Vampyyri voi antaa uhreilleen joko nautinnollisen tai kammottavan olon ruokaillessaa, kumman hahmosi antaa? Mistä ruumiinosasta hahmosi imee uhriensa verta (kaula on niin tylsä)?
Mikä on hahmosi suhde muihin vampyyreihin? Ketä heistä hän vihaa ketä pelkää ja kenestä pitää? Entä kun muut vampyyrit kohtelevat ihmisiä kuin karjaa? Voiko hahmosi katsoa heidän suorittamiaan kauheuksia sivusta? Tai jos toinen vampyyri tappaa jonkun hahmollesi rakkaan kuolevaisen? Tai muuttaa tämän vampyyriksi? Onko hahmollasi vampyyriessä ketään läheistä ystävää tai rakastettua? Mitä tehdä kun tämä alkaa menettää otteensa pedolle? Antaakko armon murha vai toivoa, että vielä se kerran vetää itsensä kasaan?
Kyllä vampyyrejä on tosiaan paljon käsitelty ja vaikka missä, mutta itse näkisin tämän ennemmin Vampiren voimana kuin heikkoutena. Vampyyreissä riittää teoriassa potkua vaikka mihin, joten ihan ihmetyttää miksi WW:n on täytynyt tehdä aluperin erittäin lupaavast settingistään silkkaa sontaa noin miljoonalla klaanikirjalla.
|