|
Argrath
linkki
22. elokuuta 2005 kello 14.09
|
|
Argrath
22. elokuuta 2005 kello 14.09
linkki
|
Pienoiseksi yllätyksekseni en onnistunut löytämään tällaista aihetta vielä foorumilta, vaikka muutamilla threadeillä on yksittäisiä esimerkkejä ollutkin. Suurena eeppisen fantasian ystävänä olisi kuitenkin kiva kuulla enemmänkin kokemuksistanne siitä, kun pelikerrat (tai vaikka yksittäiset taistelut) ovat venyneet supersankarillisiin mittasuhteisiin.
|
|
Alec
linkki
22. elokuuta 2005 kello 14.55
|
|
Alec
22. elokuuta 2005 kello 14.55
linkki
|
Meillä on tällä hetkellä pienimuotoinen sotakamppanja käynnissä meijän peleissä! Eli lähtökohtana on että jumala nimeltä Nerum-Gnur (PJ: oma sävellys) on aloittanut sodan Orlanthin kulttia vastaan ja miun Alec on tietenkin mukana puolustamassa uskoaan! Seikkailu huipentui kun Alecin palattua tehtävältä selvisi että suurehko vihollisarmeija oli matkalla kohti temppeliä aikeena polttaa se maan tasalle! Omat puolustusjoukot olivat käyneet hyvin vähiin parin viime tehtävän aikana, eikä lisäjoukkoja ehditty enää kutsua paikalle! Vihollisarmeija sitten saapui paikalle ja ryhmittyi hyökkäykseen! Oman puolen suunnitelma olikin sitten yksinkertainen, kourallinen nooviseja taistelisi temppelin sisäänkäynnin edessä tukkien sisäänrynnäkön, riimulordit ja yksi uskalias pappi (minä ja pari EPH:ta) lentäisivät vastustajan pääjoukon yli ja hyökkäisi vihollisen johtajien kimppuun ja vielä kaiken päälle temppelin papit heittelisivät loitsujaan temppelin tornista!
Taistelua voisi verrata vaikka TSH:n taisteluun Minas Tirithin edessä, kylläkin vähän pienemmässä mittakaavassa! Yksi kokonainen pelikerta kamppaillessa meni ja kun riimutason tyypit taistelee loitsut päällä ni vahinkoja jouduttiin laskemaan laskimella ku ei oma matikka pää enää riittäny! Pitkän väännön ja parin jumalallisen jälkeen vihollisen johtoporras saatiin lyötyä! Vihollisen pääjoukon moraali romahti täydellisesti parin tuulilordin tultua mukaan pätkimään tavallisia rivimiehiä, minkä seurauksena vihollinen pakeni paniikin vallassa!
Vaikka omat menetykset olivat raskaita oli taistelu kuitenkin ensimmäinen voitto sodassa Nerum-Gnuria vastaan!
Vaikka voitto oli tärkeä moraalin kannalta, sota jatkuu kuitenkin ja ehkä lähitulevaisuudessa voin kirjoittaa lisää miten kamppanja etenee!
Fuck, meitin peliporukka hus pois, tossa alla on
[size=24:d56d1eec34]spoiler!!![/size:d56d1eec34]
|
|
Argrath
linkki
23. elokuuta 2005 kello 7.34
|
|
Argrath
23. elokuuta 2005 kello 7.34
linkki
|
Juu eli [size=24:36f968a84a]Alecin pelaajat ja muut Aarnikotkien saarella kulkevat ÄLKÄÄ LUKEKO TÄTÄ - PILAA PELI-ILON[/size:36f968a84a]
Voisin itsekin kyllä kertoa tähän...
Meillä Aarnikotkien saaren kampanja venyi kyllä pirun eeppisiin tunnelmiin (niinkuin varmaan monilla muillakin). Kun Tuulen Miekka oli saatu haettua alettiin valmistautumaan sotaan Ocklesia vastaan. Slarkeilta pelastetun Starnia Myrskynkääntäjän avulla saimme Nidikin suostuteltua mukaan sotaan jos Surltkin lähtee ja Surlt tuli sitten puhetaito kriittisen avulla. Ennen varsinaista hyökkäystä hahmot soluttautuivat Ocklesiin ja Punasilmän temppeliin jossa he salamurhasivat Ylipapitar Marusan ja porukan shamaani (joka oli apuhengen avulla yhteydessä lähiseudulla olevaan Shamaani Sinikasvoon) kukisti temppelin neljä kulttihenkeä. Varsinainen Ocklesin taistelu käytiin sitten myöhemmin. Kun Ocklesin ja lähivuorten örkit taistelivat Nidikin ja Surltin yhdistettyjä voimia vastaan Ocklesin edustalla, hahmot kävivät Halcyonin (paha velho) kimppuun suoraan Ocklesissa (oma hahmoni (auringon jumalan riimulordi) ratsasti taisteluun ylväästi sielutuhosta parantamallaan aarnikotkalla). Lopulta kunnia Halcyonin tappamisesta meni seurueemme jousimies-hahmolle joka ampui tämän maagisilla nuolilla. Örkit voitettiin hurjan ja verisen taistelun jälkeen, Ocklesin rappioitunut kuningasperhe murhattiin ja maanpaosta palannut prinssi Eraphion nousi valtaistuimelle.
Tämän jälkeen käytiin viellä seikkalijaporukan voimin syöksemässä Maugre Sotilassataman valtaistuimelta (jolle nousi Starnia). Viimeisenä urotyönä hurjapäinen (seinähullu) porukkamme päätti tuhota Eukko Piikkisilmän. Seikkailijaretkueen miesvahvuus putosikin tämän seurauksena kuudesta kahteen, mutta überbuustattu (ja jälleen Sinikasvolta apua saava) shamaanimme onnistui lopulta sitomaan kriittisellä henkikatkolla surmatun Piikkisilmän hengen toteemiin, joka sitten annettiin Sinikasvojen sukulinjan vartioitavaksi.
Jotta tällaista supermachoepiikkaa on pelimme parhaimmillaan ollut. On tosin ainoa kerta kun ollaan päästy edes lähelle vastaavaa. Yleensä pelimme ovat olleet aika maanläheisiä.
[size=12:36f968a84a][/size:36f968a84a]
|
|
Alec
linkki
23. elokuuta 2005 kello 8.15
|
|
Alec
23. elokuuta 2005 kello 8.15
linkki
|
Ollaan itekkin Aarnikotkien saarella tällä hetkellä ja aika samoja linjoja meijän peli kulkee! Täytyy myöntää et se on loistavasti tehty kamppanja!
Jos parin viikon päästä pelataan taas ni voin pistää jatkoks vastaavan miten meijän peliporukan SAS päättyi!
|
|
Cara
linkki
23. elokuuta 2005 kello 10.11
|
|
Cara
23. elokuuta 2005 kello 10.11
linkki
|
Luulenpa ettei meidän peli lopu ihan noin eeppisesti... Kuitenkin kimppuun tulee vain kasa slarkkeja, jotka saa kivan aterian sitten Firshalan ylipapittaresta :( Se saa aikaan oman grillin kuitenkin ^^
|
|
caramon
linkki
15. kesäkuuta 2007 kello 19.06
|
|
caramon
15. kesäkuuta 2007 kello 19.06
linkki
|
Nyt on pelit menneet Exaltedin merkeissä jotenka taistelut tapaavat olla enemmän tai vähemmän eeppisiä. Jos ei eeppisiä niin vähintäänkin näyttäviä.
Jos joku ei Exaltedia tunne niin siinähän siis pelataan jumalten valittuja heeroksia, näin lyhyesti.
|
|
Gabriel
linkki
19. kesäkuuta 2007 kello 12.40
|
|
Gabriel
19. kesäkuuta 2007 kello 12.40
linkki
|
Meidän pelit ovat olleet aika epäeeppisiä. Syy tähän on puoliksi tietoinen, sillä eeppisistä peleistä tulisi helposti todella samankaltaisia. Jos takana on viisi kampanjaa, joiden aikana on pelastettu maailma, ei se enää ole niin erityisen siistiä.
Suosin siis pelinjohtajana pelejä, joissa uhka/vastus on verrattain maanläheinen tai ei ainakaan kosminen. Tästä syystä pelaajani eivät ole esimerkiksi [i:ade3e761f4]Call of Cthulhussa[/i:ade3e761f4] kertaakaan törmänneet R'lyehiin tai sen ylipappiin. Toisaalta he ovat joutuneet tekemisiin monen Mythoksen tappavan ja mielenterveyden särkevän entiteetin kanssa, joten pelisessiot ovat olleet pelille uskollisia. Ja onhan meillä ollut eeppisiä taisteluita: nimittäin juuri CoC:ssa puolet hahmoista heitti henkensä urhe-- [i:ade3e761f4]epätoivoisessa[/i:ade3e761f4] taistelussa Cthulhun Tähtijälkeläistä vastaan.
Tarkemmin ajatellen pelimme ovat siis ihan normaalin eeppisiä. Eivät vain "koko maailman kohtalo riippuu sankarijoukostamme" -eeppisiä.
|