Vanha foorumi

Takaisin

Agimorien metsästystavat.

Zin Letters -tekijäfoorumi
Vesa 13. toukokuuta 2005 kello 14.01
Kirjoittaja Viesti
Vesa linkki 13. toukokuuta 2005 kello 14.01
Vesa 13. toukokuuta 2005 kello 14.01 linkki Lehtiprojektin postituslistalle tuli jo tämä artikkelikyhäelmä lähetettyä, mutta pistetäänpä tännekin. Kuinka Agimori metsästää Agimorit, tuo Gloranthan tummaihoinen kansa, on myös levittäytynyt Praxiin ja Autiomaahan saakka, ja täällä heitä pidetään ehkä alueen taitavimpina ja mahtavimpina metsästäjinä. Agimorit metsästävät kaikenlaista riistaa, ja heille metsästys on toimeentulon ohella myös huvia. Metsästettäessä vaativampaa riistaa, kuten biisoneja, sarvikuonoja tai muita suuria eläimiä, agimori metsästäjä kokee tällaisen saaliin haasteeksi ja huviksi. Tällaisen suuren saaliin pyydystettyään agimorimetsästäjää pidetään suuressa arvossa perheessään. Agimorin nimi on kuvaava, ja jollakin tavalla ansaittu. Gahiji, joka tarkoittaa metsästäjää, on nimi jonka nuori agimorimies saa kun hän onnistuu haastavalla metsästysretkellään ja todistaa näin olevansa taitavan metsästäjän veroinen. Kuinka agimori sitten metsästää? Praxissa, ja Autiomaassa agimorien tärkein jumala on Löytölapsi, joka on myös metsästyksen jumala. Pääasiallisena metsästysaseenaan agimorit käyttävät pitkiä keihäitä, yleensä suuria eläimiä metsästettäessä. Agimoreille Praxin suurten laumaeläinten metsästäminen on suhteellisen helppoa, sillä he eivät pelkää niitä niiden suuren kokonsa tähden, ja onkin kerrottu että agimorit ovat yksi harvoista kansoista, jotka pystyvät ottamaan jalkaisin vastaan sarvikuonoratsastajien rynnäkön. Agimorimetsästäjä tietää kuinka suuri saalis pyydystetään, yleensä metsästäjä pyrkii valitsemaan esimerkiksi biisonilaumasta yksilön jonka haluaa pyydystää ja pyrkii erottamaan sen muusta laumasta. Kun eläin on onnistuneesti kyetty saamaan erilleen laumasta, alkaa armoton takaa-ajo, jossa agimorimetsästäjä pyrkii näännyttämään eläimen ja näin surmaamaan sen mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti. Agimorit ovat kärsivällisyytensä ja fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta soveltuvaisia tällaiseen takaa-ajoon, kun taas laumastaan erotettu biisoni ei kauaa tule toimeen ilman laumansa tukea ja näin ollen nääntyy suhteellisen nopeasti. Tämän laumasta erottamisen syynä on se, että agimorimetsästäjä ei todellakaan halua kimppuunsa kokonaista biisonilaumaa. Agimorimetsästäjät kunnioittavat myös elämää, eivätkä tapa eläimiä huvin vuoksi, mielettömiä määriä, vaan vain sen määrän mitä tarvitsevat tullakseen toimeen Autiomaassa. Löytölapselle vannotut pyhät metsästäjän valat sitovat agimorimetsästäjiä kunnioittamaan jokaista Autiomaassa ja Praxissa elävää, ei-kaoottista eläintä. Suuret laumaeläimet eivät ole agimorien ainoata riistaa. Liikkuvan elämäntapansa vuoksi agimorit päätyvät alueille, joilla ei suuria laumaeläimiä välttämättä juuri sillä hetkellä ole saatavilla. Pienempää riistaa agimorit metsästävät erilaisin ansoin, ja heittokeihäin. Naisetkin osallistuvat pienriistan metsästykseen, ja ovat todella taitavia ansojen tekijöitä. Yleisintä pienriistaa ovat erilaiset aavikolla elävät koloeläimet, kuten aavikkorotat. Erilaiset hyönteiset kelpaavat myös agimorien ravinnoksi, joskaan näitä ei kovin usein ole saatavilla, mutta jos agimori löytää erämaasta lahon puun, niin hän kyllä tutkii sen perinpohjin ja poimii jokaisen lahoa puuta syövän hyönteisen mukaansa. Autiomaassa elävät käärmeet, ja skorpionit saattavat myös joutua silloin tällöin agimorien ruokavalioon. Leijonat, ja leijonan kaltaiset isommat, kissamaiset tai koiramaiset nisäkkäät kuuluvat myös silloin tällöin agimorimetsästäjän saaliisiin. Näitä metsästetään yleensä heittokeihäin, joidenka kärki on usein voideltu myrkyllä, jonka agimorivaimot valmistavat salaisen reseptin mukaan joskus, skorpionien tai käärmeiden myrkystä tai erään harvinaisen pensaskasvin juurista. Agimorien ruokalajien määrä on kattava, mutta tämä johtuu täysin Praxin, ja Autiomaan ankarista oloista, jotka rajoittavat tiettyjen ravinnoksi käytettävien lajien rajoittumista vain tietyille alueille ja näin ollen johtaa vaihtoehtoiseen ravintoon turvautumiseen. Agimorihahmoille soveltuvia nimiä selityksineen. Miesten nimiä: Ajene (Totuus), Akin(Soturi, Sankari, Rohkea mies), Babtunde (Isä on palannut), Bomani (Soturi), Bakari (Yksi joka onnistuu), Chioke (Jumalten siunaus), Ekundayo (Murheesta tulee ilo), Gamba (Soturi), Gahiji (Metsästäjä), Hasani (Komea), Idowu (Syntynyt kaksosten jälkeen), Iniko (Syntynyt vaikeana aikana), Jabulani (Onnellinen), Jelani Agyei (Mahtava viestinviejä), Kamau (Hiljainen soturi), Leabua (Yksi joka puhuu), Modupe (Kiitos), Nassor (Voittoisa), Ngozi (Siunaus), Nyamekye (Jumalan lahja), Okpara (Ensimmäinen poika), Osahar (Jumala kuuntelee), Otieno (Syntynyt yöllä), Rafiki (Ystävä), Retta (Hän on voittanut), Rudo (Rakkaus), Salehe (Hyvä), Tumaini (Toivo), Tupac (Soturi, Johtaja, Viestinviejä), Uchi (Alastomuus), Vuai (Vapahtaja), Wamukota (Vasenkätinen). Naisten nimiä: Adanna (Isän rakastava tytär), Badu (Voimakas), Baderinwa (Kunnioituksen arvoinen), Bahati (Onneni on hyvä), Bejide (Lapsi syntynyt sateiden aikaan), Binah (Tanssija), Bisa (Suuresti rakastettu), Busara (Viisaus), Chalondra (Viisas), Chanecia (Viisas ja kaunis), Chiaka (Jumala sanoo), Chinyere (Jumalan lahja), Chausiku (Syntynyt yöllä), Chipo (Lahja), Danuwa (Läheinen ystävä), Do (Ensimmäinen lapsi kaksosten jälkeen), Dziko (Maailma), Elon (Jumala rakastaa minua), Faizah (Hän joka on voittoisa), Farisa (Tehdä onnelliseksi), Goitsemedime (Jumala tietää), Hembadoon (Voittaja), Ife (Rakkaus), Ige (Syntynyt jalat edellä), Kamilah (Täydellinen), Kamili (Täydellisyys), Karasi (Elämä ja viisaus), Kianga (Auringonpaiste), Makeda (Kaunis), Ndidi (Kärsivällisyys), Ngoni (Jumalan armo), Njeri (Soturin tytär), Onaedo (Kulta), Olabunmi (Kunnia on palkinnut minut), Sanjo (Yksi joka arvostaa menneisyyttään), Takiyah (Oikeamielinen), Urenna (Isän ylpeys), Uwimana (Jumalan tytär), Zari (Kultainen). Tuossa se sitten nyt kaikessa kokonaisuudessaan olisi, lähteenä olen käyttänyt Nysalorin tiivistelmää Genertelan agimoreista joka löytyy osoitteesta http://www.nysalor.net/runequest/tarinat/agimorit.html sekä listaa afrikkalaisista nimistä joka löytyy täältä http://www.swagga.com/mname.htm . Pääosiltansa teksti on omasta päästäni lähtöisin, pyrin loogisten päätelmien avulla soveltamaan sen parhaani mukaan gloranthaan ja praxiin sopivaksi. Kommentit, niin negatiiviset, kuin positiivisetkin olisivat tietysti suotavia ja yhteistuuminhan jutusta saisimme hiottua hyvänkin. IMO tämä artikkeli ei välttämättä sopisi itsenäisenä lehteen, jos se milloin saadaan aikaiseksi. Ajattelin että tämän voisi liittää johonkin muuhun, mahdollisesti agimoreja tai praxia käsittelevän artikkelin rinnalle. Toivon mukaan tämä minun yritelmäni saisi kirjoittajia jonkin verran aktivoitumaan lehden suhteen, jotta voisimme sen hyvillä mielin sitten joskus julkaista :).[/b]
Vesa linkki 14. toukokuuta 2005 kello 15.41
Vesa 14. toukokuuta 2005 kello 15.41 linkki Nysalorin kanssa irkissä sovimme, että hioisimme tämän artikkelin yhdessä kuntoon. Päätimme että jotankin enemmän gloranthamaista lisäilemme ja pistäisimme tekstin hieman myyttisempään muotoon, jossa metsästys tavat viittaisivat jotenkin Löytölapsen johonkin myyttiin. Ehkä tästä jotain vielä aikaan saamme, mutta Mr. Päätoimittajalla varmaan saattaisi olla idea tai pari taskussaan, kunhan ehtii nyt tähänkin ensin syventyä. Nysalor jo löysikin itse tekstistä ensimmäisen virheen, joka oli ihan täysin oma mokani, sillä jostain syystä päässäni pyöri luulo siitä että praxissa olisi leijonia, no äkkiä tuo on korjattu :).
Nysalor linkki 25. toukokuuta 2005 kello 15.09
Nysalor 25. toukokuuta 2005 kello 15.09 linkki Olen vähän muokannut Vesan versiota agimorien metsästystavoista. Kommenttia ja ehdotuksia artikkelin kehittämisestä saa antaa. Vesa muokannee seuraavaksi minun versiotani. Siitä olisi vielä tarkoitus tehdä Tiedon temppelin dokumentti, kunhan sopivat tekstit lisätään. [b:bb36618790][size=14:bb36618790]Kuinka agimori metsästää[/size:bb36618790][/b:bb36618790] Agimorit, tuo Gloranthan tummaihoinen kansa, ovat Praxin ja Autiomaan taitavimpia ja mahtavimpia metsästäjiä. Agimorit metsästävät kaikenlaista riistaa, ja heille metsästys on toimeentulon ohella myös huvia. Perehdyin heidän metsästystapoihinsa vaativalla tutkimusmatkallani, joka vei toisen silmäni. Voin vakuuttaa, ettei agimorien tutkiminen ole helppoa. Jouduin vaeltamaan pitkiä matkoja tiettömissä erämaissa sen jälkeen, kun olin saavuttanut agimoriperheen luottamuksen. Mikä sekään ei ollut yksinkertaista, niin väheksyviä agimorit ovat muita kansoja kohtaan. Kirjaan tähän kuitenkin havaintoni. Metsästäessään vaativampaa riistaa, kuten biisoneja, sarvikuonoja tai muita suuria eläimiä, agimorimetsästäjä kokee tällaisen saaliin haasteeksi ja huviksi. Tällaisen suuren saaliin pyydystettyään agimorimetsästäjää pidetään suuressa arvossa perheessään. Agimorin nimi on kuvaava ja jollakin tavalla ansaittu. Gahiji, metsästäjä, on nimi, jonka nuori agimori ottaa lähtiessään ensimmäiselle metsästysretkelleen. Ensimmäinen metsästysretki on uskonnollinen rituaali, johon nuori metsästäjä valmistautuu huolellisesti. Metsästysretken aikana hän ei ole enää [nimi] tai [nimi] vaan Gahiji, metsästyksen jumala, ’hän joka metsästää’. [Lisähuomio: Gahiji samaistetaan Löytölapseen.] Jos metsästäjä onnistuu haastavalla metsästysretkellään, hän todistaa olevansa jumalansa veroinen ja solmii tähän pysyvän siteen. Kuinka agimori sitten metsästää? Pääasiallisena metsästysaseenaan agimorit käyttävät pitkiä keihäitä, yleensä suuria eläimiä metsästettäessä. Agimoreille Praxin suurten laumaeläinten metsästäminen on suhteellisen helppoa, sillä he eivät pelkää niitä niiden suuren kokonsa tähden. Yleensä metsästäjä pyrkii valitsemaan esimerkiksi biisonilaumasta yksilön, jonka haluaa pyydystää, ja pyrkii erottamaan sen muusta laumasta. Kun eläin on onnistuneesti kyetty saamaan erilleen laumasta, alkaa armoton takaa-ajo, jossa agimorimetsästäjä pyrkii näännyttämään eläimen ja näin surmaamaan sen mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti. Apuna käytetään usein tulista taikuutta, joka auttaa keihästä tunkeutumaan paksunkin nahan läpi. Agimorit ovat kärsivällisyytensä ja fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta soveltuvaisia tällaiseen takaa-ajoon, kun taas laumastaan erotettu biisoni ei kauaa tule toimeen ilman laumansa tukea ja näin ollen nääntyy suhteellisen nopeasti. Tämän laumasta erottamisen syynä on se, että agimorimetsästäjä ei todellakaan halua kimppuunsa kokonaista biisonilaumaa, vaikka heidän tiedetäänkin pystyvän ottamaan biisonilauman ryntäyksen vastaan sotamuodostelmassa. Agimorimetsästäjät kunnioittavat myös elämää, eivätkä tapa eläimiä huvin vuoksi mielettömiä määriä, ainoastaan sen määrän, jonka tarvitsevat tullakseen toimeen Autiomaassa. Gahijille vannotut pyhät metsästäjän valat sitovat agimorimetsästäjiä kunnioittamaan jokaista Autiomaassa ja Praxissa elävää, ei-kaoottista eläintä. Aina saaliinsa tapettuaan agimori lausuu rukouksen, joka saattaa tapetun eläimen sielun kotiin. Suuret laumaeläimet eivät ole agimorien ainoata riistaa. Liikkuvan elämäntapansa vuoksi agimorit päätyvät alueille, joilla ei suuria laumaeläimiä välttämättä juuri sillä hetkellä ole saatavilla. Pienempää riistaa agimorit metsästävät erilaisin ansoin ja heittokeihäin, joiden kärki on usein voideltu myrkyllä. Sitä agimorit valmistavat salaisen reseptin mukaan, joskus skorpionien tai käärmeiden myrkystä tai erään harvinaisen pensaskasvin juurista. Yleisintä pienriistaa ovat erilaiset aavikolla elävät koloeläimet, kuten aavikkorotat. Erilaiset hyönteiset kelpaavat myös agimorien ravinnoksi, vaikka niitä ei kovin usein ole saatavilla. Jos agimori löytää erämaasta lahon puun, niin hän kyllä tutkii sen perinpohjin ja poimii jokaisen lahoa puuta syövän hyönteisen mukaansa. Autiomaassa elävät käärmeet ja skorpionit saattavat myös joutua silloin tällöin agimorien ruokavalioon. Hätätilassa käyvät jopa kaikkien muiden inhoamat hyeenatkin. Ruokavalion monipuolisuuden vuoksi jotkut tietämättömät ovat rinnastaneet agimorit uzeihin, peikkoihin. Tämä on aivan mieletön vertaus. Uzit ovat ahneita olentoja ja syövät kaiken käsiin saamansa. Agimorit sen sijaan syövät vain sen määrän, jonka itse tarvitsevat. Autiomaan ankarat olosuhteet pakottavat heidät hyödyntämään kaiken ravinnoksi kelpaavan. Agimorit tulevat toimeen äärimmäisen niukalla vesimäärällä. Vain harvat tietävät, että agimoreilla on Autiomaassa kätköjä, joissa he säilyttävät kuivamuonaa ja vettä. Vesi varastoidaan strutsinmunan kuoren sisälle, jossa se säilyy paahtavasta kuumuudesta huolimatta. Varastot kaivetaan maahan ja otetaan esiin, kun tarve vaatii. Vieras perhe voi löytää varaston taikuuden avulla, mutta periaatteisiin kuuluu korvata varaston käyttö jotenkin. Muu on varastamista ja siten kuolemalla rangaistavaa.
Vesa linkki 25. toukokuuta 2005 kello 15.45
Vesa 25. toukokuuta 2005 kello 15.45 linkki Muuta lisättävää en nyt ainakaan tähän hätään keksinyt, kuin lisätä noihin [nimi] kohtiin nimet Ajene ja Danuwa, toinen miehen nimi ja toinen naisen nimi, ja loppuun sitten vain: Thalos Yksisilmä, Paviksen Tiedon temppeli, 1604 A.A. Ainakin tältä istumalta voisin todeta artikkelin olevan valmis, itselleni ei ainakaan nyt juuri tule mieleen mitään tähdellistä lisättävää. Ellen mitään tuohon 27.5 mennessä keksi lisäiltävää, taikka Nysalor niin olkoon tämä juttu sitten oleva valmis. No enää puuttuu itse päätoimittajan kommentit ja mahdolliset toiveet.
Vesa linkki 30. kesäkuuta 2005 kello 7.59
Vesa 30. kesäkuuta 2005 kello 7.59 linkki Of the Hunting Habits of the Agimori The Agimori, the dark-skinned people of Glorantha, are the bravest and ablest hunters of Prax and the Wasteland. For them, the variety of beasts they hunt provides not only a source of livelihood but also pleasure. I observed the ways of these hunters during a demanding expedition, one that cost me an eye. I can assure you that to study the Agimori is no easy task. I had to travel long distances in trackless wilderness after I had won the trust of an Agimori family. Even that was not simple, so disparaging are the Agimori toward other peoples. I shall nevertheless make note of my observations here. For an Agimori, it is both entertainment and a challenge to hunt large, dangerous animals such as bison or rhinoceros. Having caught such a large beast gains the hunter respect in the eyes of his family. The names of the Agimori are descriptive and always earned in some way. Gahiji, the hunter, is the name that a young Agimori assumes when he goes hunting for the first time. The first hunt is a religious ritual, one that requires careful preparation from the young hunter. During the hunt he or she is no longer Ajene or Danuwa but Gahiji, the hunter god, ?he who hunts?. [Note: Gahiji is identified with Foundchild.] If the hunter succeeds in his challenging hunt, he proves himself to be an equal to the god, and lasting bond is established between the two. How do the Agimori hunt, then? The main hunting weapon of the Agimori is a long spear, used commonly to hunt large animals. For the Agimori, hunting the large gregarious animals of Prax is relatively easy for they do not fear the great size of these animals. When hunting for example bison, the hunter usually tries to single out one animal from the herd, the one he wants to catch, and tries to isolate it from the rest. When the animal is alone, a merciless chase ensues, in which the Agimori hunter aims to exhaust the animal and thus slay it as painlessly and quickly as possible. To achieve this he often uses fire magic to help the spear penetrate the beast?s thick skin. The Agimori are at an advantage in this kind of a chase thanks to their patience and stamina, whereas a lone bison won?t last long without the support of its herd and thus gets exhausted relatively quickly. Another reason for this type of tactic is that the Agimori hunter does not wish the entire herd to attack him all at once, even though the Agimori are known to be able to receive a stampeding bison herd in a battle formation. The Agimori hunters also respect life and don?t kill excessive amounts of animals just for fun, only what they need to survive in the Wasteland. Holy vows pledged to Gahiji bind the Agimori to respect every non-chaotic animal living in the Wasteland and Prax. Always when having killed his prey the Agimori hunter utters a prayer to escort the soul of the slain animal home. The Agimori do not restrict themselves entirely to hunting large gregarious animals. Due to their roaming lifestyle the Agimori sometimes end up in regions with no such animals present at that time. To hunt smaller game, the Agimori use a variety of traps and poison-tipped javelins. The poison is prepared according to secret recipes, sometimes from snake or scorpion venom, or from the roots of a rare bush plant. The most common small game includes various mammals of the desert, such as desert rats. The Agimori also eat different kinds of bugs, although they are often unavailable. If an Agimori finds a rotten log from the Wasteland, he will examine it thoroughly to collect any edible bugs it might house. From time to time, the Agimori might also eat the snakes and scorpions inhabiting the Wasteland. In an emergency the Agimori might even eat a hyena, a creature loathed by everyone else. Due to the diversity of their diet some ignorant people have compared the Agimori with the Uz, the trolls. This is a ridiculous comparison. The Uz are greedy creatures who eat whatever they can lay their hands on. The Agimori on the other hand eat only what they need. The harsh conditions of the Wasteland force them to make use of whatever edible they can find. The Agimori get by with only minimal amounts of water. Few people know that the Agimori have secret caches in the Wasteland where they store water and dried food. Water is kept inside empty ostrich eggs where it will be preserved despite the blazing heat. These secret caches are dug into the earth and used when the need arises. An unfamiliar cache might be revealed to a seeker using magic, but it is the way of the Agimori to replace what they take in some way. Doing otherwise would be stealing and punishable by death. (Thalos Yksisilmä, Paviksen Tiedon temppeli, 1604 A.A) Noniin, nyt on tämäkin artikkelin englanniksi pyöräytetty ja siitä kiitos Panu Karjalaiselle. Nimilistaa varmaan hiukan karsin, koska IMO siihen taisi tulla vähän liikaa nimiä, mutta pistän sen myöhemmin mukaan englanniksi käännettynä toki. Tuota sulkuihin pistettyä tekstinpätkää en oikein osannut kunnolla kääntää kun en tiennyt että millä nimellä Tiedon temppeli kulkee englanninkielisissä julkaisuissa, onko se siis The Temple of Knowledge of Pavis tai jotakin tuonne suuntaan? Ja tuosta vuosiluvun merkitsemisestäkään en osaa mitään sanoa, kopsasin vain tuon mallin RQ:n Gloranthan olennot ja salaisuudet kirjasesta, mutta muuten siis artikkeli olisi sitten finaalissaan.
newsalor linkki 30. kesäkuuta 2005 kello 10.07
newsalor 30. kesäkuuta 2005 kello 10.07 linkki Hyvää tekstiä. Tälläistä tarvitaan lisää. Tuosta ei vielä sinänsä taida montaa sivua tulla lehteen painettuna, mutta parin muun artikkelin kanssa se on oikein hyvä.
Vesa linkki 4. huhtikuuta 2006 kello 13.48
Vesa 4. huhtikuuta 2006 kello 13.48 linkki No niin, tämä teksti on jo pitemmän aikaa ollut käännettynäkin, mutta nyt olisi tässä vaiheessa hyvä saada mahdollista kommenttia mahdollisista lisäyksistä/muutoksista artikkeliin. Dovaksen kommentti ainakin voisi olla tervetullut tähän artikkeliin liittyen :).
newsalor linkki 4. huhtikuuta 2006 kello 14.21
newsalor 4. huhtikuuta 2006 kello 14.21 linkki Joo. Kunhan saamme Dovaksen asiantuntijakommentit tekstiin, niin heitän tämän oikolukijoille. Mars muita agimori-artikkeleita hiomaan. Se kotimaakin olis pop. Kunhan löydän muistiinpanoni, niin laitan tänne lisää tekstiä siitä, mitä kaikkea me lupasimme kirjoittaa kokouksessa.
newsalor linkki 7. huhtikuuta 2006 kello 19.08
newsalor 7. huhtikuuta 2006 kello 19.08 linkki Juoksin tuossa yksi päivä kaverille ja tajusin jotain perustavanlaatuista agimorien metsästyksestä ja siitä, miten se vaikuttaa heidän kulttuuriinsa. Saattaapi olla, että ajatukseni poikkeavat teidän ajatuksistanne joten jätän asian teidän harkintaanne. Olen nyt kuitenkin Pulkkilassa sukuloimassa, niin ei voi nyt kirjoittaa kovin pitkään. Palaan asiaan maanantaina. Lähtökohtani on kuitenkin agimorien edut. He ovat kestäviä, kestävät todella hyvin kuumuutta ja heillä on pitkät jalat. Agimorit juoksevat saaliinsa hengiltä. Saaliseläin kuolee lämpöhalvaukseen tai ainakin väsyy niin, ettei enää jaksa vastustella. Mieleeni heräsi myös kysymyksiä heidän keihäistään. Muutenkin ehkä agimorien paikkaa Praxissa on pohdittava heidän etujensa ja haittojensa kautta. Vrt. morocanthit.
Vesa linkki 8. huhtikuuta 2006 kello 8.06
Vesa 8. huhtikuuta 2006 kello 8.06 linkki [quote:a60e89078c="Vesa"] How do the Agimori hunt, then? The main hunting weapon of the Agimori is a long spear, used commonly to hunt large animals. For the Agimori, hunting the large gregarious animals of Prax is relatively easy for they do not fear the great size of these animals. When hunting for example bison, the hunter usually tries to single out one animal from the herd, the one he wants to catch, and tries to isolate it from the rest. When the animal is alone, a merciless chase ensues, in which the Agimori hunter aims to exhaust the animal and thus slay it as painlessly and quickly as possible. To achieve this he often uses fire magic to help the spear penetrate the beast?s thick skin. The Agimori are at an advantage in this kind of a chase thanks to their patience and stamina, whereas a lone bison won?t last long without the support of its herd and thus gets exhausted relatively quickly. Another reason for this type of tactic is that the Agimori hunter does not wish the entire herd to attack him all at once, even though the Agimori are known to be able to receive a stampeding bison herd in a battle formation. [/quote:a60e89078c] Eikös tuossa ole vähän tuon suuntaista, että laumaeläin ajetaan siis pois laumastaan ja näännytetään uuvuksiin asti. Pitäisikös tuohon sitten lisätä mahdollisesti se lämpöhalvaus homma? Keihäistä tietysti voisi kirjoittaa vähän tarkemmin, tyyliin että kuinka keihäät valmistetaan tai kuinka nuori agimori saa ensimmäisen keihäänsä yms.
Garrik linkki 4. kesäkuuta 2007 kello 16.53
Garrik 4. kesäkuuta 2007 kello 16.53 linkki Terve, Kauan on tämäkin teksti täällä lojunut. Mutta kun sitä ei ole vielä julkaistu, ehkä laitan minäkin pari kommenttia... [quote:d1a04837dc]On the Hunting Habits of the Agimori[/quote:d1a04837dc] Siis "On the Hunting Habits...", ei "Of...". Tokan kappaleen lopussa muokkaisin hiukan sanajärjestystä (alleviivattu): [quote:d1a04837dc]Even that was not simple, so disparaging [color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc]the Agimori are[/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc] toward other peoples. I shall nevertheless make note of my observations here. [/quote:d1a04837dc] Kolmas kappale alkaa toistolla ekasta kappaleesta. Muuten hyvin etenevä teksti tuntuu tässä alussa hiukan kömpelöltä, töksähtelevältä. Kappaleita voisi joko ympätä yhteen, tai niitä voisi aavistuksen paisuttaa. Esimerkiksi nyt jää aavistuksen epäselväksi, missä nimet tarkkaan ottaen ansaitaan... (Piti ajatella, mistä artikkeli kertoo, niin tajusi kyllä, että metsästettäessä...). Neloskappaleen vikalle riville lisäisin yhden epämääräisen artikkelin: [quote:d1a04837dc]If the hunter succeeds in his challenging hunt, he proves himself to be an equal to the god, and [color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc]a[/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc] lasting bond is established between the two.[/quote:d1a04837dc] Seuraavan kappaleen alussa ja lopussa muuttaisin hiukan sanajärjestystä: [quote:d1a04837dc]How do the Agimori hunt, then? The main hunting weapon of the Agimori is a long spear, [color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc]commonly used[/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc] to hunt large animals. [...] To achieve this he often uses fire magic to help the spear penetrate [color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc]the thick skin of the beast[/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc].[/quote:d1a04837dc] Seitsemännen kappaleen vikaan virkkeeseen pari korjausta, tyyliin ja sanajärjestykseen: [quote][color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc]After killing[/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc] his prey the Agimori hunter [color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc]always[/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc] utters a prayer to escort the soul of the slain animal home. Vikasta kappaleesta pudottaisin yhden määräisen artikkelin pois: [quote:d1a04837dc]The Agimori get by with only minimal amounts of water. Few people know that the Agimori have secret caches in the Wasteland where they store water and dried food. Water is kept inside empty ostrich eggs where it will be preserved despite the blazing heat. These secret caches are dug into the earth and used when [color=red:d1a04837dc][u:d1a04837dc][the][/u:d1a04837dc][/color:d1a04837dc] need arises. An unfamiliar cache might be revealed to a seeker using magic, but it is the way of the Agimori to replace what they take in some way. Doing otherwise would be stealing and punishable by death.[/quote:d1a04837dc] Allekirjoituksen kääntäisin näin: [quote:d1a04837dc](Thalos One-Eye, Pavis Temple of Knowledge, 1604 A.A.)[/quote:d1a04837dc] Mistä A.A tulee? Onko se ehkä Argrathin aika – Age of Argrath tai lat. Annii Argrathii? Silloin lyhenne olisi sama suomeksi ja englanniksi. Tämän joku tällä foorumilla ihan varmasti oikeasti tietää. Hyvää kamaa. Myyttisiä aspekteja voisi aina nostaa enemmän esiin: metsästäjäksi tulemisen riitti, eri eläinten metsästystyylit, Agimori-joukko seisomassa rynnistävää biisonilaumaa vastassa... Vahvoja juttuja, joita voisi avata... jos aikaa ja halua on... ja lehdessä tilaa... :) -G
Vesa linkki 4. kesäkuuta 2007 kello 17.28
Vesa 4. kesäkuuta 2007 kello 17.28 linkki No sinähän voit nämä jo käännetyt tekstit korjata koska olet siihen hommaan jo tarttunut :). Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, kunhan vain joku hommaan tarttuu, käännöksetkään eivät ole omaa käsialaani :).
Nysalor linkki 4. kesäkuuta 2007 kello 18.11
Nysalor 4. kesäkuuta 2007 kello 18.11 linkki Garrik: [i:3b882158a4]Mistä A.A tulee? Onko se ehkä Argrathin aika – Age of Argrath tai lat. Annii Argrathii? Silloin lyhenne olisi sama suomeksi ja englanniksi. Tämän joku tällä foorumilla ihan varmasti oikeasti tietää.[/i:3b882158a4] Se on suomea ja tarkoittaa ’aurinkoaikaa’. Englanniksi vastaava olisi Solar Time eli S.T. Se siis kannattaa laittaa lopulliseen tekstiin mukaan.
Garrik linkki 4. kesäkuuta 2007 kello 19.33
Garrik 4. kesäkuuta 2007 kello 19.33 linkki Helou, No joo, mä voin tuottaa näistä käännetyistä agimori-artikkeleista *mun mielestä* oikein menevät versiot. Enimmäkseenhän ne ovatkin jo hyvin käännetty. Hienoa toki olisi, jos joku natiivi voisi ne vielä tarkastaa. [b:dfa54f01df]Matti kirjoitti:[/b:dfa54f01df] [quote:dfa54f01df]Se on suomea ja tarkoittaa ’aurinkoaikaa’. Englanniksi vastaava olisi Solar Time eli S.T. Se siis kannattaa laittaa lopulliseen tekstiin mukaan.[/quote:dfa54f01df] Kiitti ja Ohhoh. Mistäs moinen vuosien lasku? Auringon ensimmäisestä nousemisesta Suuren Pimeyden jälkeen? Kuulostaa meinaan aika solaariselta esim. orlanthien suuhun... ;) -G
Vesa linkki 5. kesäkuuta 2007 kello 8.04
Vesa 5. kesäkuuta 2007 kello 8.04 linkki [quote:41370222ba="Garrik"]Helou, No joo, mä voin tuottaa näistä käännetyistä agimori-artikkeleista *mun mielestä* oikein menevät versiot. Enimmäkseenhän ne ovatkin jo hyvin käännetty. Hienoa toki olisi, jos joku natiivi voisi ne vielä tarkastaa. [/quote:41370222ba] Oikolukuunhan sitä kai tekstit ovat vielä menossa, minulla vain ei ole hajua noista oikolukijoista saati heidän yhteystietojaan.
Garrik linkki 6. kesäkuuta 2007 kello 7.32
Garrik 6. kesäkuuta 2007 kello 7.32 linkki Kun ehdotukseni vie varsinaiseen tekstiin, se muuttuu tämän näköiseksi: ---------------------------------------------------------------------------------- [b:802b6b5e19]On the Hunting Habits of the Agimori[/b:802b6b5e19] I observed the hunting practices of the Agimori during a demanding expedition, one that cost me an eye. I can assure you that studying the Agimori is no easy task. I had to travel long distances in trackless wilderness after I had won the trust of an Agimori family. Even that was not simple, so disparaging the Agimori are toward other peoples. I shall nevertheless make note of my observations here. The Agimori, the dark-skinned people of Glorantha, are the bravest and ablest hunters of Prax and the Wasteland. For them, the variety of beasts they hunt provides not only a source of livelihood but also pleasure. For an Agimori, it is both entertainment and a challenge to hunt large, dangerous animals such as bison or rhinoceros. Having caught such a large beast gains the hunter respect in the eyes of his family. The names of the Agimori are descriptive and always earned in some way. Gahiji, the hunter, is the name that a young Agimori assumes when he goes hunting for the first time. The first hunt is a religious ritual, one that requires careful preparation from the young hunter. During the hunt he or she is no longer Ajene or Danuwa but Gahiji, the hunter god, He Who Hunts. [color=red:802b6b5e19][i:802b6b5e19][Subnote: Gahiji is identified with Foundchild.][/i:802b6b5e19][/color:802b6b5e19] If the hunter succeeds in his challenging hunt, he proves himself to be an equal to the god, and a lasting bond is established between the two. How do the Agimori hunt, then? The main hunting weapon of the Agimori is a long spear, commonly used to hunt large animals. For the Agimori, hunting the large gregarious animals of Prax is relatively easy for they do not fear the great size of these animals. When hunting for example bison, the hunter usually tries to single out one animal from the herd, the one he wants to catch, and tries to isolate it from the rest. When the animal is alone, a merciless chase ensues, in which the Agimori hunter aims to exhaust the animal and thus slay it as painlessly and quickly as possible. To achieve this he often uses fire magic to help the spear penetrate the thick skin of the beast. The Agimori are at an advantage in this kind of a chase thanks to their patience and stamina, whereas a lone bison won’t last long without the support of its herd and thus gets exhausted relatively quickly. Another reason for this type of tactic is that the Agimori hunter does not wish the entire herd to attack him all at once, even though the Agimori are known to be able to receive a stampeding bison herd in a battle formation. The Agimori hunters also respect life and don’t kill excessive amounts of animals just for fun, only what they need to survive in the Wasteland. Holy vows pledged to Gahiji bind the Agimori to respect every non-chaotic animal living in the Wasteland and Prax. After killing his prey the Agimori hunter always utters a prayer to escort home the soul of the slain animal. The Agimori do not entirely restrict themselves to hunting large gregarious animals. Due to their roaming lifestyle the Agimori sometimes end up in regions with no such animals present at that time. To hunt smaller game, the Agimori use a variety of traps and poison-tipped javelins. The poison is prepared according to secret recipes, sometimes from snake or scorpion venom, or from the roots of a rare bush plant. The most common small game includes various mammals of the desert, such as desert rats. The Agimori also eat different kinds of bugs, although they are often unavailable. If an Agimori finds a rotten log from the Wasteland, he will examine it thoroughly to collect any edible bugs it might house. From time to time, the Agimori might also eat the snakes and scorpions inhabiting the Wasteland. In an emergency the Agimori might even eat a hyena, a creature loathed by everyone else. Due to the diversity of their diet some ignorant people have compared the Agimori with the Uz, the Trolls. This is a ridiculous comparison. The Uz are greedy creatures who eat whatever they can lay their hands on. The Agimori on the other hand eat only what they need. The harsh conditions of the Wasteland force them to make use of whatever edible they can find. The Agimori get by with only minimal amounts of water. Few people know that the Agimori have secret caches in the Wasteland where they store water and dried food. Water is kept inside empty ostrich eggs where it will be preserved despite the blazing heat. These secret caches are dug into the earth and used when need arises. An unfamiliar cache might be revealed to a seeker using magic, but it is the way of the Agimori to replace what they take in some way. Doing otherwise would be stealing and punishable by death. (Thalos One-Eye, Pavis Temple of Knowledge, 1604 S.T.) ---------------------------------------------------------------------------------- Kiitos Matille vuosiluvun (A.A.) käännöksestä ja selittämisestä (S.T.). Peukaloin ensimmäisen kolmen kappaleen lauseiden järjestystä, ja niistä tuli kaksi pidempää kappaletta. Kirjoitin myös neljä sanaa uudelleen. [i:802b6b5e19]Tämä on jo sellaista sorkkimista, jolle sinun, Vesa, on syytä sanoa EI, ellen nyt sattumalta ole [u:802b6b5e19]todella[/u:802b6b5e19] löytänyt mieleistäsi ilmaisutapaa.[/i:802b6b5e19] Tekstissä ei mielestäni ollut sellaisia epäselviä kohtia, joita pitäisi tarkemmin miettiä. Löytölapsen selityksen voi mielestäni laittaa numeron (tai vaikka tähden) kanssa alaviitteeksi. -G