|
newsalor
8. huhtikuuta 2005 kello 11.06
linkki
|
[url=http://www.kalikos.org/foorumi/viewtopic.php?p=23321#23321]Kahden vuoden takaiset tarinat[/url] nyt olivat menneiden talvien lumia, mutta nyt on kyse siitä, mikä tarina oli menneen vuoden tarinoista hienoin.
Ensimmäisen asian, minkä huomaa [url=http://www.kalikos.org/tarinat/index.php]vuoden 2004 tarinoista[/url] on se, että niitä on huomattavasti enemmän, kuin vuonna 2003. Lisäksi kaikki oli suomalaisten ihan itse kirjoittamia. Vaikuttaa jopa siltä, että kuukauden tarinat ovat pikkuhiljaa päihittämässä [url=http://www.glorantha.com/new/myth.html]esikuvansa[/url] sekä määrässä, että laadussa. Vuonna 2003 kirjoitettiin jokunen helmi, mutta 2004 oli oikeasti näiden tarinoiden osalta loistava vuosi. Veikkaisin, että mikäli näitä tarinoita käännettäisiin englanniksi, ne pärjäisivät oikein hyvin.
No niin, sitten itse tarinoihin. Pyydän, että raati kiinnittää huomiota siihen, kuinka hyvin tarinat ovat kirjoitettu, kuinka omaperäisiä ne ovat ja kuinka hyvin ne sopivat Gloranthaan. (Huomatkaa, että alla olevat ovat sitten minun henkilökohtaisia mielipiteitäni. Älkää antako niiden hämätä, vaan äänestäkää sitä, mistä pidätte eniten.)
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/tammikuu2004.php]Kuinka Yinkin oppi sukimaan itseään[/url] oli siinä mielessä erikoinen tarina, että tutut jumalat, monesti mahtaviksi kuvatut jumalat, olivat siinä hyvinkin arkisten asioiden kimpussa. Melkein olisin odottanut asialla olevan Yinkinin sijasta joku hänen poikasistaan. Se selitti ihan mukavin kääntein sen, miten se sukiminen sitten opittiinkaan ja oli muutenkin kokolailla näppärä pikku tarina. Se oli myös hyvin itsenäinen. Oli selvää, että Ernalda pyykkäsi, Kesta teki ruokaa ja Yinkin oli kissa. Se ei siis oikeastaan vaadi paljonkaan esitietämystä Gloranthasta ja siihen on siten helppo päästä sisälle. Tarinan oivallisin puoli on oikeastaan se, että siinä kuvataan tuttu hahmo uudessa valossa - Yinkin on surkeana vastoinkäymisien jälkeen ja alentuu jopa pyytämään Eurmalilta apua. Huonoksi puoleksi voisi sanoa sen, että jos Yinkinin olisi korvannut sanalla kissa, Ernaldan ja Kestan sanalla emäntä ja niin edespäin, niin tarina olisi silti mennyt ihan täydestä.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/helmikuu2004.php]Helmikuun tarina[/url], Päällikön tytär ja sammakko, on mukaelma vanhasta kansansadusta, jota on pintapuolisesti muokattu siten, että se tapahtuu jonkinmoisessa klaanimiljöössä. Ihan mukava tarina, muttei järin omaperäinen.
Maaliskuussa päästiin tutkailemaan uudenlaisia maisemia teshnoslaisen tarinan [url=http://www.kalikos.org/tarinat/maaliskuu2004.php]DoGar ja hiiret[/url] myötä. Tämä tarina oli Matilta huomattavasti omaperäisempi veto. Tarina selittää sen, miksi Elefantit pelkäävät hiiriä. Tämä asiahan on meidän maailman legendoissa ollut jo pidemmän aikaa selvä, mutta nyt teshnoslaisetkin pääsevät kärsimään säikkyjen elefanttien aiheuttamista tuhoista. Samalla tarina sivuaa samalla uuden Glorantha-kirjan selostusta siitä, miten teshnoslaiset varustavat mahtavan elefantin taistelemaan vuosittain vuorien kansojen käärmettä vastaan. Jonkinmoista huumoriakin oli saatu mukaan.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/huhtikuu2004.php]Murni järjestää tilan[/url] omaa lämpimän paikan sydämmessäni. Kirjoitimme sen yhteistyössä Kalikoksen [url=http://www.kalikos.org/foorumi/viewtopic.php?t=1633]vuosikokouksestakin[/url] tutun peliporukkani jäsenen kanssa. Tarinassahan Yinkinin pentu Murni etsii paikkaansa maailmassa käyden läpi eri vaihtoehtoja. Murni - tuo jyrsiöiden kauhu, löytääkin sitten paikansa maailmassa kotieläimenä taistellessaan kolmea kauheaa rottakuningasta vastaan. Rottakunkinkaat edustavat samalla niitä sisäisiä vaaroja/paheita, jotka rikkovat kodin harmonia ja joita varjokissat vihaavat. Kotieläimet ovat arvokkaita. . . Harmi sinänsä, että tämän myytin pohjalta käyty sankarimatka meni vähän käteen ja sitä vikaa oli ennenkaikkea minussa. Vika oli joko tarinassa itsessään tai huonossa muistissani.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/toukokuu2004.php]Mies joka käveli nummea[/url] oli aika tiivis kokonaisuus. Sen alku lupailu kunnon mättöä RuneQuest-hengessä ja aloin jo alussa odottamaan jotain legendaarisen [url=http://www.celtic-webs.com/glorantha/bards/martinl/onslaught/onslaught.html]Onslaughtin[/url] seikkailujen kaltaista menoa. Sitä ei miellyttävänä yllätyksenä seurannut, vaan tarina loppui puoli-koomiseen tapaa töksähtävästi, kuten vaikka hilpeä [url=http://www.grahamrobinson.com/glorantha/stories/ashnoth.html]Ash Noth Versus Glorantha[/url]. Kuitenkin tarinan viimeinen lause "Aalto oli kohdannut kallion" ja tietoisesti valittu häviäjän näkökulma toivat tarinaan aivan omat fiiliksensä. Tässä tarinassa oli itseasiassa hiukan novellin makua ja minä pidin siitä.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/kesakuu2004-1.php]Umathin synty[/url], [url=http://www.kalikos.org/tarinat/kesakuu2004-2.php]Humathin synty[/url] ja [url=http://www.kalikos.org/tarinat/kesakuu2004-1.php]Humaktin synty[/url] ovat oma luku sinänsä. Minua hämäsi hieman se, ettei noita runoja ollut kirjoitettu kalevalan mitalla, vaikka paljon oltiinkin itse kielestä lainattu. Siitä huolimatta näissä tarinoissa oli kyllä sitä oikeaa henkeä. Selvää ja loogista kuvaa noista syntyhistorioista ei näiden runojen kautta saa, mutta nämä runotpa tekevät jotain paljon parempaa. Ne tuovat lukijan eteen myytit sellaisia, kuin Orlanthit ne näkevät. Eivät myytit olekkaan selkeitä! Ne ovat moneen kertaan kerrottuja pyhiä tarinoita, runoja ja lauluja, jotka varmasti menevät toistensa kanssa ristiin ja rastiin. Se mikä on olennaista, ei ole yksityiskohdat ja tapahtumien järjestykset, vaan se henki, joka niiden tarinoiden läpi puhaltaa.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/elokuu2004-2.php]Syntynyt humaktiksi[/url] on monella tapaa näiden tarinoiden köyhä pikkuveli pituutensa ja sen takia, että se lainaa Raamatusta muotonsa Kalevalan sijaan.
Heinäkuu toi uusia tuulia. Kaikki muut tarinathan oikeastaan koskevat "menneisyyttä", mutta [url=http://www.kalikos.org/tarinat/heinakuu2004.php]Näkijättären uni[/url] Näkijättären Uni on peräisin mahdolliselta Neljänneltä ajalta. Itse en erityisesti välitä Neljännestä ajasta. Siksipä tämä tarinakin jätti minut hieman kuivaksi, vaikka olikin sinänsä hyvin kirjoitettu. Jotain tälläistä olisi hyvinkin saattanut lukea King of Sartarissa.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/syyskuu2004.php]Kuinka Eurmal sai oman tuulen[/url] oli oikein huvittava tarina sarjassamme "Kuinka Eurmal . . ." Sujuva pätkä.
[url=http://www.kalikos.org/tarinat/lokakuu2004.php]Orlanthin saunassa[/url] tuo mieleeni omat kamppailuni orlanthien saunomisen parissa. Tuskaista on tuollaisten asioiden pohtiminen. Tarina on hyvin lyhyt tilannekuvaus ja sellaisena hyvä.
Tiukkaa RQ-henkistä taistelukuvausta tarjoiltiin meille viime vuonna [url=http://www.kalikos.org/tarinat/marraskuu2004.php]Kuninkaan kuolema[/url]-tarinan merkeissä. Kyllähän tämän täytyi olla pelissä tapahtunutta! Sinänsä hienoa ja legendaarista meininkiä. Berserkin outo varustus kielii mielenkiintoisesta historiasta ja se toi ilmi salattuja syvyyksiä.
Viimeinen tarina viime vuoden puolelta oli [url=http://www.kalikos.org/tarinat/joulukuu2004.php]Sankarimatka Mawethynin veljien Easen oppituolista[/url]. Se voikin olla osalla vielä mielessä. Itse olen ollut vähän ulkona tuosta Loskalmin meiningistä, mutta ihan kohtuullisen mielenkiintoiseltahan tuo näytti.
---
Noin kokonaisuudessaan viime vuoden tarinat olivat aivan loistavia! Uudelleen luettuinakin mahtava paketti. Yhtään huonoa tarinaa joukossa ei oikeastaan ollut. Toivottavasti yllämme tänä vuonna samaan.
[b:aa23c6c522]Lukaiskaahan tarinat läpi, jos ette niitä muista.[/b:aa23c6c522]
[b:aa23c6c522]Ennen kaikkea, äänestäkää![/b:aa23c6c522]
|
|
Sampi
8. huhtikuuta 2005 kello 11.48
linkki
|
Aikamoista omantarinan kiilloittelua näkyvissä, newsalor. Mutta kyllä se minunkin mielestäni ole paras, siis Murni järjestää Tilan. Voipi johtua kevätkokouksen hyvistä mehuisteluista.
|
|
newsalor
8. huhtikuuta 2005 kello 11.50
linkki
|
Minuun itseeni tekivät kyllä henkilökohtaisesti vaikutuksen Topin runoilut. Palaute kuitenkin otettu huomioon. Täytyy heti keksiä jotain pahaa sanottavaa omasta tekstistä. :)
|
|
Vesa
9. huhtikuuta 2005 kello 7.42
linkki
|
Itse pitkällisen pohdinnan, ja pikaisen uudelleen lukemisen jälkeen valitsin suosikikseni tarinan DoGar ja hiiret. Minun mielestäni tämä tarina oli oikein jouheva. Tästä tarinasta löytyi myös sitä hienoutta, mitä lapsena aina tunsi kun satuja kuunteli elefanteista tai muista eläimistä. Kyllä se vaan lapsena jaksoi huvittaa, kun joissakin saduissa ja lastenohjelmissa elefantit pelkäävät hiiriä.
Voisin hyvinkin kuvitella tällaisen sadun kerrottavan Teshnoksessa lapsille ja lapsenmielisille, miksei aikuisillekin :).
Omista tarinoista muutamalla sanalla: Kuinka Eurmal sai oman tuulen, syntyi kai hetken mielijohteesta, joka saattaa tulla hyvinkin ilmi tarinassa. Minun oli tarkoitus keksiä jonkinlainen sankarimatka Eurmalille, joten kirjoitin sellaisen sitten ylös ja tulos on tuo :). Tarina olisi voinut olla parempikin ja kirjoitusvirheitä ehkä jokunen löytyy. Parhaani koitin ja mahdollisimman gloranthamaista siitä yritin.
Orlanthin saunassakin oli pienen ahaa elämyksen tuotosta. Minun gloranthassani orlantheilla on saunoja, joten päätin nyt sen pohjalta tuollaisen tarinan poikasen kirjoittaa, jossa lunareita pistettiin halvalla. No omasta mielestäni taas yritin parastani, ehkei välttämättä ihan niitä gloranthamaisimpia tarinoita.
|
|
Spinosar
9. huhtikuuta 2005 kello 19.21
linkki
|
Oma tarinani [url=http://www.kalikos.org/tarinat/elokuu2004-1.php]"Humaktin synty"[/url] - tämä linkki on oikein - oli minulle verrattomasti paras
vuoden 2004 tarinoista. En kuitenkaan äänestä itseäni. [color=blue:302a72c017]DoGar ja Hiiret[/color:302a72c017] saavat ääneni.
PERUSTELU:
Luin Humaktin synnyn syystapaamisemme saunassa suureen ääneen.
Heitin tarinan mukaisesti löylyä joka värssyn jäljestä ja pauhasin.
Aivan mahtavaa!
Kaikki marssivat saunasta ulos: huusin yksin runon loppuun.
Kun astuin ulos löylyistä olin humalassa adrenaliinista ja keuhkot tulessa.
MAININTA:
DoGar ja hiiret - oma tulkintani - näkee hiiret [color=blue:302a72c017]kömmeleinä[/color:302a72c017].
Bogglethan ovat kuvattu "Kosmisten hiirien" kaltaisiksi.
Tai siis se on lisätulkintani tavanomaisen ja alaviittessä
mainitun tarinan teshnoslaisten ihmisten version lisäksi.
Hiiriä ja ihmisiä, ja pitkämuistisia kärsäkkäitä!
|
|
Assath
14. huhtikuuta 2005 kello 9.18
linkki
|
En tiedä pystynkö olemaan tässä asiassa täysin objektiivinen, mutta siitä viis sillä ääneni kuuluu ehdottomasti "Murni järjestää tilan" tarinalle. Erityisesti pidin tarinassa epäilevästä rottakuninkaasta, joka ei itse usko mihinkään ja näin alati viisastelee ja keljuilee muille. Ei ole kyyniset skeptikot selvästikkään kovassa huudossa Orlanth kulttuurissa. Oman plussansa tuo myös se, että olin mukana siinä surullisen kuuluisassa sankarimatkassa, jossa tuota legendaa yritettiin elää uudelleen ensimmäistä kertaa.
|
|
newsalor
23. kesäkuuta 2005 kello 6.53
linkki
|
Viime vuoden tarinat olivat laadukkaita ja tämä näkyikin siinä, että "kisa" oli tiukka. Murni Järjästää Tilan voitti kuitenkin hienoisella erolla muihin.
Onnea itselleni. ;)
|