|
newsalor
31. maaliskuuta 2005 kello 14.28
linkki
|
Kalikoksen [url=http://www.kalikos.org/tarinat/index.php]Kuukauden tarina[/url] -projekti on poikinut tosi hienoja kertomuksia tarinaniskijöiltämme. Kun luin noita viestejä, jotka ovat tulleet palautteeksi noista tarinoista, panin merkille, että ne eivät ole saaneet läheskään tarpeeksi kiitosta.
Siispä tässä olisi heimolle tarjolla tilaisuus antaa palautetta ja kertoa mistä erityisesti piti jossain tietyssä tarinassa. Antakaa siis rohkeasti palautetta niin hyvistä, kuin huonoistakin puolista! Mikäli voittaja-tarinaa ei ole jo käännetty englanniksi niin täytyy kait se sitten ottaa ja kääntää. Jätin ulkomaalaisten kirjoittamat tarinat tuolta pois, koska vaikka niiden kääntäminen onkin ollut suuri kulttuuriteko, niin ne eivät kuitenkaan ole olleet fooruminjäsenien alkuperäisiä luomuksia.
Toimikoon tämä ketju samalla kuivaharjoitteluna viime vuoden tarinoita koskevaa äänestystä varten, jonka pistän tänne parin viikon päästä. Minulle tuli nimittäin mieleen, että pitäähän meidän palkita vuoden myyttimaakari jollain hienolla tittelillä loppuvuodeksi! =)
Ottakaa huomioon äänenne antaessanne tarinan omaperäisyys, se miten hyvin se sopii Gloranthan fiilikseen ja ihan kerronnan sujuvuuskin.
|
|
Chividal
1. huhtikuuta 2005 kello 17.27
linkki
|
Luinpa kaikki nuo pitkästä aikaa läpi ja kaikki olivat kyllä hienoja tarinoita.
Itse valitsin Matin kirjoittaman Yinkin ja Molanni, koska se kuulosti minusta eniten nimen omaan Gloranthalaiselta tarinalta, jonka voisi kuulla heorttilaisessa kylässä iltanuotiolla. Ollin Vingot-tarinakin oli tällainen, mutta ei aivan yhtä mukaansatempaava ehkä :)
Kommentoinpa lyhyesti muitakin tarinoita:
Oma tammikuun tarinani ei koskettanut ehkä tarpeeksi gloranthalaista maailmankuvaa. En nyt äkkiseltään itsekään osaa sanoa, että kuka tuon tarinan olisi voinut kertoa ja kenelle.
Käännöstarinat olivat ihan hyviä, eikä ainakaan käännöksessä ollut mitään sanomista, mutta eivät ansaitse ainakaan minun ääntäni, koska eivät ole alkuperäisiä.
Ollin Kadotetut kuolemattomat tulivat kokonaisuutena oman listani kolmoseksi. Vähän liian omituisia ehkä kärkisijoille, vaikka Kralorit minua kiinnostavatkin :)
Mies naamion takaa ja Kaukaisimman yöt olivat kirjoitettuina tarinoina mielestäni erittäin hyviä, mutta eivät ehkä sovi niin hyvin tähän tarinankerrontakategoriaan, jota itse näiltä tarinoilta haen.
Doburdun ja Orlanth -tarina oli myös hyvä, mutta tietty heortlainen mahtipontisuus ei tullut ehkä parhaalla mahdolisella tavalla esille.
Kaikkiaan siis MAHTAVIA tarinoita. Ja parasta mahtavuutta on, että noita tarinoita on jo aika paljon. Ja lisää tulee. Itse lupaan taas ainakin ensi tammikuun tarinan kirjoittaa 8-)
PS: Tulevatko nuo 2002 kirjoitetut tarinat mihinkään äänestykseen? Tuo tarina kolmesta peikosta on nimittäin ehdoton ykkönen :wink:
|
|
newsalor
3. huhtikuuta 2005 kello 11.24
linkki
|
Kadotetut Kuolemattomat olivat aika outoja ja näin jälkikäteen ne näyttävät aika karkeilta. Tein ne jonkinmoisen vimman vallassa. :)
"Kuinka Vingkot opetti darahappalaisille tapoja" oli minusta siisti sen takia, että sepitin sen ja kerroin sen pelaajille melkein samassa muodossa, kuin se on nyt kirjoitettu, kun hahmot etsivät keinoa ajaa auringonpalvojat Orlanth Voittoisan Kukkulalta.
"Mies joka näki välähdyksen naamion takaa" on mahdollisesti parhaiten kirjoitettu noista kaikista tarinoista. Kieli on hallittua ja sujuvaa. Lisäksi tykkäsin tosi paljon siitä, miten tuo legendaarinen varas löysi omat kasvonsa sieltä naamion takaa. Aivan mahtava oivallus! (Voi miksi en voi ääntäni enää muuttaa?)
"Tarina Doburdunista ja Orlanthista" on ihan jännä pikku tarina, mutta sitä vaivaa mielestäni yksi asia. En oikein näe ketään Gloranthassa, joka tuota tarinaa kertoisi. Darahappalaiset tuskin tarinoisivat siitä, kuin heidän jumalansa on kämäinen. Doburdum on kuitenkin tässä tarinassa protagonistina. Ihmettelin myös, miten Orlanth saattoi mättää lunareita. . . Loppupeleissä tulin siihen tulokseen, että tämä [u:b950280ab8]tarina[/u:b950280ab8] on nimenomaan sartarilaisten kertoma kasku darahappalaisista vätyksistä. Sellaisena se on oikein hauska. Erityisesti pidin siitä, että Freud olisi ollut aivan mielissään tätä tarinaa tulkitessaan fallossymboleineen ja muineen. :)
YGWV ja "Kaukaisimman yöt" olikin tästä loisto esimerkki. En kuitenkaan osannut yhdistää sitä omaan Glorantha-kuvaani ja noiden asioiden pyörittely päässäni söi hieman tarinan puhtia omalta kohdaltani. Tarinassa on kuitenkin jotenkin mukava inhimillinen fiilis. Se oli mukavan oloinen. Kuitenkin minun piti lueskella se useamman kerran läpi, koska en jotenkin saanut siitä tolkkua. Miksi päähenkilö oli vuorotellen Rotterdamilainen ja Rottenburgilainen?
"Yinkin ja Molanni" oli mielestäni vuoden 2003 kermaa. Siinä oli mukava fiilis ja siitä kuuli sen, että se oli myytti. Kokolailla hyvä tarina. Mielestäni siitä olisi tullut loistava tarina, jos tuota rakennetta olisi hieman rikottu esim. jonkinmoisella välikohtauksella tai pohdinnalla noiden tappoyritysten välissä. Seitsemän toistoa on kuitenkin aika paljon, vaikkakin niitä tietenkin piti olla seitsemän, koska kissoilla on seitsemän henkeä. "Alynx" särähti myös hieman korvaani lopussa. En ole kait tottunut siihen. Löin kuitenkin tälle tarinalla ääneni ensimmäisellä lukukerralla.
"Miksi ikivihreät puut säilyttävät lehtensä kautta vuoden" oli oikein mukava tarina metsistä ja vaikka Chividal sanoikin, ettei oikein tiedä kuka tuon tarinan voisi Gloranthassa kertoa, niin minun mielestäni tälläisiä pikkutarinoita pitäisi löytyä joka kulttuurista. Eihän jokainen tarina ole mahtava myytti, joka kertoo jotain syvällistä olemassaolon peruskysymyksistä. Tämäkin tarina voisi tuoda mukavasti väriä peliin, kuin peliinkin ja olihan se noin ihan oikeassakin elämässä ihan mukava lukaista läpi. Yksi asia minu jäi kuitenkin vaivaamaan. Miksi havupuut saivat pitää neulasensa?
|
|
Chividal
3. huhtikuuta 2005 kello 13.27
linkki
|
Luinpa tuon oman tarinanikin uudelleen läpi ja loppu töksähtää tosiaan aika pahasti. Olisikohan tullut kiire saada tuo valmiiksi :)
Ideana kuitenkin, ettei yksin voinut pärjätä pimeydessä. Kun lehtipuut elelivät jokainen yksikseen niin kukaan niistä ei pärjännyt. Havupuut taas yhdessä selvisivät talvesta. Paremmin joukkovoiman ja yhteistyön merkityksen olisi saanut esille, jos kaikille noille eläimillekin olisi keksinyt jotkut hienot vahvuutensa, joilla olisivat auttaneet yhteisöä.
|
|
newsalor
8. huhtikuuta 2005 kello 9.27
linkki
|
Harmillisen vähän tuli kyselyyn vastauksia, mutta kaippa se täytyy todeta, että Nysalorin tarina [b:8bb78203b9]"Yinkin ja Molanni" on Vuoden Kuukauden tarina 2003"[/b:8bb78203b9] Onnea voittajalle. :)
Toivottavasti arvon raati kerää enemmän rohkeutta ja äänestää, sekä kommentoi enemmän viime vuoden tarinoita.
Ehdottaisin, että mikäli jaksamista riittää, niin kääntäisimme ainakin kilpailun kärkikastin englanniksi, jotta ulkomaalaisetkin pääsisivät ihailemaan suomalaisten tuotantoa.
|