|
Dovas
9. helmikuuta 2005 kello 21.13
linkki
|
Tätä on periaatteessa puitu monelta eri kantilta jo kymmenissä threadeissa täällä, mutta ehkä siitä saamme vielä jotain irti.
Kuvitteellinen tilanne pelaajan näkökantilta:
Aiot mennä mukaan johonkin peliin ja skenaarioon pelaamaan. Et juuri tunne muita ihmisiä ja skenun ideasta olet kuullut vain muutamia lauseita. Se on kuitenkin auttanut sen verran, että tuumit lähteväsi mukaan (oletettavasti) ilomielin. Maailma on Glorantha ja noin kutakuinkin tuttu sinulle.
Pelihahmoosi pystyt perehtymään kunnolla vasta siinä vaiheessa kun saat paperit eteesi ja hahmo on "sinun".
Ok. Eli siis simppeli ja varsin tavallinen tilanne.
[b:4ba1938a0d]*[/b:4ba1938a0d] Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut helposti assosioitumaan hahmoosi?
[b:4ba1938a0d]*[/b:4ba1938a0d] Mitkä luovat innostusta hahmostasi ja PJ:n johtamistavasta?
[b:4ba1938a0d]*[/b:4ba1938a0d] Entä tuttuuden tunnetta? Sellaista joka tuo sinulle 'ahaa' -elämyksen ("nyt mä oon kärryillä!") ja tunnet voivasi lähteä mukaan vaivattomasti.
[b:4ba1938a0d]*[/b:4ba1938a0d] Onko kaikki sinulle tarpeellinen kenties siinä, kun edessäsi on pirun siistin tuntuinen hahmo paperilla mielenkiintoisine backgroundeineen ja historioineen?
Jätetään negatiivisia pelikokemuksia herättävät puolet mielellään pois ja yritetään käydä ne positiivisia tunteita herättävät seikat läpi. Niillä saa paljon enemmän aikaan.
|
|
KingofSartar
10. helmikuuta 2005 kello 19.10
linkki
|
Hyvä aihe, tästähän loppujen lopuksi on kiinni lähteekö seikkailu käyntiin vai kuivuuko se jossain vaiheessa kasaan.
Mietteitä:
* Mitkä luovat innostusta hahmostasi ja PJ:n johtamistavasta? *
Mahdollisuus löytää jotain, johon tarttua kiinni ja kehittää omaan suuntaan. Pienet yksityiskohdat, avoimeksi jätetyt asiat, maineteotkin. Historia ja persoona johon voi kiinnittyä mutta jota pystyy viemään omaan suuntaan.
PJ: Antaa tilaa kehittää hahmoa. Selittää ratkaisujaan mutta on valmis keskustelemaan niistä. Pitää tasapainon yllä, eli ei anna kaikessa periksi. Ottaa huomioon jokaisen hahmon ja rohkaisee pelaajia ottamaan aktiivisen roolin pelissä hahmon vaatimalla tavalla.
* Entä tuttuuden tunnetta? Sellaista joka tuo sinulle 'ahaa' -elämyksen ("nyt mä oon kärryillä!") ja tunnet voivasi lähteä mukaan vaivattomasti.
Mahdollisuus jutella hahmosta ennen peliä ja muodostaa yhteinen kuva hahmosta. Mahdollisuus assosioitua hahmoon jonkun toisen kautta (todellisuuden henkilö, kirjallisuuden, leffojen tms. kautta). Alussa voi olla tarpeen, pian kehittyy omaksi persoonakseen.
Yhtenä esimerkkinä RopeConissa aikoinani pelaamani Cyberpunk-seikkailu, jossa hahmoni oli perinteinen palkkasoturi. Koko peliryhmä joutui hyvin Aliens-leffatyyliseen tilanteeseen, jossa skannerin mukaan tuntematon kohde lähestyi. Ovi oli kiinni ja kaikki odottivat että se aukeaa tai jotain muuta tapahtuu. Kohde kuitenkin lähestyi ja oli jo huoneen sisällä. Siinä vaiheessa tajusin katsoa ylöspäin ja huomasin ilmastointiputket. Tilanne eteni siitä melko toimintapainoitteisena. Kliseinen tilanne mutta siinä vaiheessa pystyi yht'äkkiä ajattelemaan hahmon silmin ja näkemään tilanteen ihan eri tavalla.
* Onko kaikki sinulle tarpeellinen kenties siinä, kun edessäsi on pirun siistin tuntuinen hahmo paperilla mielenkiintoisine backgroundeineen ja historioineen?
Ei, jos en voi itse vaikuttaa enkä tunne pystyväni sisäistämään hahmoa. Sisäistäminen tosin yleensä tapahtuu ajan myötä ja pelatessa mutta on oltava mahdollisuuksia kehittää hahmoa juuri pelaamalla. Liian tarkasti määrätty hahmo tappaa luovuuden ja pahimmillaan peli-ilon. Yleisesti voisin kuvitella, että auttaa jos voi luoda hahmoa yhdessä PJ:n kanssa. Ainakin oman kokemuksen mukaan. Juuri tämän takia teen PJ:nä ollessani hahmot yhdessä pelaajan kanssa, jonka jälkeen ensimmäinen varsinainen pelikerta pidetään, kun olen ehtinyt miettimään ja kehittämään juonen sopimaan pelihahmoihin.
Esimerkkinä tästä nykyinen kampanja, jossa yksi pelaajista lähti liikkeelle ajatuksesta, että hänen kädessään on kilpi, jota ei saa irti. Mietimme tätä ideaa yhdessä ja loimme perustilanteen tapahtumille (velho-oppilas, kokeillut mentorinsa hankkimaa kilpeä käteensä eikä saanut sitä enää irti, yrittänyt sen jälkeen selvittää kilven taustaa). Lähdimme tästä perustilanteesta ja nyt koko asia on yksi kampanjan perusteemoista, kun ehdin miettiä taustaa asiaan.
Muutenkin pelien pitäisi olla interaktiivisia, jossa pelaajat ja pelinjohtaja peilaavat toisiaan muutenkin kuin pelaajien tekojen seurauksilla vaan myös metateoilla, jolloin PJ muokkaa peliä vastaamaan paremmin hahmoja ja näiden luonnetta.
|
|
Dovas
11. helmikuuta 2005 kello 14.52
linkki
|
Hieno ja ajatuksella pohdittu kirjoitus, KingofSartar.
Kirjoitit:
[i:565fac5370]Muutenkin pelien pitäisi olla interaktiivisia, jossa pelaajat ja pelinjohtaja peilaavat toisiaan muutenkin kuin pelaajien tekojen seurauksilla vaan myös metateoilla, jolloin PJ muokkaa peliä vastaamaan paremmin hahmoja ja näiden luonnetta.[/i:565fac5370]
Ehdottomasti. Ja tuosta kommenttisi jälkilauseesta; minun täytyy myöntää etten itsekään aikoinani ollut aina kovin kehuttava esimerkki PJ:nä tuossa.
Toisaalta aina ehkä ei ole aikaa/mahdollisuuksia briiffata, ja jos peli on esim. hyvin spontaani tarinankerronta, tai free form. "Nyt tässä ja heti - eläydy" tyyppinen keissi, jossa olet hypännyt mattimyöhäsenä mukaan peliin.
|
|
Ilkka
12. helmikuuta 2005 kello 9.30
linkki
|
[quote:fef46a3c5a="Dovas"]Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut helposti assosioitumaan hahmoosi?[/quote:fef46a3c5a]
Jos hahmon perusolemus on esitelty yhdellä, lyhyellä virkkeellä. Hahmoon, jonka taustan pystyy esittämään yksinkertaisesti, on paljon helpompi mennä mukaan kuin esim johonkin aatelisvarasvelhopalkkasoturiin.
[quote:fef46a3c5a="Dovas"]Mitkä luovat innostusta hahmostasi ja PJ:n johtamistavasta?[/quote:fef46a3c5a]
Se että hahmolla on jotain omalaatuista annettavaa peliin, joko taustansa, taitojensa tai molempien kautta.
Peejii, joka pystyy luomaan mielenkiintoisen maailman ja mielenkiintoista toimintaa jokaiselle hahmolle joka kerta, on paras. Aktiiviset pelaajat tosin luovat actioninsa suurelta osin itse.
[quote:fef46a3c5a="Dovas"]Entä tuttuuden tunnetta? Sellaista joka tuo sinulle 'ahaa' -elämyksen ("nyt mä oon kärryillä!") ja tunnet voivasi lähteä mukaan vaivattomasti.[/quote:fef46a3c5a]
Jaa-a... Tämä onkin vaikee. Paljolti riippuu peejiistä, ja siitä miten hyvin hän pystyy kertomaan asiat ja tapahtumat. En osaa tyhjentävästi vastata. :o
Toisaalta joskus on viihdyttävää olla ihan pihalla kaikesta ja mennä kohtauksesta toiseen reagoiden vain senhetkiseen tapahtumaan ilman hajuakaan 'suuresta suunnitelmasta.'
[quote:fef46a3c5a="Dovas"]Onko kaikki sinulle tarpeellinen kenties siinä, kun edessäsi on pirun siistin tuntuinen hahmo paperilla mielenkiintoisine backgroundeineen ja historioineen?[/quote:fef46a3c5a]
Tämähän auttaa aina, mutta erityisesti silloin kun siihen pystyy vaikuttamaan itse. Valmishahmossa ne vain tuppaavat sitomaan liikaa omaa toimintaa hahmolla. Silloin tulee sellainen vastarannankiiski olo. Melkein on helpompaa jos hahmon taustaa ei ole ihan pikkutarkasti määritelty.
|
|
Tanan
14. helmikuuta 2005 kello 21.53
linkki
|
[quote:3e0525916f="Dovas"]
[b:3e0525916f]*[/b:3e0525916f] Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut helposti assosioitumaan hahmoosi?[/quote:3e0525916f]
Tunnen voivani assosioitua hahmooni siinä vaiheessa, kun hän on osa maailmaa. Tähän vaaditaan sekä PJ:n että muiden pelaajien hyväksyntä. PJ:n hyväksynnän saaminen on huomattavasti helpompaa, riittää kun ei tee mitään maailman sisäistä logiikkaa rikkovaa tai pelinjohtajaa loukkaavaa. Pelaajien luottamuksen hankkimiseen käytän "pelataan-pelaajaa-ei-hahmoa" -taktiikkaa. Tavallisesti se tarkoittaa että alan varauksetta tukemaan pelaajaryhmän "johtajan" mielipiteitä, jopa hahmon luonteen vastaisesti.
[quote:3e0525916f="Dovas"]
[b:3e0525916f]*[/b:3e0525916f] Mitkä luovat innostusta hahmostasi ja PJ:n johtamistavasta?[/quote:3e0525916f]
PJ on kehittänyt mielenkiintoisia EPH:ta, jotka ovat kiinnostuneet hahmostani.
[quote:3e0525916f="Dovas"]
[b:3e0525916f]*[/b:3e0525916f] Entä tuttuuden tunnetta? Sellaista joka tuo sinulle 'ahaa' -elämyksen ("nyt mä oon kärryillä!") ja tunnet voivasi lähteä mukaan vaivattomasti.[/quote:3e0525916f]
"Tuttuus" -tunne tulee siinä vaiheessa, kun tiedän miten maailma toimii. Eli tiedän, ketkä EPH:t ovat viisaampia kuin hahmoni, heikompia kuin hahmoni tms. Tämä prosessi jatkuu läpi hahmon elinkaaren. Jos sellainen 'ahaa' elämys on pakko valita, se olisi jantterin murskaaminen lähitaistelussa.
[quote:3e0525916f="Dovas"]
[b:3e0525916f]*[/b:3e0525916f] Onko kaikki sinulle tarpeellinen kenties siinä, kun edessäsi on pirun siistin tuntuinen hahmo paperilla mielenkiintoisine backgroundeineen ja historioineen?[/quote:3e0525916f]
Ei todellakaan. Jos näitä asioita ei käsitellä itse pelissä, niin ne eivät merkitse yhtään mitään. Jos PJ kehittää mielenkiintoisia tilanteita ja EPH:ta, jossa nämä historiat tulevat ilmi kouriintuntuvasti, niin sitten puhumme hyvästä pelistä...
|