|
Grief the lord of Rain
linkki
28. syyskuuta 2004 kello 17.39
|
|
Grief the lord of Rain
28. syyskuuta 2004 kello 17.39
linkki
|
Mikä on mieleenpainuvin RuneQuest seikkailu tai hetki tai semmonen.
Esimerkkinä: Pelautin pikkuveljelläni jonkun ylimalkaisen seikkailun, johon liittyi veneilyä jossain järvessä. Hänen ankka hahmonsa veneretken keskeytti jättimäinen lohi(?), joka yritti kaataa veneen. Noh, ankkapa otti siltä istumalta miekkansa ja sukelsi tervehtimään lohea. Lohipa puraisi kriittisen puremisen ankan päähän ja pian pintaan nousikin päätön ankka.
Pikkuveljeni oli sitä mieltä, ettei lohi voi purra keltään päätä irti.
Toinen esimerkki(lyhyt): Olipa kerran joukko sotilaita nuotion ympärillä keskellä yötä pirullisen synkässä Wyverni metsässä(idiootteja). Heidän yllään kaarteli tietysti wyverni, joka päätti syöksyä heidän kimppuunsa, mutta kompuroi hyökkäyksen ja iskeytyi maahan 100 metrin päähän sotilaista.
Se oli pirun hauskaa se, kunnes wyverni nousi montustaan ja söi kaikki sotilaat.
|
|
Olorin
linkki
29. syyskuuta 2004 kello 11.41
|
|
Olorin
29. syyskuuta 2004 kello 11.41
linkki
|
Mieleenpainuvin, joo...
Aivan. Hahmomme lähtivät laivamatkalle päästäksen paikasta A paikkaan B. Laiva joutui merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi ja hahmomme vangeiksi merirosvosaarelle. Lyhykäisyydessään: Pako muutaman muun kanssa -> erakon tapaaminen -> lautan rakentaminen -> poistuminen saarelta lähimmälle toiselle saarelle -> porukan yhden jäsenen hukkaaminen -> rantautuminen -> toisen jäsenen hukkaaminen -> yleistä hengissä selviytymistä esim. juurien syöntiä ja tappelua villikoirien kanssa -> saaren tutkiminen -> rauniokaupungin löytäminen -> tutkiminen -> maagisen lähteen löytäminen -> maagiseen lähteeseen hyppääminen ja kuolema.
|
|
KingofSartar
linkki
29. syyskuuta 2004 kello 13.38
|
|
KingofSartar
29. syyskuuta 2004 kello 13.38
linkki
|
Mieleenpainuvimpia seikkailuja en jaksa nyt kirjoittaa tai edes alkaa ajattelemaan mutta kolme hyvää hetkeä tulee mieleen kolmelle omalle hahmolle. Kronologisessa järjestyksessä seuraavasti:
Barbaarisoturi, joka on onnistunut hankkimaan levyhaarniskan, miekan ja muuta roinaa sekä historiaa taakseen. Porukka leiriytynyt tien varrelle metsään. Muutamia yöpeikkoja peikkolaisorjineen tulee "haastamaan riitaa". Yöpeikot saadaa lyötyä, vain yksi peikkolainen jää jäljelle. Hahmoni olettaa homman jo olevan ohi, laittaa miekan tuppeen ja istuu nuotion ääreen. Ryhmän velhotaikoja omaava päättää Imeä MHT:a peikkolaiselta, joka on huitoo oksanpätkällä ja on kolmen pelaajahahmon ympäröimänä. Ensimmäisellä kierroksella peikkolainen lasauttaa velhopelaajaa suurinpiirtein kriittisellä päähän, tyyppi makaa maassa. Seuraavat kaksi kierrosta kaksi KOK 17 hahmoa yrittävät osua peikkolaiseen ilman tulosta. Hahmoni nousee nuotiolta, kävelee meleeseen vetäen miekkansa, osuu erikoisella halkaisten peikkolaisen kahtia ja kävelee takaisin nuotiolle. Ah sitä tyydytyksen hetkeä!
Toinen tarina:
Seuraava hahmoni, yöhaltia (ei tosin pallopäinen, materiaalia kun ei silloin ollut niin käytössä) on patologisessa viha-viha -suhteessa peikkoihin. Hän näkee tavernassa yöpeikon menevän ohitse ja ampaisee perään. Itse tiedän peikon olevan helvetin taitava palkkionmetsästäjä mutta hahmoni ei. Saan hahmon kiinni kujalla ja lasautan sitä täysin normaalilla jousellani kriittisen päähän. Takaapäin. Hieman jännitti sitä ennen miten tulee käymään, joutuuko alkaa väsäämään uutta hahmoa saman tien.
Kolmas tarina:
Hahmoni, ogrenainen oli joutunut vihulaisten vangiksi ja heitetty tyrmään odottamaan luultavasti lyhyttä tulevaisuuttaan. Hahmon kuullessa kahden vartijan tulevan hakemaan hän Luo varjon (ainoa riimuloitsu) nurkkaan oven taakse odottamaan. Vartijoiden avatessa oven varjo käy kiinni, heitän jälleen kriittisen onnistumisen ja toinen vartija kuolee pelkoon. Toinen onnistuu tuhoamaan varjon mutta itse onnistun samaan aikaan tappamaan vartijan, jonka jälkeen hahmo vielä onnistuu pakenemaan koko linnoituksesta.
Hyviä onnistumisen hetkiä, tällä kertaa tosin vain noppaheittoihin liittyen. Ensi kerralla ehkä sitten roolipeluun onnistuessa.
|
|
Runemaster
linkki
29. syyskuuta 2004 kello 14.25
|
|
Runemaster
29. syyskuuta 2004 kello 14.25
linkki
|
Tuossa pari pelikertaa sitten ehkä tuli yksi ikimuistoisimmista voitoista, kun vastaan tuli Käärmepiipun syvänteen luolissa Isonuija jättiläinen. Pelaajat tietenkin halusivat haastaa riitaa hänen kanssaan, eikä Isonuija ollenkaan pitänyt näistä rääpäleistä, jotka tulivat ärhetelemään hänelle. Jätti sitten onnistui huijaamaan pelaajat ansaan "Pikku Vitsiinsä". Sieltä päästiin aika helposti pakoon, kun yksi hahmo kutsui sylfinsä apuun siirtämään kiveä pois luolan suulta. Pelaajat sitten päättivät jättiläisen hämmennyksestä ylimielisinä tappaa hänet ja hyökkäsivät. Vaikka ryhmässä oli viisi lähes riimutason kaveria, oli olot melko tukalat kun yksi toisensa jälkeen pelaajat kaatuvat maahan raajarikkoina tai muuten vammautuneina. Tilanne oli jo lähes epätoivoinen, kun muutama ogrekin saapui lähistöltä mukaan taisteluun. Lopulta ei tarvittu edes turvautua jumalalliseen väliintuloon, kun ryhmän kääpiö iski kriittisen osuman moukarillaan, johon oli langetettu tosimoukari. Isonuija kaatui maahan jalka murskautuneena ja ogreistakin selvittiin pikkunujakan jälkeen. Voitto oli makea, mutta menetyksetkin sen mukaiset.
|
|
Grief the lord of Rain
linkki
29. syyskuuta 2004 kello 14.57
|
|
Grief the lord of Rain
29. syyskuuta 2004 kello 14.57
linkki
|
Tulimieleen semmoinen kiva hetki, tai no, kiva ja kiva.
Olipa kerran "paladin" (emme tienneet Gloranthasta mitään), joka otti ja kompuroi itseltään nenän irti. oikeesti: kompuroi(osuu itseensä) -> osumapaikka: Pää -> tarkempi osumapaikka: nenä! Siitä tuli tosi hurjan näköinen paladin sen jälkeen :-)
Olipa toisen kerran joku häröilijä, joka lumosi itselleen mahdollisimman tehokkaan miekan, tyyliin d10 + 1000d6. hänkin kompuroi ja tietysti osui kuin osuikin itseään päähän. Noh, ei siinä vielä mitään, mutta huono tuuri seurasi häröilijän kaveria, joka yritti herättää kaverinsa henkiin jollain rituaalilla ja kompuroi senkin. Häröilijä räjähti kappaleiksi. Siinä ei enää voinut mitään.
hyvä esimerkki siitä ettei suurien voimien kanssa parane leikkiä ;-)
|
|
Dille^
linkki
14. lokakuuta 2004 kello 20.31
|
|
Dille^
14. lokakuuta 2004 kello 20.31
linkki
|
Roteva ja isokokoinen barbaari mies ja yöpeikko saavat kahdelta ankalta kaksintaistelu haasteen (2vs2). Ottelu käydään ilman aseita.
Barbaari tyrmää toisen ankan kovalla nyrkin iskulla ja nappaa tajutonta ankkaa jaloista kiinni. Peikko häiritsee toista ankkaa sen verran että barbaari mäsäyttää pystyssä olevaa ankkaa tajuttomalla toverillansa (toimii kuin raskasnuija). Siinä on katselijoilla ihmettelemistä kun ankka lentää väkijoukon yli ja laskeutuu nätisti nokka edellä katuun.
|
|
Assath
linkki
15. lokakuuta 2004 kello 11.30
|
|
Assath
15. lokakuuta 2004 kello 11.30
linkki
|
Glorantha seikkailuista on mulla tällä hetkellä parhaiten mielessä epäonnistunut yrityksemme herättää Arkatia, josta Tanan pisti ketjunkin nimellä "Olipa kerran hyvä pelikerta".
RQ systeemillä pelatuista seikkailuista on mieleen luultavasti parhaiten painunut yrityksemme murtaa Kotkanpesän piiritys, joka päättyi (kuten arvata saattaa) tappioon. Siinä hahmoni (Assath kaksiterä) rakkaus erääseen naispuoliseen asetaaniin koki täyttymyksensä ja murskautui sitten raa-asti, kun kyseinen nainen mestattiin lunareiden toimesta. Lisäksi jäimme kaikki Fazzur laajalukijan vangeiksi, joten kovin hyvältä ei näyttänyt. Onneksi Fazzur paljastui tulevissa seikkailuissa varsinaiseksi nynnyksi.
|
|
Tanan
linkki
15. lokakuuta 2004 kello 11.46
|
|
Tanan
15. lokakuuta 2004 kello 11.46
linkki
|
[quote:f42eaf6054="Assath"]
Onneksi Fazzur paljastui tulevissa seikkailuissa varsinaiseksi nynnyksi.[/quote:f42eaf6054]
Ei nyt ihan noinkaan. Huhut kertovat, että hän on kouluttanut entisistä Orlantheista koostuvan terroristisolun, joka on murhannut hänen poliittisia kilpailijoitaan, soluttautunut hänen vihollistensa joukkoihin, puhdistanut hänen lähipiirinsä pettureista ja pelastanut hänen henkensä muutaman kerran.
Tämän vain Fazzurille uskollisen solun liikkeistä on hankala sanoa yhtikäs mitään. He tuntuvat voivan iskeä mitä tahansa kohdetta vastaan, milloin tahansa. Solun huhutaan sekaantuneen viime aikoina aktiivisesti Azilosin sisä- ja ulkopolitiikkaan.
|
|
Assath
linkki
15. lokakuuta 2004 kello 13.14
|
|
Assath
15. lokakuuta 2004 kello 13.14
linkki
|
[quote:66008c4a95="Tanan"]Tämän vain Fazzurille uskollisen solun liikkeistä on hankala sanoa yhtikäs mitään. He tuntuvat voivan iskeä mitä tahansa kohdetta vastaan, milloin tahansa. Solun huhutaan sekaantuneen viime aikoina aktiivisesti Azilosin sisä- ja ulkopolitiikkaan.[/quote:66008c4a95]
Solun piiloutuu tosiaan nerokkaasti yhteiskunnan pintarakenteiden alle ja iskee sitten armotta kohteisiinsa kun hetki on oikea. Pitkän aikaa solu keskitti iskunsa ainoastaa lunareiden sotilaskohteita vastaan toimien rosvoruhtinaiden vallassa olevasta Endelionin kaupungeista käsin. Kun tämä terroristien satama kuitenkin vallattiin on solu ilmeisesti käynyt epätoivoiseksi ja laajentanut väkivallantekonsa käsittämään myös siviileitä ja lunareiden kollaboraattoreita.
Vahvistamattoman tiedonannon mukaan nämä laittomat taistelijat livahtivat Azilosin rajan yli kauppakaravaanin mukana ja ovat viime aikoina koettaneet saada haltuunsa ensimmäisen ajan aikaisia tuhovoimia (nämä massatuhoaseet tunnetaan koodinimellä iso A), jotka kaikki kansainväliset sopimukset kieltävät. Oli tämä totta tai ei niin rajan yli soluttautuvat vieraiden valtojen taistelijat muodostavat tällä hetkellä pahimman uhan Ralioksen turvallisuudelle ja stabiileille oloille.
|
|
Bananium
linkki
16. toukokuuta 2007 kello 21.16
|
|
Bananium
16. toukokuuta 2007 kello 21.16
linkki
|
Mieleenpainuvin seikkailu oli mahdollisesti se, kun peliporukan kanssa pelasimme ensimmäisimpiä kertoja. Seikkailu oli luonnollisesti rahapuu ja minä PJ:nä.
Ensimmäiset kiemurat tapahtuivat Yozariania kohdattaessa, kun pelaajahahmo paljosti vahingossa tien sivuilla olevat nuket. Raivoissaan eräs pelaaja sytytti ankan palamaan ja toinen tähtäsi jalkaan, sivaltaen vahingossa pään irti. Jostain syystä nämä kaksi päättivät ottaa pään ja ruumiin mukaan, reppuun pakattuina.
Pää osottautui hyödylliseksi jättiläishämähäkkiä kohdattaessa: paniikissa pelaajat pakenivat karvaista hämppistä, kun toinen heistä sai nerokkaan idean. Tämä heitti Yozarianin entisen pään suoraan hämähäkin naamaa kohden, samalla kun toinen pelaajahahmo sytytti pään palamaan. Palava aivomössö aiheutti massiivisen räjähdyksen, jossa hämppiksen pää räjähti irti, porukka pelastui.
Tätä voisi joskus päivitellä, mutta tuossa oli alkuajan ikimuistoisin seikkailu.
|
|
Mao
linkki
18. toukokuuta 2007 kello 10.20
|
|
Mao
18. toukokuuta 2007 kello 10.20
linkki
|
Hmm... Vaikea kysymys... Ehkä kaikkein mieleenpainuvimpana seikkailuna pitäisin sateenkaarikumuja. Luolaston tutkiminen oli hyvin jännää, varsinkin kun ei tiennyt koska se Valkosilmä hyppää silmille... Meidän peliporukkamma keräsi siltä seikkailulta mukavan potin rahaa ja muita vanhoja arvoesineitä/aseita/panssareita.
Sovimme kesken seikkailun, että hajaannumme, jotta löytäisimme Peikko Valkosilmän paremmin. Minun hyvä onneni tärppäsi ja kohtasin aivan ypöyksin Valkosilmän! Samaan aikaan muut seikkailijat haahuilivat jossain liskolaisten luolissa ja missälie peikkojen ruokavarastoilla kun minä taistelin hengestäni yli 2 metrisen peikon kanssa! Turvauduin taikoihini ja pääsin jotenkuten niskan päälle. Lähellä oli etten kuollut. Pelinjohtaja oli suopea ja pelasin Valkosilmällä niin että luovutti koska oli lähellä kuolemaa...
Loppuajan olimme yhdessä kasassa, sillä jos joudumme taisteluun/hankaluuksiin niin olemme voimakkaampia yhdessä. Passitimme Valkosilmän Omenakujan lähimpään lukittuun siivouskomeroon hehe! (Omaa hauskaa...) :P
|
|
To_The_Hats
linkki
9. heinäkuuta 2007 kello 19.38
|
|
To_The_Hats
9. heinäkuuta 2007 kello 19.38
linkki
|
Itsellänikin on niitä mieleenpainuvia seikkailuja niin paljon, ettei niistä nyt jaksa alkaa kertomaan.Mutta seuraavaksi pari kohtausta.
[u:8c7b4f7245]Kohtaus yksi (n. 3 years ago)[/u:8c7b4f7245].
Tämä tapahtui yhdessä vanhimmista seikkailuista luokkaretkellä. porukkamme oli seikkaillut hyvin tuottoistasti ja päätimpäs sitten pettää kaikki ja pölliä rahat. :evil:
Niinpä ennen seikkailua kerroin pelinjohtajalleni aikeistani ja sitten lopulta eräänä yönä majatalossa luulin tilaisuuteni koittaneen. Hyppäsin yöllä jalkeille ja aloin etsimään rahoja. Niin siinä sitten kävi, että hups heijakkaa alkoi kavereita heräillä. Tuli tappelu, hävisin... Jalkaan kunnon haava..., mutta ei hätää savupommi lattiaan ja ikkunasta ulos. (olimme kerros kakkosessa, mutta hahmon kiipeily oli hyvä) Sitten kiipeämään ensin luulin pääseväni pakoon, mutta sitten kompurointi ==) nopea putoaminen kolmesta metristä ja vielä jalat haarallaan sellaiseen kaivon vinssilaitteeseen. :-o
Siihen se hahmo jäi, ei enään noussut. Ja kaupan päälle kaverit vei kaikki rahat, aseet ja vielä vaatteetkin päältä... Ei harmittanut yhtään...
[u:8c7b4f7245]kohtaus kaksi( n.1,5 years ago):[/u:8c7b4f7245]
Toisessa kohtauksessa olin itse asiassa pelinjohtajana. Tässä kohtauksessa saimme todistaa yhden RQ historiamme mahtavimman soturin Khazad Tuulimiekan kuolemaa.
Näin siinä kävi: Seikkailijaporukka oli taas säheltänyt ja massiivinen epäkuolleiden armeija oli herännyt. Tätä armeijaa vastaan oli jo tapeltu ja juostu karkuun. Nyt oli päätetty tehdä tästä loppu ja lähdetty pitkälle matkalle eräille vuorille. No matkan varrella saavuttiin autioon kaupunkiin, jonka kirkossa alkoi sitten tapahtua.
Pelaajat alkoivat jo aavistaa, että jotain pahaa tule tapahtumaan kun pari mutanttizombieta piestyään alkoi alakerrasta kuulua rymistelyä ja karjuntaa. Pakkohan se oli katsomaan mennä ja hehhee siellähän se kuolleiden armeijan ylipäällikkö oli. ( halusi khazadin miekan ) Mutta ei mitään. Toisella sankarilla ´( Firshalan kultin uudelleenperustaja ) oli sellainen käteen palautuva heittokirves ja VIUF!!! Epäonnistuminen ja mörölle erikoisonnistuminen. Naps. Kirves ilmasta kiinni ja takaisin. Hups kriittinen ja osumapaikaksi pää, eikä edes osunut heittäjään vaan vieressä seisovaan khazadiin. Siihen loppui ne seikkailut siltä sankarilta...
Näitä olisi vielä puolisen sataa, mutta ne säästän myöhemmäksi.
|
|
littlestone
linkki
28. joulukuuta 2007 kello 9.51
|
|
littlestone
28. joulukuuta 2007 kello 9.51
linkki
|
Tuli mieleen tuossa kirjoitellessa veijarin kulttihenkiin liittyvistä säännöistä... Veijari-kultissa olevan hahmon tekemisiä.
Tarina 1 (sama juttu on gloranthan uskonto osuudessakin):
3 hahmoa (yksi näistä oli kyseinen veijari) olivat eräässä luolassa. He löysivät jonkinlaisen lumotun alttarin, jonka käyttötarkoitus oli pelaajille mysteeri. Pelaajat kertoivat tässä vaiheessa mitä rupeavat tekemään alttarille:
Pelaaja 1: Katson sitä tarkasti ja yritän tulkita siinä olevia riimuja.
Pelaaja 2: Kosketan sitä.
Pelaaja 3 (veijari): Mä nuolaisen sitä :P
--> Oli hetki hiljaista... Yhtäkkiä kaikki repesivät nauramaan
Tarina 2:
Eräällä laivalla kuljetettiin täysikasvuista aarnikotkaa. Tämä meidän veijari antoi valtavalle ja nälkäiselle aarnikotkalle ruokaa... Ruuan seassa oli titenkin ulostuslääkettä... Veijari selvisi muun ryhmän ja miehistön aiheuttamista vammoista pari viikkoa myöhemmin.
Tarina 3:
Eräänä päivänä ryhmä oli metsällä ja löysivät villisian. Villisika oli vihreä.. Ryhmän paras jousimies vain kohautti olkia ja ampui nuollen kohti (vihreää) villisikaa... Villiskika "poksahti" ja siitä levisi pieniä vihreitä, leijuvia ja nauravia villisikoja ympäriinsä... (illuusiolla voi tehdä kaikenlaista) Loppu päivän ajan yritettiin metsästää veijaria ja veijari ei saanut ruokaa viikkoon.
Tarina 4:
Oli eräät karnevaalit. Veijari teki illuusiolla eräästä ryhmään kuuluvasta peikosta vanhan mummelin... Siinä oli sitten karnevaaliväellä ihmettelemistä, kun vanhan mummo voitti painon nosto kisat ja veijari tietenkin kääri isot rahat vedon lyönnillä....
|
|
Tylran
linkki
11. maaliskuuta 2009 kello 21.26
|
|
Tylran
11. maaliskuuta 2009 kello 21.26
linkki
|
No tässä ainakin linkki meidän peliporukan RQ-seikkailun nettisivuille, olkaapa hyvät. [url]http://dmaadventure.wetpaint.com/[/url]
Ja no varmaan paras hetki oli kun toisessa seikkailussa eräs pelaaja päätti kostaa v-mäiselle GM:n hahmolle muuttamalla tämän Snorlax-Pokémoniksi :-D . Voi luoja että naurettiin. Tosin mun hahmon piti taltuttaa tämä GM:n hahmo ensin lähitaistelussa. Olihan se ihan hauskaa sekin.
|
|
Gilgames
linkki
1. toukokuuta 2010 kello 8.55
|
|
Gilgames
1. toukokuuta 2010 kello 8.55
linkki
|
Jaa-a. Aivan liikaa mieleenpainuvia seikkailuita on ollut, mutta muutamat itsejohtamat onnistuneemmat ovat jääneet mieleen.
Tällähetkellä pisimpään aktiivisena ollut kampanjamaailmani (nimetön), jossa on ollut laskujeni mukaan 15+ hahmoa ja varmasti kymmenen seikkailua on ollut jonkinmoinen, kröhöm, ylpeydenaiheenikin. Olkoonkin, että monesti on käynyt niin, että pelaajat ovat saattaneet kyllästyä vanhoihin hahmoihinsa (tai hukata ne), ja että kaikki seikkailut eivät ole olleet likikään onnistuneita.
Varmaan parhaiten onnistui suoraviivainen luolastomättö "Ikijään Valtakunta", joka oli uusinta ala-asteaikoina kirjoittamastani (jo silloin mielestäni onnistuneesta) pelistä.
Siinä piisasi eeppisiä taisteluja milloin mitäkin wendigoita ja jättiläiskalmareita, ja "näykkijälohikäärmettä" vastaan. Siinä oli jopa olevinaan eeppinen juoni, josta en kyllä tiedä että iskeytyikö se pelaajien mieliin oikein kunnolla.
Myönnettäköön, että parhaimpiin (ja ankarimpiin) hetkiin kuului mielestäni se, että erään pelaajista hahmo, tummaihoinen rasisti Sam, juopui ikivanhasta kääpiösimasta ja putosi liukkaalta jääsillalta 50 metriä iskeytyen paksuun jäähän alhaalla. Kuolema oli välitön. Ironista oli, että alhaalla pelaajat olivat juuri selvinneet Jättiläiskalmarista (tai jostain lonkero-otuksesta), ja sitten tämä ottaa ja putoa juovuspäissään kuolemaansa.
Muokkaus: Jäipä paljon kirjoitusvirheitä.
|