|
humis
linkki
26. toukokuuta 2004 kello 11.19
|
|
humis
26. toukokuuta 2004 kello 11.19
linkki
|
[quote:257a51f79b="Assath"]
Olen samaa mieltä suunnilleen kaikesta, mitä kirjoitat, mutta tähän liittyy mielestäni jännä piirre. Kokisin nimittäin, että kirjoissa ja elokuvissakin immersio (sikäli kun ymmärsin termin oikein) muodostaa tärkeän osan eläytymistä. Ainut tapa jolla voimme mielestäni yleensäkkään edes yrittää ymmärtää miltä jostakusta muusta tuntuu, on asettua mielessämme hänen asemaansa. Tällöin hänelle sattuvat tapahtumat tapahtuvat ikäänkuin meille itsellemme. Roolipelaajan taito, samoin kuin nähdäkseni näyttelijän, on se että hän kykenee hallitusti muuttumaan toiseksi persoonaksi. Hyvä roolipelaaja siis muuttuu pelatessaan hahmokseen, huono muuttaa hahmon itsekseen.
[/quote:257a51f79b]
Vastaan tähän erillisessä aiheessa, sillä tästä olisi mielenkiintoista keskutella enemmänkin.
Me olemme nimittäin määrittäneet käsitteet seuraavasti:
Immersio: Hahmo-oleminen, hahmoaminen, hahmon sisältä toimiminen, hahmona oleminen, hahmon tunteiden ja ajatusten kokeminen ja niiden määräämänä toimiminen.
Eläytyminen: Jaetun Kuvitellun Tilan kokeminen, myötäeläminen, hahmojen toimiin 'ulkopuolelta' eläytyminen. vrt. eläytyminen elokuvan henkilöihin tai tunnelmaan.
Tässä immersio on määritelty hyvin jyrkästi hahmon ja pelaajan täydelliseksi yhteydeksi, ja saattaa olla, että määrittelyjen väliin putoaa ainakin osa tuosta "asettumisesta hänen asemaansa". Huomion arvoista on myös se, että immersio tämän määritelmän mukaan edellyttää täydellistä auktoriteettia ja suhdetta hahmoon, eläytymistä voi kokea myös toisten hahmoihin, NPC:ihin tai vaikka yleiseen tunnelmaan tai maailmaan. Ehkäpä tässä ongelmana onkin immersion käsitteen jyrkkyyden aiheuttama hyppäys, jos eläytyminen kattaa kaiken osittaisen hahmon asemaan asettumisen ja siirtymä immersioon tulee vasta kun hahmoon samaistuminen on absoluuttista.
Ehdotuksia?
|
|
newsalor
linkki
26. toukokuuta 2004 kello 14.20
|
|
newsalor
26. toukokuuta 2004 kello 14.20
linkki
|
Vaikka alunperin koinkin eron turhaksi, niin immersion koettuani olen pyörtänyt mielipiteeni. Eläytyminen kirjan tai elokuvan hahmoon on nimenomaan sitä eläytymistä roolipeleissäkin, mutta roolipeleissä on myös mahdollista syvempi eläytyminen, jota sanotaan immersioksi. Ihan oikeasti hahmoksi muuttuminen / hahmona ajatteleminen menee tuota kirjoista ja elokuvista tuttua eläytymistä pidemmälle. Eläytyä voi roolipeleissä muihinkin hahmoihin, kuin omaansa. Vastaavasti pelinjohtajakin voi eläytyä useisiin hahmoihin. Immersio ansaitsee mielestäni erikoisasemansa.
Voitaisiin sano, että immersio on eläytymisen erikoistapaus, mutta niiden pitäminen erillisinä termeinä on kyllä keskustelun kannalta mielekästä.
|
|
Juha R
linkki
26. toukokuuta 2004 kello 16.25
|
|
Juha R
26. toukokuuta 2004 kello 16.25
linkki
|
Minulle hlö.koht. ero on erittäin mielekäs ja hyödyllinen
Eikä vähiten siksi että en itse sovellu (eikä oikestaan kiinnosta) immersionistiseen pelaamiseen, mutta sitä toisenlaista eläytymistä pelissäni voi silti olla hyvin.
On tärkeätä tajuta ettei immersio ole mikään ainoa oikea päämäärä joka ainoana tekee pelaamisesta todella laadukasta. Narrativismi-käsitteen suurin yksittäinen oivallus allerkirjoittaneelle on ollut juuri tämä: pelin tärkein tavoite voi olla jotain muutakin, [b:39d3a2ccfb]esimerkiksi[/b:39d3a2ccfb] mutta ei siihen rajoittuen, tarinankerronta.
|
|
Häjy
linkki
27. toukokuuta 2004 kello 9.38
|
|
Häjy
27. toukokuuta 2004 kello 9.38
linkki
|
Erottelu on hyvä, joskin suosittelen käyttämään jotakin eri termiä eläytymiselle tuossa mielessä, sillä eläytyminen ja immersio ovat vakiintuneet käytössä synonyymeiksi.
-Simo
|
|
humis
linkki
27. toukokuuta 2004 kello 9.42
|
|
humis
27. toukokuuta 2004 kello 9.42
linkki
|
[quote:c23a22e39e="Häjy"]Erottelu on hyvä, joskin suosittelen käyttämään jotakin eri termiä eläytymiselle tuossa mielessä, sillä eläytyminen ja immersio ovat vakiintuneet käytössä synonyymeiksi.
[/quote:c23a22e39e]
Hyviä ideoita otetaan vastaan. Jossain välissä me käytimme eläytyminen-termin sijasta termiä 'elyy' tuon vakiintuneen käsityksen välttämäiseksi. Lopulta kuitenkin totesimme, että järkevän keskustelun aikaansaamiseksi termit pitää luultavasti joka tapauksessa aina määritellä tarkasti ja palasimme luonnollisempaan eläytymiseen.
|
|
Juha R
linkki
27. toukokuuta 2004 kello 10.27
|
|
Juha R
27. toukokuuta 2004 kello 10.27
linkki
|
Miten olisi tarkempana terminä empatia? Sehän on nimenomaan [i:49fa90ec85]myötä[/i:49fa90ec85]elämistä, ei hahmon sisälle menemistä. Ihmisen empatia on vaistomaista toisen ihmisen fiiliksen tavoittamista ilman hänen 'rooliinsa' eläytymistä. Minun mielestäni empatia on myös se mekanismi jolla elokuvien tms hahmoihin ja myös tunnelmaan eläydytään.
|
|
humis
linkki
27. toukokuuta 2004 kello 11.22
|
|
humis
27. toukokuuta 2004 kello 11.22
linkki
|
[quote:61c63ce473="Juha R"]Miten olisi tarkempana terminä empatia? Sehän on nimenomaan [i:61c63ce473]myötä[/i:61c63ce473]elämistä, ei hahmon sisälle menemistä. Ihmisen empatia on vaistomaista toisen ihmisen fiiliksen tavoittamista ilman hänen 'rooliinsa' eläytymistä. Minun mielestäni empatia on myös se mekanismi jolla elokuvien tms hahmoihin ja myös tunnelmaan eläydytään.[/quote:61c63ce473]
Empatian käytössä on ongelmana sen epämääräinen suhde sympatiaan. Joskus ne käsitetään synonyymeinä, joskus eri asioina, ja ainakin mun ymmärrystäni se sekottaa. Sen sijaan tuo alkuperäisessä määritelmässäni esiintynyt ja vastauksessasikin painottunut [b:61c63ce473]myötäeläminen[/b:61c63ce473] voisi olla hyvä korvaava termi? Vielä kun saisi sille pätevän englanninkielisen vastineen..
|
|
Häjy
linkki
27. toukokuuta 2004 kello 13.22
|
|
Häjy
27. toukokuuta 2004 kello 13.22
linkki
|
[quote:f7371e104f="humis"]Sen sijaan tuo alkuperäisessä määritelmässäni esiintynyt ja vastauksessasikin painottunut [b:f7371e104f]myötäeläminen[/b:f7371e104f] voisi olla hyvä korvaava termi? Vielä kun saisi sille pätevän englanninkielisen vastineen..[/quote:f7371e104f]
Myötäeläminen on hyvä, sen kanssa mennään intuitiivisestikin suoraan oikeaan suuntaan (jos siis ymmärsin mitä haet jaottelullasi takaa). Tämä on siitä ongelmallinen määrittelykohde, että on lukuisia termejä, jotka jakavat kakun eri kohdasta ja painottavat vähän eri asioita. On kaiken maailman engrossmentit, absorptionit ja muut, jotka ovat tontilla. Sen lisäksi tietysti suomenkieliset ja englanninkieliset tarkoittavat vähän eri asioita. Tästähän selviää toki määrittelemällä käsitteet tiukasti, mutta olisi niin kivaa jos termeillä mentäisiin heti alkuunsa oikeaan suuntaan ettei tarvitse alkaa Humpty Dumptyksi.
---
Asiaan jotenkuten liittyen; itse haluaisin keksiä mikä hahmo on ja miten siihen eläydytään näin kognitiotieteellisessä (psykologisessa) mielessä. Sieltä kautta voisi teoriassa löytyä "oikeita vastauksia" eikä vaan käsitteellisiä määrittelyjä.
-Simo
|
|
Marcus Maximus
linkki
12. heinäkuuta 2004 kello 13.12
|
|
Marcus Maximus
12. heinäkuuta 2004 kello 13.12
linkki
|
Piiphadin vain.
Myötäelämisestä on käytetty sanaa [i:3a6fee033c]engrossment[/i:3a6fee033c]. Käsite tulee Erving Goffmanilta, ei sitä sanakirjoista yleensä löydy.
|
|
Jeset
linkki
14. marraskuuta 2005 kello 12.18
|
|
Jeset
14. marraskuuta 2005 kello 12.18
linkki
|
Tässäpä asia, joka on mietityttänyt jonkin aikaa. Näen nimittäin tuon immersion asettamisen joksikin roolipelaamisen tai roolipelielämyksen korkeimmaksi muodoksi monella tapaa ongelmallisena. Ymmärtääkseni monille juuri immersion kokemus on pelaamisen perimmäinen tavoite.
Tälläkin foorumilla on keskusteltu immersion ja eläytymisen (myötäelämisen, empatian) rajankäynnistä. Mielestäni tässä yksi immersion käsitteen ongelmista. Yhtäältä immersio on toisen kenkiin astumista, toisena olemista, ja toisaalta kuitenkin itsensä asettamista johonkin tilanteesteen. Suhtaudun hyvin skeptisesti siihen mahdollisuuteen, että ihminen voisi muuttua kokonaan tai edes suurelta osin toiseksi ja elää hänen elämäänsä. En siis oikein usko, että pelaaja voi muuttaa itseään hahmoksi. Näkisin, että immersiokokemuksissa pelaajan oma persoona on pohjimmiltaan aina vahvasti läsnä, hahmo ja pelaaja sulautuvat toisiinsa. Tässä suhteessa ihmisten käsitykset immersioista ilmeisesti vaihtelevat: onko se todella hahmona olemista, vai ainoastaan myötäelämistä?
Puhun tässä nimenomaan pöytäpelien, en larppaamisen näkökulmasta. Mielestäni immersio ainakin idealistisimmissa määritelmissään on roolipelaajien fantasia, jonka psykologiasta harvoilla (ei minullakaan) on varmaa käsitystä ja joka ei todellisuudessa toteudu sellaisena kuin se kuvataan. Nyt haluasinkin esittää nöyrän argumentit tarinankerronnan puolesta. Mielestäni juuri tarinankerronnallinen pelaaminen (narrativistinen, jos niin haluatte) on pöytäroolipelien vahvuus. Hyvällä tarinankerronnalla hahmoista tulee syvällisiä, uskottavia, kiinnostavia ja sympaattisia. Sympaattiset hahmot puolestaan herättävät pelaajissa empatian eli myötäelämisen tunteita, jotka mielestäni ovat realistisempi tavoite kuin immersio.
En tarkoita tarninakerronnalla sitä, että pelaajien pitäisi etäännyttää itsensä hahmostaan. Pidän eläytymistä ehkä tärkeimpänä osana rolipelaamisen ainautlaatuisuutta. Ehkä on jopa hyvä asia, että pelaajat panevat jokaiseen hahmoon ainakin pienen osan itseään (tuskin tätä voi välttääkään). En vain usko, että pelaaja pystyisi luomaan mitään itsestään irrallista entiteettiä, joksi hän (ainakaan pöytäpelien puitteissa) muuttuisi. Sellaiset omat kokemukseni, joita voisin ajatella immersiona, ovat ainakin vähentyneet sitä mukaan kun olen oppinut ja pyrkinyt erottamaan hahmon ajatusmaailman omastani. Ehkä minulta puuttuu tuo siunattu immersion lahja?
Vuodatukseeni liittyy vielä muutama käytännön havainto. Mielestäni syvästi eläytyvää peliä on usein vaika toteuttaa. Ensinnäkin, syvä eläytyminen johtaa helposti hahmojen ja pelaajien samaistumiseen, joka voi aiheuttaa konflikteja pelaajien välille. (Tiedän, tämä ei ole "hyvää roolipelaamista", mutta se on inhimillistä.) Joskus olen huomannnut, että meidän peliporukassamme syvästi eläytyvän pelaajan katsotaan ehkä jopa rikkovan pelin harmoniaa. Jos joku innostuu puhumaan hahmossaa, korottaa ääntään ja ryhtyy huitomaan villisti käsillään, häntä pyydetään rauhoittumaan. Ei ehkä taaskaan hyvää pelaamista, mutta naapuritkin on otettava huomioon klo 00 yöllä. Kolmanneksi vielä se julma tosiseikka, että nähdäkseni monet pelaajat ovat parempia tarinankertojia kuin näyttelijöitä. Ei tietysti pidä suhtautua ryppyotsaisesti toisten pelaajien hahmojen inspiroiviin puheisiin, rakkaudentunnustuksiin ja tuskan irvistyksiin - useimmiten hyvä yritys riittää viemään homman kotiin. Jos tavoitteena on kuitenkin tarinaan eläytyminen ja hahmojen myötäeläminen, hyvin kerrottu on usein parempi kuin huonosti näytelty.
En halua asettaa muiden immersioelämyksiä kyseenalaiseksi, koska en niistä voi pohjimmiltaan mitään tietää. Jos jollakin on neuvoja ja kokemusta, jotka opastavat immersion ehtymättömille lähteille, kuuntelen (luen) mielelläni.
|
|
Assath
linkki
14. marraskuuta 2005 kello 16.15
|
|
Assath
14. marraskuuta 2005 kello 16.15
linkki
|
Mullakin tuli viime viikolla keskusteltua asiasta Newsalorin kanssa ja järjesteltyä ajatuksia. Olen itse mielestäni selväsi tarinankerronnalliseen puoleen suuntautunut henkilö ja menisin niin pitkälle, että väitän suurimman osan pelinjohtajista olevan tätä.
[quote:969268f869="Jeset"]Suhtaudun hyvin skeptisesti siihen mahdollisuuteen, että ihminen voisi muuttua kokonaan tai edes suurelta osin toiseksi ja elää hänen elämäänsä. En siis oikein usko, että pelaaja voi muuttaa itseään hahmoksi. Näkisin, että immersiokokemuksissa pelaajan oma persoona on pohjimmiltaan aina vahvasti läsnä, hahmo ja pelaaja sulautuvat toisiinsa. Tässä suhteessa ihmisten käsitykset immersioista ilmeisesti vaihtelevat: onko se todella hahmona olemista, vai ainoastaan myötäelämistä?[/quote:969268f869]
Minä sanoisin, että parhaimmillaan minulle immersio on hahmona olemista. Menenpä vielä pidemmälle ja väitän, että esim. nimikkohahmoni Assath (Oi sinä armas kaikkitietävä pelinjohtajamme) on yksi alipersoonallisuuksistani, vaikka tätä lausetta en kyllä ensimmäisenä tokaisisi jonkun peleihin perehtymättömän silmille.
Voidakseen ruveta keskustelemaan siitä, mikä on hahmoon tapahtuvaa sisäeläytymistä ja mikä ei meidän on nimittäin palattava sen kaikista merkittävimmän filosofisen kysymyksen pariin, eli kuka minä olen. Jotta vältettäisiin puuduttava filosofinen jaadajaada, niin tyydyn toteamaan että asia on huomattavasti vaikeampi kuin voisi kuvitella. Kun nimittäin alkaa miettiä omia tapojaan suhtautua asioihin, reaktioitaan ja jopa tuntemuksiaan niin huomaa, ettei ainakaan minulla ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa persoonallisuutta. Eron huomaa jo hyvinkin helposti kun vertaa minun tänne kirjoittamiani mielipiteitä, minun tavallisesti ilmaisemiini. Koen, että minulla on tavallaan nettipersoonallisuus joka ei ole (täysin) sama henkilö joka olen netin ulkopuolella.
Minulla on myös paljon muita eri alipersoonallisuuksia, mm. vastuullinen opiskelija, kiltti poika, reilu kaveri, hyvä poikaystävä, jne... Käyttäydyn siis eri tavalla jos olenkavereiden seurassa, kuin jos olen vanhempieni seurassa. Ero ei kuitenkaan ole ainoastaan tavoissa ja käyttäytymismalleissa, vaan mielestäni syvemmällä usein ihan tunnetasolla saakka. Jos asiaa kärjistää niin voisi sanoa, että tunteitaan voi erilaisilla tietoisilla (ja tiedostamattomilla) päätöksillä paljolti suunnata. Jos en anna jonkin asian ärsyttää, niin silloin se ei ärsytä. Ei tämä tietenkään mahdottomiin toimi, mutta kokisin silti, että "päälläoleva roolini" vaikuttaa selkeästi siihen miten asioista tunnen.
Haluaisin korostaa vielä, että en koe näitä roolejani teeskentelynä tai näyttelemisenä, vaan näen ne ennemminkin persoonallisuuteni eri puolina, jotka ovat eri määrissä esillä eri hetkillä. Mitään minua ei noiden roolien ulkopuolella olekkaan, vaan ne yhdessä muodostavat minun persoonallisuuteni. Yksi näistä persoonallisuuteni puolista on Assath kaksiterä niminen badass miekkamestari ja Humaktin palvoja. Pelitilanteessa koetan tietoisesti ruokkia itsessäni niitä puolia itsessäni joiden katson häneen kuuluvan ja tarkastella maailmaa niiden läpi.
En siis koe, että Assath kaksiterä tai kukaan muukaan hahmoistani on mikään itsestäni irrotettavissa oleva kokonaisuus. Ennemminkin Assath on minun tiettyjen puolieni ilmentymä. Aina ei tämä hahmoon sulautumiseni (jos sitä voi siksi sanoa) ole kovin hyvin onnistunutta ja tällöin mietin juttuja ennemminkin älyllisesti kuin tunteella. Tähän vaikuttaa myös suoraan se paljonko hahmoa on pelattu. Vähemmän aikaa pelattu hahmoon ei yleensä pääse "sisälle" läheskään niin hyvin kuin pitemmän aikaa pelattuun.
Olen siis periaatteessa ihan samaa mieltä siitä, ettei kukaan voi todella olla mikään itsensä ulkopuolinen persoonallisuus, mutta sen sijaan kokisin että omasta persoonallisuudestaan voi tuoda uusia piirteitä esiin ja siten saada aikaiseksi hahmon joka ei ole se arkipäivän sinä. Tältä kannalta katsottuna pelaaja luo aina viimekädessä itse hahmonsa oli se valmiiksi kirjoitettu eli ei.
[quote:969268f869]Puhun tässä nimenomaan pöytäpelien, en larppaamisen näkökulmasta.[/quote:969268f869]
Itse en näiden kahden välillä loppujen lopuksi kauhean suurta eroa näe. Toki larppi on tyypillisesti paljon intesiivisempi ja kokisin sen täten keskittyvän enemmän immersioon ja vähemmän tarinankerrontaan (siis suhteessa pöytäpeleihin), mutta samat kysymykset sielläkin ovat oman kokemukseni mukaan vastassa. Toisaalta uppoutuu hahmoon, toisaalta miettii pelin laajempaa juonikuviota.
[quote:969268f869]Hyvällä tarinankerronnalla hahmoista tulee syvällisiä, uskottavia, kiinnostavia ja sympaattisia. Sympaattiset hahmot puolestaan herättävät pelaajissa empatian eli myötäelämisen tunteita, jotka mielestäni ovat realistisempi tavoite kuin immersio.[/quote:969268f869]
Aiheellinen kysymys on kuitenkin mistä nuo myötäelämisen tunteet kumpuavat? Jos tilanteisin suhtautuu puhtaan älyllisesti (en nyt meinaa, että tarkoitit tätä) niin silloin ei mielestäni koe oikeastaan minkäänlaisia asiaanliittyviä tunteita. Uskon vakaasti siihen, että kaikki tuntemamme sympatia ja empatia (en ole edes varma näiden kahde erosta) perustuu siihen, että kuvittelemme itsemme tämän kyseisen henkilön asemaan. Siis "Miltä minusta tuntuisi jos olisin pieni ja pelokas tyttö, jonka äiti lähettää viemään ruokaa isoäidille ja joka kohtaa metsässä kauhean suden." En loppujen lopuksi näe tätä kovinkaan paljon immersiosta (tai siitä mitä itse pidän immersiona) poikkeavana asiana.
Lisäksi voin sanoa, ettei asia minua ihan määrättömästi edes kiinnosta. Roolipelaamisessa on minulle aina ollut kaksi eri puolta ylitse muiden, tarinan kerronta ja eläytyminen. Tarinankerronta merkitsee minulle tietynlaista älyllistä mielihyvää tyyliin, "kerroimmepa hienon tarinan porukalla, se oli täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, suuria tunteita ja uskottavia henkilöhahmoja.". Eläytyminen taas on ollut aina minulle se tunnepuoli pelaamisessa ja kunhan saan pelistä kunnon kicksit niin on oikeastaan ihan sama sanotaanko tapahtumaa immersioksi vai empatiaksi hahmoani kohtaan.
[quote:969268f869]En vain usko, että pelaaja pystyisi luomaan mitään itsestään irrallista entiteettiä, joksi hän (ainakaan pöytäpelien puitteissa) muuttuisi. Sellaiset omat kokemukseni, joita voisin ajatella immersiona, ovat ainakin vähentyneet sitä mukaan kun olen oppinut ja pyrkinyt erottamaan hahmon ajatusmaailman omastani.[/quote:969268f869]
Samaa mieltä. Itse tosin kyllä yritän aina ajoittain kamppailla tuota etääntymistä vastaan nimenomaan lähentämällä hahmoni ajatusmaailmaa omaani. Larpissa tämä tulee erityisen selvästi esiin, kun ennen peliä yleensä "psyykkaan" itseni hahmooni. Minä nyt sitten JUMALAUTA olen kova ja sovinisti mafiaäijä ja jos käyt mulle jotain niin se onkin sitten PERHEASIA. Samanlaista "naamion" päällevetoa olen alkanut harrastaa roolipeleissäkin, tosin roolipeleissä pelitilanne on usein niinpaljon rikkonaisempi (hei kuulin muuten jätkät hyvän vitsin...) kuin larpissa, että ladattua tunnetta on paljon vaikeampi säilyttää.
Jos tässä nyt jonkinlaista loppuajatusta hakee, niin taas kerran on ongelma nähdäkseni se, että ihmiset puhuvat samoilla käsitteillä, mutta tarkoittavat usein kovin erilaisia asioita. Erityisen hyvin tämä tulee esiin kun puhutaan immersiosta/eläytymisestä joka on niin vahvasti kokemusperäinen ja päänsisäinen juttu kuin vain voi olla. Ja immersion väri on sitten mun mielestä punainen, aivan ehdottomasti punainen.
|
|
Hillipaki
linkki
15. marraskuuta 2005 kello 12.44
|
|
Hillipaki
15. marraskuuta 2005 kello 12.44
linkki
|
Tää immersio on aika vaikee käsite näemmä.
Pelikäsitteistä on hyvä vääntää kättä. Siitä saattaa tirahtaa jotain hyvää siihen peliin lisäksi. Miten olet noin monipersoonainen. Tavallaan on ihan hyvä että tutkiskelee itteensä. Mutta onko eri käyttäytymis mallit tosiaan eri persoonallisuuksia. En kiroile olleessani appivanhepien luona, mutta mielestäni se ei oo silti eri persoona kun assalla kamujen kanssa.
|
|
Assath
linkki
17. marraskuuta 2005 kello 7.46
|
|
Assath
17. marraskuuta 2005 kello 7.46
linkki
|
No tätä varten meidän täytyisi sitten varmaan määritellä mikä on persoona, josta saammekin halutessamme keskustelua pitkäksi aikaa. Jos asiaa miettii tuon immersion kannalta, niin sitten voisi varmaan sanoa että sinun "mummolapersoonallisuutesi" poikkeaa sinun "kartsalla kavereiden kanssa" persoonallisuudestasi, jos sinun tuntemuksesi tai luonteenpiirteesi ovat niissä selkeästi erilaiset. Pelkkä käytöstapojen muuttaminen siis ei vielä tekisi eroa.
|
|
Hillipaki
linkki
19. marraskuuta 2005 kello 9.45
|
|
Hillipaki
19. marraskuuta 2005 kello 9.45
linkki
|
Immersion eli siis eläytymisen kannalta kannattaa kuitenkin ajatella tätä ei persoonoilla vaan noilla eri käyttäytymismalleilla. Kai ihmistä sanotaan skitsofreenikoksi, jos sillä on monta persoonallisuutta. Sanoisin että puhu vaan niistä käyttäytymisen eroista. Persoona on yksi solidi kokonaisuus. Jos se ei ole sitä niin yksilö ei ole kunnossa vaan ladattavana valtion laitoksessa. Immersiossa ei voi siis unohtaa kokonaan omaa kroppaa tai mieltään.
Toi sun pitkä viesti on ihan hyvää materiaa, mutta laita sinne persoonoiden tilalle käyttäytymismalli niin emme kaikki ole skitsofreenikkoja.
|
|
Ugly Psycho
linkki
19. marraskuuta 2005 kello 10.50
|
|
Ugly Psycho
19. marraskuuta 2005 kello 10.50
linkki
|
Eihän tuossa nyt skitsoilusta ja useammista persoonista ees niinkään puhuttu, kuin persoonan eri puolien esiintuomisesta. Pelkkä käyttäytymismalli ei edes minusta kuvaa asiaa tarpeeksi.
|
|
Spinosar
linkki
24. marraskuuta 2005 kello 20.52
|
|
Spinosar
24. marraskuuta 2005 kello 20.52
linkki
|
Suomenkielen synteettiset ominaisuudet on fanittamisen arvoisia.
[b:4cbab1d7b7]Eläytyminen[/b:4cbab1d7b7] on selkeästi kelpo [b:4cbab1d7b7]kantasana.[/b:4cbab1d7b7]
[b:4cbab1d7b7]Yhdyssanalla[/b:4cbab1d7b7] voinee määritellä eläytymisen laadun tarkemmin.
Eläytyminen -------------------------------------------- Immersio
ulkoeläytyminen; myötäeläminen [vs] sisäeläytyminen; yhtäeläminen
|