|
Dovas
linkki
15. huhtikuuta 2004 kello 10.48
|
|
Dovas
15. huhtikuuta 2004 kello 10.48
linkki
|
Olisi kiinnostavaa viritellä keskustelun tynkää communal worshiperin keskeisestä asemasta kulttuurissa noin yleisesti.
Ei ehkä niin sääntöpuolella, vaan hahmottaakseen esimerkiksi rajoituksia, mikäli sellaisia voisi olla; hahmon ammattia ja sosiaalista luokkaa miettiessä.
Olen noin päällisin piirtein kyllä lukaissut HQ:n sääntökirjojen CW:iin liittyvät tekstit. Mielestäni CW:n liittäminen Gloranthassa pelaamiseen on suorastaan enemmänkin kuin tervetullut ja odotettu lisäys, jonka kautta pystyy paremmin myös hahmottamaan sekä kulttuurin, että uskonnon välisen (erottamattoman) yhteyden subjektiivisesti, eikä tarvitse tehdä sen erityisempiä pohdintoja luodessa ikään kuin "poikkeuksellisempaa" hahmoa (jos palvonta olisi kategorisoitavissa vain esimerkiksi maallikoksi/noviisiksi/akolyytiksi/papiksi).
Ja itse asiassa poikkeuksellinenhan hahmo ei nimen omaan olisi. Lähes kaikista kulttuureista löytyy näitä yleisimmän hahmoluokan edustajia ja ne ovat pantheonin kunnioitettava voimavara.
Sääntöpuolen provosoinnin sijasta peräänkuuluttaisinkin nimen omaan sivistyneempää ajatuksenvaihtoa CW:n l[i:ec1e1e5730]uonteesta[/i:ec1e1e5730].
Otetaan vaikka helpommaksi esimerkiksi heortlingit.
Olisiko epätavallista hurskaalle CW:lle olla ammatiltaan esimerkiksi maanviljelijä? Henkeen ja vereen pantheonilleen 100% omistautunut maanviljelijä ja kulttuurin pesunkestävä edustaja, ilman että olisi Barntarin devotee? Voi kuulostaa sikäli omituiselta kysymykseltä(?), mutta olisiko se sitten epätavallisempi valinta siinä tapauksessa mikäli oletettaisiin tiettyjen ammattien harjoittajien olevan yleensä omistautunut ehkä hartaammin sille ominaiselle jumalalle?
Vai voiko tehdä mustavalkoisen johtopäätelmän että Barntarille omistautuneet maanviljelijät saavat aina paremman sadon, kuin sille omistautumattomat? :)
Muitakin ammattivaihtoehtoja keksisi vaikka kuinka...
Ja lopuksi; miten noin ylipäänsä ihmiset tykkäävät pelata CW:ia? Mielestäni se on haastavaa ja kivaa ja sävyttää helposti peliporukan ainesta.
|
|
Guzmo
linkki
15. huhtikuuta 2004 kello 20.15
|
|
Guzmo
15. huhtikuuta 2004 kello 20.15
linkki
|
Heortling yhteisössä CW:t on ymmärtääkseni omituisuus. (Ainakin siis HQ:n Gloranthan mukaan) Lähes kaikki taitaa heittäytyä täysi-ikäisyyden tienoilla noviisiksi johonkin kulttiin. Menestyminen maanviljelyssä ei varmaan kuitenkaan vaadi Barntarille devotee tasolla omistautumista.
|
|
Dovas
linkki
15. huhtikuuta 2004 kello 23.01
|
|
Dovas
15. huhtikuuta 2004 kello 23.01
linkki
|
[i:9c4de54ad3]Heortling yhteisössä CW:t on ymmärtääkseni omituisuus. (Ainakin siis HQ:n Gloranthan mukaan) Lähes kaikki taitaa heittäytyä täysi-ikäisyyden tienoilla noviisiksi johonkin kulttiin.[/i:9c4de54ad3]
Näinkö se sitten heortlingien osalta on? Minun mielestä CW:n pelaamisen kautta pystyisi erinomaisella tavalla heortlingeissä tuomaan esille jo Orlanthin pantheonin monipuolisuudenkin kautta sitä, kuinka kulttuurin JA myrskyheimon jumalien puolestapuhujillekin löytyy paikkansa. Mitenkä sen selittäisin paremmin... Mielestäni "maallikojäsenyys" on viety communal worshiperina jo aivan uudelle tasolle. Se on jopa kannattavaa.
Mikä voisi olla hienompi tapa kun pelissä pystyisikin sanallisesti ja toimillaan tuomaan esille vannoutuneisuutensa; olemalla yhtä kunnioitettava osa yhteisöä, puhaltaen samaan hiileen ja palvoo siten suurempaa joukkoa jumalia yhdelle vannoutumisen (devotee) sijaan?
En tiedä, mutta omassa näkökannassani olisi ainakin hiukan vaikea ymmärtää, miksei heortlingeillä olisi CW:ta niinkään paljon. Okei, kuten tiedämme heortlingeiltä löytyy paljon heroja ja esi-isiään palvovaa väkeä pilvin pimein, jonka edessä darahappalaiset irrippi ontoritkin hämmästelevät ja mitä sankarien sotiin tulee mutta...
[i:9c4de54ad3]Djeroma AD[/i:9c4de54ad3]
PS. Kelkka käntyy.
|
|
Guzmo
linkki
16. huhtikuuta 2004 kello 15.01
|
|
Guzmo
16. huhtikuuta 2004 kello 15.01
linkki
|
Tarkempi kirjan plärääminen osoitti aikasemman vastaukseni vähän vääräksi. Heortling yhteisössä kaikki uudet aikuidet ovat jonkun aikaa CW palvojia (Storm Tribe s.58 ). Kirja kyllä vahvistaa sen, että useimmat nuorukaiset menee noviiseiksi sitten aikuiisriittien ohella. Väärän pantheonin palvojia tai henkilöitä jotka eivät ryhdy noviisiksi katsotaan edelleen kieroon.
YGWV ja huomaa että Dara Happalaisista löytyy huomattavasti enemmän CW palvojia. Että kulttuurierot ratkaisee tässäkin asiassa.
|
|
newsalor
linkki
16. huhtikuuta 2004 kello 17.06
|
|
newsalor
16. huhtikuuta 2004 kello 17.06
linkki
|
Siitä huolimatta, että lähes kaikki (selvästi enemmän kuin "orlanthien kaikki") heorttilaiset ovat vähintään initaatteja, niin kyllä se yhteisöllinen palvontakin on siellä mukana. Heorttilaisten elämään kuuluu tuo yhteisöllinen osa kaikesta huolimatta. Ne heorttilaisen kalenterin peruspyhäpäivät ovat juurikin se 10%, mitä yhteisölliset palvojat vuodessa jumalten kunnioittamiseen käyttävät. Nämä juhlapäivät ovat sellaisia, joihin kaikki osallistuvat, mutta jolloin joidenkin jumalien palvojilla on erikoisvelvollisuuksia.
Dovas:
[i:9d9e96540f](jos palvonta olisi kategorisoitavissa vain esimerkiksi maallikoksi/noviisiksi/akolyytiksi/papiksi). [/i:9d9e96540f]
Tässähän olisi se ongelma, että nämä ovat periaatteessa yhteisön sisäiseen organisaatioon viittaavia käsitteitä, eiks je? Eli kuten HQ:ssa mainitaan, niin pappeus on ammatti.
Periaatteessa initiaattina oleminen ei ainakaan heorttilaisten elämää muuta mitenkään epätavalliseksi. Orlanthin initiaattien kulttivaatimukset voidaan tiivistää lauseeseen: "Ole niinkuin kaikki muutkin." Orlanth Maanviljeliän initaatti, joka sattumoisin viljelee maata, käyttää varmaan muutenkin aika suuren osan ajastaan maan viljelyyn. Pellon kyntäminen Orlanthin lailla, perheen kanssa eläminen ja muutama uhri tuskin vaatii erityistä huomiota. Näin ollen sellainen hahmo, jota mikään jumala ei olisi valinnut ja Orlanth ja Ernaldakin hylännyt olisi todella erillainen! Ei häntä voisi silti onnekkaana pitää, ellei hän löytäisi jotain toista jumalaa tuekseen.
Ehkä asia on juurikin jossain Dara Hapassa erillainen, mutta sartarilaiset elävät aika rajua elämää vaarallisessa ympäristössä. Jumalat ovat elinehto. Sen takia heorttilaiset ovat ehkä vähän huono esimerkki.
Peloriassa sen sijaan voi epäilemättä elää rauhallisen elämän maaseurulla tekemällä mitään merkittävää. Ehkä tästä voidaan ottaa mallia muinaisesta Egyptistä. Ainakin Waltarin kirjoista sain sellaisen fiiliksen, että tavallinen kansa kyllä kunnioitti jumalia ja uhrasikin niille aina välillä, mutta asialle omistautunut kansanosa hoiti varsinaiset uskonasiat. Lisäksi Faarao oli vähintäänkin yhtä absoluuttinen ruhtinas, kuin Dara Hapan keisarit ja hänellä oli tärkeä uskonnollinen asema. Faarao takasi kansansa hyvinvoinnin. Dara Hapassakin näin. Niin kauan, kuin oikeamielinen keisari istuu valtaistuimella, niin Yelmin siunaus on valtakunnan päällä. Viljelijät uhraavat keisarin terveydeksi ja onneksi ja tämän hymy hyväilee kansaa. . .
Uskon, että aika suuri osa Dara Hapan yhteisöllisistä seremonioista on juurikin keisarille uhraamista. Muistakaa, että vain harvat ovat tarpeeksi puhtaita uhraamaan Yelmille!
|
|
Dovas
linkki
19. huhtikuuta 2004 kello 11.43
|
|
Dovas
19. huhtikuuta 2004 kello 11.43
linkki
|
[quote:53aa9a00f5="newsalor"]Siitä huolimatta, että lähes kaikki (selvästi enemmän kuin "orlanthien kaikki") heorttilaiset ovat vähintään initaatteja, niin kyllä se yhteisöllinen palvontakin on siellä mukana. Heorttilaisten elämään kuuluu tuo yhteisöllinen osa kaikesta huolimatta.[/quote:53aa9a00f5]
Olen ymmärtänyt/haluaisin käsittää CW:n lähinnä jonkinlaisena "kulttuuri-initiaatin" versiona palvomiselle. Juuri niin kuin sanoit, mutta ikään kuin enemmän tuohon yhteisölliseen tapaan suuntautuneina. Tietysti siinä mielessä heorttilaisen kulttuurin esimerkki on huono, että Orlantheilla yhteisöllisyys on joka tapauksessa muutenkin tärkeätä verilinjoineen ja esi-isien kunnioittamisineen.
Se miksi otin heorttilaiset esimerkiksi, johtuu siitä että pelaan kampanjassa kyseistä hahmoa.
[quote:53aa9a00f5]Tässähän olisi se ongelma, että nämä ovat periaatteessa yhteisön sisäiseen organisaatioon viittaavia käsitteitä, eiks je?[/quote:53aa9a00f5]
Jep. Nimenomaan yhteisön sisäiseen. Haluaisin nähdä eroa palvomisen ja yhteisön/kultin sisäisten termien välillä. Tosin, välillä tuntuu että teistisen kulttuurin hahmoissa yhteentörmäyksiltä siinä ei voi välttyä. Kuten sanoit:
[quote:53aa9a00f5]Orlanth Maanviljeliän initaatti, joka sattumoisin viljelee maata, käyttää varmaan muutenkin aika suuren osan ajastaan maan viljelyyn. Pellon kyntäminen Orlanthin lailla, perheen kanssa eläminen ja muutama uhri tuskin vaatii erityistä huomiota. Näin ollen sellainen hahmo, jota mikään jumala ei olisi valinnut ja Orlanth ja Ernaldakin hylännyt olisi todella erillainen![/quote:53aa9a00f5]
CW:han palvoo suurempaa luokaa (esim. tässä tapauksessa myrskyheimon) jumalia yleensäkin, yhdelle vannoutumisen sijaan? Sittenhän on eri asia, jos nimenomaan uskoudut jollekin tietylle jumalalle ja vielä jos mahdollisesti myöhemmin ryhtyy devoteeksi, tai papiksi.
Mutta tosiaan, jos orlantheilla CW:t eivät ole kovinkaan yleisiä, niin ymmärrän pointin.
Ajattelin tällaisen vilelijä-CW:n esimerkin sellaisena, jolla olisi hyvät välit suhteessa Orlanthiin, mutta uhraisi kokonaisuudessa suuremmalle ryhmälle pantheoninsa jumalia (jolla olisi myös vaikutusta viljelyyn). Tosin Maan pantheonin jumalia palvovat naiset, joka olisi tässä tapauksessa kyllä ristiriitaista.
Orlanthin kanssa hyvät välit, mutta karttaa jokseenkin sen väkivaltaista luonnetta, eikä siksi omistautunut sille. Eli JO se on merkittävästi poikkeavaa normiorlantheista. Ironista on se että jakaa muuten kyllä orlantheille yhteiset maneerit innolla ja puhuu jalosti "meistä" ja sankarien saavutuksista, muttei lähde sotaan jollei ole pakko.
Työhullu, mutta Barntarille ei vieläkään valmis omistautumaan, johtuen oman isänsä tehdyistä virheistä (liittyen kinstrifeen yms) joita ei halua toistaa...
Joo ei se kyllä tuohon 85% orlantheista taida kuulua... :)
|
|
newsalor
linkki
25. huhtikuuta 2004 kello 13.30
|
|
newsalor
25. huhtikuuta 2004 kello 13.30
linkki
|
Dovas:
[i:955d30f248]Olen ymmärtänyt/haluaisin käsittää CW:n lähinnä jonkinlaisena "kulttuuri-initiaatin" versiona palvomiselle. Juuri niin kuin sanoit, mutta ikään kuin enemmän tuohon yhteisölliseen tapaan suuntautuneina.[/i:955d30f248]
"Storm Tribe":n mukaan tosiaankin heorttilaisinitaatin kuvioihin kuuluu oman jumalansa palvomisen lisäksi nuo CW-kuviot. Samoilla linjoilla olemme.
Juurikin vaikkapa Dara Hapan kuvioihin pelkkä CW sopiikin paljon paremmin. Siellä voi olla, että ihmisryhmien elinolosuhteet eivät enää vastaa kovin hyvin niitä, joissa yhteisön alkuperäisten jumalien palvominen toimisi tjsp. Mahdollisesti ihmisten ja jumalten suhde olisi alusta alkaen ollut etäisempi siellä päin, jolloin initaatti olisikin maalaisyhteisössä erikoisuus, koska hän veisi toimintansa niin äärimmilleen. Myrskyheimon jumalten elämä ja päivittäiset askareet eivät kauheasti eroa nykyisten Sartarilaisten toilailuista. Sen sijaan Dara Happan yhteiskunta on alunperin elänyt kultaisen ajan loistossa ja suuri osa jumalista on edelleen aika tiukasti kiinni tuossa perinnössä. Näin ollen uhrit, rukoukset ja siunailut eri jumalten nimeen ja hallitsijan tukeminen voi hyvinkin toimia paremmin, kuin vaikkapa Lodrilin täysipainoinen palvominen kulttuurissa, jossa siitä saattaisi koitua ongelmia.
|
|
Moonson
linkki
26. huhtikuuta 2004 kello 6.19
|
|
Moonson
26. huhtikuuta 2004 kello 6.19
linkki
|
Heorttilaisethan selvästi korostavat enemmän yksilön asemaa yhteiskunnassa ("I fought we won") kun taas esim. lunarit painottavat yhteisöllisyyttä ("We are all us"). Communal Worshipperien asema kyseisissä kulttuureissa seuraa mielestäni hyvin tätä linjaa...
Muistaakseni se "I fought we won" tarina kerrotaan heorttilaisnuorelle juuri silloin, kun hän siirtyy CW:stä initiaatiksi.
|
|
Dovas
linkki
26. huhtikuuta 2004 kello 8.22
|
|
Dovas
26. huhtikuuta 2004 kello 8.22
linkki
|
Mainiota keskustelua. Kaiken kaikkiaan, haluaisin kovasti löytää kuitenkin jonkin keinon ja selityksen miten hahmosta ei tulisi yhteisönsä kummajaista tms. CW-palvonnan takia.
Vertaus darahappalaisten ja sartarilaisten välillä kulttuurien palvonnan tavoista on tosiaan osuva. Heortlingeistahan tiedetään Lunarin Imperiumissakin, että heillä sikiää sankaritason jumalalleen omistautuneita veikkoja vähän joka luokassa sosiaalista yhteisöä, joka taas lunareilla ei ole kovinkaan yleistä/mahdollista esimerkiksi maanviljelijöiden taholla. [i:f0bab42ada](Enclosure II:ssa kerrotaan aiheeseen liittyen osuvasti Irrippi Ontorin tutkijan viimeisissä sanoissa; ennen kuin Imperiumin agentit likvidoivat hänet).[/i:f0bab42ada] Darahappalainen järjestelmähän kun on paljolti byrokraattinen.
Minun täytyy paljastaa eräs ennakkoluuloni, jonka takia valitsin hahmolle CW:n luokaksi: :)
Aloitettuamme porukallamme HQ-kampanjan, odotin innolla kuinka pelin kautta pääsisi tietynlaisista powergametuksen ja ainakin, munchkinoinnin ilmiöistä eroon tietysti kertarysäyksellä ja systeemin kautta pelaajille tulisi aimo annos tarinankerrontaa tukevan mekaniikan kautta uudenlaista lähestymistapaa ja pelityyliä.
Muiden valitessa joko heti suoraan devoteen, tai initiaatin, päätinpä tehdä hahmostani CW:n edellämainitun syyn takia. (Hahmo on sosiaaliselta luokaltaan [i:f0bab42ada]house carl[/i:f0bab42ada], kaiken lisäksi.)
No, eihän se jos initiaatin, tai jopa devoteen olisin valinnut, olisi tietenkään heti tarkoittanut että powergametusta olisi tiedossa kun hahmoa vain pelaisi oikein. RQ:n kulttimekanismissa on mielestäni se ongelma että valintavaihtoehdot antavat liikaa powergametukselle mahdollisuuksia ja ilmassa tuntui olevan oletus aina että 'kova' tyyppi on totta kai se pappi/riimuloordi ja noviisi 'ok', mutta aloitteleva.
Eli halusin jotain totaalisen erilaista ja uutta lähestymistapaa pelissä. Sanotaan nyt vielä etten tarkoita porukkamme muita pelaajia solvata :wink: pelityylistä tms. Ehkä ongelma suhtautumisessa on minulla itselläni asiaan ja siksi päätin testata jotain erilaista.
Cheers!
|
|
humis
linkki
3. toukokuuta 2004 kello 11.51
|
|
humis
3. toukokuuta 2004 kello 11.51
linkki
|
Vastailen vanhoihin viesteihin loman jälkeen..
[quote:b51358868d="Dovas"]Mainiota keskustelua. Kaiken kaikkiaan, haluaisin kovasti löytää kuitenkin jonkin keinon ja selityksen miten hahmosta ei tulisi yhteisönsä kummajaista tms. CW-palvonnan takia.[/quote:b51358868d]
Olen samaa mieltä newsalorin kanssa siitä, että yhteisöllisen palvonnan 10% on kirjoitettu sisään kaikkiin muihin omistautumisen asteisiin. Itse näen Orlanthien uskonnonharjoittamisen nimenomaan hyvin kaikenkattavana ja kaiken läpäisevänä. Joka kerta kun kynnät peltoa Barntarin auralla ylistät häntä, joka kerta kun astut sisään taloon teet puolitiedostamatta kunnioittavan kädenliikkeen Mahomen tulisijaa kohti. Joka kerta kun teet kunnon vaimon tavoin ruokaa, on Orane läsnä, riippumatta siitä vietätkö normaalisti kaikki päivät eläinten terveydestä huolehtimassa Vorelan hahmossa.
Jos astun sääntöjärjestelmän toiselle puolelle ja katson sitä vapautta arvostavien ja tiukkoja roolimääritelmiä kammoksuvien Heortilaisten maailmasta käsin, näen tilanteen näin:
[quote:b51358868d="Karotar Kaskeaja"]
Olen maanviljelijä, kynnän joka päivä peltoja. Teen sitä joko Orlanthcarlin tai sitten Barntarin tapaan. Jotta vilja kasvaisi, minun täytyy joka tapauksessa uhrata vähintään jommallekummalle. Tiedän myös paljon maanviljelystä, siis automaattisesti Barntarin ja Orlanthcarlin myyteistä, maailmasta ja olemuksesta, sillä ovathan he itse Maanviljely. Olen siis tiedoiltani ja magialtani vähintään jomman kumman initiaatti. Ei se tarkoita sitä, ettenkö myös uhraisi Orlanth Myrskyisälle kuivana aikana tai pyytäisi uhrilla Orlanthia ja Ernaldaa siunaamaan avioliittoani, jos sellaiseen astun. Ja aivan varmasti pyytäisin Issariesilta suojelusta, jos elämä minua niin kaltoin kohtelisi, että joutuisin nämä pellot jättämään ja kulkemaan vieraiden kanssa. Ehkäpä silloin tukeutuisin Issariesiin jopa niin paljon, että oppisin hänen taikuutensa ja osallistuisin hänen riitteihinsä niin että ne-joiden-nimeä-ei-pidä-mainita (sylkäisee olan yli) lokeroisivat minut hänen initiaatikseen. Se on sitten tietysti eri asia, jos omistautuu täydellisesti jumalalleen, mutta sellaiset ihmiset ovat meidänkin yhteisössämme harvinaisia - vaikkakin tuntuu että useimmista heistä kerrotaan enemmän sankarillisia tarinoita.
[/quote:b51358868d]
Näin ollen näen siis tavallaan kyllä hieman omituisena tyypin, joka ei tee mitään asiaa niin paljoa, ettei oppisi "initiaatin tietoja" siitä asiasta. Orane [b:b51358868d]on[/b:b51358868d] hyvä vaimo ja kaikki mitä siihen liittyy, Destor [b:b51358868d]on[/b:b51358868d] vaeltelu ja vapaus ja uusien asioiden kohtaaminen. Pyhä on läsnä aina ja kaikkialla Orlanthien keskuudessa, kaikki mikä tehdään jumalten tietopiirissä tehdään heitä kunnioittaen ja kaikki mikä tehdään jumalten tietopiirissä on heidän palvontaansa. Kun matkaat maan halki seuraavaan klaaniin ja esität Tervehdyksen, teet sen Destorin nimeen, häntä kunnioittaen, ja koko rituaalin läpikäyminen on hänen palvontaansa.
Dara Happalaisilla asia on sitten taas mielestäni toisin, riitit ovat enemmän irti arkielämästä, mystisiä uhrauksia jotka tehdään ennen ruoanlaiton aloitusta jne., jotka eivät suoraan liity "maalliseen" toimenpiteeseen. Kaikki mitä tehdään ei ole jumalten emulointia eikä siten palvontaa.
Sanottakoon sitten vaikka niin, että Orlanthien on helppo olla initiaatteja, se tulee melkein luonnostaan kaikesta mitä tekee paljon, Dara Happalaisten maalaisten pitää aina erikseen nähdä vaivaa.
Kyllä varmasti silti "kaikkia jumalia tasapuolisesti kunnioittavia" jokapaikanhöyliä on olemassa. Löydän siihen jopa kanonisia perusteita Thunder Rebelsistä, jossa mainitaan mahdollisuudesta palvoa suoraan Suurta Orlanthia ja Suurta Ernaldaa, jotka jo itsessään ovat niin laajoja että kattavat melkein koko miehen ja naisen elämän skaalan itseensä. Säännöistä käy ilmi, että tämä on harvoin valittu ja normaalia raskaampi tie taikuuden kasvattamisen kannalta, varmasti nimenomaan sen takia, että opittavaa on niin paljon enemmän, eikä pienen ihmismielen ole yhtä helppo sisäistää kaikkia taitoja kaikista elämänalueista.
[quote:b51358868d="Dovas"]
Minun täytyy paljastaa eräs ennakkoluuloni, jonka takia valitsin hahmolle CW:n luokaksi: :)
Aloitettuamme porukallamme HQ-kampanjan, odotin innolla kuinka pelin kautta pääsisi tietynlaisista powergametuksen ja ainakin, munchkinoinnin ilmiöistä eroon tietysti kertarysäyksellä ja systeemin kautta pelaajille tulisi aimo annos tarinankerrontaa tukevan mekaniikan kautta uudenlaista lähestymistapaa ja pelityyliä.
[/quote:b51358868d]
Nyt vastattuani alkuperäiseen kysymykseen, syöstän taidokkaasti ketjun raiteiltaan parilla linkillä mielenkiintoisiin keskusteluihin, jotka ovat viime aikoina säväyttäneet mua ja lisänneet ymmärrystäni HeroQuestista, ja liittyvät edes vähän aiheeseen. En ole vielä itse varmistanut näitä pelissä ajanpuutteen vuoksi, mutta ne tuntuvat intuitiivisilta johtopäätöksiltä :
1) [url]http://www.indie-rpgs.com/viewtopic.php?t=10594&start=8[/url] ja [url]http://www.indie-rpgs.com/viewtopic.php?t=10921&start=7[/url] : HeroQuest-pelin parhaat hetket tulevat yhtä usein häviöstä kuin voitosta. Suorittamiseen pyrkiminen on tarpeetonta onnistuneen pelikokemuksen kannalta.
2) [url]http://www.indie-rpgs.com/viewtopic.php?t=10275&start=7[/url] ja [url]http://www.indie-rpgs.com/viewtopic.php?t=9696[/url] [kohta 2)]: HeroQuestin munchkaaminen onnistuu parhaiten ihmissuhde- ja tunnetaidoilla taistelu- tai magiataitojen sijaan, joka taas johtaa pikemminkin vain hyvään ja koskettavaan peliin kuin huonoon.
|