|
newsalor
linkki
29. helmikuuta 2004 kello 15.28
|
|
newsalor
29. helmikuuta 2004 kello 15.28
linkki
|
Alustan aiheen. Vaivun koomaan.
Hieno meininki. Tilat toimivat. Mukavaa sakkia. Uusia jäseniä. Ah, olen liian voipunut. Huomenna lisää kaikesta ja roolipelien kokouksissa pelauttamisen järkevyydestä sekä tulevien kokousten sisällöstä. . .
[size=18:6cfc17256b][b:6cfc17256b]Hallitus on kuollut! KAUAN ELÄKÖÖN UUSI HALLITUS![/b:6cfc17256b][/size:6cfc17256b]
|
|
Tuomas
linkki
1. maaliskuuta 2004 kello 8.49
|
|
Tuomas
1. maaliskuuta 2004 kello 8.49
linkki
|
[quote:a32d08be14="newsalor"]Alustan aiheen. Vaivun koomaan.
Hieno meininki. Tilat toimivat. Mukavaa sakkia. Uusia jäseniä. Ah, olen liian voipunut. Huomenna lisää kaikesta ja roolipelien kokouksissa pelauttamisen järkevyydestä sekä tulevien kokousten sisällöstä. . .
[/quote:a32d08be14]
Ensikertalaisena täytyy sanoa, että oli kaikin puolin miellyttävä kokemus. Ehdottomasti yritän päästä tuleviin tapahtumiin ja kokouksiin. Yritän kirjoittaa vähän enemmän asiaa heti, kun saan univelkaa makseltua ja ajatukset kasaan paremmin.
Beak No Evil/Bad Boon Risingista sen verran, että ääntä ei tahdo lähteä sen kirkumisen jälkeen eli kivaa on täytynyt olla.
|
|
Dovas
linkki
1. maaliskuuta 2004 kello 11.45
|
|
Dovas
1. maaliskuuta 2004 kello 11.45
linkki
|
Kun pois lähdettiin, jäivät ajatukset Ouluun, sen tapahtumiin, ihmisiin ja moniin hienoihin kokemuksiin; erityisesti keskusteluihin, joita ihmisten kanssa oli.
Oli haikea tunnelma lähteä pois vaikka kyllähän tuo 10 h ajomatka takaisin poltteli jo. Jos ei muuten niin ainakin takamuksessa, ainakin näin jälkeenpäin.
Muttamutta... Palaten perjantaihin. Jo sitä edeltävinä päivinä, oli kaikenlaista sähläämistä kyytien suhteen ollut siinä määrin :) , että jollei se niin ainakin menomatkan aikana sattuneet kommelukset kertoivat jostain hyvin mieleenpainuvasta tapahtumasta jota odottaa. Matkan aikana tuumittiin pysähdyttyämme nostalgisesti Jyväskylässä kahville kavereiden luona, että soitetaanhan sinne Ouluun ja pyydetään hemmoja tulemaan tänne kun taas siellä kerta oltiin. No eipä tuo, tottakai innolla taas kaasujalka pohjaan ja eipä sitä arvannutkaan mihin matkan aikana joutui. Jollei Eternal Battle kuvasta sitä, niin mikä sitten...! Tuli nääs aivan käsittämätön(!) lumimyrsky sellaisen 50-80 kilometrin ajan, että alkoi ahtaanpaikan kammo iskemään jo päälle. Näkökenttä oli sellaiset 10 metriä eteenpäin ja ainoa mitä pystyi seuraamaan oli ne pari pientä punaista valoa edellä kulkevasta autosta, jota oli seurattava mikäli halusi tiellä pysyä. Parinkymmenen auton letka ajaa toistensa persuksissa kiinni vaan sellaista [i:6a611545f7]100 km/h(!) ja siinä myrskyssä[/i:6a611545f7]. Hulluja olivat.
Oulussa meitä odotti ilo nähdä paikalla olevan [i:6a611545f7]mukavasti[/i:6a611545f7] porukkaa ja mukavasti istuen, pelatessa klassista Cold Mountainia. Jälleennäkemisen riemua, kun kaikki mainiot immeiset jälleen kohtaavat, vaikka ymmärrettävästi muutamat eivät paikalle ihan päässeetkään.
Ratila esitteli oivan Jäänsärkemislaulun (alunperin Beatlesin yellow submarinesta suomeksi käännettynä) ja biisihän sopisi Kalikosille tosiaan tunnuksenomaisena lauluna eittämättä.
Hetken kuluttua Eetu vuoden 2003 chieftain, päätti samantien alkaa vetämään mielenkiintoista Seshnelaan sijouttuvaa skenua (kenen tekemä tuo olikaan?) ja löysin itseni peliporukasta. Hahmoni oli entinen piraatti Melarn Merluc, nykyinen Kaharin Toivo-laivan "omistaja", joka todellisuudessa oli kultaketjukaulainen orja sataman taloudellisia nyörejä ohjaavalle Raul'ille ja suunnitteli tämän päänmenoksi kaikenlaista. Melarn saattoi omata pienoisia synnynnäisiä yhteyksiä epäjärjestyksen riimuun ja oli siten perin skitsofreeninen luonne, josta monet eivät tolkkua luonnollisesti saaneet, mutta tulivat pyytämään häneltä kaikenlaisia epävirallisia palveluita. Kuinkas joku sanoikaan... Kuinka kauppiashenkiset ihmiset aina vaikuttavatkin niin ystävällisiltä hymyposkilta! Ehheh. Haluaisin kuitenkin kertoa pahoitteluni Eetulle, joka varmaan jälleen näki mitä meikäläinen saa pelissä aikaan pienoisessa viskimaistissa. :) Toivottavasti kelpuuttaa minut vielä peleihin. Eipä siinä, sain nunna Josetten hairahtamaan polulta ja eräskin kirkon hurskas oli menettää varmaan järkensä Melarnin pelmahdettua mitä kummallisemmissa tilanteissa sotkemaan asiat. Lopulta aamu kuudelta oli sitten aika mennä nukkumaan.
Lauantaina herättyäni minut värvättiin samantien Bad Boon Rising skenuun, josta todella sitä melua lähti, kuten Tuomaskin asian ilmaisi. Voi hyvänen aika - paviaani- ja ankkaryhmä Rautapiikin kylän ulkonemilla, milloin mittelemässä toisiaan vastaan, milloin palvomassa pyhää BALLISTAA (joka paljastuikin lopulta katapultiksi) ja taistelemassa kaaosta vastaan. Eipä siinä, saatiin sitä joukkoon vetreä alpha uroskin ja luultavasti paviaaneja on näkyvissä Rautapiikin läheisyydessä vielä tulevaisuudessakin. :lol: Kuka olisi uskonut että Utta Rutalla on [i:6a611545f7]eau de Pavis[/i:6a611545f7] dödöä?
Sitten virallisesta kokouksesta:
[u:6a611545f7]Eräitä mahtavimpia asioita olivat Kalikosin vuosikokouksen kunnon keskustelu kerrankin siitä mikä loppujen lopuksi täysjäsenen ja kannatusjäsenen proifiili Kalikoksessa on ja mitä Kalikoksen tulisi voida tarjota heille, sekä mitkä Kalikoksen tarvittavat resurssit ovat nykyisellään ja mihin tulevaisuudessa haluaisimme/täytyisi varautua.
Keskustelu oli kaikkineen erittäin rationaalinen ja ajatuksia antava, ainakin omasta mielestäni. Moni kehui sitä jälkeenkinpäin ja varmasti sai hyviä inspiraatioita.[/u:6a611545f7]
Eli hyvä, hyvä! Kyseisistä asioista on varmasti puhuttu myös hallituksen kokouksissa, mutta tällä kertaa vuosikokouksen yhteydessä aivoriihenä se loi varmaankin uskoa jäseniin ja toimi avoimena keskustelun avauksena/jatkamisena myös heille. Loistavaa.
Mitäs muuta? Juha Ratilan ja Jyväskylän Topin kanssa käytiin hieno keskustelu viereisessä kuppilassa lauantai-iltana. Eiköhän tuosta jotain mustaa-valkoiselle synny.
Peikkopallosta sen verran että, voittajaa ei huutoäänestykselläkään ratkaistu. Moni muuten varmasti huomasi, kuinka monta miestä vaaditaan pysäyttämään Halzagurkin suurpeikko-Make! Jyväskylä, vaviskaa ja tietäkää - kolme (3) miestä ei riitä!
Kaiken kaikkiaan loistavaa oli, eikä enempää jaksa sepustaa. Muut voi jatkaa.
|
|
Tuomas
linkki
1. maaliskuuta 2004 kello 13.10
|
|
Tuomas
1. maaliskuuta 2004 kello 13.10
linkki
|
[quote:5c5d99abe1="Dovas"]
Hetken kuluttua Eetu vuoden 2003 chieftain, päätti samantien alkaa vetämään mielenkiintoista Seshnelaan sijouttuvaa skenua (kenen tekemä tuo olikaan?) ja löysin itseni peliporukasta. .[/quote:5c5d99abe1]
Näyttäisi olevan Peter Nordstrandin ja Chris Chinnin tekosia ja löytyy osoitteesta http://www.geocities.com/doctorpeace/well.html
|
|
Dovas
linkki
1. maaliskuuta 2004 kello 21.07
|
|
Dovas
1. maaliskuuta 2004 kello 21.07
linkki
|
Suurkiitokset muuten meidän puolestamme vielä Newsalorille, sekä paikan henkilökunnalle kun paikan pystyivät järjestämään.
Hävettää ettei oltu itse siivoamassa sunnuntaina, mitä nyt Make kuitenkin lauantaina alustavasti paikkoja järjesteli.
|
|
epaz
linkki
2. maaliskuuta 2004 kello 1.06
|
|
epaz
2. maaliskuuta 2004 kello 1.06
linkki
|
Kiitos Ollille, muille järjestäjille ja osallistujille. Kokous oli oikein onnistunut.
Kohokohtia minulle olivat jäänsärkeminen, Bad Boon Rising/Beak No Evilin ankkaköörin pelinjohtaminen ja Cold Mountain. Ja tietysti kokous! Kirjoitan puhtaaksi pöytäkirjan, toimintakertomuksen ja -suunnitelman päivänä minä hyvänsä.
Sunnuntaina painoimme viisi paitaa. Loput painamme Eetun kanssa mahdollisimman pian ja lähetämme postissa... lähetyskulut maksan vaikka itse, kun ovat niin kirotun myöhässä. Anteeksipyyntöni.
Paljon suunniteltiin, nyt tarvitsee enää ryhtyä toteuttamaan.
-Sampo
|
|
humis
linkki
2. maaliskuuta 2004 kello 14.01
|
|
humis
2. maaliskuuta 2004 kello 14.01
linkki
|
Yleisvaikutelmana tämän vuoden kokous oli kolmipäiväisenä vähemmän intensiivisen tuntuinen, mutta siitä huolimatta jatkuvasti täynnä kaikenlaista hyvää. Ohjelmavastaavana minua aikaisemmin kalvanut pelko siitä, että tekemistä olisi liian vähän osoittautui täysin turhaksi.
Punaisen Tammen Sankarit saapuivat kokouspaikalle perjantaina vähän kahdeksan jälkeen.
Heti aluksi fiilis oli loistava, paikalla oli jo vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia sopivassa suhteessa ja kokouspaikka oli sekä valtava että valtavan hieno.
Esittelykierros ja jäänsärkeminen aloitettiin hieman ohjelmaan merkittyä myöhemmin kun tiedettiin odottaa Jyväskylän vahvistuksia. Ohjelma oli mielettömän hauska ja menestyksekäs. Ideana oli, että olimme pistäneet pienille lapuille jumalten nimiä, esineiden nimiä, toimintoja ja muita sanoja. Sillä hetkellä paikalla olleet 16 Kalikoslaista jaettiin neljään ryhmään ja jokaisen ryhmän edustaja kävi nostamassa myyttisäkistä 7 lappua, joista ryhmän sitten piti muodostaa ja esittää myytti, jossa kaikki seitsemän käsitettä esiintyi.
Syntyneet myytit olivat paitsi riemastuttavia, myös oivaltavia! Taas nähtiin, miten luovien ja ennakkoluulottomien tyyppien kanssa ollaan Kalikoksessa tekemisissä. Meidän ryhmämme kertoi lunareiden näkökulmasta barbaarijumalia halveksuvan myytin, jossa Issaries ja Ernalda tietämättömyyttään antavat aikuisten voimat liian aikaisin viattomalle Malia-tyttöselle ja rämäpäiselle mutta yhä viattomalle Vadrukselle. Tietäähän siitä mitä seuraa, kun Laavakeihäs ja Jyrinäpurkki yhdistyvät ilman että niiden käyttäjät tietävät mitä ollaan tekemässä... (Sanamme olivat: Punainen kuu, Ernalda, Vadrus, Issaries, Laavakeihäs, Jyrinäpurkki, Malia). Saimme myös kuulla, mitä kävi kun nuoret jumalat löysivät Tiedottomuuden Sauvan ja aiheuttivat sillä häiriötä Gloranthan Hovin puutarhassa, miten Eurmal huijasi Uroxia ja Zorak Zorania Sieninaisen muodossa ja miten Näkymätön Sapelihammasvuorimammutti ensin huijasi Orlanthia mutta joutui sitten vastaamaan teoistaan.
Jäänsärkemisen jälkeen oli yleistä hengailua, kunnes Cold Mountain -peli pyörähti käyntiin. Itse en osallistunut Karhunkämmenen klaanin urotekojen kerrontaan, sillä valmistauduin Well of Souls -skenaarion vetämiseen, mutta kuuntelin kuitenkin toisella korvalla. Tarinankerronta tuntui luistavan hyvin ja tunnelma kaikkine jännitystaputuksineen oli vangitseva. Oli vaikea yrittää keskittyä hahmojen lukemiseen ja valmistautumiseen kun koko ajan teki mieli kuunnella missä nyt mennään. Juttelin myös joka mahdollisessa välissä Ollin kanssa roolipeliteoriasta :).
No, siinä vaiheessa kun useimmat kävivät jo matkasta väsyneinä nukkumaan, kerääntyivät Seshnelalaisen Trymirwalin asukkaat huoneeseen kertomaan tarinaansa siitä, mitä tapahtui kun provinssin hallitsija lordi Eustef vaipui koomaan. Well of Souls luotiin Forgessa esimerkiksi narrativistiseen pelitapaan suunnitellusta skenaariosta, ja mulla oli suuri mielenkiinto kokeilla, miten se toimii. En ollut aikaisemmin vetänyt puhtaasti narrativistisista lähtökohdista lähtenyttä peliä. (vaikka oikeastaan Well of Souls mielestäni esittelee Relationship Map -tekniikkaa, eikä niinkään suoraa narrativismia, kuten Edwards sen määrittelee, nitpick-roolipeliteoreetikko-huom).
Olisi mielenkiintoista kuulla yöllä kanssani Well of Soulsia pelanneilta nyt jälkikäteen mielipiteitä skenaariosta, sillä mulle henkilökohtaisesti jäi siitä hieman ristiriitainen kokemus. Tuntui, että varsinainen skenaarion taustamateriaali oli pikemminkin esteenä voimakkaalle kokemukselle kuin sitä avittamassa. Tuntui, että suurin osa skenaarion hyvistä hetkistä syntyi jossain ihan muualla kuin taustamateriaalissa määriteltyjen Bangien (terminologiasta kts. skenu/Sorcerer/Forge) puitteissa. Tapahtumiin sotkettuja hahmoja oli liikaa ja vähitellen alkoi tuntua, että seuraamme passiivisesti vain suuren elastisen verkon venymistä suuntaan tai toiseen ilman että pelaajat olisivat edes lähelläkään sen keskipistettä. Olisi ehkä pitänyt rajoittaa sitä osaa hahmokartasta, johon pelaajilla oli yhteyksiä ja vaatia tiiviimpiä suhteita suhdekaavion hahmoihin, vähintään rakkaus- tai verisiteitä. Siis, tiivistäen, tuntui, että pelasimme hyvän skenaarion pikemminkin taustamateriaalia vastaan luovien kuin sen aallonharjalla ratsastaen.
Seitsemältä aamulla nukkumaan -> kahdeltatoista herätetään 'sun pitäis kohta alkaa vetää skenua, mut tosson eka puuroo' :). No, minun onnekseni co-gm Sampo ei ollut vielä edes lukenut skenumateriaalia kokonaan, joten pystyin kahvin ja ruoan avulla herättämään itseni ennen kuin kaikki muut olivat valmiita Pahan Paviaanin Nousuun Ilkeän Nokan Puhumista vastaan. Kyllä meillä taisi olla aika hulvattoman hauskaa :). Odotan innolla paviaanipöydästä pahimman OOK! AAK OOK! huutamisen aikana otettuja kuvia. Kohokohta meille paviaaneille oli varmaan kun Utta Rutta vetäisi pakistaan eau de Pavista ja hurmasi paviaanilauman johtonaiset, hyvänä kakkosena ehkä se, kun käytiin berserkkivimmalla hevosenlihan kimppuun kesken taistelun hillvittävliä nokkaeläimiä vastaan.
Seuraavaksi olikin sitten aika johtaa toisenlaista apinointia Kalikoksen virallisen vuosikokouksen merkeissä. Kokous oli hyvä, asiallinen ja siinä keskusteltiin oikeista asioista pelkän muodollisuuden lisäksi. Toivottavasti tästä rohkaistuneena jäsenistö osallistuu vastakin keskusteluun yhdistyksen toimista ja suunnasta. Pääsin myös eroon puheenjohtajuudestani :evil: [color=red:4eb5c5604d]muahahahhah[/color:4eb5c5604d] :evil: .
Kokouksen jälkeen oli ohjelmassa Glorantha-tietovisa uudella formaatilla. Tällä kertaa kilpailijat saivat itse valita, kuinka vaikeisiin kysymyksiin halusivat vastata. Itse tipuin suht alussa, mutta ohjelmanumero oli jälleen kerran mainio, jännittävä ja innostava ja uudistukset visan rakenteeseen toimivat todella hyvin. Kalikoksen tämän vuoden tietoviisas on uusi puheenjohtajamma JuhaR. Kakkospallille kohosi jälleen kerran vanha mestarinillittäjämme Chividal, tällä kertaa kuitenkin jopa ilman mahdollisuutta sääntönillittämiseen.
Tietovisan jälkeen peikkopalloa. Ja nyt ei siis puhuta mistään mamoilupeikkopallosta, vaan kunnon painista ulkona järven jäällä lumessa. Luunjyrsijät voittivat jälleen Halzagurkin luvuin 4-3, mutta hauskaa riitti kaikille. Uudistus, joka kielsi liiketaikuuden (=juokseminen) käytön todettiin hyväksi.
Saunassa kerrottiin jälleen tarinoita (tosin tämä vastuu lankesi tällä kertaa kokonaan Ollille) ja uutuutena myös laulettiin ja hoilattiin. Hauskaa oli, tietysti.
Saunan osa poikkesi baariin ja osa palasi kokouspaikalle tekemään ruokaa ja muuten lojumaan. Kerskakisaa ei järjestetty, kun kaikki olivat muusta ohjelmasta ja saunomisesta jo niin puhki ja eri paikoissa.
Yöllä pelasin vielä Ollin "Punainen Peloria" -kauhupelissä, joka oli ainakin mulle tosi hyvä kokemus. Ikipelinjohtajana on aina mielenkiintoista osallistua jonkun muun vetämään peliin, saa hyvää näkemystä omaan pelinvetotyyliinsä ja pääsee välillä astumaan peilin toiselle puolen. Samalla pystyin myös salaisesta roolipeliteorianurkastani havainnoimaan kanssapelaajieni pelityylejä ja keräämään niistä kokemusta :) jopa paremmin kuin esimerkiksi itse vetäessäni Well of Soulsia. Oli myös kiinnostavaa tarkkailla, mihin tarina/maailma-auktoriteetti asettui pelaajien ja pelinjohdon välillä (hyvin lähelle pelinjohtajaa, mutta siten että hahmot ja näiden palvelijat sattuivat paikalle aina kun halusivat ja välillä pelaajat loivat myös pieniä faktoja pelin todellisuuteen)
Luulen, että oli peliäni auttoi huomattavasti se, että sain alussa kaikista heikoimman mielenterveyden ja että se koko ajan jatkoi murentumistaan. Jännityksen ja odotuksen tunteet olivat todellisia. Tilanteet olivat hyviä ja mukaansatempaavia. Lopussa Minä Olin Muna. Nukkumaan menin jälleen aamuseitsemältä.
Sunnuntaina siivosimme ja painoimme paitoja. Sitten seitsemän tuntia junassa takaisin Helsinkiin.
Kyllä kannatti. Suuret kiitokset kaikille teille, jotka olitte paikalla, teitte kokouksesta jälleen hienon elämyksen. Ja erityiskiitos Ollille hyvin toimineista järjestelyistä ja hienosta kokouspaikasta.
|
|
Chividal
linkki
2. maaliskuuta 2004 kello 14.48
|
|
Chividal
2. maaliskuuta 2004 kello 14.48
linkki
|
Todella erittäin aivan älyttömän mahtava kokous.
Perjantaina mentiin Ollin ja Typon kanssa jo vähän etukäteen järjestelemään paikkoja. Kokouspaikkahan oli, kuten todettu, todella iso ja mahtava. Kaikenlaista ylimääräistä ajanvietettäkin oli nuorisotalona toimivassa tilassa kiitettävästi.
Joskus kahdeksan jälkeen alkoi porukkaa sitten tulemaan paikalle ja johinkin puoli kymmeneen mennessä jo suurin osa. Ensimmäisenä ohjelmanumeroja oli tuo mahtava jäänsärkeminen. Omalle porukallemme osuivat sanat: Orlanth, Kyger Litor, Chanala Arroy, riiata, kyntää, Pimeyden sandaalit ja tuo mystinen Näkymätön sapelihammasmammutti. Kyllähän noista sanoista jo myytti keksittiin.
Cold Mountain -peli oli ainakin aluksi hieman rauhallisempui kuin edellisillä kerroilla johtuen alkoholin puutteesta. Kyllähän se meno sitten yllättäen yltyi tarinan edetessä ja lopulta pelissä olikin mukana jo epäkuollut jäädemonipython 0] joka oli orjuuttanut vihollisklaanin palvomaan itseään. Tarina loppui kuitenkin hyvin ja jäädemonipyythonitkin saivat toisensa.
Lauantaina sitten aamu alkoi aika hitaasti. Typo ja Larppa olivat herätessäni samoilla sijoilla kuin nukkumaanmennessäni, ilmeisesti valvoneet koko yön. Ankka/paviaani-peliin en osallistunut, mutta aina silloin tällöin salista kuului sellainen kaakatus ja ölinä, että vissiin ihan hauskaa oli. Itse kokouksessa keksustelu Kalikoksen tulevaisuudesta oli varsin mielenkiintoinen. Ilmeisesti yleisen hyväksynnän sai ajatus siitä, että tässä vaiheessa aggressiivinen jäsenmetsästys ei ole Kalikoksen etujen mukaista. Tulevaisuuden visiona heitettiin kansainvälistä Glorantha conia Suomeen. Omasta mielestäni tuo ei ollut lainkaan huono idea.
Kokouksen jälkeen Olli oli taas järjestänyt aivan mahtavan Glorantha-visan. Aivan ällistyttävällä taktiikkapelillä kiilasin itseni taas loppukisaan ja sitä kautta [b:bfce17916a]taas[/b:bfce17916a] kakkoseksi :lol: Juhan Gloranthatietämys oli kyllä omaa luokkaansa. Kaikki kunnia uudelle TIETÄJÄLLE! Loppukisan kolme oljenkortta olivat mahtava idea. Varsinkin fifty/fifty :wink:
Visan jälkeen tie vei läheisen järven jäälle, jossa pelattiin taas Lumipeikkopalloa. Lumen puute oli etukäteen huolena, mutta paikka osoittautui todella hyväksi. Tiukkaakin tiukemman ottelun voittajaksi väänsi itsensä toistamiseen Jyväskylän Luunjyrsijät luvuin 4-3! Ottelun jälkeen olikin paikallaan sauna, jossa tarinan lisäksi lauleskeltiin jonkin verran. Oli kyllä mahtavaa kuulla Kalikoksen poikakuoron bassojen laulavan herkkää itkuvirttä saunan lauteilla. Ideoitiin myös Kalikoksen tulevaa tunnuslaulua.
Loppuilta menikin mukavien keskusteluiden parissa.
Sunnuntaina suuri osa porukasta livahti jo varsin aikaisin. Siivousten jälkeen itsekin lähdin kohti kotia pää aika tyhjänä mutta täynnä ajatuksia.
Mahtava kiitos kaikille!
Tässä vielä TOP5 hauskoja hetkiä:
1. Lauantai-iltapäivän (nauru)hermoja raastava Heitä sikaa -maratonpeli Pertun ja Juhan kanssa. "Kun on kerran pelannut tätä neljällä sialla niin se tavallinen ei enää tunnu miltään"
2. Glorantha-visan loppukilpailun 50/50-oljenkorsi "No nyt sulla on valittavana enää Kilauta kaverille ja Kysy katsomolta"
3. Jäänsärkijäesitykset
4. Laurin käsinukke-esitys joka alkoi "Miten Eiritha pelastaa nälkäisen heimon" ja loppui "Miten Uralda pelasti maailman" (Tämä on tallennettu videolle!)
|
|
Juha R
linkki
2. maaliskuuta 2004 kello 15.06
|
|
Juha R
2. maaliskuuta 2004 kello 15.06
linkki
|
Olen minä Juha, kuuluisaan R:n sukua, ja kotoisin olen Eteläisen Rannikon Karhuklaanista. Me olemme kuuluisia pärekäsitöistämme, maineikkaasta oluestamme ja karhunäreästä luonteestamme, ja keskikesän mustasta musiikista. Läksin minä sitten Pohjolaan, klaanini esitaistelijana jäätä särkemään, Kalikoksen, jumalan, jalanjäljissä talvea kukistamaan.
En minä yksin ollut. Pitkin Suomenniemeä tuli sankareita joka klaanista, riuskoja uroita olivat kaikki. Yksin on turha käydä Talven Kuningasta vastaan.
Hyvin oli taistelutanner valittu, Oulussa oli talven joukot määrä kohdata. Harvoin on uskallettu niin syvälle Pohjolaan sen väkeä kukistamaan. Sen isompi kunnia meille kun voitto Pohjan Ukosta otettaisiin!
On vastusta voitettavana kun sankaripoluille mielii, Tuonpuoleisen taipaleille tunkeilee. En ole varakas mies minä, ja kovaa hintaa vaati Rautainen Tie kyydistänsä. Eikä ollut lyhyt tie myyttiseen Ouluun, Kärppäklaanin maille. Vaan löysin minä varat ja rohkeuden lähteä, itsestäni löysin, ja hyvä oli se. Rautaisella Tiellä sain minä voimaa klaanini oltta särpimällä, ja Irlannin Kahvillakin itseäni lämmittelin. Valittamatta kestin tien vaivat.
Saavuin sitten Sankarimaille ja riemulla kohtasin muut urhot. Ei ollut pieni joukko, eikä suuri, oli sopiva. Sotia on urhoilla muitakin sodittavana, kaikki eivät päässeet. Muistelimme me poissaolevia ja heidän menestykselleen uhrasimme. Mutta oli joukossa uusiakin sotijaloja, ja se on hyvä. Nuoria miehiä maineen ja sankaruuden kiilto silmissään, tietäjät heille viisautta jakakoot.
Talven Kuninkaan testit sitten alkoivat. Tarinankerronta oli ensimmäinen kisa. Kestisali raikui naurusta, sillä iloluontoisia tarinoita me kerroimme kylmän ja pimeän keskellä. Urhojen naurua ja lämmintä iloa luikkivat jäädemonit karkuun, siinä säikähti Talvi ensi kerran.
Oli toinen testi, voiman ja sotakoitoksen testi. Jäisen järven päällä otimme vastaan hurjan peikkohaasteen, ja näytimme sietävämme kylmää ja luiden ryskettä Pimeän omaa heimoakin paremmin. Siinä säikkyi talvi toisen kerran, ja pahasti säikkyikin.
Oli kolmas testi, viisauden testi. Siinä olin itse kovassa koitoksessa, kun huurrejätit, arvoituksia rakastavat, yrittivät juonillaan minua ansaan. Vaan turhaa oli työnsä, viisautta on sankarilla aina. Viisaammaksi joutuivat myöntämään minut jätit, näytin niille [size=7:643618d5c7]mistä enlo pissii.[/size:643618d5c7] Pelkuri Talvi säikähti, kolmannen kerran.
Juhlimaan rupesimme, ja keskelle talvea kuuman huoneen pystytimme. Siellä me kerroimme toisillemme pyhiä tarinoita, ja pyhiä lauluja laulaa loilotimme. Lämpöä hehkuen ulos purkauduimme, ja säikähti siitä Talvi neljännen ja viimeisen kerran.
Vaan kiero on Talven Ukko, ja odotti siksi voitonjuhliamme, ja että humalaisen horroksessa salin vartiotta yöksi jättäisimme. Aikoi demoneineen salin silloin vääryydellä vallata.
Kieroja olimme mekin! Vaikka unihenget meitä armotta kiusasivat, pysyimme hereillä aamuun asti! Sen teimme kertomalla tarinoita Daakista ja muista etelän demoneista, ja niiden pelko piti demonit ulkona ja meidät hereillä! Näin voitto varmistettiin meille.
Etelään tulin takaisin. Kaiho oli mielessä, jano on uusiin uroiden yhteisiin koitoksiin. Vaan ulkona sen jo näkee kun katsoo: Talven selkä murtui, kevät koittaa pian. Eivät tiedä etelässä, keitä on siitä kiittäminen.
Eivät tiedä, ellemme kerro! Siis laulakaa teoista Kalikoksen poikien, jotta liittyisivät vastakin joukkoomme aina nuorista miehistä parhaimmat!
|
|
newsalor
linkki
2. maaliskuuta 2004 kello 17.00
|
|
newsalor
2. maaliskuuta 2004 kello 17.00
linkki
|
Juu. Itsellänihän venähti viikonloppu varsin pitkäksi, koska valmistelut alkoivat jo torstaina ja jatkuivat myöhään yöhön / aamuun / seuraavaan päivään. ;)
Perjantaina oli tosiaan kaikenmaailman säätöä, mutta kuitenkin kaikki pääsivät perille ilman sen kummenpia ohjeita minun osaltani. Tästä voisi kai päätellä, että nettiä varten kirjoittamani ohjeet olivat riittävän selkeät. Suurkiitokset TypoDemonille ja Chividalille, jotka olivat erityisenä apuna paikkojen järjestelyssä.
Jäänsärkemistilaisuus oli todella siisti. Vaikka oman ryhmämme esitys ei ehkä ollutkaa yhtä hieno, kuin muilla ryhmillä, niin myyttimme korvasi sen laadukkuudellaan. :) Minulle jäi erityisen elävästi mieleen Humiksen esitys vastahakoisena lehmäjumalattarena! :lol: Loppupäivä menikin erinäisissä hämärästi muistetuissa keskusteluissa.
Lauantaina olikin sitten ohjelmaa kerrakseen. Kunhan Humis ja Epaz oltiin saatu painostettua pelauttamaan, alkoi Beak No Evil / Bad Boon Rising. Itse pelasin ankkojen puolella bewsewkkiankkaa, joka osoittautui ywwättäen hiwwittömäksi kaaoksentappokoneeksi! Enimmäkseen kuitenkin aiheutin hankawuuksia epämiellyttävän pewsoonawwisuuteni tähden. Ihme, etteivät ankat ole kuowweet sukupuuttoon. Heidän sukunsa tarina on todella twaaginen. Twaaginen.
Pelejen jälkeen oli kokous, joka oli kohtuu hedelmällinen. Päätöksiä tehtiin ja hallitukseen saatiin uusia jäseniä. Toivoisin kuitenkin, että seuraavaan kokoukseen saataisii sorvattua valmiiksi äänestyskäytäntö. Hallitukseen olisi toki ollut mukava saada täysin uusiakin jäseniä. Ehkäpä valitsemiskäytännön "epädemokraattisuus" ajoi pois.
Sitten pitikin alkaa kiireellä pitämään vuotista Glorantha-visaa! Tämän vuoden Glorantha-visa oli uudistunut, etistä parempi, pirullisempi ja yleisön pyynnöstä hieman helpompikin. Kisa oli tiukkaa vääntöä, mutta kyllähän Juhan tietämys selkeästi kumminkin lähenteli omaa tasoani. ;) Erityiskiitokset rohkeille kilpailijoille. Kysymyksistä sen verran, että selkeästi, jos mentiin vähänkin heorttilaisten ja kumppanien rajojen ulkopuolelle, niin kysymys hankaloitui huomattavasti. SurEnsLib oli paha, mutta jos olisin Ernaldaa tiedustellut, niin sen olisivat kaikki tienneet. Ehkä tämä kertoo siitä, että pääosa peleistä keskittyy yhä Lohikäärmesolaan. Jälkeenpäin hoksasin myös, että salakavala valokuvaaja taisi ottaa kuvan koko viikonlopun minua vaivanneesta rikkinäisestä vetoketjusta. ;)
No, anyway. Peikkopalloa en päässyt seuraamaan, sillä olin saunaa lämmittelemässä. Arvostaisin todella paljon kuvia ja tarinoita siitä. Saunan lämpötilahan vaihteli aika rajusti, mutta kyllä sieltä välillä kunnon löylytkin irtosivat. Kerroin tosiaan tovereille hieman tiukkaa sanoamaa lunarien rakkaudesta ja darahappalaisten järettömyydestä. Saunalaulut ja sen aikaiset / jälkeiset porinat olivat mukavat. Tosin taisi käydä niin, että jäin Topi Hiski Viljami Salmelle saunaoluen velkaa. Että jos Ouluunpäin satut, niin käykäämme baarissa. :)
Yöllä pelasimme vielä johtamani pelin. Se ei mennyt ihan niinkuin ajattelin, vaan suurinpiirtein kaikki kokivat kauhean kohtalon. Tai no, eikös se ole tyypillistä kauhupelissä? :) Uskoisin musiikin toimineen hyvin, mutta en ole varma kuinka onnistunut se kokeilu oli. Ideanani oli nimittäin kokeilla HeroQuestin systeemill narrativistista kauhua. Sen peli osoitti, että HQ vääntyy kauhun pelauttamiseen, mutta en ole varma saimmeko lopuksi mitään premissilöitä tutkittua. Lunarifilosofia-kykyjen sun muiden kautta se olisi voinut onnistua, mutten halunnut pakottaa mitään. Muutenkin peli oli minulle tyypillisellä tavalla yhtä "zonea". Välillä huomasin tehdä tietoisia ratkaisuja, mutta enimmäkseen ratsastin aallolla. Kiitoksia pelaajille pelistä. "I Am the Egg" -kyky toimi loistavasti, samaten minusta oli siistiä, kun Juha keksi Manimatin Kyyneleelle sellaisen käyttötarkoituksen, että hän pakotti sillä Humiksen hahmon vuodattamaan itkunsa ja pelkonsa siihen. Muistaakseni tekoa edelsi jopa aivan loistava päästä heitetty myytinpätkä. HQ:n hyviä puolia. Itse olin ajatellut Kyyneleen jonkinmoiseksi siistiksi viitansoljeksi. ;)
Siinä yhden kahden maissa tarjoiltu ruoka toi selkeästi lisäpuhtia pelin pelauttamiseen.
Tietenkin lauantaina ehdittiin vielä kähmiä valikoituneessa seurassa koko hallituksen asiat selväksi. Hähää! :evil:
Sunnuntaina nukuin onneni ohi ja jyväskyläläiset sekä Dovas ja Make ehtivät lähteä kokouspaikalta ennen saapumistani. Sunnuntain "lautapelipäivä" oli todella pelipainotteinen. NOT! Olimme kaikki jo sen verta väsyneitä, ettei se tullut mieleenkään. Ehkä olisi voinut jotain pientä ajanvietepeliä pelata, mutta eipä sattunut olemaan sellaista. Painoimme paidat ja siipasimme siinä syötyämme puuroa aamupalaksi. Käsittääkseni kaikki pääsivät perille kotio ja paikalle ei tietääkseni jäänyt tavaroita keltään muulta, ku Epazilta.
Hyvä meiniki. Jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamistamme.
|
|
Juha R
linkki
2. maaliskuuta 2004 kello 21.44
|
|
Juha R
2. maaliskuuta 2004 kello 21.44
linkki
|
Ehhhehhee... edellinen viestini hieman toisin sanoen:
Oli pirun kivaa. Nähdä vanhoja, tavata uusia. Henki oli todella mieletön alusta loppuun. Kiitos kaikille tavanomaisille epäillyille ja uusille naamoille. Tuli samantien ikävä, mutta toisaalta tuli roimasti uutta intoa jatkoa varten.
Kai sitä on yritettävä listata omat highlightit kun kerran muutkin:
* Cold Mountain oli minulle ensimmäinen kerta ja se oli hauskaa, todella. Sanoisin että loitsuvoimistaan turhantärkeä Maran Gorin pyhä eunukki onnistui heittämään omat kapulansa sujuvan tarinankerronna rattaisiin
8-)
* Seuraavana aamuna huomasin etten pystynyt edes lukemaan BBR/BNE-hahmolomakettani loppuun joten luovuin suosiolla pelistä, mutta kahden jyväskyläläisen herrasmiehen (you know who you are!) kanssa vietimme hervottoman lenseän iltapäiväsession sikoja viskellen välillä pelihuoneen apinatarhaa ihmetellen.
* Wirallinen Kokous oli antoisa ja niinkuin sanottua inspiroivakin. Tosiaan äänestystä olisi pitänyt ehkä vähän miettiä... No onneksi pj:ksi valittiin sen luokan ruoska että ensi kerralla tulee selvää jälkeä 8-)
* Baarissa Dovas aloitti todella kiehtovan keskustelun joka toivottavasti poikii vielä painetuakin sanaa... I stand in awe!
* Newsalorin yöpeli Daak - Punainen Pelanda oli tunnelmaltaan tosi vahva. Väsy painoi jo tässä kohtaa porukkaa, mutta etenkin alkupuolella fiilis oli komea. Skenaarion tausta oli jotenkin kiehtova, minimalistisen tyylikäs. Isä Siciukselle pahoittelut läpsimisestä, mutta hahmollani kyllä oli 'aristocratic 5w'... Odotuksieni mukaisesti hahmoni pääsi hengestään että heilahti.
Muutamia miinuksiakin:
- en ehtinyt vetää omaa peliä, jonka piti olla the Poolia kokeileva improjuttu. Toivottavasti ensi kerralla.
- Jäänsärkijätilaisuuteen en ehtinyt, ja sekös harmitti.
- Ilmapatja vuoti, perhana, ja se vähä minkä nukuin ei ihmeemmin virkistänyt!
Mutta, sanottakoon kuitenkin että ehkä koko ketjun [i:c34c1d8320]tärkein[/i:c34c1d8320] kommentti oli tässä:
[quote:c34c1d8320]Ensikertalaisena täytyy sanoa, että oli kaikin puolin miellyttävä kokemus. Ehdottomasti yritän päästä tuleviin tapahtumiin ja kokouksiin. [/quote:c34c1d8320]
Niin sitä pitää.
|
|
humis
linkki
3. maaliskuuta 2004 kello 0.22
|
|
humis
3. maaliskuuta 2004 kello 0.22
linkki
|
We interrupt this broadcast to bring you an urgent message from the trenches of roleplaying theory:
Tarkemmin ajatellen Well of Souls on narrativismia myös Edwardsin tarkoittamassa hengessä, se ei vain ole pelaajahahmokeskeistä narrativismia. :-o
That will be all. We now return to our regular showing of Juha R pukee kokouksen tapahtumat mahtavasti myyttiseen muotoon. Word. Eikä kello ole ees puolta kolmea.
|
|
Dovas
linkki
3. maaliskuuta 2004 kello 11.19
|
|
Dovas
3. maaliskuuta 2004 kello 11.19
linkki
|
[quote:fca5a5a622="humis"]Well of Souls luotiin Forgessa esimerkiksi narrativistiseen pelitapaan suunnitellusta skenaariosta, ja mulla oli suuri mielenkiinto kokeilla, miten se toimii.[/quote:fca5a5a622]
Vaikkei mulla ole kovinkaan paljoa kokemusta eri johtamismekaniikoista, minusta se toimi aika mainiosti kuitenkin.
[quote:fca5a5a622]En ollut aikaisemmin vetänyt puhtaasti narrativistisista lähtökohdista lähtenyttä peliä. (vaikka oikeastaan Well of Souls mielestäni esittelee Relationship Map -tekniikkaa, ...
Olisi mielenkiintoista kuulla yöllä kanssani Well of Soulsia pelanneilta nyt jälkikäteen mielipiteitä skenaariosta, sillä mulle henkilökohtaisesti jäi siitä hieman ristiriitainen kokemus. Tuntui, että varsinainen skenaarion taustamateriaali oli pikemminkin esteenä voimakkaalle kokemukselle kuin sitä avittamassa.[/quote:fca5a5a622]
Relationship Map -tekniikkaa se pitkälti taisi olla(?), mutta taustamateriaali ei ainakaan omasta mielestäni ollut varsinaisesti esteenä. Ehkä se toimi omalla tavallaan juuri kriisin sävyttämässä tilanteessa niin kuin luulisikin.
Emme tainneet kyllä ihan 'maaliin' päästä (ja peli jäi kesken), mutta kyllä tapahtumat tuntuivat sekasortoisessa tilanteessa luovan impulsiivisia reaktioita eri hahmoilla; mm. kirkon messuaja, joka vielä epäonnistuu saarnassaan ja siinä tilanteessa... No en ole tosiaankaan paras setvimään eri pelimekaniikoita, mutta hyvä kokemus jäi. Ehkä oma hahmoni oli kuitenkin päämäärineen turhan irrallinen tapahtuman varsinaisesta juonesta.
[quote:fca5a5a622]Kakkospallille kohosi jälleen kerran vanha mestarinillittäjämme Chividal, tällä kertaa kuitenkin jopa ilman mahdollisuutta sääntönillittämiseen.[/quote:fca5a5a622]
Kyllä se Chillidal ainakin yritti nillittää... :)
Meikäläisen top 5 hetkiä ja kokemuksia:
-Sampon hieno & pitkä laulu saunassa, joka tempaisi kaikki mukaansa!
Saunakeskustelut muutenkin perimmäisessä huoneessa olivat hienoja.
-Jyväskylän atleettiset kamerapaparazzit, joiden pirteys, energisyys ja ilo tuntuu olevan kuin loputon kaivo. Upeita sällejä. Jaksavat aina keksiä mitä veikeimpiä ideoita.
-Keskustelut Kuutio-pubissa. Pöydän ääressä Perttu, Topi, Juha R, Pirkka, sekä Wildor.
-Gloranthavisa, johon uskalsin jopa osallistua. Taidanpa osallistua tulevaisuudessakin.
-Virallinen vuosikokous, sekä tietenkin lauantainen pizzani.
|
|
Tuomas
linkki
3. maaliskuuta 2004 kello 13.25
|
|
Tuomas
3. maaliskuuta 2004 kello 13.25
linkki
|
[quote:bd654285bd="humis"]
Olisi mielenkiintoista kuulla yöllä kanssani Well of Soulsia pelanneilta nyt jälkikäteen mielipiteitä skenaariosta, sillä mulle henkilökohtaisesti jäi siitä hieman ristiriitainen kokemus. Tuntui, että varsinainen skenaarion taustamateriaali oli pikemminkin esteenä voimakkaalle kokemukselle kuin sitä avittamassa. [/quote:bd654285bd]
Lueskeltuani tuota itse skenaariota vähäsen tuntuu siltä, että pelaajien odotettiin tekevän jotain lordi Eustefille. Meidän tapauksessame taisi käydä aivan toisin, sillä suurin osa pelaajista tuntui keskittyvän oman asemansa parantamiseen. Veli Maldron tosin tuntui keskittyvän lähinnä hätäiseen juoksenteluun kartanon ja kirkon välillä, sekä etsi tilaisuutta sisar Josetten mustamaalaamiseen.
[quote:bd654285bd]
Tuntui, että suurin osa skenaarion hyvistä hetkistä syntyi jossain ihan muualla kuin taustamateriaalissa määriteltyjen Bangien (terminologiasta kts. skenu/Sorcerer/Forge) puitteissa. Tapahtumiin sotkettuja hahmoja oli liikaa ja vähitellen alkoi tuntua, että seuraamme passiivisesti vain suuren elastisen verkon venymistä suuntaan tai toiseen ilman että pelaajat olisivat edes lähelläkään sen keskipistettä. Olisi ehkä pitänyt rajoittaa sitä osaa hahmokartasta, johon pelaajilla oli yhteyksiä ja vaatia tiiviimpiä suhteita suhdekaavion hahmoihin, vähintään rakkaus- tai verisiteitä. Siis, tiivistäen, tuntui, että pelasimme hyvän skenaarion pikemminkin taustamateriaalia vastaan luovien kuin sen aallonharjalla ratsastaen.
[/quote:bd654285bd]
Tuntuu siltä, että tässä skenaariossa oli sitä taustamateriaalia pitempäänkin peliin. Karsimalla henkilöitä olisi skenaariosta ehkä saatu tiiviimpi ja tapahtumarikkaampi. Nyt kylässä rupesi tapahtumaan vasta kuuden-seitsemän maissa aamulla :)
Ajattelin itse johtaa saman skenaarion pääsiäisen aikoihin, pienin muutoksin luultavasti. Skenaario on sen oloinen, että se voi poikia jonkinlaisen kampanjan, riippuen pelaajien toimista tietysti.
Toivottavasti tuossa nyt on mitään järkeä, hätäisesti kahvitunnilla kirjoitettua tekstiä kun on.
|
|
Dovas
linkki
4. maaliskuuta 2004 kello 8.26
|
|
Dovas
4. maaliskuuta 2004 kello 8.26
linkki
|
[quote:24fbf148e8="Tuomas"]
Lueskeltuani tuota itse skenaariota vähäsen tuntuu siltä, että pelaajien odotettiin tekevän jotain lordi Eustefille.[/quote:24fbf148e8]
Täytynee paljastaa, että mulla kävi mielessä 'kidnapata' Eustef laivalle ja kiristää Raulia tms ja sitä kautta vapauttaa muut piraatit sataman pakkotyöstä. En vain onnistunut ihan pääsemään hoviin sisälle. :wink:
|
|
epaz
linkki
4. maaliskuuta 2004 kello 11.15
|
|
epaz
4. maaliskuuta 2004 kello 11.15
linkki
|
Kiinnostuneille: Cold Mountain -tarinankerrontajärjestelmän, jota vuosikokouksessakin käytettiin, ohjeet löytyvät osoitteesta http://pages.prodigy.net/idyoung/telling.htm
-Sampo
|
|
Wildor
linkki
4. maaliskuuta 2004 kello 12.44
|
|
Wildor
4. maaliskuuta 2004 kello 12.44
linkki
|
Vinku Vonku, missä on kuvia?
|
|
humis
linkki
4. maaliskuuta 2004 kello 13.57
|
|
humis
4. maaliskuuta 2004 kello 13.57
linkki
|
Linkkejä muihin juttuihin, jotka ehkä tulivat tapaamisessa esille:
[list:811a7b686d]
[*:811a7b686d] Solmukohta 2004 - http://www.ropecon.fi/solmukohta/
[*:811a7b686d] As Larp Grows Up - http://www.laivforum.dk/kp03_book/
[*:811a7b686d] Beak No Evil / Bad 'Boon Rising - http://home.iprimus.com.au/pipnjim/DvB/
[*:811a7b686d] The Riddle of Steel - http://www.theriddleofsteel.net/
[*:811a7b686d] Tentacles 2004 - http://www.tentacles-convention.de/
[/list:u:811a7b686d]
|
|
Chividal
linkki
6. maaliskuuta 2004 kello 22.45
|
|
Chividal
6. maaliskuuta 2004 kello 22.45
linkki
|
[quote:06ea10212f]Vinku Vonku, missä on kuvia?[/quote:06ea10212f]
Minun ja Topin kuvat ovat jo Topin koneella, mutta kun ollaan oikein hiihtolomalla niin ei ole jaksanut kovin panostaa. Huomenna eli sunnuntaina voitaisiin laittaa ne nettiin.
|
|
Larppa
linkki
11. maaliskuuta 2004 kello 15.52
|
|
Larppa
11. maaliskuuta 2004 kello 15.52
linkki
|
Kaikki sanottava on jo sanottu, mutta… minäpä sanon uudestaan! :)
Ensinnäkin tahdon kiittää kaikkia tyyppejä, jotka olivat miitissä ja erityisesti järjestäjiä. Hyviä tyyppejä kaikki. Hitsi, kun legendaarinen Konkari Sankari ei päässyt tulemaan. Varmasti harmittaa kaikkia, jotka jäivät tästä hienoudesta ja hauskuudesta paitsi. Sääli heitä. :evil:
Harmi vain, kun omasta porukasta jäi tulematta neljä tyyppiä, jokainen omista syistään. No, he menettivät paljon, mutta onneksi minä ja Mikko löydettiin paikan päälle. Itse tarinaan…
Mikon kanssa lähdimme Iisalmesta heti aloitettuamme hiihtoloman. Bussimatka sujui nopeasti ja hyvin. Oulussa tutustuttiin hieman paikkoihin ja käytiin syömässä. Bussilla päästiin paikan päälle, jossa olikin jo muutama tyyppi. Siinä odoteltiin puolesta tunnista tuntiin ja Helsingin porukka saapui. Kuulumisia vaihdeltiin ja pian jyväskyläläiset kurvasivat sisään. Päästiin aloittamaan esittelykierros, jonka jälkeen aloimme pohtia myyttejä Jäänsärkemistä varten.
Jäänsärkemistilaisuus oli erittäin loistava! Oman myyttimme kirjoittamisessa meni aika pitkään ja emme ehtineet oikein harjoitella, mutta hyvin sekin meni. Itse olin Yelm, joka sai mm. (jäisen) puutarhan syttymään ja Telmorin tajun kankaalle. Harjoittelun puutteesta huomasi, että olisi ollut hiottavaa. Toisten myytit olivat hienoja myöskin, odottelen innolla kirjoitettuja versioita niistä!
Jäänsärkemisen jälkeen Cold Mountain pyörähti käyntiin. Tuulihaukan klaani oli varastanut meiltä arvokkaan tavaran, joka meidän pitäisi käydä hakemassa takaisin. Matkaan lähti KONKARI SANKARIN POIKA!! ja pari muuta hyypiötä. Seikkailussa kohdattiin kaikenlaista mukavaa, sitä extrahyperoutooliomikäliepython-juttua vieläkin ajattelen huvittuneena. Huomattiin, että Angtyr Konkari Sankarin Poika oli (melkein) isänsä vertoinen mies, ainakin naisten kaatamisessa. Erittäin hauskaa oli, kiitos kaikille osaanottajille!
Suurin osa porukasta alkoi pian nukkumaan, kun taas Eetu lähti johtamaan omaa peliään. Itse hengailin siellä täällä, tekemässä sitä sun tätä. Sampon, Mikon ja Timon kanssa tuli pelailtua hauskaa korttipeliä, joka toikin pian ruoan mieleen. Kävin seurailemassa myös Eetun johtamaa peliä, ja vaikutti aika hyvältä, vaikka porukka olikin jokseenkin väsynyttä siihen aikaan. Viimeisetkin alkoivat vaipumaan koomaan siinä kuuden maissa, kun me-sama-tuttu-jengi-alettiin-pelaamaan-Carcassonnea. Eetu siinä totesikin, että "mikä tää juttu on, kun kaikki tulee nukkuun Kalikoksen kokouksiin?" ja otti sanoistaan vaarin, tulevaa peliä varten. Typon kanssa taas tuli rupateltua sinne aamuun asti, kunnes porukka alkoi heräilemään kukin vuorollaan.
Aamupuuron (kiitos sen tekijöille!) ja kahvin jälkeen alettiin valmistamaan Beak no Evil / Bad Boon Rising -peliä. Itse asetuin pelaamaan vingalaista ankkaa (kappas mikä sattuma..) ankkajengiin. Topi, Juho, Olli ja Jukka itseni lisäksi Sampon johdolla vaakutti sotahuutonsa ja peli alkoi pyörimään. Pelissä tapahtui kaikenlaista mukavaa. Itse olin välillä vähän poissaoleva, koska kärsin leet-koomasta koko päivän. Heropointit olivat ihan käteviä, vaikkei niilläkään ankat lennä (pitää ensi kerralla pelata Vanganthin-palvoja ankkaa). Kiitos niin paviaaneille kuin ankoille! :)
Itse kokous alkoi välittömästi pelin jälkeen. Mielenkiintoisia asioita oli tapahtunut. Jäsenmaksukeskustelu oli pitkä ja antoisa, vaikka samoja asioita monet totesivat. Oli silti hyvä, että jokainen sai sanoa sanottavansa, vaikka aikaa kului aiheen parissa tunti. Lopulta valitsimme uuden puheenjohtajan ja hallituksen. Hail! Pizzalle mentiin ->
Kun tultiin takaisin, tietovisa oli käynnissä. Jälleen tiukkoja kysymyksiä ja hauskoja kilpailijoita. Ilmeni, että uusi puheenjohtaja ei ole mikään turha jätkä, vaan viisasteli itsensä finaaliin rakkaamme mestari-nillittäjän kanssa. Finaali oli tiukka, ja etenkin oljenkorret reväyttivät porukkaa (kuten myös kilpailijoita). Kisa ratkesi Juhan voittoon, kunniaa hänelle ja toki mahtavasti (jälleen) kakkoseksi päässeelle Matiakselle.
Peikkopalloa sitten. Paikka oli sopivan kävelymatkan päässä ja järven jää osoittautui hyväksi paikaksi pelata. Alunperin jotkut pelkäsivät lumen määrän olevan liian vähissä, mutta hyvin silläkin määrällä pärjäsi. Pelissä käytin Petturi-loitsua (jota tuomari ei kieltänyt, tai havainnut) ja vaihdoin puolta kesken kaiken Halzagurkien riviin. Pelissä Eetu-uzdon kanssa oli aivan loistavat kikat, joihin eivät yltäneet Luunjyrsijät. Luunjyrsijät oli tiukka vastus ja lopulta he voittivat pelin. :roll:
Saunassa tunnelma oli edelleen hyvä. Monta peikkoa laudalla, hyvät keskustelut, tarinat by Olli ja laulut! Saunomisen jälkeen alettiin palailemaan takaisin kokouspaikan päälle.
Ollin peli alkoi, johon pelaajia mahtui mukavasti. Sitten yleisön painostuksen alaisena, kerroin tai pikemmin keksin tarinan Eirithasta, nälkiintyneistä klaanilaisista ja Uraldasta. Joskus sitten kerron, kuinka todella kävi, mutta ne nuket oli siistejä. Tuota videota nyt kun katselin, onneksi kerroin itse sitä, enkä luonnollisesti kuuntele tai ajattele mitä sanon. Itselleni kun ei mitään erikoista tehtävää löytynyt, totesin parhaaksi painua pehkuihin. Paikan päällä vielä jonkin aikaa kikkailin, kieltäydyin Topin keijukekseistä ja vajosin syvään transsiin.
Aamulla jälleen meno päällä. Ensimmäisinä ylös ja kahvia juomaan. Pian jyväskyläläiset olivat jo lähdössä biisoniratsastajien kanssa ja porukka väheni. Puurojen jälkeen alettiin painoja paitamaan, kiitos siitä Sampolle, Eetulle ja Ollille! Paidat ovat erittäin hyvät. Pian piti jo toivottaa hyvää matkaa helsinkiläisille. Paikka siivottiin loppuun, ja oli meidänkin loppujen peikkojen aika siirtyä tuonelaan. Kiitos Ollille ja Matiakselle, jotka hengasivat loppu ajan minun ja Mikon kanssa.
Bussilla ajettiin jopa keskusten ohitse jonnekkin korpeen :-? , mutta onneksi taksilla ehdittiin vielä bussiin. Sen se teettää, kun katselee näkymiä haltioissaan eikä tajua jäädä pois. J Kotiin päästiin kasassa, väsymys niskassa ja lomaa viettämään.
Kuten jo ilmeni, oli tosi hubaa. Sitten seuraavalla kerralla uudestaan…
Top5:
1) Jäänsärkeminen
2) Paviaanit ja ankat vauhdissa!
3) Peikkopallo & sauna
4) Pizza
5) Cold Mountain JA KONKARI SANKARIN POIKA!!! :D
Ps. Biljardi- ja pingispöydät olivat hyvä juttu.
Pps. Tuen jatkossakin Oulua miittipaikkana.
Ppps. Huahaha… Kuvat on hassuja. :)
|