|
newsalor
linkki
18. helmikuuta 2004 kello 7.41
|
|
newsalor
18. helmikuuta 2004 kello 7.41
linkki
|
YGMV / YGWV ! Näinhän se menee.
Tavallisest kuitenkin tälläisillä keskustelupalstoilla koitetaan pidättäytyä tuomasta esille oman kampanjan Gloranthan eroja, koska se ei aina tuota hedelmällistä keskustelua. Minua alkoi kuitenkin kiinnostamaan, että mitä kaikkea hienoa olette keksineet kamppanjoihinne, joka eroaa "virallisesta linjasta".
Eli miten Gloranthanne eroaa virallisesta?
|
|
KingofSartar
linkki
18. helmikuuta 2004 kello 11.12
|
|
KingofSartar
18. helmikuuta 2004 kello 11.12
linkki
|
Kymmenkunta vuotta enemmän ja vähemmän pelanneena oma Gloranthani on pääpiirteittäin lähellä oikeaa. Tosin eiköhän Gregkin ole sanonut, että jokainen tehköön oman Gloranthansa.
Aina vain enemmän kaikkia virallisia/epävirallisia materiaaleja luettuaan sitä yrittää pitäytyä kaanonissa, varsinkin verrattuna alkuaikojen yritelmiin. Gloranthan ehkä suurin rikkaus verrattuna moneen muuhun fantasiamaailmaan on sen pseudo-historiallisuus verrattuna yleiseen pseudo-fantasiaan. Maailma tuntuu todemmalta. Niistä yritetään pitää kiinni.
Omassa kampanjassa suurimpia eroja lienevät tietynlaisen eeppisyyden puute. Hahmot ovat suhteellisen heikkoja ja taikuutta ei esiinny niin paljon kuin Gloranthassa oikeasti (tai sitten se ei vain näy niin hyvin). Seikkailijat ovat enemmän individualisteja kuin yhteisöllisiä. Tähän vaikuttaa paljolti myös se paljonko pelaajat tietävät. Tarkoitus on pitää hauskaa mutta myös pikku hiljaa oppia enemmän maailmasta. Aika vain on rajallista.
Viimeisimmässä kampanjassani olen näin PJ-näkökulmasta hieman muokannut historiaa ja luonut hassun salaliiton Wyrmien Ystävien Imperiumin loppupäiville. Siinä on sekoitettuna Jumaltietäjiä, dracoliskoja (jopa Dracokuningaaksi haluava Dracoliskohallitsija), Nysalorin kulttia sekä Arkateja. En tarkoita, että koko ao. kultit/tms. olisivat olleet salaliitossa keskenään, vain irrallisia tahoja niistä. Ajatus perustuu lähinnä mielenkiintoiseen kirjaan "Templar Revelation", joka kertoo vanhasta salaseurasta, johon mm. Leonardo da Vinci olisi kuulut, Johannes Kastajasta oikeana Messiaana etc. sekä ideoihin Nephilim-roolipelistä.
Tapahtumat ovat tapahtuneet kauan aikaa sitten, pelaamme vuotta 1622 Praxissa. Nyt ne lähinnä vaikuttavat seikkailijoihin artefaktien muodossa, joista yksi on osunut seikkailijoiden käsiin ja josta vuosien tutkimisen jälkeen alkaa paljastua seikkoja sekä tahoista, jotka haluavat nämä artefaktit itselleen. Samaan soppaa kun lisätään peikkopapit, jotka ovat käyneet uudestaan lävitse "Muodonmuutos peikoksi" -rituaalin, niin saadaan kiitettävästi sotkua ja pitkä kampanjarunko. Ei välttämättä ihan Gloranthaa mutta hauskaa.
Pitkä sepustus, anteeksi moinen. Lyhyesti: pitäydyn Gregissä & co aina kun pystyn ja saan sen jotenkin väännettyä järkevään muotoon mutta joskus vain tulee liian hyviä ideoita, joita on pakko käyttää.
|
|
Nysalor
linkki
18. helmikuuta 2004 kello 15.48
|
|
Nysalor
18. helmikuuta 2004 kello 15.48
linkki
|
newsalor:
[i:5b50cf31ab]Eli miten Gloranthanne eroaa virallisesta?[/i:5b50cf31ab]
Ehkä minun Gloranthani yhteydessä on syytä mainita, että minun Gloranthani on varsin vahvasti sellainen kuin RuneQuestin kirjat sen kuvaavat, vaikka olenkin useita juttuja omaksunut myös uudemmasta materiaalista. Niinpä minun Gloranthassani ei ole varsinaista velhoulottuvuutta, papit käyttävät myös henkitaikuutta, shamaanit riimutaikuutta (ja styygialaiset kumpaakin ja vielä lisäksi velhotaikuutta :)), shamaanit matkaavat henkiulottuvuuteen irtautumalla ruumiistaan, jumalien, henkien ja pyhimysten erot ovat häilyviä, mahdollisesti ilman mitään selvää perusolemusta, vasta vähän aikaa sitten HeroQuestiin tungettua puumakansaa ei ole, jne. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Minun Gloranthassani taikuus on varsin arkipäiväistä, jopa arkipäiväisempää kuin RuneQuestin Gloranthassa. Toisaalta taikuus tuppaa myös olemaan usein yhteisöllistä, etenkin rituaaliluonteinen taikuus, ja yhteisöjen jäsenten toiminnalla on maagista vaikutusta yhteisön hyvinvointiin. Tämän- ja tuonpuoleisen raja on häilyvä.
Gloranthassani ihmiset eivät toki ole vain tahdotonta massaa, mutta useimmilla on kuitenkin taustallaan kulttuuri, joka ohjaa heidän moraalisia käsityksiään ja tekojaan. Näin on ollut meidänkin maailmassamme, joskin Gloranthassa taikuuden läsnäolo saa aikaan sen, että näkemysten maagista voimakkuutta voidaan koetella sankarimatkoilla ja niistä saatava taikuus on aitoa eikä mitään epämääräistä uskoa ja luonnonilmiöiden selittämistä jumalallisin perustein. Minun Gloranthassani uskolla on ihan selkeä yhteys taikuuden aikaansaamiin fyysisiin vaikutuksiin.
Olen kirjoittanut Teshnoksesta ja Daranmaasta kuvausta omien pelieni tueksi, joten siinä on paljon epävirallisiakin juttuja, vaikka olenkin liittänyt ideani viralliseen materiaaliin. Lienee kuitenkin turha luetella kaikkia yksityiskohtia, jotka saattavat olla ristiriidassa virallisen tiedon kanssa. Kohtuullisen vahvasti molemmissa kuvauksissani ovat kuitenkin taustalla meidän maailmamme Intia ja keskiajan Eurooppa, kenties vahvemminkin kuin virallisessa Gloranthassa.
Ehkä osa minun Gloranthani eroista HeroQuestin Gloranthaan liittyy pelitavan eroihin, koska Glorantha reaalistuu minulle pelimaailmana. Haluan nähdä Gloranthan maailmana, jossa kaikki ei suinkaan ole kohtalossa määrättyä ja jossa tapahtuu myös joskus kaikenlaista epädramaattista sankarien toheloinnista suurten ennustetun tapahtumiseen toisin kuin on ennustettu. Näenkin oman Gloranthani enemmänkin historiallisten romaanien kuin eeppisten saagojen kautta.
No, vielä loppuun pitää sanoa, ettei tarkoitukseni ole herätellä jälleen RuneQuestin vastaan HeroQuest -keskustelua. Pohdin vain omia lähtökohtiani minun Gloranthani kuvaamiseen.
|
|
Kasila
linkki
18. helmikuuta 2004 kello 18.58
|
|
Kasila
18. helmikuuta 2004 kello 18.58
linkki
|
[quote:26c096b5f9]
Ehkä osa minun Gloranthani eroista HeroQuestin Gloranthaan liittyy pelitavan eroihin, koska Glorantha reaalistuu minulle pelimaailmana. Haluan nähdä Gloranthan maailmana, jossa kaikki ei suinkaan ole kohtalossa määrättyä ja jossa tapahtuu myös joskus kaikenlaista epädramaattista sankarien toheloinnista suurten ennustetun tapahtumiseen toisin kuin on ennustettu. Näenkin oman Gloranthani enemmänkin historiallisten romaanien kuin eeppisten saagojen kautta.
No, vielä loppuun pitää sanoa, ettei tarkoitukseni ole herätellä jälleen RuneQuestin vastaan HeroQuest -keskustelua. Pohdin vain omia lähtökohtiani minun Gloranthani kuvaamiseen.[/quote:26c096b5f9]
Ah... yllättävän samoilla linjoilla olen... Paitsi tietysti HQ:n pelaajat ei saa hyökätä viistoon keihäällä--- ;)
|
|
Kreifi
linkki
19. helmikuuta 2004 kello 12.43
|
|
Kreifi
19. helmikuuta 2004 kello 12.43
linkki
|
Melkeinpä hävettää vastata tähän ketjuun, sillä oma Gloranthani - jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua - poikkeaa enemmän Gloranthasta kuin omaa yhtymäkohtia. Tämä ehkä siksi, että materiaalia ei hirveästi ole. Kirjoja en aio enää ostaa (okei, ehkä yhden), koska pelaaminen on nykyään niin harvinaista puhaa, että se ei ole rahalliselta kantilta mitenkään fiksua.
Minulta puuttuu siis materiaali aidon ja hyvän Gloranthan luomiseksi. Itse asiassa, tämä seikka häiritsee minua paljonkin, sillä haluasin joskus vetää peliä ihan aidossa Gloranthassa... mutta ehkä se on vain toteutumaton unelmani.
Ehkä suurien eroavaisuuksien takia kannattaakin kertoa yhtymäkohdista erojen sijaan. Olen luonut oman maailman, johon on otettu vaikutteita Gloranhan historiasta ja "nykyisestä" maailmasta. Kyllä, moinen sovittaminen on äärimmäisen vaikeaa ja siksi maailma onkin hyvin rikkonainen ja kaikki mahdolliset reiät paikataan omilla jutuillani.
Lisäksi olen napannut merkittävimmät kultit ja sijoittanut ne maailmaani. Pienempiä kultteja käytän sitten satunnaisesti.
Kaikki tutut ja merkittävät rodut ovat oikeastaan mukana, jo senkin takia, että olen kopsannut alueita suoraan omaan maailmaani (minusta Gloranthan kartta on aivan hirveä).
Tällä hetkellä onkin uuden maailman luominen aluillaan ja mietin parhaillaan, että miten sovitan sen ja Gloranthan yhteen.
Tosin olisi kivaa jos joku osaisi heittää pientä vinkkiä dilemmaani. Netistä toki voisin hakea roppakaupalla tietoa (englanniksi) ja yrittää omaksua sen, mutta moinen vaihtoehto tuntuu hiukan huteralta. Pakko kuitenkin antaa pieni kiitos tälle foorumilla, sillä keskusteluita (ja linkkejä) lukemalla on päähäni tullut kivasti tietoa ja ideoita.
|
|
newsalor
linkki
19. helmikuuta 2004 kello 22.13
|
|
newsalor
19. helmikuuta 2004 kello 22.13
linkki
|
Minun Glorantha ei eroa kovin hirveästi virallisesta, mutta on siellä pari erikoisuutta. Tilntae Beacon, Dragon Knot. . . Itse kehiteltyjä Sankarien Sotiin vaikuttavia artefakteja. Eriskummalliseten ruokain veljeskunta - hero bandi, kai. ;) jne. Enemmänkin Gloranthaani on siunaantunut pieniä yksityiskohtia, jotka antavat kampanjoilleni suuntaa ja väriä.
Tämä johtuu varmaan siitä, etten ole oikeastaan peluuttanut paljon missään muualla, kuin Lohikäärmesolassa, lukuunottamatta paria koukkausta Praxiin ja Pyhään Maahan. Ehkäpä se onkin niin, että niitä eroja syntyy, kun ryhtyy peluuttamaan jollain sellaisella alueella, josta nyt ei niin hirveästi ole muualla tietoa. Sitten sitä joutuu keksimään kaikkai omia juttuja, jotka myöhemmin julkaisujen alkaessa hipoa sitäkin aluetta jäävät virallisen linjan ulkopuolelle. Kralorelan kanssa on vielä säätämistä. Ehkäpä peluutan seuraavan pelini siellä. Kuka tietää, ehkäpä sen pelin matskua ei tulla greggaamaan?
Kreifi:
[i:aedbf21738]Minulta puuttuu siis materiaali aidon ja hyvän Gloranthan luomiseksi. Itse asiassa, tämä seikka häiritsee minua paljonkin, sillä haluasin joskus vetää peliä ihan aidossa Gloranthassa... mutta ehkä se on vain toteutumaton unelmani. [/i:aedbf21738]
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse materiaalia minulta ei sinänsä ole koskaan puuttunut. Sitä on päinvastoin siunaantunut kohtuu hyvin kirjastooni. Sen sijaan yhdessä vaiheessa tuntui siltä, etten koskaan pääse pelaamaan / peluuttamaan Glorantha-peliä. Onneksi nyt on onni kääntynyt.
Jokatapauksessa huomasin silloin, kun Gloranthassa pelaaminen tuntui kaukaiselta unelmalta, että Gloranthaa voi harrastaa muutoinkin. Harvassa fantasiamaailma on tarpeeksi mielenkiintoinen, että siitä lukeminen ja keskusteleminen on hauskaa ilman roolipelikuvioita sen kaiken jauhamisen taustalla. Mahdollisesti juuri Kalikoksen kautta löysin jokatapauksessa uuden innon Gloranthan peluuttamiseen. Uudet pelaajat löytyivät yliopiston roolipelikerhosta ja loppu onkin historiaa. =)
Kreifi:
[i:aedbf21738]Tällä hetkellä onkin uuden maailman luominen aluillaan ja mietin parhaillaan, että miten sovitan sen ja Gloranthan yhteen. [/i:aedbf21738]
Tulipa mieleen pari linkkiä, jotka voivat auttaa sinua tuossa.
Loren Miller kirjoitti aikoinaan [url=http://web.archive.org/web/19990225091826/rider.wharton.upenn.edu/~loren/MythoPoet/]Mythopoeetikon manuaalin[/url], jonka kantavana ideana oli ottaa oppia Gloranthasta fantasiamaailman luonnissa. John Hughes mietti asiaa samaa asiaa ja kirjoitti asiasta [url=http://home.iprimus.com.au/pipnjim/questlines/trickster.html]oman näkemyksensä[/url].
Jos Gloranthasta ei muuta hyötyä ole, niin siitä voi ottaa oppia, miten stereotyyppejä voi rikkoa ja miten fantasiamaailmasta voi tehdä tuoreen unohtamatta genren esi-kuvia. Tolkienhan tutki eri maiden mytologioita Keski-Maata säätäessään. . . Greg teki saman, mutta mielestäni paremmin. Keski-Maasta on tosin tehty [b:aedbf21738]huomattavasti[/b:aedbf21738] laadukkaampaa kirjallisuutta Tolkienin romaanien muodossa.
KingofSartar:
[i:aedbf21738]Viimeisimmässä kampanjassani olen näin PJ-näkökulmasta hieman muokannut historiaa ja luonut hassun salaliiton Wyrmien Ystävien Imperiumin loppupäiville.[/i:aedbf21738]
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta!
Nysalor:
[i:aedbf21738]Ehkä osa minun Gloranthani eroista HeroQuestin Gloranthaan liittyy pelitavan eroihin, koska Glorantha reaalistuu minulle pelimaailmana. Haluan nähdä Gloranthan maailmana, jossa kaikki ei suinkaan ole kohtalossa määrättyä ja jossa tapahtuu myös joskus kaikenlaista epädramaattista sankarien toheloinnista suurten ennustetun tapahtumiseen toisin kuin on ennustettu. [/i:aedbf21738]
Tarkoitatko sitä, että Gloranthassasi on vähän enemmän low fantasy -meininki? Keskitytkö siis arkeen? Ovatko taustamateriaalissa kirjoitetut eeppiset tahtumat, niin historialliset, kuin ne, jotka ovat vasta tulollaan, tosia? Vai onko niiden legendaarisuus liioiteltua?
Sinänsä mielestäni pelimaailma, säännöt ja pelityyli ovat 3 toisistaan täysin erillistä asiaa.
Nysalor:
[i:aedbf21738]No, vielä loppuun pitää sanoa, ettei tarkoitukseni ole herätellä jälleen RuneQuestin vastaan HeroQuest -keskustelua. Pohdin vain omia lähtökohtiani minun Gloranthani kuvaamiseen.[/i:aedbf21738]
Ei toki. Sitä on varottava. =)
|
|
Juha R
linkki
20. helmikuuta 2004 kello 7.18
|
|
Juha R
20. helmikuuta 2004 kello 7.18
linkki
|
[quote:55915fd667="newsalor"]Tilntae Beacon, Dragon Knot. . . Itse kehiteltyjä Sankarien Sotiin vaikuttavia artefakteja. [/quote:55915fd667]
Fennomaani ihmettelee: itse kehiteltyjä mutta nimet englanniksi? Milläs tämän puolustelet, vielä Kalikoksen hallituksen jäsenkin!
:wink:
[quote:55915fd667]Eriskummalliseten ruokain veljeskunta - hero bandi, kai. [/quote:55915fd667]
En voi olla muistelematta 'Vähärasvaisten Mutta Kunnostaan Huoltapitävien Barbaarikuninkaiden Kulttia' jonka ylipappeina oman entisen pelin hahmomme toimivat... Gloranthamme Varioi aikalaillakin siihen aikaan...
|
|
Nysalor
linkki
20. helmikuuta 2004 kello 15.29
|
|
Nysalor
20. helmikuuta 2004 kello 15.29
linkki
|
newsalor:
[i:58f5cd5614]Tarkoitatko sitä, että Gloranthassasi on vähän enemmän low fantasy -meininki? Keskitytkö siis arkeen? Ovatko taustamateriaalissa kirjoitetut eeppiset tahtumat, niin historialliset, kuin ne, jotka ovat vasta tulollaan, tosia? Vai onko niiden legendaarisuus liioiteltua?[/i:58f5cd5614]
En sinänsä sanoisi, että minun Gloranthani olisi low fantasyä, sillä minunkin Gloranthassani on ehdottomasti mahtavia eeppisiä taisteluja (esim. Jäämaan taistelu), joista laaditaan suuria (ja epäilemättä valheellisiakin) saagoja, ihmeenomaisia tapahtumia ja olentoja, taikuutta jokaisella tavallisella ihmiselläkin, ennusmerkkejä unissa, jne. Ihmiset saattavat tempaantua arjestaan huimiin tapahtumiin tai ihmeitä saattaa tulla heitä vastaan arkisessa elämässä. Tällainen saattaa kuitenkin olla varsin satunnaista ja mielivaltaista eikä automaattisesti kohtalon sanelemaa.
Epädramaattisuutta minun Gloranthassani voisi hyvin kuvata suuri taistelu, johon osallistuu satoja tai tuhansia taistelijoita. Dramaattista voisi olla, että kaksi pahaa vihamiestä kohtaisi taistelun aikana kaksintaistelussa varsin vääjäämättömästi, mutta minun jossakin määrin epädramaattisessa Gloranthassani kohtaaminen ei olisi mitenkään selvää, vaikka se voikin tapahtua. HeroQuestissa on otettu varsin vahvasti kantaa sen puolesta, että vihamiehet kohtaisivat, vaikka tilanne ei olisikaan oikein realistista keskellä kuumaa lähitaistelua magian räiskyessä, sekaannuksen ollessa melkoinen ja jokaisen koettavan parhaansa mukaan jaella iskuja vihollisille ja selvitä itse hengissä.
Kaikki legendat eivät ole minun Gloranthassani tosia. Pelaajan opas Gloranthaan -teoksen orlanthi-isä, joka kertoo pojalleen tarinaa siitä, kuinka hänen isänsä tappoi karhun paljain käsin, saattaa olla täyttä pötyä, joskin se voi olla mahdollistakin, jos isoisä on käyttänyt taikuutta vahvistaakseen voimiaan ja nyrkkiensä tehoa. Jos yrittää kovasti kaunisteltujen tarinoiden kautta toistaa myyttejä sankarien polulla, homma saattaa muodostua varsin hankalaksi minun Gloranthassani. Pohjimmiltaan kuitenkin taustamateriaalissa annetut neutraalisävyiset tiedot suurista tapahtumista ovat tosia minun Gloranthassani, joskin tietysti sovellan niitä omaan peliini valikoivasti. Pidän silti myös keksityn harhatiedon levittämisestä. :)
Nostaisin taas maailmanäkemyksessäni esiin historiallisen romaanin, jota vasten näen enemmän oman Gloranthani kuin eeppisiä saagoja vasten. Esimerkiksi Homeroksen Odysseiassa on minun makuuni turhan paljon kohtalonomaisuutta, jumalien tietoista vaikutusta (erityisesti Athenen suoranainen ruumiillistuminen), helppoa surmaamista, epäinhimillistä hyveen tai paheen osoittamista ja muita tuontapaisia elementtejä. Toki minunkin Gloranthassani suuri sankari voisi surmata koko joukon vihamiehiä (kuten Odysseus vaimonsa kosijat), mutta se ei tapahdu ihan luonnostaan vaan vaatii taitoja ja maagista apua. Esimerkiksi Harrek on kova sankari siksi, että hän on kokenut soturi ja hankkinut maagisia voimia, kuten Jääkarhujumalan taljan, joka suojaa häntä taistelussa todella tehokkaasti vihollisten iskuilta. Vääjäämätön kohtalo ei ole minun Gloranthassani Harrekin voittamattomuuden selitys.
No, en tiedä, missä määrin onnistuin selittämään minun Gloranthani periaatteita. Joka tapauksessa omaan Gloranthaani sisältyy varsin epädramaattisia elementtejä ja ihmisten raadollisuutta, jonka ei tarvitse aina ilmetä edes suuren luokan pahuutena. Minun Gloranthani on kuin meidän maailmamme historialliset ajat höystettyinä myyttisillä olennoilla, taikuudella ja maagisella metafysiikalla, joskin tietysti nykyajan ihmisen kautta suodattuneena. Yliluonnollisuuden aitous tosiaan erottaa minun Gloranthani ihmiset meidän maailman historiallisista ihmisistä (ja vielä tänäkin päivänä yliluonnolliseen uskovista), sillä gloranthalainen pappi saattaa panna taivaasta salaman iskemään viholliseen, kun taas meidän maailmassamme moinen ei oikein taida onnistua.
[i:58f5cd5614]Sinänsä mielestäni pelimaailma, säännöt ja pelityyli ovat 3 toisistaan täysin erillistä asiaa.[/i:58f5cd5614]
Pelatessa maailmassa kai kuitenkin aika vääjäämättä heijastuvat pelisysteemi (käytän tätä termiä sääntöjen sijaan, jotta ei tulisi sellaista käsitystä, että tarkoittaisin vain HQ:n d20-ratkaisumekaniikkaa ilman selittävää aineista, kuten sääntöjen soveltamisesimerkkejä) ja pelityyli jollakin tasolla. Vaikka sitä on koetettu kieltääkin, HeroQuest pelisysteeminä painaa aika vahvasti dramaattisen pelitavan suuntaan ja sitä kuvastavat hyvin esimerkiksi kommentit realismista Master of Luck and Deathin sivulla 5. Gloranthan kuvaus siivilöityneenä HeroQuestin pelisysteemin kautta lienee erilaista kuin RuneQuestin pelisysteemin kautta kuvattu ja näkisin tosiaan pelisysteemilläkin olleen osuutta siinä. Pelimaailma, pelisysteemi ja pelityyli eivät ole Gloranthan suhteen täysin erillisiä ja neutraaleja, näin asian näkisin.
|
|
Kymppimies
linkki
20. helmikuuta 2004 kello 23.50
|
|
Kymppimies
20. helmikuuta 2004 kello 23.50
linkki
|
Minä en ole oikeastaan peluuttanut Gloranthassa, itseasiassa tällä hetkellä Gloranthatietämykseni on sen verran vaatimatonta että siksi en siellä kovin vakuuttavaa peliä pystyisi edes vetämään mutta opin tiellä tässä ollaan. Silti pelaan Gloranthan kulteilla, myyteillä ja tiedoilla mutta itse peli tapahtuu toisessa "ulottuvuudessa" kenties jossain merien takana joka on suurehko saari jonne Lunareilla on ainoa kulkureitti salaisen portaalin kautta. Hahmot tulivat tuomituiksi heille toistaiseksi tuntemattomista rikoksista ja Lunarilaiset karkoittivat heidät tähän maailmankolkkaan josta olisi pyrkimys päästä pois. Täällä pystyn soveltamaan useita kansoja jotka "oikeassa" Gloranthassa olisivat suorastaan jumalanpilkkaa mutta huvinsa kullakin PJ:llä vai mitä? :-D
Ps: pari hahmoa pakotettiin juuri liittymään Thanatarin kulttiin ja yksi hahmoista on Myrskyhärän maallikko, todennäköisesti hahmot päätyvät vielä tappamaan toisiaan mutta ehkä saan sentään pidettyä kaikki hengissä sopivilla juonitteluilla. :wink:
|
|
armak
linkki
31. heinäkuuta 2004 kello 6.33
|
|
armak
31. heinäkuuta 2004 kello 6.33
linkki
|
Gloranthani on pääosin sama/samankaltainen kuin julkaistu materiaali mutta paljon tilkettä raoissa. Olen joutunut siirtämään virallista kalenteria +10 vuotta eteenpäin koska matkan varrella peluutus (käytimme RQ puolella erityisesti päivä päivältä kalenteria) on vienyt sen verran ohi sankarsotien virallisesta aikataulusta. Peilimeren lahdella on joitain ylimääräisiä saaria, Praxissa salaisia keitaita, Sartarissa ylimääräisiä kyliä, kapinoita yritetty useammin Sartarissa, Balazar on alkuperäisen Balazarin kaltainen ei Griffin Island, dragolisko on ollut kerran pelaajahahmo (EI tule toiste). Paviksen vanhassa kaupungissa taitaa olla vanha velho ja luonnollisesti paljon ei-pelaajakalustoa siellä täällä joka ei ole virallista.
|
|
Waylander
linkki
26. elokuuta 2004 kello 9.22
|
|
Waylander
26. elokuuta 2004 kello 9.22
linkki
|
Minun Gloranthani seuraa melko tarkasti virallista aikajanaa (pelaamme vuotta 1621 nyt), mutta valtavasti olen antanut puukkoa kaikelle muulle.
Ensinnäkin vaihdoimme moottorin Rolemasteriin, koska 8-9v RQ:ta pelattuamme enemmistö porukasta oli sitä mieltä että RM toimii paljon paremmin sankarillisessa systeemissä. Uudemmat Glorantha säännöt (HW, HQ) eivät tulleet edes mieleen, eivätkä tule.
No järjestelmälle aivan sama, sillä se ei liity varsinaiseen maailmaan juurikaan.
Jos tässä muutaman eroavaisuuden meidän maailmamme ja virallisen G:n väliltä muistelis:
- tiukka monomyytti. Ei mitään hemmetin kymmeniä aspekteja ja satoja kulttuuri katsomuksia. Orlanth on Orlanth ja sillä hyvä.
- vuoden pituus on 364pv, koska hahmomme herättivät muinaisen Kohtalon jumalan henkiin ja hidastivat siten Suuren Kompromissin sisältämän entropian vaikutusta Ajan muodossa (entropian yhtyessä maailmaan, syntyi Aika, joka kuluttaa lopulta kaiken ja saa jopa muistot katoamaan). Samalla hahmot tietämättään vapauttivat myös Tuomion jumalan, joka on siis synkeä kohtalo. Nämä kaksi jumaluutta lisäsivät kunkin vuodenajan pituutta kahdella viikolla (Kohtalon ja Tuomion viikot) ja tämä mullistus kuului luonnollisesti Sankarien Sotien alkusoittoon. Kaaos on Sattuman voima, joka sotkee ihmisten kohtaloita.
- Jarst ja Garsting (Balazarin yläpuolella) ovat kampanjamme keskuspaikka. Olen sijoittanut Haltiameren pohjoispuolelle Eldaradin. Sinne se istuu kuin ruosteinen kuokka kristityn päähän muinais-Hämeen linnavuorella.
- Orathorn on muinaisten brithinien asuttama maa jossa kunnioitetaan kahdeksaa hyvettä ja sen vuoksi he elävät ikuisesti.
-On olemassa Jumaltietäjien valtakunta, joka syntyi heidän kokeilujensa seurauksena. Se on Toismaailma maallisen ulottuvuuden ja itse kunkin Näkymätöntä jumalaa palvovan henkilön kuolemanjälkeisen elämän välissä. Sinne voi joutua kirouksen tai pelkän sattuman seurauksena, mutta erityisesti se vetää puoleensa kuolleista herätettyjä hahmoja.
No oikeastaan tuossahan ne eroavaisuudet olivatkin! Aika isoja toisaalta, mutta niin on kampanjammekin, joka on jatkunut nyt 11v samoilla hahmoilla vaikka systeemi muuttui samalla (konvertointi oli työlästä, juu).
|
|
Elgarth Mortifier
linkki
5. kesäkuuta 2005 kello 19.54
|
|
Elgarth Mortifier
5. kesäkuuta 2005 kello 19.54
linkki
|
MIelenkiintoinen topic oli meinannut jäädä osaltani löytymättä!
Itseasiassa oma Gloranthamme eroaa 'virallisesta' lähinnä siten, että aikajana ei ole yhtenevä johtuen lähinnä sankariemme omista toimista ja niiden heijastuksista.
Esim. Valkomuuri ei ole kaatunut, Orlanth ei ole kuollut.
Meillä on enemmän vaeltavia klaanittomia hahmoja pelissä, kuin nykymeiningissä. Varsinkin Praxiin paenneet ovat meillä 'klaanittomia'.
Meillä esiintyy harvinaisia mielenkiintoisia outoja eph:ta.
Mutta kaikenkaikkiaan varsin Gregistisesti vedämme.
|
|
Spinosar
linkki
7. kesäkuuta 2005 kello 11.51
|
|
Spinosar
7. kesäkuuta 2005 kello 11.51
linkki
|
Miten minun Gloranthani eroaa... on mielenkiintoinen kysymys, koska oikeastaan perustavanlaatuinen vastaus edellyttää hyvää ellei suorastaan erinomaista "kurkkupastillin" tuntemusta. (Jos ei tunne yleisesti hyväksyttyjä linjauksia on vaikea arvioida missä ottaa omia latuja. Toki voi päätellä, että ainakin kaikki oma materiaalini on omaani, mutta entä sitten ne tulkinnat?) Ja jos tuntee Gloranthansa kovin syvästi, se oikeastaan ohjaa kohti tilaa, jossa oma Gloranthasi ei ehkä poikkea valtavasti julkaistusta tiedosta.
Oikeastaan kiva tapa vastata kysymykseen "Kuinka Gloranthani eroaa?" on, että 'Gloranthani' poikkeaa niin vähän kuin osaan olla sitä poikkaisematta. En toki tiedä kaikesta kaikkea, ja saatan suosia joitain tulkintoja toisten sijasta. Silti [b:1de71b168f]Harmoniassa ollaan kuin Umath[/b:1de71b168f]. 'Peleissäni' poikkean virallisuudesta ihan niin paljon kuin ikinä haluan. Eikä Glorantha kuitenkaan yleensä minun revittelystäni repeä. Niin on hämähäkin verkko vahvaa.
Kerrankin kehitin supersankarielokuvien ja lunarimperiumin cross-overin. Pelissä oli Batman, Spiderman ja Hell Boy - pelasimme testipelinkin - Gloranthan Gothamissa : Glamourissa. Jälkikäteen ihmettelin sitä, kuinka helposti asiat loksahtelivat gloranthalaiseen parteen, vaikka maailmaan yhdisteltiin äkkiarvaamalta aika vieraita elementtejä. Ehkä HeroQuest on avartanut Gloranthaa RuneQuestiin aikoihin verrattuna. Ja lunarius on ah! - läpeensä vastaanottavaista. Mutta siis,[u:1de71b168f][i:1de71b168f] toisin sanoen[/i:1de71b168f][/u:1de71b168f], *peleihini voin pistää melkein mitä vain, ja silti säilyttää tunnelman, että liikun Gloranthassani virallisessa linjassa - tai ainakin linjan hengessä*.
Pitkä kampanjani Ylämaan varjoista nousevista vapaustaistelijoista on perinteistä Sartarin orlanthien kapinaa, karmeuksia ja sankareita. Katse pelissä on vahvasti kiinnittetty kulloiseenkin nyt-hetkeen. Suuren linjan poikkeamat peittyvät suuria linjoja kuvaavien yleistyksien sisään. Muista outouksista syytän drakoliskoja !!! Vanhoissa Roduissa esitelty ajatus karavaanista länteen ja itsenäinen taival takaisin tuli RQ-aikoina pelattua. Rohkeita vetoja on tehty: Tavoittelevan kuun temppeli tuhottu (Balazarissa), Lepakko surmattu (kahdesti - ja se lentää yhä), Kehto pelastettu (viimeiset RQ:t); kehdosta kannetulla kullalla 'n'ostettu heimosankarit (ynnä yksi Ethilrist) sotaan suolle Delectin surmaamiseksi. Hetken verran "Lunarit, ankat ja Sartar olivat kaikki samalla puolella, sankarillisia - ja voitokkaita!" - ja siihen se maailma sitten loppuikin, kun Orlanth tukehtui pullaansa sen kuullessaan. Nyt Orlanth on kuollut, mutta epätoivo antaa ankoille siivet. Kapinaa puidaan tyynessä pirumerrass.
Aurokkikumpujen taistelu siintää. Sen jälkeen alkaa poliittinen peli myyttisin panoksin.
|