|
Nysalor
19. tammikuuta 2004 kello 20.22
linkki
|
Siirsin tämän keskustelun tänne, koska siitä voisi saada kiinnostavaa pohdintaa aikaan.
Diaidis:
[i:fed1084a00]Hmmm, mistä sielut tulevat kaikkiin Gloranthan olentoihin? Eikös sellaisia tarvita siellä? Onko sen jokin MAHTI VOIMA iskemässä ruumiisiin syntymän yhteydessä, vai kierrätetäänkö niitä (aka hindut) vai tuleeko aina syntymän yhteydessä uusi sielu?[/i:fed1084a00]
Kyllä Gloranthassa selvästikin on sielujen kiertoa, teshnoslaisilla toki mutta muistelisin, että orlantheillakin on jotakin siihen viittaavaa ihan yleisestikin. Luultavasti brithinit ja muut materialistit näkevät sielun raakamateriaalina, joka ehkä muuttuu energiaksi ja palautuu sitä kautta kiertokulkuun tai jotakin vastaavaa. Hengellisemmät malkionit taas saattavat olla enemmän sillä kannalla, että jokainen sielu on oma erillinen luomuksensa, joka syntyy Jumalan muuttumattomien lakien kautta syntymässä tai sitä ennen. Tai no, kaikki eivät ehkä ole varmoja, onko maaorjilla tai naisilla sielua. :)
Esimerkiksi Daranmaassa pätee nähdäkseni tuo viimeksi mainittu näkemys ihmissielun erillisyydestä, sillä sielu merkitsee uuden elinvoimapotentiaalin syntymistä Jumalan asettamien luonnonlakien kautta. Kuoleman jälkeen sielu siirtyy Lohtuun, jos ihminen on elänyt hyvän elämän; ei täydellisen, mutta yleisilmeeltään hyvän. Kuolleet tosin yleensä poistuvat kuollessaan lopullisesti seurakunnan keskuudesta, joskin erityisen pyhät ihmiset on mahdollista tavoittaa näkyjen ja ilmestysten kautta sekä tuonpuoleisessa, jossa heillä on olemus. Jotkut kuolleet tosin saattavat jää kummittelemaan ja heille on usein kohtalona joutua kadotukseen.
Daranmaassa ihminen koostuu kolmesta osasta: sielusta, hengestä ja ruumiista. Sielu on tietysti se ylevin ja uskonnollisuuden ja järjen keskus. Kaikki on hyvin silloin, kun sielu hallitsee ihmistä ja kolmesta osasta ylimpänä. Henki puolestaan tarkoittaa kaikkia tunteita ja intohimoja, joiden hallitessa ihminen on eläimen kaltainen pystymättä mihinkään pyhään tai hurskaaseen. Henkienpalvojilla tämä osa on selvästikin ylimpänä ja hengen ollessa vallassa he tekevät kaikkea kamalaa eläinten kanssa. Ruumis taas edustaa maallisuutta ja tarpeiden tyydyttämistä. Ruumiin hallitsema ihminen on krjalkipeikkojen ja alimpien eläinten kaltainen ja hän keskittyy vain välittömien tarpeiden tyydyttämiseen.
Joka tapauksessa sielu on se olennaisin asia hurskaille daranmaalaisille. Sielun turmeltumattomuudesta kannattaa pitää kiinni, sillä sielun menettäminen tai vääristyminen on hirveä asia ja johtaa kadotukseen. Siksi on syytä välttää kaikenlaisia vääriä jumalia, jotka turmelevat sielun, kuten Worlathia tai Humathia, joita jotkut virheellisesti väittävät pyhimyksiksi. Arkat taas on yksi esimerkki siitä, kuinka krjalkipeikkojen puoleen kääntyminen turmelee niin sielun kuin ruumiinkin.
|
|
Spinosar
19. tammikuuta 2004 kello 23.14
linkki
|
Sieluttomia nuo Daranmaalaiset!
|
|
newsalor
20. tammikuuta 2004 kello 2.46
linkki
|
Jos lähdetään pohtimaan mitä tahansa koko Gloranthaa koskevaan pulmaa, niin esiin tulee pakostakin se, että koko Gloranthan käsittäviä vastauksia eivälttämättä ole olemassakaan. Sielut ovat hyvä esimerkki tästä. Niinpä kysymystä pitääkin oikeastaan lähestyä eri kulttuurien näkökulmasta.
Mikä kulttuuri kiinnostaa?
Heorttilaisten keskuudessa reinkarnaatio on harvinainen, muttei ennenkuulumaton tapahtuma. Teshnoksessa se on arkipäivää. Tiukimmilla materialisteilla taas ei sielua taida ollakkaan.
Eräs huomio täytyy tehdä tässä vielä ohimennen.
Muistatteko heorttilaisten termin [i:eb70c5c0d3]meldek[/i:eb70c5c0d3]? Siis sieluton. Malkioneilla ei heorttilaisten näkökulmasta ole sieluja. Jumaltietäjä ystävämme sanoisivat tähän väliin, että heillä onkin "olemukset". Teisteillä sielut, animisteilla henget, humanisteilla olemukset ja oikeita mystikkoja onkin sitten niin vähän, ettei kukaan tiedä mitä heillä on tai ei ole. Uskoisin, että sielunäöllä näkee, että kyllä siellä jotakin on, mutta olemukset ja henget näyttävät erikoisilta. Henget ( =henkimaailman olennot / vakavissaan henkiä palvovien olentojen "sielut" ) ehkä näyttävät jotenkin kummallisilta, mutta olemukset ovat varmasti vielä vieraampia. Epäilemättä malkionit todella vaikuttavat olevan sieluttomia. Tämä johtunee siitä, että Kolat on kuitenkin tutustuttanut Myrskyn paentheonin henkimaailmaan.
Noh, mitäs heorttilainen sitten näkee tarkastellessaan sielunäöllään eteläistä serkkuaan, joka palvoo Pyhää Ehilimiä? Ei ainakaan mitään meldekkiä. Syy? Paljon parjattu [i:eb70c5c0d3]misapplied worship[/i:eb70c5c0d3]. :)
Jos HQ:n termien mukaan sellainen henkilö, joka palvoo jotein entiteettiä "väärin" ei voi keskittää magiaansa, niin nähdäkseni kyseisen henkilön sielu pysyy sitten turvallisesti sisempään maailmaan sidottuna ilman sen kummempia eriytymisiä. (vrt. [url=http://www.glorantha.com/new/everything.html]The World Is Made of Everything[/url]) Tästä muuten seuraa luonnollisesti myös se, etteivät sentään kaikki malkionilaiset maalaisjuntit sieluttomilta näytä.
Joidenkin kulttuurien osalta magian keskittäminen tuntuu toisaalta jotenkin turhalta. Ehkä pelimekaaniselta jipolta jopa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että se on aika lähellä Gregin nykyisiä aivoituksia.
Noh, takaisin syntymään ja sieluihin.
Gloranthalaisillahan on maagisia keinoja selvittää mistä ne sielut tulevat jne. Uskon, että Jumaltietäjät jopa parittivat eri kulttuurien jäseniä ja sitten maagisilla keinoillaan koittivat määrittää lapsen "ylimaallisen" osan ominaispiirteitä ja alkuperää. :x Siinä teille eugeniikkaa kerrakseen. Ei ihme, että kaikki vihaavat Jumaltietäjiä. IMO nämä keinot ovat todella luotettavia. Niiden ainoa vika on se, että vastaukset ovat suhteellisia. Brithini-velho havaitsee aina, että mitään sielua ei ole. Pelkästään jonkinmoinen ruumiin ylläpitämä energiamatriisi, joka hajoaa kuoleman jälkeen. Jos havaitsijan kulttuuri tuomitseen lapsien tekemisen ulkopuolisten kanssa, niin saattaapa olla, että lapsen sielu vaikuttaa tahriintuneelta.
Jne. jne.
Ainoa keino tutkia tällaisia kysymyksia on magia, mutta magia on aina suhteellista.
Absoluuttista totuutta ei ole.
|