|
Olorin
linkki
8. joulukuuta 2003 kello 7.47
|
|
Olorin
8. joulukuuta 2003 kello 7.47
linkki
|
Eli mikä on mielestänne sankarille tärkein ominaisuus, eli se joka tekee hänestä ns. sankarin. Yleisesti ottaenhan sankaruus tulee muilta, eli joku ei voi vain julistaa olevansa sankari sen kummepia tekemättä. Eli nyt en halua sitoa tätä mihinkään tiettyyn peliin tai maailmaan, vaan aivan yleisesti, mutta roolipelien parissa kumminkin (eli ei ruveta jauhamaan niistä urheilijoista).
Tämä asia heräsi mielessäni pelatessani PeliKuutiolla peliä Legend of Zelda: Windwaker.
Siinä korostetaan rohkeutta, eli kuinka tavallinenkin ihminen voi nousta rohkeutensa avulla suureksi. Eli en tarkoita rohkeudella sitä, että säntää tappamaan Punaista Keisaria tai Sauronia, vaan rohkeutta yleensä, sillä on muunkinlaista rohkeutta kuin rohkeus kohdata vihollinen taistelukentällä. En paljoakaan tiedä Kallyristä, paitsi että hän ei ole esim. lähellekään Harrekin veroinen soturi. Silti sankariksikin kutsuttu. Mutta hänellä on rohkeus nousta Lunari valloittajia vastaan.
Jätän tämän nyt tällä hetkellä tähän, kertokaa toki omia mielipiteitänne.
p.s. Pahoittelen jos jossain on jo tätä vastaava aihe, mutten sitä löytänyt.
|
|
Ugly Psycho
linkki
8. joulukuuta 2003 kello 10.56
|
|
Ugly Psycho
8. joulukuuta 2003 kello 10.56
linkki
|
Lyhykäisyydessään ajattelisin sankaruuden tulevan siitä, jos henkilöstä liikuu legendoja ja hänen tekonsa tunnetaan ihmisten keskuudessa. Lähinnä hyvässä mielessä, tietysti. Ja nimen omaan uskalluksesta ja teoista tilanteissa, joissa moni muu vailitsisi vaihtoehdon "ota rahat ja juokse". Muttei sankarin toki tarvitse silti olla itsemurhahakuinen idiootti, joka esimerkiksi tapattaa itsensä turhaan käymällä älyttömän ylivoiman kimppuun. Usein myös sankaruuteen kuuluu tietty vaatimattomuus, turha urotöillään juppailu ei synnytä sankarin, vaan kerskurin mainetta.
Taistelutaidot ja -menestys ei sinällään ole sankaruuden edellytys, yhtä hyvin sankarin maineen voi saada muilla teoilla (vaikkakin ehkä hankalammin). Onhan kuitenkin juttuja esim. siitä hepusta, joka kipitti hakemaan apuja kymmenien kilometrien päästä (miten nyt menikään, en muista kunnolla, kuitenkin, se matka josta maratonin pituus kai tulee) yms. Ehkä hänetkin voisi laskea sankariksi?
|
|
Vash the Stampede
linkki
8. joulukuuta 2003 kello 11.20
|
|
Vash the Stampede
8. joulukuuta 2003 kello 11.20
linkki
|
Eikös se ollut Marathonin taistelu, eli Marathon on pieni kylä Kreikassa. Mutta mitä minä tiedän, niin se taisi(okei, historian ope varmaan kääntyy haudassaa, eikä se ole edes kuollut vielä!) lähteä kertomaan, että taistelu on voitettu. Hevonen kuukahti kesken matkan ja mies juoksi loput, ilmeisesti sen 42 km ja risat, Ateenan Akropolikselle. Kertoi siellä ilouutiset jollekin herra iso-herralle ja kuoli siihen paikkaan. En ole kyllä varma tuosta hevosesta. Ehkä sitä ei koskaan ollutkaan, joten sen etäisyyden mittaaminen on hieman helpompaa. Muuten matkan alkamiskohdan määrittäminen voisi olla vaikeaa.
Mutta nyt sankareihin. Eiköhän sankariksi kasveta ajan myötä. Kun aikaa kuluu ja mainetekoja kertyy, niin kyllähän kansa oppii tuntemaan ko. henkilön. Vähän lisää aikaa ja mainetekoja, ehkä muutama kansan parhaaksi ja joku todella merkittävä, niin voilá! Sankari on valmis. (Instant hero, add water)
|
|
Larppa
linkki
8. joulukuuta 2003 kello 13.49
|
|
Larppa
8. joulukuuta 2003 kello 13.49
linkki
|
Galen kirjoitti:
[i:15be38e05d]Eli mikä on mielestänne sankarille tärkein ominaisuus, eli se joka tekee hänestä ns. sankarin.[/i:15be38e05d]
Lihakset ja maine. :P
|
|
Wildor
linkki
8. joulukuuta 2003 kello 14.53
|
|
Wildor
8. joulukuuta 2003 kello 14.53
linkki
|
Pyyteettömät teot ankeina aikoina, jolloin muut vain tyytyvät saamaansa eivätkä sitä muille halua jakaa. Sankari on vain henkilö, joka potkaisee asiat liikkeelle. Sankari voi olla karavaanin johtaja, joka luovii kylän asukkaat kalaisien vesien ja riistaisten metsien äärelle. Sankari voi olla henkilö, joka kokoaa retkueen hakemaan suurta tietäjää paikalle.
Sankarin ei mielestäni itse tarvitse tehdä mitään mahtavaa ja erikoista, vaan hänen roolinsa on enemmänkin aloitteen tekevä voima. Täytyy myöntää, että tuo on vähän enemmänkin Tolkienistinen ajatus, mutta YGMV!!
|
|
Diaidis
linkki
9. joulukuuta 2003 kello 14.35
|
|
Diaidis
9. joulukuuta 2003 kello 14.35
linkki
|
jaa, Suurimmat sankariteot on kait niitä joita tehdessään sankari tietää ettei tekoa kukaan tule tuntemaan ikinä, eikä kukaan tule muistamaan häntä.
Yksi yhdistävä tekijä kuitenkin on, että täytyy asettaa itsenä vaaraan, tai tehdä jokin arvokas uhraus.
Sodissa suurin osa sankareista kuoli seuraavia sankaritekoja tehdessään.
Kait näitä voi ladella mielin määrin... :)
|
|
Häjy
linkki
9. joulukuuta 2003 kello 18.50
|
|
Häjy
9. joulukuuta 2003 kello 18.50
linkki
|
Hyvä aihe. Sankaruus on kaiketi jonkinmoinen titteli jonka sankari ansaitsee itselleen tekojensa kautta, siis sosiaalinen status. On ominaisuuksia ja tekoja, joita yleisesti pidetään sankarillisina ja henkilöä joka niitä tekee pidetään sankarina. Näkisin että pääsääntöisesti kyseessä on tapaus, jossa joku tekee sen minkä kaikki tietävät että se pitää tehdä, mutta eivät siihen kykene. Lohikäärme pitää tappaa, sortajia vastaan nousta, lentokonekaapparit torjua, mummoa puolustaa. Useimmiten kykenemättömyys johtuu rohkeuden puutteesta, mutta joskus toki voiman (laajassa merkityksessä) tai taidon puutteestakin. Tietty todennäköisyyksiä vastaan taisteleminen kuuluu myös kuvioon.
-Simo
|
|
Spinosar
linkki
9. joulukuuta 2003 kello 21.14
|
|
Spinosar
9. joulukuuta 2003 kello 21.14
linkki
|
Vaikka sankaruudessa on jotain hyvin yleispätevää, on siinä myös tarkastelijan näkökulma terävästi esillä. Yhden sankari on toisen ei kukaan ja kolmannen vihattu vihollinen. Sankaruus kehottaa kysymään: keiden sankari on kyseessä?
Gloranthan sankareista Arkat tuo tämän kahtiajakoisuuden kenties kuvaavimmin esille. Toisille vapauttaja, toisille petturi, monille molempia. Dara Happalaisille Arkat Tuhoaja oli Gbaji ja Nysalor hyvä valonjumala. Mutta pyyhin tässä sylkeä monitorista ajatellessani, mitä mieltä hyvät Heortilaiset ovat Kirkkaan imperiumin jumalasta Loko Mokoineen. Arkat ei ollut Gbajia parempi, mutta pani lopun sille paskalle, siksi sankari.
Jopa silloin, kun sankaruudesta ollaan yhtä mieltä, voidaan vielä jyrkästi olla eri mieltä sankaruuden syistä. Ehkä sankaruus on jotain, mikä muokkaa maailmaa merkittävällä tavalla tarkastelijalle. Sankaruus on malli toiminnalle, joka pakottaa ottamaan kantaa. Ja ylevässä mielessä sankaruus on jotain, joka toimii esimerkkinä, inspiraationa, roolimallina.
.
|