|
Kasila
linkki
4. marraskuuta 2003 kello 17.50
|
|
Kasila
4. marraskuuta 2003 kello 17.50
linkki
|
1) Elikkäs lyhykäisyydessä miten olette ottaneet peleissänne (gloranthassa) Gregin hahmojen ominaisuudet...siis
"Se yks hemmo joka on niin rankka jätkä että se viskaa keihään ja hyppää siihen ite päälle ja tappaa teidät kaikki"-- Siis kysymys otatteko "kaiken" mitä greg kirjoittaa eeppisistä hahmoista sellaisenaan vai kenties kyseinen EPH on hieman liioiteltu ja siten "huhujen" Keihäälle hyppy ei kenties ole totta...
Siis en nyt tarkoita sitä miten Hifantsuu tai low fantasiaa pelataan vaan olettekos asettaneet pelaajan sellaiseen tilanteeseen, että "huhu" jostain Gloranthan (Gregin) EPH:sta on saatanallinen (siis se paskantaa salamoita) ja sitten tyyppi on ihan normaali hemmo joka tykkää syödä ruisleipää ja käy paskalla.
Voi meinaa tulla siisti efekti pelaajille kun ne vaikka tapaa jonkun hypetetyn Gregin EPH:n josta on huhuja hiton isoista voimista ja sitten se on "vaisu"... pelaajat joutuu vaikka auttaan sitä tai jotain...
2) Käytättekö ylipäätään Glorantha paketin mukana tulleita merkittäviä henkilöitä... ja onkos niitä kuollut tai syrjäytetty.
Meillä delas tossa vuos sitten (olikos se palamtales tai joku(ei oo kirjoja tässä)) se carmaanian yliherra... siis Spollin worionin bidlen... pomo.
Terätär on ajeltu (miekat hajotettu).
Fassur... no ei sanota nyt kun pelaajat hädistelee kuitenkin.
|
|
Guzmo
linkki
4. marraskuuta 2003 kello 19.02
|
|
Guzmo
4. marraskuuta 2003 kello 19.02
linkki
|
1) Harrek on kingis. Harrekkia ei pysäytä kukaan!!! Puolijumalat riehumassa sankarien sotien näyttämöllä sopii hyvin kuvaan ainakin omassa pelissäni. Osa sankarireoista saattaa hyvin olla huhuja ja valheita, mutta suuret sankarit ovat pohjimmiltaan totta.
2) En ole tuonut pahemmin peliin näitä suuren kaliiberin sankareita. Tarinat punaisesta lepakosta, Harrekista ja muista vesseleistä ovat hahmoille vain tarinoita joita kerrotaan iltanuotiolla. Kooderit taitaa olla "herointa" mitä olen tuonut pelissä pelaajien eteen. Kaikki kuitenkin tietää, että klaanin sankari X ja esi-isä se-ja-se olivat pirun kovia jätkiä ja tekivät sankarillisia tekoja.
|
|
Topi Hiski Viljami Salmi
linkki
4. marraskuuta 2003 kello 22.11
|
|
Topi Hiski Viljami Salmi
4. marraskuuta 2003 kello 22.11
linkki
|
1) Harrek rulettaa, se on niin HIRMU kova ja pelottava että pelkkä sen joukkion näkeminen pitäis pelottaa tavallisilta pulliaisilta ruskeat housuun.
Joo, mitä olisi Fantasiapelit ja sankaritarinat ilman niitä _sankareita_?
Minulla ainakin ihan tietoinen tavoite rakentaa sankareista todellakin sankareita! Sellaisia mitä voi olla vaan Gloranthassa.
Mutta silti, kovinkin sankari on mielestäni aivan merkityksetön jos hän on vain legendojensa summa. Eli pyrin rakentamaan jokaisesta pelaajieni tapaamasta Gloranthan "sankarista" kuitenkin sellaisen ehjän(no ei välttämättä ehjän:) ja aidon persoonan johon pelaajat voi [u:c80444c253]samaistua[/u:c80444c253] tai jota he voivat yrittää ymmärtää. Harrekista ja Jar-Eelistä ja muista on lyhyiden kuvausten lisäksi niin vähän aitoja tarinoita, että minulla on ollut tarve tehdä heistä paljon monimutkaisempia ja moniselitteisempiä. (esim. missä kerrotaan harrekin matkoista tai jar-eelin koetuksista tarkemmin.. missä ovat heistä kertovat _myytit_ ka tarinat jotka selittäisivät tarkemmin heidän luonteitaan ja traagisia, sankarillisia kokemuksiaan..) Toisaalta on hyvä että sankarit on jätetty niin vähäkuvauksellisksi, heidät on helppo integroida pelinjohtajan haluamilla persoonilla moneen kampanjaan jos vain on rohkeutta.
2) Meidän kampanjassa on ollut jo aika lössi näitä gloranthan "isoja" pelureita. Mutta silti pelaajahamot ovat nähneet sankareista hyvin pitkälle vain sankarillisia puolia.. Kun pelaajien suuri hetki tuli ja he osallistuivat valkovallin puolustukseen punaiselta lepakolta he tutustuivat samalla melkein kaikkiin Heortinmaalaisten kapinallisten voimapelureihin.. Siinä oli paljon sakkia jota piti muistaa ja PALJON vastuuta pj:lle että jokainen sankari ja avainpeluri tuli esille selvänä yksilönä ja aidosti kiinnostavana henkilönä eikä vain yleisenä "sankarina".. Paljon dialogia ja sankareihin eläytymistä (itseasiassa kyseistä pelisessiota mietin aika kauan koska minun piti saada niin paljon taustatietoa ja henkilöitä peliin mukaan jotka toivottavasti jäisivät muistiin pelaajille parin session aikana)..
Mutta hyvin se meni.. En viitsis kauheasti näitä näkemyksiä itseasiassa paljastella kun jotkut pelaajat lukee täällä, mutta ei kai sillä väliä..
Seuraava pitkän aikavälin "metodini" on tuoda tiettyjä tulevaisuuden avainpelaajia (Kallyr,Minaryth,orngerin,argrath[argrath on mulle vielä vähän avoin, että kuka tai keitä se on] ) enemmän esille.
Tällä hetkellä Minaryth purppura on käymässä Harmaan komppanian talolla.. Itseasiassa pelaajat olivat hyvin yllättyneitä siitä että minaryth ei ollu heitä kaikessa "kovempi" ja parempi. Esim. Minarythin joukkio ei omannut lentotaitoa, mikä ihmetytti orlanthi sujahtaja pelaajiamme suuresti.. On ollut hauska vetää minarythin hahmoa ja hänen joukkiotaa.. Päältäpäin aivan yhtä sankarillista ja korkearintaista touhua kuin voisi odottaakkin, mutta kun hiljaisuudessa aivan samanlainen kuin pelaajahamotkin..
|
|
Dovas
linkki
4. marraskuuta 2003 kello 23.57
|
|
Dovas
4. marraskuuta 2003 kello 23.57
linkki
|
Jaa, mä kyllä luulisin että...Harrek...häviäisi......KWARATCH KANGILLE!!
(Ja nyt haneen!)
Totta kai Harrek on uberkova ja (tyhmä) ja ties mitä kaikkea. Kaikki sen tietää. Mutta älkää helvetti unohtako Kangia, tai se mörkö kääntyy haudassaan. Sitä ei kukaan halua elävien kirjoihin (Sheng Seleriksen jälkeen tietenkään, sanoisi Argrath).
On meinaan käsittämätön powerpack ollut Zorak Zoranin suurin hero, joka veti High Councilia turpaan Dorastorin aikoina, jonka Ezkankekko The Only Old One (Argan Argarin poika) adoptoi lopulta High Warlord of Genertelaksi, kun pelkäsi kaverin koituvan lopulta hänen kohtalokseen. Se äijä oli niin täynnä Kuoleman voimaa, ettei voinut edes siittää eläviä lapsia! Söi kokonaisen Trachodon heimon, ja sen jälkeen pätki istualteen viholliset vasemmalla kädellään, kun ei pystynyt enään liikkumaan.
Kwaratch Kang iltasatuja: BoDR vol. Darkness s. 82-83.
|
|
Wildor
linkki
5. marraskuuta 2003 kello 9.41
|
|
Wildor
5. marraskuuta 2003 kello 9.41
linkki
|
...Meillä on vähän sama meinkinki ollut, kuin kasilalla. Siis EPH:t on siellä, jotta niiden kanssa voisi joko tapella tai sitten liittoutua...ehkä molempia. EPH:t eivät täytä tarkoitustaan, jos ne ovat vain niin kovia ja graniittisia, että niiden kanssa ei voi käydä mitään vuorovaikutusta.
Ei-Pelaaja-Hahmo ei mielestäni tarkoita Et-Ikinä-Voi-Tavata-Taikka-Tappaa hahmo. Vaikkakin puhuttaisiin kovimmista EPH-möröistä ikuna. Jossain vaiheessa aina hahmot voivat pätkiä niitä nekkuun ja jos ei meinaa poppis riittää, niin olen huomannut, että pelaajat ovat pirullisen ovelia ja saavat jonkun muun tekemään sen puolestaan.
|
|
Arkat
linkki
11. marraskuuta 2003 kello 16.06
|
|
Arkat
11. marraskuuta 2003 kello 16.06
linkki
|
Kyllä ne "viralliset" EPH:t meilläkin siellä luikkivat, ja oma versioni on kyllä sellainen että Harrek vs. Kaukaisimman 3. Muukalaisjääkäripataljoona päättyy Harrekin roimaan voittoon. Toisaalta vaikkapa Kallyrin voima piilee liittolaisissa ja johtajuudessa - eivät kaikki sankarit ole välttämättä yksinään sellaisia voimanpesiä. Ja kyllä kymmenentuhannen heimolaisen henkisen tuen luulisi tekevän melko keskitasoisenkin Sankarin tasaiseksi vastineeksi useimmille vastustajille.
|
|
Waylander
linkki
17. marraskuuta 2003 kello 11.16
|
|
Waylander
17. marraskuuta 2003 kello 11.16
linkki
|
Omissa kampanjoissani viralliset EPH:t jotka kantavat sankarin mainetta ovat kovuudeltaan sitä luokkaa että oksat pois. Harrek on hieman kovempi kuin tälläkin foorumilla esitetty versio, joskaan häntä en ole käyttänyt vielä missään. Argrath ja Tikaritar ovat kyllä pyörineet porukoissa mutta ensin mainittu ei ole vielä kasvanut kohtalonsa mittoihin ja jälkimmäisen kanssa porukka vain teki diplomatiaa.
Kyllä sotaisat sankarit hakkaavat mielestäni AINA suurenkin joukon vihollista materiaalia jos sellainen tilanne tulee vastaan.
Johdan nyt Gloranthalaista kampanjaa Rolemasterin säännöillä ja siellä olen haarukoinut sankarit jonnekin 40-150 tasoille. Pelaajat ovat nyt ~15 levelin porukkaa jos jotakuta kiinnostaa Rulemonsterin statistiikka.
|
|
Kasila
linkki
17. marraskuuta 2003 kello 14.52
|
|
Kasila
17. marraskuuta 2003 kello 14.52
linkki
|
Noo jos otetaan meillä herrekki ja laitetaan se keskelle 30 lunarilaista sotilasta niin ja lunssit on kurinalaisia niin herrekki on silppua. vieden 5 lunarilaista mukaansa... Herrekki on poikkeuksellinen ja 8 lunarilaista kerralla menis ilman hikeä, mutta mielestäni EPH:iden kuolemattomaksi tekeminen on ... no aika kakkia. Se että herrekki pysyisi kuolleena olisi toinen juttu.. kovat hemmot on kovia mutta ei kuolemattomia.
No tottakai Herrek teräsmiehen ja mustanaamion voittaa...
|
|
Waylander
linkki
18. marraskuuta 2003 kello 8.19
|
|
Waylander
18. marraskuuta 2003 kello 8.19
linkki
|
Kasila: Minä taas olen täysin eri jäljillä. Minä pidän elokuvista joiden henki on se että siellä on kovia jätkiä vastakkain molemmilla puolilla ja kaikki muut ovat pääosin statisteja. Tavallisella kuolevaisella näissä leffoissa voi toki olla merkittävä osa, mutta heidän ainoa keino voittaa pääpahis on haastaa tämä jossain aivan muussa kuin hänen vahvimmalla alueellaan. Löytää heikkous ja iskeä siihen. Esimerkiksi Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme leffassa sankarit ovat niin kovia että ne pistäis dunkkuun liki millaista porukkaa tahansa. Kyseessä on erinomainen sankaritarina! Matrix on mahtipontinen heroilu jossa Neo pieksee kaupungillisen taviksia ottamatta naarmuakaan - mahtavaa!
Gloranthassa pitää mielestäni olla samoin. Jos 30 lunaria todella saisi Harrekin palasiksi niin eipä kovin kummoinen superhero se jätkä ei olisi. Ei varmasti saisi palvontaa IMG. Jos pelaa sankarifantasiaa niin siihen kuuluu mielestäni myös sankaritarinat, ja olennainen osa sitä genreä on mahtipontisuus ja ylivoimaisten ennakko asetelmien murskaaminen.
|
|
Aztek the Merciful
linkki
20. marraskuuta 2003 kello 0.11
|
|
Aztek the Merciful
20. marraskuuta 2003 kello 0.11
linkki
|
Äh, tämä on monimutkainen aihe selittää täsmällisesti. Mutta yritetään, kärsivällisesti...
Onko todellinen sankaruus lohhareita, lentämistä, puolihuolimatonta taiston poikasta, hikipisara, prinsessa ja lopussa siintävä vääjäämätön voitto? Vähän niin kuin vertaisi Eddingsin sankareita Simmonsin Hyperion-saagan sankareihin... "Ihan kivaa", mutta ei pakahduttavan kaunista.
Mielestäni todelliseen sankaruuteen liittyy aina inhimillisyys ja itsensä voittaminen ja omien voimien ylittäminen. Sankaruuteen saattaa liittyä myös sankarin hyvin henkilökohtaiset syyt, ja niiden eteen uhrautuminen.
Voidaan sanoa, että muutama kampanjamme hahmoista on jo jonkin sortin sankareita koko Gloranthankin mittakaavassa. Mutta ominaisuuksia ja kykyjä on heillä vain normaalin kuolevaisuuden rajoissa. Ei ole täysin ylivertaisia varusteita, loputonta hiparivarastoa, yliluonnollisia asetaitoja tai jumalallisia voimia.
Se mikä meillä tekee sankarin on:
- [b:64c76be859]Tieto[/b:64c76be859]. Sankari tietää jotain merkittävää, ja ponnistelee kaikkensa käyttääkseen tuota poikkeuksellista tietoa hyväkseen. Tai vaihtoehtoisesti tietäen, että tiedon vuoksi hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä se mikä hänen on tehtävä...
- [b:64c76be859]Luonne/aivot[/b:64c76be859]. Aivan kuten oikeassakin elämässä sankaruus tai loistavuus on usein elämänkokemuksesta(tai joskus sopivasta lahjakkuudesta) hioutunut persoona, joka on päässyt pintaan/onnistunut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ajattelun ja luonteen tasot vaikuttavat taitoihin ja kykyihin todella merkittävästi, niin epäsuorasti kuin suorastikin(ollaan ympätty tämä jollain tasolla sääntöihinkin asti).
- [b:64c76be859]Tausta[/b:64c76be859]. Sankari voi olla jumalallinen ilmestys, joka tupsahtaa taitoineen - mystisen tähtikonjukaation takia - tyhjästä jotakin asiaa varten. Mutta mieluiten ei. Sankaruuden muodostaa henkilön taustan suuret teot. Sankaruuden taustalla voi toki olla kallyrmainen syntymälahja. Mutta yhtä kaikki: teot ovat usein suurempia, kuin henkilön statsit paperilla. Edetäkseen tavoitteessan sankari tavoittelee vielä taustaansakin suurempia tekoja, mutta ominaisuudet eivät aina pysy aivan samassa kehityksessä mukana; sankarin täytyy menestyäkseen keksiä muita keinoja, kuin kykyjen lineaarinen kasvattaminen - peli kovenee, mutta sankari pysyy väkisin mukana. TAI: Peli kovenee ja sankari saa sata hiparia lisää tai taikamiekan ja taas ollaan haasteen osalta suhteellisen samassa tilanteessa?
- [b:64c76be859]Kyvyt/taidot[/b:64c76be859]. Tietenkin nämä vaikuttavat asiaan. Kohtuullinen potentiaali on tietenkin välttämättömyys(ainakin Gloranthan kaltaisessa säälimättömässä maailmassa) : lapset eivät kykene kaikkeen, vaikka kuinka haluaisivat. Meilläkin jokaiselta sankariksi luettavalta hahmolta löytyy jokin poikkeuksellinen kyky ja merkittävän hyviä taitoja. Mutta hahmon fyysinen rooli ei saa paisua siihen sankarimuottiin, mihin perinteisellä DD-fantasialla on usein tapana mennä. Siitä tulee muuten väkisinkin tuntuma, että sankari on jotenkin irrallinen objekti koko muuhun maailmaan nähden.
Jos pelaa vuosien uskottavaa kampanjaa, joka pyrkii kertomaan sen miten jokin hahmo mahdollisesti kehittyy poikkeukselliseksi sankariksi, niin hahmon irrallisuus maailmasta syö kaiken pohjan peliltä. Jos pelissä sen sijaan pyrkii kertomaan sen miten jo valmiiksi poikkeuksellinen hahmo toimii sankarina, niin tämä kaikki on OK! Mutta kertokaa minulle se, mikä siinä on viehättävää?
(Esimerkkisankari: Neo. Neo on sopiva hahmo elokuvaan, mutta vuosien roolipeli-kampanjalle "Valitun" pelaaminen olisi aika ontto lähtökohta. TSH sen sijaan antaa mukavan vertauksen: onko Aragorn tai Frodo pienempi sankari, kuin Gandalf, häh? Vaikka Frodo on pieni ja heikko, ja Aragornkaan ei kuse laavasuihkua?)
[quote:64c76be859]ja olennainen osa sitä genreä on mahtipontisuus ja ylivoimaisten ennakko asetelmien murskaaminen.[/quote:64c76be859]
Ovatko ennakkoasetelmat muka ylivoimaisia, jos sankari itse on ominaisuuksiltaan ylivoimainen, tasavertainen, tai vain hieman heikompi, kuin vihollinen? Sit tää tulis täältä. "Milk and cookies on the table, happy elves and singing birds."
[quote:64c76be859]Ei varmasti saisi palvontaa IMG.[/quote:64c76be859]
Miksi Mao Tse Tung saa palvontaa? Tai miksi Hitleriä tai Stalinia seurattiin vaikka mihin? Lisätään tämän maailman johtaja-ilmiöihin Gloranthan konkreettiset jumaluudet, sankarin todistetusti loistavat ominaisuudet ja kyvyt, ja sankarin kautta mahdollistuvat palvojamassan omat suorat intressit... ja tuloksena on hyvinkin vaahtosuisia fanaatikkoja.
Mutta pelataan siten miten mukavalta tuntuu. Tässä oli vain osa sitä tyyliä, mihin itse olemme pyrkineet.
|
|
Kasila
linkki
21. marraskuuta 2003 kello 9.42
|
|
Kasila
21. marraskuuta 2003 kello 9.42
linkki
|
Sankarikäsitteeni on sama Aztekin kanssa. Jos osaisin kirjoittaa yhtä hyvin kuin (ja kärsivällisesti) aztek ....
Tuossa minulle suoraan heitetyssä (avoin hanska) haasteessa:
[quote:3040ec5c10]
Kasila: Minä taas olen täysin eri jäljillä. Minä pidän elokuvista joiden henki on se että siellä on kovia jätkiä vastakkain molemmilla puolilla ja kaikki muut ovat pääosin statisteja. Tavallisella kuolevaisella näissä leffoissa voi toki olla merkittävä osa, mutta heidän ainoa keino voittaa pääpahis on haastaa tämä jossain aivan muussa kuin hänen vahvimmalla alueellaan. Löytää heikkous ja iskeä siihen. Esimerkiksi Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme leffassa sankarit ovat niin kovia että ne pistäis dunkkuun liki millaista porukkaa tahansa. Kyseessä on erinomainen sankaritarina! Matrix on mahtipontinen heroilu jossa Neo pieksee kaupungillisen taviksia ottamatta naarmuakaan - mahtavaa! [/quote:3040ec5c10]
No en nyt ala siitä väitteleen, että kenellä on paras, koska se on IMHOHMIH asia. Mielestäni sankaritarina ei (IMHOMHIHMHO) koostu sankarin ylivertaisuudesta vaan juuri sellaisista asioista joita normaali oloissa ei kukaan yrittäisi. No otetaan TSH. Koko idea on siinä, että hobitit ja muut menee yrittämään sellaista mitä ei kukaan hullu tekisi... siis se sorbus sinne tuomiovuoreen. TSH on eeppisyyttä parhaimillaan.
Sitten kysymys... (kun elokuvaan vertasit...) Kumpi olisi parempi vaihtoehto:
1) TSH alkuteksteissä sanottaisiin: " Hahmot ovat 14 tason taistelioita ja siksi he kestävät iskuja 29 kertaa enemmän kuin normaali 1 tason taistelia.
2) Semi-rupisuutta ja hikeä taistelioiden kasvoilla... inhimmillistä mittakaavaa taistelussa... Marginal-victory ja paljon dying tilassa olevia örkkejä...
AH.. hiton gurmeeta 3. osa tulossa...
Loppujen lopuksi kaikki sankaruudet, säännöt ja muut asiat on vain siitä kiinni miten kauvan on poppoo pelannut... ja siitä mistä kukakin tukkää. Mutta kannattaa olla kuitenkin valamasta graniittiin mitään Gloranthassa sillä mielestäni Glorantha on hienompi paikka kun Herrekki saattaa tulla kysyyn pelaajien apua taisteluun... ;)[/b]
|
|
Juha R
linkki
21. marraskuuta 2003 kello 10.55
|
|
Juha R
21. marraskuuta 2003 kello 10.55
linkki
|
Laukaan koulukunnan mielipide on tällä kertaa tavallista paremmin perusteltu. Riidellään silti 8-)
Glorantha, kuten tiedämme, kuitenkin on se paikka jossa kuolevaisista voi tulla jumalia. Vrt nyt vaikka Punaínen Jumalatar. Ainakin osa tällaisista jumalista liikkuu maan päällä ennen eläkekeikää kuolemattomina sankareina.
Toisin sanoen, jos ei Gloranthaan mahdu kuolemattomia ja mahtavia sankareita niin miten siellä olisi näitä jumaliakaan?
P.S. TSH liikkuu monilla tasoilla. Hobitit tuo siihen inhimillistä sävyä, mutta on turha väittää etteikö eeppisyys syntyisi osittain myös hahmoista jotka ovat todella voimakkaita.
|
|
newsalor
linkki
21. marraskuuta 2003 kello 11.42
|
|
newsalor
21. marraskuuta 2003 kello 11.42
linkki
|
[i:7d7d1fd331]Mielestäni todelliseen sankaruuteen liittyy aina inhimillisyys ja itsensä voittaminen ja omien voimien ylittäminen. Sankaruuteen saattaa liittyä myös sankarin hyvin henkilökohtaiset syyt, ja niiden eteen uhrautuminen.[/i:7d7d1fd331]
Olen samaa mieltä, mutta en käsitä miten tämä liittyy siihen kuinka "kovia" ne vastukset ovat. Itseasiassa se, että skaalan yläpäässä on puolijumalia, tuo mielestäni tiettyä eeppisyyttä soppaan mukaan.
Katotaan nyt vaikka ensin esimerkkinä TSH:ta. Gandalf on kova sälli. Sauron on kovempi. (Siis "tappelemaan". Sitähän tällä kovuudella ilmeisesti tarkoitetaan. ) Merri ja Pippin ovat ronskeja hobitteja, mutta eivät he örkeille pärjänneet, vaan joutuivat eroon saattueesta. Ovatko Gandalfin ja Sarumanin mittelöt jotenkin vähemmän eeppisiä kuin Gimlin ja Legolasin mättökilpa? Entä liittyykö tämä mitenkään siihen kuinka "kovia sällejä" kilpakumppanit ovat?
Siirrytään takaisin Gloranthaan.
Mielestäni Jar-Eel voi käydä läpi yhtä sankarillisia koitoksia, kuin sanotaanko vaikka perus-PH:si. Vastukset ovat vain kovempia ja seuraukset laajempia. Mistä sitä tietää, vaikka Belintarin kukistaminen olisi ollut todella vaikea koitos? Jar-Eel on varmasti joutunut tutkiskelemaan sieluaan aika tovin tuolla matkallaan.
Tietenkin Gloranthassa on kyse myös siitä, että mitään pää-pahista ei ole. Ketään tiettyä osapuolta sankarien sodassa ei ole nostettu muitten yläpuolelle siten, ettei muilla tuntuisi olevan mahdollisuuksia. Gloranthalla ei ole Sauroniaan. Näinollen useimpien konfliktien molemmilla puolin voi olla näitä suuria sankareita, jotka ovat "massan" yläpuolella. Niitä vastaan voivat sitten omat pelaajahahmosi käydä uhkarohkeasti.
PS. Kallyrin HQ-stattien mukaan tyttö ei ole mikään hirveän kova taistelija. Toki parempi, kuin perus asetaanit jne., mutta tytön merkittävimpiä taitoja ovatkin kyky johtaa sissisotaa ja inspiroida muut ylittämään itsensä, puhumattakaan Tähtikulman vankkumattomasta uskollisuudesta Sartarille.
|
|
Aztek the Merciful
linkki
22. marraskuuta 2003 kello 12.11
|
|
Aztek the Merciful
22. marraskuuta 2003 kello 12.11
linkki
|
[quote:ee52dfb331="Juha R"]Laukaan koulukunnan mielipide on tällä kertaa tavallista paremmin perusteltu. Riidellään silti 8-) [/quote:ee52dfb331]
Yhtä hyvin perusteltiin kuin aina ennenkin, mutta myös pointti meni samaan totuttuun tapaan hieman ohi :wink:
Eli: Kovia sällejä, puolijumalia, superdemoneita ja pyhimyksiä löytyy, tottakai. Meidän kampanjassamme Frodo päätyisi hyvin todennäköisesti leivän päälle alta aikayksikön.
Mutta halusin vain tarkentaa sitä, että Sankari [i:ee52dfb331]ei aina ole[/i:ee52dfb331] sama taikavoimien ja ominaisuuksien huipentuma.
Sankari on usein tietonsa, taustansa, luonteensa, taitonsa ja ominaisuuksiensa summa. Se miten nämä painottuvat kunkin kampanjan kussakin sankareissa on vain nyanssi, mutta ainakin itselleni uskottavuuden vuoksi hyvin tärkeä sellainen.
Sankarin pitää tietenkin kyetä säilymään hengissä ja selviämään kiperistä tilanteista. Sankari on usein erittäin näkyvä hahmo taistelukentällä, jne. Mutta sankari on usein vain yksi siitä joukosta, joka loputtomasta ihmismassasta tekee niitä kaikkein tärkeimpiä tekoja, jotka tapahtuvat usein kulissien takana, poissa kiivaimmasta taistelusta. Siis [i:ee52dfb331]sankarilliset koitokset[/i:ee52dfb331](newsaloria lainatakseni) ilmentyvät usein muuallakin kuin massojen/ns. tärkeyden osalta suurilla taistelukentillä.
Sankari on usein yhtä aikaa vaikkapa: kansankiihottaja, diplomaatti, tutkimusmatkailija, tutkija, taistelija, matkoistaan oppinut, jumalansa suosiossa, karismaattinen, juuri omassa jutussaan todella kyvykäs, sinnikäs ja todella suuren motivaation omaava yksilö. Sankari riskeeraa koko elämänsä hirvittäville riskeille, selviää hengissä ja kehittyy pikkuhiljaa.
Tämä sankari ei lyö kymmentä vihollista yhdellä iskulla - vaikkakin hyvin valmistautuneena on todella merkittävä yksilö myös suuren mittakaavan turpiin hakkaamisessa. Mutta huolimattomuus ja huono mäihä voivat koitua myös tämän sankarin turmaksi. Moni sankari puutuu siihen silmään osuvaan vasamaan siinä missä tavallinenki sälli. Huono mäihä pyritään tietenkin minimoimaan ajattelulla ja saman tavoitteen omaavan sankariporukan tuella.
Vain kaikkein kovimmat ja Jumalaansa hyvin lähellä olevat sankarit voivaat leimaantua jollain tapaa kuolemattomaksi. En väittänyt, etteikö näitä olisi ollenkaan Gloranthassa(mme). Väitin vain sitä, että [i:ee52dfb331]jos lähtökohtaisesti alkaa itse pelaamaan Valitulla[/i:ee52dfb331], niin se on mielestäni jotenkin laimeaa.
Sankarien sota: salamat viuhuvat ja Ne Kaikkein Kovimmat tyypit hakkaavat Viimeisessä taistelussa päitään yhteen jumaliensa ilmentyminä. Jaa... mitä? Ankeaa. (En viittaa kenenkään teistä pelityyliin, koska niistä en todellisuudessa tiedä mitään, mutta sallinette tämän tarkentavan kärjistyksen.)
Posteistani voi löytää suoraa kritisointia HQ:ta kohtaan. Eli en vain tykkää ajatuksesta, jossa sankaruus irroitetaan koko muun maailman kontekstista. Jos tekee tietoisen valinnan ja haluaa pelata automaattisesti sankarilla, niin siitä vain. Itse ainakin koen sen paljon mukavammaksi, jos kymmenessä vuodessa vain muutama hahmo sadasta pystyy venymään sankarin arvonimen muottiin. Kuinka moni sankari todellisuudessa syntyy sankariksi? Aivan... Moni kasvaa sankariksi ja saa yhteyden Suuren Mittakaavaan vain pikkuhiljaa. Sankaruus ei saa olla binääristä!
Ja oikeasti: kattavat säännöt estävät sankaruuden oskilloitumisen surkuhupaisalle DD-tasolle.
PS. Kallyrista en muuten tiedä muuta kuin mitä olen King Of The Dragon Passia pelannut(siinä se heitteli pentuna äijiä ilmaan). Mutta newsalor: IMHO, mainitsemasi kaltainen Kallyr olisi muuten hyvä esimerkki PH-sankariksi!
|
|
Juha
linkki
22. marraskuuta 2003 kello 13.39
|
|
Juha
22. marraskuuta 2003 kello 13.39
linkki
|
Koska jaksoin lukea koko setin, niin jotain on sanottava, oli annettavaa tai ei. :x
Otan esimerkin sarjakuvista.
MARVEL tekee sankareita supervoimilla. Joka päivä on miljoonien ulottuvuuksien ja tsiljoonien ihmisten henget pelissä. 'Sankarit' lentävät paikalle trikoissaan, puhumalla mahtipontisia oikeuttavat voittonsa ja voittat niukasti (naissankareiden trikoot ovat repeilleet).
BLADE of the IMMORTAL:issa yksi 'sankareista' on 16v. tyttö jolla ei ole mitään merkittäviä ominaisuuksia tai taitoja. Tytön sankaruus tulee siitä, että hän yrittää tehdä jotain mistä ei todennäköisesti selviydy.
Eikö suurin osa sankaritarinoista ala pienestä kylästä pienestä maanviljelijän pojasta joka uskaltaa lähteä suureen maailmaan?
Sankaruus tulee pienistä asioista, ei isoista.
|
|
Juha R
linkki
23. marraskuuta 2003 kello 11.03
|
|
Juha R
23. marraskuuta 2003 kello 11.03
linkki
|
Aztekilta paljon asiaa, esimerkiksi:
[quote:d819f929e0="Aztek the Merciful"]Sankari on usein yhtä aikaa vaikkapa: kansankiihottaja, diplomaatti, tutkimusmatkailija, tutkija, taistelija, matkoistaan oppinut, jumalansa suosiossa, karismaattinen, juuri omassa jutussaan todella kyvykäs, sinnikäs ja todella suuren motivaation omaava yksilö. Sankari riskeeraa koko elämänsä hirvittäville riskeille, selviää hengissä ja kehittyy pikkuhiljaa.[/quote:d819f929e0]
Olen paljon muustakin samaa mieltä.
Sen sijaan ajatus siitä, että täytyy aloittaa pienestä ja mahdikkaalla hahmolla suoraan aloittaminen olisi laimeaa: höpö höpö, riippuu täysin pelityylistä. Hahmot ovat mahtavia sitä varten että heidät voi ilkeä pelinjohtaja laittaa kärsimään enemmän.
Kallyr on edelleen paras esimerkki: varmaan jo lapsena taikavoimainen ja pelottava, nuorena kuuluisa, nopeasti Sartarin tärkein nainen.
Päätyy uhraamaan aatteelleen *kaiken*, saa kyllä suuren voiton, mutta kuolee ja toiset vie vielä kunniankin.
Toinen esimerkki oikeasta maailmasta ovat viikinkisaagat, joissa usein yksi henkilö on selvästi muita viisaampi, vahvempi, taitavampi ja vielä hyvä tyyppi. Yleensä juuri tälle käy lopuksi kaikkein huonoimmin, yleensä toisten kateuden takia.
Kovat sankarit sopii erinomaisesti päähenkilöiksi etenkin jos tyylilajina on tragedia.
En väitä että tällainen sopii suoraan roolipelikampanjan ja hahmojen malliksi mutta mitenkään mahdotonta se ei olisi myöskään. Riippuu siitä mitä halutaan (d'oh).
HQ-kommentit paljastivat muuten ennakkoluuloa ja tietämättömyyttä pelin suhteen: sekä pelin mekaniikan että tekstin suositteleman pelityylin ytimessähän on nimenomaan hahmot ja sankaruus joka on tiiviisti kiinni 'muun maailman kontekstissa.'
|
|
Dovas
linkki
24. marraskuuta 2003 kello 23.47
|
|
Dovas
24. marraskuuta 2003 kello 23.47
linkki
|
Moro.
Ihan asiakeskustelua. Muistakaa nyt silti että on aivan eri asioita keskenään pohtia sankaruuden syvintä olemusta Gloranthassa, ja sen uber-kovia sällejä & leidejä, sekä sitten mitä sankaruus on jokaisen omasta mielestä käsitteenä ylipäänsä. Kannattaisi rajata keskustelu nyt kuitenkin jompaan kumpaan.
Tottakai jälkimmäisellä on väkisinkin vaikutteensa ensiksimainitulle (ja mm. Greginkin tiedetään haalineen omat inspiraationsa sankaruudesta [b:e6c46dcbcf]Joseph CampBellin[/b:e6c46dcbcf] [i:e6c46dcbcf]"A Hero with Thousand Faces"[/i:e6c46dcbcf]:sta [Princetown University Press], jonka arvio löytyy muuten myös TotRM #7:sta, D. Dunhamin näkemyksenä).
Menee nyt hiukan sääntöpohdinnaksi minultakin (threadin sijaintipaikasta huolimatta) kun keskustelu siihen näyttää ajautuvan:
Koko pelisysteemien siirtymävaihe viimeisten 16 vuoden aikana on ollut kohtuullisen selkeästi ymmärrettävä (mitä nyt kustantajaongelmia oli ja oikeudet vaihtoi yritystä pesäpaikkanaan vähän väliä). Kuten aiemminkin olen maininnut :) , se alkoi jo siitä kuinka Greg passitti kaikki sääntöehdotuksineen kotiinsa. Muut eivät edes tienneet kunnolla mihin hän pyrki. Sääntöjen vatvomista jatkui aina 90-luvun alkupuoliskolle saakka, jolloin alkoi jo orastamaan systeemiin soveltamisen vaikeus, kun ymmärrettiin miten isosta palasta oli kyse. Ns. ei-virallisia sankaruussääntöjä kyllä RQ:n tehtiin ja niitä löytää netistä kun jaksaa vaan imuttaa.
Itse en taida enään jaksaa. Sandy Petersenin, sekä Steve Maurerinkin 15 v. vanhat säännöt edellyttävät loppujen lopuksi sitä että heroquestata voi vain mikäli hahmo on aivan järkyttävän tasoinen sälli - JA RQ:n säännöistä siis on kyse. Siihenhän nimenomaan ei haluttu pyrkiäkään!
Aztek:
[i:e6c46dcbcf]Posteistani voi löytää suoraa kritisointia HQ:ta kohtaan. Eli en vain tykkää ajatuksesta, jossa sankaruus irroitetaan koko muun maailman kontekstista. Jos tekee tietoisen valinnan ja haluaa pelata automaattisesti sankarilla, niin siitä vain. Itse ainakin koen sen paljon mukavammaksi, jos kymmenessä vuodessa vain muutama hahmo sadasta pystyy venymään sankarin arvonimen muottiin. Kuinka moni sankari todellisuudessa syntyy sankariksi? Aivan... Moni kasvaa sankariksi ja saa yhteyden Suuren Mittakaavaan vain pikkuhiljaa. Sankaruus ei saa olla binääristä![/i:e6c46dcbcf]
Olen kirjoituksesi kanssa aivan samaa mieltä. Mutta, HeroQuest ei vain estä sitä.
Tykkään itsekin usein nimenomaan aloittaa hahmolla pelaamiseen 'alkuvaiheista', tottakai toivoen että kampanjasta tulee pitkä ja eeppinen. Sitä kautta myöhemmin voi henkilökohtaisesti olla tyytyväinen ja ylpeä kaikesta siitä karusta polusta kuinka hahmosta mahdollisesti myöhemmin on kasvanut jotain aivan muuta. Useinmitenhän hahmot kuitenkin etenevät odottamattomiin suuntiin :), joka tekeekin siitä mielenkiintoista. Juuri mitään ei voi ennustaa.
Mitä olen käsittänyt, Joseph Campbellin ajatuksiin sankaruudesta on kuulunut mm. pointteja että 'henkilön' elämässä tapahtuu jokin, mahdollisesti useampia, mullistuksia, jossa esim. traumaattisen tapahtuman, joka voi liittyä omaan yhteisöön tms. ja vakavan kantapään kautta oppimisen seurauksena hän alkaa käymään asioita uudelleen lävitse ja OPPII jotain uutta, muuttaa näkemyksiään asioihin ja se ajaa hänet tekoihin.
Jo sen takia on järkevää mielestäni aloittaa hahmolla aikaisesta vaiheista, jotta itsekkin pelin edetessä tapahtumiin voi eläytyä. Tietysti toinen vaihtoehto on kirjoittaa ja laatia keksitty historia, jolloin mullistusten intensiteetti on vain vähäisellä kuvitteellisella tasolla.
Mielestäni sankaruuteen kuuluu olennaisesti myös vanhojen virheiden oikaiseminen ja anteeksianto. Yhteisöjen tuki on tärkeä.
Samaan aikaan kun RuneQuest alkoi kaatua sankarisääntöihin, näistä asioista (storytelling mekaniikasta) oli sivukaupalla juttua Taleseissa.
Juha R:
[i:e6c46dcbcf]Toinen esimerkki oikeasta maailmasta ovat viikinkisaagat, joissa usein yksi henkilö on selvästi muita viisaampi, vahvempi, taitavampi ja vielä hyvä tyyppi. Yleensä juuri tälle käy lopuksi kaikkein huonoimmin, yleensä toisten kateuden takia[/i:e6c46dcbcf]
Vogarth "Strong Man" on minusta Gloranthassa yksi mainioimpia(!) esimerkkejä sankarista. Tyhmä kuin pässi, mutta niin hellyyttävä ja oli siksi kaikkien suosiossa.
|
|
Juha R
linkki
25. marraskuuta 2003 kello 16.30
|
|
Juha R
25. marraskuuta 2003 kello 16.30
linkki
|
[quote:4701389460="Dovas"]Greginkin tiedetään haalineen omat inspiraationsa sankaruudesta [b:4701389460]Joseph CampBellin[/b:4701389460] [i:4701389460]"A Hero with Thousand Faces"[/i:4701389460]:sta [Princetown University Press].[/quote:4701389460]
Mainittakoon mahdollisille kiinnostuneille että löytyy suomeksikin, nimellä Sankarin tuhannet kasvot. Asiallinen kirja jos on kiinnostunut Gloranthan taustavaikuttajista, sankarin (tai Sankarin) olemuksesta tai heroquesteista. Tosin paikoitellen raskaahkoa luettavaa. Nimittäin, Campbell on tiedemies eikä mikään huru-ukko mutta kirjassa on silti paljon kirjoittajan omaa korkealentoista 'visiota' mukana.
|
|
Aztek the Merciful
linkki
3. joulukuuta 2003 kello 10.50
|
|
Aztek the Merciful
3. joulukuuta 2003 kello 10.50
linkki
|
[quote:9741fa890e="Dovas"] Sandy Petersenin, sekä Steve Maurerinkin 15 v. vanhat säännöt edellyttävät loppujen lopuksi sitä että heroquestata voi vain mikäli hahmo on aivan järkyttävän tasoinen sälli - JA RQ:n säännöistä siis on kyse. [/quote:9741fa890e]
Pakko pistää vielä ihan vähän off topiccia...
Tuo mainitsemasi totuus alkuperäisistä RQ-säännöistä on ollut myös meillä pitkällisen pohdinnan alaisena. Voi olla näkyvä sankarihahmo(taistelussa) vasta, kun omaa taikapanssarit, 250+ asetaidon ja ominaisuudet 25+? Noin vähillä muuttujilla homma käy kieltämättä hyvinkin kolkoksi ja yksiulotteiseksi.
Olemme pyrkineet pehmentämään kyseistä ilmiötä. Ratkaisuna olemme levittäneet taitavuuden skaalaa. Toimii erittäin hyvin... ja ilman, että tingittäisiin suosimastamme "totuuden mukaisesta" mallintamisesta.
Ei tästä sen enempää tähän väliin. Näistä jutuista riittää pojat vielä keskusteltavaa... :wink:
|