Vanha foorumi

Takaisin

Gloranthan kolikot ja raha

Yleinen Glorantha-keskustelu
Vader 10. kesäkuuta 2003 kello 14.12
Kirjoittaja Viesti
Vader linkki 10. kesäkuuta 2003 kello 13.13
Vader 10. kesäkuuta 2003 kello 13.13 linkki [quote:4c883eddc3="Diaidis"]Rahajärjestelmässä käytetään: Impperiaalit (kultaa) = 50 lunaria , paino 0.005 Kultapyörät (kultaa) = 20 lunaria , paino 0.002 Kultarahat (--) = 10 lunaria , paino 0.001 Lunarit (hopeaa) = -------- , paino 0.001 Renkaat (hopeaa) = 0.1 lunaria paino 0.0005 bolgit (teoreettinen valuutta, dumpataan saadessaan käteen)[/quote:4c883eddc3] Mitenkään nyt lietsomatta keskustelua pohtimaan meidän maailman ja Gloranthan fysikaalisia eroja, mutta. (Ei, en halua myöskään kieliopillista neuvontaa.) Kovin keveiltä tuntuvat nuo teidän rahanne, viiden gramman painoinen kultakolikko ei ole juuri kultahippua isompi, puhumattakaan puolen gramman painoisista hopearahoista. Numistiikkaan joskus hairahtaneena, muistelisin että vanhat kolikot painoivat kymmeniä grammoja. Vastikään poistunut kymmenen pennin kolikkokin painoi useita grammoja ja oli sentään jotain alumiinisekoitusta(?). Oikeasti joskus takavuosina koitin laskeskella gloranthalaisten kolikkojen painoja ja niistä tuli kyllä huomattavasti painavampia. Toki hahmoille on mukavampi kun kiloon mahtuu tuhat(!) lunaria.
Nysalor linkki 10. kesäkuuta 2003 kello 14.13
Nysalor 10. kesäkuuta 2003 kello 14.13 linkki Vader: [i:d1b0e38032]Mitenkään nyt lietsomatta keskustelua pohtimaan meidän maailman ja Gloranthan fysikaalisia eroja, mutta.[/i:d1b0e38032] Erittäin herkullinen aihe, joka kiehtoo väkisinkin keskustelua. :) Siksi se ansaitsee ihan oman aiheensa. [i:d1b0e38032]Oikeasti joskus takavuosina koitin laskeskella gloranthalaisten kolikkojen painoja ja niistä tuli kyllä huomattavasti painavampia.[/i:d1b0e38032] Painavampiin rahoihin ovat muutkin päätyneet. Michael Morrison on määrittänyt omaan Gloranthaansa rahojen painoja meidän maailmamme mallien kautta eräässä [url=http://glorantha.temppeli.org/digest/gd5/1997.09/1330.html]vanhassa postituslistan viestissä[/url]. Hänellä painot ovat seuraavat: bolgi 17 grammaa, clack 6 grammaa, lunari 20 grammaa ja pyörä 33 grammaa. Sandy Petersen on kertoillut hiukan eri arvioita. Sandyn mukaan lunari painaisi 10 grammaa, clack samoin, bolgi 12-15 grammaa ja pyörä 20 grammaa. Nuo olisivat Sandyn mukaan standardoidut painot Lohikäärmesolan seutuvilla ja ilmeisesti universaalistikin aika vakiot jumaltietäjien vaikutuksen (tai pelinjohtajan laiskuuden :)) vuoksi. Tieto on tosin melkein kymmenen vuotta vanhasta [url=http://glorantha.temppeli.org/digest/daily/v940221p2]postituslistan viestistä[/url], joten tieto saattaa olla vanhentunut, eikä mikään tietenkään pakota soveltamaan Sandyn ajatuksia. Gloranthan kulteissa muuten mainitaan pyörän painavan noin 17 grammaa, joten aika lähellä Sandyn arviota se on. Muitakin arvioita varmasti on, mutta nuo kaksi nyt tulevat ensimmäisinä vastaan. [i:d1b0e38032]Toki hahmoille on mukavampi kun kiloon mahtuu tuhat(!) lunaria.[/i:d1b0e38032] Tietysti, mutta eipä pelihahmojen elämä saisi liian helpoksi käydä. ;)
Diaidis linkki 10. kesäkuuta 2003 kello 17.11
Diaidis 10. kesäkuuta 2003 kello 17.11 linkki Heh, tosiaan heitin nuo painot päästä pahempia miettimättä. :) Sandyn painot kuulostamat sen verran yksinkertaistetuilta (pyöreät luvut), että varmaan otamme ne käyttöön meidän peleihimme. Miltäs muuten nuo valtakirja jutut kuulostavat? Onko niissä mitään järkeä? Minä kun lueskelin että Roman aikoihin oli jo pankkeja olemassa (rahan vaihtoa etc.) että tuli mieleen ottaa fantasia maailmaan tuollaisen järjestelmän. Itselläni ei ole mitään tietoa oliko Roomassa valtakirjoja tahi jotain vastaavaa. Myöhäiskeskiajalla olin lukevinani siitä, muttei tarkempaa varmuutta ole ollenkaan.
Nysalor linkki 10. kesäkuuta 2003 kello 17.26
Nysalor 10. kesäkuuta 2003 kello 17.26 linkki Diaidis: [i:0edfa13dad]Miltäs muuten nuo valtakirja jutut kuulostavat? Onko niissä mitään järkeä? Minä kun lueskelin että Roman aikoihin oli jo pankkeja olemassa (rahan vaihtoa etc.) että tuli mieleen ottaa fantasia maailmaan tuollaisen järjestelmän. Itselläni ei ole mitään tietoa oliko Roomassa valtakirjoja tahi jotain vastaavaa.[/i:0edfa13dad] Lunareilla saattaisi jotakin tuollaista ollakin, kun heillä on melkoisen kehittynyt ja papereita hyödyntävä kulttuuri ja halu taloudelliseen keinotteluun. :) Ainakin rahanlainaajia Gloranthassa varmastikin on lännessä ja onhan se jo lähellä pankkitoimintaa. Jos Gloranthassa jossakin varsinaisia setelirahoja olisi, niin veikkaisin Kralorelaa, josta newsalor varmaan tietäisi kertoa tarkemmin, tai Lunarin imperiumia. Joitakin ajatuksia seteleistä on Peter Metcalfella [url=http://glorantha.temppeli.org/digest/gd2/1996.05/3719.html]eräässä vanhassa postituslistan viestissä[/url].
Diaidis linkki 10. kesäkuuta 2003 kello 21.59
Diaidis 10. kesäkuuta 2003 kello 21.59 linkki On ruvenut epäilyttämään liian helpot keinot väärentää noita asiakirjoja, joilla saisi nostettua varsin isoja summia rahaa pankista. Riittääköhän asiakirjan aitouden takaamiseksi vain omistajan allekirjoitus, sekä hänen esm. huoneensa sinetti. Toisaalta ei varmaan ensimmäisten pankkien aikoihin voinut muutakaan keinoa keksiä. Ainakaan minulle ei tule mieleen mitään fiksua keinoa taata kirjeen aitous. (Paitsi tietty olla itse läsnä :) ). Siihen voisi laittaa, jonkin nostoylärajan. Esim. 1000 lunaria kerrallaan. Muuten kokemuksesta, tuo Impperiaalin tuominen rahajärjestelmään helpotti huomattavasti suurten kolikkomäärien kanniskelua. Niitä toisaalta ei ole esiintynyt meidän peleissämme muualla, kuin Lunarin Impperiumin suurten ja keskisuurten kaupunkien alueilla. Sekä tietty (kas kummaa) meidän ryhmämme jäsenillä. ;)
Garrik linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 0.43
Garrik 11. kesäkuuta 2003 kello 0.43 linkki Uuuh. Reality-checkiä vähän tännenäin: 1. Valtakirjat vaativat todella voimakkaan tahon takaamaan ne, ennen kuin niitä voi käyttää koko yhteiskunnan alueella. Seteliraha Euroopassa syntyi vasta keskitetyn kuningasvallan JÄLKEEN. Valtakirjat ovat tosiaan liian helppo väärentää, ellei kontrolli ole koko luottosysteemin laajuinen. 2. Takaus Gloranthassa voisi kuitenkin toimia melko alkeellisellakin sivistyksen tasolla, koska taikuuden kautta voidaan saada varmuus rahaan oikeuttavan asiakirjan aitoudesta. Gloranthassa kaikella on kuitenkin syytä olla myyttinen perustelu, joten sellaisesta pitäisi lähteä liikkeelle ennemin kuin meidän maailmamme historian tarjoamista esimerkeistä. Olettaisin, että ensimmäisinä valtakirjapohjaista rahaliikennettä Gloranthassa alkaisivat harrastaa sellaiset kaupan kultit, jotka eivät ole keskittyneitä johonkin riimumetalliin (Lokarnos) tai tiettyyn vapauden ja arvaamattomuuden koodiin (orlanthilainen Issaries). Klarorelaa en tunne, joten ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto tuntuu olevan Etyries. Periaatteesa Humaktilla on myös kyky taata sopimusten pitäminen, mutta hän ei varmaan ole kovin kiinnostunut rahasta... [b:f55eea34ba]Myöhäiskeskiajan hommista...[/b:f55eea34ba] Myöhäiskeskiajan rahaliikennettä hotivat pankkiiriSUVUT, jotka usein liittivät uudet konttoristinsa sukuun naimakaupan kautta. Miksi? Jotta LUOTTAMUS säilyisi. Luottamus = takaus, jne. Pankit olivat sukujen yksityisiä yrityksiä, ja toimivat vain niin kauan, kun suku pystyi pelaamaan korttinsa oikein. Mikään myöhäiskeskiajan ja renessanssin suurista pankkiirisuvuista ei selvinnyt, kaikki romahtivat lopulta takauskommelluksiin. Systeemi kusi. Monimutkaisempaa on myöhäiskeskiajan rahakauppa (jonka kutsuminen pankkiiritoiminnaksi yksinkertaistaa asioita hieman liikaa). Siis todellakin raha oli hyödyke, josta käytiin kauppaa... Miksi? Koska oli järkevämpää ostaa summa rahaa joltakin ennalta sovittuun hintaan, kuin maksaa rahanvaihtajalle jopa aivan älyttömästä vaihtosuhteesta. Mutta ostetut rahat piti tietenkin käyttää siellä, missä ne olivat käypää valuuttaa. Rahakauppa siis edellytti, että ostetulla rahalla sai jotakin, joka kotiin vietynä oli vielä arvokkaampaa. Rahakauppaa ei siis syntynyt muualle kuin sinne, missä myös varsinainen kauppa pyöri - ja molempiin suuntiin! (Euroopassa Bergen/Antwerpen-Italia väli) Toisaalta niinkin keskeinen ja pitkäikäinen instituutio kuin Hansa ei ryhtynyt käyttämään "sekkejä" laajasti, ja ne jopa kiellettiin epäluotettavina ja moraalittomina! ASENNE RAHAKAUPPAAN on siis keskeistä. En tiedä mitä mieltä tästä ollaan Gloranhtassa laajemmin, mutta orlanthit eivät ainakaan ikinä suostu tajuamaan moista haihattelua. LUOTTOsysteemit ovat sitten asia erikseen, mutta luotto vaatii luottamusta, ja sellaista löytyy yleensä ystävien keskuudesta... Antiikkia en tunne yhtä hyvin kuin keskiaikaa, mutta luulisin, että mainitut roomalaiset "pankkiirisysteemit"ovat ennemmin luottosysteemejä. Kauppa yleensä oli ainakin roomalaisen yläluokan hyljeksimää, ja siksi roomalainen yläluokka oli hiukan hidasta säätelemään asiaa helpottavia lakeja. Asiaa vaikeuttavia lakeja kyllä säädettiin, ja rahakantaa huononnettiin tietoisesti, mistä johtuu tuo Peter Metcalfen huomio: "However the really charming tale is about the late Roman Empire. Apparently they at one point refused to accept their own coinage in the payment of some taxes" Yleiseti: rahanvaihto ei ole pankkiiritoimintaa, joka ei ole setelitaloutta. Hommat ovat *hiukkasen* monimutkaisempia - luultavasti myös Gloranthassa, jossa on lisäksi otettava huomioon maailman vertailun hankaluus meidän maailmamme kanssa. [b:f55eea34ba]Rahojen painoista:[/b:f55eea34ba] Itse pohjaan Gloranthan rahojen painon Gloranthan kulteissa mainittuun Lokarnoksen kultin loitsuun, jossa yhdestä ENCistä kultaa tulee tietty määrä renkaita. Oletan, että hopea painaa Gloranthassakin noin puolet kullasta, ja tältä pohjalta generoin hopeakolikkojen painot. Tulokset ovat tuota Sandyn luokkaa. Koska raha on maagista, siihen suhtaudutaan kunnioittavammin kuin meillä, ja siksi sen arvo ja puhtaus ovat suurempia. Itseasiassa luulen, että Gloranthan rahat on aina tehty 100% puhtaasta metallista! Imperiaaleista: koska kulta Gloranthassa on ilmeisesti aina tietyn arvoista, ei minkään suuremman rahayksikön mukaan tuominen voi keventää tietyn rahasumman painoa. Kulta on paras tapa kuljettaa arvoa, joten kullan massa lopulta määrää, mikä aarteiden paino vähintään on. Well, jalokivet etc. tietenkin sekoittavat, mutta näin rahojen osalta mot.
ZamboNet linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 4.01
ZamboNet 11. kesäkuuta 2003 kello 4.01 linkki Tässä hiukan todella mutu-tuntumalta heitettyä tavaraa =D Mielestäni rahanvaihtosysteemi on alunperin ollut pakostakin luottosysteemin kaltainen. Ainakin siitä lähtien kun rahat tehtiin jostain ei-arvokkaasta metallista aka kulta, hopea tms. Jonkun instituution (yleensä vallitsevan hallintovallan) on taattava, että sillä muuten lähes arvottomalla tinalantilla saa jotakin vastineeksi. Sitten kun rahan arvo on vakiintunut kansan keskuudessa (siihen ei pitäisi mennä kuin korkeintaan yksi ihmisikä), sen jälkeen takaajaa rahalle ei enää välttämättä tarvita. Sen jälkeen raha alkaa elää omaa elämäänsä - sen arvo vaihtelee sen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hallintovalta voi vaikuttaa rahan arvoon enää viemällä rahaa pois markkinoilta tai lisäämällä sitä. Enää homma ei käy niin helposti, että he voisivat sanoa kuinka paljon yksi kolikko on käytännön arvoltaan. Mitä tulee Kraloleraan, eikös se ole se Gloranthan Kiina-vastike? Sikäli kun on, niin paperiraha on todennäköisesti siellä käytössä. Kiina oli monin tavoin länsimaita edellä rahasysteemissä. Siellä oli seteliraha käytössä jo Jeesuksen syntymän aikoihin. Se ei ollut kuitenkaan kaikkien herkkua, vaan setelirahoja käytettiin lähinnä aatelien keskuudessa, siksipä rahojen väärentäminen ei muodostunut niin suureksi ongelmaksi: normaali rahvas harvoin edes näki seteliä, että olisi voinut yrittääkään väärentää sitä. Mutta kuten aina aatelien keskuudessa keplottelua tapahtui aina =D Se mikä Kiinan setelirahoissa oli hupaisaa, oli niiden koko =) Yleensä niitä kuljetettiin kokoontaiteltuna, koska parhaimmillaan monen neliömetrin koko, ei ollut niitä helpoimpia käsiteltäviä. Ehkä se oli yksi syy miksi seteliraha ei heti levinnyt rahvaan keskuuteen. Tuohon aikaanhan noin isojen paperipalojen valmistus oli todella tyyristä puuhaa ja osa setelirahan arvosta määräytyikin pelkän setelissä käytetyn materiaalin mukaan. Ja tottakai, puhun vain läpiä päähäni =D
Vader linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 7.52
Vader 11. kesäkuuta 2003 kello 7.52 linkki [quote="Nysalor"]Erittäin herkullinen aihe, joka kiehtoo väkisinkin keskustelua. :) Siksi se ansaitsee ihan oman aiheensa. [i:0def7c7b4b]Oikeasti joskus takavuosina koitin laskeskella gloranthalaisten kolikkojen painoja ja niistä tuli kyllä huomattavasti painavampia.[/i:0def7c7b4b] Muitakin arvioita varmasti on, mutta nuo kaksi nyt tulevat ensimmäisinä vastaan. quote] Muistaakseni lähdin liikkeelle Gloranthan olennot ja salaisuudet -kirjasta, jossa on mainittu eri metallien painot ja hinnat. Oletukseni oli siis, kuten Garrikkin mainitisi, että rahat ovat puhdasta metallia. Sen jälkeen olikin varsin helppoa ensin päättää kolikon koko (esim mittailemalla nykyisiä tai entisiä kolikoita) ja sitä kautta laskea sille paino (käyttäen siis meidän maailman tiheysarvoja). Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuollaisen yleispätevän kaavan tekeminen ei ole kovin suuri urakka, jos joku haluaa luoda omia kolikoitaan.
Garrik linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 9.26
Garrik 11. kesäkuuta 2003 kello 9.26 linkki ZamboNet: [i:d4dc812263]...kun rahat tehtiin jostain ei-arvokkaasta metallista aka kulta, hopea tms. Jonkun instituution (yleensä vallitsevan hallintovallan) on taattava, että sillä muuten lähes arvottomalla tinalantilla saa jotakin vastineeksi.[/i:d4dc812263] Rahat tehtiin aina arvokkaasta metallista tai rahana toimi jokin muu arvokas tuote. Kulta ja hopea OLIVAT arvokkaita, koska ihmiset pitivät niistä. Samoin oravannahat. Se, että maailman rahat olivat kiinni kultakannassa ja Suomenkin rahat 1900-luvun alkuun sisälsivät määrätyn määrän hopeaa, johtuu siitä, ettei raha kerta kaikkiaan ole ollut sellainen poletti, jonka toimintaan kaikki uskoisivat sellaisenaan - sanoi keskusvalta mitä tahansa. Lähes arvottomalla tinalantilla ei saa jotakin vastineeksi, koska ihmiset tietävät, että lähes arvottomat tinalantit ovat lähes arvottomia, oli niissä keisarin kuva tai ei =D. Siksi kaikki antiikin, keskiajan ja uuden ajan rahanhuononnusyritykset (arvottomien metallien lisääminen kulta- ja hopearahaan) johtivat automaattisesti inflaatioon. ZamboNet: [i:d4dc812263]...kun rahan arvo on vakiintunut kansan keskuudessa (siihen ei pitäisi mennä kuin korkeintaan yksi ihmisikä)[/i:d4dc812263] Tietyn valtion setelirahan luotettavuuden takana oli pitkään (ja on osin vieläkin) valtion kultavaranto. Vanhemmissa seteleissä lukee suoraan, että "se-ja-se valtio luovuttaa tätä seteliä vastaan sen-ja-sen määrän kultaa". Kertooko tämä tosiaan rahan arvon vakiintumisesta, vai olisiko sittenkin kysymys keskusvallan luotettavuuden vakiintumisesta? Rahat irtoavat helposti rahasysteemistä ja muuttuvat koruiksi yms., joita voidaan käyttää laajaltikin. Saattaa näyttää, että rahan arvo on vakiintunut. Mutta tästä ei ole kysymys, vaan rahan käsittämisestä esineenä, jolla on arvometallista ja kenties kivoista kuva-aiheista ja mystisistä kirjainmerkeistä johtuva arvonsa. Jos tällaiseen systeemin aletaan tunkea liian tinapitoista kultarahaa, "rahan" arvo laskee: koska rahan arvo sinänsä ei ole vakiintunut yhteiskunnassa, vaan rahassa käytetyn metallin arvo. Roomalaisessa Euroopassa oli toimiva rahasysteemi ja voimakas keskusvalta, mutta keskusvallan ainoa tapa taata rahan arvo oli pistää tietty määrä arvokasta metallia jokaiseen rahaan. Tasapaino oli hiuksenhieno: jos arvometallia vähennettiin, seurasi inflaatio ja luopuminen rahan käytöstä vaihdon välineenä; jos arvometallia lisättiin, saattoi käydä niin, että ihmiset alkoivat hamstrata rahaa, koska se oli virallista arvoaan arvokkaampaa!
Philip linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 14.55
Philip 11. kesäkuuta 2003 kello 14.55 linkki "[i:ed9740d08d]Kiina oli monin tavoin länsimaita edellä rahasysteemissä. Siellä oli seteliraha käytössä jo Jeesuksen syntymän aikoihin[/i:ed9740d08d]." Hmm.. "Älä puhu shittii kiinast tai saat morast kylkeen", sanois Manne Rainer ja pakko olla samaa mieltä. Tuen Zamponetin muistia hiukan. :-D Kiinassa Song kaudella (1126-1279[jakaantuu eteläisen ja pohjoisen songin kausiin]) rahatalous edistyi erittäin paljon. Tälloin otettiin käyttöön mm. paperiraha, joka kelpasi itse valtiollekin täydestä arvosta jopa verojen maksussa! Nykytietojen valossa paperi keksittiin kiinassa ajanlaskumme alun tienoilla ja se (ylläri ylläri) on yksi tärkeimmistä Kiinassa keksityistä keksinnöistä. Vaihdannan ja rahatalouden aikainen kehitys kiinassa ovat huomioitavia seikkoja ja jo Qin-dydastia oli standartoinut rahan, MUTTA vasta (historiallisessa katsannossa "jopa tuolloin") Song-ajalla siirryttiin paperirahaan. Tang-kaudelta (618-907) luontaisveroista siirryttiin rahaveroihin. Ming kaudella maaveronkin osalta siirryttiin rahaveroon. Kiinan perinteiseen maataloiteen perustuva yhteiskunta oli siten kaupallistuneempi kuin vastaavan ajan eurooppalainen yhteiskunta. "[i:ed9740d08d]Se ei ollut kuitenkaan kaikkien herkkua, vaan setelirahoja käytettiin lähinnä aatelien keskuudessa, siksipä rahojen väärentäminen ei muodostunut niin suureksi ongelmaksi[/i:ed9740d08d]" Mistä tuon keksit? :-o Talonpojat joutuivat rahatalouden piiriin vasta myöhemmällä keisari kaudella alkakeen teollisuuskasvien viljelyn myötä. Vaihdannan piiri oli kuitenkin suuri. "[i:ed9740d08d]Ehkä se oli yksi syy miksi seteliraha ei heti levinnyt rahvaan keskuuteen[/i:ed9740d08d]" Paperi oli muuten käsittääkseni halpaa. Vasta Han ja Tang kausien välissä kirjoituspaperi valtasi Kiinan. Eli on täysi mahdottomuús tai peremminkin nykytietämyksen valossa tuiki epätodennäköistä että ajanlaskumme alussa kiinassakaan vielä paperirahaa oli edes aatelisilla. "[i:ed9740d08d]Ja tottakai, puhun vain läpiä päähäni[/i:ed9740d08d] =D" I agree. :D
ZamboNet linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 19.49
ZamboNet 11. kesäkuuta 2003 kello 19.49 linkki :lol: En voi muuta kuin toistaa itseäni imperfektissä: Ja tottakai puhuin läpiä päähäni ja lähinnä sitä mitä sylki suuhun toi ;D Mutta katsokaa, keskustelu sai lisäpontta. Jotain hyvää jaskan juahamisessakin on :lol:
Diaidis linkki 11. kesäkuuta 2003 kello 22.06
Diaidis 11. kesäkuuta 2003 kello 22.06 linkki Olisiko sitten kauhea mahdottomuus, jos Lunarin Impperiumin aatellinen, joka omistaa tietyn määrän kultaa/hopeaa "pankissa" kirjoittaisi kirjeen joka antaisi luvan kirjeen haltijan nostaa tietyn verran rahaa pankista? "Pankissa " vastuuhenkilö voisi tehdä nopean maagisen tarkistuksen siitä puhuuko henkilö totta. Sitten tehdään merkintä kirjoihin miten paljon rahaa on nostettu ja kenen tililtä. Tuo kieltämättä on sekkitoimintaa, mutta näin Gloranthan maailmassa siihen tuotaisiin magian tuoma turva. Ainakin omassa päässäni tuo ei kuulosta kauhealta mahdottomuudelta. Lunarin pankkitoiminta olisi vaikka keskitettyä yritystoiminnan tukemista. He antavat rahaa lainaksi ja saavat sitten siitä korkoa. Yksityishenkilöt voivat kartuttaa omia rahojaan näin pankkien kautta turvallisemmin, koska pankki tekisi sijoitukset heidän rahoillaan ja takaisi tasaisen varman kasvun heidän rahastolle. Eli Lunarin Impperiumin alueella olisi yksi kultti joka hoitaisi tätä toimintaa. Se tukisi muita kaupan jumalia harjoittamaan kauppaa. Tälläisenä ainakin nyt näen sen päässäni. Vaikuttaako tälläinen kauhean järjettömältä?
newsalor linkki 12. kesäkuuta 2003 kello 16.59
newsalor 12. kesäkuuta 2003 kello 16.59 linkki Totuustaian voi aina kiertää vahvemmalla valehtelutaialla. :) Gloranthassa tällaisen uuden systeemin luonti vaatisi luultavasti sankarimatkailua. Olisipa se poikaa.