Vanha foorumi

Takaisin

Myyttisen oloisia sarjakuvia

Yleinen Glorantha-keskustelu
epaz 17. helmikuuta 2003 kello 11.30
Kirjoittaja Viesti
epaz linkki 17. helmikuuta 2003 kello 11.30
epaz 17. helmikuuta 2003 kello 11.30 linkki Kata Koskivaaran neljä sarjakuvaa (Yökala, Tähdet ja Pilvet, Kylvö ja Lämpö) osoitteessa [url]http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/viik/95.html[/url] ovat kiehtovalla tavalla myyttisen oloisia. Noista voisi joku halukas vetää itselleen inspiraatiota Gloranthamyyttiä kirjoittaessakin. Tietääkö kukaan mitään vastaavaa? Sarjakuva on yksi lempimedioistani. -Sampo Muokkaus: Esimerkiksi Kylvö on ihan kuin erilainen näkemys Valontuojien matkasta. Myös muihin on hyvin helppo vetää jo nyt glorantha-analogiat.
Larppa linkki 17. helmikuuta 2003 kello 12.51
Larppa 17. helmikuuta 2003 kello 12.51 linkki epaz kirjoitti: [i:dea97a806e]Noista voisi joku halukas vetää itselleen inspiraatiota Gloranthamyyttiä kirjoittaessakin. [/i:dea97a806e] Joo, olen minäkin alku aikoina käyttänyt erinlaisia kirjoja ja etenkin sarjakuvia seikkailuitten keksimiseen. Sarjakuvista hyvin hahmottaa kaikki hahmot, että minkä näköisiä on jne. Sitten on helpompi tehdä omia hahmoja tai ei-pelaajahahmoja, kun sarjakuvista tulee ihan näkö kontakti niihin. Muuten on aina joutunut keksimään päässä ne, ja onhan ne ihan hyviä, vaikka tosiaan sarjakuvista saa [u:dea97a806e]mahtavia[/u:dea97a806e] inspiraatioita. :) [i:dea97a806e]Tietääkö kukaan mitään vastaavaa? [/i:dea97a806e] Ensimmäinen sarjakuva, josta sain inspiraatiota roolipeliini, oli Conan. Vaikkei mikään loisto sarjakuva ole niin ihan kiva. Jos sitä sarjakuvaksi voi sanoa.
Juha R linkki 17. helmikuuta 2003 kello 13.00
Juha R 17. helmikuuta 2003 kello 13.00 linkki - The Sandman, kun nyt kerran myyteistä puhutaan. Ennen tykkäsin tosi paljon, nyt tykkään aika paljon, mutta mm. Kindly Ones-albumihan sisältää yhden tosi uskomattoman hienon heroquestin - Asterix & Obelix - paljon aidompaa orlanthimeininkiä kuin esim. tuo uusi orlanthisarjakuva CS:ltä - Luupäät! Ei nyt ehkä myyttisyydessään, mutta Luupäissä on tismalleen yhtä kipeää huumoria kuin Gloranthassa ajoittain (esim ankat) Ja pakko on myös mainita - Muumit, nuo TOSI langenneet uzit. 'nuff said. Paremmalla ajalla saan varmaan mietittyä vähän vakavampiakin ehdotuksia. -juha
epaz linkki 17. helmikuuta 2003 kello 21.21
epaz 17. helmikuuta 2003 kello 21.21 linkki Omistan Sandmanit. Ne ovat tosi hyvät, eivät tosin ensimmäiset jotka tulisivat mieleen. Huolimatta siitä että on tullut luettua tosi paljon sarjakuvia ja että se olisi ovela / tehokas keino kertoa myyttisiä tarinoita ei mieleeni tule juuri mitään sopivaa. -Sampo
Dovas linkki 17. helmikuuta 2003 kello 21.35
Dovas 17. helmikuuta 2003 kello 21.35 linkki Eh, erästä sarjiksien maailmasta minulle aikoinaan hillittömästi kolahtaneita juttuja oli The X-men ja marvelit muutoinkin, vaikka X-menit oli sitä todellista jotain. Jossain määrin samalla lailla kuin esim. orlanthien kinstrife ilmenee, oli saman tyyppisiä luottamukseen, ystävyyteen, katkeruuteen, vihaan jne. ilmeneviä seikkoja Xavierin mutanteilla elämän kärsimyksen koulinnassa, jossa koitettiin päästä yhteisiin päämääriin. Ei siitä ihan suoraa yhteyttä ehkä löydä juuri orlanthien kinstrifeen, mutta ainakin monessa mielessä ihan mihin tahansa kunnon rooliin eläytymiseen. Tietyssä mielessä 'ryhmä' oli kuin oma klaaninsa, joka aina vähän väliä ratkoi välejään kovilla omienkin keskuudessa... (Aikoinaan tuli hankittua Good Fellowsista ulkomaisiakin marvelin saagoja kun ei noista kotimaiden julkaisuista enään mitään jättijuttua näyttänyt syntyvän. Julkaisutahti per vuosi vaihteli vähän väliä ja jutut oli pahimmillaan 2-3 vuotta myöhässä Ameriikan muahan verrattuna :) . Nostalgisimpia muistoja X-meneistä tulee suomalaisesta 85-88 vuosikerroista, sekä monet myöhemmätkin jutut [X-tinction Agenda, Mr. Sinister & marauderit ym. ym.] Marvelista ylipäänsä hienoja muistoja on Guardians of Galaxysta, Thanos` quest ja moni, moni muu... Niin, sitten ne jäivät. |I )
KingofSartar linkki 20. helmikuuta 2003 kello 15.52
KingofSartar 20. helmikuuta 2003 kello 15.52 linkki Niin, sarjakuvat ovat kyllä yksi edelleenkin eniten käyttämiäni lähteitä. Lähinnä kylläkin pieniä yksityiskohtia eikä niinkään eeppisiä/myyttisiä sankaritarustoja. Toisaalta taas Walter Simonsonin Thor-tarinoita voi kyllä käyttää ihan suoraankin. Surturin tosin voi jättää pois, jois ei ihan jumaltasolle halua kavuta. X-Meneistä mainitakseni Grant Morrison kirjoittaa nykyään New X-men -lehteä Jenkkilässä. Hupaisaa luettavaa, vaikkei Invisibles:n tai Doom Patrol:n tasoa olekaan. Luupäät on ehdottoman hieno sarja, jonka tapaista juonikudelmaa voi helposti käyttää pitempään kampanjaan. Onneksi tarinan päättävä numero ilmestyy lähiaikoina. Epaz sez: "Huolimatta siitä että on tullut luettua tosi paljon sarjakuvia ja että se olisi ovela / tehokas keino kertoa myyttisiä tarinoita ei mieleeni tule juuri mitään sopivaa" Tämä voi johtua samasta kuin Neil Gaimanin kirjassa American Gods, jossa vanhat jumalat (kuten Wotan/Odin) taistelevat uusia jumalia (kuten internet, pikatiet, tv) vastaan. Myytit ovat muuttaneet muotoaan, uusi tarinakerronta on luonut uudet myytit. Magic Fantasy julkaisee uuden CrossGen-yhtiön tuotoksia täällä Suomessakin. Ihan viihdyttävää luettavaa, fantasiaa eri muodoissa ja varsinkin Greg Landin taide on hienoa. Slaine ja Nemesis the Warlock -albumit ovat myös hyviä idean antajia. Ja hauskaa luettavaa. Kyllä ne britit osaavat. Tässä näitä mietteitä tulikin. Lukekaa vain sarjakuvia, se pitää poissa kaduilta. Varsinkin silloin, kun pelaajilla tuntuu olevan liikaa muita kiireitä ehtiäkseen pelaamaan. :cry:
epaz linkki 20. helmikuuta 2003 kello 21.45
epaz 20. helmikuuta 2003 kello 21.45 linkki Kiitos sarjakuvavinkeistä. American Gods on mainio kirja. En tosin silti sanoisi nykyajan 'jumalia' juurikaan myyttisiksi... sankaritaruja ehkä on, mutta myyttisyys sellaisessa maailmankaikkeuden voimia ja asenteita personifoituna esittävässä muodossa on kadonnut. Vai miten sen nyt sanoisikaan... -Sampo
KingofSartar linkki 21. helmikuuta 2003 kello 14.20
KingofSartar 21. helmikuuta 2003 kello 14.20 linkki Niin, näin jälkeenpäin en malta kyllä olla vielä mainitsematta Alan Mooren erinomaista "Promethea"-sarjakuvaa. Siinä käsitellään myyttejä ja sitä mikä se myytti oikein onkaan. Kaiken muun ohella. Luulenpa vain, että elämme liian lähellä nykyajan jumalia. Kyllä ne varmaan Kreikassa pitivät Theseusta tavallisena sankarina kun kultaista taljaa lähti hakemaan mutta nythän se on jo melkoinen heroeepos.
Kasila linkki 21. helmikuuta 2003 kello 15.13
Kasila 21. helmikuuta 2003 kello 15.13 linkki TUUU... eli siis ... jaa LUKEKAA BLAME... AH... siistii sarjakuvaa.. öö osotteesta... http://www.zyph.org/om.php jeah kaikki löytyy sieltä.. (siis noin 170 megaa settii... LUKEKAA)
Garrik linkki 24. helmikuuta 2003 kello 1.15
Garrik 24. helmikuuta 2003 kello 1.15 linkki Bourgeonin HÄMÄRÄN MATKAMIEHET. Ei Gloranthaa, eikä juurikaan jumalia. Ei myöskään juuri mättöä tai supersankarivoimia. Mutta loistavaa, realistista piirrosjälkeä ja loistava esimerkki siitä, miten ja kuinka monella eri tasolla myyttiset asiat voivat tulla osaksi kuolevaisten kohtaloita. Osa kaksi on hieman tarinasta irrallaan oleva varsinainen fantasiaseikkailu, joka toimii sellaisenaan - sen voisi varmaan muuttaa roolipeliseikkailuksikin. Joskus olen miettinyt, kuinka saman myyttisen taustatarinan saisi myytyä hyvin erilaisesta taustasta kumpuaville pelihahmoille. Tai miten peli voi olla mielekästä kaikille, vaikka yksi hahmoista olisi paljon muita "vahvempi", ts. ei varsinaisesti tarvitse muita toteuttaakseen itseään. Hämärän matkamiehet auttoi, toivottavasti auttaa teitäkin.