Vanha foorumi

Takaisin

Kirjoista, kirjallisuudesta ja kirjailijoista

Yleinen keskustelu
Chividal 9. lokakuuta 2002 kello 9.38
Kirjoittaja Viesti
Chividal linkki 9. lokakuuta 2002 kello 9.38
Chividal 9. lokakuuta 2002 kello 9.38 linkki Otetaanpa nyt erilleen tuosta fantasiakirjallisuudesta tämä nomaali kirjallisuus. Harrastaako joku? Mitä luet? Kuinka paljon? Miksi? Itse törmäsin tässä jokin aika sitten Dostojevskiin ja jäin aika pahasti kiinni. Olen lukenut tähän mennessä romaanit Rikos ja rangaistus, Idiootti ja Kellariloukko. Pakko lukea lisää. Täytyy sanoa, että ei ole ollut mitään kovin helppoa lukemista, ja idiootissa kestikin luvattoman kauan. Lisäksi kirjat ovat onnistuneet välillä ärsyttämään kovinkin paljon. Kuitenkin olen saanut niistä irti enemmän kuin mistään ennen. Tyyli on vain niin todellisen täydellistä. Hieman liian pessimistiset aiheet omaan makuuni, mutta kun on pakko lukea niin on pakko lukea. Jokin tyylissä on vain niin mukaansatempaavaa. Se on ajatuksenomaista ja välillä huomaan, etten ole puoleen sivuun ollut enää mukana kärryillä vaan ajautunut sivupoluille. Ajatukset kulkevat vain niin samalla tavalla kuin omassa päässä. Kummaa mutta totta. Kuinkas teillä?
Tupew linkki 9. lokakuuta 2002 kello 17.25
Tupew 9. lokakuuta 2002 kello 17.25 linkki Kyllä minä aina jotain luen jos ei oteta nyt siis lukuun niitä Glorantha tieto kirjoja(tai juuri niitä Genertela kirja 2 jne).fantasiaa luen yleensä mutta minulla ei ole oikein aikaa lukea.Mutta kyllä sitä ain joskus jotain kirjaa lukee.Taru kolemsta miekasta on tuorein lukemani kirja.
Guzmo linkki 9. lokakuuta 2002 kello 21.59
Guzmo 9. lokakuuta 2002 kello 21.59 linkki Scifiä ja harvoin romaaneja. Lukutahti on vaan turhan hidas.
Nysalor linkki 9. lokakuuta 2002 kello 23.31
Nysalor 9. lokakuuta 2002 kello 23.31 linkki Chividal: [i:d1cdde231b]Otetaanpa nyt erilleen tuosta fantasiakirjallisuudesta tämä nomaali kirjallisuus. Harrastaako joku? Mitä luet? Kuinka paljon? Miksi?[/i:d1cdde231b] Mitähän se normaali kirjallisuus nyt sitten on oikein? :) Ei sillä, harrastan kyllä lukemista, joskin luen lähinnä jännitystä, kauhua, rikoskirjoja, fantasiaa, tiedekirjoja ja historiallisia romaaneja. Tosin kotimaisen kirjallisuuden opintojen ohessa on tullut luettua myös jonkin verran kotimaisia klassikkoteoksia, niin Kalevalaa, Kanteletarta kuin Runebergiä, Juhani Ahoa ja Minna Canthia. Olen ihan pienestä asti lukenut melkoisen paljon kirjoja ja minulla on yleensä aina joku kirja meneillään - ja tällä hetkellä jopa useampiakin, kun täytyy saada luettua kotimaisia klassikoita. Jos nostaisin joitakin erityisiä teoksia esiin suosikeistani, niin listan kärjessä olisivat Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Wilbur Smithin Joen jumala ja Ken Follettin Taivaan pilarit. Viimeksi mainittu oli todella mahtava ja vaikuttava teos keskiajan kirkonrakentajista, joten voin suositella sitä kaikille historiallisista romaaneista kiinnostuneille. Dumas'n teokset ovat nekin olleet minun mielestäni hyvää historiallista luettavaa, joskin ne saattavat toki jostakusta muusta vaikuttaa pitkäpiimäisiltä. Walter Scottilla on Ivanhoen lisäksi muutamia ihan luettavia romaneja, kuten Qventin Durwald. Kaari Utrion historialliset romaanit ovat myös hienoja, varsinkin ajankuvaukseltaan. Erityisesti täytyy mainita romaanit Vaskilintu ja Yksisarvinen. Michael Crichtonin kirjat ovat olleet suosikkejani jo vuosikausia, aina Dinosauruspuistosta ja Kongosta lähtien. Aikamatka oli myös erittäin addiktiivinen kirja ja upea lukukokemus. Rikoskirjallisuuden puolelta pitänee mainita Leena Lehtolaisen kaikki Maria Kallio -dekkarit, Joensuun Harjunpäät ja ruotsalaisen Henning Mankellin Kurt Wallander -kirjat, joissa poliisin arkea kuvataan uskomattoman mukaansatempaavasti ja uskottavasti. Sairaalatrillereistä Robin Cook on suosikkini, joskin hänen kirjansa tuppaavat vähän toistamaan itseään. Tess Gerritsen on myös hyvä kirjailija tältä saralta, mutta hänen teoksensa Painoton tila oli jokseenkin vaisu. Huh, hyviä kirjoja voisin luetella vaikka millä mitalla, mutta tämä nyt riittäköön tältä erää. :) Kirjallisuus on minulle aika pitkälti viihdettä, enkä voi sanoa rakastavani valtavan hämäriä ja sumeita teoksia. Volter Kilven Bathseba on hyvä esimerkki tästä kategoriasta. :) Jos on sanottavaa, niin kirjailuja saa luvan ilmaista asiansa selkeästi saadakseen minun suosioni. Sivukaupalla sisäisiä tuntoja tai romanttista hehkutusta sisältävät teokset eivät ole minun makuuni, enkä myöskään oikein siedä liikaa ironiaa tai satiiria kirjoissa. Humoristinen kirjallisuus ei minuun suuremmin iske ja runoja en lue juuri muuten kuin opintoviikkoja saadakseni. :) [i:d1cdde231b]Itse törmäsin tässä jokin aika sitten Dostojevskiin ja jäin aika pahasti kiinni. Olen lukenut tähän mennessä romaanit Rikos ja rangaistus, Idiootti ja Kellariloukko.[/i:d1cdde231b] Minullekin tuli joitakin vuosia sitten innostus koettaa lukea Dostojevskia. Rikos ja rangaistus oli ihan kohtuullinen lukukokemus, vaikka kirjan loppuratkaisu oli todella ärsyttävä. Sen sijaan Riivaajat oli aika pitkäpiimäistä ja tylsää luettavaa, enkä sen jälkeen ole Dostojevskiin koskenut. Ilmeisesti psykologisen hämärä ihmiskuvaus ei ole minun makuuni, kun löytyy kaikkea muuta kiinnostavampaa luettavaa.
Dovas linkki 10. lokakuuta 2002 kello 4.26
Dovas 10. lokakuuta 2002 kello 4.26 linkki Kyllä minäkin saisin tuota lukemista kyllä harrastaa paljon enemmän. Ainakin tahtoisin, mutta sitten sitä huomaa ihmetyksekseen että aikaa ei ole tarpeeksi sellaiseen ns. normaaliin ajanviete, -kulutus touhuun. Itsensä sivistäminen voisi tietty olla ihan hyvä syy :) . Viimeksi tulii luettua tuota Kerran Sotureita (Alan Ducs), mutta kirja sattui hyvässä alkuvaiheessaan jäämään mökille. Siitä taaksepäin onkin sitten todella pitkä aika toisensa jälkeen kun viimeksi on jokin kirja tullut ahmittua. Dostojevskistä olenkin kuullut paljon hyvää ystäviltäni joihin lukeutuu mm. eräskin todellinen kyseiseen kirjailija-ajattelijaan friikahtanut... Joskus taannoin on tullut luettua Maria Liisa Nevalan "Kianto" ja Tolstoin "kristilliseen" anarkismiin on tullut tutustuttua. Muita jälkimmäisen kanssa samaan katraaseen kuuluvaan aikansa poliittisiin ajattelijoihin, joita on tullut lukaistua voitaisiin laskea vielä Max Stirner, Mahnovitsina, Proudhon, Durruti, Pjotr Kropotkin ja Emma Goldman.
Sampi linkki 10. lokakuuta 2002 kello 6.14
Sampi 10. lokakuuta 2002 kello 6.14 linkki Vai että muuta kirjallisuutta? Täytyy ensin myötäillä Nysaloria, ei niitä kaikkia voi millään listata. Hyviä kirjoja on aivan liikaa tässä mainittaviksi ja mainostettaviksi. Yritän kuitenkin mainita niitä, joista olen eniten nauttinut viime aikoina. Ensimmäisen mieleen tulee Gabriel Garcia Marquez, jonka maaginen realismi tempasi minut mukaansa jo viime vuosituhannella. Luin ensin perinteisen Sadan vuoden yksinäisyyden, jonka värikkääseen, lihalliseen ja maagiseen maailmaan saatoin uppoutua ja hukkua. Kirjailijan taidot eivät kuitenkaan jääneet värilliseen ilotulitukseen, vaan harmaammatkin sävyt ovat onnistuneet häneltä mainiosti. Suosittelen toisena Marquezina kaikille oivaa kirjaa "Kukapa everstille kirjoittaisi?" Ennen sen lukemista kannattaa tosin tutustua ainakin yhteen Marquezin värikkäämpään kirjaan, jotta pystyisi täysin arvostamaan värikästä harmaata. Seuraavaksi voitaisiin mainita vaikkapa Albert Camus, joka on kirjoittanut useita mainioita kirjoja. Sivullinen lienee niistä tunnetuimpia Ruton ohella, mutta kannattaa myös lukea Putoaminen. Eksistentialisti, joka ei halunnut tulla leimatuksi eksistentialistiksi. Suomalaisista voi tietysti mainita monia, mutta nyt toisin mielelläni esiin Mika Waltarin, joka on kirjoittanut monia hyviä kirjoja. Hänen historialliset romaaninsa ovat miellyttävää luettavaa, vaikka naiskuva on mitä on. (lukekaa Mikael Hakim ja Ihmiskunnan viholliset, ja tiedätte mitä tarkoitan.) Novellit ovat kuitenkin mielestäni parasta Waltaria, erityisesti Koiranheisipuussa on upeita ajatuksia, erityisesti mainittakoon Fine van Brooklyn. Lisää löytyisi Tolstoista Thoreauhun mutta en aio listata liikaa. Saatte pärjätä näillä. P.S: Menkää katsomaan Bajadeeri kansallisbaletissa. Erityisesti Nysalor.
Dovas linkki 10. lokakuuta 2002 kello 8.30
Dovas 10. lokakuuta 2002 kello 8.30 linkki Sampi: [i:54a8f83ef3]Lisää löytyisi Tolstoista Thoreauhun mutta en aio listata liikaa.[/i:54a8f83ef3] Joo, Henry Thoreaun minäkin lisään listaani. Olen lukenut jonkin verran hänen teoreettisia näkemyksiään mm. kirjasta "Kansalaistottelemattomuus", mutten nyt satu muistamaan kirjan suomalaisen kirjoittajan nimeä.
Chividal linkki 10. lokakuuta 2002 kello 9.43
Chividal 10. lokakuuta 2002 kello 9.43 linkki [quote:70a4256373]Mitähän se normaali kirjallisuus nyt sitten on oikein? [/quote:70a4256373] Kaiki muu paitsi sci-fi ja fantasia. Dostojevskistä vielä sananen. Vaikka pidänkin todella paljon hänen tyylistään, niin hän ei tosiaan keskity mihinkään muuhun kuin ihmisen pään sisuksiin. Voisi olla hieman kuvailevampaa. Onko kenelläkään antaa ehdotuksia tuollaisesta suhteelisen psykologisesta, mutta hieman luonnonläheisemmästä kirjailijasta. Luulisin, että joku venäläinen sen olisi oltava. Olen kuullut vähän jotakin Tolstoista, mutten ole ehtinyt lukea yhtään. Voisiko joku hieman valaista asiaa? Onko joku muuten Hemingwayn ystävä? Itse luin montakin kirjaa ennen kuin huomasin, ettei hän ole kyllä minun kirjailijoitani. Kerokaapa hänen kirjallinen suuruutensa.
Dovas linkki 10. lokakuuta 2002 kello 13.51
Dovas 10. lokakuuta 2002 kello 13.51 linkki [quote:19a96b9cfc="Chividal"] Olen kuullut vähän jotakin Tolstoista, mutten ole ehtinyt lukea yhtään. Voisiko joku hieman valaista asiaa?[/quote:19a96b9cfc] Se mitä olen tutustunut on kuitenkin aika vähäistä. Miekkonen on tehnyt aika paljonkin ns. tavallista kirjallisuutta, mutta hän on myös kirjoittanut kovasanaisempaa poliittista ja yhteiskunnalista kritiikkiä. Tolstoin nähtyä kuinka Venäjän totalitaarinen hallitus murhasi kylmäverisesti kansalaisia (ja ilmeisesti hänen omia sukulaisiaan myös) kitkeäkseen klassisen kommunismin vastustajien luomaa ilmapiiriä, sekä estääkseen mm. anarkistien toimia vallan siirtämiseksi kansalle, kirvoitti se häntä aika rajuunkin tekstiin. Termi "kristillinen anarkismi" pohjautuu hänen propagandistisemman tekstin sisältämään selkeään vaikutteeseen hänen uskosta Jumalaan. Termi ei ole kuitenkaan kovin yleinen.
Chividal linkki 11. lokakuuta 2002 kello 7.23
Chividal 11. lokakuuta 2002 kello 7.23 linkki Jeba. Ei taida ehkä olla etsimäni kaveri. Politiikka on yksi asia, jota en kovin paljon diggaa kirjoissa.
Dovas linkki 11. lokakuuta 2002 kello 10.27
Dovas 11. lokakuuta 2002 kello 10.27 linkki Joo ja on se sitten kirjoittanut ihan "tavallisia" romaanejakin, joissa tietääkseni ei politiikalla osuutta ole laisinkaan ja niistä Leonid Tolstoi pääasiassa tiedetään/muistetaankin. Tosin, olen kuullut että Anna Karenina -klassikossa voi löytää ehkä rivien välistä myös viitteitä, mutta niitä luultavimmin ei suoraan tunnista jollei tiedä Tolstoin omasta historiasta juuri.
Keethrax linkki 13. lokakuuta 2002 kello 7.46
Keethrax 13. lokakuuta 2002 kello 7.46 linkki No kaikenlaistahan sitä tulle luettua. Ehkäpä parhaimmaksi valitsisin Hemingwayn Kenelle Kellot Soivat. Mielenkiintoinen Espanjaan sijoittuva ihmissuhde/sotakirja. Toinen mahtava kirja on William Gibsonin Neurovelho. Kaikki scifiä lukevathan ovat tämän tietysti lukeneet? Nyt olisi työn alla tuommoinen ohut Veijo Meren Manillaköysi, joka sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Illalla lukaisin jo puolet, joten eipä tuosta pitkäksi aikaa iloa ole. Itselläni lukeminen tahtoo olla sellaista sesonkiluonteista. Silloin kun aletaan lukemaan niin luetaan kunnolla. Lukutahtini on melko nopeaa ja kirjat tuntuvat aina turhan lyhyiltä, kun tuollaiset 300-400 sivun opukset tulee kahlattua läpi parissa illassa. Kunhan tässä kirjastoon jaksan vääntäytyä niin varmaan tulee mukaan otettua muutama Hemingwayn kirja, koska tuon Kenelle Kellot Soivat luettuani sain kipinän tutustua hänen muihinkin teoksiin.
Chividal linkki 15. lokakuuta 2002 kello 7.03
Chividal 15. lokakuuta 2002 kello 7.03 linkki No nyt on reilussa puolessa välissä Volter Kilven Alastalon Salissa. Onkos Kilvestä kenelläkään mielipidettä? Onhan se aika jaarittelemista, mutta sadan ensimmäisen sivun jälkeen on leppoista luettavaa. Omasta mielestäni sopii kuitenkin parhaiten kuunnelmiin ja näytelmiin. Siis niin että joku muu lukee ja itse sen kuin kuuntelee. Aika hauskaa kieltä se kieltämättä on. :-D
Nysalor linkki 15. lokakuuta 2002 kello 13.06
Nysalor 15. lokakuuta 2002 kello 13.06 linkki Chividal: [i:1342966239]Onkos Kilvestä kenelläkään mielipidettä?[/i:1342966239] Kyllä on. Bathseban lukemisen perusteella mielipiteeni Kilvestä ei ole kovinkaan mairitteleva, sillä kaikista kotimaisessa kirjallisuudessa lukemistani klassikoista Kilven Bathseba oli kaikkein tylsintä ja väkinäisintä luettavaa. Kirjan tarinan olisi voinut kertoa paljon enemmän minua kiinnostavaa sävyyn, mutta Davidin yksinpuhelussa sisäisten tuntojen purkaminen uusromanttisen hämärään sävyyn oli minusta kerrassaan kehnoa tekstiä. Edes välillä erikoiseen tapaan käytetty kieli ei jaksanut innostaa, sillä tuollaista vanhahtavaa kirjoitusta voi lukea kiinnostavammistakin teoksista. Tämä siis vain Bathseban perusteella. Alastalon salissa -teosta en ole lukenut, mutta tuskinpa se pystyisi olemaan minusta Bathsebaa tylsempi. :) Ei sillä, maailmassa on paljon luettavaa ja jätän mieluummin hämärät uusromantiikat ja muut minua tylsistyttävät teokset lukematta ja keskityn kiinnostavampiin kirjoihin. Tuntematon sotilas (tai Sotaromaani) ja Täällä Pohjantähden alla ovat sellaisia teoksia, jotka tunnun lukevan aina uudelleen muutaman vuoden välein, ja silti ne jaksavat tarjota lukunautinnon.
black knight linkki 22. lokakuuta 2002 kello 8.50
black knight 22. lokakuuta 2002 kello 8.50 linkki scifiä... pitäisi lukea, mutta onko kellään mitään hyviä ehdotuksia scifikirjallisuudesta, kun en ole siihen itse juuri vielä perehtynyt :x
Chividal linkki 22. lokakuuta 2002 kello 9.23
Chividal 22. lokakuuta 2002 kello 9.23 linkki Itseäni vapaasti mukaillen sanottakoot, että tarkoitin tämän aiheen kaikelle muulle kirjallisuudelle paitsi fantasialle ja sci-fille. Noita kun on käsitelty jo muissa aiheissa.
Partsa linkki 26. lokakuuta 2002 kello 7.59
Partsa 26. lokakuuta 2002 kello 7.59 linkki Scifiä ja hauskoja kirjoja. Suosittelen kaikille Douglas Adamsia
Vesa linkki 26. lokakuuta 2002 kello 11.15
Vesa 26. lokakuuta 2002 kello 11.15 linkki Minä en oikeastaan edes fantasiaa lue, Tolkienin teokset ovatkin ainoita fantasiakirjoja jotka olen lukenut, Scifiä sitä enimmäkseen tulee luettua, ja kahteen kertaan olen Väinö Linnan tuntemattoman sotilaan lukenut. Tai toinen oli se sensuroimaton "sotaromaani". Nigerialaisen Ben Okrin teoksen "vaarallista rakkautta" olen lukenut ja hyväksi kirjaksi sitä voin kutsua.