Vanha foorumi

Takaisin

"Turhat" monsterit

RuneQuest hahmot, hirviöt ja olennot
Tosinuija 31. toukokuuta 2002 kello 19.02
Kirjoittaja Viesti
Tosinuija linkki 23. toukokuuta 2002 kello 18.13
Tosinuija 23. toukokuuta 2002 kello 18.13 linkki Pyytäisin teitä kertomaan, millaiset olennot ovar käytännössä turhia Runequestissa. Tarkoitan siis, että sellaiset olennot joita vastaan ei pärjää ilman jotain taikaesineitä, tai sitten sellaiset jotka ei osaa tehdä mitään tms. :-o
Nysalor linkki 23. toukokuuta 2002 kello 18.28
Nysalor 23. toukokuuta 2002 kello 18.28 linkki Tosinuija: [i:6ef4ec472e]Pyytäisin teitä kertomaan:roll:, millaiset olennot ovar käytännössä turhia Runequestissa. Tarkoitan siis, että sellaiset olennot joita vastaan ei pärjää ilman jotain taikaesineitä, tai sitten sellaiset jotka ei osaa tehdä mitään tms.[/i:6ef4ec472e] Örkit ja puolituiset ja muut olennot, joita ei Gloranthasta löydy, ne ovat minulle aivan turhia RuneQuestissa. :smile: Muuten minulle kelpaavat niin tosilohikäärmeet kuin pienet kärpäset, sillä niillä molemmilla on oma roolinsa maailmassa. Turhia olisivat myös sellaiset otukset, jotka olisi tungettu jonnekin vain pelihahmojen kiusaksi ilman mitään realismia. Ei siis valtavia peikkopoppoita, joiden ravinnonhankintaa ei voisi uskottavasti selittää tai muuta vastaavaa.
Guzmo linkki 23. toukokuuta 2002 kello 20.28
Guzmo 23. toukokuuta 2002 kello 20.28 linkki [i:f5ab559799] Pyytäisin teitä kertomaan:roll:, millaiset olennot ovar käytännössä turhia Runequestissa. Tarkoitan siis, että sellaiset olennot joita vastaan ei pärjää ilman jotain taikaesineitä, [/i:f5ab559799] Tuollaisia on olemassa ääretön määrä. Kaikkea raivostuneesta Uroxista [b:f5ab559799]Punaiseen lepakkoon[/b:f5ab559799]. Gloranthassa on vuorten kokoisia jättiläisiä ja lohikäärmeitä, sekä muita luonnonilmiöiksi laskettavia olentoja. [i:f5ab559799] tai sitten sellaiset jotka ei osaa tehdä mitään tms. [/i:f5ab559799] Oman maailmamme ekosysteemissä ja ravintoketjuissa ei ole liikaa "turhia" paloja. Jopa hyttysistä on hyötyä lintujen ravintona :smile: En nyt ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi oikein takaa. Aiotko poistaa kaikki oravat pelimaailmastasi koska niistä ei ole vastusta pelaajien hahmoille? :smile: Siis mikä sen hauskempaa kuin vaikka säälittävät pieneläinbroot. Inisevät, vikisevät ja sanovat "splät!" kun niiden päälle astuu :grin: Pitääkö kaikkien olentojen edes "osata tehdä jotain"? Tuskimpa. Linnut saavat visertää ja peikkolaiset järsiä kasveja. Ne kuuluvat maailmaan, mutta ei niiden tarvitsekaan olla vastus (fyysisesti) pelaajillesi. (Lauma hyvin nälkäisiä peikkolaisia voi itseasiassa olla vastus kovemmallekkin porukalle).
Arkat linkki 23. toukokuuta 2002 kello 22.00
Arkat 23. toukokuuta 2002 kello 22.00 linkki Mikään ei ole käytännössä turha olento - kaikille löytyy paikkansa ennemmin tai myöhemmin.
Vash the Stampede linkki 23. toukokuuta 2002 kello 22.55
Vash the Stampede 23. toukokuuta 2002 kello 22.55 linkki Täysin turhia monstereita on todellakin vaikea hakea. Mutta mielestäni vähiten tärkeät monsterit ovat sellaisia, jotka on tehty ihan tekemisen takia. Että "eivätpä vielä ole tuota vastaan taistelleet" tai "no kokeillaan vaikka tuota". Heti kun hirviö/pahis/vastustaja on sidoksissa johonkin edelliseen/toiseen tapahtumaan, siitä tulee paljon "tärkeämpi". Silloin on helpompi keksiä syy/seuraus -suhteita, ja yleensäkin kuvaaminen on helpompaa. Esim. jos pelaajat joskus ovat tappaneet ihmisen, niin surmatun sukulaisia tms. Kamppanjastakin(vai onko se kampanja?) tulee selkeämpi kun yksittäisillä tapahtumilla on vaikutusta tulevaisuuden tapahtumiin. Kääpiöt eivät pidä hahmoista jotka ovat olleet tekemisissä haltioiden kanssa, paitsi ehkä jos tappoivat näitä, ja toisin päin. Ja seikkailuihin saa enemmän jännitettä, kun jaksaa pari minuuttia keksiä kuvauksia pahiksista. Vaikka hirviö ei olisikaan kova lähitaistelussa, voi pelaajille uskotella niin. Esim. vanhojen akkojen kertomuksia, jossa kyseinen hirviö tappoi muutaman henkilön. Ja sitten kun pelaajat kohtaavat monsterin, niin muistutat tarinoista ja kuvailet muutaman irvokkaan yksityiskohdan hirviöstä. Jos hirviöstä löytyy kuvia, niin tämä pitäisi olla helppoa. Yksinkertaisimmasta seikkailusta saa paljon mielenkiintoisemman pienillä yksityiskohdilla.
Budjir linkki 29. toukokuuta 2002 kello 14.48
Budjir 29. toukokuuta 2002 kello 14.48 linkki Tässä minun mielestäni yksi erittäin turha hirviö:Grotaron, eli neidonkiven jousiampujat.Musta ne on vähän väkisin tehdyn oloisia. Ne ovat ihan mukiinmeneviä noin tiedoiltaan, mutta ulkonäkö on aivan naurettava. Jotenkin se suu siihen keskelle vatsaa ei jotenkin oikein toimi, taas se käsi pään paikalle toimii. Mutta se taas että se on tehty jotenkin liian ihmisen näköiseksi muilta muodoilta. Vai? no tämä on minun mielipiteeni...
Nysalor linkki 29. toukokuuta 2002 kello 17.06
Nysalor 29. toukokuuta 2002 kello 17.06 linkki Budjir: [i:f830e595a1]Tässä minun mielestäni yksi erittäin turha hirviö:Grotaron, eli neidonkiven jousiampujat.Musta ne on vähän väkisin tehdyn oloisia. Ne ovat ihan mukiinmeneviä noin tiedoiltaan, mutta ulkonäkö on aivan naurettava. Jotenkin se suu siihen keskelle vatsaa ei jotenkin oikein toimi, taas se käsi pään paikalle toimii.[/i:f830e595a1] No, minusta taas grotaronit ovat ihan kelvollisia olentoja, vaikka heitä harvemmin näkee muualla kuin Fronelassa, enkä esimerkiksi itse ole koskaan käyttänyt grotaroneja peleissäni. Tämä siis kuitenkin johtuu enemmän maantieteellisestä rajoittuneisuudesta kuin turhuudesta. Pään paikalla olevalla kädellä on oma tärkeä merkityksensä, sillä sen ansiosta grotaronit ovat tavattoman hyviä jousiampujia. Suulle taas olisi varmaan aika vaikea keksiä mitään muuta luontevaa paikkaa kuin rinta, jossa suu grotaroneilla sijaitsee. Käteen sijoitettuna suu olisi varmasti haitallinen taistelussa, eikä syöminenkään välttämättä olisi kovin näppärää. Enpä siis tiedä, missä sen paikka olisi parempi. [i:f830e595a1]Mutta se taas että se on tehty jotenkin liian ihmisen näköiseksi muilta muodoilta.[/i:f830e595a1] Toisaalta muistuttavathan monet muutkin rodut ihmistä (esim. haltiat tai peikot), mutta se ei minua ainakaan suuresti haittaa. Grotaroneilla on nimittäin aivan oma kulttuurinsa, joka perustuu ulkopuolisille tuntemattomien sapelihammasvuorimammuttien ympärille. He lienevät itse asiassa jumalsodan aikojen yksi erikoinen jäänne, joskin grotaronien ulkonäön myyttistä perustaa ei tiedetä ollenkaan. Väittäisinpä jopa, että grotaronit ovat yksi salaperäisimmistä vanhoista roduista alkuperänsä suhteen, sillä esi-isäjumaluutensa Enlasteer ja Harabistarinos lienevät tuntemattomia muista yhteyksistä. [i:f830e595a1]no tämä on minun mielipiteeni...[/i:f830e595a1] Toki saat pitää grotaroneja turhina, mutta haluaisin saada sinut näkemään grotaronien kulttuurin ja alkuperän arvoituksellisuuden ja vaikeaselkoisuuden. Grotaronin pelaaminen olisi minun nähdäkseni aika haasteellista, jos haluaisi todella pyrkiä eläytymään grotaronien ajatusmaailmaan. Olentojen ulkonäkö on minulle jokseenkin sivuseikka kaiken muun syvällisemmän kuvauksen ja Gloranthaan sopeutuneisuuden rinnalla.
Budjir linkki 30. toukokuuta 2002 kello 22.35
Budjir 30. toukokuuta 2002 kello 22.35 linkki Joo..katoin kyllä liikaa tohon ulkonäköön. Oot saanu kaivettua aika moista tietoa kyseisistä örmeleistä..ja itseasiassa tässä alko vähän kiinnostuu..niin tyhmältä ku se kuulostaakin(haukkutuakin niitä tässä tuli). Mistä moinen tieto kyseisistä otuksista?
Nysalor linkki 30. toukokuuta 2002 kello 23.11
Nysalor 30. toukokuuta 2002 kello 23.11 linkki Budjir: [i:fa745c5820]Joo..katoin kyllä liikaa tohon ulkonäköön. Oot saanu kaivettua aika moista tietoa kyseisistä örmeleistä..ja itseasiassa tässä alko vähän kiinnostuu..niin tyhmältä ku se kuulostaakin(haukkutuakin niitä tässä tuli).[/i:fa745c5820] Hieno juttu, jos onnistuin herättämään kiinnostuksesi. :smile: Eikä se lainkaan tyhmältä edes kuulosta, sillä asioita voi tarkastella monelta puolelta. Grotaroneista tuntuu olevan harmillisen vähän tietoa saatavilla ja sen vuoksi heitä ei välttämättä ensisilmäyksellä suurestikaan arvosta. [i:fa745c5820]Mistä moinen tieto kyseisistä otuksista?[/i:fa745c5820] Jaa, luulenpa, että ammensin tuossa lyhyessä tiivistyksessäni tietoja Gloranthan olennoista ja salaisuuksista, Gloranthan vanhoista roduista ja Anaxial’s Rosterista (Hero Warsin otuskirja). Näiden lähteiden lisäksi ei taida hirveän paljon olla tietoa grotaroneista tai ainakaan sellaista ei ole minun silmiini osunut. No, aika varmasti kuitenkin grotaroneilla on jokin oma osansa tulevissa sankareiden sodissa ja kenties se liittyy läheisesti heidän sapelihammasvuorimammuttiinsa ja muihin uskomuksiin. Tuntematon määrä kolmikätisiä eläviä ballistoja voi vaikuttaa joskus ratkaisevasti suuntaan tai toiseen. Haltioiden kanssa grotaroneilla tosin ainakin on hyvin lämpimät välit.
Budjir linkki 31. toukokuuta 2002 kello 12.13
Budjir 31. toukokuuta 2002 kello 12.13 linkki Vai näin...eli vanhat rodut kirjassa(jota en vielä ole ehtinyt hankkia) on tietoa muistakin lajeista kuin kääpiöistä ja haltioista. Se taitaa olla aikamoinen "must hankinta" jos haluaa syvyyttä juuri kyseisille lajeille?
Nysalor linkki 31. toukokuuta 2002 kello 14.14
Nysalor 31. toukokuuta 2002 kello 14.14 linkki Budjir: [i:1166e636d8]Vai näin...eli vanhat rodut kirjassa(jota en vielä ole ehtinyt hankkia) on tietoa muistakin lajeista kuin kääpiöistä ja haltioista. Se taitaa olla aikamoinen "must hankinta" jos haluaa syvyyttä juuri kyseisille lajeille?[/i:1166e636d8] Kyllä, Gloranthan vanhat rodut on kyllä erinomainen hankinta, jos aikoo käyttää vanhojen rotujen edustajia pelihahmoina tai ei-pelihahmoina. Haltioista, kääpiöistä ja peikoista on aika laajat selostukset ja hahmonluontisäännöt, kun taas ankoista, broista, grotaroneista, jelmreistä, jättiläisistä, keeteistä, kentaureista, liskolaisista, luathoista, ludokeista, morokantheista, ogreista, paviaaneista, petoihmisistä, slarkeista, timiniteistä, tuulen lapsista, voralaneista, waertageista ja yön ratsastajista löytyy hiukan suppeampaa tietoa. Gloranthan vanhat rodut on jokseenkin kelvollinen opus, jos haluaa saada Gloranthan "hirviöistä" pelkkiä numerotietoja paremman kuvan ja nähdä heidät osana ympäröivää maailmaa. Kirjassa on lisäksi Aldryan, Mostalin, Kyger Litorin, Verisen Torahampaan ja Cacodemonin kulttien pitkät kulttikuvaukset. Päälle päätteeksi löytyy vielä aika heikkolaatuinen ja suppea kartta vanhojen rotujen asuinalueista sekä lyhyitä skenaarioideoita kirjan rotuja varten. [ Tätä viestiä on muokannut: Nysalor 2002-05-31 17:14 ]
Wlu 000 linkki 31. toukokuuta 2002 kello 14.41
Wlu 000 31. toukokuuta 2002 kello 14.41 linkki Itsekin olen sitä mieltä, että grotaronit ovat turha rotu. Eivät ne taistelussa turhia ole, mutta minusta ne ovat sellainen liian hassu rotu ulkonäkönsä tähden. Jotain rajaa rotujen ulkomuodollakin pitäisi olla, että ne voidaan ottaa tosissaan. Ajatelkaa nyt vaikka jotain kentauria jolla yksi jalka ja pää ovat vaihtaneet paikkaa :smile:. Grotaronit ovat suurinpiirtein tuota luokkaa... En nyt kiistä, etteikö grotaronien kulttuuri olisi mielenkiintoinen, mutta eiköhän kaikille roduille voi kehittää mielenkiintoisen kulttuurin, vaikka niille puolituisille ja örkeille. Tosin nämä kaksi rotua saavat kylläkin pysytellä DD:ssä.
Nysalor linkki 31. toukokuuta 2002 kello 15.01
Nysalor 31. toukokuuta 2002 kello 15.01 linkki Wlu: [i:e14b63ed38]Itsekin olen sitä mieltä, että grotaronit ovat turha rotu. Eivät ne taistelussa turhia ole, mutta minusta ne ovat sellainen liian hassu rotu ulkonäkönsä tähden. Jotain rajaa rotujen ulkomuodollakin pitäisi olla, että ne voidaan ottaa tosissaan.[/i:e14b63ed38] Kaikki kunnia mielipiteellesi, mutta Gloranthassa on kyllä aika paljonkin sellaisia rotuja, jotka voivat vaikuttaa jollakin tavalla ihmisen parodialta, jos ei huomioi heidän osaansa maailmassa ja etenkin myyttistä alkuperää. Gloranthan ihmismäiset ankat ovat tästä klassinen esimerkki - aivan selvästi Disneyn sarjakuvista pihistetty olentoporukka, ellei huomioi, että ankoilla on ihan rotutyypillisiä tapoja, myyttejä ja kulttuuri. Haltiatkin ovat tietysti vain pitkäkorvaisia ihmisiä, joille on heitetty vähän rehuja päähän ja hassut silmät, jollei huomioi heidän ainutlaatuista suhdettaan kasveihin ja heidän myyttistä alkuperäänsä Aldryan lapsina. Kääpiöt ovat vastaavasti ihmistä muistuttavia partaveikkoja, jollei huomioi Mostalin oppia, kuolemattomuutta ja kaikkea sellaista. Voisiko moisia lajeja ottaa tosissaan, elleivät ne todella uskottavasti kiinnittyisi maailmaansa? [i:e14b63ed38]En nyt kiistä, etteikö grotaronien kulttuuri olisi mielenkiintoinen, mutta eiköhän kaikille roduille voi kehittää mielenkiintoisen kulttuurin, vaikka niille puolituisille ja örkeille. Tosin nämä kaksi rotua saavat kylläkin pysytellä DD:ssä.[/i:e14b63ed38] Pointtina onkin nimenomaan kulttuurin liitos maailmaan. Se tekee minun mielestäni rodusta uskottavan ja hyödyllisen omiin peleihini. Suuret määrät örkkejä ja puolituisia sotkisivat varmaan Gloranthan myyttejä ja maailmaa aika pahasti, joten sen vuoksi pidän niitä aika turhina. En kaipaa noita otuksia myöskään pelkkänä tykinruokana urheille seikkailijoille.
Guzmo linkki 31. toukokuuta 2002 kello 19.02
Guzmo 31. toukokuuta 2002 kello 19.02 linkki Grotaronit ovat aika harvinaisia Gloranthassa ja eivät ne minusta ole yhtään kentauria omituisempia. Vähän mennyt vain ruumiinjäsenet vääriin paikkoihin :smile:
Wlu 000 linkki 2. kesäkuuta 2002 kello 10.56
Wlu 000 2. kesäkuuta 2002 kello 10.56 linkki [i:6b62744fb8] Kaikki kunnia mielipiteellesi, mutta Gloranthassa on kyllä aika paljonkin sellaisia rotuja, jotka voivat vaikuttaa jollakin tavalla ihmisen parodialta, jos ei huomioi heidän osaansa maailmassa ja etenkin myyttistä alkuperää. Gloranthan ihmismäiset ankat ovat tästä klassinen esimerkki - aivan selvästi Disneyn sarjakuvista pihistetty olentoporukka, ellei huomioi, että ankoilla on ihan rotutyypillisiä tapoja, myyttejä ja kulttuuri. Haltiatkin ovat tietysti vain pitkäkorvaisia ihmisiä, joille on heitetty vähän rehuja päähän ja hassut silmät, jollei huomioi heidän ainutlaatuista suhdettaan kasveihin ja heidän myyttistä alkuperäänsä Aldryan lapsina. Kääpiöt ovat vastaavasti ihmistä muistuttavia partaveikkoja, jollei huomioi Mostalin oppia, kuolemattomuutta ja kaikkea sellaista. Voisiko moisia lajeja ottaa tosissaan, elleivät ne todella uskottavasti kiinnittyisi maailmaansa? [/i:6b62744fb8] Minusta taas tuollaiset ihmisten näköiset rodut on helppo mieltää roduiksi eikä miksikään kummiksi tekeleiksi. Tuollaisia ihmisten kaltaisia rotuja on jokainen fantasiamaailma piukassa joten siitäkin voi tulla joku kielteinen tai myönteinen mielikuva. Itse kyllä pidän noista G:n kääpiöistä ja haltioista koska ne ovat niin samanlaisia ulkonäöltään kuin ihmiset, mutta kuitenkin kulttuurillisesti ja uskonnollisesti aivan erilaisia. No sitten ankat. Ovathan ankat ihan veikeitä, mutta kyllä se Disney-yhteys vähän häiritsee. Glorantha ei tunnu niin totiselta jos rotuja ruvetaan ottamana sarjakuvista. Miksei puhuvia hiiriä otettu? No kai puhuvat ankat päihittivät ne jossain myytissä :D Grotaronit ovat myös ankkojen tasoa ainakin minun mielestäni. Perustan väitteeni siihen, että ne ovat liian hassun näköisiä. Huumoria voi maalailla peliin ilman hassuja rotujakin vaikka niiden kulttuuri olisikin hirvittävän mielenkiintoinen. Ainakaan itse on ota sellaisia rotuja ilolla vastaan joiden pään tilalla on käsi, miekka tai Epson C4OUX tulostin :), vaikka kulttuuri olisi mikä. [i:6b62744fb8]Pointtina onkin nimenomaan kulttuurin liitos maailmaan. Se tekee minun mielestäni rodusta uskottavan ja hyödyllisen omiin peleihini. Suuret määrät örkkejä ja puolituisia sotkisivat varmaan Gloranthan myyttejä ja maailmaa aika pahasti, joten sen vuoksi pidän niitä aika turhina. En kaipaa noita otuksia myöskään pelkkänä tykinruokana urheille seikkailijoille.[/i:6b62744fb8] Älä vaan luule, että haluaisin örkkejä ja puolituisia Gloranthaan, mutta eikö muitakin D&D-rotuja ole otettu Gloranthaan? Ihmisiä, haltioita, peikkoja ja kääpiöitä esiintyy melkein jokaisessa fantasiamaailmassa ja kyllä esim. ogret, lohikäärmeet ja monet dragoliskojen tapaiset olennot ovat tuttua tavaraa muualtakin kuin Gloranthasta. Tuo on vain turhaa ennakkoluuloa, että örkkien ja puolituisten pitäisi olla joku suuri voima mitä seikkailijat kävisivät lahtaamassa. Eikö niitä voisi sisällyttää samalla tavalla Gloranthaan kuin muitakin olentoja? Itse en ainakaan koe peikkoja miksikään pahaksi voimaksi jota pitää lahdata luolissa vaikka joissain roolipeleissä näin voi ollakin. Tuskin peikot ovat myyttejäkään sekoittaneet. Jos minun sanaani oltaisiin kuunneltu kun Gloranthaa suunniteltiin niin olisin korvannut Grotaronit puolituisilla. :D
Marcus Maximus linkki 2. kesäkuuta 2002 kello 12.47
Marcus Maximus 2. kesäkuuta 2002 kello 12.47 linkki Pakko tunnustaa että minäkin olisin ehdottomasti jättänyt pois aika paljon kummaa väkeä Gloranthasta, vaikka kieltämättä absurdit rodut kuuluvat tavallaan maailmaan. Grotaronit olen ratkaissut simppelisti unohtamalla niiden olemassaolon totaalisesti, ankkoja on Sartarin alueella hieman vaikeampi unohtaa. No, ankat ovat peleissäni kyllä Ankkalinnassa ja sen lähialueilla, mutta johtamani pelit kiertävät kyseiset alueet kaukaa. (Kokonaan eri asia on sitten se, että kaverilla jonka peleissä itse pelaan on joku kumma fiksaatio ankkoihin; vaikea pelata kun yrittää pitää silmät ja korvat kiinni kun GM pelaa jotain npc:tä. :wink:
Nysalor linkki 2. kesäkuuta 2002 kello 14.27
Nysalor 2. kesäkuuta 2002 kello 14.27 linkki Wlu: [i:c87678d479]Minusta taas tuollaiset ihmisten näköiset rodut on helppo mieltää roduiksi eikä miksikään kummiksi tekeleiksi.[/i:c87678d479] Mutta eivätkös haltiatkin ole vain hassunnäköisiä ihmisiä siinä missä grotaronitkin? Grotaroneilla on ylimääräinen käsi pään paikalla ja silmät ja suu hassuissa paikoissa. Haltioilla sen sijaan on hassut korvat, eikä silmissä valkuaista eikä pupillia, mutta toisinaan rehuja hiuksien joukossa. Toisin sanoen siis haltiat voi nähdä aivan yhtä lailla hassuiksi tekeleiksi ja ihmisen parodiaksi. Perinteinen fantasia on ehkä vain saanut aikaan sen, että pidät haltioita tai muita perinteisiä fantasiarotuja vähemmän hassuina ja kummallisina kuin grotaroneja. [i:c87678d479]No sitten ankat. Ovathan ankat ihan veikeitä, mutta kyllä se Disney-yhteys vähän häiritsee. Glorantha ei tunnu niin totiselta jos rotuja ruvetaan ottamana sarjakuvista.[/i:c87678d479] Gloranthan ankoilla ei vain todellisuudessa ole suurtakaan yhteyttä Disneyn ankkoihin, vaikka ulkonäkö saattaa sellaisiin viitata. Sarjakuvissa ankkahahmot muistuttavat suuresti ihmisiä ja toimivat monin tavoin meidän laillamme. Sarjakuvissa ankat lukevat lehtiä, ajavat autoa, urheilevat, katsovat televisiota, jne. - aivan kuin meidän maailmassammekin tehdään. Sen sijaan Gloranthan ankat ovat ihan selvästi oma lajinsa, eivätkä vain ihmisenkaltainen vitsi tai lastensatu. Ankat ovat yleisesti ottaen riidanhaluisia, uhoavia ja pelkureita, he saavat usein elantonsa kalastuksesta, palvovat Orlanthia ja muita myrskynjumalia, jne. Sarjakuvien ja Gloranthan ankoilla on siis selvästikin aivan periaatteellisia eroja. Gloranthan ankkoja ei tarvitse yhdistää sarjakuviin, vaan heidät voi ottaa ihan samalla tavalla omana rotuna kuin haltiat, peikot tai muut vanhat rodut. Myös Gloranthan ihmiskulttuurit voivat muistuttaa ulkoisesti meidän historiallisia kulttuureitamme, mutta todellisuudessa tämäkin samankaltaisuus on vain pinnallista. [i:c87678d479]Huumoria voi maalailla peliin ilman hassuja rotujakin vaikka niiden kulttuuri olisikin hirvittävän mielenkiintoinen.[/i:c87678d479] Mikä tekisi sitten grotaroneista hassumman rodun kuin vaikkapa noista haltioista? Grotaronit eivät Gloranthassa ole mitenkään hassuja ja jos pelaaja ei pysty ottamaan niitä tosissaan, niin se ei minusta osoita kamalan hyvää kykyä eläytyä maailmaan. Varmasti grotaronit voivat gloranthalaisestakin vaikuttaa aika absurdeilta otuksilta ensi vilkaisulla, kuten mikä tahansa muu ihmistä muistuttava rotu, mutta eivät he ole vain jokin satunnainen huumoripläjäys, vaan ihan kiinteä osa maailmaa. [i:c87678d479]Älä vaan luule, että haluaisin örkkejä ja puolituisia Gloranthaan, mutta eikö muitakin D&D-rotuja ole otettu Gloranthaan? Ihmisiä, haltioita, peikkoja ja kääpiöitä esiintyy melkein jokaisessa fantasiamaailmassa ja kyllä esim. ogret, lohikäärmeet ja monet dragoliskojen tapaiset olennot ovat tuttua tavaraa muualtakin kuin Gloranthasta.[/i:c87678d479] Älä anna nimien hämätä, sillä Gloranthassa - kuten varmaan tiedät - haltiat, peikot ja kääpiöt taitavat olla paljolti erilaisia kuin monissa muissa fantasiamaailmoissa. Niin lohikäärmeet kuin ogretkin taitavat olla aivan erilaisia Gloranthassa kuin muissa maailmoissa. [i:c87678d479]Tuo on vain turhaa ennakkoluuloa, että örkkien ja puolituisten pitäisi olla joku suuri voima mitä seikkailijat kävisivät lahtaamassa. Eikö niitä voisi sisällyttää samalla tavalla Gloranthaan kuin muitakin olentoja?[/i:c87678d479] Vaan eivätkös örkit yleensä ole sellaista porukkaa, jota vain lahdataan? Örkkejä voi toki sisällyttää Gloranthaan, mutta heidän täytyisi kai silloin olla jollakin tavalla läsnä myyteissä ja siinä voisi olla kovasti hommaa. Jos taas örkit eivät esiintyisi myyteissä, niin mistä ihmeestä ne olisivat tulla tupsahtaneet? Minun pointtini on koko ajan ollut rotujen kytkeytyminen uskottavasti myytteihin ja maailmaan. Grotaronit ja ankat arvatenkin täyttävät tämän edellytyksen Gloranthassa. [i:c87678d479]Itse en ainakaan koe peikkoja miksikään pahaksi voimaksi jota pitää lahdata luolissa vaikka joissain roolipeleissä näin voi ollakin. Tuskin peikot ovat myyttejäkään sekoittaneet.[/i:c87678d479] Peikot liittyvät kiinteästi Gloranthan myytteihin. Hehän saapuivat alun perin Helvetistä pintamaailmaan, kun kuollut Yelm saapui heidän kotiinsa ja kidutti peikkoja kirkkaudellaan. Sen jälkeen peikot ovat vaikuttaneet hyvinkin voimakkaasti pintamaailmaan aina Synkästä imperiumista, Ainoan Vanhan hallintoon ja Tietämättömyyden kuningaskuntaan. Peikot eivät ole mitään automaattisen pahoja tappokoneita, vaan heidän kulttuuriinsa kuuluu syömisen arvostaminen. Peikot eivät minkään synnynnäisen pahuuden takia syö haltioita ja kääpiöitä, vaan taustalla ovat pikemminkin vanhat myyttiset kiistat ja tietysti peikkojen suuri ruokahalu.
Wlu 000 linkki 2. kesäkuuta 2002 kello 20.20
Wlu 000 2. kesäkuuta 2002 kello 20.20 linkki [i:0eb01e8ad9]Mutta eivätkös haltiatkin ole vain hassunnäköisiä ihmisiä siinä missä grotaronitkin? Grotaroneilla on ylimääräinen käsi pään paikalla ja silmät ja suu hassuissa paikoissa. Haltioilla sen sijaan on hassut korvat, eikä silmissä valkuaista eikä pupillia, mutta toisinaan rehuja hiuksien joukossa. Toisin sanoen siis haltiat voi nähdä aivan yhtä lailla hassuiksi tekeleiksi ja ihmisen parodiaksi. Perinteinen fantasia on ehkä vain saanut aikaan sen, että pidät haltioita tai muita perinteisiä fantasiarotuja vähemmän hassuina ja kummallisina kuin grotaroneja.[/i:0eb01e8ad9] Haltian voinee sekoittaa ihmiseen, mutta tuskin grotaronia. Onhan oikeastikin joillain ihmisillä vinot silmät ja toisilla tummempi iho (haltioilla suipot korvat), mutta kuitenkin siinä huomaa, että aika samanlaista muottia on käytetty. Jos taas ruumiinosat vaihtavat paikkaa niin ero onkin jo hieman suurempi. Grotaronit eivät ole hassunnäköisiä ihmisiä, vaan ihmisten osista tehtyjä hassunnäköisiä olioita. [i:0eb01e8ad9]Gloranthan ankoilla ei vain todellisuudessa ole suurtakaan yhteyttä Disneyn ankkoihin, vaikka ulkonäkö saattaa sellaisiin viitata. Sarjakuvissa ankkahahmot muistuttavat suuresti ihmisiä ja toimivat monin tavoin meidän laillamme. Sarjakuvissa ankat lukevat lehtiä, ajavat autoa, urheilevat, katsovat televisiota, jne. - aivan kuin meidän maailmassammekin tehdään. Sen sijaan Gloranthan ankat ovat ihan selvästi oma lajinsa, eivätkä vain ihmisenkaltainen vitsi tai lastensatu. Ankat ovat yleisesti ottaen riidanhaluisia, uhoavia ja pelkureita, he saavat usein elantonsa kalastuksesta, palvovat Orlanthia ja muita myrskynjumalia, jne. Sarjakuvien ja Gloranthan ankoilla on siis selvästikin aivan periaatteellisia eroja. Gloranthan ankkoja ei tarvitse yhdistää sarjakuviin, vaan heidät voi ottaa ihan samalla tavalla omana rotuna kuin haltiat, peikot tai muut vanhat rodut. Myös Gloranthan ihmiskulttuurit voivat muistuttaa ulkoisesti meidän historiallisia kulttuureitamme, mutta todellisuudessa tämäkin samankaltaisuus on vain pinnallista. [/i:0eb01e8ad9] No eivätkös meidän ajan ihmisetkin lue lehtiä ja aja autoja? Gloranthassa ihmiset eivät tietääkseni näin tee, mutta olen aika varma, että meidän maailmamme ihmiset ovat esikuvina Gloranthan ihmisille. Sama juttu pätee varmasti myös ankkojen kohdalla. Kulttuuri itse keksitty, mutta ulkoasu matkittu sarjakuvista. Ehkä itse olet tottunut ankkoihin, mutta omasta mielestäni ankat eivät ole Gloranthan vahvoin lenkki. Vertaan niitä taaskin puhuviin hiiriin. [i:0eb01e8ad9]Mikä tekisi sitten grotaroneista hassumman rodun kuin vaikkapa noista haltioista? Grotaronit eivät Gloranthassa ole mitenkään hassuja ja jos pelaaja ei pysty ottamaan niitä tosissaan, niin se ei minusta osoita kamalan hyvää kykyä eläytyä maailmaan. Varmasti grotaronit voivat gloranthalaisestakin vaikuttaa aika absurdeilta otuksilta ensi vilkaisulla, kuten mikä tahansa muu ihmistä muistuttava rotu, mutta eivät he ole vain jokin satunnainen huumoripläjäys, vaan ihan kiinteä osa maailmaa. [/i:0eb01e8ad9] Mitä järkeä on edes luoda moista rotua? Ei maailmasta tarvitse tehdä erilaista tuollaisten rotujen avulla. Nuo grotaronit olisivat voineet hyvin olla vain isoja ihmisiä, kenties jättiläisiä, samanlaisen kulttuurin kanssa. No, kenties muut arvostavat tuollaisia random*ruumiinosa olentoja, mutta itse en. Tai kaaosolennot nyt voivat olla millaisia tahansa. [i:0eb01e8ad9]Älä anna nimien hämätä, sillä Gloranthassa - kuten varmaan tiedät - haltiat, peikot ja kääpiöt taitavat olla paljolti erilaisia kuin monissa muissa fantasiamaailmoissa. Niin lohikäärmeet kuin ogretkin taitavat olla aivan erilaisia Gloranthassa kuin muissa maailmoissa. [/i:0eb01e8ad9] Niin, onhan noita rotuja muokattu, mutta kyllä ne alkuperäiset haltiat ja kääpiöt paistavat läpi. [i:0eb01e8ad9]Vaan eivätkös örkit yleensä ole sellaista porukkaa, jota vain lahdataan? Örkkejä voi toki sisällyttää Gloranthaan, mutta heidän täytyisi kai silloin olla jollakin tavalla läsnä myyteissä ja siinä voisi olla kovasti hommaa. Jos taas örkit eivät esiintyisi myyteissä, niin mistä ihmeestä ne olisivat tulla tupsahtaneet? Minun pointtini on koko ajan ollut rotujen kytkeytyminen uskottavasti myytteihin ja maailmaan. Grotaronit ja ankat arvatenkin täyttävät tämän edellytyksen Gloranthassa. [/i:0eb01e8ad9] Montako rotua Gloranthassa on? Epäilen, että aika useita. Jos sinne pistäisi muutaman rodun lisää, niin eiköhän nekin pystyisi 'sisällyttämään myytteihin'. Ainakin jotkut täällä foorumilla ovat kehittäneet uusia rotuja ja kai se heidän peleissään on toiminut. Uudet rodut eivät tietenkään voi olla kauhean suuria tai merkittäviä, mutta pienemmistä roduista tuskin edes mainitaan myyteissä. No örkit ovat kai sellaisten pelien peruja joissa lahdataan kaikki olennot. Ei niiden Gloranthassa tarvitse olla sellaisia. TSH:ssa ne taas ovat paha voima, kuten peikotkin, joita on paljon. [i:0eb01e8ad9]Peikot liittyvät kiinteästi Gloranthan myytteihin. Hehän saapuivat alun perin Helvetistä pintamaailmaan, kun kuollut Yelm saapui heidän kotiinsa ja kidutti peikkoja kirkkaudellaan. Sen jälkeen peikot ovat vaikuttaneet hyvinkin voimakkaasti pintamaailmaan aina Synkästä imperiumista, Ainoan Vanhan hallintoon ja Tietämättömyyden kuningaskuntaan. Peikot eivät ole mitään automaattisen pahoja tappokoneita, vaan heidän kulttuuriinsa kuuluu syömisen arvostaminen. Peikot eivät minkään synnynnäisen pahuuden takia syö haltioita ja kääpiöitä, vaan taustalla ovat pikemminkin vanhat myyttiset kiistat ja tietysti peikkojen suuri ruokahalu.[/i:0eb01e8ad9] Aivan. Peikot ollaan onnistuttu muokkaamaan Gloranthaan sopiviksi, miksei muitakin rotuja voisi? Sekin on kyllä ihmeellistä, että jokaisessa fantasiamaailmassa haltiat ja kääpiöt vihaavat toisiaan. Onko Glorantha sortunut kopiointiin?
Nysalor linkki 2. kesäkuuta 2002 kello 21.28
Nysalor 2. kesäkuuta 2002 kello 21.28 linkki Wlu: [i:9c1bf17e75]Haltian voinee sekoittaa ihmiseen, mutta tuskin grotaronia. Onhan oikeastikin joillain ihmisillä vinot silmät ja toisilla tummempi iho (haltioilla suipot korvat), mutta kuitenkin siinä huomaa, että aika samanlaista muottia on käytetty.[/i:9c1bf17e75] Haltioiden silmät eroavat kuitenkin ihmisten silmistä - ihan silminnähtävästi. :) Gloranthan haltioiden suippoja korvia kai ihmisillä harvemmin on, eikä varmaan monilla ihmisillä näy myöskään lehtiä tai muuta kasvillisuutta päästä. Usko pois, kyllä Gloranthan haltian ja ihmisen erottaa toisistaan. Tuskin kannattaa tosin edes kuvitella, että se olisi jotenkin hyvän ja sopivan rodun merkki, että olento muistuttaa ihmistä. [i:9c1bf17e75]Jos taas ruumiinosat vaihtavat paikkaa niin ero onkin jo hieman suurempi. Grotaronit eivät ole hassunnäköisiä ihmisiä, vaan ihmisten osista tehtyjä hassunnäköisiä olioita.[/i:9c1bf17e75] Eikös haltioillekin ole vetäisty noita rehuja päähän? Ja suippoja korvia? Eivätkä nämä ehkä enää ole edes yleisiä ihmisten osia. Kentauritkin ovat eri osista koottuja olentoja, mutta ovatko hekin mielestäsi sen takia huono rotu? [i:9c1bf17e75]No eivätkös meidän ajan ihmisetkin lue lehtiä ja aja autoja? Gloranthassa ihmiset eivät tietääkseni näin tee, mutta olen aika varma, että meidän maailmamme ihmiset ovat esikuvina Gloranthan ihmisille. Sama juttu pätee varmasti myös ankkojen kohdalla. Kulttuuri itse keksitty, mutta ulkoasu matkittu sarjakuvista. Ehkä itse olet tottunut ankkoihin, mutta omasta mielestäni ankat eivät ole Gloranthan vahvoin lenkki. Vertaan niitä taaskin puhuviin hiiriin.[/i:9c1bf17e75] Sepä se, sarjakuva-ankoissa on juuri ihmisten parodiointia, Gloranthan ankat taas ovat aivan oma lajinsa. Vaikka lunarilaisten sotilaiden kuvat voivat muistuttaa meidän maailmamme muinaisten roomalaisten sotilaiden kuvia, se tuskin on merkki siitä, että lunarilaiset sotilaat olisivat jotenkin mielikuvituksettomasti tehtyjä tai peräti huonoja. Vai haittaako sinua tällainen ulkonäöllinen yhtäläisyys? Jos ei, niin miksi se sitten haittaa ankkojen kohdalla? Ulkonäöllisiä yhtäläisyyksiä tuskin voi mitenkään välttää, joten ulkonäön sijaan olisi ehkä parempi kiinnittää kokonaisuuteen enemmän huomiota kuin joihinkin yksityiskohtiin. Ajattelepa nyt, miten paljon todellisuudessa lunarilaiset sotilaat poikkeavat roomalaisista tai Gloranthan ankat Disneyn ankoista, kun katsotaan kokonaisuutta, eikä pelkkää ulkonäköä! Eipä silti, tottumus on varmasti suuri voima, joka sokaisee näkemään tavallisina sellaiset olennot, joita muista fantasiamaailmoista löytyy usein, ja joka leimaa sitten tästä poikkeavat olennot jotenkin epätavallisiksi ja epäuskottaviksi. [i:9c1bf17e75]Mitä järkeä on edes luoda moista rotua? Ei maailmasta tarvitse tehdä erilaista tuollaisten rotujen avulla. Nuo grotaronit olisivat voineet hyvin olla vain isoja ihmisiä, kenties jättiläisiä, samanlaisen kulttuurin kanssa. No, kenties muut arvostavat tuollaisia random*ruumiinosa olentoja, mutta itse en.[/i:9c1bf17e75] Vaikka grotaronien mytologiaa en tunnekaan, koska siitä on valitettavan vähän tietoa, arvelen kuitenkin, että Gregillä (mikäli grotaronit siis ovat hänen keksintönsä) on varmaan aika vahvat myyttiset perustelut grotaronien olemassaololle. Grotaronien tiedetään olleen olemassa jo jumalsodan aikaan ja ehkäpä grotaronit ovat jopa ihmisiä vanhempi rotu. Kukas silloin olisikaan kopioinut ja muutellut? Grotaronien kulttuuri ei myöskään muistuta jättiläisten kulttuuria, sillä grotaronit arvostavat paljon enemmän henkisyyttä kuin maallista mammonaa ja he ovat melkoisen rauhanomaisia. [i:9c1bf17e75]Niin, onhan noita rotuja muokattu, mutta kyllä ne alkuperäiset haltiat ja kääpiöt paistavat läpi.[/i:9c1bf17e75] Joo, kyllähän haltioista paistaa kovasti läpi heidän alkuperäinen merkityksensä jonkinlaisina (metsän)henkinä. Kieltämättä Gloranthan haltiat ovat ainakin minusta lähempänä tällaista vanhaa ja myyttistä merkitystä kuin vaikkapa paljon ihmismäisemmät Keskimaan haltiat. [i:9c1bf17e75]Montako rotua Gloranthassa on? Epäilen, että aika useita. Jos sinne pistäisi muutaman rodun lisää, niin eiköhän nekin pystyisi 'sisällyttämään myytteihin'. Ainakin jotkut täällä foorumilla ovat kehittäneet uusia rotuja ja kai se heidän peleissään on toiminut. Uudet rodut eivät tietenkään voi olla kauhean suuria tai merkittäviä, mutta pienemmistä roduista tuskin edes mainitaan myyteissä.[/i:9c1bf17e75] Gloranthassa on valtava määrä rotuja, mutta paljon vähemmän älykkäitä rotuja ja tätäkin vähemmän merkittäviä älykkäitä rotuja. Tuskin siis fantasiakliseiset laajalle levinneenä vitsauksena toimivat örkit tulisivat kysymykseenkään ilman myyttien suurempaa muuttelua. Pelissä vähän kaikenlainen voi kyllä toimia, mutta myyteissä ehkä ei. Uusi merkittävä otuslaji heilauttaisi myös maailman tasapainoa johonkin suuntaan. Gloranthassa vähän kaikesta on kyllä myyttejä ja aika vaikea olisi ajatella sellaista pientäkään lajia, jolla ei olisi omaa syntymyyttiä. [i:9c1bf17e75]Aivan. Peikot ollaan onnistuttu muokkaamaan Gloranthaan sopiviksi, miksei muitakin rotuja voisi? Sekin on kyllä ihmeellistä, että jokaisessa fantasiamaailmassa haltiat ja kääpiöt vihaavat toisiaan. Onko Glorantha sortunut kopiointiin?[/i:9c1bf17e75] Peikot ovat kaiketi olleet ihan alusta alkaenkin osa Gloranthan myyttejä, eikä kyseessä arvatenkaan ole mikään niiden muokkaaminen valmiiseen maailmaan sopiviksi. Haltioiden ja kääpiöiden keskinäinen viha juontuu myyttisistä tapahtumista ja luullakseni Tekijän ja Kasvattajan myyteistä, joten tämän vihan syyt löytyvät hyvin kaukaa ja ovat siis aika uskottavia. Silti Gloranthassa ei ole sorruttu sellaiseen, että tämä viha olisi jotenkin suorastaan patologinen, vaan esimerkiksi Jrustelan saarella niin haltiat, peikot kuin kääpiötkin elävät sulassa sovussa. Joskus toisella ajalla myös peikot ja kääpiöt olivat liittoutuneet kralorelalaisia vastaan, vaikka tämä liitto sortuikin pian. Pavis taas oli puoliksi haltia ja kääpiö Piikivinaula oli hänen uskollinen ystävänsä. Gloranthassa ei kannata yleistää liikaa, sillä poikkeuksia löytyy runsaasti.
Vash the Stampede linkki 3. kesäkuuta 2002 kello 11.25
Vash the Stampede 3. kesäkuuta 2002 kello 11.25 linkki [quote:7ae9dcd3a4]Gloranthassa on valtava määrä rotuja, mutta paljon vähemmän älykkäitä rotuja ja tätäkin vähemmän merkittäviä älykkäitä rotuja[/quote:7ae9dcd3a4] ...paljon vähemmän kuin missä? Eikös täällä meillä ole aika huikea määrä rotuja, mutta älykkäitä ei kovin montaa. Ja merkittävästi älykkäitä yksi rotu, me ihmiset. Ja mitä nuo merkittävät älykkäät ovat? Erityisen älykkäitä, vai ehkä jopa tyhmiä, mutta muuten suuressa osassa? Ihmiset ovat Gloranthan merkittävin rotu(vai?), mutta älykkyydessä mitattuna varmaan normaaliälyisistä roduista puolenvälin huonommalla puolella reilusti. Eikä uusien rotujen keksiminen ihan helppoa ole. Ainakaan älykkäiden. En muista montaa älykästä rotua, joka ei jollain tapaa muistuttaisi humanoidia. Morokanth tulee ekana mieleen, enkä jaksa toista nyt muistella. Ja ehkä Gloranthan roduilla on ne nimet mitä niillä on juuri siksi, että yleensä ihmisillä on tietty mielikuva niiden ulkonäöstä jo valmiiksi. Minusta on paljon järkevämpää keksiä heille uudet myytit ja hyödyntää ihmisten luontaista suhtautumista näihin rotuihin. Tai ehkä välttämättä rotuihin itseensä, vaan siihen miltä nämä näyttävät. Peikot ovat rumia ja saastaisia, syövät lähes mitä vaan => HYI! Pitääpä tappaa... Vaikka jos hahmo tietää jotain peikkojen roolista Gloranthan historiassa, niin luultavasti käyttäytyy hieman eri tavalla. Urox saattaisi tuntea jopa tiettyä veljellisyyttä kaaoksen tappamisessa :wink:
Marcus Maximus linkki 3. kesäkuuta 2002 kello 11.47
Marcus Maximus 3. kesäkuuta 2002 kello 11.47 linkki Jos Gloranthan peikoista tulee ensimmäisenä tappaminen mieleen juoksemisen sijaan, pelinjohtaja on puuhaillut taas omiaan. Gloranthan peikkojen idea kun on vähän se, että yöpeikot eivät ole melkein missään huonompia vaan kaikessa parempia kuin ihmiset. Hirveitä mörköjä, onneksi tuo voimatason ero vähenee kun ihmiset ja peikot oppivat tappelemaan ja taikomaan ihan kunnolla.
Guzmo linkki 3. kesäkuuta 2002 kello 12.24
Guzmo 3. kesäkuuta 2002 kello 12.24 linkki [quote:0216d5ea16="Marcus Maximus"]Jos Gloranthan peikoista tulee ensimmäisenä tappaminen mieleen juoksemisen sijaan, pelinjohtaja on puuhaillut taas omiaan. Gloranthan peikkojen idea kun on vähän se, että yöpeikot eivät ole melkein missään huonompia vaan kaikessa parempia kuin ihmiset. Hirveitä mörköjä, onneksi tuo voimatason ero vähenee kun ihmiset ja peikot oppivat tappelemaan ja taikomaan ihan kunnolla.[/quote:0216d5ea16] Jep. Peikot hyökkäävät käytännössä aina öisin ja käyttävät taikuutta (sammutus, sokaisu) ja elementaaleja (varjot, salamanterit) sammuttamaan vihollisten valonlähteet. Etujoukossa menee peikkolaiset ja jättiläishyönteiset hämäämään vihollista. Pelaajilla täytyy olla kovan luokan kyvyt ja erikoisen hyvä pimeänäkö, jos pystyvät listimään niitä ilman suurempaa vaivaa.
Nysalor linkki 3. kesäkuuta 2002 kello 13.44
Nysalor 3. kesäkuuta 2002 kello 13.44 linkki Lazzie: [i:89baa97e6d]...paljon vähemmän kuin missä? Eikös täällä meillä ole aika huikea määrä rotuja, mutta älykkäitä ei kovin montaa. Ja merkittävästi älykkäitä yksi rotu, me ihmiset. Ja mitä nuo merkittävät älykkäät ovat? Erityisen älykkäitä, vai ehkä jopa tyhmiä, mutta muuten suuressa osassa? Ihmiset ovat Gloranthan merkittävin rotu(vai?), mutta älykkyydessä mitattuna varmaan normaaliälyisistä roduista puolenvälin huonommalla puolella reilusti.[/i:89baa97e6d] Siis Gloranthassa on valtavan paljon vakioälyisiä rotuja, mutta paljon vähemmän älykkäitä rotuja. Merkittävillä älykkäillä roduilla tarkoitin tässä yhteydessä rotuja, jotka ovat levinneet laajalle tai heillä on muuten hyvin voimakas vaikutus maailmaan. Ihmiset, peikot, haltiat ja kääpiöt sopivat ainakin tähän määritelmään, mutta Gloranthassa on pienempiäkin älykkäitä rotuja, joilla on ehkä vain paikallista merkitystä. Ihmisillä on hallussa melkoinen osa Genertelaa, haltioilla on vallassaan osia Genertelaa ja Pamaltelaa, peikoilla on melkoisen paljon tukikohtia, jne. Minusta juuri tällaisten merkittäviä älykkäiden rotujen lisääminen Gloranthaan saattaisi aiheuttaa aika paljon työtä myytteihin sopeuttamisen kanssa. [i:89baa97e6d]Minusta on paljon järkevämpää keksiä heille uudet myytit ja hyödyntää ihmisten luontaista suhtautumista näihin rotuihin. Tai ehkä välttämättä rotuihin itseensä, vaan siihen miltä nämä näyttävät. Peikot ovat rumia ja saastaisia, syövät lähes mitä vaan => HYI! Pitääpä tappaa... Vaikka jos hahmo tietää jotain peikkojen roolista Gloranthan historiassa, niin luultavasti käyttäytyy hieman eri tavalla.[/i:89baa97e6d] Luontaista suhtautumista? Ei ihmisillä minun käsittääkseni ole mitään luontaista suhtautumista vaikkapa peikkoihin, vaan pikemminkin olentojen arviot tulevat opituista asenteista ja tietämyksestä. Ja näissä myyteillä on aika suuri osuus. Esimerkiksi Torkanin heimolla on myyttisiä suhteita peikkoihin, joten heidän heimossaan opitaan jo pienestä pitäen, että peikot ovat ystäviä. Aivan toisenlainen suhtautuminen on Sartarin auringonpalvojien keskuudessa. Joka tapauksessa en vieläkään oikein löydä sitä eroa, miksi grotaronit ja ankat olisivat hassuja, turhia ja matkittuja, kun taas kääpiöt, haltiat, kentaurit ja muut eivät olisi. Marcus Maximus: [i:89baa97e6d]Jos Gloranthan peikoista tulee ensimmäisenä tappaminen mieleen juoksemisen sijaan, pelinjohtaja on puuhaillut taas omiaan. Gloranthan peikkojen idea kun on vähän se, että yöpeikot eivät ole melkein missään huonompia vaan kaikessa parempia kuin ihmiset. Hirveitä mörköjä, onneksi tuo voimatason ero vähenee kun ihmiset ja peikot oppivat tappelemaan ja taikomaan ihan kunnolla.[/i:89baa97e6d] Se riippuu tietysti paljon tilanteesta, sillä kun soturit kohtaavat klaanin mailla peikkojen ryöstelyporukan, niin kyllä siinä varmaankin kimppuun käydään, jollei taistelu ihan ylivoimaiselta näytä. Yleisesti ottaen tietysti yöpeikot ovat kyllä pelottavia vastustajia ja varsinkin pimeissä luolissa tai yöaikaan. Joka tapauksessa peikot ovat jotakin aivan muuta kuin mörköjä, joita aina paetaan tai joiden kimppuun aina hyökätään. Peikkojen kanssa voi toimia myös rauhanomaisesta ja suhteutuminen kytkeytyy kaiketi omiin kokemuksiin, opittuihin asenteisiin ja sellaiseen. Tässä on juuri Gloranthan hienous, etteivät peikot ole vain lahdattavaa viholliskansaa, vaan heillä on aivan oma kulttuurinsa ja motiivinsa, jotka varmasti voivat olla yhtä hienosyisiä kuin ihmisillä.
Vash the Stampede linkki 4. kesäkuuta 2002 kello 8.17
Vash the Stampede 4. kesäkuuta 2002 kello 8.17 linkki En minä tarkoittanut Gloranthan ihmisten, vaan meidän pelaajien. Siis kun kuulee sanan peikko, niin hetihän sitä alkaa miettimään jotain isoa rumilusta, ja siitä vetää lisää johtopäätöksiä. Vai väitätkö ettei näin ole?Tottakai Gloranthalaisilla on jotain opittuja käyttäytymismalleja. Niille kun on päivänselvää että niitä peikkoja/muita on olemassa. Vähän niinkuin meillä on tietty käsitys jostain meidän maailman elukasta. Tiedämme että niitä on kaikkialla, vaikka ehkä emme ole nähneet niitä. Ehkä tiedämme miten niihin suhtaudutaan ja miten kannattaa käyttäytyä niitä kohdatessa. Ja se kun sanoin, että HYI! Pitää tappaa... meinasin että pelaajalle tulee tietty mielleyhtymä kun kuulee minkälaisia/näköisiä peikot on. Vaikka ei olisi ikinä peikkoa kohdannut, niin äkkiä tulee mieli nirhata kaikki moiset. Kyllä mulle ainakin tuli. Ennen kuin sain kuulla ettei ne aina ole pahiksia. Tämähän johtuu siitä että pelaaja ei tiedä tarpeeksi peikoista tai peikkojen roolista. Hahmon ja pelaajan käyttäytyminen on kaksi täysin eri asiaa... Oiskohan siinä minun pointti? En tiiä :x
Nysalor linkki 4. kesäkuuta 2002 kello 15.53
Nysalor 4. kesäkuuta 2002 kello 15.53 linkki Lazzie: [i:1eda486e2b]En minä tarkoittanut Gloranthan ihmisten, vaan meidän pelaajien. Siis kun kuulee sanan peikko, niin hetihän sitä alkaa miettimään jotain isoa rumilusta, ja siitä vetää lisää johtopäätöksiä. Vai väitätkö ettei näin ole?[/i:1eda486e2b] Luulisi nyt pelaajankin tietävän jotakin Gloranthasta ja siitä, etteivät tällaiset "isot rumilukset" ole suinkaan automaattisesti vastustajia, joita vain listitään. [i:1eda486e2b]Ja se kun sanoin, että HYI! Pitää tappaa... meinasin että pelaajalle tulee tietty mielleyhtymä kun kuulee minkälaisia/näköisiä peikot on. Vaikka ei olisi ikinä peikkoa kohdannut, niin äkkiä tulee mieli nirhata kaikki moiset. Kyllä mulle ainakin tuli. Ennen kuin sain kuulla ettei ne aina ole pahiksia. Tämähän johtuu siitä että pelaaja ei tiedä tarpeeksi peikoista tai peikkojen roolista.[/i:1eda486e2b] Jos siis hahmon toiminta riippuu vain pelaajan omista mielikuvista, niin roolin pelaaminen taitaa olla hiukan heikolla pohjalla. Varmaan melkoisen monilla kulttuureilla on asenteita ja käsityksiä peikoista ja niiden varmaan tulisi myös ohjata sitä, miten pelaaja hahmoaan roolipelaa. Motiivit tuskin siis lähtevät vain siitä, että peikot ovat isoja ja rumia ja ne täytyy tappaa. [i:1eda486e2b]Hahmon ja pelaajan käyttäytyminen on kaksi täysin eri asiaa... Oiskohan siinä minun pointti?[/i:1eda486e2b] Pelaaja voi toki vaikkapa itse henkilökohtaisesti inhota peikkoja tai ankkoja, mutta silti roolipelata hahmoa, joka on hyvissä väleissä näihin rotuihin. Minusta siis inhoa jotakin rotua kohtaan ei pitäisi ottaa pelaajan omista asenteista, vaan pelihahmon taustasta ja kulttuurista. Lienemme siis jossakin määrin samoilla linjoilla tässä asiassa, joka tosin ei enää pahemmin turhiin otuksiin liity.
Vash the Stampede linkki 4. kesäkuuta 2002 kello 22.21
Vash the Stampede 4. kesäkuuta 2002 kello 22.21 linkki Ääh, vielä kerran. Kun pelaaja ekaa kertaa, siis ikinä, saa kuulla peikoista, niin takuulla tulee inhoreaktio. Tai vastaava "stnan rumilukset-homma". Ja eikös se silloin ole luontaista suhtautumista, kun pelkkä sanan kuuleminen herättää jotain tunteita. Voihan kokematon pelaaja pelata "kokenutta" hahmoa, ja tämä hahmo saattaa tietääkin mitä peikot oikeasti ovat. Kyllä minä ainakin olin aluksi sitä mieltä, että peikot on niitä pahoja. Mistä lie tietokonepelistä tuttuja vastustajia, mutta ainoastaan nimen puolesta, ja ehkä osittain ulkonäönkin. Mutta kun on viis vuotta pelannu jotain Nethackia tai Adomia tms, joissa peikkoja piti räimiä, niin kyllä rq:ssakin heti peikon tavatessaan tulee sellanen olo, että käympä kimppuun. Tietenkin pelinjohtajan pitäisi heti ensimmäisellä pelikerralla selvittää vähän Gloranthan historiaa, ja ettei siellä kaikki ole niin mustavalkoista, että me ollaan ne hyvät ja kaikki muut on niitä pahoja. Ja äkkiä se käyttäytyminen muuttuu kun saa kuulla ettei ne peikot olekaan niitä mitä pitää räimiä. Paitsi silloin ku niitä pitää räimiä. [quote:bdc1287910]Jos siis hahmon toiminta riippuu vain pelaajan omista mielikuvista, niin roolin pelaaminen taitaa olla hiukan heikolla pohjalla. [/quote:bdc1287910] Ja millä perusteella? Jos hahmo on joku uunofarmari, joka ei eläissään ole peikkoa tavannut tai kuullut niistä, ja sitten peikot käyvät kimppuun. Pelaajan ja hahmon ajatusmaailma on silloin aika lähellä toisiaan. Ei tietenkään kaikilta osin, mutta suhtautumisessa peikkoihin ainakin.
Nysalor linkki 4. kesäkuuta 2002 kello 23.44
Nysalor 4. kesäkuuta 2002 kello 23.44 linkki Lazzie: [i:83b71a35b1]Ääh, vielä kerran. Kun pelaaja ekaa kertaa, siis ikinä, saa kuulla peikoista, niin takuulla tulee inhoreaktio. Tai vastaava "stnan rumilukset-homma". Ja eikös se silloin ole luontaista suhtautumista, kun pelkkä sanan kuuleminen herättää jotain tunteita.[/i:83b71a35b1] Enpä nyt menisi asiaa noin varmasti vannomaan. Itselläni ei kyllä ole mitään mielikuvaa, että peikot olisivat koskaan herättäneet minussa mitään inhoreaktiota. Voi olla, että tutustuin peikkoihin ensimmäistä kertaa elämässäni joskus aika pienenä Peikkomaa-nimisessä (jos se oli tuonniminen) paikassa, jos joku on sellaisesta joskus kuullut. Gloranthan peikkoihin tutustuin RuneQuestin kirjoja lukemalla, eikä minulla silloinkaan tullut mitään automaattista inhoreaktiota. Peikot vaikuttivat alusta asti aika kiinnostavilta otuksilta ja tekaisin joskus muinoin pari sellaista pelihahmoiksikin ihan huvin vuoksi. No, en pyri yleistämään tätä mitenkään, mutta näin siis omalta kohdaltani. [i:83b71a35b1]Tietenkin pelinjohtajan pitäisi heti ensimmäisellä pelikerralla selvittää vähän Gloranthan historiaa, ja ettei siellä kaikki ole niin mustavalkoista, että me ollaan ne hyvät ja kaikki muut on niitä pahoja. Ja äkkiä se käyttäytyminen muuttuu kun saa kuulla ettei ne peikot olekaan niitä mitä pitää räimiä. Paitsi silloin ku niitä pitää räimiä.[/i:83b71a35b1] Joo, ja pelaajan olisi muutenkin hyvä oppia tuntemaan edes hiukan Gloranthaa noin päällisin puolin ennen peliä. Pelinjohtajalla on varmaan tässä aika suuri vastuu, jottei torkanilaishahmoa pelaava pelaaja keksi noin vain listiä luokseen ilmestyviä isoja ja hirmuisia yöpeikkoja. Jos tuollaisesta ei ole annettu tietoa etukäteen, niin kyllä pelinjohtajan kannattaisi ainakin huomauttaa pelaajalla tällaisen kohtaamisen tullessa vastaan. [i:83b71a35b1]Ja millä perusteella? Jos hahmo on joku uunofarmari, joka ei eläissään ole peikkoa tavannut tai kuullut niistä, ja sitten peikot käyvät kimppuun. Pelaajan ja hahmon ajatusmaailma on silloin aika lähellä toisiaan. Ei tietenkään kaikilta osin, mutta suhtautumisessa peikkoihin ainakin.[/i:83b71a35b1] Ei minusta kuitenkaan se, että pelaajan ja pelihahmon tietämättömyys sattuvat yhteen, tee roolin pelaamisen tietopohjaa yhtään paremmaksi. Ja tiesipä pelihahmo peikoista tai ei, niin minusta kyllä Gloranthan peikkojen hyvin yleisluontoinen tuntemus olisi suositeltavaa kaikille pelaajille. Kaiken kaikkiaankin peikot ovat Gloranthassa suhteellisen tunnettuja ja Genertelassa kai useimmat kansat tuntevat peikkoja tai ainakin ovat kuulleet heistä tarinoita. Pointtini on joka tapauksessa se, että pelaajan olisi tarpeen tietää yleisiä asioita vähintään sen verran kuin hänen pelihahmonsakin tietää. Ja yleisillä asioilla tarkoitan juuri tuollaisia ylimalkaisia suhtautumistapoja ja sellaista.
Guzmo linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 6.26
Guzmo 5. kesäkuuta 2002 kello 6.26 linkki Yleensä ihmiset vetävät peikkoja dunkkuun. Inhoreaktio meni kertalaakilla siis suunnilleen oikein. Pelinjohtajan tietysti kuuluu huomauttaa, jos hahmojen taustan takia suhteet suhteet vanhoihin rotuihin ovat jotain muuta kuin "moraa keuhkoon" luokkaa.
Northstar linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 7.42
Northstar 5. kesäkuuta 2002 kello 7.42 linkki Haluaisin sanoa omaa mielipidettäni tähän väliin tuosta, hyökätäänkö peikkojen kimppuun niitä ensi kertaa kohdatessa vai ei. Elikkä omasta mielestäni, jos hahmojen "pokka" vain kestää (siis uskallusta) niin kyllä ne hyökkää peikkojen kimppuun tai sitten lähtevät pakoon niitä. Miksikö näin, no Orlantithan tappavat jopa toisiaan tuosta vain (klaanisotia yms.) niin mitäpä jos vastassa on vieläpä ihan eri rotua oleva niin eiköhän vielä suuremmalla syyllä. Tosin tämä hyökkäys koskee lähinnä vain barbaareja joilta ei rohkeutta puutu, sivarit todennäköisesti puikkisivat pakoon tai jäisivät jostain piilosta katselemaan (ja oppimaan, tai jos ei vain jalat kanna pelon johdosta). Oma lukunsa ovat tietenkin sitten ne, joilla on muun kulttuurisen taustan taikka jonkin muun kautta yhteyksiä ollut peikkoihin, hehän luonnollisesti suhtautuvat niihin eri tavalla kuin ns. normaalit (suurin osa) ihmiset. Toki olen samaa mieltä, että pelaajilla pitäisi olla yleinen tietämys maailmasta jossa pelataan, ainakin siis (vähintään) samantapainen kuin hahmolla on. Se taas on pelaamistaktinen kysymys, että jos pelaajat tietävät enemmän kuin hahmot, pitää tiedot hahmo vs. pelaaja erillään. Ajatellaanpa vaikka jotain gorpia, joku maajussi voisi mennä katselemaan jos semmoinen jostakin olisi ilmestynyt sen pellolle, että what a hell, mikäs tuo on sen kummemmin sitä pelkäämättä, vaikka pelaajat varmaankin itse jättäisivät sen tämän tason hahmolla mielummin enempi rauhaan tai kaukaa yrittäisivät polttaa. Mistäs pirusta ne maajussit sen heti keksisivät, että "poltetaan se!"? Elikkä näin asian tuomiseksi paremmin julki, en meinaa, että hahmot ovat aina maajusseja... Yksi on taas se, että varsinkin läntisissä (malkion) valtakunnissa tavalliset kansalaiset eivät välttämättä tiedä muista roduista mitään. Niistä puhuminenkin voi olla lähinnä kerettiläisyyttä... Elikkä tämmöisiä ajatuksia putkahti mieleeni. Sitten, ettei mene ihan offtopic, niin omassa maailmassamme on siinä mielestä _tällä hetkellä_ varmaankin monta ns. turhaa rotua, joita emme tapaa todennäköisesti koskaan mutta ei se sitä poista, etteikö niitä olisi maailmassa (hyvä kun on erilaisuutta eri alueilla ("kunhan eivät tule tänne missä me asumme!") :-D ). Örkkejäkin on jo löytynyt vaikka niillä ei omaa myyttiä olekaan. Voihan olla, että ne ovat kaaoksen (jonkun tietyn chaos jumalan) saastuttamia ihmisiä tai jotain, vrt. hiukan kuten syntyy ghouleja (ne ovat aina "samanlaisia" vrt. broot). [i:08984ae02b]"Valind, anna vihasi laskeutua suurempana vihollisien päälle, kuin meidän päälle!"[/i:08984ae02b]
Vash the Stampede linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 8.59
Vash the Stampede 5. kesäkuuta 2002 kello 8.59 linkki Örkit tais olla haltioiden epäsikiöjuttuja, ei ihmisten. Mutta kuitenki.
Northstar linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 9.29
Northstar 5. kesäkuuta 2002 kello 9.29 linkki [quote:691ddfdcb0="Lazzie"]Örkit tais olla haltioiden epäsikiöjuttuja, ei ihmisten. Mutta kuitenki.[/quote:691ddfdcb0] Niin, yleisesti ottaen ja Tolkienin Keskimaassa mutta Gloranthassa Haltioiden ollessa "rehuja" niin muunnos Ihmisestä on ehkä ymmärrettävämpi. Ainakin meidän porukan mielestä. En tuputa ehdottomana totuutena, vain mahdollisena vaihtoehtoisena selityksenä. Silloinhan Örkkejä ei olisi myöskään hillittömiä määriä jossain vaan niitä saa aina "tarvittaessa" tarpeellisen määrän (huom! älkää lukeko väärin, että usein.). Toki joku tietyntyyppinen broorotukin voisi tulla kysymykseen (hiukan kauempaa haettu minusta). Meillä niitä on esiintynyt vain pohjoisessa, ei ikänä Fronelaa etelämpänä. (Selitettävissä siis jonain pohjoisten alueiden vitsauksenakin.) Yritän tässä vain avartaa vaihtoehtoja... Ja mahdollisuuksia. Jopa Gthulhu mythosta saa peliin, jos haluaa. Demonejahan ne tavalliselle ihmiselle joka tapauksessa ovat ja RQ:ssa demoneja on omasta takaakin jopa nimetty. Mites sieltä "aina", eipä ole kertaakan nähty (onneksi), tulisi vain tämä wanha kaverimme Cacodemon? :evil:
Guzmo linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 10.06
Guzmo 5. kesäkuuta 2002 kello 10.06 linkki Jonkun Gloranthan saarista voi vaikka täyttää örkeillä ja pitää niitä a) jumaloppineiden (virheellisenä?) luomuksena b) broorotuna c) kaaoksella saastuneina ihmisinä d) erittäin harmittavana illuusiona pitkällä kestoajalla (velhot ja veijarit)
Northstar linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 10.54
Northstar 5. kesäkuuta 2002 kello 10.54 linkki [quote:69eeeebe26="Guzmo"]Jonkun Gloranthan saarista voi vaikka täyttää örkeillä ja pitää niitä a) jumaloppineiden (virheellisenä?) luomuksena ... [/quote:69eeeebe26] Tämä oli hyvä! Jos oikein muistelen niin Kentaurithan ovat myös kyseisten aikaansaannosta (tosin vain uudelleenherätys/luominen mutta kuitenkin). Niin jos ovat saanet kyseisen kentaurien rodun aikaan niin mikseivät myös Orchlandereita? Jollei chaos (vortex tai stone tai curse tai ....) kelpaa.
Nysalor linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 13.37
Nysalor 5. kesäkuuta 2002 kello 13.37 linkki Northstar: [i:b8de74ddb2]Elikkä omasta mielestäni, jos hahmojen "pokka" vain kestää (siis uskallusta) niin kyllä ne hyökkää peikkojen kimppuun tai sitten lähtevät pakoon niitä. Miksikö näin, no Orlantithan tappavat jopa toisiaan tuosta vain (klaanisotia yms.) niin mitäpä jos vastassa on vieläpä ihan eri rotua oleva niin eiköhän vielä suuremmalla syyllä.[/i:b8de74ddb2] Kyllä orlantheilla silti kai yleensä on syytä tappamiseen, eivätkä he ole vain silmittömiä tappajia. Orlanthithan ovat ainakin Sartarissa jopa suhteellisen suvaitsevaisia toisia rotuja kohtaan verrattuna joihinkin Seshnelan rokareihin. Jos peikot ovat ryöstöretkellä tai myyttisiä vihollisia, niin silloin varmaan tappaminen on sopiva ratkaisu. Mutta jälleen kerran voi olla muitakin motiiveja, jotka sallivat aivan rauhanomaisen kanssakäynnin ja ystävyyden peikkojen kanssa. [i:b8de74ddb2]Ajatellaanpa vaikka jotain gorpia, joku maajussi voisi mennä katselemaan jos semmoinen jostakin olisi ilmestynyt sen pellolle, että what a hell, mikäs tuo on sen kummemmin sitä pelkäämättä, vaikka pelaajat varmaankin itse jättäisivät sen tämän tason hahmolla mielummin enempi rauhaan tai kaukaa yrittäisivät polttaa. Mistäs pirusta ne maajussit sen heti keksisivät, että "poltetaan se!"?[/i:b8de74ddb2] Eivät Gloranthan maajussitkaan yleensä nyt aivan tyhmiä ole, vaan kyllä heillä on aika paljon tietoa ympäristöstään. Ei olisi siis mitenkään mahdotonta, että maajussi olisi joskus kuullut gorpeiksi kutsutuista kaoottisista happo-otuksista. Toisaalta kyllä gorp voi olla paljon hankalampi tunnistaa kuin peikko, jos sellaisista on kuullut. Riskimaan tienoilla on sellainen ihan yleinen ohje, että parempi mennä raportoimaan klaanille kaikesta oudosta kuin lähteä itse ottamaan asiasta selvää. Eli siis maajussi voisi aivan yhtä hyvin olla varovainen, eikä lähteä turhaan riskeeraamaan itseään. Joka tapauksessa minusta pelaajan pitäisi pelata hahmoa nimenomaan hahmon omista lähtökohdista, eikä siis hyödyntää omaa tietoa gorpista, jos hänen hahmonsa sellaisen johtaa, eikä tiedä, mikä se on, ja on luonteeltaan kyllin utelias lähteäkseen omin päin tutkimaan outoa ilmestystä. [i:b8de74ddb2]Yksi on taas se, että varsinkin läntisissä (malkion) valtakunnissa tavalliset kansalaiset eivät välttämättä tiedä muista roduista mitään. Niistä puhuminenkin voi olla lähinnä kerettiläisyyttä...[/i:b8de74ddb2] Sen verran nyt vieraista roduista tietysti tiedetään, että sellaiset ovat inhoja krjalkeja, jotka ritarit saavat hoidella pois päiviltä. Peikot voivat esiintyä kansansaduissa kammottavina mörköinä, jotka vaanivat tottelemattomia lapsia ja syövät nämä suihinsa. Sankaritarinat kertovat ritareista, jotka käyvät pelkäämättä valtavia krjalkilaumoja vastaan. Tällainen propaganda on tietysti kirkkojen kannalta vain toivottavaa, sillä kun kansalaiset pelkäävät kaikkia vieraita olentoja, he pyytävät kiltisti suojaa ritareilta, eivätkä elättele mitään kapinahankkeita tai kyseenalaista krjalkien pahuutta. Ei kirkolla ole mitään tarvetta kiistää pahojen krjalkien olemassaoloa. [i:b8de74ddb2]Jos oikein muistelen niin Kentaurithan ovat myös kyseisten aikaansaannosta (tosin vain uudelleenherätys/luominen mutta kuitenkin).[/i:b8de74ddb2] Ei, Lohikäärmesolan kentaurien henkiinherätyksestä kuuluu kunnia Wyrmien ystävien imperiumille, ei jumaltietäjille. Toisaalta Seshnelan kentaurien uskotaan syntyneen luathojen upottaessa Vanhan Seshnelan. No, itselläni ei kuitenkaan ole ihmeellisempää tarvetta örkeille ja nimi sopisi minusta korkeintaan punahaltioille, jotka ovatkin melkoisia örkkejä. :
Marcus Maximus linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 16.27
Marcus Maximus 5. kesäkuuta 2002 kello 16.27 linkki [rant] Ehkä sitä pitäisi olla vain hiljaa, mutta enpä ole... :-) Mistä ihmeestä nämä kaikki örkkikeskustelut yhtäkkiä ilmestyivät? [quote:3738149d2f="Nysalor"]Eivät Gloranthan maajussitkaan yleensä nyt aivan tyhmiä ole, vaan kyllä heillä on aika paljon tietoa ympäristöstään. Ei olisi siis mitenkään mahdotonta, että maajussi olisi joskus kuullut gorpeiksi kutsutuista kaoottisista happo-otuksista. Toisaalta kyllä gorp voi olla paljon hankalampi tunnistaa kuin peikko, jos sellaisista on kuullut.[/quote:3738149d2f] Jep, samaa mieltä. Tai siis, aloitetaanpa siitä mitä tarkoitetaan maajussilla; lennosta sanoisin ettei Sartarissa tai yhdessäkään Sartarin naapurimaassa ole kauheasti 'maajusseja'. Sartarilainen maajussi on iso, sotaisia jumalia palvova barbaari, joka vaikkei sodikaan työkseen, pitää isoisän miekkaa vähintään takanreunalla ja on valmis lähtemään puukkohippaan päivänä minä tahansa. Vaikka Barntaria palvoisi, Herowarsissa pitäisi irrota improvisoitu feat "Kampea gorp kaskipellosta"; kaikki (85%) miehet ovat tarpeen tullen sotureita. Sartarilaiseen yleissivistykseen kuuluu, väitän, perustiedot joistakin asioista. Jos hahmo on kuunnellut viisaampiaan, hän todellakin tietää että Telmoria vastaan tarvitaan hopea-ase, kaaoslima tuhoutuu polttamalla jos mitenkään, broiden kanssa hillumisen jälkeen pestään kädet ja Punaista Lepakkoa vastaan juostaan pakoon. Sama vaiva kuin meikäläiset perustiedot siitä että punaisissa valoissa pysähdytään ja yhdistelmärekkaa väistetään. Lapsia pelotellaan peikoilla ja kaaoksella ja muilla jutuilla. Jo pelkät isosedän kauhujutut riittävät pitämään mielessä perusasiat; sammakko muutetaan prinssiksi suutelemalla ja samaisella reseptillä parannetaan myrkkyomenat ja vuosisataiset unet. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi vampyyrien ja peikkojen heikkouksia salataan pelinjohtajien kirjoihin. Mekin tiedämme perusasiat ympäristöstämme: kyynpurema ei tapa kuin lapsia, karhu kiipeää paremmin kuin sinä ja vuoristoleijonaa vastaan paras puolustus on tapella vastaan. Duhhh. Tottakai on rajansa sillä mitä hahmot tietävät; esimerkiksi eksaktit vampyyrien statit ovat eri asia sinänsä. Mutta kyllä joka jamppa tietää onko meidän klaanissa ollut tapana näyttää kauhavan rautaa rölleille ensinäkemältä. Tästä saa myös hyvää pelattavaa materiaalia; esimerkiksi peikkovihamielisen klaanin miehistä jotka ystävystyvät naapuriheimon puolella puolivahingossa Argan Argarin peikkojen kanssa -- jotka sitten joutuvat vahtivuorossa ollessaan pohtimaan toivotetaanko tervetulleiksi Umathin vai Vadrusin mallilla. Jos joku pelaaja haluaa tappaa hahmollaan peikon vain koska peikko on pelaajan mielestä ruma, niin kotiin kasvamaan. Jos hahmo on tuota mieltä niin kaikin mokomin, tosin klaani-isät jakanevat sanktioita viimeistään siinä vaiheessa kun isompi sotajoukko kolkuttelee tulan portteja kostomielessä. Kostaminen, muuten, on Gloranthassa äärimmäisen tärkeä instituutio. Se yhdistää lain, oikeuden ja turvallisuuden saumattomasti toisiinsa. Heort sanoi ettei kukaan selviä yksin; kukaan ei selviäkään ellei joku ole suojaamassa selustaa. Peikkoarmeijan kanssa ei välttämättä synny kauhean hyvää yhteisymmärrystä korrektista verirahakäytännöstä. [/rant]
Guzmo linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 19.28
Guzmo 5. kesäkuuta 2002 kello 19.28 linkki Olen samoilla linjoilla kuin MM ja Nysalor, mutta eivät kaikki Carlit tiedä mikä on Gorp tai muumio. Tarshissa tai muualla "semi-rauhallisilla" alueilla elävät eivät ole välttämättä edes kuulleetkaan monista hirvittävyyksistä, mitä glorantha kätkee sisälleen. Jutut haltioista voivat olla monelle satun kaltaista vanhuksien höpinää. Toki tiedetään mikä on Broo ja sitä pitääkin vääntää sarvista. Mutta väittämä, että carli ryntää peikon kimppuun kuokka tanassa on vähän hölmö. Kyllä sitä iltanuotioilla on varmasti kerrottu, että jätetään näiden pimeyden olentojen kanssa asioiminen joko Issariesin kauppiaitten selvitettäväksi tai Weaponthanejen pilkottavaksi.
Nysalor linkki 5. kesäkuuta 2002 kello 22.36
Nysalor 5. kesäkuuta 2002 kello 22.36 linkki Marcus Maximus: [i:28b70a33bb]En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi vampyyrien ja peikkojen heikkouksia salataan pelinjohtajien kirjoihin. Mekin tiedämme perusasiat ympäristöstämme: kyynpurema ei tapa kuin lapsia, karhu kiipeää paremmin kuin sinä ja vuoristoleijonaa vastaan paras puolustus on tapella vastaan.[/i:28b70a33bb] Kyllä ainakin minun puolestani tuollaiset salat saa panna julki vaikka tarinoissa, joista pelaajat voivat sitten oppia hahmonsa tuntemia perustietoja. Tosin miksipä ei tuollaisiin tarinoihin melkoisen harvinaisista vampyyreistä saisi kätkeytyä vaikka toimimatontakin tietoa? Ainakin itse huvittuisin suuresti, jos seikkailijat ryhtyisivät karkottamaan gloranthalaista vampyyriä valkosipulilla kuultuaan joskus lapsena tarinan vampyyrien valkosipulikauhusta. Tällainen väärän ja paikkansapitävän tiedon sekamelska on minusta oikein hauska juttu ja luo jonkinlaista aitoutta. Eihän meidänkään maailmassamme kaikki sanottu ole ehdottoman varmaa ja toimivaa. [i:28b70a33bb]Jos joku pelaaja haluaa tappaa hahmollaan peikon vain koska peikko on pelaajan mielestä ruma, niin kotiin kasvamaan. Jos hahmo on tuota mieltä niin kaikin mokomin, tosin klaani-isät jakanevat sanktioita viimeistään siinä vaiheessa kun isompi sotajoukko kolkuttelee tulan portteja kostomielessä.[/i:28b70a33bb] Joo, tuota mieltä olen minäkin ainakin omissa peleissäni. Saattavathan jotkut muut sitten pelata toisinkin ja tuollaisella ainoastaan pelaajan mielipiteistä lähtevällä "roolipelaamisella". Mikäpä minä olen heidän tyyliään tuomitsemaan, mutta kannatan kyllä edes jonkinlaista eläytymistä. Toivon totisesti, ettei minun peleissäni kukaan mene listimään peikkoja vain siksi, että peikot ovat pelaajan mielestä isoja ja rumia. Guzmo: [i:28b70a33bb]Olen samoilla linjoilla kuin MM ja Nysalor, mutta eivät kaikki Carlit tiedä mikä on Gorp tai muumio. Tarshissa tai muualla "semi-rauhallisilla" alueilla elävät eivät ole välttämättä edes kuulleetkaan monista hirvittävyyksistä, mitä glorantha kätkee sisälleen. Jutut haltioista voivat olla monelle satun kaltaista vanhuksien höpinää. Toki tiedetään mikä on Broo ja sitä pitääkin vääntää sarvista.[/i:28b70a33bb] Joo, eivät kaikki varmasti tunne gorpeja, muumioita tai muita kammotuksia, eivätkä ole ehkä edes niistä kaikista kuulleet tarinoita. Sen sijaan peikot alkavat kyllä minusta olla sellaista peruskamaa, että heidät kyllä tunnetaan aika laajalti joko tarinoiden mörköinä, nälkäisinä kammotuksina tai minä tahansa muuna. Peikkoja löytyy niin Ralioksesta, Maniriasta, Lunarin imperiumista, Pentistä kuin Kralorelastakin. Fronelassakin peikkoja on ennen ollut (ja on tietysti vieläkin Valindin jäätiköllä ja ehkä Fronelan pohjoisilla taigoilla), joten heidät varmaan tunnetaan sielläkin tarinoista. Seshnelalaiset eivät ole varmaankaan välttyneet kuulemaan Ralioksen kammottavista ihmissyöjäkrjalkeista, peikoista. Teshnoksessakin tunnetaan myyttejä peikkojen noususta pinnalle ja heidät yhdistetään yölentäjä-nimisiin otuksiin. Peikkojen Paviksen-valloitus kuuluu myös osana Praxin historiaan. Saa siis olla aika syrjässä kaikesta, ellei ole koskaan kuullut mitään tarinoita peikoista. Yhtä lailla haltiatkin ovat tunnettuja ympäri Genertelaa, sillä haltiametsiä on myös aika laajalti Genertelassa. Haltiat nyt ehkä kuitenkin sopivat huonommin satujen aiheeksi kuin isot, pelottavat ja nälkäiset peikot, jotka eivät haltioiden tavoin vain pysyttele omissa oloissaan ja piilossa. Broot ovat myös varmasti laajalti tunnettu vitsaus. Kääpiöitä tunnetaan varmasti paljon huonommin, kun he pysyttelevät yleensä poissa ihmisten näkyvistä. Joka tapauksessa kunkin lajin tunteminen ja suhteutuminen siihen vaihtelee laajasti alueittain. Fronelan ulkopuolella harva on varmaan koskaan edes kuullut grotaroneista, kun taas liskolaiset saattavat olla kralorelalaisille ihan uppo-outoja. Lajien tuntemisen yleistäminen on siis aika vaikeaa ja kysymystä on paras lähestyä jokseenkin alueellisesti.
Northstar linkki 6. kesäkuuta 2002 kello 5.22
Northstar 6. kesäkuuta 2002 kello 5.22 linkki En ala nyt tässä copy-pastaamaan mutta _yritän_ olla johdonmukainen kirjoituksessani. Eli, kuten [i:f9ff5541e6]Nysalor[/i:f9ff5541e6] kirjoitti olen samaa mieltä, että tietämys menee hiukan alueittain mistä olennoista tiedetään vai tiedetäänkö yleensä mistään mitään. Meinaan omasta mielestäni läntisissä maissa todellakaan kaikki ns. maajussit eivät tiedä mikä on gorp, mikä on peikko yms.. Peikosta he ovat varmaankin tosin kuullet kansantarinoissaan tai saduissaan mutta nähdessään vaikka gorillan (mitä helvettiä se siellä suuntaa maailmaa tekisi... Ei nyt kiinnitetä siihen huomiota!) niin sekin olisi varmaankin peikko heille siinä kuin oikea peikko. Sartarissa varmasti kaikki tuntevat chaos olentoja (yleisimmät ainakin) ja peikot, molempien alueiden läheisyydestä johtuen mutta jospa hahmot eivät olekaan Sartarista/ssa... Kun ajatellaampa jotain tummempi ihoisia tuolta afrikasta täällä meidän maailmassa. Eilisessä hesarissa oli juttu, että he eivät usko, että on olemassa taloja joista putomalla voisi kuolla (kun heille kerrottiin kaksoistornien romahduksesta)... En tiedä avautuuko ajatukseni mutta tarkoitus olisi siis paljastaa, että kaikki eivät tiedä asioista edes perusasioita meidän mielestämme. Kyseiset hemmot osaavat tosin ehkä valmistaa juurista yms. lääkkeitä tai jotain mikä kyllä itsellä taasen jää tekemättä pääsääntöisesti (vaikka jotain perus perus juttuja on rpg siivella tullut tutuksi, mm. pajusta päänsärkylääkettä yms.). Toisaalla yleistiedoista tulevat hyödyt eivät välttämättä ole kovin välttämättömiä ja niiden oppiminenkaan ei suurinta osaa väestöstä kiinnosta vaan elämän perusasioissa auttavat taidot ja tiedot sensijaan. Orlantien sotaisuuteen taas ottaakseni kantaa, niin sekin on omasta mielestäni hiukan alueellista. Elikkä varmaankin juuri Sartarissa Orlantit ovatkin suvaitsevaisempia, koska asuvat tiheämmin asutulla alueella ja joutuvat vähän pakosta muidenkin ihmisten ja muiden rotujen kanssa tekemisiin. Jos he, joku tietty klaani, olisivat kovin sotaisia (hyökkäävät kaikkia vastaan) niin ajan saatossa kys. klaani olisi todennäköisesti jo lakannut olemasta. Pohjoisempana taas ainakin meidän mielestä Orlantit (pantheonilaiset) ovat hiukan saman kaltaisia kuin meidän maailmassa olivat Viikingit. Elikkä melko sotaista kansaa (vaikka eiväthän ne meidänkään maailmassa kaikki sotineet/röystelleet yms. mutta toivottavasti ymmärsitten pointtini). Vieraita siis näköön, oli ne sitten naapuriklaania tai eri rotua. Toki klaanitkin yhdistyvät välillä yms. mutta ajatus siis. Tässä jää nyt paljon kirjoittamatta ja varmaankin semmoinen maku, että eikö tuo perkele lue mitä sille kirjoitetaan... Ei, kyllä luen ja annan herättää ajatuksia mutta yritän myös itse herättää ajatuksia asioista. Tavoitteena on siis mahdollisimman aidonoloinen realismi (meillä). Siltikikin nämä ovat vain minun mielipiteitä, enkä yritäkään tyrkyttää kenellekään pelaamaan siten miten hän ei halua/ei ole antoisaa. Siinä suhteessa olen 99% samaa mieltä [i:f9ff5541e6]Marcus Maximuksen[/i:f9ff5541e6] ja [i:f9ff5541e6]Nysalorin[/i:f9ff5541e6] kanssa, että omia mielipiteitä ei pitäisi tuoda hahmon mielipiteiksi/asenteiksi. Jos se ei onnistu niin sitten hahmo pitää aina olla samanlainen kuin on pelaajakin. (1% siitä, että en ole elänyt fantasiamaailmassa, joten kaikki tuskin halusta huolimatta on hahmon asennetta...)
Shireh linkki 9. toukokuuta 2003 kello 11.41
Shireh 9. toukokuuta 2003 kello 11.41 linkki Täysin turha olento on kyllä Walktapus. Sitä on vaikea tappaa ja se on tylsä vihollinen...
Larppa linkki 9. toukokuuta 2003 kello 11.44
Larppa 9. toukokuuta 2003 kello 11.44 linkki calyz kirjoitti: [i:7f091e0f7a]ja se on tylsä vihollinen...[/i:7f091e0f7a] Minusta walktapus on juuri hyvä ja mielenkiintoinen olento. Tylsyyden korvaisin pikemmin jollain muulla sanalla, koska minusta monta lonkeroa aseina on tosiaan mielenkiintoinen. Ei kovin helposti pääse lähelle kun lätkii minkä ehtii ja kuristaakin vielä. :wink: Tosin voihan joku pitää sitä tylsänä vaikka omasta mielestäni se on mielenkiintoinen olento. :) Kuten "Minä olen Morokanth" tarinassa on walktapuksesta kohta joka menee näin suomennettuna: Minä olen walktapus, olen tosi kätevä, menetän yhden lonkeron, jäljellä on 11. [i:7f091e0f7a]Hän on walktapus, jne.[/i:7f091e0f7a] Minulla ei ole aivoja, kaasutan ja puristan, kurlutan yhtä paljon kuin mutustan. Minä syön vauvoja aamupalaksi, ja vanhempaa väkeä lounaaksi! [i:7f091e0f7a]Hänellä ei ole aivoja, jne.[/i:7f091e0f7a] Minusta mielenkiintoista. :)
Kymppimies linkki 9. toukokuuta 2003 kello 11.52
Kymppimies 9. toukokuuta 2003 kello 11.52 linkki On se mielenkiintoinen mutta melko vaikea vastus ja mihin se kuitenkaan loppujen lopuksi soveltuu...?
Nysalor linkki 9. toukokuuta 2003 kello 15.29
Nysalor 9. toukokuuta 2003 kello 15.29 linkki calyz: [i:170cccb6f5]Täysin turha olento on kyllä Walktapus. Sitä on vaikea tappaa ja se on tylsä vihollinen...[/i:170cccb6f5] Walktapus on vaikea tapaa, mutta olen kyllä eri mieltä kanssasi siitä, että tappamisen vaikeus tekisi siitä jotenkin turhan olennon. Minusta pikemminkin tuo vain jännitystä se, että pelihahmot kuvittelevat selviävänsä helposti moisesta mustekalamonsterista, kun eivät tiedä walktapuksen todellisia kykyjä. Huomattavaa on myös se, että Gloranthassa walktapukset ovat varsin harvinaisia ja niitä esiintyy vain harvoin Dorastorin ja Lohikäärmesolan ulkopuolella. Dorastorissakin walktapukset ovat varsin uhanalaisia eräistä syistä. Kymppimies: [i:170cccb6f5]On se mielenkiintoinen mutta melko vaikea vastus ja mihin se kuitenkaan loppujen lopuksi soveltuu...?[/i:170cccb6f5] Esimerkiksi viemään liian itsevarmoilta pelihahmoilta turhat luulot pois? Walktapus voi olla yhtä paha vastustaja kuin valtava jättiläinen ja sitä kautta pelihahmot joutuisivat ehkä etsimään ratkaisua ongelmaan muualta kuin suorasta hyökkäyksestä. Ehkä heidän pitäisi vaikkapa etsiä joku voimakas kaaoksentuhoaja, walktapuksen tuhoavaa taikuutta tai happoa tms. Sanottakoon vielä, että walktapus kuuluu myös gloranthalaisen keittiön antimiin, joten ei se VOI olla aivan turha. :)
ZamboNet linkki 10. toukokuuta 2003 kello 0.41
ZamboNet 10. toukokuuta 2003 kello 0.41 linkki Pakko sanoa, että minusta tuntuu siltä, että kun ottaa "Gloranthan olennot ja salaisuudet" kirjan käteen ja alkaa selaamaan niin vähän väliä tulee eteen olentoja jotka tuntuvat vähintäänkin väkisin väännetyiltä. Niin jumalaton määrä humanoidi-hahmoisia hommiakin, että alkaa humanoidisuus tuntua jokapäiväiseltä hommalta, vaikka se "todellisuudessa" onkin harvinaisuus. Mutta turha ja epäsukottava rotu voisi olla esimerkiksi jättiläiskoppakuoriaiset, jotka tunuvat olevan olemassa lähinnä peikkoja varten. Tarkemminsanottuna myyntitarkoituksiin =D Mutta onhan sellainenkin tietenkin osa evoluutiota, jos geenimanipulointi on pitkällä. Ihminenkin on kehittänyt monia lajikkeita vain omaan hyötykäyttöönsä ;) Peikot ovat Gloranthan geenitekniikan edelläkävijöitä. [i:82b70c2680]varsin uhanalaisia eräistä syistä. [/i:82b70c2680] Mistähän syistä? Jotenkin tuntuu oudolta, jos joku niin ylimuiden rotu ei olisi ainakin jollakin alueella saanut ylivaltaista asemaa. Viidakonlain mukaanhan vahvin selviää (parhaiten). Yhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että minkä tahansa rodun olemassa oloa voi aika helposti puollustaa, kuten Nysalor hyvin pitkälti tekeekin ;D Mukaanlukien puolituisia ja örkkejä, joita Nysalor epäoikeudenmukaisesti syrjii ;) Ei örkeistä ole pakko tehdä aivottomia kaikkien vihollisia. Niillekin voi suunnitella toimivan paikan elämänkiertossa. Ja puolituisetkin voisivat helposti olla ammoinen ihmiskansa, joka olosuhteiden pakosta joutui jossain vaiheessa muuttamaan asumaan "maan alle" ja sopeutui ajan myötä olosuhteisiinsa.
Nysalor linkki 10. toukokuuta 2003 kello 2.03
Nysalor 10. toukokuuta 2003 kello 2.03 linkki ZamboNet: [i:fef7e00661]Pakko sanoa, että minusta tuntuu siltä, että kun ottaa "Gloranthan olennot ja salaisuudet" kirjan käteen ja alkaa selaamaan niin vähän väliä tulee eteen olentoja jotka tuntuvat vähintäänkin väkisin väännetyiltä.[/i:fef7e00661] Heh, ja siinä kirjassakin on vasta osa Gloranthan kaikista kummajaisista. :) Kannattaa silti pitää koko ajan mielessä, että tavallinen gloranthalainen elää helposti koko elämänsä kohtaamatta kirjan kaikken merkillisimpiä olentoja. [i:fef7e00661]Niin jumalaton määrä humanoidi-hahmoisia hommiakin, että alkaa humanoidisuus tuntua jokapäiväiseltä hommalta, vaikka se "todellisuudessa" onkin harvinaisuus.[/i:fef7e00661] Jälleen täytyy muistaa verrata piirrettä Gloranthan todellisuuteen. Humanoidimaiset olennot ovat luultavasti usein tulosta siitä, että jumala on paritellut monien myyttien pohjalla olevan Isoisä Kuolevaiseksi kutsutun hahmon kanssa (tai vaihtoehtoisesti käyttänyt Ihmisen riimua). Isoisä Kuolevainen on kai varsin monien kansojen mielestä kaksijalkainen, joten se on aika looginen seuraus hänen jälkeläisilleenkin. Ihmiset ovat myös myyttisenä aikana olleet aika vahvoja, joten esimerkiksi tuulen lapset ovat ihmisten ja ilmahenkien liiton tulosta myrskyajalta. Voin tosiaan suositella myytteihin Gloranthan perehtymistä, jos otukset tuntuvat epäuskottavilta. [i:fef7e00661]Mutta turha ja epäsukottava rotu voisi olla esimerkiksi jättiläiskoppakuoriaiset, jotka tunuvat olevan olemassa lähinnä peikkoja varten. Tarkemminsanottuna myyntitarkoituksiin =D Mutta onhan sellainenkin tietenkin osa evoluutiota, jos geenimanipulointi on pitkällä. Ihminenkin on kehittänyt monia lajikkeita vain omaan hyötykäyttöönsä Peikot ovat Gloranthan geenitekniikan edelläkävijöitä.[/i:fef7e00661] Itse asiassa jättiläiskuoriaiset liittynevät läheisesti Gorakikin myytteihin. Gorakikin eri aspektien palvojilla lienee omia tarinoitaan myyttisistä ajoista ja epäilemättä juuri nimikkohyönteisellä on niissä suuri rooli. En siis usko, että jättiläiskuoriaiset sinänsä ovat kooltaan mitään pitkän jalostuksen tuotosta, vaan pikemminkin jo alkujaan suuriksi luotuja. Miksikö? No myyttiset alkupeikot ovat sen verran isokokoisia, että he tarvitsisivat valtavan määrän pieniä kuoriaisia tullakseen kylläisiksi. Eipä silti, arvelen kyllä, että peikot ovat jalostaneet sittemmin monenlaisia uusia kuoriaislajikkeita, mahdollisesti Gorakikin sankarimatkojen kautta. Vaan niinhän meidän maailmassamme ihminen on tehnyt koirallekin ja lukusille mulle elukoille. [i:fef7e00661]Mistähän syistä? Jotenkin tuntuu oudolta, jos joku niin ylimuiden rotu ei olisi ainakin jollakin alueella saanut ylivaltaista asemaa. Viidakonlain mukaanhan vahvin selviää (parhaiten).[/i:fef7e00661] Pikemminkin kyse taitaa olla sopeutumisesta kuin vahvuudesta meidän maailmassamme. Dinosaurukset olivat valtavan vahvoja, mutteivät silti pystyneet sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Walktapukset ovat uhanalaisia Dorastorissa siitä syystä, että brookeisari Ralzakark on ottanut sellaisen periaatteen, että antaa tuhota Dorastorissa kaikki walktapukset, joita ei hallitse. Tämä kai kertoo siitä, että joko iso R inhoaa noita otuksia tai kokee ne uhaksi itselleen. Lisäksi walktapukset ovat luonteeltaan yksineläjiä. Dorastorista tunnetaan yksi walktapusten parittelupaikka, josta kutsutaan Walktapusten käräjiksi. Niiden lisääntymistapa on myös varsin väkivaltainen: ne repivät toisiaan kappaleiksi ja aluskasvillisuuden sekaan tippuneista kappaleista saattaa kasvaa uusia walktapuksia. Epäilemättä tämä lisääntymistapa ei ole mikään riskitön eikä takaa varmaa jälkeläistä. Ja koska walktapuksia on sen verran vähän, kahden sellaisen kohtaaminen on suhteellisen harvinaista. Toivottavasti tämä selvensi asiaa. [i:fef7e00661]Yhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että minkä tahansa rodun olemassa oloa voi aika helposti puollustaa, kuten Nysalor hyvin pitkälti tekeekin ;D Mukaanlukien puolituisia ja örkkejä, joita Nysalor epäoikeudenmukaisesti syrjii Ei örkeistä ole pakko tehdä aivottomia kaikkien vihollisia. Niillekin voi suunnitella toimivan paikan elämänkiertossa. Ja puolituisetkin voisivat helposti olla ammoinen ihmiskansa, joka olosuhteiden pakosta joutui jossain vaiheessa muuttamaan asumaan "maan alle" ja sopeutui ajan myötä olosuhteisiinsa.[/i:fef7e00661] Viralliseen Gloranthaan kuuluvien olentojen puolustaminen lienee helpointa, koska niille löytyy myyttistä pohjaa, asuinalueita ja muutenkin kaikkea sellaista. Örkkejä voi toki Gloranthaan sijoittaa, mutta Gloranthan luonteen vuoksi tuskin voivat olla pahoja vastakohtina "hyville" ihmisille. Ja kuten aikaisemminkin olen todennut, örkkien ja puolituisten sijoittaminen vaatinee myyttisiä muunteluja, jos ne ovat edes jokseenkin merkittävässä asemassa ja jos haluaa tosiaan Gloranthan myyttistä luonnetta noudattaa. Lisäksi Glorantha on varsin mielenkiintoinen ja monipuolinen maailma ilman örkkejä ja puolituisiakin, joten en niitä tosiaan tarvitse. Kirjoitin tässä jotakin aika sitten nettisivuilleni [url=http://www.nysalor.net/runequest/tarinat/orkit.html]tekstinkin[/url] siitä, mitä minä pidän örkeistä Gloranthassa, jos jotakuta kiinnostaa. Siinä on tarkempia perusteluja, miksi örkit eivät kelpaa minun Gloranthaani.
Shireh linkki 16. toukokuuta 2003 kello 10.10
Shireh 16. toukokuuta 2003 kello 10.10 linkki Taisin löytää (omasta mielestäni) todella turhan olennon "Gloranthan olennot"-kirjasta. Sen nimi oli Charnjibber. Pidän sitä turhana koska en ole löytänyt mitään mainintaa tästä olennosta muissa kirjoissa. :-o
Nysalor linkki 16. toukokuuta 2003 kello 13.14
Nysalor 16. toukokuuta 2003 kello 13.14 linkki calyz: [i:2c14e5fc05]Taisin löytää (omasta mielestäni) todella turhan olennon "Gloranthan olennot"-kirjasta. Sen nimi oli Charnjibber. Pidän sitä turhana koska en ole löytänyt mitään mainintaa tästä olennosta muissa kirjoissa.[/i:2c14e5fc05] Hmm. Sinun mielestäsikö siis otus on turha, jos et ole nähnyt sitä käytettävän missään kirjassa? Kannattaa tosiaan huomata, että charnjibber on pamaltelalainen olento, enkä siksi näe lainkaan ihmeellisenä, ettei sitä ole näkynyt RuneQuestin seikkailuissa, jotka tuppaavat sijoittumaan Genertelaan. Sen sijaan suosittelisin sinua vilkaisemaan Tales of the Reaching Moonin numeroa 11, joka on Pamaltelan erikoisnumero ja jossa charnjibber esiintyy sekä skenaariossa että myytissä. Keraun and the Charnjibber -myytti liittää otuksen varsin vahvasti Pamaltelan myytteihin ja antaa selityksen, miksi charnjibberit katoavat sadekauden aikaan.
Shireh linkki 19. toukokuuta 2003 kello 9.44
Shireh 19. toukokuuta 2003 kello 9.44 linkki [quote:3c5d3bd41a="Nysalor"]calyz: Sen sijaan suosittelisin sinua vilkaisemaan Tales of the Reaching Moonin numeroa 11, joka on Pamaltelan erikoisnumero ja jossa charnjibber esiintyy sekä skenaariossa että myytissä. Keraun and the Charnjibber -myytti liittää otuksen varsin vahvasti Pamaltelan myytteihin ja antaa selityksen, miksi charnjibberit katoavat sadekauden aikaan.[/quote:3c5d3bd41a] Kertokaa mistä löydän tuollaisia lehtiä... Mitä maksaa jne... Olisi varmaan mukavaa luettavaa mutta en ole löytänyt näitä lehtiä.
Sampi linkki 19. toukokuuta 2003 kello 10.19
Sampi 19. toukokuuta 2003 kello 10.19 linkki Joitain ToTRM:in numeroita löytyy kyllä ainakin Helsingin Fantasiapeleistä, RQ-HW-hyllystä. Myyjältä kyselemällä löytyy. Jos et pääse Helsinkiin, Fansu kyllä postittaa ne mielellään sinulle (katso vaikka heidän kotisivuiltaan). Numerosta 11 en tiedä, mutta jos ei löydy Fantasiapeleistä, saattaa sen saada vaikkapa jostain nettikaupasta tai -huutokaupasta. Wizard's Atticia kannattaa ainakin kokeilla.
Shireh linkki 23. toukokuuta 2003 kello 11.23
Shireh 23. toukokuuta 2003 kello 11.23 linkki [i:073045d1ba]Joitain ToTRM:in numeroita löytyy kyllä ainakin Helsingin Fantasiapeleistä, RQ-HW-hyllystä. Myyjältä kyselemällä löytyy. Jos et pääse Helsinkiin, Fansu kyllä postittaa ne mielellään sinulle (katso vaikka heidän kotisivuiltaan). [/i:073045d1ba] Joo,kiitosta. Pitääpi käydä Hesassa joskus... Niin ja pidän/pidin Charnjibberiä turhana sen takia koska se on mahtava kaaosolento josta ei mainita paljoa.Kyllä tollasesta pedosta pitäis löytyä jotain tietoa Rune-kirjoista,esim.historiaa jne... Miksi ne muuten häviävät sadekauden aikana?
Nysalor linkki 23. toukokuuta 2003 kello 14.54
Nysalor 23. toukokuuta 2003 kello 14.54 linkki calyz: [i:26a51d81c2]Niin ja pidän/pidin Charnjibberiä turhana sen takia koska se on mahtava kaaosolento josta ei mainita paljoa.Kyllä tollasesta pedosta pitäis löytyä jotain tietoa Rune-kirjoista,esim.historiaa jne...[/i:26a51d81c2] Toistan vieläkin sen, että vaikka charnjibber on varsin mahtava olento, sitä esiintyy vain Pamaltelassa, sielläkin ilmeisen harvoin, ja Pamaltelaa puolestaan RuneQuestin kirjat kuvaavat varsin niukasti. Siksi ei ole mikään ihme, ettei siitä ole sen enempää tietoa. Ja charnjibberistä ON olemassa tietoa Talesin numerossa 11, jos sen jostakin löydät. [i:26a51d81c2]Miksi ne muuten häviävät sadekauden aikana?[/i:26a51d81c2] Koska ne sadetta himoitessaan jakautuvat aina vain pienempiin osiin ja valuvat sateen mukana syvälle maahan jääden sinne loukkuun, kunnes muodostuvat taas uudelleen. Taustalla on myytti Keraun ja Charnjibber, jossa Orlanthin tytär Keraun houkuttelee hirviön seuraamaan itseään ja sataessaan maahan tekee hirviöstä vaarattoman. Palkkioksi Keraun sai paikan neuvostossa ja ilmeisesti Pamaltin puolisokseen. Myyttisen taustan vuoksi charnjibber on kerrassaan erinomainen olento Gloranthaan, kunhan vain jaksaa tutustua tarkemmin otuksen taustaan.