Vanha foorumi

Takaisin

Gahijin polku

Zin Letters -tekijäfoorumi
Vesa 17. toukokuuta 2006 kello 8.43
Kirjoittaja Viesti
Vesa linkki 17. toukokuuta 2006 kello 8.43
Vesa 17. toukokuuta 2006 kello 8.43 linkki [b:ce1085551c]Gahijin polku[/b:ce1085551c] Suuren Pimeyden aikana Gahiji, löytölapsi, opetti meille kuinka metsästetään. Ennen Suurta Pimeyttä meidän ei tarvinnut metsästää, saimme ruokaa kun vain otimme ja sitä oli riittämiin. Kun Kaaos tuli, se vei meiltä ruoan, eläimet oppivat varovaisiksi. Sitten tuli Gahiji, metsästäjistä suurin, ja opetti meille kuinka metsästetään. Pian meiltä loppui metsästettävä ja kaaos vain lisääntyi. Eiritha kielsi meitä metsästämästä eläimiä hänen laumastaan, näimme taas nälkään. Emme voineet rikkoa Eirithan kieltoa, sillä hän on opettanut meille kuinka lisääntyä, kun Kuolema tuli maailmaan emmekä tienneet kuinka pelastaa heimomme siltä. Käännyimme taas Gahijin puoleen. "Gahiji, Gahiji, olet opettanut meidät metsästämään, mutta siitä taidosta ei ole enää hyötyä, sillä ei ole enää mitään metsästettävää ja Eiritha on kieltänyt meitä metsästämästä hänen eläimiään." me voivottelimme. Gahiji lupasi auttaa meitä. Seurasimme Gahijia kun hän meni Eirithan luokse. Gahiji puhui puolestamme, kertoi meidän huolemme Eirithalle. Eiritha ymmärsi meitä, ja hän sanoi rakastavansa meitä yhtälailla kuin laumojansa, mutta Eirithan laumatkin näkivät nälkää. Kaaosta oli kaikkialla, joten me emme olleet ainoat jotka kärsivät. Eiritha ja Gahiji päätyivät lopulta kompromissiin, jossa Eiritha sallisi meidän metsästää eläimiä hänen laumoistaan jos Gahiji saisi tehtyä Eirithan laumoille reitin läpi Autiomaan jotta näille riittäisi laidunmaata. Me emme pelänneet kaaosta, eikä pelännyt Gahijikaan, sillä Myrskyhärkä oli opettanut meille kuinka kaaos voitetaan, aivan niin kuin Gahiji opetti meille kuinka metsästetään. Gahiji johdatti meitä eteenpäin, sillä hän oli nähnyt vihreätä ruohoa toisaalla, mutta Kaaos esti pääsyn sinne. Pääsy tuolle ruohokaistaleelle oli todella hankalaa, vaikka näimmekin jo sen aivan lähellä Kaaos esti kuitenkin matkamme. Kohtasimme kaaoksen hirviöt, ja Gahijin johdolla me pystyimme ne päihittämään, koska olimme ovelia ja ajoimme ne ansaan kuin riistan. Gahiji saavutti ruohokaistaleen, ja totesi että se on Eirithan laumoille hyvä paikka mutta että ruohoa ei riitä kovinkaan pitkäksi aikaa, joten Gahiji johdatti meitä taas eteenpäin. Matkamme jatkui halki Autiomaan Gahijin johdolla ja vastaan tuli jatkuvasti Kaaoksen hirviöitä, nimettömiä jotka olivat saaneet muotonsa meidän painajaisistamme. Päihitimme kuitenkin jokaisen niistä oveluudellamme ja voimillamme, Gahijin meitä johtaessa. Löysimme taas lisää ruohoa, jota Eirithan laumat voisivat syödä. Jos aurinko olisi vielä kulkenut taivaiden halki, niin se olisi jo monet kerrat noussut ja laskenut, sillä niin pitkä oli matkamme jota Gahiji johti. Viimein tulimme niin pitkälle, että Gahiji totesi että kun Eirithan laumat tänne asti ehtivät, niin ruoho on ehtinyt kasvaa takaisin aikaisempiin paikkoihin. Olimme kulkeneet suuressa hurmoksessa, emmekä olleet muistaneet syödä, ja lopulta kohtasimme suurimman vihollisemme ja pelkomme, Nälän. Nälkä tuli meitä vastaan, se oli kuihtunut, luiseva ja sen hartiat olivat painuneet lakoon, sillä ei ollut silmiä ja sen tyhjät silmäkuopat valuivat hiekkaa. Se oli kuin irvikuva meistä, uljaista agimoreista, se oli pahin painajaisemme ja se oli herännyt henkiin kaiken Kaaoksen keskellä. Nälkä oli meille viimeinen este, se oli myöskin suurin vihollisemme. Myrskyhärän opettamat kykymme eivät siihen tehonneet, eikä sitä voitu metsästää. Edes Gahijin metsästäjän taidot eivät saaneet sitä taltutettua. ------------------------------------------------------------------------------------- Noniin, laitoinpa nyt tämänkin raakileen sitten tänne näytille. Dovasille annoinkin kokouksessa jo tämän luettavaksi. Tämän on vielä melkoinen raakile ja vaatii loppuun saattamisen sekä varmaan, hiukan, noin muutenkin korjailua. Dovas lupasi jotakin yrittää tämän tekstinpätkän suhteen, mutta en tiedä sitten mitä hän on ehtinyt siihen tekemään. Myytti kai pitäisi muokata kirjoitusasultaan ehkä vielä enemmän "myyttisemmäksi" ja praxilaisemmaksi. Minulta ainakin lopun suhteen päässä rattaat raksuttavat tyhjää enkä saa aikaiseksi näyttävää loppua ja sitä, kuinka agimorit lopulta taltuttivat nälän, tai kuinka Gahiji siinä onnistui.
Vesa linkki 17. elokuuta 2007 kello 15.17
Vesa 17. elokuuta 2007 kello 15.17 linkki Vihdoin ja viimein sain kirjoitettua tämänkin myytinpätkän valmiiksi. Laadusta en mene takuuseen mutta parhaani yritin. Kommentoikaa ja antakaa korjausehdotuksia mahdollisimman nopeasti että saan toimitettua tekstin käännettäväksi. ------------------------------------------------------------------------------------ [b:97a67cb86b]Gahijin polku[/b:97a67cb86b] [i:97a67cb86b]Suuren Pimeyden aikana Gahiji, löytölapsi, opetti meille kuinka metsästetään. Ennen Suurta Pimeyttä meidän ei tarvinnut metsästää, saimme ruokaa kun vain otimme ja sitä oli riittämiin. Kun Kaaos tuli, se vei meiltä ruoan ja eläimet oppivat varovaisiksi. Sitten tuli Gahiji, metsästäjistä suurin, ja opetti meille kuinka metsästetään. Pian meiltä loppui metsästettävä ja kaaos vain lisääntyi. Kaaos osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi vastustajaksi. Metsästäjän kykymme eivät olleet omiaan tuhoamaan kaaosta, ei edes Gahiji tiennyt kuinka kaaosta metsästetään. Myrskyhärkä, kaaoksen tuhoamisvimmastaan huolimatta kuunteli Gahijia, sillä Gahiji tiesi kuinka raivoava peto saadaan rauhoittumaan. Myrskyhärkä ymmärsi hätämme ja siunasi Gahijin keihään niin, että se kykeni vahingoittamaan kaaosta. Vain harva meistä seurasi Myrskyhärkää, eikä Gahijikaan ole niin kuin Myrskyhärkä, joka käy kaaoksen kimppuun suuren raivon ja voiman vallassa. Gahiji on metsästäjä ja hänen oli siis toimittava kuten metsästäjän. Eläimet joita me metsästimme näkivät nälkää, niille ei ollut ruohoa syötäväksi ja kaaos oli niiden ja vielä vehreiden ruohotasankojen välillä ja Myrskyhärällä oli toisaalla. Gahijin metsästäjän vaistot neuvoivat meitä houkuttelemaan laiduntavia eläimiä perässämme kohti ruohoisempia alueita, samalla kun estimme kaaosta vyörymästä niiden kimppuun. Matkasimme halki Autiomaan Gahijin johdolla ja vastaan tuli jatkuvasti Kaaoksen hirviöitä, nimettömiä jotka olivat saaneet muotonsa meidän painajaisistamme. Päihitimme kuitenkin jokaisen niistä oveluudellamme ja voimillamme, Gahijin meitä johtaessa. Jos aurinko olisi vielä kulkenut taivaiden halki, niin se olisi jo monet kerrat noussut ja laskenut, sillä niin pitkä oli matkamme jota Gahiji johti. Viimein tulimme niin pitkälle, että Gahiji totesi että kun laumat tänne asti ehtivät, niin ruoho on ehtinyt kasvaa takaisin aikaisempiin paikkoihin. Olimme kulkeneet suuressa hurmoksessa, emmekä olleet muistaneet syödä, ja lopulta kohtasimme suurimman vihollisemme ja pelkomme, Nälän. Nälkä tuli meitä vastaan, se oli kuihtunut, luiseva ja sen hartiat olivat painuneet lakoon, sillä ei ollut silmiä ja sen tyhjät silmäkuopat valuivat hiekkaa. Se oli kuin irvikuva meistä, uljaista agimoreista, se oli pahin painajaisemme ja se oli herännyt henkiin kaiken Kaaoksen keskellä. Nälkä näytti riuduttavan meitä, meitä seuranneet laumaeläimet näyttivät nääntyvän. Se oli voima jota vastaan emme olleet osanneet varautua. Vaikka kuinka koitimme paeta sen edellä, aina se saavutti meitä ja se kalvoi mieltämme ja kehoamme. Ilman Gahijia olisimme kuitenkin olleet tuhoon tuomittuja. Gahiji ryhtyi johdattelemaan Nälkää perässään, halki tuhotun ja Kaaoksen runteleman maailman. Ahneus oli täällä, se oli turmellut kansat valheillaan ja pannut ne lopulta tuhoamaan toisensa ja maan. Nälkä seurasi Gahijia kun tämä johdatteli sitä kohti Ahneutta. Ahneus ja Nälkä havaitsivat pian että niiden tavoitteet eivät olleet tasapainossa keskenään. Nälkä muuttui entistä ahneemmaksi ja Ahneus entistä nälkäisemmäksi. Lopputuloksena oli että Nälkä ja Ahneus tuhosivat toisensa. Nyt laumat saattoivat laiduntaa rauhassa Gahijin niille tekemällä polulla joka oli kaaoksesta vapaa ja me saimme taas syödäksemme. Koska Gahijin sankarimatka hyödytti meidän agimorien lisäksi myös Eirithan kansaa ja tämän laumoja, joutui hän taipumaan ja näin ollen on meillä oikeus metsästää eläimiä hänen laumoistaan elääksemme. Vaikka Nälkä ja Ahneus tuhosivatkin toisensa, niin jättivät ne varjonsa Praxin ja Autiomaan asukkaiden mieliin ja vielä tänäkin päivänä saatamme nähdä nälkää tai ahneus ottaa jotkin meistä valtaansa, kuten nuo Punaisen Kuun saastat jotka ahneesti ryöstävät toisilta maan.[/i:97a67cb86b] Tämän kertoi minulle Vuai kun olimme matkalla agimorien pyhään rituaaliin. Tallensin myytin kirjalliseen muotoon, sillä agimorien keskuudessa se kulkee vain suullisena perimätietona. Vaikka suonissani virtaakin myös agimorin verta, en ole silti puhdasverinen agimori ja minulla ei ole oikeutta osallistua tuohon rituaaliin. [i:97a67cb86b]Thalos Yksisilmä, Paviksen Tiedon Temppeli.[/i:97a67cb86b] ------------------------------------------------------------------------------------- Onko tuo lopun selitys tarpeellinen vai onko se toistoa tuosta Agimorien elämää koskevasta artikkelista? Entä oliko hyvä idea mainita lunarilaiset tekstissä?
Garrik linkki 17. elokuuta 2007 kello 17.10
Garrik 17. elokuuta 2007 kello 17.10 linkki Moi Vesa, Laitan tähän kahdelta lukemalta syntyneet ajatukseni. Ne ovat vain omia ajatuksiani, enkä halua niillä rikkoa luomasi tarinan tyyliä ja jatkumoa. Mutta ehkä ja toivottavasti näistä on jotakin hyötyä. Ota kysymykseni ja ehdotukseni ideoina, älä korjausehdotuksina. :) [quote:2b5133c193][b:2b5133c193]Gahijin polku[/b:2b5133c193] Suuren Pimeyden aikana Gahiji, löytölapsi, opetti meille kuinka metsästetään.[/quote:2b5133c193] Tätä ekaa virkettä ei tarvita -> Juttu etenee dynaamisemmin, jos ensin esitetään ongelma, ja vasta sitten ratkaisu. Eteneminen ongelmasta ratkaisuun on myös tyypillinen myytinkerronnan piirre tähän mennessä julkaisstussa Glorantha-tavarassa. [quote:2b5133c193]Ennen Suurta Pimeyttä meidän ei tarvinnut metsästää, saimme ruokaa kun vain otimme ja sitä oli riittämiin. Kun Kaaos tuli, se vei meiltä ruoan ja eläimet oppivat varovaisiksi. Sitten tuli Gahiji, metsästäjistä suurin, ja opetti meille kuinka metsästetään.[/quote:2b5133c193] Jos jätät ensimmäisen virkkeen pois, mainitse löytölapsi tässä. Olisi myös mielenkiintoista ainakin vihjaista, miten agimorit ”löysivät” tämän löytölapsen! Vai onko se jo toinen tarina? [quote:2b5133c193]Pian meiltä loppui metsästettävä ja kaaos vain lisääntyi.[/quote:2b5133c193] Miksi metsästettävä loppui? Jos se johtui kaaoksen lisääntymisestä, vaihda lausejärjestystä -> ensin syy, sitten vasta seuraus. Seuraavan kappaleen alku näyttäisi liittyvän jotenkin tähän juttuun. Mieti, pitäisikö asia käsitellä omassa kappaleessaan. Ja jos metsästettävän loppuminen johtui jostakin muusta kuin kaaoksesta, olisi siistiä mainita se jokin muu. [quote:2b5133c193]Kaaos osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi vastustajaksi. Metsästäjän kykymme eivät olleet omiaan tuhoamaan kaaosta, ei edes Gahiji tiennyt kuinka kaaosta metsästetään.[/quote:2b5133c193] Tuo Myrskyhärkä kuvioon uuden kappaleen myötä. [quote:2b5133c193]Myrskyhärkä, kaaoksen tuhoamisvimmastaan huolimatta kuunteli Gahijia, sillä Gahiji tiesi kuinka raivoava peto saadaan rauhoittumaan. Myrskyhärkä ymmärsi hätämme ja siunasi Gahijin keihään niin, että se kykeni vahingoittamaan kaaosta. Vain harva meistä seurasi Myrskyhärkää, eikä Gahijikaan ole niin kuin Myrskyhärkä, joka käy kaaoksen kimppuun suuren raivon ja voiman vallassa. Gahiji on metsästäjä ja hänen oli siis toimittava kuten metsästäjän. Eläimet joita me metsästimme näkivät nälkää, niille ei ollut ruohoa syötäväksi ja kaaos oli niiden ja vielä vehreiden ruohotasankojen välillä ja Myrskyhärällä oli toisaalla.[/quote:2b5133c193] Tässä on hyvää mystistä/myyttistä meininkiä, eli viittauksia tilanteisiin, joita ei sitten paremmin selitetä. Ehkä kuitenkin tuo ”ja Myrskyhärällä oli [tekemistä?] toisaalla” on jotakin sellaista, jonka voisi avata paremmin. Miksi hän/hänellä oli toisaalla, jos hän kerran alun alkaen oli auttanut Gahijia tappelemaan kaaosta vastaan? (Kyllähän me tiedetään vastaus, mutta olisi kiva kuulla, miten agimori sen kertoo.) [quote:2b5133c193]Gahijin metsästäjän vaistot neuvoivat meitä houkuttelemaan laiduntavia eläimiä perässämme kohti ruohoisempia alueita, samalla kun estimme kaaosta vyörymästä niiden kimppuun. Matkasimme halki Autiomaan Gahijin johdolla ja vastaan tuli jatkuvasti Kaaoksen hirviöitä, nimettömiä jotka olivat saaneet muotonsa meidän painajaisistamme. Päihitimme kuitenkin jokaisen niistä oveluudellamme ja voimillamme, Gahijin meitä johtaessa.[/quote:2b5133c193] Oivallista tavaraa tässä. Mites tuo ”olivat saaneet muotonsa meidän painajaisistamme” – vihjaako se siihen, että ”me” eli agimorit ovat jotenkin ikään kuin olleet luomassa kaaosta? [quote:2b5133c193]Jos aurinko olisi vielä kulkenut taivaiden halki, niin se olisi jo monet kerrat noussut ja laskenut, sillä niin pitkä oli matkamme jota Gahiji johti. Viimein tulimme niin pitkälle, että Gahiji totesi että kun laumat tänne asti ehtivät, niin ruoho on ehtinyt kasvaa takaisin aikaisempiin paikkoihin. Olimme kulkeneet suuressa hurmoksessa, emmekä olleet muistaneet syödä, ja lopulta kohtasimme suurimman vihollisemme ja pelkomme, Nälän. Nälkä tuli meitä vastaan, se oli kuihtunut, luiseva ja sen hartiat olivat painuneet lakoon, sillä ei ollut silmiä ja sen tyhjät silmäkuopat valuivat hiekkaa. Se oli kuin irvikuva meistä, uljaista agimoreista, se oli pahin painajaisemme ja se oli herännyt henkiin kaiken Kaaoksen keskellä.[/quote:2b5133c193] Jälleen oivallista tavaraa. Vahvaa myyttistä kerrontaa tässä hetkessä. Oikein näen agimorisoturin seisomassa ja osoittelemassa eleillään, kuinka asiat tapahtuivat ”tässä”, ja miltä Nälkä näytti! [quote:2b5133c193]Nälkä näytti riuduttavan meitä, meitä seuranneet laumaeläimet näyttivät nääntyvän. Se oli voima jota vastaan emme olleet osanneet varautua. Vaikka kuinka koitimme paeta sen edellä, aina se saavutti meitä ja se kalvoi mieltämme ja kehoamme. Ilman Gahijia olisimme kuitenkin olleet tuhoon tuomittuja.[/quote:2b5133c193] Mitä jos Nälkä ei [i:2b5133c193]näyttäisi[/i:2b5133c193] riuduttavan ja laumaeläimet eivät [i:2b5133c193]näyttäisi[/i:2b5133c193] nääntyvän, vaan Nälkä riuduttaisi ja laumaeläimet nääntyisivät? Preesensiä peliin. [quote:2b5133c193]Gahiji ryhtyi johdattelemaan Nälkää perässään, halki tuhotun ja Kaaoksen runteleman maailman.[/quote:2b5133c193] Miksi Gahiji ryhtyi johdattelemaan Nälkää perässään? Kai sille on jokin syy, jokin Gahijin idea tai juoni – vaikka vain uhrautuminen muiden hädän hetkellä, taakan kantaminen yksin? [quote:2b5133c193]Ahneus oli täällä, se oli turmellut kansat valheillaan ja pannut ne lopulta tuhoamaan toisensa ja maan.[/quote:2b5133c193] Ahneus hyppää mukaan tarinaan aika yllättäen. Voisiko tarinaan kuulua lyhyt pätkä siitä, mistä Ahneus oli kotoisin? Tai Nälän lailla: missä Gahiji/agimorit tapasivat Ahneuden, ja miltä se näytti? [quote:2b5133c193]Nälkä seurasi Gahijia kun tämä johdatteli sitä kohti Ahneutta. Ahneus ja Nälkä havaitsivat pian että niiden tavoitteet eivät olleet tasapainossa keskenään.[/quote:2b5133c193] Tuo tavoitteiden epätasapainoisuus tuntuu vähän hassulta. Havaitsivatko Ahneus ja Nälkä tämän, vai onko tämä Gahijin nerokas juoni, jonka vain Gahiji ymmärsi? [quote:2b5133c193]Nälkä muuttui entistä ahneemmaksi ja Ahneus entistä nälkäisemmäksi. Lopputuloksena oli että Nälkä ja Ahneus tuhosivat toisensa.[/quote:2b5133c193] Loistava myyttinen kielikuva! Luuletko, että tuohon toistensa tuhoamiseen voisi saada vähän enemmän tarinameininkiä? Kuten: mitä tarkemmin tapahtui, miten tuhosivat, miltä se näytti tai tuntui, mistä piilosta Gahiji/agimorit todistivat tapahtumaa? [quote:2b5133c193]Nyt laumat saattoivat laiduntaa rauhassa Gahijin niille tekemällä polulla joka oli kaaoksesta vapaa ja me saimme taas syödäksemme. Koska Gahijin sankarimatka hyödytti meidän agimorien lisäksi myös Eirithan kansaa ja tämän laumoja, joutui hän taipumaan ja näin ollen on meillä oikeus metsästää eläimiä hänen laumoistaan elääksemme.[/quote:2b5133c193] Oiva pointti. Haluatko puhua suoraan sankarimatkasta, vai voisiko sanoa: ”Koska Gahijin löytämä polku hyödytti…” [quote:2b5133c193]Vaikka Nälkä ja Ahneus tuhosivatkin toisensa, niin jättivät ne varjonsa Praxin ja Autiomaan asukkaiden mieliin ja vielä tänäkin päivänä saatamme nähdä nälkää tai ahneus ottaa jotkin meistä valtaansa, kuten nuo Punaisen Kuun saastat jotka ahneesti ryöstävät toisilta maan. [/quote:2b5133c193] Jees! Tähän idea: Punaisen Kuun saastat eivät ehkä niinkään ryöstä toisilta maata, kuin luulevat ahneesti voivansa omistaa sen. Onko agimoreilla maan omistamisen käsitettä? Olisiko maan omistaminen agimoreille paradoksi? [quote:2b5133c193]Tämän kertoi minulle Vuai kun olimme matkalla agimorien pyhään rituaaliin. Tallensin myytin kirjalliseen muotoon, sillä agimorien keskuudessa se kulkee vain suullisena perimätietona. Vaikka suonissani virtaakin myös agimorin verta, en ole silti puhdasverinen agimori ja minulla ei ole oikeutta osallistua tuohon rituaaliin. Thalos Yksisilmä, Paviksen Tiedon Temppeli. ------------------------------------------------------------------------------------- Onko tuo lopun selitys tarpeellinen vai onko se toistoa tuosta Agimorien elämää koskevasta artikkelista?[/quote:2b5133c193] Mikä selitys, mikä toisto? En ole varma, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat, mutta ei tuossa minun mielestäni ainakaan häiritsevää toistoa ole. [quote:2b5133c193]Entä oliko hyvä idea mainita lunarilaiset tekstissä?[/quote:2b5133c193] Totta kai! Tämä antaa agimoreille jonkin vinkkelin lunarilaisuuteen. :) Kaikenkaikkiaan ehta myytti, joka tuo mukavasti lisää syvyyttä agimorien maailmankuvaan ja sisältää samalla hyviä viitteitä sekä seikkailuihin sisemmässä maailmassa että sankarimatkaan Gahijin Polulla. Hyvin olet puhaltanut henkeä agimoreihin! -G
Vesa linkki 17. elokuuta 2007 kello 19.55
Vesa 17. elokuuta 2007 kello 19.55 linkki Garrikin ehdotusten pohjalta muokkasin tekstin nyt tällaiseen muotoon. Omasta mielestäni sen on edellistä parempi, joten Garrik, ehdotuksesi eivät olleet turhia. Yleensä itselläni on juurikin ongelmana se, että omalle tekstille on sokea ja jotkut pohdinnat ja pointit jäävät usein huomaamatta. Vieläkö tätä tekstiä voisi muokkailla mitenkään vai voidaanko sen nyt sanoa olevan käännöstä vaille valmiina? ---------------------------------------------------------------------------------- [b:89fb7f5418]Gahijin polku[/b:89fb7f5418] [i:89fb7f5418]Ennen Suurta Pimeyttä meidän ei tarvinnut metsästää, saimme ruokaa kun vain otimme ja sitä oli riittämiin. Kun Kaaos tuli, se vei meiltä ruoan ja eläimet oppivat varovaisiksi. Sitten tuli Gahiji,Löytölapsi, metsästäjistä suurin, ja opetti meille kuinka metsästetään. Baba Ulodra hänet löysi ja toi keskuuteemme. Kaaos lisääntyi maailmassa ja riistaeläimemme alkoivat hävitä. Se osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi vastustajaksi. Metsästäjän kykymme eivät olleet omiaan tuhoamaan kaaosta, ei edes Gahiji tiennyt kuinka kaaosta metsästetään. Myrskyhärkä, kaaoksen tuhoamisvimmastaan huolimatta kuunteli Gahijia, sillä Gahiji tiesi kuinka raivoava peto saadaan rauhoittumaan. Myrskyhärkä ymmärsi hätämme ja siunasi Gahijin keihään niin, että se kykeni vahingoittamaan kaaosta. Vain harva meistä seurasi Myrskyhärkää, eikä Gahijikaan ole niin kuin Myrskyhärkä, joka käy kaaoksen kimppuun suuren raivon ja voiman vallassa. Gahiji on metsästäjä ja hänen oli siis toimittava kuten metsästäjän. Eläimet joita me metsästimme näkivät nälkää, niille ei ollut ruohoa syötäväksi ja kaaos oli niiden ja vielä vehreiden ruohotasankojen välillä ja Myrskyhärkä raivosi toisaalla, itsensä Paholaisen kintereillä. Gahijin metsästäjän vaistot neuvoivat meitä houkuttelemaan laiduntavia eläimiä perässämme kohti ruohoisempia alueita, samalla kun estimme kaaosta vyörymästä niiden kimppuun. Matkasimme halki Autiomaan Gahijin johdolla ja vastaan tuli jatkuvasti Kaaoksen hirviöitä, nimettömiä jotka olivat kuin pahimmasta painajaisunestamme. Päihitimme kuitenkin jokaisen niistä oveluudellamme ja voimillamme, Gahijin meitä johtaessa. Jos aurinko olisi vielä kulkenut taivaiden halki, niin se olisi jo monet kerrat noussut ja laskenut, sillä niin pitkä oli matkamme jota Gahiji johti. Viimein tulimme niin pitkälle, että Gahiji totesi että kun laumat tänne asti ehtivät, niin ruoho on ehtinyt kasvaa takaisin aikaisempiin paikkoihin. Olimme kulkeneet suuressa hurmoksessa, emmekä olleet muistaneet syödä, ja lopulta kohtasimme suurimman vihollisemme ja pelkomme, Nälän. Nälkä tuli meitä vastaan, se oli kuihtunut, luiseva ja sen hartiat olivat painuneet lakoon, sillä ei ollut silmiä ja sen tyhjät silmäkuopat valuivat hiekkaa. Se oli kuin irvikuva meistä, uljaista agimoreista, se oli pahin painajaisemme ja se oli herännyt henkiin kaiken Kaaoksen keskellä. Nälkä riudutti meitä ja laumaeläimet jotka seurasivat meitä, nääntyivät. Se oli voima jota vastaan emme olleet osanneet varautua. Vaikka kuinka koitimme paeta sen edellä, aina se saavutti meitä ja se kalvoi mieltämme ja kehoamme. Ilman Gahijia olisimme kuitenkin olleet tuhoon tuomittuja. Gahiji keksi ovelan juonen. Hän ryhtyi johdattelemaan Nälkää perässään, halki tuhotun ja Kaaoksen runteleman maailman. Nälän kaltainen Kaaoksen olemus, Ahneus oli täällä odottamassa, se oli turmellut kansat valheillaan ja pannut ne lopulta tuhoamaan toisensa ja maan. Ahneus oli kuin suuri kita, ahnas suu joka ahnehti sisäänsä kaiken ja suolsi ulos valheita. Nälkä seurasi Gahijia kun tämä johdatteli sitä kohti Ahneutta. Ahneus ja Nälkä ajautuivat pian vastakkain, sillä niiden yhtäaikainen olemassaolo oli lähes mahdotonta.. Nälkä muuttui entistä ahneemmaksi ja Ahneus entistä nälkäisemmäksi. Lopputuloksena oli että Nälkä ja Ahneus tuhosivat toisensa. Katselimme hyvästä piilostamme kuinka Ahneus yritti syödä Nälän ja Nälkä taas koitti näännyttää Ahneuden, kamppailua kesti pitkään, mutta lopulta molemmat tuhoutuivat omaan mahdottomuuteensa. Nyt laumat saattoivat laiduntaa rauhassa Gahijin niille tekemällä polulla joka oli kaaoksesta vapaa ja me saimme taas syödäksemme. Koska Gahijin löytämä hyödytti meidän agimorien lisäksi myös Eirithan kansaa ja tämän laumoja, joutui hän taipumaan ja näin ollen on meillä oikeus metsästää eläimiä hänen laumoistaan elääksemme. Vaikka Nälkä ja Ahneus tuhosivatkin toisensa, niin jättivät ne varjonsa Praxin ja Autiomaan asukkaiden mieliin ja vielä tänäkin päivänä saatamme nähdä nälkää tai ahneus ottaa jotkin meistä valtaansa, kuten nuo Punaisen Kuun saastat jotka ahneesti kuvittelevat omistavansa kaiken maan.[/i:89fb7f5418] Tämän kertoi minulle Vuai kun olimme matkalla agimorien pyhään rituaaliin. Tallensin myytin kirjalliseen muotoon, sillä agimorien keskuudessa se kulkee vain suullisena perimätietona. Vaikka suonissani virtaakin myös agimorin verta, en ole silti puhdasverinen agimori ja minulla ei ole oikeutta osallistua tuohon rituaaliin. [i:89fb7f5418]Thalos Yksisilmä, Paviksen Tiedon Temppeli.[/i:89fb7f5418]