Vanha foorumi

Takaisin

Kriisit ja uusi lähestymistapa

Roolipelikeskustelu
Dovas 16. kesäkuuta 2004 kello 8.11
Kirjoittaja Viesti
Dovas linkki 16. kesäkuuta 2004 kello 8.11
Dovas 16. kesäkuuta 2004 kello 8.11 linkki Taiteissa käytetään [i:3e37070ecc]abstrahointia[/i:3e37070ecc] eräänlaisena kriiseistä selviytymismekaniikkana. Kun kokee tulleensa jossain vaiheessa umpikujaan, eikä vanha tapa toimi enään, haetaan jotain aivan uutta. Syynä saattaa olla se että, haluaa tulla paremmaksi jossain sellaisessa, missä tietää olevansa huono ja oppia jotain uutta. Se voi vaatia sitä, että joutuu jättämään jotain oleellista pois, hakemaan uusia muotoja, värejä yms. Näin myöhemmin voikin ehkä palata vanhan äärelle ja on ehkä oppinut jonkinlaisen uuden lähestymistavan tekemisessään ja näkemyksissään. Historiasta löytyy runsain mitoin esimerkkejä; Picasso, joka siirtyi [i:3e37070ecc]kubismiin[/i:3e37070ecc], Rousseau, Matisse jne. Mielestäni abstrahointia on käytetty myös musiikin ja muiden kulttuurin ilmiöiden saralla. Tosin usein on käynyt niin, että taiteilijat jäävät abstraktioon. ______________________________________ Ilmiötä voi käyttää mielestäni myös kuvastamaan roolipelissä hahmon luonteen muutoksia. Gloranthassa sankaruuden teemassa, miten Greg & co. ovat tuoneet sen (käsittääkseni Campbellin ajatuksista pohjautuen), samantyyppinen ilmiö periaatteessa on se joka saa hahmon pohtimaan syvemmin omia näkemyksiään ja punnitsemaan omaa etiikkaansa yms. Esim. isommat sosiaalisyhteiskunnallisella tasolla tapahtuneet muutokset saattavat saada hahmon tietynlaiseen kriisiin, jonka seurauksena hän saattaa muuttaa näkemyksiään aivan uudenlaisiksi. Näin hän voi myös tajuta jotain uutta. Sitten hän tulee tunnetuksi siitä, mitä keksi ja tuo sen kansansa pariin. Myös pelinjohtaja voi periaatteessa kanssa joutua kriisiin ymmärrettyään jonkin ongelman ja hakea johtamistavalleen jotain uutta tapaa. Piirrettä olisi kiva tarkastella noin roolipelaamisen kannalta enemmänkin. Jos joltain löytyy ajatuksia siitä niin heittäkää ihmeessä.
newsalor linkki 17. kesäkuuta 2004 kello 2.13
newsalor 17. kesäkuuta 2004 kello 2.13 linkki Mielestäni tämä ilmiö on Sankarien Sotien tärkeimmistä asioista. Niin Sartarissa kuin Praxissakin joudutaan lähiaikoina uudelleenarvioimaan rankasti elämän perusasioita kun Sankarien Sodat pyyhkivät nuo alueet mukaansa. Tuon asian tutkiminen muillakin tasoilla saattaisi olla todella mielenkiintoista. Pitänee miettiä erillaisia tapoja toteuttaa tuota.
Chividal linkki 17. kesäkuuta 2004 kello 12.03
Chividal 17. kesäkuuta 2004 kello 12.03 linkki Mielenkiintoista... Itselleni kävi tällainen tapaus kampanjassamme kun ajoin hahamoni siihen pisteeseen että olisi lopettanut seikkailemisen kokonaan jollei jotakin muutosta tapahtuisi. Funtsittiin asiaa pj:n eli Topin kanssa ja noin tarkoituksella kehitettiin sitten mahtava suunnitelma, miten hahmon saisi pidettyä pelissä - ja sen lisäksi vieläpä tehtyä hahmosta mielenkiintoisemman pelata. Tästä sitten muutaman käänteen kautta Kralorelassa eräs dracolisko suoritti ikivanhan riitin jolla hahamoni aivot halkaistiin ja hän alkoi ajattelemaan draconisesti. Mahtavaa on se, että nyt voin käytännössä tehdä hahmollani päätöksiä ihan miten haluan, voin perustella omituista käytöstä draconiseksi jne jne... Pystyn siis olemaan olematta vanha hahmoni.
Tanan linkki 17. kesäkuuta 2004 kello 12.24
Tanan 17. kesäkuuta 2004 kello 12.24 linkki [quote:8ad619bc01]Funtsittiin asiaa pj:n eli Topin kanssa ja noin tarkoituksella kehitettiin sitten mahtava suunnitelma, miten hahmon saisi pidettyä pelissä[/quote:8ad619bc01] Hmm. Minusta hahmon pelaaminen tilanteeseen, missä hän on täyttänyt tarkoituksensa on hyvä asia. Ei siis suinkaan umpikuja vaan pikemminkin kunniallinen päätös. Minun täytyy kyllä myöntää, että olen itse onnistunut välttämään tuollaiset tilanteet tapattamalla hahmoni :). [quote:8ad619bc01]Mahtavaa on se, että nyt voin käytännössä tehdä hahmollani päätöksiä ihan miten haluan, voin perustella omituista käytöstä draconiseksi jne jne... [/quote:8ad619bc01] Minusta tuo kuulostaa äärimmäisen huonolta asialta. Minusta hahmolla on kaikkein hauskinta pelata silloin kun hän on 'mukana' maailmassa ja toimii sen lakien mukaan.
Chividal linkki 17. kesäkuuta 2004 kello 18.20
Chividal 17. kesäkuuta 2004 kello 18.20 linkki [quote:50cc517f6e]Minusta tuo kuulostaa äärimmäisen huonolta asialta. Minusta hahmolla on kaikkein hauskinta pelata silloin kun hän on 'mukana' maailmassa ja toimii sen lakien mukaan.[/quote:50cc517f6e] Ei vaan se on nimenomaan täydellistä. Hahmoni on nyt nimittäin miljardi kertaa paremmin mukana pelissä ja Gloranthassa kuin ennen. Hahmo ei ole enää joku tusina maagikko, vaan puoliksi dracolisko ihmisen ruumiissa, Pavisin maagi ja Kakstanin taidemuseon kuraattori. Hahmo on aivan täydellinen Pavisiin liittyvässä kampanjassamme.
Assath linkki 28. kesäkuuta 2004 kello 15.14
Assath 28. kesäkuuta 2004 kello 15.14 linkki [quote:9f81f27339="Dovas"]Ilmiötä voi käyttää mielestäni myös kuvastamaan roolipelissä hahmon luonteen muutoksia. Gloranthassa sankaruuden teemassa, miten Greg & co. ovat tuoneet sen (käsittääkseni Campbellin ajatuksista pohjautuen), samantyyppinen ilmiö periaatteessa on se joka saa hahmon pohtimaan syvemmin omia näkemyksiään ja punnitsemaan omaa etiikkaansa yms.[/quote:9f81f27339] Olen itsekkin huomannut saman asian. Gloranthan sankaruuden teema on sinänsä mielenkiintoinen, että se ammentaa perusaineksensa, luultavasti jopa tietoisesti, suoraan primitiivisten kulttuurien sankarin arkkityypistä. Verrataanpa nyt Gloranthalaista sankarimatkaajaa sankarin arkkityyppiin. Puhun nyt asiasta, johon en ole tarpeeksi perehtynyt (kun olen yhden vaivaisen populistisen kirjan siitä lukenut), mutta C.G. Jungin (ja Joseph Campbelin) mukaan kaikien alkuperäiskansojen myyteissä toistuvat samat sankaruuden teemat. Sankari joko houkutellaan, tai hän joutuu mukaan seikkailuu. Glorantahassa sankari astuu tässä kohdassa sankariulottuvuuteen. Tämän jälkeen sankari matkaa "Alaiseen maailmaan", joka edustaa meille kollektiivista tiedostamatonta, yksilöllisyyden katoamista. Tämä on myös vaihe, joka Gloranthassa toimii hivenen eri tavalla, sankarihan tyypillisesti ottaa jonkin jumalan tai myyttisen heeroksen roolin. Gloranthassa sankari ulottuvuudessa matkaaja ei siis ole oma itsensä, muttei toisaalta ole henkilönä myöskään lakannut olemasta. Koettelemukset saavuttavat huippunsa ja sankarin selvittyä niistä hän saavuttaa palkintonsa, joka edustaa tasapainon saavuttamista jossain muodossa (pyhä avioliitto maaäidin kanssa, nouseminen korkeammalle tietoisuuden/olevaisuuden tasolle...). Tämän jälkeen sankari palaa takaisin meidän maailmaamme, jakamaan tietoutta/elinvoimaa muulle maailmalle. Jungin mukaan jokaisella kansalla on vastaavia myyttejä, jotka tavallaan pukevat tämän tarinan eri kaapuun. Kyseessä voi olla Joona valaan vatsassa, Jeesuksen kärsimys ja ylösnousemus, Väinämöinen Antero Vipusen mahassa, Osiriksen kuolema ja kokoaminen... Tätä sankarin arkkityypin rakennetta Gloranthassa hyödynnetään häpeilemättä. :-D Myös sankarimatkan vaikutukset yhteisöön vaikuttavat kovasti Jungin kuvaaman shamaanin matkan kaltaisilta. Jung uskoi, että alkuperäiskansojen jäsenet tosiaan tiesivät keitä olivat ja olivat paremmin tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa kuin nykyajan juurettomat ihmiset, jotka ovat individualismissaan kadottaneet yhteytensä kollektiiviseen tiedostamattomaan ja siten myös luontoon. Kiinnostava ykstyiskohta on, että juuri tuollaista kuvaamaasi abstrahointia, voisi Jung pitää eräänlaisena taiteilijan sankarin matkana. Taiteilija ajautuu umpikujaan, joten hän tavallaan taantuu ja jossain määriin luopuu persoonallisuudestaan unohtamalla oman tyylinsä. Jos haluaa asiaa hehkuttaa Jungin tapaan niin voisi sanoa, että taiteilija heittäytyy tuntemattomaan, löytääkseen uudelleen oman luovuutensa. Jung itse asiassa uskoi, että juuri tämän on ihmisen ainut keino säilyttää luovuutensa ja yhteytensä luontoon.
Tanan linkki 1. heinäkuuta 2004 kello 11.54
Tanan 1. heinäkuuta 2004 kello 11.54 linkki [quote:08aca99512="Assath"] Kiinnostava ykstyiskohta on, että juuri tuollaista kuvaamaasi abstrahointia, voisi Jung pitää eräänlaisena taiteilijan sankarin matkana. Taiteilija ajautuu umpikujaan, joten hän tavallaan taantuu ja jossain määriin luopuu persoonallisuudestaan unohtamalla oman tyylinsä. Jos haluaa asiaa hehkuttaa Jungin tapaan niin voisi sanoa, että taiteilija heittäytyy tuntemattomaan, löytääkseen uudelleen oman luovuutensa. Jung itse asiassa uskoi, että juuri tämän on ihmisen ainut keino säilyttää luovuutensa ja yhteytensä luontoon.[/quote:08aca99512] Hmm. Jotenkin koko aiheesta tulee roolipelaamisen kaikki parhaat elementit mieleen. Hahmoon eläytymisen voisi käsittää luopumisena omasta persoonallisuudesta ja tyylistä. (Hyvän) Pelikerran jälkeen pelaajat tuntevat itsensä paremmiksi. Pelinjohtajan rooli on tässä valossa mielenkiintoinen, hänhän on persoonattomuuden (pelimaailman) ruumiillistuma. Jos nykyihmisen ahdinko johtuu liiasta individualismista ja huonosta suhteesta luontoon, niin onko roolipelaaminen syntynyt vastareaktiona tähän? Menipä syvälliseksi... :-?
Fourfinger linkki 2. heinäkuuta 2004 kello 9.23
Fourfinger 2. heinäkuuta 2004 kello 9.23 linkki [i:ce48772542]Tanan: Jos nykyihmisen ahdinko johtuu liiasta individualismista ja huonosta suhteesta luontoon, niin onko roolipelaaminen syntynyt vastareaktiona tähän?[/i:ce48772542] Mielenkiintoinen päätelmä Tanan, minun mielestäni roolipelaaminen on syntynyt raa'an todellisuuden vastapainoksi mikä sinänsä on aika klassinen ajatus.. Mutta herää kysymys: Mikä on todellisuus ja todellista, tämä missä me elämme vai se missä me voisimme elää eli fantasiamaailmassa. Onko kaikki vain harhaa?? Syvällistä... :-?
Tanan linkki 2. heinäkuuta 2004 kello 10.34
Tanan 2. heinäkuuta 2004 kello 10.34 linkki [quote:15527eb8f1="Fourfinger"]Mutta herää kysymys: Mikä on todellisuus ja todellista, tämä missä me elämme vai se missä me voisimme elää eli fantasiamaailmassa.:-[/quote:15527eb8f1] Kysymys on turha. Suurin osa meistä olettaa, että TÄMÄ maailma on ainoa oikea. On siis hyödyllisempää olettaa samoin, kuin uskoa muuhun. Jos kokisin saavani välitöntä hyötyä uskomalla johonkin muuhun, niin joutuisin muuttamaan käsityksiäni. Odotan siis edelleen omaa palavaa pensastani. :) [quote:15527eb8f1="Fourfinger"] Onko kaikki vain harhaa?? Syvällistä... :-?[/quote:15527eb8f1] Kaikki voi olla pelkkää harhaa. Mutta pidän sitä sangen epätodennäköisenä. :D
newsalor linkki 2. heinäkuuta 2004 kello 20.23
newsalor 2. heinäkuuta 2004 kello 20.23 linkki Olen samoilla linjoilla Tananin kanssa. Pelaamisen tuomat ilot ovat monet. Pelinjohtajana minä saan esteettistä iloa hienoista juonikuvioista tai herkullisista tapahtumista. Lisäksi myötäeläminen on yksi "hyöty". Pelinjohtaja voi myötäelää ja jakaa hahmojen ja pelaajien kokemukset. Toki pelaajat ovat paljon läheheisempiä hahmojensa kanssa, mutta kyllä pelaajatkin voivat eläytyä myös muiden hahmojen (ja hevosten ;) kokemuksiin osittain. PJ:kin voi.
GreepyReaper linkki 4. heinäkuuta 2004 kello 15.01
GreepyReaper 4. heinäkuuta 2004 kello 15.01 linkki [quote:ee58f0169f="newsalor"]Pelinjohtajana minä saan esteettistä iloa hienoista juonikuvioista tai herkullisista tapahtumista.[/quote:ee58f0169f] Koko roolipelaamisen ydin on nautintojen hakeminen paikoista ja tavalla, joita ei muuten voitaisiin toteuttaa.